Astro Foorumi

Moi! :smitten:
Oon aina pitänyt sisälläni ylimääräistä vihaa ja se on oireillut monella eri tavalla.. Toisinaan olen sen osannu hyödyllisesti kääntää johonkin fiksuun tekemiseen, mutta kiinnostaisi tietää millä eri tavoilla sen voi itsestään poistaa?
Onko ainoa tapa purkaa aggressioita kunnon räyhääminen tai urheilu? vai voiko esimerkiksi kirjoittamalla, puhumalla, laulamalla, jopa pelkästään ajattelemalla poistaa vihantunteet itsestään? Myöskin ns. piilovihan, joka sitten vain oireilee muulla tavalla... :tickedoff: :tickedoff: :tickedoff: :tickedoff: :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2:

Tuo on kyllä todella mielenkiintoinen ja tärkeä aihe!
Itsekin olen monasti asiaa pohtinut... :idiot2:
Enemmän kyllä tuntuu, että etsitään keinoja sen peittelyyn, salaamiseen, ja ohittamiseen, mutta ei sen suoraan kohtaamiseen ja ilmaisuun!
 :(
Taidan palata vielä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen paremmalla ajalla!
 ::)

Yleensä kaikenlaisen negatiivisen tunteen myöntäminen, asioiden katsominen silmästä silmään auttaa. Minulla on välillä paha tapa lakaista harmistumiset sun muut maton alle, joka sitten purkautuu lopulta niin, että purskahdan vain itkuun tai väsyn suunnattomasti.

Vihan ja muiden negatiivisten tunteiden ei pitäisikään jäädä piloon. Ensimmäinen askel on myöntää se: nyt minua harmittaa tämä, kylläpä suututtaa tuo, ai että pistää vihaksi!  :tickedoff: Henkisyys korostaa aina sitä, että Vanha ja Oppinut sielu ei hatkahda enää mistään, mutta tämähän tarkoittaa minusta sitä, ettei sielulla ole enää mitään opittavaa. Harvassa ovat he ja yleensä he ovat guruja tai muita henkisesti korkealle ehtineitä ihmisiä. Muuten meitä ihmispoloisia tuppaa harmittamaan ainakin joku asia joskus. Toisia useammin ja herkemmin, toisia harvemmin ja vähemmän. Negatiiviset tuntemukset ovat osa sinua. Kiitä, kun ne tulevat ja kuuntele, mitä ne haluavat opettaa sinulle. Kun olet tiedostanut, mistä on kyse, anna niiden negaatioiden mennä lävitsesi, mutta älä takerru niihin ^_^

Vihaa ja muita negatiivisia tuntemuksia voi purkaa oikeastaan ihan millä tavalla tahansa - mikä tuntuu itsestään parhaalle. Niin kauan kuin purkautuminen ei tapahdu muita tai itseään vahingoittavalla tavalla tai vihan purkaus ei jää päälle pidemmäksi aikaa, kaikki on minusta sallittua. Suomalainen kulttuuri on valitettavasti sellainen, että täällä ei saa valittaa eikä ilmaista eteenkään negatiivisia tunteita avoimesti. Se on valittamista, heikkoluontoisuutta. Katsokaa vaikka jonkun sanomalehden yleisöpalstaa! Hyvin usein näkee tekstejä tyyliin "Sinä naapuri! Sinä jonka koira on räksyttänyt viimeiset 3 vuotta. Tee jotain tai ammun koirasi!" Kyseinen henkilö voisi ihan hyvin ottaa asian puheeksi koiran omistajan kanssa kasvotusten ja fiksusti, mutta suomalainen ei valita eikä ilmaise tyytymättömyyttään muuta kuin kännillä ja puukolla...  :idiot2:

Jos aggressio liittyy toisen ihmisen aiheuttamaan tapahtumaan, kannattaa asiasta pyrkiä keskustelemaan henkilön itsensä kanssa, jos mahdollista. Yksikseen pahoja energioita voi purkaa liikunnalla, mietiskelemällä, maalaamalla, huutamalla, repimällä vaikka sanomalehtiä jne. Itselläni auttaa aggressiivinen musiikki ja aggressiiviset ja intensiiviset pelit pahimpaan hätään, mutta en ole oikein saanut pahojen energioiden kanavaa kunnolla auki..  ???

Heips :)

Miten purkaa aggresiiviset tunteet?
Yksi keino on hyväsyä se, että tuntee vihaa, myöntää sen olemassa olon 8).
Sitten voi päästä jo hyvään alkuun vihansa kanssa.
Olen itsekin miettinyt monesti tuota, kun on ollut niin paljon purkamatonta vihaa ja kaunaa, mutta olen huomannut, että kun myönnän sen että koen ja tunnen vihaa, se tunne tulee tavallaan sinuksi, sen kanssa on helpompi lyödä kättä, kui kieltää: "En mä vihaa tunne".
Silloin se lukittuu sisään ja katkeruus tulee hyvin usein tilalle ja katkeruus jos mikä
[/b]
Yksi keino on puhua "itsekseen" se viha(vaikket todellisuudessa olekaan yksin), toinen tietysti rasittava fyysinen ponnistelu, toinen taas se, että kirjoittaa ulos kaikki karmeudet, mitä ikinä suuripieni sielu saattaa tuntea.

Itselläni on tapana jorista itsekseni :idiot2:.
Jos yritän selittää toiselle, miltä minusta tuntuu vihantunteen aikana, tuo toinen peljästyy ja lukkiutuu, vaikka sanon, etten kohdista häneen tunnettani :P
Joten siitä vaan pauhamaan itselleen ja hyväksymään vihantunne, lycka till ::) ::)

Mars  :vaaka: :ssa. Aivan mielettömän vaikeeta purkaa vihaa, kun jokaisen asian voi tiirata miljoonalta eri kantilta. Ja Oinaana tulistun nollasta sataan hetkessä, milloin mistäkin!
 
Kouluttauduin rentoutusterapeutiksi muutama vuosi sitten, ja siinä koulutusaikana tehtiin hyviä harjoituksia, sellaisia, joilla oli tarkoitus poistaa vihaa/surua/tms. ihan tuolta lihastunnosta saakka. Oli hurjaa, kun jostain tosi syvältä pulppusi tunteita, jotka oli opetellut pitämään piilossa vuosikaudet. Lapsuudesta saakka ne väkevimmät jutut nousi.

Ne harjoitukset oli AINA fyysisiä, väsytettiin itsemme ja hengitys oli tosi tärkeää. Idea on, että oikealla hengitystekniikalla päästään niihin syviin kerroksiin. Ja on vaikea rentoutua, jos kantaa myrskyjä soluissaan.

Huomasin kurssikavereista, että jokaisella oli oma tapansa päästellä näitä höyryjä. Yllättävää oli ehkä se, että hiljaisimmat räyhäsivät eniten ja rohkeammat itkivät syvää itkua. Mut yhtä kaikki, helpotuksen tunne oli valtava purkauksen jälkeen.

Ainakin itselleni vihan purkuun tarvitaan fyysinen kontakti, en pystyisi "järkeilemään" sitä pois. Moni kehuu Joogaa, jotkut käy lenkillä. Yksi tuttuni menee soittamaan rumpuja.
Ai niin, nythän on näitä huuto- ja nauruterapioitakin. Vaikuttaa siltä, että monia auttaa kun yhdessä melskataan, ikäänkuin julkinen tunteen ulostuonti auttaisi asian ylipääsyyn.  :knuppel2: :knuppel2:

Minusta viha ei ole vain negatiivinen juttu, sitä voisi käyttää polttoaineena vaikka pelkojen ylipääsyyn. Tai heikkojen puolustamiseen. Vihaisena sitä pystyy huimiin suorituksiin. Mutta patoutunut viha syö itseä sisältäpäin ja vie kamalasti energiaa. Ei hyvä  :uglystupid2:

Kertoisitko, hyvä Synapsi, muutaman tällaisen harjoituksen, jolla pääsisi käsiksi kaikkein syvimmälle hautautuneisiin ikävyyksiin? Itsekin olen Oinas, mutta en todellakaan osaa räjähtää tai kiihdyttää itseäni minkäänlaiseen aggressiiviseen ulosantiin...  :P

Exactly! Smalltalkia ja hihhulointia ja hyssyttelyä ja huuhaata ja näennäisen seesteistä köökkipsykologiaa ja sen semmoista... Ollaan niin olevinaan coolia & kypsää ja sitten kärsitään mahahaavoista ja migreeneistä ja endometriooseista ja sen semmoisista...  >:(
Kysyn vaan, että miksi ihmiselle on yleensä rakennettu tunteet? Kysyn vaan. Häh?!! Miksi?!! Siksikö, että voitaisiin ruikuttaa suolitukoksista vai siksikö, että verisuonet räjähtelisivät päissä vai siksikö, että voitaisiin sitten kotona neljän seinän sisällä vetää pää täyteen ja hakata puoliso? Täh? Kysyn vain.  :tickedoff:   :-\  ;D[/size]

AthaMaarit, en ole vähään aikaan tehnyt niitä, täytyy kaivaa jostain kurssimatskua esiin, niin voin jotain vinkkejä laittaa. Ne on hengitys- ja mielikuvaharjoituksia. Laitan vaikka yyveenä.

Mutta ne syvimmät patoumat olis kyllä hyvä läpikäydä jonkun hyvän terapeutin kanssa.
Nämä voi olla aika kipeitäkin juttuja, kun liikuskellaan tuolla alitajunnan puolella. Tajusin kurssin jälkeen, etten ole vielä lähimainkaan valmis tekemään terapeutin työtä. Vielä pitää omaa pollaa selvitellä. Ja niitä omia motiiveja.

Vihahan ei ole yleisesti hyväksytty juttu, VARSINKAAN naisille. Mua on helpottanut kanssa Stareyesin mainitsema vihan hyväksyminen.
Aika usein kun viha leimahtaa, heti syyllisyys pääsee valloille. Vaikka viha on ihan oikea inhimillinen tunne. Ei tarvitse hävetä sitä, että on ihminen.

Jeh, meitä on näköjään moneksi. Mitä ilmeisimmin esim. minä en sitten vain taida tuntea niitä tunteita niin vahvasti kuin esim. solnesko. ::) En nimittäin ole ollenkaan sitä tyyppiä, joka kovin herkästi reagoi vahvalla tunneilmaisulla. Nauran kyllä kun naurattaa ja itken kun itkettää, ja jos oikein kovin vihastuttaa, niin hakkaan vaikka jotain (en ihmisiä), mutta pääasiassa otan luonnostani asiat ja tilanteet hyvin rauhallisesti vastaan. Eikä se ole mitään hyssyttelyä tai teeskentelyä, vaan minun oma tapani reagoida. En myöskään suostu siihen, että kukaan muu määrittelee, miten minun pitäisi tunteitani ilmaista. Jos en ole dramaattinen tyyppi, niin en väkisinkään voi sellaiseksi muuttua.

Toistaiseksi tunneilmaisuni lienee ollut tervettä, koska en ole koskaan kärsinyt niin migreenistä kuin mahahaavastakaan. Verenpainekin on aina ollut sopivan matala. En siis ole olevinani cool, vaan olen. :P Tällainenkin vaihtoehto on siis hyvä pitää mielessä, ennen kuin epäilee toisen teeskentelevän vain siksi, ettei tunteiden ilmaisu satu olemaan samanlaista kuin itsellä.

