Astro Foorumi

Eli näin sopivasti tuli Saturnuksen ja Pluton neliöstä mieleen tällainen aihe, eli miten te yksilökohtaisesti koette ahdistuneisuutta? Mitkä asiat aiheuttavat ahdistuneisuutta? Ahdistutteko helposti? Ja jos ahdistutte - niin mitäs sitten?

Millaiset astrologiset merkit voisivat viitata siihen, että yksilö ahdistuu helposti tai että yksilöllä olisi vaikeuksia käsitellä omaa ahdistuneisuuttaan? Voisivatko syypäinä olla juuri ne Pluto ja Saturnus?

Lisäksi minua kiinnostaisi kuulla, millä tavalla te itse pystytte käsittelemään muiden ihmisten ahdistuneisuutta - ahdistutteko itsekin vai käsittelettekö sen tunteena muiden joukossa ja pysytte rauhallisen voimaannuttavina?

Olisi mielenkiintoista myös kuulla, että mitä itse luulisitte nimenomaan sillä omalla syntymäkartallanne olevan niitä tekijöitä, jotka valaisevat näitä suhtautumisianne.  :smitten:

Minä aika mojovana plutonikkona voin sanoa, etten ahdistu kovinkaan helposti. Toki, stressi voi painaa päälle välillä, ihmisiä kun ollaan, mutta tilanteissa joissa moni muu saisi kauhean slaakin tai kohtauksen, pysyn rauhallisena. Plutonikkona kuitenkin noita teemoja, jotka ahdistavat ihmisiä yleensä, on tullut vastaan ihan reilusti, myös tietoisina valintoina eikä vain "epäonnisina sattumina". Niihin siis tottuu.

Toisaalta koen plutonikko-ihmisenä ymmärtäväni näiden ahdistavien asioiden todellisen luonteen ja syyn, joten niitä jaksaa käyttää ponnistuslautana ja tienviittoina esteiden sijaan.

Yleisesti tämä aika - tämä vuosi - on ollut yksi elämäni parhaimmista, vaikka haasteellisia aspekteja kartalta käsittääkseni löytyykin (olen ihan amatööri astropuolella). Kiitän siitä vahvaa plutopainotusta, joka sallii minun uida omissa vesissäni silloin, kun muut ovat hukkumaisillaan.

No jaa,  :pluto: MC :vaaka: 10. huone ja :saturnus: :rapu: 8.huone
ja kun noita isoja katastrofeja on ollut heti syntymästä lähtien,
niin ne ei aiheuta ahdistusta, vaan ennemminkin kylmää toimintaa selviytymisen eteen ongelmista.

Ahdistun rajoittavista asioista ja ihmisistä, -siis niistä,
jotka alkavat määrittää mulle rajoja tai esim. millainen minun tulisi olla
ja estää mun normaali rytmi ja tavat elää omaa elämääni.
Siis liikaa mun elämään puuttuvat ihmiset.

Vieraiden ja etäisten ihmisten yritykset muuttaa ja rajoittaa mua ei paljoa paina,
mutta läheisten ihmisten, jotka kuuluvat lähipiiriin, kylläkin.
Siksi myös tuo avioituminen ja kiinteä parisuhde on niin hemmetin hankalan tuntuista.

Pieni stressi tekee musta tehokkaan, mutta krooninen stressi irtiottajan.
Mie heitän hanskat tiskiin ja adios.  :P

Mä en ole masokisti, en sitten millään ja mä en suostu kärsimään yhtään enempää,
vaan poistun paikalta mukavemmille vesille seilaamaan.
Siksi mun ahdistukset ei kauaa kestä. ;)

Kriisejä olen minäkin läpikäynyt muutaman ::) Ja tuo  :pluto: :aspect_con: :askendentti: sekä  :saturnus: t-Ristin kärkiplaneetta 10-11 huoneen rajalla, enkä tiedä kumpaa syyttäisin ja mistä, mutta tunnistan tuon "kylmän" toiminnan. Siis sopeudu tai kuole.

