Astro Foorumi

Olen tässä mietiskellyt, mikä on paras tapa suhtautua ihmisten ilkeyteen ja pahansuopuuteen esim. töissä? Tätähän ei voi kokonaan välttää ja harvassa taitavat olla ne työpaikat, joissa ei aina joku sorru pahanolon levittämiseen syystä tai toisesta. Stressi ja muu paha olo näkyy sitten suoraan rumasti puhumisena, juoruiluna, takaapäin puhumisena, ilkeinä kommentteina jne. Ymmärrän, että näillä henkilöillä on paha olo...ei onnellinen ihminen käyttäydy noin.

Mutta mikä siis keinoksi, jos suojaukset, valon lähettäminen, järkevä rauhallinen vastaus ei auta? Toinen vain jatkaa tai jopa yltyy, kun toinen ei vastaa pahaan pahalla...jämäkästi tarvittaessa, mutta ei samalla mitalla. Miten tällaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua, joiden käytös muistuttaa pikkulapsen tai murrosikäisen käytöstä...kiukuttelua, ovien paiskomista jne.

En ole niin kovapintainen, etteikö toisen kommentti aina hieman sattuisi, olkoonkin, että ymmärtäisi sen johtuvan toisen pahasta olosta. Erakoksikaan ei ole mahdollisuutta ruveta  :)

Nyt kommentteja kaipaisin ja neuvoja. Ja ei, en ole itsekään täydellinen, mutta työpaikalla pysyttelen asialinjalla aina  :D

suhtaudu ihmisiin illuusioina ja naura heille. he viihdyttävät sinua!  :buck2:

Jep kaikki raivokohtaukset tulevat ihmisten omista ongelmista, eivät sinun (ellet ole törttöillyt pahasti). Tämän kun sisäistää niin nuistakin oppii pikkuhiljaa olemaan välittämättä.

no ei, toinen mahdollisuus on suhtautua siten, että visualisoi kuitenkin kivan pomon ja kivan firman ja hyvät asiakkaat.
voi olla vaikea luopua tän hetkisestä. en ole itse suoraan työkaverien takia firmaa vaihtanut, vaan jos palkka-stressitaso ei miellytä.

Itse saatan ilkeilyyn vastata toteamuksella, että oletpas sinä ilkeä. Kun sanoo suoraan ja jopa vinosti hymyillen, että oletpas kyllä ikävä ihminen, kun kehtaat tuolla lailla muita kohdella, niin moni rauhoittuu siitä. =) Ei ole mitään järkeä lähteä itse lapselliseen käytökseen mukaan, vaan neutralisoi tilanteen sillä, että näyttää, että hei, tuollainen ei minuun tehoa, mene kiusaamaan muita tuollaisella. Tai jos huomaa, että toisella on kauhea stressi ja sen takia on ilkeä, niin eikö silloin voisi sanoa suoraa, että huomaan kyllä, että olet erittäin stressaantunut, mutta älä kehtaa sitä minuun purkaa. Suora puhe tehoaa monessa parhaiten.  

Edittiä. Niin, itsellä ei ole vielä tullut vastaan ihmistä, johon tuo ei olisi tehonnut. Pitää vain luottaa itseensä tarpeeksi ja olla jämpti, näyttää oman arvonsa. Hyvällä itsetunnolla vain eteenpäin. Jos äänessä on hivauskaan epäilystä noita repliikkejä sanoessa, niin eivät ne toimi. Pitää vaan arvostaa itseä tarpeeksi, jotta osaa sanoa, että minua ei saa kohdella noin. Mutta toki tuo luunkurkkuun laittaminenkin toimii, riippuu ihan siitä, mikä tyyli itselle sopii parhaiten.

Ratkaisun kanssa samoilla linjoilla olen. Sanoppa ensi kerralla että oletpas sinä ilkeä. Ihmiset ei odota että heille sanotaan suoraan, he odottavat että muut lähtevät samaan ilkeilyleikkiin. Jos ei kuitenkaan lähde, he menevät hämilleen. Oletpas sinä ilkeä on toteamus, ei ilkeilyä, joten sen voi sanoa.

Itse pysyn poissa työpaikan juoruämmä ringeistä mutta jos joku päälle käy sanallisesti niin en minä mitään rakkautta ala heille lähettämään. Kyllä silloin pitää tunkea luu kurkkuun, eikä sitä tarvitse tosiaan tehdä solvaamalla vaan puhumalla suoraan ja asiallisesti.

eihän ilkeä ihminen välitä pätkääkään siitä onko ilkeä, miksi murhaaja muuten murhaisi ellei jotenkin hyväksyisi tekoaan?

ei.. pysy kaukana ja naura.

