Astro Foorumi

Heips,


Mitenhän tällaista aihetta aloittaisi? :)

Ehkä kertomalla omakohtaisia kokemuksia ja niin toivoen, että löytyisi kaltaisia smanalaisia. Kokemuksia, joita haluatte jakaa - mielipiteitä, joista haluatte kertoa. Mitä vaan. Sana on tietty vapaa.

Minulla on hyvä ystävä, joka kertoi minulle jo muutama vuosi sitten, että hänellä on yhteys avaruus-ihmisiinn ja, että hän on nähnyt ufo-ilmiöitä taivaalla. Pidin häntä tuolloin hieman höperönä - joskin valloittavan ihanana sellaisena. Minusta on aina ihana tavata ihmisiä, jokta ajtattelvat eri tavalla.

Itselleni kävi sitten kuitenkin niin, että viime syksynä kohtasin itse sellaisen olennon, jonka uskon olevan osa sielunperhettäni. Syvässä meditatiivisessa olotilassa minulle ilmeni olento, joka oli kauniin ja kultaisen ruskea. Muistutti hyvin läheisesti elokuvien kuvaamia olentoja - ufoja. Häenllä oli minulle erittäin tärkeä viesti tuotavana ja hän kosketti minua niin syvästi, etten voi kieltää hänen tai hänen rotunsa olemassa oloa.

En ole Koskaan tuntenut yhtä syvää rakkautta ketään kothaan. En koskaan.  :smitten:

Haluaisin tietää, että onko meitä näinä aikoina useampia? Joku joka kokee samoin? Joku, jolla on enemmän tietoa jaettavana? Minun kokemukseni on kuitenkin kovin henkilökohtainen, enkä usko, että sen sisältö kuuluu tänne.

Haluaisin vaan uskoa, että yhteyden saaneita on enemmän! :) Ja varmaan onkin.

Eli; sana on vapaa. Let's go!

/A

Kyllä minä tiedän monia, jotka ovat saaneet samankaltaisia kokemuksia ja kai sitä jotain itsekin on aistinut, tosin onko se totta vai valveunta, kuvitelmaa. No sen saa päättää jokainen itse. Minä olen jättänyt määrittelyn.

Minulle se määrittely on oikeaa, sallin kokemukset, jotka tuottavat hyvää ja tuntuvat minusta oikealta. Tästä aiheesta voisi kiistellä vaikka kuinka, onko järkeä?

Onnittelut kauniista kokemuksesta.

Stephen Hawking on kyllä ihan kuningas tyyppi! O0

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010042511539440_ul.shtml (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010042511539440_ul.shtml)

Olen nähnyt 2 avaruusihmistä, kumpikin tuli kadulla vastaan. Ensimmäisen kohtaamisen aikaan en tiennyt heitä olevan olemassakaan, vasta vuosien päästä luin heistä ja jossain vaiheessa yhdistin asiat. Tapahtuman hetkellä ajattelin että se oli joku narkkari, kasvot olivat aivan valkoiset, ajattelin että se on anemiaa tai jotain. Vaikka ei kellään voi olla niin valkea iho, mutten sitten miettinyt asiaa enempää vuosiin.

Toinen oli kun jo tiesin heistä, hyvin mukava olo tuli siitä. Erilainen henkilö myös. Tajusin jo hieman kauempaa että nyt tuo on kyllä joku muualta tullut. Kummallakaan kerralla nämä henkilöt (onko se hyvä termi? ??? Olennot?) eivät sanoneet mitään. Jos joku viesti oli, niin kai se oli vaan että "täällä ollaan". :)  En tiedä.

Henkisesti tai ufologisesti ajatellen nämä minun kokemukset on aika tylsiä. Mitään suurempaa draamaakaan niissä ei ollut. Minulle silti jollain tavalla merkittäviä tapahtumia. :)

Hmm,  jännä juttu, miten ihminen edelleen kuvittelee olevansa niin kunnioitettu
luomakunnan olento, että ihan kaikki avaruusoliotkin ovat niille ystävällisiä. ::)

Mä uskon oikeasti, että Mr. Hawking ei ihan turhia juttele,
kun sanoo, että siinä käy helposti samoin kuin Kolumbus meni Amerikkaan,
-> alkuperäisväestö jää pahasti alakynteen. ;)

Hmmm..

Niin siis sen verran olen minäkin näitä asioita tutkinut, että olen selvillä siitä, että onhan niitä rotuja tuolla avaruudessa aivan yhtä paljon kuin meitä täällä maan päälläkin. Kaikkien ei sanota tulevan rauhan ja rakkauden nimissä. Itseasiassa olen ymmärtänyt, että joku tietty (kuvailevat olioita harmaiksi ja suurisilmäisiksi) käyttävät ihmisiä jollain tavalla hyväkseen - Tai siis yrittävät manipuloida ja kontroloida.

Mutta en halunutkaan nyt tässä ketjussa keskittyä heihin vaan valo-olentoihin, jotka aidosti ovat tulleet hyvissä aikeissa seuraamaan ihmiskunnan taistelua näinä aikoina ja auttamaan meitä muistamaan todellinen alkuperämme..

Olen joskus aikanaan katsonut dokumentin tästä Stewn Hawkin nimisestä tiedemiehestä. Hän vaikutti minusta aika lukkiutuneelta yksilöltä, eikä minua ainakaan hetkauta hänen sanomisensa tästä aiheesta. Tätyy nyt myös muistaa mikä median rooli tässä on..

Other thoughts?

/A

Yleinen ajattelutapa tästä aiheesta on se, että useimmat muiden maailmojen asukkaat ovat "henkisesti" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin) ja älyllisesti niin paljon kehittyneempiä etteivät viitsi sotia tai alistaa ketään koska tajuavat jo sen että se vaan kolahtaa itseen takaisin jossain vaiheessa eikä muutenkaan edistä mitään.


Sama juttu. Hawkingin jutut perustuu vaan arvailuihin, tai ei hän ainakaan kerro että hänellä olisi parempaa tietoa. Eikä tuo mikään uusi ajatus ole että SETI pitäisi lakkauttaa turvallisuussyistä. Ja löytäähän ne mahd. pahikset tänne joka tapauksessa jos ovat sotajalalla. Eihän amerikanintiaanitkaan lähettäneet maailmalle mitään viestiä itsestään, ja silti eurooppalaiset tulivat.

Joo anteeksi tämä off-topic.

Niiiiiiiiiin..  ::) mistä ihminen muka tietää, että sodattomuus ja väkivallattomuus
olisi suurempaa henkisyyttä ja kehittyneempää älykkyyttä,
kun kuitenkin se koko ajatus perustuu ihmisen luomalle oikein/väärin ja hyvä/paha-asetelmalle
ja miten ihminen voi olettaa, että jollain avaruusoliolla olisi sama tietoisuus asiasta,
joka olisi kasvanut ja kehittynyt korkeammalle ihmisen luomasta ajattelutavasta?

Mitäpä jos ne ovat yhtü luonnollisia kuin eläimetkin, tappavat syödäkseen
tai kuten kotikissat ja irti päässeet minkit, ihan huvikseen tai hallitakseen? :P

Miksi ihminen ajattelee, että avaruusolennoilla on ihmismäinen ajattelutapa
tai jotenkin ihmisen ajattelutapaa ymmärtzävä tai edes kunnioittava ajattelutapa,
kun ei meidän Maapallon eläimilläkään ole moista? :D

No mun mielestä sodattomuus/sotaisuus tai pahuus/hyvyys ei ole ensinnäkään mikään
älykkyyden mittari, koska esim. maalman talous ja hallinto ja sen myötä koko yhteiskuntamme
rakenne kaatuisi, jos sotia ei olisi ja silti vallitsisi pahempi tilanne kuin nyt, suorastaan anarkia. :P

Toinen juttu on se, että miksi kaikki avaruushemmot olisivat ihmistä älykkäämpiä
tai henkisempiä? Ehkä niillä ei ole minkään valtakunnan tunne elämää olemassakaan.

Vohan ne olla paljon paljon emotionaalisesti ja moraaliltaan kehittymättömämpiä,
mutta silti omata kehittyneempää tekniikkaa ja päinvastoin ja jotain siltä väliltä.

Mun mielestä noiden avaruushemmojen palvonta ja oletus,
että ne olisivat jotenkin ihmistä kaikin tavoin parempia ja siten auttajia ja oppaita,
on aika naivi ajatus.