Astrologisesti tämä on selvästi nähtävissä: nousumerkki (reaktio ulkomaailmaan) Kauriissa, joka karsii, erittelee ja järkeilee. Mars (aggressio) Vesimiehessä, joka on viileä, älyllinen ja tasapuolinen, samoin kuu (tunteet) Vesimiehessä. Minusta astrologiasta onkin hyväksi avuksi nimenomaan silloin, kun halutaan ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja reaktioita. Se auttaa näkemään, miten erilaisia voimmekaan olla ja ettei mikään tapa ole toistaan parempi tai huonompi. Ei silti, että mitenkään vastustaisin tätä hyödyllistä aihetta eli tunteiden purkamisen opettelua, sillä kuten Stareyes sanoi, on ensiaskel se, että tunnistaa tunteen ja toinen se, että oikeasti "tuntee tunteen pois". Tukahduttaminen tai kieltäminen ei poista tunnetta, ainoastaan itselle annettu lupa tuntea se pois.

Voisinko minäkin saada ne? :)

Huh, äsken sitten riehuin ja tuntui oikein suonissa kuinka energiat lähti liikkelle...
****kele kun on ketuttanutkin!!! Tarotin Pyre Of God on loistava biisi riehumiseen ja toivon totisesti, että yhtä rankkaa sälää saisin vielä joskus laulaa  :)

Mitä mieltä ootte vihan ilmasusta heti? Siis, jos suutun, niin en pidättele itseäni vaan annan tulla heti? Eikös se ole aika alkukantaista? Sinänsä houkuttelevalta tuntuu näin pitkän hyssytely ja alistumiskauden jälkeen...

Ajatuksen viestistä vielä...
Olen myös luonnostani rauhallisempi ja en reagoi tosiaankaan kovin voimakkaasti luonnostanikaan. Huitaisen vain kättä ja sanon, eipä iso homma... ja jatkan tekemisiäni. Harvasta jutusta vedän herneet nenääni

Jeh, kaivelen infot esiin. Voin toki laittaa ne tänne foorumille, kun monia kiinnostaa!

Hyvä hyvä, energiat liikkeelle musan tahdissa. Mulle ehdoton ykkönen on vanha Prodigy.
Jotkut nimittää välitöntä reaktiota alkukantaisuudeksi, minä en!  :laugh:

Hei Synapsi !

Voisitko lähettää minullekin  ;)

Kiitokset

Elviira

Minä kieltämättä koen heti välittömän vihantunteen purkauksen alkukantaisuudeksi ja "kypsymättömyydeksi". Olin jokusen aikaa mukana eräässä harrasteryhmässä, jonka puheenjohtajalla oli erittäin paha tapa suutahtaa helpolla ja ilmaista se suuttuminen välittömästi ja hyvin selkeästi! Hän ei tosin suuttuillut kuin pääasiassa yhdelle, kahdelle henkilölle, mutta moinen käyttäytyminen johti lopulta siihen, ettei mikään ryhmässä enää toiminut. Kaikki vain odottivat kauhuissaan milloin taas räjähtää. En muista yhtään tapaamista, jossa pj ei olisi kiehahtanut ylitse. Lopulta lähdin ryhmästä pois, kuten muutama muukin henkilö jatkuvan kireän tunnelman takia. Kuumakalle(tar) pj on itsekin jo siirtynyt ryhmästä muualle. Hän oli ihana ihminen, leikkisä, innostava ja nauravainen, joka pystyi juttelemaan kenen tahansa kanssa. Hän oli aidosti kiinnostunut asiastaan ja koki johtotehtävänsä tärkeäksi. Hänetä myös pidettiin yleisesti, minäkin pidin, mutta hänen tapansa suuttua ja ilmaista se suuttuminen välittömästi miettimättä asiaa johtivat lopulta melkein koko ryhmän hajoamiseen.  :(

Minä pyrin pitämään ne ensimmäiset mölyt mahassa ja käymään sisäisen raivokkaan keskustelun minua ärsyttäneen henkilön kanssa (eli lähden vaikka kävelylle rauhoittumaan). Kun tulen takaisin on pahin adrenaliiniryöppy jo tiessään ja pystyn keskustelemaan rauhallisesti toisen kanssa, sekä ottamaan myös hänen näkemyksensä huomioon. Vihan kuohahduksissa jokainen on "aina oikeassa"  ::)

Arvasin....!!! Aina joku  :buck2:  nielee syötin kokonaisena!  :2funny: ;D :uglystupid2:
Minunkin verenpaineeni on matala - kiitos geenien. Vatsahaavaa ei ole, puolisoakaan ei ole tavinnut hakata, alkoholia en käytä ollenkaan ja suolikin toimii... Tunteet ovat niiden tuntemista varten - eivät mielipuolista käyttäytymistä varten, vaikka olisivat vahvojakin. Senhän jo sanoinkin, mutta se taisi mennä ohi...
Oli kuitenkin oikein kiva nähdä reaktiosi. Köökkipsykoa: Jos nimittäin olisit reagoinut siten, kuten itse sanot reagoivasi, et olisi reagoinut ollenkaan, koska se ei olisi koskenut sinua... I see.  ;D [/size]

Mielenkiintoisesti ilmoitettu tuo omakin köökkipsykologiasi, jos oikein tarkastelet sitä huolella, sillä siitähän tässä kaiken aikaa on kyse, kun peiliämme vilautamme nytkin.  ;)
Eli kukaan ei KOSKAAN reagoi mihinkään muuhun kuin oman sisäisen pakon sanelemana silloin, kun sillä on eheyttävä vaikutus, joten tulihan todella hyvä esikuva taas kerran tänne foorumille siitä peiliteoriasta, josta on monasti jo ollut puhetta vaan esikuvat puuttui.  ;) :angel:

Sori, nyt viimeistään paljastan tyhmyyteni :2funny:
mutta tarkoititko keho sitä, että jos ihminen reagoi johonkin juttuun, niin se on hänen pään sisällään oleva ongelma/haava tms?

Niin, mikähän tarve sinutkin ajoi toistamaan juuri sanomani toisin sanoin?  :D Peilailemisen esikuvista puheenollen tässäkin asiassa... olet siinä ihan yliveto...  :2funny: :2funny:[/size]

Auts....!  :crazy2:

Kyllä tarkoitan sillä vain sen kaikkeuden parhaaksi nyt tapahtuvaa puhdistusta, jossa me olemme vain "pelinappuloita" siten, että kukin tuo vuorollaan jotain sieltä esiin ja sitten niitä toisten eli sen peilinä toimineen avulla, toisenlaiseksi varaukseksi muunnetaan vain sen aidon universaalin Rakkauden eli Karunan tehdessä tekojaan, kuten olen kertonutkin.  :)
Joten hyvinhän se homma jo Solneskoltakin toimii!  ;)

Eli näin se homma eteni jo aikojenkin alussa, kun niitä tunteita sinne kollektioon luotiin ja nyt vain sieltä puramme yksitellen ne, jotka ovat omien Sielujemme aikaansaannoksia eli yhteistä hyväähän tässä vain taas kokonaisuudelle tuotiin, kun niihin kuviin "tartuttiin".   :)
Ja pudasta saatiin aikaan jokaisella viimeiselläkin vedolla, joka tästä aiheesta esiin tuotiin!  :smitten:

Öh - et tainnutkaan siis itse tajuta, millainen kuva omasta viestistäsi välittyi? :) Eikö niitä siis uskalla ottaakaan vakavasti, koska ei voi tietää milloin "laitat syöttiä" ja milloin et?


Jaa. ;) Minusta kirjoitin itse ihan saman, siellä viimeisillä riveillä - tunteet ovat tuntemista varten. Enkä yhtään epäillyt, etteikö sinun verenpaineesi olisi ok. Tai sinun vatsasi, tai pääsi. Tarkoitus oli vain korostaa sitä, että meitä vähemmän aggressiivisesti tunteitaan ja ajatuksiaan ilmaiseviakin on olemassa. :) Viestistäsi MINÄ sain nimittäin kuvan, että ajattelet herkästi kaikkien rauhallisesti käyttäytyvien olevan teennäisiä. Monet muutkin tuntuvat ajattelevan näin. Tätä halusin oikaista. Ilmeisesti Keho on tässä se, joka oivalsi asian.

Solnesko kaikesta päätellen inhoaa mua. :smitten:
Mutta samapa tuo... :2funny:

Terve,

tässä on sellainen asia, jota allekirjoittanutkin on saanut elämänsä aikana opettelemaan. Täällä onkin jo hyviä neuvoja sadellut.

Mitä tulee suoraan, sensuroimattomaan vihanilmaisuun, niin se toimii vain harvojen tyyppien kanssa (siis jos kyseessä on vihastuminen toiselle henkilölle eikä epämääräisemmälle asialle). Tällöinkin on kuitenkin vaarana se, että suuttumusta aiheuttanutta asiaa ei ilmaista selvästi, vaan toinen nähdään itse pääpiruna ja pyritään tuhoamaan hänet hinnalla millä hyvänsä. Tällaiset tuhoamisyritykset - vaikka olisivatkin vain sanallisia - eivät unohdu ihan helposti.
Suutuspäissään on tosiaan hyvä laskea wanhanaikaisesti kymmeneen ja yrittää sitten mahdollisimman selkeästi eritellä se asia, mikä mättää. Itse olen päätynyt käyttämään riitatilanteissa minä-muotoa "minusta tuntuu" tai "minua suututtaa tämä ja tämä" tai "minua loukkaa kun.." Toinen kuuntelee mieluummin tällaista puhetta kuin syyttelevää äänensävyä. Suuttuneenakin voi raivota vain asiasta ja kunnioittaa toisen persoonaa.

Vihassa on hyvänä puolena se, että se voi toimia muutosvoimana. Suutuspäissään sitä on keksinyt ratkaisuja vaikeisiin ja jumittuneisiin tilanteisiin. Sitä on saanut voimaa pistää erinäisiä prosesseja käyntiin, jota ei olisi tapahtunut ehkä muilla keinoilla. Tämäkin onnistuu tosin vain silloin, kun kuumana käydessään pystyy pitämään mielen tarpeeksi selkeänä.

Itsekin olen perustemperamentiltani rauhallinen enkä vähästä suutu, mutta rajat ne on minullakin. Eli on tullut raivottua silloin tällöin.  ;)

Itsekin olen hiukan samanlaisia polkuja kulkenut, eli olen myös käynyt ns"rentoutusohjajan" yms. koulutuksen läpi ja sen parin vuoden aikana sitä oppi käyttämään kehoaan melkoisesti laajemmin kuin aikaisemmin.
Ja oli kuin olisi löytänyt  aivan uuden "aarreaitan" kehostaan  ;), sillä jokaisen jännittyneen kohdan, pisteen ja alueen takaa löytyi myös kireän lihaksen tai lukkiutuman myötä vapauttamattomia tunteita.

Ja samalla tietysti siinä aukeaa muutakin kuin lihastoksellista ja tunteellista puolta....  :D

Olen itse kokenut vihan purkamisen (panemalla kissan pöydälle) sen aiheuttaneisiin ihmisiin sekä myönteisesti että kielteisesti. Vihan purkaminen auttoi minua parantumaan masennuksesta, johon nuo ihmiset olivat osasyyllisiä. Vihan osoittaminen sanallisesti käynnisti paranemisprosessin. Toisaalta kärsin sitten syyllisyyttä siitä, että "räjähdin" niin voimakkaasti ja nyt kärsin jonkin verran siitä, että ihmissuhde heihin on katkennut. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että asian jättäminen sillensä olisi merkinnyt minulle erittäin vaikeita aikoja henkisesti. Parempi näin kuin jättämällä kaiken sisälle muhimaan ja vaikean tilanteen jatkumaan.