Ei ilkeys tarkoita että ihminen olisi läpeensä paha. Olen minäkin joskus ilkeä ja jos minulle suoraan joku sanoisi että oletpas ilkeä niin kyllä minä havahtuisin kiukuttelussani että miten olenkaan käyttäytynyt.
Eikö teistä kukaan ole koskaan ilkeä?

Tuli vain mieleen, että mielestäni ei ole hirveän mukavaa koittaa visualisoida, että muutapa nyt pois ja vaihda työpaikkaa, kun kuitenkaan sen toisen henkiön elämästä ei voi tietää. Kyllä monikin ulospäin ilkeä ihminen voi olla pohjimmiltaan hyvä, eikä minulla itselläni ainakaan ole tarvetta aiheuttaa toiselle hankaluuksia. Jos visualisoi niin ehkä olisi oikeasti parempi vaan visualisoida toinen lopettamaan ilkeilyn tai saada hänet ratkaisemaan ne ongelmat mitkä sitä ilkeyttä aiheuttavat. Useinhan se ilkeä käytös saattaa johtua vaikkapa vaikeuksista oman itsetunnon kanssa tai henkilö saattaa olla oikeasti stressaantunut.

Samaa mieltä olen tosin tuosta positiivisesta ajattelusta =)

Mä olen tästä työ-/opiskelupaikkojen kiusaamisasiasta jauhanut jo tonne kahvitupaan ja ties mihin topicciin ;D Tuo oli muuten kokeilemisen arvoinen keino, että heittää suoraan loukkaajalle, että olitpa ilkeä tai olipa rumasti sanottu, jos kyse on yksittäistapauksesta tai muuten mukavasta tyypistä...Jos kiusaaminen/pahansuopuus on puolestaan systemaattista, en usko että tyyppi välttämättä edes havahtuu tällaiseen suoraan sanomiseen, voi saada jopa enemmän vettä myllyynsä ja leimaa kiusatun yliherkäksi tai muuten vain hulluksi...Yleensähän tuo naisten kiusaaminen on epäsuoraa kettuilua ja piikittelyä, jolloin on helppo leimata loukattu osapuoli vainoharhaiseksi..Tällaisessa tapauksessa auttaa totaalinen kiusaajan "deletointi" elämästä..Poistaa fb:stä, mesestä yms.. ja kaikista vaikein asia: mielestään..tekee tyypistä täysin ilmaa itselleen...jos alkaa tulla "tekopirteitä ja mielisteleviä" tekstareita perään (niinkuin mulle ;D) yrittää vastata mahdollisimman lyhyesti ja neutraalisti niin että kiusaaja ei voi nostaa viestistä minkäänlaista draamaa, että saisi jatkettua sairaita touhujaan..Tällaiset pahansuovat ihmiset elää toisten kiusaamisesta, mikä tuli hyvin esiin tässä mun tapauksessa: alko tulla näitä maanitteluja takaisin porukkaan, kun ei ollut enää sitä porukan "paskasäkkiä", jonka elämää saa avoimesti ruotia, haukkua, syrjiä ja olla vaikka vastaamatta viesteihin sillon kun huvittaa..

En minäkään usko, että ilkeilevä ihminen olisi läpeensä paha...jokin muu siinä varmasti on, joka sitten mättää. Tosin tuota ilkeilyä voidaan tehdä kyllä ihan tarkoituksellakin, valitettavasti  :-\...nykyisessä sairaassa työmaailmassa se on "helppo" keino saada savustettua työntekijä ulos. Jos ei naama, mielipiteet jne. miellytä tai työntekijä sattuu olemaan sairastavaa sorttia tai vaikka perheellinen, jolloin poissaoloja tulee siitä, kun lapset sairastaa. Kun aikansa kiusaa ja kalvaa, saa toisen lähtemään...

Hyviä neuvoja tuli tuolla ylempänä, mutta olen törmännyt itsekin siihen, että jos asiasta ilkeilevälle huomauttaa, leimataan heti yliherkäksi, jopa hulluksi. Vähän niin kuin silloin, kun toiset laskevat ihmisestä ilkeää pilaa ja sitten leimataan tosikoksi ja yliherkäksi vielä päälle  :o. Mulla on mielestäni hyvä huumorintaju, mutta tuollainen leikki menee vähän yli ymmärryksen...