Ei Eurooppalaisetkaan kaikkia intiaaneja tappaneet, kun Amerikkaan menivät Kolumbuksen myötä.
Mitähän intiaanit ajattelivat Eurooppalaisista, kun ne ensimmäisen kerran tekivät tuttavuutta?
Sama homma Afrikassa ja mustat sai jonninmoiset ihmisoikeudet vasta 1960-luvulla. :D

Eihän avaruudessa ole muita pahoja tai kykeneviä olentoja kuin ihminen, eihän..?  :angel:
Eihän leijonatkaan syö meitä, kun ne on kuitenkin niin suloisen ja viisaan näköisiä eläimiä, joohan..? :)
Eihän sängyn allakaan asu mörköjä, eihän..? ::)

Mä jotenkin aattelen että avaruushemmot (ihana sana :) ) on nimenomaan jotenkin kehittyneempiä. No ensinnäkin tekniikaltaan tietysti koska ovat tänne saakka matkanneet. Mutta myös siitä syystä että eivät ole sotkeentuneet elämäämme vaikka ovat tuolla ilmassa tarkkailleet pitkään. Siis itse puhun humanoidi ukkeleista  :)
Jos ajatellaan ihmistä, niin ihminenhän uuden rodun tai lajin löytäessään varmaankin menisi ja alistaisi sen uuden lajin orjakseen, tutkisi ja sorkkisi sitä ja ehkä julistaisi sodankin niitä vastaan jotta pääsisi vain pullistelemaan voimiensa tunnossa.
Humikset vaan tarkkailevat syrjästä ja ovat kyllin kehittyneitä tietääkseen ettei tähän planeettaan kannata sekaantua. Täällä on luolamies ihmisiä joilla on vielä pitkä pitkä matka edessä  ;D
Humisten eli avaruushemmojen tunne-elämästä en osaa sanoa mitään. Ajattelen niitä vain enemmänkin älyllisesti hyvin kehittyneinä.

Niin... Kun nyt hehkutatte avaruushemmojen kehittyneisyyden puolesta, niin muistakaa nyt sekin
fakta, että Maapallomme on varsin nuori planeetta ja tänne on aika monta sataa ja miljoonaa
valovuotta lähimmältäkin asutulta planeetalta, joten matka tänne kestää
taatusti kehittyneemmältä tekniikalta kauan.

Täällä nähdyt avaruushemmot ovat mtä todenäköisemmin niitä ensimmäisiä
Kolumbuksia Amerikan mantereella ihmettelemässä alkukantaisia intiaaneja,
jotka todenäköisemmin lähtivät matkaan suuresta alkuräjähdyksestä,
jolloin Aurinkokuntamme syntyi, joka kait kiinnitti  niiden taivaalla suuresti huomiota,
jota kannatti tutkia tarkemmin..

Ihmiselle ja sen tajunnassa tämä Tellus-planeetta on ollut olemassa jo ikiajat,
mutta jos ja siis kun, kysymys on avaruushemmoista, jotka ovat keksineet
matkustaa miljoonia valovuosia suhteellisen nopeasti, ajan määrite, käsite ja kokemus
taitanee olla hiukan eri. ;)

Taitavat olla emotionaalisesti meitä vähemmän kehittyneitä. Tällaisen käsityksen olen saanut kun kirjallisuutta lukenut ja kuunnellut ihmisten kokemuksia. Kertaakaan ei kukaan ole sanonut että joku avaruushenkilö olisi tunteellisempi kuin joku Maan ihminen. Vaan mistäs sitä nyt sitten koskaan tietää...  Aika huvittavakin mielikuva sellainen perinteinen harmaa lyhyt humis joka itkee ja nauraa ja saa kauheita mustasukkaisuuskohtauksia.

Sanovat että juuri sen rappeutuneen tunne-elämän takia ovat yhteydessä meihin (se harmaa rotu siis, tai niitäkin on kai useampia), ja koettavat saada perimäänsä jotain muutosta joka auttaisi heitä kehittymään tuntevammiksi olennoiksi. :angel:

Sitten on ollut juttua jostain rodusta joka kyllä kykenee tunteisiin mutta ne eivät ole heillä niin tärkeässä asemassa. Kuitenkin Maan ihmisen tunteet ikäänkuin "tarttuvat" heihinkin, jos vaikka maalainen tuntee jotain liikutusta niin saattaa heilläkin tulla tippa linssiin.

Onpa jotain huhuja kuulunut - ja tämä on jo vähän outo juttu - että jotkut avaruuskaverit tulisivat tänne vain saadakseen kokea jotain tunteita. Se ei heiltä yksin/keskenään onnistu ( :idiot2: ) mutta meikäläisten läsnäollessa voivat jotain kokea, liekö sitten kyse siitä että tulevat meidän "pään sisään", en tiedä. :idiot2:


Voisin hieman avautua lisää omista kokemuksista, tosin mitään kovin järisyttävää tämäkään ei ole. Jokunen vuosi sitten kun aloin näistä jutuista kiinnostua, aloin tietysti miettimään mahtaako minullakin olla kontakteja, jotka on sitten pyyhitty pois muistista. Näinhän sitä monille kerrotaan tehdyn. Kävin sitten kerran selvänäkijällä kysymässä tuotakin asiaa. En kysynyt ihan suoraan, vaan kyselin mitä erinäisten arpien tai kummallisten tapahtumien syyt ovat (jätän tässä kertomatta niistä). Niiden selitykset olivat hänen mukaan ihan maallisia, tai no ei ainakaan avaruushenkilöihin liittyviä, joten kysyin sitten ihan suoraan onko ollut kontakteja. Hän sanoi että olisin ollut joskus aluksella. Ajattelin miksi sitten ei ole mitään jälkiä kokeista, ja hän sanoi että ei ole olemassa pelkästään niitä tutkimussieppauksia, mutta ei sitten kertonut enempää mitä oli tapahtunut. Ja sanoi että joitain kontakteja vielä tulisi, mutta että ne ei ole mikään tärkeä asia minun elämässä. No eipä ole nyt näkynyt (vaikka ei siitä nyt vielä niin kovin kauan ole), niin paitsi se toinen josta kerroin jo.

Hmm.

Minäpäs kopion tähän yhden kanavoinnin, vaikka saattaakin olla, että se on jo täällä toisessa ketjussa.

Tunsin nimittäin itse jälleen niin valtavaa turvallisuuden tunnetta ja rauhaa, että ajattelin jakaa tämän tässä ketjussa.  :smitten:


AVUN SAAMINEN TÄHTIVANHIMMILTA JA PLEJADILAISILTA
 
Kanavoinut Aluna Joy Yaxk'in (spiritlibrary.com)
18.3.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
Seuraava on ensimmäinen viesti, jonka sain Palenquen pyhällä paikalla 18.3.2010. Seisoimme ympyrässä Palenquen linnan pihalla ja näin tämän…
 
Näen valosäikeitä, jotka säteilevät kaikkien tässä ympyrässä seisovien (ja tätä lukevien) sydänkeskuksesta ja yhdistyvät suureksi valonsäteeksi keskelle. Nämä valosäikeet siis yhdistävät meidän kaikkien sydämen tähän valtavaan valonsäteeseen. Kun minun annettiin katsoa, minne valonsäde meni, näin sen menevän Plejadeille. Saan välittömän tunteen takaisin tältä galaksimme alueelta - niiltä jotka katselevat meitä tällä hetkellä. Se tuntuu todella syvältä kiitollisuuden tunteelta - kiitollisuutta siitä, että olemme täällä kera tämän aikomuksen, kiitollisuutta polttopisteestämme ja sydämemme kutsusta palvella maapalloa. Minulle on selvää, että he ovat perhettämme. Tiedän, että monet teistä tässä ympyrässä (ja tätä lukevissa) tuntevat jo tämän, mutten näe myöskään säiettä yhdestäkään sydämestä, joka ei olisi yhteydessä tähän paikaan taivaalla, mistä Tähtivanhimmat tulivat, Plejadeihin.
 
Tähtivanhimmat ja Plejadilaiset lähettävät meille kiitollisuutta siitä, että olemme täällä, koska meiltä vaadittiin rohkeutta tulla tänne. Tämä todellisuus on tiheä, se toimii lineaarisessa ajassa ja sillä on gravitaatio. Tämä maailma missä elämämme, toimii geometrialla, kemialla ja luonnonlaeilla, jotka eivät ole luonnollisia sille, keitä alun perin olemme. Tästä syystä jo nuorena tunsimme olevamme vähän erilaisia kuin kaikki muut. Tunsimme, ettei oma perheemme ollut ikään kuin perhettämme. Tunsimme ulkopuolisuutta, koska todellisuudessa olemme ulkopuolisia. Tulimme tänne ankkuroimaan kauniin energiamme maan päälle.
 
Monien esi-isiemme oli lähdettävä, koska heille oli liian vaarallista jäädä tänne. Kun tämä tapahtui, melkein kaikki muut meistä halusivat nukkua jonkin aikaa, koska meille oli liian vaarallista pysyä hereillä. Mutta oli pieniä herätyskelloja, jotka alkoivat soida, ja kunkin niistä alkaessa soida aloitte muistaa taas, että tunsitte olevanne väärässä paikassa - te ette kuuluneet tänne, olitte jostain muualta - ja tämä sai teidät aloittamaan etsinnän. Nämä tunteet opettivat teitä olemaan myötätuntoisia ihmisiä kohtaan, joilla ei ollut samoja mahdollisuuksia kuin teillä, joilla oli vähemmän kuin teillä ja jotka tunsivat ulkopuolisuutta toisella tavalla.
 