Olen käsitellyt vihaani vuoden verran ja oppinut hyväksymään negatiivisia tunteitani uudella tavalla. Nyt opettelen antamaan anteeksi, sanon itselleni joka ilta viikon ajan "annan anteeksi itselleni ja minua loukanneille ihmisille". Tämän voi sanoa tarvitsematta tuntea erityisiä tunteita. Anteeksiannossa on kuitenkin voimaa, sen tiedän vanhastaan.


Aurinko Vesimies, Nouseva Jousimies, Kuu Jousimies

Tämä on mielenkiintoista. Ilmeisesti veskaristelliumini tekevät minusta hyvinkin oinasmaisen, sillä olen melko (?) dynaaminen ja aggressiivinenkin. Suutun välittömästi, ja minussa se ilmenee erityisesti sanan säilän heiluttamisena (3. huone täynnä). Jos jotain oikein nopeaa ja uhkaavaa tapahtuu, ehdin jo lyödä ennen kuin ehdin hillitä itseni tai rekisteröidä tapahtuneen.

Olen purkanut aggressioita tanssiin, Synapsin mainitsema Prodigy (ainakin Firestarter) sai heti adrenaliinin nousemaan. Viime aikoina on jäänyt valitettavan vähälle, mitä nyt astroristeilyllä erään toisen vesimies-kuun kanssa vähän clubbailtiin...

Vanhenemisen ansiota lienee, että olen oppinut hillitsemään itseäni (vaikkei sitä kukaan muu huomaakaan kuin minä, lievennän aina hurjasti ulos purskahtavaa sanomaa ja silti se loukkaa jotakuta) ja saan siitä suurta tyydytystä. Itsensä voittaminen on minun keinoni kehittyä, vihan purkamista toisten sijaan itseeni. Suosittelen muille aggressikoille.

Tajusikohan kukaan mitä yritin sanoa? :uglystupid2: :crazy2:

Itse olen saanut eniten apua lähinnä buddhalaisuudesta tutuista mielen- ja tunteidenhallinta harjoituksista. Välittömien tunnereaktioiden hallinta on vielä hiukan heikompaa mutta muuten olen oppinut melko hyvin erottamaan toisistaan tunteen ja ajatukset  sekä katkaisemaan näiden kahden toisiaan ruokkivan noidankehän ja saan purettua tunne-energiat pelkästään niihin keskittymällä (tai niitä meditoimalla- tarkkailemalla).

Olisi tärkeää keskittyä tuntemaan pelkkä tunne-energia, lisäämättä siihen yhtään ajatusta. Tunne-energian kohtaaminen energiana hajottaa sen melko nopeasti, koska tunne harvemmin elää ilman ajatusta. Kokeilkaa seuraavan kerran mitä tapahtuu kun tunnette vihaa ja istutte, suljette silmänne ja tarkkailettekin pelkkää tunne-energiaa. Missä se tuntuu, miltä se tuntuu jne. Hiljentäkää mielenne, älkää ajatelko sitä tunnetta, älkää alkako analysoida mitään, unohtakaa mistä se tunnetila sai alkunsa.
Mikäli onnistutte pitämään mielenne ihan hiljaa, huomaatte, että se tunne-energia vaan hajoaa.

Osa vihasta ja kaunasta on mielen luomaa harhaa. Minulle on käynyt niinkin, että olin vuosikaudet pähkännyt lapsuuttani kun se mukamas oli niin traumaattinen ym. Kulutin paljon aikaa sen läpikäymiseen monelta eri kantilta. Järki osasi antaa anteeksi, sydän ei. Sitten kävikin niin, että meditaation aikana sain yhtäkkiä laajemman tietoisuuden ja ymmärryksen lapsuudestani, vanhemmistani ja itsestäni ja oivaltasin, ettei mitään sellaista edes ole mistä pitäisi kantaa kaunoja ja mitä pitäisi antaa anteeksi. Ymmärsin, että olin jäänyt kiinni mieleni luomiin harhoihin, jotka ylläpitivät negatiivisia tunnetiloja. Tällä hetkellä en ymmärrä miksi pidin lapsuuttani niin kauheana. Nyt näen vain sen kaiken hyvän, rakkauden ym. ja tunnen syvää kiitollisuutta ja onnea hyvästä lapsuudestani.
Samoin on käynyt monen muunkin asian suhteen. Oma kiero mieli on yleensä kaiken pahan alku ja juuri. Kannattaa tutustua mielen toimintaa käsitteleviin kirjoihin, saa perspektiiviä mielen toiminnasta sekä siitä, miten sitä voi hallita (ja samalla hallita tunteitaan).

Mainitsen nyt vielä, että Eckhart Tollen Läsnäolon voima kirja on mielestäni hyvä ja käytännönläheinen opas mm. tunne-energian käsittelemiseen. Suosittelen lämpimästi.  :smitten:

Heips Tina :smitten:

Olin ällistynyt, kun katsoin visuaalisesti karttaasi :o :o
Joissakin osiossa mainitsin, että jos joku huone on täynnä planeettoja se on hyvin  :oinas: maista ::)
Ja sulla sitä riittänee, voi pojat.
Meillä menee kartat muuten yksiin, sekä  :askendentti:, että DC, että IC, ilmankos herätit kiinnostukseni.

Putkahti :P mieleen, kun sulla on tuo Saturnus siinä rytäkässä 3. huoneessa, tunnetko ajoittain olevasi estynyt, rajoittunut, pikkumainen?
Mulla taas Saturnus on kodinhuoneessa ja täytyy myöntää että se rajoittaa aika tavalla.
Sulla muuten :juno: on  :oinas: sarvipäässä ;D. Niin,
 ja Verteximme yhtyivät, näin ollen myös Antivertex.

Palaan karttoihin, kun ehdin YV:llä
Pidä sillä aikaa hauskaa
terv. Stareyes ;)

Oikein hyvä Innali :)

Oivallukset eivät koskaan ole "pahasta" :smitten:

Niinpä, miksi valita vihastuminen, kun se kuitenkin kääntyy itseään vastaan (jollei se ole oikeutettua)?

Meillä skorpparinoususilla  :skorpioni: on tässä paljon opeteltavaa, että olisi hyvä leppyä pikaisesti, eikä ainakaan kantaa kaunaa :police:.
Kaikki vaan eivät koskaan tajua tätä ja sitten ihmettelevät miksi keho reistaa?
Sanonpa tyttäreni sanoin
[/color][/b]

Leppoisaa illan jatkoa kaikille astrolaisille :)

Näin on kaima. ;)

Minäpä ryhdyin sanoista tekoihin ja hommasin itselleni kuntonyrkkeilysetin täällä saa säkki semmosta kyytiä että heikompia hirvittää!!! :knuppel2: :knuppel2: :2funny:
Pakko purkaa agressionsa johonkin!!! :tickedoff: :knuppel2:

Saan muuten kärsiä hirveän usein tempperamenttisuudestani. :-[
Ja pyydellä ihmisiltä anteeksi kun olen heitä loukannut, sanon aina ensin ja mietin vasta jälkikäteen että mitähän sitä tulikaan taas sanottua? :(
Miehenikin sanoo minua kuumeveriseksi italiattareksi. ::)
Katsoisiko joku minun karttaani mistähän tämä voisi johtua?

Ei nyt varsinaisesti ole tarkoitus pitää puolustuspuhetta vihalle, mutta tuntuu että jotkut puhuu vihan eri ilmenemismuodoista ja etenkin sen raivoksi tai kaunaksi muuttuneesta muodosta. Taitaa jokainen käsittää vihan jo sanana omalla tavallaan. Ja niin tietty pitääkin. Ihan puhdas viha tunteena ei mielestäni vie tilaa keneltäkään eikä loukkaa toisia vaan päinvastoin antaa voimaa pitää puoliaan.  :tickedoff:

Eihän vihalla reagointi tietenkään oikeuta huonoon käytökseen. Jokaisen täytyy ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään, myös vihaisena.  Löysin juuri arkistoistani aikoinaan minuun kolahtaneen, ilmeisesti Tommy Hellstenin tekstinpätkän:

Viha on myönteinen tunne. Se on väline, jolla suojaamme omaa persoonaamme. Sen avulla kerromme muille: Tästä minä alan, kohtele minua kunnioittaen. Näin me estämme muita kävelemästä ylitsemme, ohitsemme ja lävitsemme. Mikäli emme ole saaneet vihata eli suojata itseämme väärinkohtelulta, viha jää purkamatta. Se asettuu asumaan meihin ja kääntyy itseämme vastaan. Se muuttuu raivoksi, joksikin, jota ihminen alkaa itsessään pelätä. Tästä syntyy helposti kuvitelma, että jos sen päästää esiin, koko maailma romahtaa. Väkivalta on patoutunutta, raivoksi muuttunutta  vihaa. 

Mutta mutta, näitä on hyvä pohdiskella, aihe on enemmän kuin mielenkiintoinen!!!

Itsekin olen hiukan samanlaisia polkuja kulkenut, eli olen myös käynyt ns"rentoutusohjajan" yms. koulutuksen läpi ja sen parin vuoden aikana sitä oppi käyttämään kehoaan melkoisesti laajemmin kuin aikaisemmin.
Ja oli kuin olisi löytänyt  aivan uuden "aarreaitan" kehostaan  ;), sillä jokaisen jännittyneen kohdan, pisteen ja alueen takaa löytyi myös kireän lihaksen tai lukkiutuman myötä vapauttamattomia tunteita.

Ja samalla tietysti siinä aukeaa muutakin kuin lihastoksellista ja tunteellista puolta....  :D

Hei Mirjam, kiintoisaa. Oletko päässyt hyödyntämään koulutustasi työhön saakka? Mitä olit siitä ylipäätään mieltä ja saako kysästä, missä opiskelit? ::)

Tässä on minustakin yksi aika olennainen oivallus. Yleensähän sitä automaattisesti lähtee siitä oletuksesta, että oma tapa toimia on se paras ja oikea ja vihastusta herättää toisten käyttäytyminen eri tavalla. :P Ajatellaan, että toisissa on syy silloin, kun itse vihastuu. :) Siksi useimmiten en itse näe syytä näyttää aggressiota suoraan vaan purkaa se muuten, esim. tässä ketjussa luetelluilla hyvillä keinoilla. En siis oikein koe oikeutta kierrättää aggressiotani toisiin ihmisiin, koska tiedän että reaktio on minun ja sen alkusyykin siis minussa. Lilli jo mainitsikin tuon tehokkaan keinon käyttää minä-sanaa, koska sillä viestitetään ulospäinkin että tunne on minun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään marttyyrimeininkiä, vaan ainoastaan sen tosiasian tunnustamista, että itse tavallaan synnyttää omat tunteensa eli on niistä myös vastuussa.

Keskustelimme tästä aggressio-aiheesta muuten hiljattain kaverini kanssa, jonka työpaikalla kahdessa eri yksikössä toimitaan hyvin eri tavalla. Toisessa huudetaan päin naamaa, eli aggressiot jylläävät ja näkyvät. Toisessa taas asiat hoidetaan hillitymmin. Kaverini pomo, joka edusti tuota ensinmainittua toimintatyyliä, oli puolustanut sitä sanomalla, että eikö kaverini tiedä, että sitä kutsutaan temperamentiksi. No, kaverini oli kuitannut tämän kysymällä, että tietääkö pomo miten tätä toista toimintatyyliä kutsutaan? Itsehillinnäksi. ::)

No, on ehkä ihmisestä kiinni kummassa ympäristössä työskentelisi mieluummin. Itse valitsisin jälkimmäisen, koska jatkuva aggressiivinen energia uuvuttaisi minut täysin. Joku toinen taas ehkä saisi siitä vaan lisää virtaa.