No joo.  :uglystupid2:

Ahdistaa jämähtyneisyys, se kun tajuaa että mikään ei ole muuttunut sataan vuoteen. Ihan henkilökohtaisesti ja sitten myös ihan ajoittainen maailmantuska.

ahdistun hyvin tyypillisesti  :kalat: sellaisesta 'koko maailman tuskasta'...jos ei ole 'suojaukset päällä' (enkä tarkoita newagea vaan tietoista tahdon ja järjen päätöstä pitää omat psyykkiset rajat koossa)

lääke tähän on että koitan ajatella

-itseäni - olen vain yksi pieni yksilö, jos minua särkee päätä, hoidan sen itsessäni, ja en ajattele pätkääkään muita ja koko maailmaa

-välttää lukemasta, kuulemasta tai ajattelemasta maailman kärsimyksiä



ja sitten kun on taas itse vahvempi voi ottaa vastaan viestejä muiden ihmisten kärsimyksistä


niin no joo, yleistäjät on ahdistaneet suuresti, mutta koitan myös ottaa opiksi, kun kyllähän sitäkin puolta tarvitaan, eli laajojen kokonaisuuksien näkemistä.


nykyään olen oppinut olemaan toisen kärsimyksen äärellä vahva ja tasapainoinen (mikäli siis itse olen sitä), aikaisemmin oma tasapaino meni aina sen mukana jos toisellakin meni. :crazy2:

No niin, en minäkään tiedä yhtä juttua, mitä syyttää, mutta tuo paikoilleen jämähtäminen,
oli se sitten ihan missä tai kenessä vain, on todella ahdistavaa.

Itsellänin  :pluto:  :vaaka: :aspect_tri: :kuu: :vesimies: ,  :aurinko: :kaksoset:,
ja hahah...  :aspect_opp:  :mars: :oinas: (pioneeri),  :coolsmiley:  :jupiter: ja  :aspect_sex: :neptunus:

Mua ei kertakaikkiaan ole luotu ummehtuneisiin paikkoihin, asioihin, tilanteisiin, ajatuksiin
ja ihmissuhteisiin. ;D :2funny:

Itsellä aika raskas 1. huone luo aika paljon harmia. Olen kokenut, että sekä  :uranus: :saturnus: ja  :neptunus: 1. huoneessa luovat aika paljon ristiriitoja ja skismaa. Esimerkiksi  :saturnus: :aspect_con: :uranus: on aika vaikea ja aiheuttaa ahdistusta.

"At its most difficult, it may make you feel restless and irritable, not knowing whether to go forward or backward. This in turn creates tension, and you try to get away from whatever is causing the conflict."

Jollain tapaa olen myös kokenut, että  :saturnus: 1. huoneessa aiheuttaa minussa aika paljon ahdistusta sen velvollisuudentunnon nimissä. Toisaalta taas tuo  :uranus: aiheuttaa jatkuvaa vapaudenkaipuuta, mitä vielä oma  :askendentti: :jousimies: lisää. Hmm, että sellaista.

Sitten jos ajattelee tunne elämää, niin koen että  :pluto: :aspect_opp: :kuu: vaikuttaa aika paljon noiden vahvojen tunteiden merkeissä. Kaikki on aika dramaattista, onnen kyyneleitä ja samalla veristä raivoa  ja sitä rataa.  

Myös tuo  :aurinko: :aspect_squ: :jupiter: aiheuttaa sitä, että kaikki tehdään täysillä ja kaiken täytyy olla sitä parasta ja myös itse täytyisi olla paras kaikessa ja aivan ymmärrettävästi se ei aina ihan hyvääkään tee. =)

En osaa kyllä kartalta näyttää mitään, millä muka tasapainottaisin näitä piirteitä. Lähinnä pyrin järkeistämään asioita ja laittamaan oikeaan mittakaavaan. Ja kyllähän sieltä kartalta niitä positiivisiakin asioita löytyy. =)

 :aurinko: :jousimies: ja :kuu: :askendentti: :vesimies: -> kova vapauden tarve. Vapauden rajoittuminen aiheuttaa kyllä heti ahdistusta ja tukehtumisen tunnetta. Oon todennut että jopa aikataulut ahdistaa mua. En edes suostu alkaa harrastamaan mitään, mikä sitoisi mut menemään tunneille aina tiettynä viikonpäivänä tiettyyn aikaan. Yliopisto-opiskelu on ku mulle tehty, saa aika pitkälti ite suunnitella ajankäyttönsä. Liukuva työaika vois olla mua varten myös :laugh: Parisuhteessa mulla täytyy olla oma vapaus tai tukehdun. En kestä ketään ihmisiä, jotka on musta riippuvaisia.