Herätyskellot sisällämme alkavat siis soida, koska meidän on nyt turvallista olla täällä. Meidän on turvallista saada sitä tietoa ja viisautta, mitä suojellaksemme vaivuimme uneen. Meidän on turvallista olla täällä, koska maailma on nyt valmis sille, mitä meillä on tarjottavana. Kollektiivitietoisuus on valmis heräämään ja siirtymään uuteen todellisuuteen. Maan päällä on nyt riittävästi herääviä ihmisiä luomaan tsunamin, jota ei voi pysäyttää. Tämä on prosessi, joka on jo käynnissä.
 
Tähtivanhimmat ja Plejadilaiset sanovat, että me jäimme jälkeen, koska meillä oli eniten rohkeutta. Unohdimme, miten haastavaa arkipäiväinen elämä 3D-maailmassa voisi olla, mutta kuitenkin olemme edelleen täällä. Edelleen seisomme, kävelemme, matkustamme, puhumme, kirjoitamme, teemme taideamme, teemme musiikkiamme, löydämme tapoja ilmaista sitä, mitä on syvällä sydämessämme, ja maailma on nyt sille valmis.
 
Kun olin pikkutyttö ja puhuin kavereille kysyen, milloin he tulisivat takaisin, he sanoivat, että tämän elämäni aikana. Minusta tuntuu, että tuo aika on tullut vähän lähemmäs, niiden asioiden vuoksi mitä maailmassa tapahtuu, miten monet ihmiset heräävät ja miten monet ihmiset näkevät harhan läpi.
 
Tähtivanhimmat ja Plejadilaiset haluavat muistuttaa meitä, ettei ole huono asia, että kaikki tällä planeetalla olivat unessa. Heidän melkein täytyi olla tiedostamattomia kyetäkseen kestämään lineaarista aikaa ja ilmentämään vain askeleen kerrallaan sen sijaan, että asiat tehtäisiin välittömästi, "pallomaisesti" minkä muistamme menneisyydestä. Mitä enemmän heräämme ja mitä enemmän yhdistymme pyhään tilaan maan päällä, sitä enemmän se muistuttaa kotimaastamme ja sitä enemmän autamme herättämään maapalloa ja kaikkea elämää sen päällä.
 
Sen mitä teemme itsellemme, kuten tämä pyhiinvaellus, teemme jokaisen ihmisen puolesta, koska olemme yhteydessä jokaiseen ihmiseen. Olemme aina olleet, mutta nyt meistä tulee hyvin, hyvin tietoisia siitä, ja tuon tiedostamisen myötä ykseys tuntuu voimakkaammin. Niinpä Tähtivanhimmat ja Plejadilaiset lähettävät meille kiitollisuutta ja katselevat meitä hyvin tarkasti, koska jotain on kohta käynnistymässä sisällämme. Silloin he tietävät, että heidän on aika palata takaisin kotiin maan päälle. Heidän on turvallista palata täysin heränneen energiansa kanssa. He eivät palaa, ennen kuin olemme niin voimaantuneita itsessämme, että heidän saapuessaan emme tee heistä jumalia. Emme katso heitä ylöspäin. Emme tee heistä opettajiamme. He ovat ystäviämme. Kun olin lapsi, en tiennyt paremmin ja kutsuin heitä "kavereiksi" ja he pitivät siitä eniten. Kutsun heitä Tähtivanhimmiksi nyt, koska kuka kuuntelee Kavereita? Minä nimitin heidät niin… eivät he itse. Heillä ei ole nimiä. Silloin kun meistä tulee ystäviä kaikkien tähtiveljiemme ja -sisariemme kanssa, emme anna voimaamme heille, kun he saapuvat.
 
Meidän tehtävämme on siis tulla niin luottavaksi itseemme, että tiedämme olevamme eheitä ja täydellisiä ilman mitään itsemme ulkopuolelta. Silloin kun ymmärrämme tämän, olemme eläviä mestareita. Sitten kun tähtiperheemme tulee, voimme kulkea heidän kanssaan - emme kulje heidän takanaan tai kumarra heitä tai suutele heidän jalkojaan tai keräänny pyhien olentojen ympärille, koska me olemme pyhiä. Olemme yhtä pyhiä kuin he. He ovat esi-isiämme. Ei ole muuta eroa, paitsi että meillä oli rohkeutta jäädä tänne maan päälle. Tai joskus ajattelen meidän olleen melko naiiveja jäädessämme tänne. Kyseenalaistan tämän joskus. Kukaan meistä ei lukenut pientä kirjoitusta, ennen kuin hyppäsimme päästäksemme tänne. Tuota suurta vanhaa sopimusta, joka käskee tulemaan maan päälle ja auttamaan aikakauden muutoksessa. Minä tiedän, etten lukenut pientä tekstiä - minä hyppäsin.
 
Tähtivanhimmat ja Plejadilaiset auttavat meitä saamaan hämmästyttävän horjumattoman itseluottamuksen. Kyse ei ole egosta, kyse on itseluottamuksesta. Siinä on eroa. Niin voimakkaan itseluottamuksen, että todella osaa kuunnella sydäntään ja luottaa siihen 100%:sti siitä riippumatta, mitä ulkoinen maailma sanoo. Luotatte siihen horjumatta. Tiedätte, kuka olette, silloin kun he näyttäytyvät, ollakseen taas kanssamme. Heidän kanssaan oleskellaan, tehdään työtä ja pidetään hauskaa - heiltä ei saada jotain, koska ollaan jo täynnä ja tiedetään, että on kaikki, mitä tarvitaan. Se on jo sisällä. On vain muistettava. Se on näin yksinkertaista.
 
Jokaisella meistä on työmme tehtävänä ja Tähtiperheemme auttaa meitä saamaan rohkeutta tehdä sitä. Jotkut teistä luovat musiikkia, jotkut teistä ovat taitelijoita, jotkut teistä ovat parantajia. Minun tehtäväni on lukea pyhiä paikkoja ja auttaa toisia tekemään samaa. Me kaikki teemme juttuamme, ja jos jokainen tekee tuota palaansa, palapeli tulee kasaan ja saamme koko kuvan. Kun teemme sen, lisämme tuota valtavaa energiatsunamia, mikä herättää planeettaa, ja se nopeuttaa sitä niin, että pääsemme luvattuun maahan nopeammin. Koska tiedän, että jokainen teistä haluaa päästä sinne. Olemme kaikki vauhtihurjastelijoita tai muuten ette olisi täällä tänään. Kukaan ei tule näihin kaukaisiin kolkkiin maan päällä ilman sisäistä kutsua päästä jonnekin. Tuo jossain on sisällänne tällä hetkellä.
 
Tähtivanhimmat siis auttavat teitä niin, jos valitsette avun vastaanottamisen, että he ehkä käynnistävät noita heikkoja kohtia vähän, joiden osalta ette tunne olevanne vahvoja tai joiden osalta olette epävarmoja. Ja pyydän jo tätä anteeksi. Jos tämä ei kuulosta hyvältä, sanotte heille "ei". Ok? Jos ette ole siihen valmis eikä se tunnu mukavalle, sanotte heille: "Ei. Perääntykää. En ole valmis kohtaamaan sitä." Olette heräämisenne hallinnassa.
 
He kannustavat teitä ja he saattavat kohottaa teitä myös. Yhtäkkiä saatatte tuntua enemmän itseltänne, kolme metriä pitkältä ja tunnette olevanne vahva ja elinvoimainen. Tai voisi olla niin, että he laukaisevat noita heikkoja paikkoja niin, että tiedostatte ne. Niinpä pyydämme nyt, että tämä heidän apunsa on todella lempeää, koska olemme Palanquen hyvin, hyvin lempeässä paikassa. Aion siis pyytää, että Palenquen henget tekevät heräämisprosessista hyvin lempeän, ystävällisen ja tukevan, jotta voimme kaikki tukea tosiamme tämän tapahtuessa.
 
P.S. Tähtivanhimmilla on volyymisäädin tässä prosessissa, mitä he tekevät kanssanne. Jos haluatte enemmän, vain säätäkää volyymiä suuremmalle. Jos haluatte vähemmän, säätäkää pienemmälle. Jos tarvitsette täysin tilaa, voitte sammuttaa sen. Ok? Kaikki siis riippuu teistä. Tässä ei ole oikeaa tai väärää. Tehkää niin, mikä tuntuu teistä oikealle, ja katsokaa, mihin tämä matka vie meidät seuraavien päivien aikana.
 