...ja Vesimies-Marsin. ;) Prodigyn Firestarter on minunkin lempparibiisejäni. :) Tanssin kautta aggressioiden purku on oikeinkin mukavaa.

Minä jo luulin, että tunnet ilmaisutapani... Erehdyin. Ilmaisu "syötti" ja sen merkitys ja sisältö taitavat olla myös vieraita, otaksun?

Niin? Olenko sen kieltänyt? Enkö tuonut kysymys-esimerkein tarpeeksi huonoja vaihtoehtoja esiin? Niihinhän sinä tartuit ikäänkuin ne olisivat olleet esittämäni ihannetilanne...

Jos monet muut sinusta tuntuvat ajattelevan kaikkien rauhallisesti käyttäytyvien olevan teennäisiä (näin tekstisi antaa ymmärtää), niin mitenkäs minä siihen syypää olen - etenkin, kun en sellaista sanonut.  :o  Hypitkö muuten joka toisen lauseen yli lukiessasi? Mihin jäivät mahahaavapotilaat, suolitukkoiset yms.? Mitä minä niistä sanoinkaan? Entä perheväkivaltaiset? Niitäkö "hiljaiset" olisivat? Ööööö... Eikö paremminkin ne, jotka eivät osaa eivätkä uskalla tuntea ja/tai käsitellä tunteita? Logiikkasi menee niin lujaa ohitseni, että olen äimänä.  :o  :o  (En yksinkertaisesti tajua, mistä poimit nuo ajatukset, jos et muka reagoinut johonkin sanottuun tai sanomattomaan "peilinä"!)
Luepa ja pohdipa uudestaan. Muuta en osaa sanoa.  :-\

:2funny: Sen minä joskus haluaisin nähdä, ihan oikeasti!!!  :2funny:[/size]

Juu... kamalasti. :2funny: ;D  Heti, kun saan sinut käsiini, laitan ojennukseen...  :knuppel2: :police:

No hei Synapsi!

Lueskelin jo tuota aikaisempaakin kirjoitustasi tuossa ja piti vastaamani jo siihenkin.
No jonkin aikaa tein sitä heti koulutuksen jälkeen työkseni, mutta nyt en vähään aikaan ole tehnyt. Etsiskelen tässä hiukan erilaista toimintatapaa siihen ja työhöni. Ja hankin lisää koulutusta eri alalta ja samalla hiukan teen lisää sellaista "sisäistä työskentelyä".  ::)
Sellaista monitasoista prosessoinnin aikaa nyt.  :D

Tunteet ja kokemukset tästä on menneet välillä laidasta laitaan, mutta aina vain vahvistuu se vahva tunne sisällä, että se on todella vahva työskentely väline ja tapa.
Olen kahlannut noissa mielen ja egon hiljentämisen teorioissa ja laaksoissa ja lopun viimeksi tässä vaiheessa päätynyt tulokseen, että ihmisolennossa on monia erilaisia kerroksellisuuksia. On fyysinen keho, on monitasoisia tunteita, jotka ilmenee osaltaan energeettisestikin, kuten monet muut ihmisen olemuspuolet, on hengellisyyttä, on olevaa olemusta ja luomisvoimaa...

Pidän kuitenkin oleellisena täysivaltaisessa eheytymisessä sitä, ettei sieltä koukita vain jotain osa-aluetta ja kehitetä sitä, vaan huomioidaan kokonaisuus.
Vaikka tuntuu että monet etsii "sisäisyytään ja jumaluuttaan" taivaista, itse koen, että ei sitä etsiä tarvitse mistään, eikä sitä tarvitse harjoittaa erikseen tai pönkittää, tässä se on paikalla ja läsnä.  :) Ennemminkin koen haasteelliseksi sen, että osaan ottaa sen tähän fyysisen kehon liikkeisiin mukaan ja sen kautta koskettaa sitä. Etten koe tarpeelliseksi etsiä sitä erikseen mistään "sfääreistä".  :o
Silloin koen, että kokemukset tapahtuu jokaisella tasolla samaan aikaan.
Ja kaikki tunteet on tärkeitä ja jokaisella on käyttötarkoituksensa.
Silloin kun ne on ihmisen sisällä koettuna ja kohdattuna, ei tarvita mitään itsehillintää tai mielen hiljentämisiä...ne on sisällä "ihmisen oman jumaluuden ohjauksessa" (jos nyt näin 'karrikoidun' sanayhdistelmän tuohon sitä "Jotain" laitan tuohon kuvaamaan)  :)

En tiedä, ehkä tähän tarvitaan joku polku kuljettavaksi eteen tai sitten ei...sitä minä en tiedä..polun kautta itse olen kulkenut...
Lapset tuskin tarvitsevat sellaisia polkuja mitä me aikuiset vielä kuljetaan vain ja ainoastaan tutustuessamme ihmisolentoon kokonaisena tässä ja nyt.  :)

ups...vähän pomppasin aiheesta... ::)

Ja Helsingissä opiskelin.

 :smitten:

Kylläpä kuulosti tutulta tuokin!  :D Näin se AINA tulee omallekin kohdalle koettavaksi, kun jotain tekee muille, sillä sekin on universaali laki eli vanha kansa sanoisi, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää ja sekin taas todistettua tuli!  :D Eli luehan joskus sinäkin ne rivien välit!  :smitten:

Juu, että sitten taas vaihdoit totally puheenaihetta... ja sinusta siis myös on normaalia ja ihan järkevää lukea joka toinen rivi ja pitää joka toista riviä "rivin välinä"? Aika outoa. Queer, sanoisin.  :idiot2: Juu, mutta tuohonhan minä sanoinkin jo vähän aiemmin, että "sen joskus haluaisin nähdä"...  :2funny: :2funny:  En vieläkään nähnyt, mutta toivossa on hyvä elää...  :2funny:[/size]

Viha on hyvin vakava asia ihmisen elämässä. Edellä on käsitelty joitakin hyviä kotikonsteja päästä vihasta. Se vain on niin, että tämä maailma pyörii monasti vihan voimalla eikä rakkaudella. Viha ihmisen sisällä on henkilölle itselleen näkyvää ja henkilölle itselleen tiedostamatonta. Kiinnittäisin syvää huomiota juuri tuohon  tiedostamattomaan  vihaan sillä se on silmittömän ankaraa ja niin tiedostamatonta, että se vie ihmistä mukanaan hänen sitä huomaamattaan. Siten ihmisen elämä saattaa kulkea vihan voimalla ja sen lähtökohdista. Mielestäni kaikki agressivisuus lähtee käsittelemättömistä tunteista. Tunteet eivät voi olla kovin pinnalla, jos henkilö ei ole katsonut omia pelkojaan.

Mainitsin aiemmin kaksi tasoa vihaa. Todellisuudessa, kun oman epäkohtansa tunnistaa, senjälkeen katsoo ja hyväksyy sen vasta sitten voi siitä laskea irti ja anta mennä. Läpilaskussa on hyvä virrata niin kauan kunnes  viha on poistunut koko olemuksesta. Asiolla on myös toinenkin puoli. Näitä kerroksia on useampia kuin jo kaksi mainitemaani ikään kuin risuisi vaatteita. Eri vaattet ovat vähän eri ominaisuuksisia.

Olisi hyvä vihan sijasta pyrkiä kauneuteen, näkemään ympärillään vain kauneutta, olla positiivinen ja  pidättäytyä arvostelemasta. Piilotajinen arviointi on hankala. Viha tai katkeruus ovat hankalia piilotajuisina. Mieli vääntää huomaamatta ajattelumaailmaa jos negatiivisuuteen tarttuu.

Viha on parisuhteessa huono seuralainen. Suurimmat ongelmat muodostuvat elmässä, kun ihminen antaa itsensä täyttyä vihasta. Tämä viha jos sitä ei osata käsitellä työnnetään muihin heikompiin ja tässäkin  puoliso on helposti se heikompi osapuoli. Lapset ovat syyttömiä aikuisten vihankiertoon ja heitä olisi hyvä varjella kaikilta äkkinäisyyksiltä jotka ovat vihasta, vihankierrosta javihanpidosta peräisin.

Luokaamme tästä maailmasta posittivisuudella ja rakkaudella paratiisi.

Lukea välistä ja höylätä pilkkua  ;D ;D
Mitä on kahden pisteen välissä?
Mitä siellä näkyy?  :buck2:

Oman mielen teot!  :D  :angel:

Hei Mirjam
Voi että tuntui hyvältä lukea viestiäsi. Olen ajatellut juuri tuonsuuntaisesti asioista itsekin. Itsellä se koulutus (Perheniemessä) tuli hyvään paikkaan, vaikken silloin sitä tajunnutkaan. Siitä alkoi todellinen itsetuntemuksen taival.

Kaikki suunnitelmani kuitenkin meni uusiksi, kun sain opettajista suurimman, kehitysvammaisen lapseni. Tässä olen sitten opiskellut elämää ihan uudesta vinkkelistä.

Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Missäs sinun astrokarttasi Merkurius luuraa?  :)

Kuulostipa hienolle ja ihanalle, Lemmikki, että olet päässyt eroon masennuksesta antamalla tunteiden tulla ulos. Mikä hienointa, olet oppinut antamaan anteeksi ^_^ Minullakin oli se kovasti työn alla.

Vihan purkamisesta tuli mieleeni myös opitut tavat. Tajusin tässä, että yksi syy siihen, miksi en osaa ilmaista negatiivisia tunteitani kunnolla, vaan ne jäävät muhimaan sisään ja tulevat ulos esim. ihottumana, on lapsuuteni. Perheeni, eteenkin isä, on hyvin vanhanaikainen ja oikein kasvatetut lapset ovat hiljaisia, kilttejä ja nöyriä, jotka eivät koskaan kyseenalaista vanhempiaan. Kaikenlainen negatiivinen tunneilmaisu oli meillä "kiellettyä". Vanhemmille ei saanut sanoa vastaan, koska se oli kapinointia (vaikka kuinka kiltisti olisi yrittänyt piipittää "niin mutta kun...") Itkeä meillä sai, mutta yleensä sitäkin isä kommentoi hyvin paheksuvasti vain tokaisemalla, että "mitä tuokin nyt tuossa vänisee!" Pelkään edelleenkin loukkaavani jotakuta negatiivisilla ilmaisuillani ja sitä kautta aiheuttavani hallaa siitä itselleni.

Olen ilokseni oppinut itkemään vapautuneesti tarpeen tullen ja yleensä patoutunut kiukku muuttuu epätoivoiseksi, mutta puhdistavaksi itkuksi, kun tarpeeksi kauan odottaa. Olen ollut huolissani vaikuttaako sulkeutuneisuuteni esimerkiksi parisuhteeseeni, mutta luojan kiitos, minua siunattiin miehellä, jolta ei voi pitää mielipahaa salassa ja joka vaatimalla vaatii absoluuttista rehellisyyttä asiaan kuin asiaan - puolin ja toisin  :smitten:

No heippa Synapsi !  :)

Ja kiitos!  :smitten:
Sanotaanko, että kolistellut olen päätäni tiiliseinään moneen otteeseen ennkuin nyt taas ymmärsin, että se oppimani kehotyöskentely onkin todella upea ja vahva työskentely väline ja että se todellakin sisältää kaikki ihmisen ilmenemismuodon tasot. Unohtamatta tätä pääasiaa; arjen elämistä ja sen kautta kasvamista.  ;)
Minua on aina kiinnostanut ns."henkiset asiat" ja olen häröillyt vaikka missä.  ;)
Buddhlaisuus ja sen ilmenemismuodot oli yhteen aikaan todellä tärkeitä minulle ja sain niistä paljon heijastus pintaa sisäisille ja ulkoisille teoilleni.
Toisaalta tutustuin myös moneen muuhunkin uskontoon, luontaisterapiaan, energeettisiin ilmentymiin, psykologiaan yms yms.
Niistä sitten kokosin palat yhteen ja löysin kokonaisen itseni!
No naarmuilla olen ja arpia täynnä, mutta tässä nyt paikalla kuitenkin. :)
Ja aina valmis oppimaan uutta! Ja lisää kokoamaan palasiani maailmalta!

