Astro Foorumi

Kauppalehti kertoi tänä aamuna, että noin 700 000 suomalaista käyttää
jotakin mielialalääkettä. Huomattava osa heistä lienee nuoria naisia,
jotka murtuvat työelämän ja muiden paineiden alla.

Ilmeisesti mm. tr. Pluton ja Suomen rx. Pluton oppositio ilmenee
sitten tuollakin tavalla...

 :-[

haluaisin nyt vähän tulla vouhkaamaan siitä kuinka typerästi noita lääkkeitä annetaan jengille. Mutta. Sensuroin itseäni tai ainakin diplomatisoin, koska tiedän, että osalle ne oikeasti ovat must, että:

fakta:
http://www.aamulehti.fi/teema/liikunta/mista-liikunnan-mielihyva/42246

sen lisäksi
säännölliset ruoka-ajat ja alkoholin käytön minimoiminen!

Mua oikeasti harmittaa, kun suuri osa ihmisistä pystyisi ns. kotikonstein pitämään hyvää huolta itsestään ja lopettamaan pillereiden käytön.

Allekirjoitus:
Minulle on masennuslääkkeitä keskivaikeaan masennukseen tyrkytetty, en suostunut ottamaan, vaan muutin elämässäni suurimman osan itseäni kiusaavista asioista, ja kas, masennus, joka on TERVE reaktio elämässä tapahtuviin takaiskuihin, haihtui!

Minulla oli kanssa vaikea kausi yläasteikäisenä, johon minulle oltiin jatkuvasti tyrkyttämässä hoidoksi lääkkeitä. En ottanut ja hyvin selvisin!

Mie käytän aika ajoin Citalopramia 20 mg päivä. :P
ADHD:hen mulla on aina kun opiskelen, tuo korvike-kokaiini, Ritalin,
mutta kun en opiskele, niin olen mieluiten ilman laajentuneita pupilleja.

Mulla oli tosi vaikeaa Suomessa ja siitä on kestänyt selviytyä
-terapiaakin olen tarvinnut ja varmaan jatkan jälleen,
kun tuon Jouskarin narsismia aletaan hoitamaan.

Mulla on myös aika raskas urakehitys ollut ja mä en ole kuintekaan suostunut
luopumaan siitä, koska olisin varmaan pahemmassa kunnossa ilman kunnollista
toimeentuloa.

Ennemmin mä sen napin ja terapian otan ja elän normaalia elämää,
kuin yritän urheasti selviytyä itse ja sitten yksi aamu huomaankin, että olen jäänyt
sängyn pohjalle, enkä pääse ylös tai olen niin seko,
että ympäristö alkaa pitäämään erikoisena ja arki alkaa olla vaikeuksia täynnä
ja sitten varman ollaan eroamassa, tappelemassa lapsista ja sosiaaliluukulla
kerjäämässä rahaa ja sympatiaa. :buck2:

Mie olen kokenut tämän hyväksi itselleni.
Omasta terveydestä huolehtiminen pitäisi ylettyä jokaisella myös aivoihin
ja mielenterveyteen.

Suomessa kait tuota asiaa jotenkin hävetään?

Täällä ajattelutapa on, että jos et pidä mielenterveydestäsi huolta, niin olet vähän seko jo silloin.

Minusta Suomessa ei hävetä mielenterveysongelmia. Ei ainakaan omassa lähipiirissäni. Taiteilijoille ja muille taivaanrannanmaalareille kaikki on kait sallittua. Elän itse aika avarakatseisten ihmisten kanssa, mutten ole myöskään tuolla syrjäkylillä kulkiessani ja opettamassa ollessani tullut mitenkään vakuuttuneeksi suomalaisten perihäpeästä, minusta se on menneen talven lumia. Kun joka toisella on alkoholi- tai muu vastaava ongelma, ei siinä suuta kovin kummoiseen asentoon mielialalääkityksen kohdalla laiteta.

Pikemminkin tuntuu siltä, että täällä medikalisoidaan kaikki. Myös tunteet.
Häpeä on itse asiassa sekin ihan tervettä. Ei kaikkea kuulukaan tehdä ja toreilla toitottaa tehneensä. Häpeän kääntöpuoli on siinä, että kunnioittaa myös toisia ja toisten tilaa ja yksityisyyttä.

Terve häpeä, sitä on mielestäni olemassa.