Vaadin itseltäni paljon, enemmän kuin muilta (tosin muiltakin vaadin varmaan aika paljon välillä..). Kartalla :mars: :aspect_squ: :saturnus: .  Pieni perfektionisti. Se aiheuttaa helposti ahdistusta, kun en koskaan tunne olevani tarpeeksi hyvä itseni mielestä. Aina pitäisi olla parempi...

Sitten  :kuu: :aspect_squ: :venus: ... Epävarmuus ja liika rakkauden tarve:
"They can find themselves compromising their own emotional needs in order to find and keep love. Peace and harmony are important to these people--perhaps too much so, as they can easily be taken advantage of. Insecurity is something that these people need to deal with at some point in their lives."
Mä hukkaan itseni ihmissuhteissa kuin vahingossa. Annan pienen palan kerrallaan itsestäni (vaikka toinen ei edes sitä vaatisi) ja lopulta ei jää jäljelle muuta ku ihmisraunio. Paljon on ahdistusta uskaltaa olla minä, jos yhtään pelkään etten riitä sellaisenaan. Mutta kovasti työskentelen tämän kanssa ::)

Sitten  :venus: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: ja  :mars: :kalat:. Ihmissuhteissa sekä kaikessa mitä teen on voimakas tunne lataus. Se on ihanaa silloin kun on positiivista, mutta kun toinen puoli on se, että huonot asiat vetää mut todella alas. Välillä toivon että voisin olla kylmempi ja kykenisin vaan kylmästi suorittamaan vaikeina aikoina. Ja tässä olen kyllä kehittynyt enkä menetä toimintakykyäni niin pahasti kuin nuorempana.

Myös ahdistus kaikesta ympärillä tapahtuvasta pahasta on todella suurta, välillä päätän tietoisesti olla lukematta lehtiä, koska suren vieraiden ihmisten kohtaloita niin paljon. Myös maailmanlaajuiset ympäristöongelmat ahdistavat paljon ja ovat jatkuvasti mielessä. En sitten tiedä tulee tämä tuolta vesimies/jousimies painotuksesta vai mistä...

Näitä varmaan riittäisi vielä lisääkin. Mä ahdistun hyvin helposti, mutta oppia ikä kaikki 8)

Ensimmäiseksi tulee ainakin seuraavat asiat mieleen..
 :saturnus: eka huone  :aspect_con:  :aurinko:  :kauris:
 …jumalaton itsekritiikki ja tarve olla aina paras…
piiskaan itseäni ihan mahdottomiin suorituksiin..
ei riitä, että teen hyvin..pitää tehdä vielä paremmin.

Ja jos teen virheen jossain, ihan pienessäkin asiassa…alkaa tuntumaan,
että olenpa minä huono ihminen. :-[

 Miten mie noin tein…paremminkin ois voinut…mitä nyt muutkin ajattelevat…olenko noin surkea?  >:(

Ihan pienissä asioissa tulee tunne, että olisi pitänyt tehdä vielä paremmin!
 Sitten rääkkään itseäni ihan loppuun asti, että saan parhaan tuloksen.
Opiskeluissanikin mulle ei riittänyt se, että just ja just suoriutuu, vaan aina pitää olla se, joka saa stipendin ja kaikki numerot ovat vitosia. Kaikki aika meni silloinkin lukemiseen ja harjoitteluissa oli hirveät paineet, kun on tunne etten saa tehdä yhtään virhettä...mietin yöt pitkät koulutehtäviä ja parasta mahdollista selviytymistä.. :buck2:

Riidat saavat minut myös, varsinkin, työelämässä ahdistumaan.
Inhoan sellaista typerää riitelyä, jossa ei ole mitään rakentavaa…tarkoituksena vain loukata… :neptunus: 11 h  :aspect_sex:  :aurinko: ..tykkään miellyttävästä seurasta, harmoniasta…ja  :keskitaivas: :vaaka:…työelämässä kaikki riidat saavat ahdistumaan.  :-[

Ykstyiselämän riidat, varsinkin parisuhteessa, eivät ollenkaan vaikuta samoin, Ic  :oinas: ,  :askendentti:  :skorpioni:  ja puolustan ja vaadin oikeuksia vaikka henkeen ja vereen.. :knuppel2:

 :merkurius:  :jousimies: ja yritän ottaa kaikkien tunteet ja ajatukset huomioon…ja tuo neppari kuvio…suurta empatiaa heikompia kohtaan, mutta siinäkin vain niitä kohtaan, jotka ovat tilanteessa ilman omaa syytään. Lapset, eläimet, sodan jaloissa olevat…tunne siitä, että kyllä ihmiset ovat paskoja..itseni mukaan lukien…Sitten kun niitä alkaa miettimään, tuntuu, ettei yks ihminen kaikessa paljon paina... :-\

Mutta en ole masentuvaisuuteen taipuvainen… :jupiter:  :aspect_con:  :askendentti: .” enkeli olkapäällä” -sanotaan,
ja asenne on aina se, että kyllä se tästä iloksi muuttuu..
ja mitä tästä voisi hyvääkin löytää…
kaikella on tarkoituksensa ja se on aina minun hyväksi. :smitten:

Huh, minua ahdisti jo tuo Rovattaren 1. huone!  :o

Mutta täytyy ohittaa...

Kyllähän ne tunteet ottaa joskus valtoihinsa hyvinkin ahdistavalla tavalla (vettä melkein koko kartta). Myötätunnon ohessa haluaisi olla enkeli ja jumala ja kaikkien auttaja! Tunteiden suuruudenhulluutta! Ja kun väsähtää, pettää kaikkia. Tai niin sitä luulee!!! :idiot2: :idiot2:

Siis tunteet tekevät ihmisestä täyden idiootin! Eihän se maailma niin liiku! Siellä on taustalla jonkinsortin ylpeyskin. Eli kai se ahdistus tekee välillä ihan hyvääkin. On pakko painua kasaan rakkauden ja tarpeellisuuden illuusioista ja olla pieni!

Ah, kun teki hyvää!  :)

Itse olen ollut todella ahdistunut ihan pikkumuksusta asti. Annoinpa senkin siten viedä mukanaan ja ajauduin kierteeseen jossa turruin kaikkeen tauhkaan niin pahasti että siitä tuli osa minua ja levittelin sitä ympärillekin...  :-[ :idiot2: Olen tässä viimeaikoina yrittänyt korjailla tilannetta.

Vapaaksi ahdistuksesta
työkirja paniikista ja peloista kärsiville
Edmund J. Bourne
- opus löytyy myös kirjastosta, mutta varauslista on kuulemma pitkä.
Ostettuna hinta on jossain 50-60 euron tienoilla.

Erinomainen opus itsetyöskentelyyn ja siten ahdistuksesta eroon pääsyyn.
Ahdistus aiheutuu omista ahdistavista ajatuksista/ajatustottumuksista.
Olemme itse niihin viattomia, ne ovat tulosta ympäristömme meihin tehneistä
'virheohjelmoinneista.' Silti olemme itse vastuussa niiden poistyöskentelystä,
muita keinoja ei juurikaan ole.

Jos englantia osaa, löytyy tämän linkin takaa sillä kielellä 10 yleisintä ahdistusta
aiheuttavaa kognitiivista häiriötä, eli juuri näitä ajatusvirheohjelmointeja:
http://www.dbtselfhelp.com/html/cognitive_distortions.html

On käsittämätöntä, millaista soopaa uskomme, jos kyseinen soopa-ajatus putkahtaa
omaan mieleemme. Jos kuulisimme saman jonkun  muun suusta, luultavasti vain
nauraisimme sille räkäisesti tms.

Pääsin tällä ajatusten tarkkailulla ja kyseenalaistamisella eroon ahdistuksesta
melko helposti. Mistä tahansa uudesta asiasta tulee tottumus noin 20-50 toiston jälkeen...