On aina hienoa kohdata ihmisiä, jotka on kokeneet jollain lailla samalla tapaa tai löytänyt jotain samaa elämästä, vaikkakin ihan eri kautta joskus.  :smitten:

Nuo lapset on kyllä sellaisia "taivaan lahjoja" ! :smitten:
Olen jopa kokenut, että heidän avullaan voimme löytää juuri sitä aitoa "hengellisyyttä" aidossa muodossa, jota jostain kumman syystä etsimme jostain "taivaista". Ja puolestaan he voivat oppia meiltä näitä fyysisen maailman tekemisiä.
Eilen illalla juuri oivalsin, että puhdistamalla tunnemaailmaamme, mieltämme ja kehoa yms, se "korkein itsemme" pääsee laskeutumaan meihin itseemme, eikä sen tarvitse enää ilmentyä jonakin vaikeasti ymmärrettävnä energettisenä ilmiönä.
Ja sitä kautta myös jokainen fyysinen tekomme, on "korkeimman itsemme" teko !  :D

Uskon, että olette saaneet lapsenne muodossa lahjaksi Enkelin, jolla on paljon teille "kerrottavaa"!

Tuollaisen löysin omasta astrosta..mitä lienee sitten tarkoittavankin  :idiot2:

Merkurius 15° 44' Vesimies 1. huone

Stara! En huomannutkaan heti kysymystäsi. Voi kyllä, kyllä, kyllä. Tunnen!  :2funny:

Hei solnesko, tästähän tuli vääntö. :) Tunnenhan minä toki jo ilmaisutapasi, mutta jostain syystä näytän ymmärtävän jatkuvasti toisin, kuin sinä asian tarkoitat sanoa. Ja sinä näytät jatkuvasti ymmärtävän toisin, kuin minä tarkoitan asian sanoa. Mitenkäs ne meidän Merkuriukset ja Marsit meneekään..?


Toivottavasti et saanut käsitystä, että osoitin sanani juuri sinua vastaan tai että halusin kyseenalaistaa kirjoituksesi? Tätä en halunnut. Halusin tosiaan vain korostaa sitä näkökulmaa, että tunteiden ilmaisutyylejäkin on erilaisia. Siihen sain kipinän kirjoituksestasi - tai ehkä juuri tuosta suorasukaisesta ilmaisutyylistäsi.


Sanoin myös, että sain sen kuvan että sinäkin ajattelet näin. Ajatteletko?


Täytyykö mielestäsi aina kommentoida joka asiaa erikseen, että osoittaisi että on lukenut ne? Myös sinun logiikkasi menee joskus aika lujaa minun ohitseni, joten tasoissa ollaan. ;D Mutta tuosta peiliasiasta täytyy sen verran sanoa, että Keho on siinä täysin oikeassa. En myöskään ole kieltänyt, ettenkö toimisi sinulle tässä peilinä. Samalla tavalla sinä toimit sellaisena minulle. Näin se homma etenee. :)

:D

Volumet päälle ja klikatkaa "turpaan" jokaista vuorotellen :2funny: ;)
http://svt.se/hogafflahage/hogafflaHage_site/Kor/hestekor.swf

Hei!

Sanaya kirjoitti tuolla pari sivua sitten asiasta, jonka olen kokemuksesta myös huomannut hyvin tärkeäksi:

Jos vihan tunteeseen lisää ajatusketjuja vihan tunne lisääntyy. Vihan "purkaminen" verbaalisella vuodatuksella ei siis poista vihaa, vaan lisää sitä.

Toisaalta on otettava huomioon, että vihan tunne on itse asiassa hyödyllinen hälytin: Se ilmoittaa että rajojamme on rikottu tavalla tai toisella. Mutta miksi huudattaa sitä itse hälytintä toisen korvaan? Riittää kun huomaa, että on tarvis puuttua rajojen rikkomiseen. Ja kun sen tekee rauhallisesti ja asiallisesti, silloin kyseessä ei ole em. vihaa lisäävä verbaalinen vuodatus.

Jos siis hälytin huutaa oikein kovaa, eli viha on tosi suuri, on parempi rauhoittua ensin ennen kuin ryhtyy toiselle puhumaan siitä rajojen rikkomisesta, joka vihan aiheutti. Muuten viha lisääntyy.

Fyysiset toiminnot - se nyrkkeilysäkki - voivat olla sinänsä hyvä keino, mutta kuinka helppoa niitä on käyttää ilman niitä vihaisia ajatusketjuja, jotka lisäävät vihaa?

Vihaa tulee helposti paettua toimintaan ja puheeseen sen sijaan, että vain olisi sen tunteen kanssa ja kokisi sen. Ja toisaalta jos on ollut liian kiltti, eikä ole puuttunut asiallisesti niihin rajojen rikkomisiin, niin ensin alkuun tulee ylilyöntejä, sillä se vihahälytin on ikään kuin ylikalibroitunut, kun sitä ei ole suostunut kuuntelemaan.

t. Eklektikko

Näinpä. Jos toisen hälytin huutaa, ei toisen ääni pääse kuuluville. Jos molemmat hälyttimet huutavat, ei kummankaan ääni pääse kuuluville. Molemmissa tapauksissa tilanteen selvittäminen on mahdotonta.

Olen työskennellyt pitkään osaksi asiakaspalvelun parissa ja kohdannut siinä jos jonkinlaista ihmistä ja reaktiota. Monesti korvaani on huudettu aikansa, mutta kun se energia on saatu purettua pois, voidaan taas keskustella. Mikä hassuinta, on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun jaksaa vain antaa sen toisen vihaenergian ensin purkautua yrittämättä estää sitä, päättyy puhelu ystävälliseen sävyyn ja soittaja saattaa jopa pyytää anteeksi käyttäytymistään. Puheen sävy voi muuttua aivan totaalisesti. Tässä on kuitenkin haastetta kuuntelijalle, ettei ime niitä vihaenergioita itseensä, vaan antaa mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ilmeisesti työ on tarkoitettu minulle opetukseksi, koska aikaisemmin kammosin moista. Nykyään osaan jo paremmin suojata itseni, mutta liputan silti sen vanhan konstin puolesta: kun suutut, laske ensin sataan. ;)

Lueskelin tuossa tätä viestiketjua ja tulin ajatelleeksi, että kuinkakohan moni kokee, että hänen näkymyksensä on se oikea? (minun lisäkseni siis  ;) )   ;D

Siis jokainenhan meistä on aivan erilaisessa vaiheessa elämässään. Kukaan ei voi tekstinkään perusteella tietää, mitä kokemuksia toisella jo on takanaan ja minkä perusteella päätynyt tämänhetkiseen näkemykseensä.
Pyörittelemme palloa ja jokainen katsoo sitä eristä kohtaa....
Varmaankin jokaisen näkemys on perusteltua nyt ja tässä itselleen.

Ja niinhän sitä sanotaan, että kukaan ei voi nähdä enempää toisissa, kuin mitä itsessään on kohdannut!
Jonkun toisen kapealtakin tuntuva näkemys, voi ollakin todella laaja, koska ei kykene näkemään sitä kuin omien kokemustensa kautta.

Olenkin pohtinut, että mitäpä, jos onkin niin, että olemme kaikki kaikessa samalla viivalla, mutta koemme vain sitä oman kokemusmaailmamme kautta ja siksi olemme näkevinämme erovaisuuksia sillä tapaa, että jonkun toisen näkemys tai kokemus, olisi suuremman hekisen kehityksen tai itsetutkiskelun tulos tai jollain tavalla "edistyneempi" . 
Ikäänkuin tämä loisi ajatuksen, että ihminen voi kehittyä "ajassa" irrallaan ohi muiden tai jälkeen jääden!
:idiot2:

Ja oikestaan jos näin olisi, se olisikin eriarvoisuuden 'perusta' kaikessa.
Näin oikein suppeaan ajatukseen litistettynä.   :)

 :smitten:

Hei solnesko superpässi!
Toivottavasti nyt kestät suoruutta sitten myös omalla kohdallasi!!
Nimittäin ärsytät minua aivan älyttömästi. :tickedoff:

En tiedä, jotainhan sinä tietenkin peilaat minusta esiin, mutta sarvet alkavat
kasvaa täälläkin osoitteessa esiin aina, kun alat inttämään jostain asiasta.
Kerropa  mitä luulet minusta peilaavan esiin?  :o

Ja tällä suoralla ilmaisulla nyt kokeilen, auttaako se sitten kun sanoo asiat suoriksi..Toivottavasti jää siis migreeni pitämättä ;D

Jaa, oispa tuo pitänyt lukea ennemmin....
Taispa mars laittaa ajatukset suustani kiivaasti tulemaan... ;)

Oliks tää nyt se "vitsaa säästämättä" -juttu? :knuppel2: :police:
Hui kun ootte riettaita :2funny: :D :2funny:

Hyvä ajatuskuvio sinulla. Siitä piste.  :coolsmiley:

Minä työskentelen vakituisesti asiakaspalvelussa - ja olen kaiken lisäksi pidetty... Usko tai älä...  :crazy2: :2funny:  :idiot2:

Riettaitako? :o No voi hyvänen aika... Mitähän kamalaa sinun pikku päässäsi oikein pyörähti? :o  :2funny:

Miksen uskoisi? :) Muistaakseni olit Kalat-nousuinen (harvinainen nousumerkki suomalaiselle muuten), joten sopii palveluun ja osaa sopeutua eri tilanteisiin. Mielenkiintoinen yhdistelmä tuon Oinas-painotuksen kanssa! Kurkkasin muuten mielenkiinnosta kompositiokarttaamme (Astro.com:in AstroClick Partner) ja sieltähän löytyy mm. aurinko oppositiossa sekä Uranukseen että Plutoon, plus kuu ja Merkurius oppositiossa Plutoon... :buck2: Synastriassakin aurinkosi tulee "kivasti" omaa Plutoani vastapäätä. Meidän olisi varmaan parempi olla keskustelematta ollenkaan. ;D

Huomenta

Flunssa kaatoi vuorokaudeksi petiin ja sainpas aikaa miettiä syntyjä syviä. Tämä vihakeskustelu täällä näytti hyvin sen, mistä Mirjam jo kirjoittikin. Vaikka syömme samankaltaista ravintoa, tunnemme samantyyppisiä tunteita, kaikki me toteutamme ihmisenä olemista ihan sillä omalla tavalla. Ja jokainen ON oikeassa.  Omalla tavallaan.

Minä en sitten millään suostu uskomaan, että meillä olisi ”vääriä” tunteita. Nykyinen maailmanmeno ei vaan käy aina yksiin limbisen vaistojärjestelmämme kanssa. Kulttuuri ja sosiaalinen kehitys tietysti määrittelee paljon sitä, miten ollaan toistemme kanssa tekemisissä ja käyttäydytään. Italia on hyvä esimerkki kulttuurista, jossa tunteita tuuletellaan paljon avoimemmin kun täällä härmässä. En ota kantaa, onko parempi systeemi.