Sinänsä olen samaa mieltä Sasha, että itsestään kuuluu ja on hyvä pitää maailman parhainta huolta. Jos siihen sisältyy lääkitys ja se on hyvä, niin sisältyköön. Harvoin näkee ihmisiä nauttimassa itsensä parantamisesta, hyvinvoinnin lisäämisestä terveeseen kehoon. Ehkä se on ajatus, joka täytyisi saada kollektiiviseen tajuntaan: nauti itsesi huoltamisesta jo nyt, ennaltaehkäisevästi, kuin vasta oireillessa.

Hyvää mielenterveyttä! Good Nite and good mental health!  :angel:

Hmm, mun mielestä mielialalääkkeillä ei pysty vaikuttamaan kuin yhteen mielialaan kerrallaan,
jota on epänormaalin paljon.

Jos on liikaa surullinen, niin ei se normaalia ole ja sitä voi tasapainottaa lääkityksellä.
Se ei vaikuta normaaliin mielialaan mitenkään. Ihan samalla tavalla olet surullinen
ja iloinen jne, mutta se surullisuus ei ole kroonista eikä ilman todellista syytä.

Myöskin jos ihminen on kovasti koko ajan vihainen tai aggressiivinen,
niin ei sekään nyt ihan normaalia ole ja kyllä siihen voi rauhoittavat
jo ympäristön vuoksi laittaa.

Mun psykologi sanoo, että mä voin jättää Citalopramin pois,
mutta en halua vielä, koska Jouskarin kanssa voi tulla vielä raskasta ja tässä on mulle niin
paljon muutoksia elämässä, jotka vaatii extra ponnisteluja henkisesti,
joten... naa.. näinkin on hyvä ja elämä pysyy tasapainossa ja raiteillaan,
eikä siitä nyt mitään haittaakaan ole. Ennalta ehkäisevää siis.  ;)
Citalopram sopii mulle loistavasti. :)

monasti masennus on seuraus, ei syy.
mulla on kans ADHD jonka dg tuli vasta marraskuussa. tieto oli onnenpptku, opiskelu helpotti ja mikä tärkentä, ymmärrän miksi teen niinku teen, en olekkaan tyhmä laiska ja saamaton.
mulla on hoidettu vaikeita masennuksia eikä kukaan koskaan vaivautunu selvittään että masennuin ajoittan siks etten saanut mitää aikaseks, koulut jäi kesken kun ei riittänyt virikkeitä jne.
mutta nyt mennään concertalla 18mg silloin kun pitää jotakin tehdä.

Totta, masennus on seuraus ja kun tietää, mistä se tulee, niin sitä oppii ennakoimaan.
Siksi mä en halua tuota Citalopramia lopettaa, kun nyt on taas niin paljon pelottavia
muutoksia elämässä -sitoutuminen ja opettelu elämään tiiviissä parisuhteessa.

Mulla on tuo ADHD-lääkitys ajottain -kun on jokin isompi projekti tai opiskelu menossa.
Siitähän suositellaankin luovia taukoja pidettäväksi.

Jos se pilleri arjen tekee miellyttävämmäksi ja helpommaksi,
niin miksi lähteä kärsimään? :coolsmiley:

Tuli mieleen, että mitähän nappeja ne määrää narsismiin? ???
Jouskarillahan alkaa nyt terapia narsismista.

Mua ei varmaan siksi kauhistuta tuo sen taipumus,
kun itsekin olen päästäni sekaisin.  :P

Jotenkin ymmärrän häntä.. -toisekseen, hän on kuitenkin pärjännyt
tuolla narsistisuudella hyvin elämässään ja luonut uskomattomat urat itselleen
ja saavuttanut hyvän aseman yhteiskunnassa.
Sitä ei pidä aliarvioidakaan, yrittää vain elää sen kanssa tai vähintäänkin opetella elämään. :P

Mielestäni mielialalääkkeiden käyttäminen voi toimia joillekin ja ne varmasti auttavat ja ovat välttämättömiä.

Lähinnä itse vain olen törmännyt näissä taiteilijapiireissä siihen, että juodaan viinaa ja käytetään vaikka vähän mitä siihen päälle ja sitten mennään terapiaan valittamaan siitä miten aina on niin kauhea ja masentunut olo ja ihmetellään mistähän se mahtaisi johtua. Sitten tullaan sieltä ulos kolmen eri reseptin kanssa ja vedetään niitä sitten yhtä aikaa viinan kanssa. Itse en vain ymmärrä miten ihmisille jotka muutenkin käyttävät kaikenmaailman päihteitä väärin myönnetään vielä päälle raskas mielialalääkitys. Voiko se tehdä hyvää? Tuntuu välillä, että mitä enemmän nappeja myönnetään sen sekaisemmaksi ihminen menee. Olen nähnyt niin monen nuoren ihmisen käyttävän lääkkeitään väärin, jakamalla niitä muille ja vetelevän niitä miten sattuu, että huh...