Haluan kiittää siitä, etteivät vartijat keskeyttäneet meitä. Useita vartijoita on tullut ja se on minulle selvä merkki, että maailma on valmis. Tavallisesti silloin kun edes näytämme menevän ympyrään tai tekevän jotain henkistä, he viheltävät pilliin ja pysäyttävät meidät. Tällä kertaa yksi vartija jopa otti kuvia meistä ja hymyili. Näette siis, että on aika.
 
Haluan myös kiittää esi-isiämme meidän vartioinnistamme ja Pakalia energiansa ankkuroimisesta tänne pitämään tämän paikan elävänä. Ja kiitän jokaista teitä tulemisesta tänne ja energianne lisäämisestä tähän paikkaan. Niin olkoon.
 

-------



/A

Universumissa on miljardeja tähtiä, miksi Maapallo olisi ainut paikka jossa olisi "älyllistä"elämää? Mehän olemme tuhoamassa tätä kaunista planeettaa kovalla vauhdilla. Viimeisimpänä Meksikonlahden öljyonnettomuus. En oiken ymmärtänyt kreivi krapulan tarvetta lähteä heti kiistämään noita asioita kun Anahata olisi halunut kertoa omasta kokemuksestaan? Pitääkö toinen lyödä aina lyttyyn jos oma näkemys sattuu olemaan erilainen? Itse uskon tähän Vapaan tahdon lakiin, jonka vuoksi maanulkopuoliset sivilisaatiot eivät voi kovin näkyvästi täällä olla. Meidän pitää pystyä itse ratkaisemaan aiheuttamamme ongelmat, eivät he voi puuttua koko ajan kehityksemme kulkuun ainakaan mitenkään näkyvästi eivät voi sitä tehdä. Kiitos Anahata että kerroit kokemuksestasi meille muillekkin  :smitten:

en ole kokenut mitään tuollaista. niitä ei kuulemma ole olemassa, niin kaikki sanoo, joten tuskin on. =P täällä on aina hiljaista. =P ai niin, olen taas vähäksi aikaa palannut.  :P

On tai ei ole olemassa. En oikeastaan näe tarvetta itse määritellä kuinka asia on, koska sitä varmaksi en kuitenkaan voi tietää. Olen aika paljon miettinyt viime aikoina ihmisten tarvetta löytää niitä oikeita vastauksia.

Himskatin hyvä kysymys!  Aika älyllinen  ;) .  Olettaa, että todistaa, että jokin vastaus on 'oikeammassa´ tai ´vasemmassa´ kuin joku muu.  Jos sitä sattuu löytämään jotain mutteria tai vieteriä, mikä on käyttökelpoista!  ´Käyttökelpoinen´ on sana, jonka tahdon lähettää ehdottomasti Kreivi Krapulalle!!! ;D ;D

Siis että esim. etiikka palvelee pikemmin kuin ´verottaa´ ja jos ei palvele, mitäs etiikkaa se semmoinen on?  Naivi saattaa jossain mielessä olla vastuullista ja järkevää, vaikka tietenkään idealismi ei välttämättä toimi ollessaan kovin epäkäytännöllistä (mennään jo myyttien ja folkloren puolelle).

Niin. Tarkoituksenanihan ei ollut krijoittaa aiheesta "Uskotko Ufoihin?" - Muuten olisin varmasti kiroittanut sen otsikoksi..

No mutta - Ymmärrän hyvin, että aihe herättää erilaisia asioita ihmisissä. Onpahan kuitenkin nyt otettu esille.  ;)

/A

Tahatonta offtopikkia itseltäni näköjään. =) Vastauksena lähinnä tuohon MegaNarrin kirjotukseen. Mutta pointtina tuossa juurikin se, että ei vaadi mielestäni uskoa, että kokee tiettyjä asioita. Itselläni ei ole kokemuksi ufoista, ainakaan vielä tai tiedostettuna. 

Niin, ja siis lisään sen, että minusta sinun vastauksesi, Ratkaisu, oli viisas, joten siksi otin sen esille.

Mietin sitä jo aiemmin, etteikö oikeasti ole ketään, kellä on samankaltaisia kokemuksia tai tunnetta maapallon ulkopuolisiin sivilisaatioihin liittyen. Mutta - täytyypä ottaa asia siltä kannatla, että olen onnekas ja yksi harvoista.

Vai olenkO? Sittenkään. :)

/A

Osittain voi olla myös sitä, että koen tämän ufoista puhumisen melkeinpä tabuna nyky-yhteiskunnassa. Jollain tapaa tuntuu, että jos tuot esiin, että sinulla on kokemuksia maapallon ulkopuolisesta elämästä, sinut leimataan hulluksi. Näin ollen ihmiset joilla kokemuksia on, eivät niistä välttämättä uskalla kertoa. Tai no, täällä foorumillahan asia on vähän eri. Voi myös olla, että ihmiset eivät osaa mieltää "yliluonnollisia" kokemuksia ufoiksi tai avaruusihmisiksi, vaan ne saatetaan tulkita hengiksi. No mene ja tiedä. Tässä vain mahdollisia syitä siihen, miksi kokemuksia ei kaikilta löydy. Luulisin, että kokemukset ovat yleisempiä kuin mitä voisi kuvitella.

Katsoin eilen erityisen mielenkiintoisen elokuvan, aiheeseen liittyen  ;) Knowing - olettekos nähneet jo?

Nyt täytyy kyllä tähän lisätä, että kaikki kokemukset, jotka minulla on ollut ovat hyvin ihania ja rakkauden täyttämiä kokemuksia. Se menee pikemminkin niin, että Muistan itse ja olen saanut mahdollisuuden jälleentavata perhettäni...

Olen joissain dokumenteissä ja haastatteluissa itsekkin törmännyt tällasiin kokemuksiin, jotka ovat olleet pikemminkin pelottavia ja outoja tapahtumia. Asioita, joita muistetaan ikään kuin luvatta.
En itse tiedä sellaisista enempää - mutta en myöskään halua vähätellä sellaisten ihmisten kokemuksia.

Olen joskus sanonut ihmisille, että minut saa ottaa niin tosissaan kun haluaa ja muistuttanut vitsaten, että minullahan on todettu sitä sun tätä vikaa mielessä - päässä.

Se on totta. Minulla on diagnooseja toisillekkin jakaa. Nuoruus oli minulle erittäin hankalaa aikaa. Minullla on todettu mm. syömishäiriö, skitsoaffektiivinen häiriö, adhd, persoonallisuushäiriö - ja mitä vielä.

Tämä vaan kuvastaa sitä miten epätasapainossa itseni kanssa olin. Ja toisaalta myös sitä, miten askeettinen länsimainen lääketiede on..


Kirjoitan ja puhun ihan ehta oikeassa elämässänikin näistä asioista nykyään avoimesti vaan sen tähden, että uskon, että on useampi kuin minä, joka on kokenut samaa. Saanut pesukone-kuivarumpukäsittelyn, joka on koetellut uskoa itseen ja asioihin.

Ne, jotka uskaltavat nähdä noiden rajujen sanojen / diagnoosien taakse tietävät, että kirjoitan avoimesti pelkästään siitä syystä, että olen jo käsitellyt kyseiset asiat ja olen kiinnostunut tietämään, että onko muitakin inkarnoituneita sieluja, jotka muistavat - jotka tietävät olevansa jostain muualta kotoisin.

Minulla ei ole enää tarve selitellä kenellekään mitään. Jotenkin tuntuu siltä, että aikaisemmin niin kauan kun en itse ollut täysin varma asiastani ja uskoin itsekin olevani täysin skitso niin sanotunsi, yritin kovasti vakuuttaa toisia.
Nyt ajattelen, ellei joku teidä niin se on ihan ok. Tämä on minun totuus. En ole ketään pakottamaan sitä muille.

No juu.

Toivon, että jatketaan keskustelua hyvissä tunnelmissa.  :smitten:

/A

Toivottavasti et kokenut, että olisin leimannut sinut jotenkin hulluksi. Jos itselläni olisi kokemuksia maapallon ulkopuolisesta elämästi voisin kokea, että jos minä niistä puhuisin, niin minut leimattaisiin höperöksi vaikka en sitä itse välttämättä kokisi olevani, mikä lisäisi kynnystä puhua asiasta avoimesti. Hienoa vain, jos joku pystyy avoimesti tuomaan esille tälläisiä kokemuksia, sillä niiden esille tuominen on aina positiivinen ja muita rohkaiseva teko. =) Itselläni on aikalailla erilaista porukkaa lähipiirissä kuin mitä täällä on, eikä suurinosa läheisistäni tiedä oikeastaan minun tästä puolestani juuri mitään. En sitä peittele, mutta en näistä juuri puhukaan. Sen takia tälläisten asioiden esiintuominen itsellä olisi aika, hmm, outoa. Ehkä olen vähän turhankin sulkeutunut näistä asioista.

Mutta niin, oma totuushan se tärkeintä on.