Saattaa olla syytä ajatella, että sinulle ilkeät ja pahaasuovat ihmiset ovat negatiivisen
karmasi kuriireja. Niinpä paras suhtautumistapa saattaa olla "let it be", kuten lekentaarinen
liverpoolilainen nelikko asian ilmaisi! Jos yrität vastata samalla mitalla, luot todennäköisesti
itsellesi vain uutta nega-karmaa!

Kuten nasaretilainen puuseppä totesi: Älä tee pahalle vastarintaa! (Tai jotain...)

 8)

No voihan se olla, että asia selittyy tuolla karmalla...en tiedä  ::). Mutta jos koskaan ei anna ns. takaisin, niin siitäkös ne vasta innostuvatkin. Voi omasta elämästä tulla aika kurjaa, sillä ihmisillä on taipumus käyttää likasankona, jos ei koskaan älähdä. Mahdoinkohan nyt ymmärtää viestisi oikein?  :-\

Joo. Tää on nyt taas näitä joita on pitänyt ihan opetella..
Työyhteisössä negatiiviset ihmiset hallitsevat aina sillä ilkeilyllään ja tarvittaessa vaihtavat vain kohdetta/asiaa jos kohde lähtee pois tai muuten tilanne muuttuu.
Ainoastaan ilkeilyn määrä on vakio. Tapahtui mitä hyvänsä.

Olen useasti vain poistunut paikalta. Se on riittänyt. Kyllä negatiiviset ihmiset ovat ymmärtäneet jo tästä että en jaksa kuunnella.
En tiedä kannattaako ihmistä tuomita, sanomalla ilkeäksi, mielummin tuomitsee teon. Välttyy ainakin henk.koht loukkauksilta.

Kun ihmiset alkavat tuntea paremmin, huomaavat että ei maksa vaivaa. En lähde jauhantaan mukaan.
Sitten saakin olla ihan rauhassa. ;)

ihmiset OVAT tietyllä tasolla ilkeitä, aggressiivisia, itserakkaita.. mutta se on vain peliä, jolle siis todella voi nauraa. ajatella nyt urheilua. miten siellä voi voittaa joissain lajeissa, jos ei aio "tuhota toista".. ei onnaa.

joten kyse on vain tasosta, jolla pelataan. kyllä ne ongelmatyypit saa katoamaan.. heitä ne toiseen universumiin  :2funny:

Meillä jokaisella on alempia energioita niin kauan, kun elämämme täällä 3D-ulottuvuudessa, nekin ihmiset, jotka ovat alemmista energioista päässeet irti kärsivät niistä niin kauan, kun ovat itse riittävän valmiita ja puhtaita hyväksymään toisen heikkouden.

Se on ikävää, mutta totuus. Nataraja Ishaya sanoi, että valaistuneena on helppo olla, mutta no siihen tie on pitkä ja paljon on opittavaa. Tarvitseeko sen olla niin, sillä ympäristömme tuskin muuttuu täysin, mutta me itse valitsemme sen, mitä vastaanotamme ja miten vastaanotamme. Ihmiset tulevat osittain aina olemaan ilkeitä ja pahansuopia, joskus tahtomattaan ja joskus se vain heijastaa sitä heidän omaa pahaa oloa, mutta totuudessa me olemme itsemme peilejä ja jos haluamme nähdä ja kokea tuon ihmisen piikittelyn, sen koemme, mutta jos kykenemme sivuuttamaan sen ja sallimaan toiselle pahanolon niin mikään pahuus ei yllä meihin, me olemme siltä suojassa.

Itse askensoin Ishayan tekniikoilla paljon ja huomaan sen vaikutuksen. Eräs ihminen, joka aistii energioita sanoo, että se taso, jolle menen on lähes pyhää, sitä kunnioittaa. Niin joskus riitatilanteissa ja vaikeissa vaiheissa askensoin päivätietoisuudessa ja tilanne rentoutuu. Todellisuudessa se on ihan sama, mitä tekniikkaa käyttää, mutta kun hiljentyy hetkeksi, rentoutuu, ajattelee rakastavast niin toinen aistii sen ja moni riitatilanne voi laueta sillä. Kokeilkaa. Näkymätöntä viestintää. Se toimii sillä positiivisuuteen vastataan positiivisuudella.

Olen itsekin pohtinut samaa. Joskus raivostuttaa ihmiset, jotka ilkeilevät häpeilemättä. Erityisesti suututtavat ihmiset, jotka osoittavat käytöksellään olevansa muiden yläpuolella. Ei sekään ole hyvä, että märehtii toisen ihmisen ilkeää käytöstä ja päivittelee sitä päässään päivätolkulla.  En ole itsekään täydellinen, mutta minusta tuntuu hirveältä loukata muita ihmisiä.