Ja niin, ainakaan näissä taiteilijapiireissä lääkkeet eivät ole asia mitä hävetään, lähinnä tuntuu olevan harvinaista jos joku ei lääkkeitä käytä. Joissain piireissä niitä varmaan hävetään, mutta nuoret ihmiset eivät tunnu niiden käyttöä häpeilevän.

Hmm, mutta niin, onhan tietysti niitäkin joille lääkkeet oikeasti ovat apu ja he osaavat niitä käyttää oikein, joten en halua tuomita heitä. En usko hetkeäkään, että lääkkeet yksin parantavat mitään ja mielestäni niihin pitäisi aina sisällyttää terapiaa.

Itse en ole koskaan käyttänyt mielialalääkkeitä, kun en ole kokenut tarvetta niihin. Lisäksi olen erittäin herkkä kaikenmaailman lääkeaineille ja jo allergialääkkeistä olen mennyt niin sekaisin, että muisti on  hävinnyt sen jälkeen kun lääkkeen on ottanut. No joo, eiväthän nämä sama asia ole, mutta en jollain tapaa halua mitään pillereitä napsia, ei ole minua varten, muttaen ole koskaan masentunut ollutkaan, ainakaan normaalia enempää.

No voihan kaikkea käyttää väärin. :)
Mutta silloin voi miettiä, mikä se tarve ja funktio mielialalääkitykselle on ja onko se sen arvoista
koko elämän kannalta.

Monet käyttää ADHD-lääkitystä kokaiinin sijasta, kun sitä ei saa (hetkellisesti)
ja/tai kun se on riskimpää laittomana. Toiset käyttää ADHD-lääkitystä ihan
oikeastikin koksun korvikkeena, koska kokaiinilla pilaa nenänsä ja on kroonisessa
pahassa nuhassa.

Tosin oikeille ADHD:ta sairastaville ei lääkityksestä ole samoja kiksejä,
kuten ei myöskään kokaiinista. ADHD-ihmisen se tasaannuttaa, siis normalisoi,
kun taas normaalin ihmisen se tekee energiseksi, hiukan hulluksi ja yltiöpäisen seksuaaliseksi.

Citalopramin kanssa pitää olla varovainen alkoholin kanssa
-känniin nimittäin tulee helpommin kuin tavallista ja ei taas liikaa kännissä ole kiva. :buck2:
Siksi mä en käytä vahvaa alkoholia ollenkaan.

Tai no, onhan niitäkin, jotka haluaa tavalla tai toisella totaalisen sekaisin,
mutta mikä kaunis tulevaisuus edes lähitulevaisuudessa sillä on?

Joskus turhamaisuudesta ja luxumman elämäntyylin tavoittelusta on hyötyä. ;)
Se pitää hyvin sopivuuden rajoissa ja on ihmeen eteenpäin vievä voima
vaikeuksienkin keskellä.

Varmaan syy, miksi musta ei koskaan tullut lastenkoti-aikanani raggaria, punkkaria
ja kitesevää ja epätoivoista yksinhuoltajaa, jonka huippuhetket on paikallisessa lähiöbaarissa. :buck2:

Otan siis terapiani ja nappini ajoissa, vaikka se veisi viimeiset rahani sillä hetkellä,
ennen kuin vaivun moiseen, josta ei ole tietä enään muuta tietä ylös kuin sosiaalitoimistoon
hakemaan vuokrarahat ja tappelemaan lasten isän, tai jopa isien kanssa.

Ja nyt en halua mollata niitä, jotka ovat sosiaalitoimiston asiakkaita,
-olen itsekin ollut Suomessa, kun konkurssin tein,
vaan niitä, jotka arvostelevat meitä lääkityksellä olevia ja nuppilääkäriä tarvitsevia
ja sitten ovat jo seuraavassa lauseessa valittamassa moisia asioita,
eivätkä tee omalle elämänlaadulleen itse mitään, vaan olettavat sen tulevan
yhteiskunnalta ja muilta valmiina pakettina ja muiden ottavan vastuun hänestä
ja niistä mahdollisista pennuista.

onneksi tuokaan taiteilija=alkoholisti, huumeidenkäyttäjä ei ole yleistettävä totuus.


voi olla taiteilija ja ihan päihteetön. eikä riippuvuuksia. sekä vielä vastuuntuntoinen ja järkevä.