Yksi toinenkin vihaan liittyvä systeemi askarruttaa, nimittäin kyynisyys. Väitän, että se on myös jonkinlaista muotoaan muuttanutta (hyväksyttävämpään muotoon), passiivista vihamielisyyttä. Kyynisiä ihmisiä pidetään helposti fiksuina, ja jopa arvostetaan tämän ominaisuuden takia. Sitten he moukaroivat kanssaihmisiään satiirin piikeillä muiden hurratessa vieressä (okei, pientä liiottelua). Mielipiteitä? Täytyy jo tässä heti mainita, että täällä foorumilla sitä ei ole pahemmin näkynyt. Siksi täällä tulee roikuttua.

Mirjam, taas olet hyviä juttuja täällä kirjoitellut. Palaan asiaan kanssasi, kunhan saan voimani takaisin. Nyt taas niistämään, niisk.  :-\

Mielenkiintoinen havointo tuo kyynisyyden esille tuominen  ;) Tuntuu todellakin siltä, että (ainakin täällä Suomessa) kyynisyys, mutta myös välinpitämättömyys/kylmyyys on arvostettu piirre. Lähes kaikki supersankaritkin ovat yleensä tavalla tai toisella kyynisiä ja välinpitämättömiä. Heistä heijastuu kuva, että "minua ei hetkauta mikään, olen kuin peruskallio". Ilmeisesti moinen piirre on ihailtu muuallakin kuin täällä angstisessa Suomessa  ::) Kukapa ei haluaisi olla kuin tyyni peruskallio, jota ei hetkauta mikään vastaan tuleva asia! Ei ainakaan negatiivisesti.

Yleensä kyynisyys tuodaan myös luonteenpiirteenä esille, kun esimerkiksi esitellään itseään toiselle: "Olen vapauden kaipuinen, sosiaalinen, kyyninen, kokkaan hyvin..." Kyynisyys mainitaan siellä niiden piirteiden joukossa, jotka koetaan itsessään hyväksi. Tuskin kukaan tasapainoinen ihminen alkaa esitellä itseään "Olen pikkumainen, mustasukkainen, itken ja kiivastun helpolla, minulla on ärsyttävä tapa narskuttaa hampaita..." mutta kyynisyys tuodaan aina esille, jos henkilö on vähääkään kyyninen.

Olen ymmärtänyt kyynisyyden niin, että se on eräänlaista "piilo vittuilua" ja seinää vasten ahtamista, jota uhri itse ei tajua. Sivistynyttä mielenilmaisua ja ärsyttämistä siis. Kyynisyys ottaa kantaa, on voimakasta, filosofista, kiertelee ja kaartelee asiaa monelta näkökulmalta. Ehkä tässä syy miksi kyynisyyttä arvostetaan (joskin minusta pois moinen arvostus!  :P)

Terve,

minusta kyynisyys on vihaa siinä kuin raivokin.

Suomessa kun avoin tunteitten näyttäminen ei ole erityisen suotavaa, niin purkautumaton viha ja katkeruus ottavat helposti tuon kyynisyyden, eli kylmän vihan muodon. Siinähän ihan yleisesti uskotaan ihmisten olevan pohjimmiltaan paskiaisia ja tätä ihmisluonnon oletettua mädännäisyyttä halutaan sitten tuoda esiin enemmän tai vähemmän sosiaalisesti hyväksytyin keinoin. Kyynikolla on omat toimintatapansa: jos muut ovat paskiaisia, hänellä on oikeus kohdella heitä sen mukaisesti tai sitten hän asettuu jonkinlaiseksi kaikkitietäväksi ihmisluonteen kriitikoksi muiden yläpuolelle. Kyynisyys on kuitenkin enemmän oman, kielletyn vihan projisointia ulkomaailmaan kuin todellista ihmisluonteen tuntemusta. Tunteiden projisointi on äärimmäisen yleinen ja tiedostamaton minän puolustuskeino ja siihen törmää jatkuvasti. Jos itse voi huonosti, muut näyttävät vihamielisiltä tai uhkaavilta, jos voit hyvin, muut näyttävät ihan hyviltä tyypeiltä. Vieraiden ihmisten kanssa jutellessa huomaa, miten minuunkin halutaan ripustaa sellaisia ominaisuuksia, joita minussa ei todellakaan ole. Joku saattaa muutaman sanan vaihdettuamme ole täysin vakuuttunut siitä, että vihaan häntä. Tämä on tyypillistä projisointia.

Itselläni oli nuorempana aivan liikaa padottua vihaa sisällä ja parikymppisenä olin todella kyyninen nuori nainen. Siksi tiedän, mistä puhun. Kyynisyyden avulla ei ole kuitenkaan koskaan vapautunut vihasta, vaan kaiken tunnekuonan on pitänyt kuumeta kunnolla, ennen kuin siitä on päässyt irti.

Heips!

Pientä kevennystä, ilkeyksien sanakirja toteaa kyynikosta näin:

"Kyynikko on henkilö, joka tuntiessaan kukkien tuoksun alkaa katsella, missä arkku on."   :D

Itse koen kyynisyyden selkeänä merkkinä jonkinlaisesta traumasta tai ongelmasta. Ainakin minulla kyynisyyden määrä oli suorassa suhteessa käsittelemättömien ongelmien määrään, nykyisin olen siis  onneksi jotakuinkin kyynisyydestä vapaa. Kyynikko voi olla ilkeä muille, mutta itseään hän ennen kaikkea vahingoittaa  luomalla omilla ajatuksillaan maailman itselleen hyvin ikäväksi.

t. Eklektikko

Kiitos kaunis Saniainen  :smitten: Nyt kolahti mullekkin, mix ei ole helpotusta löytynyt.

T: Bluecat

Minä taas olen havainnut, että suurin osa kyynisyydestä on näyttelemistä - peitettyä tuntemista, tunteiden pelkoa ja sitä kautta kyynisen esittämistä. Ollaan niin "cool", kun ei uskalleta näyttää haavoittuvuuttaan.  >:([/size]

Minä voisin tähän väliin kertoa, kuinka pääsin onnistuneesti eroon sisälläni raivoavasta vihasta.

Vuosi sitten elin todella stressaavaa aikaa: töissä oli kamalaa, vihasin pomoani ja onnistuin saamaan mojovan riidan aikaiseksi myös isäni kanssa; samalla välit appiukkoon olivat poikki. Elin koko ajan ylikierroksilla, olin vihainen, nukuin huonosti...

Eräänä aamuna heräsin karmeaan uneen: Unessa olin jossain laitakaupungissa, metsän laidalla, seuranani oli mies, ja yht'äkkiä rupesin hakkaamaan miestä isolla kivellä niin että hän kuoli. Kun tajusin tappaneeni miehen, varmistin ettei kukaan ollut näkemässä ja peittelin sitten ruumiin lehdillä ja lähdin pois.  :knuppel2:

Kun heräsin tähän, minulla sydän hakkasi ja tunne oli jotenkin niin todentuntuinen, minun piti ihan varmistaa että tuo oli vain unta. Mietin vielä päivälläkin että enhän todellakaan ole niin pimahtanut että tuo olisi todella tapahtunut, sehän oli vain unta...

Mutta kun analysoin tuota niin päättelin että unen mies oli pomoni, ja uni vain kertoi kuinka paljon olin hänelle vihainen. Hän oli tehnyt jotain, josta olisin periaatteessa voinut nostaa isonkin äläkän mutta en uskaltanut.

Koska noin paha viha hallitsi elämääni, aloitin itseopiskelun: Luin Antti Pietiäisen "Tunne Antitunne Perimä" josta sain paljon apua tunteideni käsittelyyn sekä myös Tommy Hellsteniä tuli luettua... Opin paljon, käsittelin tunteitani, lapsuuttani. Keväällä kuitenkin viha voimistui ja tunsin olevani aivan räjähtämispisteessä vihani kanssa, ja kyselin MIKSI...

Ainut jolle uskalsin kertoa tunteistani oli mieheni, hän ymmärsi ja vakuutti että minulla on täysi oikeus tuntea noin sillä minua on kohdeltu väärin.

Sitten sain Eklektikolta yv:n jossa oli todella viisas kohta: Monesti vihan alta löytyy surua. Kylläpä osuit oikeaan Eklektikko! Sitten tajusin muutaman lapsuuteeni liittyvän jutun, suruahan se, eikä vanhempieni tahallaan aiheuttamaa. Tuon tajuamalla vihani poistui, ei heti mutta pikku hiljaa.

Samoin osasin ajatella asioita pomoni näkökulmasta: hän on vain ihminen siinä missä me muutkin, ja hän tunsi pelkoa paikkansa puolesta ja toimi siksi niinkun toimi.

Sitten vielä soitin eräälle auttajalle, jonka avulla sain kosketuksen edelliseen elämääni. Se mitä hän kertoi, sai minut lopullisesti unohtamaan vihani vanhempiani kohtaan.

Ehkäpä se lopullinen apu minulle olikin juuri tuo, että pystyin katsomaan asioita reilusti toisen ihmisen näkökulmasta. Joka tapauksessa olen nyt onnellinen etten enää kanna sisälläni tuota vihaa.

Juu. Tästäkin vanhalla astrolla jossakin vaiheessa pitkät jutut puhuttiin... Eli viha on aina toissijainen tunne. Sen alla on useimmiten juuri pettymystä ja/tai surua, jotka sitten synnyttävät vihan tunteen jäädessään pitkäksi aikaa muhimaan vailla odotettua vastakaikua... Sitä taustalla olevaa tunnetta on vaan aika usein vaikea saada kaivettua esiin, koska viha on sen verran sokaiseva tunne...

Kyllä, Solnesko, sinäpä sen sanoit, viha on turha, toissijainen tunne, joka todella sokaisee ja peittää alleensa sen todellisen tunteen, mikä tuossa minun tapauksessani oli pettymys pomon käytökseen.

Nerokas Juice Leskinen kiteytti mielipiteensä vihasta jo aikaa sitten Yölle sanoittamassaan laulussa "Ihmisen poika":

"Voi kumpa matkas onneksi koituis
vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa
voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kumpa oppisit ajattelemaan..."

Heips,

Annan muutaman omakohtaisen vinkin vihan käsittelyyn.

Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, se oli se uni jonka näin, josta kerroin tuolla muualla. Se vyyhti kun lähti purkautumaan, vaikka ensin tuli ihan mieletön vapauden tunne. Mutta kun en heti lähtenyt siitä suhteesta, vaan jäin jotenkin katsomaan, että mitäs nyt. Aikasmoiset vihan tunteet nousivat pintaan. Voisin sanoa että infernaaliset. Olisin voinut liiskata sen miehen lattian rakoon.

Huomasin tämän prosessin aikana, että ne vihan tunteet saavat elimistöni täydelliseen epätasapainoon ja ne piti lopettaa.

Keinoni oli seuraavanlainen, kun tämä pettämisasia tuli mieleeni, aiemmin olisin antanut vihan tulvia sisimpääni. Nyt pysäytin itseni siihen paikkaan menin hiljaiseen tilaan sisälläni ja sisimmässäni valitsin tunteeni. Se on upea tila kun on siellä sisimmässään ja huomaa, että voi valita oman tunteensa.