Monenko toiston jälkeen siitä tulee pakkomielle ja mites siitä opettelet poies? ::)

 :kuu:  :kalat: :na ahdistun helposti ja mielialat vaihtelee nopeasti, ahdistuskin kaikkoaa yhdessä hetkessä vaikka juuri äsken olisin ollut räjähtelemässä.
Mutta se on hyvä kysymys miksi yhä aina sen ahdistuksen noustessa haluan vain mahdollisimman kauas pois ja polttaa kaikki sillat takana ja hällä väliä ja haistakaas kuule kaikki paska? Mulla on täysi työ hillitä itseäni etten tuhoa jotain mitä katuisin myöhemmin..
Yhdistelmä kalaa, jouskaria ja  :mars:  :aspect_con:  :pluto:  :skorpioni:
Ei oikeita kanavia purkaa aggressiota?
Ja pirunmoista yliherkkyyttä?
Ikuinen halu paeta, pystymättä kohtaamaan todellisuutta?
Onneksi en jää kiinni siihen ahdistukseen, vaan pääsen siitä sentään nopeasti pois. Ilman mitään erityistä keinoa. Se vaan häipyy ja järki tulee taas esiin.

ehkä se ahdistus käy kylässä sinun luona kertomassa jotain tärkeää sinulle sinusta itsestäsi, ja sen jälkeen kun se on lähtenyt, voit ottaa järjen käyttöön ja analysoida. ja saada ikäänkuin sen ahdistuksen tuoman lahjan.


minun kokemus oli että ahdistus kuitenkin kertoi jotain tärkeää ja totuudellista itsestäni minulle itselleni, vaikke sen kohtaaminen ja kestäminen, sanoisinko sietäminen ollutkaan helppoa.


tunnistan tuon halun hajoittaa kaikki, lähteä ja polttaa sillat takanaan, sen ahdistuksen tunteen kanssa.


mutta mikä minä olen sanomaan mitä kenenkin tulee tehdä, mutta nykyään olen suuresti onnellinen etten tehnyt niin ja jättänyt asioitani kesken. nyt katsottuna se olisi ollut suurinta typeryyttä minulla.


monesti terapia-aikoina terapeutti edesauttoi jotenkin 'estämällä' sitä etten olisi heittänyt kaikkia ahdistuksessa suoraan roskakoppaan. olisin lopettanut koulun ja parisuhteen tms. muutamia kertoja.



NYT kun voin hyvin, olen niin kiitollinen etten niin tehnyt. huh, ONNEKSI. olin juuri oikeassa koulussa ja oikeassa parisuhteessa, ahdistuksen aikaan vaan sille oli sokea. ::)



näin minulla, en tiedä miten sinulla, siis kenellä tahansa joka tätä lukee.

Tuossa on lause Avelta, joka kolahtaa minuunkin,  :kuu: :kalat: :


Ja olen todennut, että kalamaiset ihmiset useinkin 'pakenevat' sitten jonnekin, jotkut oikeasti vaihtavat paikkakuntaa tai työtä tai kumppania, mutta jotkut erakoituvat, ottavat alkoholia, huumetta tai vain yksinkertaisesti sairastuvat.

Uskon että kartalla minun  :saturnus: :aspect_con: :pluto: 8.huoneessa kuitenkin järkiinnyttää ja kurittaa tuota tunteen voimakasta 'pakoviettiä'. Ja myös  :kuu: :aspect_squ: :askendentti: pakottaa tarttumaan ongelmaan, koska tiedän, että paetessa jotakin, en pääse eteenpäin ja löydän sen kuitenkin jostakin kaapista uudelleen.