sinänsä ihan hyvä kysymys, mutta en koe tarpeelliseksi alkaa julistamaan lääkkeitäni muille, koska miksi. käytän mitä käytän ja jonain päivänä en enää käytä.


olen kyllä vähän samaa mieltä siitä, että Suomessa ehkä medikalisoidaan LIIKAA.

mutta AINA mielenterveysasiat ovat hyvin yksilötapauksia. jopa yhden saman lääkkeen vaikutus on eri henkilölle erilainen. tätä varten kai ne kerää niistä tutkimustuloksia.


hieman olen sitä mieltä, että osa tuossa medikalisaatiossa on bisnestä. jopa kehitellään häiriönimikkeitä, jotta saadaan uusia lääkkeitä. mutta ei täysin sitä, osa.


ja jos ei häpeä, niin jonkinlainen pelko saattaa heijastua mielen ja tunteen alueen 'ongelmia' kohtaan siinä, jopa lääkäreillä, että kaikki täytyy saada heti loppumaan. koska kyllähän suru ja tuska on osa tervettäkin elämää. mutta riippuu missä suhteessa.


itse koen tarvitsevani tuota lääkettä mitä käytän nyt.se etu minkä siitä sain, oli varsinkin aikoinaan kullanarvoinen. en olisi saanut päätäni sammumaan, eli nukkumaan ilman sitä. se on yksi helvetti....

 mutta olen päättänyt että lopun elämääni en sitä käytä.


hieman häiritsee jopa lääkärien asenne, että kerran tarve lääkkeelle, tarve tulee olemaan lopunikää, tai ainakin todella pitkään. aivan kuin he eivät uskoisi, että parantuminen ja lääkkeetön elämä voisi olla enää mahdollista, jos on kerran sairastanut.

No jaa, riippuu kait lääkäristä.  :)
Oma lääkärini haluaisi lopettaa lääkitykseni ja uskoo mun pärjäävän jo ilmankin,
mutta mie en halua... -kait olen niin addiktoitunut henkisesti sille? ::)
Fyysistä addiktiota citalopram ei ainakaan lääkärien mielestä tee.

No, ei siitä lääkityksestä hattaakaan ole ja mulla se on niin lievä,
vain 20 mg.
ADHD-tabuja kun otan, siis silloin kun on tarve, niin 10 mg mulla on ollut annostus
ja silläkin menee yöunet ja ruokahalu, joten siksi en käytä sitä jatkuvasti.

kiva että on lääkäri joka tekee noinkin päin! itselleni on sattunut toisin, mutta katsotaan kuinka kauan lääkärin mielestä syön tätä lääkettä.

olen kuitenkin kiitollinen lääkkeen olemassaoloon. ainoa vika siinä on, että olen n 10 kiloa painavampi sen vaikutuksesta, mutta tämä ei haittaa minua koska koen olevani yhä sopusuhtainen. mutta jotain toista se voisi haitata paljonkin, ymmärrän.

olen kuullut ADHD lääkkeen ihmeitä tekevästä vaikutuksesta keskittymiskyvylle. eräs ystäväni sai lahjansa käyttöönsä sen lääkkeen avulla. eli ilman sitä ei pystynyt keskittymään tekemisensä loppuunsaattamiseen, mutta sen kanssa tekee upeita juttuja käsillään, esim vaativia vaateompeluita.


kyllä lääkkkeiden kehityksessä ja tutkimuksessa on paljon hienoja puolia.



yksi mikä Suomessa on surkeasti on tv:nkin mukaan psykoosilääkkeiden syöttäminen ei-psykoottisille vanhuksille, jotta heistä tulisi 'helpompia' :crazy2:

Kas kas  8)

Sasha, onko sulla todettu ADHD? Ritalinia ei helposti täällä Suomessa määrätä aikuisille joilla ei ole testein määritelty keskittymishäiriö.

Mulla on em. lääkitys ja diagnoosi myös.

Jos ns.terve ihminen ottaa niitä lääkkeitä, on vaikutus sama kuin amfetamiinilla/kokaiinilla

Ok, oli miten oli sun kohdalla, mut nyt ymmärrän sun ylimielisen tyylin kirjoittaa.

Narsistille tämä lääkitys on oiva apu buustaa egoo vielä lisää. Oletko sä sokee itselles?

On lievä ADHD. :) Itävallassa Ritalin on yleissä käytössä ADHD:n hoidossa
ja hyvin tarkkaan valvottua sen käyttö
-juuripa sen väärinkäyttömahdollisuuden vuoksi.
Sitä ei saa edes kaikki lääkärit kirjoittaa tai määrätä.

