Astro Foorumi

Aina sitä on tullut pidettyä  :venus:  :kauris: sijaintia jotenkin hieman huonona. Mutta eihän se sitä todellakaan ole.  ;D Kauris on hyvin syvä ja aistillinen merkki loppujen lopuksi.

Ensimmäinen kauhistus on totta kai se, että kun venus kuvaa sitä miten ilmaisemme tunteitamme, niin miten se niin rajoittuneessa merkissä kuin kauris toimii? Kuitenkin, mielestäni kauris kyllä ilmaisee tunteensa, maalementin tavoin käytännöllisemmin vain. Ongelmat tulevat vasta siinä vaiheessa jos toisen tyyppinen ihminen ei ymmärrä sitä. Kysymys on siis vain ihmisten erilaisuudesta. Kauris on hyvin luotettava merkki, sillä venus siellä möllöttäessään ei halua leikkiä. Se on valmis antamaan itsestään kaiken ja ottamaan asiat vakavasti, vähemmästäkin siinä sitten ollaan varovaisia.
Pidän kauriin tunteita hyvin vahvoina, ja kun luottamuksen on voittanut, se osoittaa rakkautensa käytännön teoilla, läheisyydellä ja vierellä pysymisenä vaikka maailma heittelisikin. Mielestäni kaurisvenus jos mikä arvostaa läheisyyttä ja kosketusta, onhan se maaelementtiä. Kauriin tunteet ovat voimakkaat. Olen lukenut niinkin, että venus kauriissa on hyvin seksuaalinen sijainti, maaelementtihän on varsin aistikas jos vain niin haluaa.

Saturnuksen ja kauriin teemaan liittyy myös se, että niihin kontaktissa olevien planeettojen teemat ihminen ottaa elämässään hyvin vakavasti, ja tämä tarkoittaa sitä että pienikin epäonnistuminen tai kolhu voi satuttaa ja stressata paljon. Itse asiassa se minkä ihmiset näkevät kauriin kylmyytenä onkin tosiasiassa paljon haavoja. Ja kun elämä kolhii, kauriille syntyy tarve kontrolloida itse elämänsä tapahtumia, johtavan merkin teeman mukaisesti.

Sittenhän venukseen liittyy myös tyylitaju ja ulkonäkö. Sanoisin, että kaurisvenukselle on tärkeää se miltä näyttää ulospäin, millaisen kuvan antaa. Vaikka tyyli ei nyt välttämättä olekaan juuri se mikä perinteisesti liitetään kauriiseen (vaikuttaahan muukin kartta), niin antaa se silti aina sen sivauksen että ihminen miettii kaksi kertaa ennen kuin menee jonkin koltun kanssa ovesta ulos.

Oma naiskuva. Itse olen nainen ja  :venus:  :kauris:. Olen tätä miettinyt paljon, ja lopultakin tullut siihen tulokseen, että olen varsin perinteinen nainen. Pitäisin siitä perheestä jossain rauhallisessa paikassa, lääniä ympärillä (maaelementti). Toinen ajatus liittyy kauriin johtavaan laatuun, nimittäin se että vaadin itseltäni voimaa pitää hommat kasassa, että se en voi olla minä joka kulkee mukana vapaamatkustajana, vaan minun täytyy ottaa vastuu siitä miten asiat sujuvat. Tämä siis venuksen teeman alueilla. Jonkinlainen johtava äiti -käsitys. Velvollisuudentunto. Sellaisia asioita..

Ilmeisesti olet miettinyt paljon, eikä siinä mitään.
Taivahallakin  :kuu: :oinas: :aspect_sex: :venus: :kaksoset:
ja eikun spontaanisti uudelleen.. ;)

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=29681.0 (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=29681.0)

 :2funny:
Näköjään jotkut asiat sitten ovat pinnalla elämässäni kun toistan itseäni.  ::)  ;D

Kolmas  :kauris: :venus: (mutta 'mutual reception'  :harka: :saturnus:) Uskollinen, ja rehellinen. Mutta tosi vaikea puhua tunteista. Liian 'cool' välillä - ja vaikka olisi jostakusta kuinka kiinnostunut sitä voi olla vaikea ilmaista. Pelkää juuri sitä haavoittumista ja näyttää kovalta ulospäin. Tulee otettua kaikki pienetkin ihastumiset välillä ihan liian vakavasti. Se on ehkä se juttu mitä pidän hankalana  :kauris: :venus: - on todella tosissaan, mutta ei pysty ilmaisemaan sitä, ainakaan ensimmäisenä.
Joskus saattaa vaatetuskin olla saturniaaninen - gootti tms muuta mustaa. Mutta hyvin tarkasti mikä koru tms sopii minkäkin kanssa.
 Kun mä nyt vaan en ole sellainen tunteista puhuva halipusu-tyyppi - niin sellaista musta ei tuu. Mut mene nyt sit jollekkin astrologiasta tietämättömälle miehelle selittään että kun mulla on Venus Kauriissa niin mä en halua avautua tunteista niinkun ehkä moni muu nainen. Ehkä tällä teemalla vois kuitenkin yrittää miehelle selittää sitä ns. erilaisuutta. Rakkaudenilmaisu voi olla vaikka se että tekee ruokaa.
Mä en ole perinteinen nainen, muut tekijät kartalla vaikuttaa siihen.
Ja tuo on sitten jännä tuo  :harka:  :saturnus: mikä siinä sitten heittää ihan omia juttujaan.