Yritän ymmärtää ahdistustani, yritän, sillä harvoin siinä onnistun, vuosia yleensä kuluu.  :-[

minä toimin usein juuri päin vastoin kuin tyypillisistä kaloista sanotaan.


ei minkäänlaista taipumustakaan alkoholi ja huume ongelmaan. (ainoa oli se nikotiiniriippuvuus)...pitkälle kehittynyt vastuuntunto ja yleensäkin pelkoja päin meneminen.


olen kyllä paennut tavallaan, esim. aikoinaan ihmiset jotka ei vaikuta suvaitsevan muita, niin en jaksanu paljoa olla sellaisten 'suppeiden' seurassa. toinen oli ainaisesti riitelevät ja keskenään sotivat hmiset. pakenin niitäkin omaan rauhaani. tosi hyvä oppi itselle on ollut 'konfrontaation' oppiminen. tyypillistä kalaa.

kaipa myös sekin, että olen aikaisemmin ollut yliherkkä, nyt enää pelkästään herkkä. yliherkkyys saattoi mennä myös sairaalloiseksi toisten kipujen ja tuskien myötäelämiseksi.


huh, onneksi ei enää.


sillä tavoin ei ainakaan ketään voi auttaa, jos imee itseensä hänen kärsimyksensä.


se hieman kiero kuvio on kyllä tullut hyvin tutuksi:

kärsivän ihmisen halu siirtää oma kärsimyksen itsensä ulkoiseen kohteeseen, eli toiseen ihmiseen ja sitten käsitellä sitä tässä toisessa. sijaiskärsijässä, ikäänkuin käsitellä siinä itseään, vaikka hoitamalla.


minusta tarve ja halu tälläiseen toimintaan liittyy plutonikkouteen.


siihen en enää ala, ellen saa siitä 'sijaiskärsijä'-terapeuttina olemisesta kunnon liksaa ::)


'siirrä minuun kärsimyksesi, minä ilmennän ne sinulle kehossani, voit katsella niitä minussa, hoitaa niitä minussa ja kokea vapautuvasi ja parantuvasi.'
 
::)


hmm, vähintään 66,6 e tunti, se on sen verran raskasta hoitoa.

Jep. Kyllähän se on hyvin tehokas keino pistää itsensä huomaamaan että kaikki nyt ei ole kuitenkaan ihan kunnossa. Helposti sitä jos ihan tasaista on, hieman laiskistuu ehkä, eikä edes kiinnitä huomiota joihinkin asioihin, antaa niiden nyt vain olla niin kun ne nyt sattuvat olemaan.
Ja olen kyllä tyytyväinen juuri siihen, että se ahdistuskohtaus ei enää kestä niin kauaa, enkä jää siihen vellomaan, että pystyn hetken päästä kuitenkin ajattelemaan ihan järkevästi. Siitä vellomisesta kun ei kyllä seuraa mitään hyvää..


Alkoholiongelmasta mulla on vähän sama, että ei ole kyllä taipumusta siihen. Minusta kun se ei oikein ole mikään kunnon pakokeino, seuraavana päivänä on vain älyttömän huono olo, ja kaikki on taas ihan ennallaan, huonomminkin vielä. Ei sovi mulle. Paikkakunnan vaihdoksia useasti harrastaneena keksin kyllä parempiakin keinoja jotka antavat pidemmäksi aikaa iloa.



Hyvä huomio tämä. Plutonikkuuteen taitaa liittyä ne molemmat puolet, sekä tuskan siirtäminen että sen ottaminen itseensä. Jonkinlaista vahvaa tunneperäistä sulautumista plutoonkin liittyy.

Eklektikolle kiitokset hyvästä linkistä. Lähti saman tien kirjanmerkkeihin, joiden jo luulin olevan jotakuinkin valmis kaikesta mahdollisesta. Täältä tulee femmaa *LÄPS!*

Kumma en itse koskaan halunnut siirtää tietoisesti ahdistusta muille. Kaikki vuodet mitä olen vellonut olen aina kohdistanut kaiken itseeni. Oma paha oloni ikäänkuin hävetti itseäni niin perkeleesti että olen viimeiseen asti valehdellut ummet ja lammet että kaikki ok ja jos sekään ei auttanut niin suljin kontaktit muuhun ympäröivän maailmaan. Loppujen lopuksi sitä oltiinkin aika yksin... ryyppykaverit olivatkin sitten niitä jotka siitä nauttivat. Kai nekin tunsi olonsa paremmaksi seurassani.... kumma nyt muuten välähti mieleen miksi jotkut jättäytyivätkin remmistä pois.

Hmmm...