Narsismia mulla ei ole vielä todettu, vaikka olen kaupannut sitä psykologilleni.
Ainoastaan Astron asiantuntijat toki ovat sen diagnosisoineet ja ovat aivan varmasti oikeassa. :)

Miten niin ylimielinen tapa kirjoittaa? Voisiko kieli -ja kulttuurieroilla olla mitään tekemistä asian kanssa?
Väitän, että Suomessa useampi narsisti kuin Itävallassa
-johtuen siitä, että Suomessa ei kukaan saa olla poikkeava tai parempi,
eikä ajatella itsestään mitään hyvää tai positiivista. :)

On loppupeleissä aika pelottavaa miten paljon mielialalääkkeet tuntuvat muuttavan ihmisiä. Aika monia ihmisiä ei tunnistaisi välttämättä samoiksi ihmisiksi, osassa tapauksista hyvässä mielessä ja osassa erittäin huonossa. Ehkä se pelottaisi itseä, että joku lääke vaikuttaisi minuun siten, että en olisi enää oma itseni. Tai siis ehkä joku voisi minustakin diagnosoida vaikka mitä häiriöitä, mutta toisaalta olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, eivätkä kummallisuuteni haittaa millään tapaa arkeani, joten jos menettäisin kosketukseni "itseeni" on erittäin pelottavaa. Itse ainakin olen mielelläni vähän vinksahtanut oma itseni ja nautin oman persoonani puolista ihan vain näin kuin ottaisin nappia ja kokisin itseni oudoksi. Tai no tämä nyt vain on se pelko mikä minulla on kaikkia lääkkeitä kohtaan, mikä ei välttämättä vastaa todellisuutta lainkaan.  

Hmm, voisikohan tuo sitten selittää sen, että aika usein ihmiset jotka ovat runsaalla lääkityksellä pitävät tapanaan kertoilla itsestään vähän kiusallisenkin paljon kahvipöytäkeskusteluissa. Olen itse nimittäin huomannut sen aika monen kohdalla. Kerrotaan itsestä asioita, esimerkiksi hoitokertomusta ventovieraille ja sitä rataa. Hmm, en olekaan ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, olen ajatellut, että se johtuu enemmänkin siitä sairaudesta. =/

No kyllä mäkin, sairaana ihmisenä, ajattelisin, että se johtuu sairaudesta, eikä lääkityksestä.
Lääkityshän yleensä vähän stoppailee tuota.

Tosin on kyllä ihmisiä, jotka vain ovat avoimia, eikä heillä ole salaisuuksia, eikä hävettävää
ja sitten hämmentävät muita sillä avoimuudellaan ja häpeämättömyydellään.

No lähinnä sillä liialla avoimuudella tarkoitan sitä, että ei välttämättä ole sosiaalisestikaan kovin järkevää, että heti kun tapaa uuden ihmisen niin rykäisee pöytään kaikki intiimeimmät asiat. Siitä jos jostain saa hullun maineen ja eikös sen lääkityksen tarkoitus ollut se, että pystyy toimimaan normaalisti, eikä käyttäytyä kuin hullu? Hmm, no, toki jokainen määrittelee itse sen miten avoin haluaa olla ja joillekin liika avoimuus tarkoittaa eri asioita. Itse pidän vähän vaivaannuttavana sitä, että joudun kuuntelemaan ensitapaamisella sitä miten kyseinen tyyppi on sairastanut anoreksiaa ja kuihduttanut itseään ja oksennellut juhlapöydän antimia, että ei liikaa kaloreita tulisi. =/ Tuollaisia asioita ei vain jotenkaan tunnu hyvältä kuulla ensimmäiseksi. Tai se, että lavertelee ystävien mielenterveysongelmista. Ja toisaalta minua ei ehkä heti kiinnostakaan nuo asiat paljon vaan siirryn vilkuilemaan kelloa.

Seksipuheet eivät itseäni niin paljon hetkauta sinänsä. Lähinnä se ehkä tuntuu oudolta jos kuulijana on ventovieras.

Niin ja lisäyksenä vielä se, että on tosiaan vähän kyseenalaista sen eettisyyden kannalta jos lääkkeet saavat ihmiset toimimaan noin. Voidaanko silloin puhua vapaasta tahdosta, jos teet ja puhut asioita aineen vaikutuksen alaisena. No hmm, kyllä siis haluan sanoa, että kyllä ne lääkkeet ovat myös välttämättömiä hoidossa. Esimerkiksi syömishäiriöpotilaillahan saattaa se fysiikka olla sitä luokkaa, että he eivät pysty keskittymään mihinkään tai ajattelemaan selvästi johtuen erilaisista vakavista puutostiloista. Tällöinhän lääkitys on pakollinen, että se ihminen saadaan fyysisesti edes siihen kuntoon, että hän tajuaa mistään mitään ja pystyy vastaanottamaan terapiaa.