Voih! En missään nimessä niin kokenut!
Sinulla, Ratkaisu, on mielestäni ollut erittäin maanläheinen ja aito tapa lähestyä asioita.
:)

Kuulkaa, tämä tyttö ei enää hevillä horju. :)

Antaa tulla vaan lisää mielipiteitä.

 :angel:
/A

Piti vain varmistaa Anahata. =)

Minä olen myös kotoisin maapallon ulkopuolelta. En tiedostanut sitä pitkiin aikoihin, sillä olen ollut täällä inkarnoituneena niin monia elämiä ja koska minulla oli muistikuvia edellisistä elämistäni maapallolla niin ajattelin olevani täkäläisiä,kunnes ihan viime vuosina olen saanut mm.nukkuessa lempeitä yhteydenottoja kotipuolen suunnasta ja sen myötä on alkanut herätä eräänlaisia muistikuvia ja aavistuksia vielä kaukaisemmalta ajalta - kodista.  :smitten:

I am one of them.. no heh.. tunnen minäkin yhden puolihumanoidin. on kuulema opettajani menneestä elämästä, muttei olla väleissä, kun tutkii pimeyttä, jota ei ole tuolla korkeammalla, onpa aurinko kirkas.

Kiitos kun jaoit kokemuksen. Ja noin minäkin pitkälti koen. Olen myös ollut maan päällä useamman inkarnaation.

Ja ihanasti kuvailit yhteydenottoja lempeäksi. Sitä nimenomaan ovat olleet myös minunkin kokemukset. Olisin joskus parikin vuotta sitten vielä varmasti pelästynyt moista. Tähän liittyy oma henkinen kasvuni ja voimistuminen niin, etten suuremmin enää epäile omia kokemuksiani.
Kai se menee niin, ettei mitään tapahdu ennen kuin on valmis siihen. En usko, että mikään mikä tapahtuu rakkauden nimissä tuntuu pahalta tai pelottavalta. En myöskään ymmärrä tarvetta mustamaalata ja syöttää ajatuksia ihmisille etukäteen, jota herättävät pelkoa.

Mielenkiintoista nähdä, miten ihmisten ajatusmaailman muuttuu ja yhä useamman mieli avartuu uusille asioille. Itse koen ainakin aivan kun huntu olisi vedetty pois silmien edestä sumaisemasta tarkempaa näköä.

/A

Ja kiitos sinulle Anahata,kun otit aiheen puheeksi. Tästä ei tosiaan voi monessa paikassa puhua.  :-X

Olen aina uskonut ufoihin ja ollut kiinnostunut mystisistä asioista,mutta jos vielä pari vuotta  sitten olisin lukenut näitä omia kirjoituksiani,niin olisin ajatellut, että tuolla ihmisellä ei ihan kaikki ole kotona...hyvä mielikuvitus tosin.  ;D

Viime vuosina olen alkanut ikäänkuin muistaa jotain asioita sieltä kaukaa. Mutta on ärsyttävää,etten kuitenkaan muista. Muistot jotka tulevat ovat lähinnä tunteita ja tunnelmia ja ikäänkuin muistaisin joitakin ystäviä,mutta sitten kun yritän muistaa tarkemmin,niin en saa mistään kunnollista otetta.

Ihmiset täällä maan päällä ovat aika karkeita. Se tekee surulliseksi.

hei vain teille & terveisiä Siriukselta =)

täällä myös yksi tähteläinen. mulla on ollut psyykkisiä kykyjä jo lapsesta asti, mutten mitenkään temppuillut niillä =) vaan vahingossa tapahtui kaikenlaista, esim. lusikat vääntyi, lamput poksahteli.. ja naapurin tytön kanssa lähettelimme telepaattisesti viestejä koulussa kun olimme eri luokilla :D näiden juttujen takia myös mulla on diagnosoitu ties mitä mielenterveysongelmia (teini-ikäisenä tukahdutin koko asian & olin tosi masentunut), mutta nyt kun olen ollut jo pitemmän aikaa tasapainoinen & onnellinen, luulen että kyseessä oli ennemminkin hengellinen kriisi eikä mikään psykoosi tms häiriö.


viime aikoina saanut myös vahvistusta kotipaikastani Siriuksesta, ja meditaatiossa näin itseni siellä. =) todella ihana kokemus, tapasin siinä sen aikaisen äitini joka oli aivan toisenlainen kuin äitini Maassa :D :smitten:

avaruusaluksissakin on tullut oltua, mutten missään ystävällisissä merkeissä. onneksi en muista näistä tapahtumista mitään :D ja unessa tavannut myös henkioppaani joka kertoi kaikenlaista ihmisten anatomiasta ja DNA-rakenteesta. harmi että unessa asia oli NIIN selkeä mutta hereillä ei sitä osaa selittää/muista yksityiskohtia...


zambra - samaa mieltä ihmisten karkeudesta, yäk. mutta toisaalta ku miettii niin saapahan olla onnellisia et heillä on niin paljon opittavaa =) koska palkkio on suuri sitten kun heidän silmät avautuu.

eli nyt vain meditoimaan!! ^_^

Nousukuu: Mistä tunnistit, että kyseiset henkilöt eivät olleet tästä maailmasta? Onhan sitä kaikenlaista hiihtäjää tullut nähtyä, mutta millä perusteella ihmiset voi tulkita toisesta maailmasta tulleiksi?

Tuo oli tosi kauniisti sanottu Mimikrija tuosta ihmisten karkeudesta ja juuri noin siihen pitää suhtautuakin.

Kiitos kun kerroit omasta taustastasi. Sirius on epäilemättä yksi mahtavimpia paikkoja meidän galaksissamme.

Löysin netistä kerran kyselyn jossa pystyi selvittämään,että onko kotoisin siriukselta...ja se oli siis ihan kunnollinen lähes sadan kysymyksen testi,eikä mitään hupailujuttuja. Sain siinä 97% "olet siriukselta",mutta taidan silti olla kotoisin toisesta paikasta.  Harmi,että olen kadottanut tuon linkin,siinä oli ohessa paljon mielenkiintoista.

On tosi surullista kuulla,että monet tähteläiset ovat kokeneet mielisairaaksi leimaamista. Minulla oli lapsesta asti tunne,että minulla on salaisuus,enkä voi sitä paljastaa,ja siksi minun on teeskenneltävä olevani tavallinen. Teeskentely on välillä raskasta,mutta kun se kohdistuu pelkästään lähinnä opettajiin ym.auktoriteettiin,niin se lienee helpompi ratkaisu pidemmän päälle kuin sairaaksi leimautuminen.

Kyllä sen huomaa sitten kun tulee vastaan. Kuten kerroin se eka oli silloin kun en vielä tiennyt heistä mitään, ja vasta vuosien päästä yhdistelin asioita. Mutta toisen tunnisti jo arkitasolla valtavan kokoisista silmistä, ei sellaisia kellään ole, siis moninkertaisen kokoiset verrattuna meihin. Ei kuitenkaan ollut ihan puolen pään kokoiset niinkuin joillain roduilla. Sitten sen vaan tiesi, se oli aika erikoista mutta samahan se on kuin muutenkin kun joskus tulee tietoiseksi jostain muuten kuin perusaistiemme välityksellä.

On tosiaan tullut kaikenlaisia erikoisen näköisiä tyyppejä vastaan, ja silloin kun luin ufojuttuja enemmänkin, tuli joistakin henkilöistä mieleen että mahtavatko olla avaruusolentoja, mutta kyllä ne heti sitten huomasi ihan lajitovereiksi, vaikkakin tavanomaista persoonallisemmiksi.


Sitten tuosta karkeus-asiasta. Kyllä minäkin tunnen ja näen ihmisten karkeuden vaikken tähteläinen olekaan. Ja sitäpaitsi kaikkien meidän sieluthan on samasta "paikasta" kotoisin eikös juu? ;)  Mutta kyllä ymmärrän tuon että jos on enimmäkseen tottunut muihin maailmoihin niin uskon että tämä paikka saattaa tuntua vielä älyttömämmältä kuin meistä joiden sielu on pitempään täällä häärinyt. :)


Mitä tulee kiistelyyn siitä onko muita olentoja olemassa vai ei, minusta kysymys "onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää" on auttamattoman vanhentunut. Itseäni kiinnostaakin paljon enemmän kysymys: Onko muualla maailmankaikkeudessa älytöntä elämää?

Niin, kyllähän kaikki sielut samasta materiasta ja lähteestä ovat tulleet, mutta toki jokainen elämä jättää meihin jälkensä ja edelliset elämät paistavat läpi. =)

Tuli muuten mieleen avaruusihmisistä epämuodostuneet vauvat. Aihe ei ole mikään mukavin mahdollinen varsinkaan raskaana oleville tai pienten lasten kanssa läheisille ihmisille, mutta se on mielenkiintoinen.