Tässä hiljattain ymmärsin vihdoin sen, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja. Joillekin raivoaminen on ihan arkipäivää ja joillekin muita kohtaan ilkeily ei merkitse yhtään mitään. Ehkä peilaan joidenkin ihmisten käytöstä liikaa omaan tunnemaailmaani. Saatan rauhallisena ihmisenä luulla, että jollakin on pahakin ongelma, kun hän vain elää arkeaan.

Usein yritän ajatella pahansuopia ihmisiä pikkulapsina, jotka ovat täysin tunteidensa armoilla. Kuten aiemmin monta kertaa todettiin, on ilkeillä ihmisillä usein ongelmia. Yritän myös ymmärtää heidän tuneidensa syitä ja taustoja. Koska en voi muuttaa toista, on minun muututtava itse.
   Esimerkki tällaisesta tapauksesta on entinen työkaverini, joka käyttäytyi todella epäkohteliaasti minua kohtaan ilman mitään syytä aivan ensimmäisistä työpäivistä lähtien. Valitettavasti hänen vastuullaan oli kouluttaa minut työtehtävään, joten helppoa ei todellakaan ollut. Kyseessä oli erittäin epävakaa persoona ja oikea energiasyöppö.
   Juttelin asiasta esimieheni kanssa, joka tunsi naisen erittäin hyvin. Esimies sanoi, että tämä vanhemmanpuoleinen nainen näkee minussa kaiken, mitä hänestä ei tullut. Hänen ainoa toiveensa olisi ollut saada oma perhe, mutta se ei ikinä toteutunut. Minulla taas oli jo hääsuunnitelmia ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen edessä. Kun ymmärsin tämän, minua ei enää juuri hetkauttanut naisen jatkuva aiheeton avautuminen, sillä näin hänet ihmisenä.

Minäkin olen vähitellen oppinut ymmärtämään sitä.

alussa ja nuorena luulin (sitä ajattelematta syvemmin, tiedostamattani) että kaikki muutkin on samanlaisia kuin minä, ja kaikki muutkin toimii samalla logiikalla (tai sen puutteella ;D). no nykyään tai senkin myötä mitä enemmän opin tuntemaan itseäni, niin alan nähdä kuinka tuo ei todellakaan pidä paikkaansa. siis erilaisia temperamentteja ja yksilöitä todella ON, ja heidän arvostuksensakin, millä tavalla ottavat jonun asian, mitä mikäkin asia heille merkitsee, ovat niin erilaisia!


ihan kuin puhuttaisiin 'erilaisista kulttuureista', jokainen yksilö olisi kuin oma maansa, jossa on omansalainen kulttuuri. jotkut enemmän samantapaisia, jotkut hyvin erilaisia.


sekin, mille antaa painoarvoa, on niin vaihtelevaa yksilöiden kesken.

minuakin varmaan 'herkkikseksi' syytetty/pidetty, ihan sama, mutta joidenkin minun näkökulmasta 'karkeus' on heille normaali volyymi....jne 1000 erilaista tilannetta.



edit. mutta tämä tekee kyllä elämästä paljon mielenkiintoisempaa, kun todella havaitsee kuinka erilaisia ihmiset on, ja jos osaa arvostaa sitä , 'Kuinka hienoa, että tämä ihminen voi opettaa minulle jotain uutta'. tarkoitan enemmän 'opettaa minua ymmärtämään uusia asioita ihmisistä'...en tarkoita että 'oppia muuttumaan itse samankaltaiseksi'.