Niin, tuohan nyt on normaalia, en mäkään jaksa tyyppejä, jotka kaataa kaikki ongelmansa
niskaan heti ensitapaamisella. Raskaita tyyppejä. :buck2:

Tosin mä luulen, että Kaarina kuitenkin puhuu nyt tästä foorumista käytännössä,
eikä osastostaan, mutta tämähän on -keskustelufoorumi- eikä psykiatrinen,
vaikka kyllä välillä sille tuntuu ja täällä keskustellaan nimimerkkien takaa,
eikä potilaina.

Tokihan tämäkin "psykiatrinen" on täynnä asiantuntijoita, jotka kykenevät nettikirjoittelun
perusteella antamaan diagnoosin toiselle kirjoittajalle. :P

No kyllä tuossa käytöksen muutoksessa normaalin mielialalääkityksen yhteydessä
puhuu asiantuntemattomuus ja ennakkoluulot.

Nykyajan lääkkeet ovat hyvin kehittyneitä ja esim. normaaleille masentuneille
annetaan niin pieniä annostuksia, että tuskin niillä peruskäytöstä saadaan muuttumaan.
Niiden valvonta (tosin en tiedä Suomessa) on tarkkaa.

Kyllä ne käytöstä muuttavat lääkkeet liittyy jo sitten vaikeimpien sairauksien hoitoon,
esim. skitsofreniaan ja aggressiivisuuteen.

Mulla on kestänyt parantua masennuksesta, mikä tuli Suomessa olosta.
Mä vain itkin siellä. :'(
Mulla on edelleen pelkoja, että Suomesta tulee huonoja uutisia tänne,
kuten se nyt vähän niin onkin, mutta mun pelko kait tuplaa sen mun mielessä. :idiot2:

Niin no, tässä keskustelussahan vähän unohtuu se, että eri sairauksia lääkitään eri tavoilla, eikä kaikkien hoitoon tarvita hirveitä annostuksia ja vahvoja lääkkeitä. Sen takiahan tästä on varmaan vaikeaa keskustella, koska jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokainen lääke on asia erikseen.

edit. Niin no, itse kyllä myönnän, että minulla on irrationaalisia pelkoja lääkkeitä kohtaan. Ehkä siihen on vaikuttanut se, että itselle on tullut aika vahvoja allergisia reaktioita kevyistäkin lääkkeistä, kuten perus nuhalääke duactista, jota syödessäni ranteista hävisi tunto ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Sitten juuri nuo muistinmenetykset ataraxia syödessä. =/ Yksi kauheimmista oli onnettomuuden jälkeen kun minulle annettiin kipulääkettä, jolle olin allerginen ja se sekoitettuna vielä shokkiin. Noh, mutta ei siitä sen enempää. Ehkä tämän jälkeen on helppo tajuta miksi olen niin vainoharhainen mielialalääkkeitä kohtaan =/

No niin, ja unohtuu varmaan vähän sekin, että keskustelufoorumit ovat keskustelua varten,
eikä toisten diagnosisoimista varten.
Ymmärrän kyllä, että jotkin ihmiset haluaa nähdä allekirjoittaneessa paljon vikoja,
joten yksi lievä masennus ja ADHD ja sen lääkitys on jo niin iso juttu,
että ihan ylimielinen ja seksistäkin puhuu, että kyllä se narsisti on. :)

Harmi kun mä olen sanonut jo monta vuotta täällä, että olen narsisti
ja nyt vasta tyypit on heränneet tähän avunhuutooni. :-*

On tosi ongelmallista, kun mun psykologi sanoo, etten mä täytä narsistille
määriteltyjä perusominaisuuksia, niin ymmärrystä -ja siten myös hoitoa on ollut vaikea saada. :-\

 :)


Ristiriitaista, mutta mullahan se lääkitys on. :)

Sasha tuosta sinun narsismistasi. On aika eri asia millaisia ihmiset ovat foorumilla ja millaisia siviilissä, joten se miten täällä kommunikoi on aika heppoinen peruste diagnosoida. Ja olen aina kyllä kokenut sinun kohdallasi, että kun sanot olevasi narsisti, niin taustalla on sellainen hymy ja musta huumori myös. Toki en voi tietää =D  