Joskus surffailin netissä kiduttamalla itseäni epämuodostuneiden vauvojen kuvilla (on muuten kuulemma tyypillistä  käytöstä niille, joilla on :aurinko: :neitsyt:, Astro-miitissä opin). Löytyi aivan uskomattoman näköisiä vauvaraukkoja, jotka näyttivät aivan avaruusolioilta. Monet eivät tosin eläneet puolta tuntia kauempaa, joten hirveästi heihin ei ehditty tutustua.
   Oli nimenomaan lautasenkokoisia silmiä, sammakkomaista ulkonäköä, kaikenmaailman epämuodostumaa ja aukinaisia päitä, josta aivot paistoivat läpi.

Aloin tässä miettiä, voisivatko tällaiset tapaukset liittyä avaruusolioihin. Ainakin ufologien kingi, Däniken, oli sitä mieltä alienit mielellään yrittävät risteyttää avaruusolentoja ihmisten kanssa. Monille epämuodostumille oli löydetty selkeä syy, esimerkiksi geenivirhe, mutta mistä sellainen geenivirhe on peräisin?

heippa Violette,

oon myös törmännyt tuohon että ihmisiä risteytetään avaruusolentojen kanssa. oman näkemykseni mukaan kyse on siitä, että ihmisillä on potentiaalia kasvaa erääksi universumin vahvimmaksi roduksi ja avaruudessa on olentoja, jotka eivät tätä halua. he siis yrittävät tuhota ihmisten DNA-kaavan ja lisätä siihen omaansa. tää kuulostaa tosi psykoottiselta kun kirjoitan sen tähän  :D mutta siis näin uskon.

pahasti epämuodostuneilla lapsilla voi olla toinenkin tehtävä täällä maapallolla - nimittäin energioiden tasoittaminen. monet kehitysvammaiset + muut lapset ja ihmiset joilla on kaikenlaisia vaivoja ovat näistä vaivoista huolimatta tosi positiivisia & ihania persoonia. mulla tuli mieleen, että ehkä lapset, jotka eivät edes ehdi elää, omaavat niin suuren positiivisen energialatauksen ettei heidän tarvitse olla täällä kauempaa. tai ehkä heidän vanhemmillaan on jotain opittavaa.

mitä te muut ajattelette? =)

Auts. o.O

Kattokaapa paranormaaliblogi.netin kautta ancient aliens sarjaa..Ekassa episodessa (oisko 9 jaksoa) kerrottiin jostain rakennustekniikoista sun muista, jotka ei oo voineet olla ihmisten aikaansaannoksia ja tokassa episodessa (oisko 9 tai 10 jaksoa) kerrottiin näistä mahdollisista risteytyksistä ja vierailuista maapallolla...pistää miettimään..(Siinä esiintyy muuten joka jaksossa Ph. D Giorgio, joka on tainnu syyä muutaki ku aamupuuroa ;D) 

Heipä hei Anahata, vilkaisin ylimalkaisesti ketjun muita viestejä, mutta ajattelin siitä huolimatta laittaa pari riviä.

Olethan tietoinen siitä, että sielu kasvaa, kypsyy ja kehittyy kokemusten myötä ajan mittaan. Jossain vaiheessa rajat tulevat vastaan ja kasvu voi parhaiten jatkua siten, että sielu jakaantuu jatkamaan kehittymistään useampana 'sielunsirpaleena'. Sieluminuus pysyy samana, mutta sirpaleet voivat 'elää' hyvinkin erilaista 'elämää' ja myöskin eri olosuhteissa. Tällöin sielu saa kokemusta useammasta tuutista ja pystyy jaloontumaan sekä oppimaan huomattavasti laajempaa kirjoa kuin aiemmin. Mitä jaloontuneempi sielu, sitä enemmän 'sirpaleita'.

Tällä hetkellä planeetallamme on inkarnoituneena hyvinkin runsain määrin kosmisia sieluja, joiden tehtävänä on nostaa planeettamme energiatasoa korkeampiin värähtelyihin. Monilla täällä tepsuttelevilla on siis toisaalta peräisin oleva 'syntyperä' sekä myöskin 'sielunsirusia' siellä sun täällä. Ei ole ollenkaan mahdtonta, että yhden ollessa inkarnoituneena täällä, toinen voi olla ' henkimaailmassa' ja kolmas vaikkapa toisessa laitaa universumia.
Yheydenpito meditaation tai unen aikaan ei ole vallan tavatonta - olemmehan silloin enemmän itsemme, kuin hereillä ollessamme. Siispä ei ole lainkaan mahdotonta, että kohtasit 'itsesi' tuolloin...  ;)

Hey,

Ihan uskomatonta miten nämä asiat toimivat. Kirjoiatat asioista, jotka valkenivat minulle viime kerran kun mietiskelin / meditoin aihetta. :) Tajusin tuolloin, että kyse onkin osasta minua ja toisaalta myös sen, että olen olemassa jossain rinnakkaistodellisuudessa koko ajan - ja kehioni / ulkomuotoni on vallan erilainen siellä..

Saas nähdä mitä vielä pikkuhiljaa selviää. Hurjia juttuja.  :smitten:

/A

Jännä. Näin minäkin ymmärsin, että kohdallani on. Matkasin näkemään 'itseni' ja olin pystyasennossa, hengissä, mutta juuri tuo sana "ei-aktiivinen" on hyvä kuvailemaan sitä.

Onpa mielenkiintoista.  :smitten:

/A

Mainiota Anahata -
synkronointi toimii joskus hupaisasti. Varmaan tuntui sitten turhalta kirjoitelmani, mutta toisaalta lienee vahvistanut sitä, minkä jo tiesit.  :D


Just tätä osaa tarkoitinkin 'sieluminuudella'. Onhan sillä varmaan jokin parempikin nimitys, mutta ei tullut muuta mieleeni. Olisikin mukavaa valvetilassa kohdata kaikki sielunsirusensa ja nähdä minkä verran muistuttaa toisiaan. Onkohan itsekin joskus tuollainen vapaamatkustaja ja ei-aktiivisessa tilassa...

minä! tunnen! sielunsisaruutta öö.. raikkaisiin urheilijoihin..  :D vaikka allaoleva kuuluu repertuaariin..


Tällä hetkellä planeetallamme on inkarnoituneena hyvinkin runsain määrin kosmisia sieluja, joiden tehtävänä on nostaa planeettamme energiatasoa korkeampiin värähtelyihin.

Ei kun nimenomaan, just hyvä kun kirjoitat asioista!  ;)


Kuvailitpa todella koskettavan tuttuja tunteita ja ajatuksia, Keskiyön vahinko.  :smitten:



Olisipa ihana tavata tuollainen - ehkä hän nostaisi minun värähtelytasoa. Joskus maistuu nim. niin puulta tämä täällä oleminen, että Huh. uh.


Kaipaan valtavasti pois. Ymmärrän järjellä, että sen on merkittävä etten voi henkisesti kovin hyvin ja niin saattaa ollakkin. Otan ajoittan liian raskaasti tämän maailman ja eksyn kerta toisensa jälkeen draamasokkeloihin.
Minun ehkä tulisi väkisin pyrkiä ajattelemaan toisin, etten ajatuksillani tilaa sellaista, mikä onkin peruuttamatonta sitten.

No juu.

Elämä on valintoja. Ja se muuttuu, sitten kun päätän valita toisin.

Sitä odotellessa.

Meanwhile; Skål på den saken.

/A

Avaruussieluille ja tähteläisille on perustettu oma lehti www.lehti.tahtelaiset.com

Kiitos vinkistä, täytyy tsekata.


Mielenkiintoista selailla näitä kirjoituksia. Kylläpä ihmisen elämään mahtuu paljon vajaassa kolmessa vuodessa.

Yhteys tähtisisaruksiin on nykyään lähestulkoon jokapäiväistä. Tietoisuus, että olen myös yksi heistä on valjennut ajan mittaan. Olen myös nähnyt aluksia ja muuta, joskaan nyt varmaan kaikkea ei tarvitse edes täällä paljastaa... Niillä asioilla lienee merkitystä vain minulle.

En kuitenkaan halua enää millään tavalla alleviivata tätä puolta minussa - oli se sitten Sinun todellisuudessasi totuutta tai harhaa - Nimittäin en koe näiden maan ulkopuolisten tietoisuuksien olevan mitään erityistä tai jotain, joka on minun ulkopuolella... Jostain syystähän me kaikki tänne olemme tulleet - palvelemaan ihmiskuntaa kuka mitenkin - näinä aikoina, joten turha sitä on itkeä pois täältä taikka tehdä itsestään syrjäytynyttä, koska kokee olevansa ailien.

Maadoitusta, maadoitusta ja lisää maadoitusta. Muu avautuminen tulee sitten ajan mittaan automaattisesti ja ennen kaikkea turvallisesti.:)


/A

Mitäs me tähteläiset.. :D :D     :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Itse en ole oikein koskaan innostunut tähdistä tai koe että olisin jostain tähdistöstä, tuntuu välillä että olen tullut hemmetin paljon kauempaa tänne  ;D mutta nyt viikonloppuna kun maalasin, tajusin olevani avaruudessa. Mielenkiintoinen kokemus  :smitten:

Todella ihana juttu tuo lehti! Kiitos kosminen kanava linkki - vinkistä!