Täällä kans yks venus kauris nostaa kätensä. Kaiken lisäksi minulla on myös satunrus kauriissa ja kaikki viitosessa.  ;)

Minä ihastu helposti js kun ihastun niin (valitettavasti) se on sitten jotain syvempää eikä lähde minusta kirveelläkään. Minä kun mielelläni olisin semmoinen joka pystyy vaan menemään tuolla kaikkien kanssa, vaan kun ei.  :P Ei syty vaikka kuinka yrittäisi jos ei henkilön kanssa ole joku vähintäänkin sielullinen yhteys, saakeli.

Ja mitä tuohon cooliuteen tulee niin minä kyllä pystyn näyttämään tunteeni, mutta kun en näytä. Minä en todellakaan alennu liehittelyyn, vaan se jota liehitellään.  ;) Siis meinaan esim. vaikka baarissa jos nyt joskus harvoin sinne eksyn. Tavallaan se on myös sitä kontrollin pitämistä itsellä, ei tule noloja tilanteita jos iskettävä osoittautuukin idiootiksi ja mitäs siinä sitten teet, yrität liueta paikalta.

Samallahan se on myös tavallaan testi, onko toisella rohkeutta tulla jutteleen, onko sinusta kumppaniksi minulle jne.

Suhteessa kyllä rakastan läheisyyttä ja nimenomaan fyysistä kontaktia mutta julkisesti olen kuin emme olisi pari ollenkaan. Toisaalta osaan kyllä mukautua. Että jos nyt toinen välttämättä haluaa julkisesti roikkua kiinni, niin mikäpä siinä sitten mutta sanonpa vaan että piilosuhteet on jännempiä.

Ja silloin kun muut touhottavat ihastuksistaan niin minä vaan tuhahdan ja olen NIIN COOL niin cool että.. Kun minähän en tuollaisiin vouhotuksiin alennu, minulla nääs on ELÄMÄ.  ;D Jos olen ihastunut, en todellakaan myönnä sitä. En tee elettäkään ilmaistakseni tunteeni tyypille, päin vastoin. Pyrin peittämään ne mahdollisimman hyvin.. Kun on se vaan niin noloa. Tyyppi saa sitten itse tonkia totuuden esiin minusta. Jos on tonkiakseen.
Olen hyvin pidättyväinen siitäkin syystä että en halua satuttaa toista (minulla kestää hetki setviä tunteeni ja varmistua että mitä tämä on) antamalla turhaa toivoa. Itse osaan käsitellä sydänsurut mutta sitä en kestä jos loukkaan toista.

Niin ja jos vaatteet ei mätsää niin päivä on pilalla. Se nyt on sanomattakin selvä.  ;D Kyllähän minä mielelläni kauniiksi laittautuisin jos osaisin vaan kun olen liian rämäpää ja kömpelö jousimiestyttö niin olen jättänyt homman sikseen.

Mitä naiskuvaan tulee niin en todellakaan ole perinteinen nainen. Inhoan perinteitä. En halua lapsia saatikka perhettä. Naimisiin en mene. Piste. Tuskin koskaan tulen asettumaan aloilleni saatikka lopettamaan työntekoa. Minä teen töitä kuolemaani asti. Olen itsenäinen, määrätietoinen ja urakeskeinen nainen.  :)

Tuo kuulostaa niin tutulta. Hienoa että muutkin  :venus:  :kauris: jaatte kokemuksianne.  :)

Minä taas olen viime aikoina pikku hiljaa alkanut tulla siihen johtopäätökseen, että taidan tosiasiassa kyllä olla se halipusutyyppi sisältä, vaikken olisi uskonut, jossain vaiheessa se vielä tulee ulos enemmän.. Tajusin sen siinä vaiheessa kun lopetin inhoamasta omaa viileyttäni.