Tai no minulle ei ole koskaan välittynyt sellaista vaikutelmaa, että tosissasi kuvittelisit olevasi narsisti sen oikean diagnosoinnin puitteissa. Ehkä lähinnä tervettä egoismia. =) No taas tätä tulkintaa näköjään =D

 ;D

Niin justiinsa, et voi tietää, mutta jos epäilet, niin älä kerro noille muille.  ;)

Tätä mä jäin vielä miettimään kirjoitushommaani lopetellessa
-tulenhan perheestä, jossa on sekä hoitajia, että lääkäreitä-
että miten on mahdollista, että hoitohenkilökunta on niin kokematonta potilashoidosta,
-edes nuorena kandina-
että jonkun potilaan höpinät, etenkin mielisairaan ja lääketokkura-höpinät
saa ne punastelemaan ja häpeämään? ???

Minusta, sorry vain, on aika erikoisen kuulloista.  ???

kyä sanomista perkele oli aihe mikä tahansa  :2funny:

mä oon huamannu että mun adhd lääke hillittee tota möläyttelyä, ts. olen asiallisempi näin. saan aikaseksi asiat jotka muuten jää ajatustasolle. en koe että negatiivisesti muuttais mitenkään persoonaa. hallitsen tunteet paremmin (kun adhd piirteisiin kuuluu myöskin se että tunnereagtiot menee vääriin mittasuhteisiin, l. ylireagoidaan)
mutta concerta ei tietääkseni tee "normaalille" mitään koska näillä dopamiinit kulkee aivokuoressa normaalisti, ritaliniin en puutu kun en tiiä. toki nääkin on piripohjasia ja isontaa pupillit, saapa siinä sitten selitellä poliisisedälle  :D

nuorempana kun jotain mielialalääkettä sain, lopetin käytön heti kun tuntu että pahimmasta suosta on noustu.. ehkä vaikutus näillä on eri jos niitä syö vuositolkulla?

 ;D Aivan, aihe kuin aihe.

Mullakin Ritalin hillitsee näitä möläyttelyjä. Tällä hetkellä en ota niitä. :D
Nyt on ollut jo pidempi tauko, kun ei ole suurempaa opiskelua tai projektia menossa,
joka vaatisi keskittymistä.
Mulla on niin lievä tuo ADHD, että aina kun ei ole suurempia juttuja menossa,
niin mielellään sen tauon niihin otan. :)
Molemmista, Ritalinista ja Concertasta suositellaan taukoja
-osaksi siksi, että se aiheuttaa riippuvuutta.

Mä en ole vielä mielestäni pahimmasta suosta noussut tuon masiksen kanssa,
varmaan ymmärrät, että mä saan joiltain suomalaisilta ja Suomesta edelleen
niin paskaa niskaani koko ajan, että en ole lääke -ja hoitoterapiaani uskaltanut lopettaa.

Mä koen, että mua kohdellaan kuin pahinta isänmaan petturia ja mitä enemmän mä pärjään
täällä omassa elämässäni, sen enemmän jotkin tyypit hyökkäilee kimppuun
ja haluaa nähdä mut jossain suossa ja vaikeuksissa, vaikka oikeasti elämä hymyilee.

Miettikää itse, jos olisitte saman vihamielisyyden kohteena, joka oikeutetaan
vaikka sitten mielenvikaisuudella~narsismilla, josta on tehty diagnoosi vaikka
sitten nettikirjoittelun perusteella.
Narsismiahan se on suomalaisen mielestä, jos se kokee, että sulla menee paremmin
kuin aikaisemmin ja paremmin kuin jollain toisella ja tenkin, jos se on muualla kuin Suomessa,
jossa kaikki -vaikka hampaat irvessä- on niin auvoista kuin paratiisissa.

Tosin en yleistä kaikkia suomalaisia -mutta ne jotkin.