Itse suhtaudun niin, että ilkeät ja pahansuovat toimivat vain oppimiensa mallien puitteissa, eivätkä he tällä haavaa osaa muuta. Se on osa heidän toimintatapaansa ja luonnettaan, he ovat vaan erilaisia. Kukaan ei ole sisimmissään ilkeä tai pahansuopa, on vain miljoonia ja miljoonia toimintamalleja, käyttäytymismalleja, psykologisia viestejä, itsesuojeluvaistoa ja ennenkaikkea näiden kaikkien pohjalla pelkoa. Pelko siitä, ettei joku esimerkiksi hyväksy minua -> "hyökkäänpä ennen kuin hän kerkee hyökätä minua vastaan" ihan tavallisia reaktioita.. erilaisia ihmisiä ja henkisen kehityksen eri tasoja. Jokainen taatusti kantajalleen välillisesti tarpeellinen, ihan jo siksi ettei mikään ole sattumaa.. :smitten:
Ymmärryksellä siis yritän suhtautua ihmisten ilkeyteen. Silloin ei se ilkeyskään tunnu niin pahalta jos se tulee omalle kohdalle, voi jopa yrittää auta tätä ihmistä jolla on paha olla sisällä.. Tosin useimmiten en ryhdy auttajaksi ilman että pyydetään sillä se on aika hankalaa vieläpä hankalien ihmisten kanssa. ;)
Mutta ystävällinen lause, oma suhtautuminen, saattavat jopa hämmentää ilkeitä ihmisiä niin että ilkeyden sijalle tulee hämmennys ja oudoksunta! :P Tai tuplasti ilkeyttä. Mutta usein myös hyvää ja iloa!

Minua ihmetyttää, miksi minulta puuttuu tällä hetkellä elämästä ilkeät ja pahansuovat ihmiset. no en valita, vaan koputan puuta (vaikka omaa päätä....) :) löysinpä ainakin asian mistä iloita.


toivoisin että että ilkeydestä ja pahansuopuudesta tulisi hyvin epämuodikasta, ja 'yleisessä mallissa' (jos sellainen pitää kerta olla) mautonta. 8)

Kumma juttu en ole törmännyt ilkeisiin ihmisiin öbaut puoleen vuoteen. Ärsyyntyneisiin ja muuten vain jumissa oleviin. Nykyään aistin aika nopeasti ihmisten olotilan muutamalla kysymyksellä, tai monesti vain katsomalla käyttäytymistä ja olemusta.  

Ennen menin aika lukkoon monen ihmisen kohdalla kun kuuntelin erilaista paskanjauhamista.

Kolmannen silmän ja kurkkuchakran avautumisen jälkeen kaikki tuntuu olevan toisin. Jos joku menee lukkoon niin se on sitten se toinen. Ymmärrän varsin hyvin että nuo chakrat eivät avautuneet sen takia voisin satuttaa toisia. Ehei, ne on ainoastaan kannustamiseen ja "paskanjauhamiseen", hyvällä mielellä.

Mutta kyllä tuosta saa maksaa melko kovan hinnankin. Olen juttuineni kuin näkymätön kala vedessä nykyään. Heitän niitä näitä mukavia ja jatkan matkaani. Ja kukaan ei jälkeen päin muista. Ainoa mikä nykyään merkkaa kenellekkään mitään on oma hyvä mieli. Näin se vaan menee. Olen jo tottunut melko hyvin tuohon.

Niin ja mistä tiedän että noi avautui?

Puolivalvetilassa. Kuten monet jännät asiat. Esim. ruumiistapoistumiset, unihalvaukset, hallusinaatiot, informaatiolataukset (tietotopaketteja) ja kuten joskus muutaman kerran, kun kuulin joidenkin radioasemien soittavan listabiisejä, pääni sisällä.

Kolmannen silmän (otsassa) ja kurkkuchakran avautuminen sattui samana yönä. Olin taas puolivalvetilassa, kun otsassa alkoi väreilemään vahvasti joku energia. Kuulin samalla musiikkia jonka tahdissa tuo energia väreili. Väreily siirtyi pään ja kaulan kautta kurkkuun. Kurkussa sama juttu, paitsi että aloin itse hyräilemään mukana ja musiikki seurasi täysin hyräilyäni ja siihen liittyi myös muita instrumenttejä mukaan. Lopujenlopuksi siinä olikin jo melkoinen konsertti pään ja kurkun kohdalla menossa.

Melkein sama, kun ensimmäisen kerran poistuin "vahingossa" ruumiista. Sitä ennen oli uni joka oli suoraa jatkumoa samankaltaisesta unesta joka sattui varmaan n. 6-8-vuotiaana, mutta ei siitä enempää. Muistan ilmalennon kerrostalooni varmaan kilometrin etäisyydeltä yläilmoista. Osuin nukkuvaan kroppaani ja ikäänkuin kimmahdin siitä pois. Tuon kimpoamisen jälkeen pään läpi meni autuaallinen "sähkövirta". Taaskin kolmas silmä. Ruumiin ja astraalikehon välille jää ns. hopeanauha ruumiistapoistumisissa, juuriki otsan kohdalla. On ikäänkuin eräänlainen turvaköysi.

Nojoo tulikin taas liian pitkä viesti. Loppu.