Ajatusmalli, jolla autoin itseäni tähän valintatilaan oli sellainen, että jos joku tekee minua kohtaan noin väärin, minun ei tule kärsiä siitä, koska hänhän on se joka on toiminut vasten meidän yhteistä sopimusta. Minä olen toiminut niin kuin oli sovittu, joten minun ei kuulu kärsiä hänen tekosistaan. Näin minä irroitan itseni nykyään ihmisten teoista, jotka ovat todennäköisimmin ajattelemattomuutta, ei tietoisena olemista, ei hereillä olemista.

Toivottavasti tästä on apua teille!

En minä sitä silti ihan turhaksikaan sanoisi, sillä ainakin joissakin tapauksissa viha auttaa kiipeämään vaikeimpien hetkien yli. Se on siis eräänlainen puolustuskeino, joka tosin pitemmän päälle muhiessaan alkaa tuhota kantajaansa sisältäpäin tai täysin hallitsemattomana voi aiheuttaa muuta akuuttia epäterveellistä...
Ajatellaanpa nyt vaikka emäntäväkeä, jonka hyvin usein kuulee sanovan, että vihoissani (tai "kiukkupäissäni") tulin siivonneeksi koko talon...  ;)
Vihassa on kuitenkin aina riskinsä.[/size]

Hyvä aihe! Vaikea asia! Omakohtainen kokemukseni on se, että kun vihaa ei voi purkaa oikealla tavalla vaan se puretaan aina jollain korvikkeella, niin lopulta olet tilassa jossa et oikeasti enää tunne mitään! Kauheaa, joten jos olet vihainen niin hemmetti näytä se :)!

Taas mä lukematta vastaan  :knuppel2:

Mutta ilmeisesti kun tukahduttaa himonsa (ties mihin suuntautuneet) niin tulee vihaiseksi.
Ja kun tukahduttaa vihansa tulee ahneeksi.
Ja kun kieltää ahneutensa tulee ylpeäksi.
Ja kun yrittää olla nöyrä niin tukeutuu vanhoihin teksteihin esim raamattu yms ja siihen Jaasukseen.

Eli ei ikinä vapaudu mistään vaan vain muuttaa asiat aina vain hienovaraisemmaksi.
Ja sitä rataa on aina vain vaikeampi päästää irti.
Le Grande Egoist, äiti terese jne..

Mut toisaalta mä en oikeestaan tiedä mitään mistään ja luin tonki..

On kaksi eri asiaa kieltää vihan tunteet ja paketoida ne sisimpäänsä entistä tiukempaan, kuin olla samaistumatta vihan tunteeseen ja olla antamatta sille täyttä valtaa itsessään.

Anna tunteen nousta, mutta katso sitä, katso misssä sen juuret ovat, mutta älä lähde toimimaan sen ohjaamana, äläkä samaistumaan siihen. = ei kyynisyyttä vaan RAKKAUTTA!

:knuppel2: Onpas kyllä mielenkiintoinen aihe. :D

En jaksanut ihan kaikkia viestejä kahlata läpi, kun tänään vasta tänne kirjauduin ja ootte jo hyvän tovin ehtineet aiheesta keskustella.

Olen kokenut samaa kuin sinä, Kaurisenergiaa. Sisältäni on löytynyt vihaa, ja sen alta surua. Kyllä valitettavan monelle, varsinkin herkälle ja kiltille ihmiselle kerääntyy lapsuudessa haavoja, jotka peittyy kaikenmaailman tunteiden ja kuorten alle. Minä olen onnellinen että olen saavuttanut niitä syitä miksi minussa on niin paljon surua, ja siten ehkä toivon mukaan vapaudun joku päivä suuresta taakasta.

Ennen olin päätynyt siihen ajatukseen, että vihaa voisi vain katsoa sivusta, enkä sietänyt vihaansa näyttäviä ihmisiä. Kunnes kasaantui tarpeeksi paljon asioita lyhyessä ajassa niin jouduin kohtaamaan oman eläimellisen raadollisuuteni... Kyllä minusta viha on terve tunne, se auttaa puolustamaan omia rajojaan (siis puolustuskeino kuten Solesko kirjoitit). On silti eri asia antaako vihan saada raivon partaalle vai ilmaiseeko vihansa asiallisesti tarttumatta toisen kurkkuun. Näen asian niin, että hillittömän raivon takana on aina jotain padottua tunnetta, jonka syitä kannattaisi joskus pysähtyä miettimään. Minä en enää usko että on oikotie onneen, vaan hyvä on pysähtyä ottamaan vastaan omia tunteitaan ja hyväksyä se, että kaikissa ihmisissä, siis myös itsessämme on valkoisen lisäksi mustaa...

Silloin kun vanhat tunteet on vyöryneet pintaan, olen huutanut, hakannut tai purrut tyynyä, piirtänyt, kuunnellut musiikkia, tai muuten vaan raivonnut  :tickedoff: . Sekä KIRJOITTANUT ihan älyttömästi, sivuja täyteen kirosanoja sekä suoraan niitä asioita ja niille henkilöille kenelle olen vihainen. Mulle on ollu älyttömän tärkeää tutustua omaan vihaani, vaikka se on ollu rankkaakin. Jos viha on jääny liiaksi päälle niin kävely luonnossa on parhaiten katkaissut kierteen. Tai se kun saa läheisyyttä, hetken itkeä jonkun kainalossa. Joskus olen tajunnut, ettei kaikki sisälle patoamani energia olekaan vihaa tai surua, vaan sitä elämänenergiaa jonka voisi antaa vapaasti virrata, eikä ahtautua johonkin kiltin tai mihinkä tahansa ulkoiseen muottiin... Siis viha toista kohtaan voikin olla myös sitä, että on kateellinen kun toinen uskaltaa näyttää omat tunteensa, siis pelkoa...?

Suuntana on kuitenkin päästää joskus irti menneestä. Ne menneisyyden tunteet tarvitsevat huomiota jotta niistä vapautuu.

Tässä hetkessä on minulle eri asia. Jos joskus suutun aiheesta niin se on minusta tervettä, eikä siitä tartte tuntea syyllisyyttä. Ihmisiä me ollaan kaikki eikä  :angel: .... Useimmiten pyrin selvittämään kuitenkin asiat, enkä jätä asiaa sikseen. Välillä kuitenkin koitan muistaa, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omista tunteistaan ja siis vastuu myös siitä miten vastareagoi minun suuttumukseeni.

Huh, voisi kirjoittaa kirjan tuosta aiheesta, kuitenkaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta löytämättä. Ehkä jokaiselle löytyy oma vastaus! Antoisia elämän oppitunteja kaikille  :smitten:,

Planetaarinen Valkoinen Taikuri - Tikru - Nouseva Leijonamieli

Hyvä keino vihan purkamiseksi  minun mielestäni on kirjoittaminen. Kirjoitan kynällä paperille kaikki tuntet ja mietteet, ja sitten poltan sen paperin. Jos ei auta ensimmäisellä kerralla, teen sen vielä kerran, joskus vielä kolmannenkin kerran. Ja sitten ei enää muistakaan, mistä olin vihainen.
(Sorry virheistä, en ole suomalainen)

Taiga,

Minä ainakin olen todella iloinen että olen näin jälkeenpäin oppinut löytämään syitä noihin lapsuuden harmeihin ja haavoihin. Eteenpäin on menty, mutta varmaan vielä selviää paljon. Katsotaan ehdinkö vielä kokeilla regressioterapiaa.

Mutta siinä asiassa olen pettynyt itseeni etten vuosi sitten pystynyt ottamaan asiaa reilusti esille pomoni kanssa. Minun olisi pitänyt sanoa hänelle että "Olen vihainen, koska..." Mutten tähän pystynyt koska vihani oli niin kovaa että olisin siinä vaiheessa alkanut raivota ja huutaa...

Kuinka omaa mieltä pystyy hallitsemaan niin että olisin pystynyt keskustelemaan tuosta asiallisesti? Auttaako esim. jooga?

Kyllä, Innali! Tämä syksy on ollut minulle jo paljon parempaa aikaa, kun pääsin eroon tuosta vihasta. Olen nauttinut elämästä ja tuntuu ettei aika riitä kaikkeen kivaan mitä haluaisin tehdä (esimerkiksi se etten ehdi käydä läpi kaikkia täällä kirjoitettuja aiheita )... Mutta viime kevät meni aivan pilalle tuon vihan takia.

Jos sitä aikaa löytyy, niin jooga olis seuraava harrastus!  :)

Hei Innali ja Kaurisenergiaa,

Kyllä minullekin jooga sopii ja auttaa tasapainottamaan yleensäkin. Samoin esim. shindo, vyöhyketerapia ja shiatsu-hoidot. Samoin voisin mainita intialaisen lääketieteen, Ayurvedan (mm. Robert Svoboda - Ayurvedaa naisille  ja Deepak Chopra - Täydellinen terveys). Joskus voi olla vihainen tai ärtyinen siksi, että menee liian lujaa, eikä pysähdy miettimään mikä oikeasti sopii itselle ja tarviiko edes kaikkea saada ja kaikkeen pystyä.

En ole aivan samaa mieltä siitä, että viha olisi turhaa, kyllä sillä on jokin opetus mukanaan. Ehkäpä joskus täytyy mennä vihan kautta ja sen taakse, että oppii puolustamaan itseään ja sanomaan ei. Eikä silloin kannata itseään syyllistää (ja tässä en taas tarkoita sitä, että mitä tahansa voisi tehdä sillä varjolla ja ettei voisi anteeksi pyytää). Jos kuitenkin tietää, että se voi olla välivaihe matkalla onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Mielestäni elämään ei kuulu pelkästään kivaa, vaan myös muita sävyjä.

Tämä on taas minun näkemykseni oman elämänkokemukseni kautta. Minulle ei syntymähetkelläni suotu juurikaan maata tai vettä  ;) . Toiset pääsevät ehkä helpommalla, mutta niin se vain on. Ja kuitenkin, eikö juuri astrologian kautta voi oppiä ymmärtämään eri ihmisiä joilla on erilainen temperamentti kuin itsellään  :)  .

Kynttilänlämpöisiä iltahetkiä teille ja kaikille muillekin  :smitten:

:2funny:Lenkille lähteminen tai luvun laskeminen kymmeneen tai yön yli nukkuminen viilentää ylikuumenneita tunteita kummasti :2funny: tai vaikka sitten eri tilaan/huoneeseen poistuminen tilanteesta hetkeksi :2funny:

Siinä oli asiaa, olen samaa mieltä!  :smitten:  :coolsmiley:

Jon Kabat-Zinn kirjoittaa kirjassaan Olet jo perillä, siitä kuinka Dalai Lama vastasi ihmettelevälle toimittajalle ottaessan vastaan Nobelin rauhanpalkinnon. Toimittaja kysyi kuinka on mahdollista että hän puhuu kauniita sanoja kiinalaisista, jotka ovat tuhonneet niin monin tavoin Tiibetin kansaa ja kulttuuria.
Dalai Lama vastasi: "Kiinalaiset ovat vieneet meiltä melkein kaiken, antaisinko heidän viedä vielä mielenrauhanikin?" Myöskin Dalai Lama sanoi, että vihan tunteita herää myös hänessä edelleen, kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen.

Samainen kirja antaa vastauksia "tietoisen läsnäolon taidon" opettelemiseen.
Helinä Siikalan Voiman ja Ilon käsikirja sisältää runsaasti erilaisia harjoituksia, jotka pohjautuvat hengitykseen ja tiedostamiseen. Sieltä löytyy myös käsite "hengittävä yhteys tunteisiin", joka on portti ulos reagoimisen pakosta.