Olin joskus tuollainen itsekin, mutta minulla tuo  :kuu:  :kalat: pistää herkistelemään, ja olin jatkuvasti sellaisessa sisäisessä ristiriidassa tuon kanssa. Nykyään kyllä ihan tosissaan rakastan sitä kun voi halailla julkisesti ja muuta. Vaikka vähän jähmeä voin välillä ollakin...  ::) Ja totta kai on pikkasen sitäkin mukana että haluan että koko maailma näkee että tässä on mun mies. Olkoot kateellisia vaan.  ;)  ;D En mä tykkää piilotella..

 :) aikas samanlaisia tulkintoja. Unelmoin siitä halipusu-vaiheesta, mutta se vaan ei ole koskaan ottanut toteutuakseen - etenkään julkisesti. Piti jo alunperin lisätä että välillä näkyy  :leijona: :kuu: ja alasolmu. Tykkään tehdä vaikutuksen ja seurailen mielelläni joidenkin eleiden ja tarkasti harkittujen lauseiden vaikutuksia. Tykkään flirttailla, ja sama ukko koko elämän kuullostaa...ääk - se pitäis olla todella kaksoisliekki jota tuskin tapaan.
Mutta sieltä sen Leijonan näyttelyn ja shown takana kurkkii pikkiriikkinen ja vähän vakava Kauris Venus  :)
Joo, perinteet ja perheet yiks, mut mä nyt oonkin  :vesimies: - alkaa olla sen verran päälle 30 mittarissa et se biologinen kello ei enää tikitä, se on vaimennettu. (Monesti vielä kolmekymppisenä sanotaan et ei ikinä lapsia, mut sit tulee muutaman vuoden päästä yht'äkkinen pakottava tarve.)

Minä taas tykkään.   :coolsmiley: Taitaapi olla se meikäläisen  :skorpioni: :mars: joka sen tekee.

Heh, eikö se niin ole ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan?  ;) Sillon sitä varmastikin tulee vielä tekemään niin kuin kieltää..  ;D


Noista perinteistä, olen aina ajatellut että joo, eihän se suhde nyt maksimissaan kun 5 vuotta kestä, jos tulee lapsia niin ehkä vähän kauemmin. Mutta nyt ajatus samasta miehestä elämän loppuun ei tunnu yhtään hassumalta..  ::)  :) Olen alkanut ajattelemaan muitakin asioita mitä siihen liittyy, ettei sitä oikeestaan tarvitse sitä rakastumisen huumaa uudestaan ja uudestaan aina kokea, vaan sitten tulee peliin uudet asiat..
Tai sitten tää on vaan taas sitä että muuten sitä ollaan niin kyynisiä kun voi, mutta kun ihastuu niin kummasti alkaa taas uskomaan kaikkiin se oikea-juttuihin.   ;D



Mutta te muut  :venus: :kauris: , oletteko turvallisuudenhakuisia rakkaussuhteissanne? Ja millä tavalla? Tähänhän se liittyy, kun sanotaan että venuskauris nai rahaa tai vanhemman puolison tai mitä muuta vielä. Se on kuitenkin yksilöllistä mitä kukakin pitää turvallisen tuntuisena, minkälaista turvallisuutta hakee, niin siksi ihan noin ei voi yleistää..

Ave:
Mä olen kans miettinyt tuota turvallisuudenhakuisuutta - ja hakenut varsinkin nuorempana kaikkea muuta kun turvallisia miehiä. Monet ihan jopa vaarallisia. Big bad boys with big bad motorbikes  :D Rahaa, koulutusta, ammattia en ole koskaaan älynnyt ajatella kun vasta jälkeenpäin. Nuorempana oli tietty vähän vanhempia miehiä, mut noi perus- :kauris: :venus:-teemat ei oikein mulla toteudu. Haaveena olis kyllä sellainen mies, vielä joskus, jolla olis vähän pätäkkää, mutta ihastun edelleen aina niihin jollain tavalla erikoisiin.  :kauris: :venus: usein nai rikkaaseen sukuun, mut on kyl nyt jäänyt väliin.
Samantapaisia mieskokemuksia on mun kavereista kaikilla  :leijona: :kuu:, jopa edesmennyt isoäitini mukaan lukien. Aikanaan hänen tekemisensä olivat hyvinkin radikaaleja.
Jotenkin tuo  :venus: on aika vähän aspektoituneena jotenkin jäänyt muiden jalkoihin.
 :uranus: :aspect_squ: :venus: - erilainen tapa rakastaa - ehkä mä ryhdyn vielä lepakoksi  ;) tuskin.

En ole, ainakaan talouden kannalta. Mua niin ärsyttää aina tuo stereotyyppi venus kauriista, vaikka kaurishan nimenomaan pyrkii itsenäisyyteen (varsinkin omaisuudessa) ja varmasti pitää itse huolen omista rahoistaan.