/A

Haa Athena, veit jalat suustani! Kolmisen vuotta on valahtanut kuin esiripun reuna näyttämön yltä ja mielenkiintoisia aiheita sitä on tullut tuolloin(kin) pohdittua. Olisimmeko samoja, kuta nyt, ilman aprikoinnin arvaamatonta aspektia mielenmaisemaamme...  :coolsmiley:

Eipä tuo lie tarpeellistakaan pohtia, minne kaukana menneisyydessään on juurensa asettanut. Yhdessä täällä olemme kokemassa tätä samaa harhan unta ja muuttamassa maailmaa ja kollektiivitietoisuutta. Motiivimme ovat todennäköisesti tärkeämpiä kuin se, mistä olemme tähän hetkeen saapuneet. Onhan sillä tietenkin merkitystä, millaiset eväät sieltä repusta löytyy, mutta tämän planeetan toistaiseksi matalahkon värähtelytason vuoksi emme ole saaneet niitä kaikkia energiapatukoita edes lipaista saatika syödä.  :D

Tähdellisiä asioitahan nämä ja kiitos Kosminen kanava -lukuvinkistä ja linkistä.  :smitten:

Tämähän käy todella kiinnostavaksi tämä aihe mahdollisesta sielun jakamisesta siten, että voisi olla oman sielunsa sirpaleita toisissa kehoissa eri paikoissa ja ulottuvuuksissa.

Tuli heti mieleen Voldemort Harry Potter -kirjoista, mikä oli kyllä ensimmäinen kerta kun luin sielun jakamisesta osiin, ja osasten tallettamisesta eri paikkoihin kuolemattomuuden varmistamiseksi. Tässähän on tietysti kyse eri asiasta, mutta kuitenkin tuntuu ihmeelliseltä, että sielusta voisi ottaa osan ja laittaa se kehittymään samanaikaisesti toiseen kehoon.

Minusta se kuitenkin kuulosti ihan mahdolliselta, mutta kysyin sitten Selesteeniltä, että onko minulla mahdollisesti osa sieluani jossain muualla oppimassa? Vastaus: Ei ole. Eihän sielua jaeta kuten kakkua.

Kuulemma, kun kyseessä on vauva, sielu voi vielä matkustella astraalitasolla, mutta kiinnittyy sitten pysyvästi lapseen, kun syntyy tietoisuus itsestään. Selesteen sanoo, ettei sielu ole kuin yhdessä kehossa kerrallaan.

No, en väitä varmuudella, että tämä pitäisi paikkansa. On kiinnostavaa pohtia näitä asioita monelta kantilta ja välillä ravistella toistemme "varmoja" näkemyksiä.   :)

Olen pohtinut sielun mahdollista jakautumista, mutta valitettavasti en ole saanut oivallusta sen suhteen. Mutta ajatuksella olen leikitellyt. Olisihan se metkaa, jos sielu voisi oppia vaikkapa kolmessa eri kehossa samaan aikaan, jolloin voisi suorittaa useita eri oppiläksyjä ja nopeuttaa kehitystään. Jos voisin valita, haluaisin olla lammasfarmari Uudessa-Seelannissa, alkuperäisasukas sademetsässä (lyhyestä elämästä huolimatta) ja entomologi eli hyönteistutkija. Tyytyisin siis kärsimään Maan matalissa energioissa. Lammasfarmarina oppisin kunnioittamaan luontoa ja tekemään kovasti töitä. Sademetsässä olisin stressitön ja eläisin varmasti siinä hetkessä, tyytyväisenä elämääni, paitsi jos ulkomaalaiset turistit osuisivat kylääni ja turmelisivat viattoman mieleni tavaroillaan. Entymologina voisin hyvässä lykyssä päästä näkemään vilaukselta itseni siellä sademetsässä. Jos tapaisin toisen itseni, niin olisiko sillä edes mitään merkitystä? Tätä ajatusleikkiä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Jos sielu voi jakaantua eri kehoihin, ei varmaan riittäisi yksi sielusuunnitelma vai miten mahtaa olla? Olisiko sitten mahdollista toteuttaa onnistuneesti kolmea alasuunnitelmaa?

Tulee muuten mieleen, että sielun täytyy levätä ja puhdistua jokaisen elämän jälkeen ennen uutta syntymää. Olisiko sielun jakaantuminen kuitenkin liian rasittavaa, sillä jo yhdessä elämässä tuntuu olevan tarpeeksi kestämistä?   :laugh:

Pieni osa sieluamme on tosin kaksoisliekillämme, joka aktivoituu aikanaan, kun he voivat kohdata vastuullisesti.

Mutta .|.  , taidat olla oikeassa siitä, että osa sielusta jää todellakin henkipuolelle. Se ei sieltä vissiin aktiivisesti tarkkaile inkarnoitunutta osaansa ja päivittele huonomman puoliskonsa toilailuja, vaan on sulautuneena monadiin. Vai missä se sitten leijailee?

Sieluni on avannut asiaa näin: osa sielusta jää kotiin ja osa inkarnoituu. Tämä inkarnoitunut osa "unohtaa itsensä". Mieli, jolla ei ole kokemusta "kotoa" eikä edellisistä elämistä, on "reagoiva väline", jonka avulla elämä koetaan ainutkertaisena (ainoana). Jos mieli on hyvin vahva, se voi viedä kokonaisuutta kuin kuoriämpäriä, mistä seuraa helposti esteitä ja mielipahaa. Sielu voi yrittää sinnikkäämmin ohjata venettä jos mielen tahto on tietoisen sielunosan sielunsuunnitelmaa vastaan. Koska sielu on se joka ihminen oikeasti on, olisi hyödyllistä jos sielu saisi ohjat käsiinsä. Niin ei kuitenkaan usein ole.

Inkarnoitunut sielunosa saa elämänkokemusta, konkreettista elämänkokemusta, koska rymyää ihmiskehossa läpi elämän. Siten kotona oleva sielu kokee konkretian itsestään irrottaman osan kautta, eli tavallaan on jakautuneena, mutta kuitenkin yhteydessä itseensä. Inkarnoitunut sielunosa unohtaa itsensä, mutta osalla unohduksen verho on ohut. Ne, joilla unohduksen verho on ohut, on yleensä hinku kehittyä ihmisenä, jne. Eli he ovat helpommin yhteistyökykyisiä ja kiinnostuneita henkisyydestä.

Kotona olevan sielunosan (joka on persoonallinen ja läsnäoleva) ja maanpäällisen symbioosin välinen "kuilu" alkaa pienenemään, jos ihminen haluaa ikään kuin antaa ohjat sielulleen, eli mieli haluaa tehdä yhteistyötä. Olen ottanut käyttöön sanan "sieluuntuminen", mikä kuvaa maanpäällisen symbioosin ja kotona olevan sielunosan lähentymistä keskenään. Ihminen "sieluuntuu", eli maanpäällinen osa avautuu vastaanottamaan sielunsa. Olen kulkenut sitä tietä jokusen vuoden. Muodonmuutos on mennyt tietyn kaavan mukaan, mutta olisi liian pitkä tarina tähän kohtaan. :) Olen kuitenkin käynyt satoja (?) keskusteluja tietoisemman puoleni kanssa ja saanut jonkinlaisen perstuntuman sieluna olemisesta ja sen haasteista.

Tuo monen elämän eläminen yhtäaikaa on ilmeisesti mahdollista, mutta haastavaa. Muuta en siitä tiedä kuin että minä en elä nyt kuin yhtä elämää ja siinä on ihan tarpeeksi.  :laugh: Tavallaan sieluni on hyvin avoin, mutta toisaalta jättää paljon kertomatta. Olen oppinut, että on aivan turha uteliaisuuden vuoksi kysellä asioita. Sellaista kerrotaan josta on oikeasti apua tai mikä on tarpeen. Ja se on hyvä. Uteliaisuus on helposti mielen juttuja: mielenkiinto, eikä mieltä kannata kauheasti sparrata. Mieli on se joka haluaa sitä ja tätä, joten mielen ruokkiminen ei tavallaan kannata sillä se vie kauemmas sielusta, eli omasta itsestään... Miten sen selittäisi? Kun lähtee juoksemaan mielen perässä, se voi viedä mihin tahansa. Vähän sama kuin kyselisi kaikilta neuvoa, mutta ei kääntyisi sen parhaan tietolähteen puoleen, eli sisäänpäin ja kysyisi itseltään.