Tässäpä riittää opeteltavaa koko elämäntaipaleelle, etten torju tunteitan, etten takerru niihin, etten kohdista vihaa elollisiin - vaan kykenen tunnistamaan heräävän tunteen, hengittelemään sen mukana ja tietoisena siitä että voin valita kuinka tunteeni energian käytän - käytän sen elämää rakentavalla tavalla.

Edellä mainittu soveltuu hetkellisten heräävien tunteidemme tunnistamiseen ja niiden kanssa elämiseen. Jos kyseessä on jollakin tavalla jo pulmaksi kasautunut viha, tarvitaan muunlaista tukea. Apua voisi löytyä vaikka Psykodraamasta.

mermeli

Hei Innali,

Niinpä niin, kyllä meistä moni on aika kovapäinen, ennen kuin suostuu ottamaan itselleen suotuisaakin opetusta vastaan   :D . Ja ehkä juuri siksi kerron omista kokemuksistani vihasta, kun eniten mua ottaa päähän jos satun hakkaamaan päätäni seinään ja joku toinen tulee sanomaan, että ei tuo kannata, hymyile vaan niin kaikki menee hyvin. Vaikka sitä kuinka toivoisi, että toiset pääsisi helpommalla, niin toisen puolesta ei voi elää, ehkä kuitenkin voi koittaa antaa eväitä selviämiseen.

Kiitos halista, samoin takaisin  :smitten:

Ja kiitos Mermelille Dalai Laman lainauksesta, on hän kyllä vaan niin viisas ja kuitenkin pysynyt ihmisenä  :)

Itse olen sitä tyyppiä joka ei näytä vihaa kovinkaan avoimesti, korkeintaan todella turhautuneena. Johtunee siitä kun voimakkaasti ulospäin suunnattu negatiivinen energia kääntyy jollain tavalla takaisin ja se on harvoin etujeni mukaista - mieluummin katson kun toiset paljastavat itsensä primitiivisillä hetkillään. ::)

Urheilu, työnteko ja Rammsteinin hoilaaminen on meikäläisen vihalääkitys. :P

Hmmm... Tämä aihe kohdallani hyvinkin viime päivät ollut ajankohtainen... Eli, kun tuntuu, etten aina hallitse vihaani, kiukkuani, raivoani... Puran sen lähes aina aivan väärin keinoin tai vääriin kohteisiin... Joko alan tietoisesti "tuhoamaan", tekemään pahaa itselleni, (vedän viinaa, lääkkeitä & yskänlääkkeitä sekaisin, tai ylipäätään pelkällä viinalla sekoitan päänuppiani, tai sitten teen jotain muuta itsetuhoista). Taikka sitten olen sanallisesti ja teoillani hyvin julma muille... En kuitenkaan käy kenenkään kimppuun, lähinnä vain hajotan tai viskelen tavaroita tms. Vaikka teini-iässä saatoin kyllä kimppuunkin käydä... Se oli kohdallani erittäin vaikeaa ja rankkaa aikaa ja muistan, kuinka sain jonkinlaista sairasta tyydytystä/mielihyvää väkivallasta... Mitä enemmän verta ja suolenpätkiä elokuvissa, sen parempi. HUH !! Mutta anyway, kun oikein raivostun, olen sananmukaisesti kuin raivo härkä ja ns. "hullunkiilto" silmissä... Ajattelematon, julma... Korostan kuitenkin, että NYKYÄÄN EN kenenkään kimppuun käy, korkeintaan umpihumalassa sellainenkin VOISI sattua... Kun kerran jatkuva psyykenlääkityskin päällä. Hmmm... Pitäisiköhän harkita jonkinlaista viha-terapiaa tms. ?  :idiot2:

noh...en jaksanut edes lukea koko ketjua...mutta mulla toimii nyrkkeily (ihan oikeasti harrastus) ja kirjoittaminen päiväkirjaan. Sitä vaan kirjoittaa ja kirjoittaa niin pitkään ja kaikki, ihan kaikki mikä vituttaa...ja sitten huomaakin ettei sitä vihan tunnetta olekaan. Ja tuosta nyrkkeilystä, niin se kun on nykyisin harrastus, ei minulla tule mitään agree-kohtauksia. Sitä vaan on ja toisinaan vituttaa huomattavasti monikin asia, mutta eipä ole sellaisia kohtauksia. Anteeksi muuten kielen käyttö, mutta ehkä asia yhteys nyt "vaati".  :)

Itse puran vihaa lapsellisesti kiroilemalla, puran vihan suusta ulos ja sen jälkeen olo on taas tyyni  :)

:knuppel2:

            :knuppel2:

                    :tickedoff:

               VIHA, tuo jo lapsuudestamme lähtien kerätty voima..

               Kuinka se kovin kourin koetteleekin kehoamme nyt..

               Kävin Rosen - terapiassa, ja kuinkas ollakkaan,, ?

               Tuota kertynyttä energiaa oli jopa möykyiksi asti..


                             :2funny:

Kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä nämä harjoitukset pitävät sisällään. Voikohan noita tämmöinen tavallinen tallaaja käyttää ja hyödyntää turvallisesti?

Minäkin olen käynyt terapeuttikoulutuksen, jossa yhtenä osana oli kehosta tunnejumeja vapauttava hengitystekniikka. Sanottiin, että ei suositella tehtäväksi yksin. Voi tulla kramppia tai ruveta hyperventiloimaan. Mutta enpä tiedä miten sen toisen ihmisen läsnäolo tuollaisiin voisi kuitenkaan auttaa.

Itse ajattelisin ennemmin niin, että jos ei ole tehnyt tuollaista tunnelukkotyötä ennen, niin sitä ei pidä omin päinensä aloittaa ennen kuin ymmärtää, että miten se toimii ja mistä on kyse. Voisin kuvitella ainakin herkemmän ihmisen pelästyvän, kun raajat alkavat sätkiä tahdosta riippumattomasti, esiin nousee todella vahvoja ja ikäviä tunteita ja traumaattisia muistikuvia - todellisia tai symbolisia - kurkusta nousee huuto ja voi tuntea hajuja ja makujakin, eikä ole mitään tällaista kokenut aiemmin. Sitten, kun ne ovat tuttuja juttuja ja pystyy ne hanskaamaan, niin siittä vaan, niin paljon kuin sielu sietää.

Nykkeilysäkki,kiitos
Mun vihanhallinta on välillä täysin nolla ja silloin ei auta kiukkukirjoitukset vaan fyysinen toiminta vaikken urheilullinen ole
Ihanaa että me ollaan kaikki niin erilaisia, omalaatuisia  :angel:
Opiskelin taideterapeutiksi ennen kuin sairastuin ja muistan tarkkaan sen kun opettaja kehotti meitä maalaamaan vihreän erisävyjä tosi isolle paperille. Sain pienen kiukkukohtauksen itseksein ja sitten tuli kyyneleet.
Maikka tuli juttelee ja päätteli et minus on paljon piilotettua vihaa. Väri laukaisi TUNTEEN
Oli aivan oikeessa
Viha tai mikä tahansa nega on saatava ulos ennen kuin se sairastuuttaa.
Mä asuin pienenä homekämpässä ja faija teki sellasen mokan tän nykyisen asunnon 8 vuotta sit tehdyssä kylppäriremontissa et kosteusvaurio ihanine homeineen tuli takas mun elämään.
Olen ollut niiiiiiiiin v####n vihainen isälleni  :'(
Olen pyörinyt aikoinaan mitä ihmeellisimmissä piireissä ja mulle on tehty pahaa mutta ne vanhat jutut olen jo  anteeksiantanut.
Fyysinen koskemattomuus pitäis olla jokaisella jossainmäärin...
mut kyllä olisin halunnut nähdä että esim Jammu-setä olis oikeesti saanut pataansa ja kunnolla.
Nyt henkimaailmassa moinen paska ja kyllä se sielu varmasti tutkii omia valintojaan

Mä joudun jatkuvasti pitämään vihan sisälläni, niin tuoreen kun vanhankin...mutta eihän se siellä pysy! Tunkee pihalle väkisin, ja osaan kyllä purkaa sen sitten komeasti..kun pääsis jotenkin semmoseen virtaan tänkin asian kanssa, että se tulis ja vois tulla luonnostaan sitten kun on tarve, ettei tarvis räjähtää kunnolla, ja kattella sitten nolona seuraamuksia  :-[
Yks mikä mulla hiukan auttaa pikaisesti ja pintaa myöten, on kiroaminen. Esimerkiksi sanassa; PERKELE; on niin paljon voimaa, että sitä ei voi sanoa edes hiljaa ja hymyillen ilman, että se purkaa ilmoille vähän padottua vihaa ;)

Tein tuossa jokin aika sitten tunnelukko meditaatiota ittekseni, ja sairastuin sitten seuraavana päivänä...energiahoidolla tuntui menevän ohi vaiva, mutta jotenkin ilmeisesti en osannut purkaa sitä löytämääni kuonaa, vaan se jäi sisälle vellomaan  :-\

Sekaannu vain  :)
Tuo on kyllä hyvinkin mahdollista, koska ne oli semmosia pikkutytön traumoja, kun sieltä kaivelin  ::)

Tunnelukkomeditaation normaali jälkiseuraus on sairastuminen :coolsmiley: Eli teit ihan oikein. Negatiivinen energia lähti liikkeelle ja kroppa otti puhdistusasenteen. Yleensäkin erilaisten hoitojen jälkeen on ihan normaalia, että alkuun tulee fyysisiä oireita, mitä nyt itse kullakin.

Jahas. No niin. Hyvä juttu :)
Tohdinpas sitten koettaa vielä uudestaankin tuota.

Kävi tuossa yhden kaukohoidon jälkeen niin, että jotain alkoi purkautua. Taisin tännekin kirjoittaa, että itkin ja nauroin vuoron perään ja sen jälkeen oli tosi helpottunut olo.

Nyt yksi aamu heräsin ihan hirveän vihaisena, siis se vihan määrä ja voima oli ihan älytöntä ja kohdistui ihmiseen, jonka kanssa en ole ollut vuosiin tekemisissä tai edes nähnyt eikä hän edes ole oikeastaan tehnyt mitään, joka oikeuttaisi nämä vihan tunteet, vaan mun 'pitäisi' tuntea vihaa ihan muihin suuntiin. Aikani sitä tunnetta pyörittelin ja tutkin itsekseni niitä ajatuksia ja reaktioita ja vihan tunne laantui. Eilen katselin valokuvia hänestä ja tunsin pientä kaipausta ja toivoin vain, että hänellä on kaikki hyvin omalla polullaan.

Tänään sitten hanat aukesi ja itkettää vähän väliä. En osaa eritellä, että mikä tai miksi, mutta jostain sitä nyt riittää ja helpottaa jälkikäteen. Vähän vain on  :idiot2:-olo, kun yhtäkkiä saattaa parkua ja sitten toisessa hetkessä on ihan tyyni ja 'missäs mä nyt olinkaan..'.

Mulle on tuttua toi että raivoilee ja sit itkee. Tunteet tulee kuin aallot tän miltei halvaannuttavan elämäntilanteen takia. Nyrkkeilysäkkiä olen täällä jo aiemminkin ehdottanut vihan purkamiseen.
Fyysinen riehuminen auttaa ja rentouttaa.

Luin koko keskustelun, mitään en tajunnut, kiitos asennemuutoksistanne, koen olevani entistä hölmömpi. Nyt alan jauhamaan noita laiminlyömiäni velvollisuuksia. Te olette hyvä esikuva  jaksatte painaa vaikka palkinto on vähäinen ja työ raskas. Jaksamista työläisille.