Ritalinissa ja Concertassa ei pitäisi olla muuta eroa kuin lääkevalmistaja.

joo, mä otan consertaa silloin kun tarvis vaikka siivota.eli usein  :D normipäissäni sotken, jos jotain putoo lattialle ni siihe jää. sitten taasen lääkkeissäni siivoon jälkiäni.
kyllä , järjellä tiedän että on tyhymää. ja että kun heti siivois ni ei tulis sotkua.

tätä avasin plokissa http://mininatsi.blogspot.com/2009/10/dodiin.html

Jännä juttu, mun mies sairastaa narsismia, siis ihan oikeasti diagnosisioitua,
ja hän käyttää usein, lähes päivittäin melkein identtistä lausetta tuon lauseesi kanssa
-tosin saksaksi ja englanniksi. :)

Hänelle, kun tämä hänen terapiansa ja parantumisensa tie on vasta alussa,
kaikki on vähän niin kuin egon kilpailua, riippuen, kuka uhkaa olemuksellaan
tai vain jutuillaan ja kuvittele, hänkin nauraa vain loppuviimein,
kuinka typeriä juttuja sillä toisella on, kun sanat ovat loppuneet ko. henkilölle
ja ottaa ko. kohteen toisen henkilön kanssa aiheeksi, jos sieltä saisi hiukan tukea omille jutuilleen. :)

No niin, pysytäänpäs taas aiheessa ja kunnolla kanssa, ettei tartte kaksinaisen kinailun takia poistaa puolia ketjun viesteistä...

Tiits!

Minä myös tapaan työssäni ihmisiä, jotka käyttävät osa jotain noista listalla olevia lääkkeitä, sekä ad/hd lääkitustä, antipsykootteja, neuroleptejä jne, jne.

En ole varsinaisesti huomannut "holtitonta" käytöstä johtuen noista lääkkeistä, anestesia lääkkeiden ja morfiinin olen toki tavannut noita aiheuttavan ja aivan höpöjä on kuultu.  :)

Mietinkin Ratkaisun kokeman "yletttömään" avoimuuteen, että olisiko syynä sittenkin se paranemisprosessi, jossa henkilö ei kiellä "sairauttaan" ja siinä paranemisvaiheessa on hieman liiankin avoin asian suhteen. Niin ettei aina tule ajatelleeksi mikä on sosiaalisesti soveliasta, vaan se oma ongelman myöntäminen päälimmäisenä ja sitten tulee sosiaalisia ylilyöntejä? Mene ja tiedä, tällainen ajatus tuli.

Itse olen käyttänyt monta vuotta sitten Cipramiliä myös, masennukseen, kun  :aurinko: :askendentti: :neitsyt: sairastui velvollisuuden tunnossaan "korvaamattomuussyndroomaan". (oliskoko ihan  :neitsyt: kansansairaus  ;D )
Itse koin masennuksen sairautena, jossa mikään ei tunnu miltään... se se vasta pelottavaa olikin ja voi sitä riemua, kun ensimmäisen kerran V.....i!  ;)
Sain itse päättää, koska lopetan lääkitykseni, ainoa "ehto" lääkäriltäni oli, että syön vähintään 3kk, puolivuotta meni. Nyt voin hyvin ja Tiedän etten ole kenellekään tai millekään korvaamaton.  ;)

Ainoa ulkopuolelta katsoen tuleva "haitta" mielenlääkkeistä on, että niiden kun on tarkoitus tasata epätoivottuja mielenliikkeita, ne tuppaavat tasaamaan vähän niitä "toivottujakin".
Mutta yksilöllistähän on miten lääkkeet toimivat, kuinka sivuvaikutukset vaivaavat ja mitä kukakin pitää toivottuna tai ei toivottuina tunteina. (itse tarkoitin yllä olevass mielipiteessä mm. iloa) Yksilöllistä sekin vaikuttavatko tuohon ilon, toivon ja rakkauden tunteisiin.

Mutta sitten aloittajan miettimiin syihin!
Astrologisesti en ole pätevä arvioimaan mielenterveyden tilannetta maailmassa tai Suomessa.
Puolenvuoden pimeys/ valoisuus on varmasti yksi asia mikä vaikuttaa täällä pohjoisessa.
Mutta kaikissa "kehittyneissä" maissa mielenterveyden tila on saanut räjähdysmäistä huomiota jo pitkää. Olisko niin, että kun elämän kannalta perusasiat on meille aika helppoja.... ei tarvitse metsästää, keräillä, etsiä ja kantaa vettä 5km, jää aikaa Miettiä?
Ja sen mihin muuhun ajan käyttää....?
Osa mielenterveyden ongelmista liittyy minusta siihen käytettävissä olevaan aikaan tai "ajan" vaatimuksiin, miten se pitäisi käyttää. Osa mielenterveyden ongelmista taas tulee, on olemassa, oli aikaa tai ei.
Mutta jos koko valveillaolo aika menee hengissäpysymisen varmistamiseen, jää kyllä psyykeen tilan miettiminen vähän vähemmälle.
Minusta kumpikaan ei sinällään ole toistaan huonompi asia, mutta se on tämän ajan henki?
Vai onko?