Mutta jos leikitellään ajatuksella, että ihminen eläisi kolmea eri elämää yhtäaikaa, niin: A) Sielu pitäisi jakaa esim 4 osaan, eli 1 osa / elämä ja 1 jäisi taivaskanaville. Koska kotiin jäisi vain 25% sielusta, se ei toimisi läheskään täydellä teholla. Jos se ei pystyisi toimimaan tehokkaasti, sen ohjauskyky olisi kohtalaisen huono. Eli B) tarvittaisiin kunnon opaskomppania avuksi. Ja C) koska sielun ohjauskyky ei olisi kauhean hyvä, olisi ihmiskehojen mielillä mahdollisesti enemmän mahdollisuuksia pullikoida vastaan ja lähteä hukkateille. (1 aikuinen /lapsi vai 1 aikuinen/3 lasta..?) Kolme maaelämää yhtäaikaa? Sanoisin, että sielun täytyy olla hemmetin itsevarma ja aika pro.  :angel: Tai sitten haluta paljon kokemuksia tiivistetysti, eikä tuloksilla olisi niin väliä. Että menolippu seuraavaan kaupunkiin ja muu jää sitten nähtäväksi.  ;D Yksi maaelämä ja joku tähtielämä (lievätunteinen) sen lisäksi? En sanoisi mahdottomaksi.

Tietenkin voi heittää prosentit eri tavalla, esim. 5%/elämä ja loput jää kotiin. Mutta silloin ihmisillä olisi vielä vähemmän sielua mukana. Eli kokemuksista tavallaan suodattuisi vain pieni määrä sielulle ja elämät olisivat hyvin "mieli valtaisia"  ;) eli mielen vallassa.


Mut nyt tää mieli ja keho tarvii laittaa nukkumaan. Ei enää ajatus kulje.  :smitten:

Suurkiitos sinulle Anno tuosta näkemyksestäsi.

Pakko vielä laittaa lainaus sinulta, kun pidin siitä tosi paljon:

"Tavallaan sieluni on hyvin avoin, mutta toisaalta jättää paljon kertomatta. Olen oppinut, että on aivan turha uteliaisuuden vuoksi kysellä asioita. Sellaista kerrotaan josta on oikeasti apua tai mikä on tarpeen. Ja se on hyvä. Uteliaisuus on helposti mielen juttuja: mielenkiinto, eikä mieltä kannata kauheasti sparrata. Mieli on se joka haluaa sitä ja tätä, joten mielen ruokkiminen ei tavallaan kannata sillä se vie kauemmas sielusta, eli omasta itsestään... Miten sen selittäisi? Kun lähtee juoksemaan mielen perässä, se voi viedä mihin tahansa. Vähän sama kuin kyselisi kaikilta neuvoa, mutta ei kääntyisi sen parhaan tietolähteen puoleen, eli sisäänpäin ja kysyisi itseltään. "

Viisasta puhetta! Se, että saa vastauksia sisältäpäin ei sitten kuitenkaan ole useimmille helppoa. Se vaatii sitkeää tietoista harjoittelua, mutta siinä voi kyllä tulla raja vastaan. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja mahdollisesti vielä useita elämiä ennen kuin on tarpeeksi pitkällä, jotta voi kuulla sisäistä viisauttaan.

Uteliaisuus on vienyt ihmiskuntaa eteenpäin, ja on monesti tarpeen, se on varmaa, mutta henkisyys vaatii myös itsensä unohtamisen ( egonsa kuolettamisen ) sekä antautumisen korkeimman johdatukseen. Ihmisen mieltä on kuvattu merenä, jossa lukemattomat vesipisarat ovat ikään kuin esiintymään pyrkiviä olentoja, jotka haluavat nousta estradille tuoden mieleen kaikenlaisia mielikuvia ja ajatuksia jne. Ne täytyy saada hallintaan, jotta ihminen ei näänny mielensä tuottamaan hölynpölyyn, ja jotta voi päästä yhteyteen ydinolemuksensa kanssa. Siksi mietiskely on tosi tärkeää, kuten hyvin tiedetään.

Lempeästi halusin tuoda oman näkemyksen asiaan.
On totta että päästääkseen sisäisiin energioihin käsiksi niin se vaatii töitä mutta halusin luoda kaikille uskoa, ei tarvitse monta elämää vaan tämä on lähinnä sellainen asia joka voi avautua jo yhdessä elämässä.
Sielu lähettää sisäisyydestään kaikuja ja oikeasti, vaikka aina ei tunnu siltä, sielu kyllä ilmaisee itseään jopa positiivisen egon kautta. Muistakaa että ego on (ainakin itselläni) sellainen että se saa asioita ihan oikeasti tapahtumaan ja kun pääsee siihen omaan luonnolliseen tilaan niin ihminen voi tämän jälkeen tietoisesti valita kumpaa kuuntelee ja mikä voimavara ohjaa.
Muistakaa että olette rajaton oivallus itsestänne  :smitten:

Multa löytyy tähtikarttoja molemmista käsistä. Yhden niistä olen jo löytänyt taivaalta.

En millään flunssasena ja heinänuhasena jaksanu lukea koko ketjua, lähinnä vaan ekan sivun ja vähän tokaa.

Noista muualta tulleista - tulee mieleen yks niitä af granin dokumentteja yli 10 vuoden takaa jossa haastateltiin yhtä vanhempaa nasan virkailijaa, niin se sano että

 erityisen merkittäviä avaruudessa on kuulemma niin sanotut "viikingit", jotka on vaaleita ja sinisilmäisiä ( Jeesus ? ), ne ei kuulemma enää pahemmin ole vieraillu täällä toisen maailmansodan jälkeen, mikä lie syynä.

Out of topic, Jeesus ei liene ollut vaalea eikä sinisilmäinen...  ::)

Avaruus-ihmisiä kuitenkin on monenlaisia, eri rotuisia ja eri planeetoilta. Aivan kuten meitäkin.

Oma kantani tähän on seuraava:
Olen ollut tekemisissä muutaman avaruuskansan kanssa ja he ovat mitä rakastavaisimpia ja pitkähermoisimpia kansoja joihin olen kuunaan törmännyt.
Vastaukseni ihmisten mielipiteeseen aikaisemmin (väite että ovat kuin Kolumbus Amerikan matkallaan ja syrjäyttää alkuperäiskansan,jne.)
keskusteltuun:
Jos jokin avaruuskansan rotu on kehittynyt niin pitkälle että voi tehdä galaksien ja tähtijärjestelmien välisiä matkoja, tekemään siirtokuntia eri planeetoile, luomaan elämää joillekin planeetoille,jne. tämän kaiken tehtyään olisivat vielä sotivalla tietotasolla, he olisivat nitistäneet ihmiskunnan kuin ihminen muurahaisen peukalollaan, mutta se ei ole heidän tarkoituksensa.

He toimivat täällä yhteistyössä joidenkin ihmisten kanssa ja kertovat informaatiota itsestään, toimistaan ja ajatusmalleistaan, lisäksi he estävät katastrofeja tapahtumasta ainakaan niin suurella voimalla, että se vaarantaisi kaikkien Maa-kansan elämää..

Luotan ja tuen heidän toimintaansa ja autan heitä parhaalla mahdollisella tavalla toimimaan, jotta ihmiskunta oppisi jokin päivä toimimaan yhtenä rintamana rakkauden, viisauden ja valon eteenpäin viejänä planeettojen ja tähtijärjestelmien välillä

Tavannut paljon uudelleennousseita einherjereitä ja nehän ei tänne huviksee pelmahda, eli jotain on kyllä tekeillä, että niitä täällä alkaa kulkemaan, on varmaan sitten vain ajan kysymys mitä ja missä. :P
Sodassa sitä ollaan oltu kyllä itsekin, näemmä, mutta nuo ovat niin harvasanaisia mulle mitään kertomaan. :uglystupid2:

Nimenomaan vanhoissa kirjotuksissa kerrotaan sekä Jeesuksesta lapsena ennen kuin lähti Intiaan vaaleena ja sinisilmäsenä ( myös Franco Zeffirelli on ottanu tämän yksityiskohdan elokuvaansa ), sittemmin Lähi-Itään palanneena poikkeuksellisen näkösenä just sen takia vaikka sittemmin on levinny käsitys että Jeesuksen on täytyny olla tumma ja ruskeesilmänen. Myös läntisestä Tiibetistä jossa Jeesuksen oletetaan eläneen elämänsä loppuun asti on merkintöjä hänestä vaaleana ja sinisilmäisenä.

Sinänsä vähän hassua myös toi, että Jeesuksen ois lähi-itäläisenä pakosti ollu oltava tumma ja ruskeesilmänen kun muutenkin esim Libanonin, Palestiinan ja siellä seuduilla, kuten myös Pohjois-Afganistanissa (Nuristan )on  ollu aina ja on edelleen paljon ihmisiä joilla on kullanvaaleet hiukset ja siniset silmät  :coolsmiley: - Niin että minkä takia Jessellä ei ois siinäkin mielessä voinu olla sen väriset geenit ?