Eri asia varmaan sitten jos venus kauriissa kakkoshuoneessa, semmonen voiski ehkä naida rikkaan?
Niin tai paremminkin venus leijonassa kakkoshuoneessa voisi olla semmoinen tyyppi?

Vanhemmisa heiloista en oikein tiedä. Lähtökohtaisesti en ole vanhempiin ihmisiin päin, mutta ei sitä koskaan tiedä kehen retkahtaa sitten loppujen lopuksi JOS RETKAHTAA (katsokaas, kun minä olen niin cool, ettei minulle koskaan..).  ;D

Rakkauden huuma? Mitä se on? Minä en koskaan ole ollut varsinaisessa huumassa, olen melko realistinen ja jalat maassa tyyppi että en sokaistu ihan tyystin kenestäkään ja muistan aina että kaikki ovat vaan ihmisiä eivät mitään ritareita valkeine ratsuineen. Varmaan Saturnus kauriissa tekee sen mulla. Muutenkin.. Saatan olla outo mutta väitän että sydänsurut tuntuvat jopa hyvältä.. Se kun sattuu. Tuntee ainakin jotain. Ja ne saa tuntemaan itsensä vapaammaksi ja itsenäisemmäksi, jotenkin.

Venus Kauriissa ja toisessa huoneessa.

Pisin suhteeni vuosia sitten oli mieheen, jolla oli rahaa, omaisuutta, kaupungin upein  talo ja kolme autoa tallissa. Mersuja kaikki.
Ja valtaa. ( Juno 10 h)

Aikansa ihanaa elämää, kun kaiken sai , mitä älysin pyytää.
 Mutta jossain vaiheessa tunsin olevani näyttelyesine, jolta pikkuhiljaa vietiin omaa määräysvaltaa…ainakin aloin tuntea niin.
En halunnut olla kenestäkään, enkä varsinkaan kenenkään rahoista riippuvainen.

Jätin kaiken, sukulaisten ja ystävien kauhisteluista huolimatta ja lähdin tyhjän päältä hankkimaan omaa  taloudellista riippumattomuutta ja itsenäisyyttä.
Ja sain samalla kaipaamani vapauden. ( Uranus Suurristini osa).

Ihastun helposti ja puhun paljon tunteistani, ajoittain vaihtelen miehiä vähän väliä,
joka johtunee taas Kuustani Kaksosissa, 7. huone, mutta rakastu en.

 Enkä aloita vakavaa suhdetta, ennen kuin olen tarkkaan katsonut, onko mies turvallinen, vakaa ja sellainen, jonka kanssa syntyy pitkä, luottamuksellinen suhde.

Viimeisimmät pitkät ja lyhyet suhteeni ovat kaikki olleet Kauris-miehiin. Ja osa huomattavsti minua nuorempia.
Jokaisen eron jälkeen meistä on tullut hyviä ystäviä, joiden kanssa pidämme jatkuvasti yhteyttä.

En millään lailla halua sitoutua kehenkään, jos en ole varma tunteistani ja niiden kestävyydestä.
Myös toisen osalta testaan niitä jatkuvasti.
 En myöskään halua olla suhteessa, jossa toisesta on tullut itsestäänselvyys.

Varauksellinen, syvältä tunteita kaiveleva…( Asc Skorppari) , kepeä, nopeasti tutustuva, mutta vaikeasti sitoutuva.
En voisi kuvitella meneväni naimisiin, koskaan.

Venukseni on kolmiossa Marsiin ja Plutoon, sekstiilissä Neppariin, kvinkunssissa Kuuhun ( näkyy hyvin elämässäni) ja neliössä Mc:hen.

Minusta on usein miehet sanoneet..ihanan iloinen ja positiivinen pohdiskelija, jolla on pirun sydän.
Enkeli ja piru samassa ihmisessä.
 :)

Ihan sama minullakin. Luottamuksen saaminen toiseen ja sen varmistaminen on tärkeää. Enkä näytä syvempiä tunteitani helposti...kun itsellänikin niiden syntyminen kestää kauan. Varauksellinen sisimmältäni. Kaikessa kanssasi samaa mieltä.

Tosin tuo Kuuni Kaksosissa tosiaan ja kun vielä ihmissuhteiden huoneessa, vie minua tutustumaan pinnallisesti moniin ihmisiin...monia lyhyitä kokemuksia...
Mutta en ota niitä heti vakavasti...olen oppinut itsestäni,
että tarvitsen paljon uusia suhteita, pinnallisesti...ja aina ruoho vihertää aidan takana,
mutta myös sen alan pikkuhiljaa oppimaan...

Että
Kyllä sitä voi pysyä yhdessäkin suhteessa,
kun luottamus on saavutettu..
ja omalla kohdallani olen huomannut,
että miehen pitää olla vakaa, luotettava,
mutta myös omaa tilaa antava,
huumorintajuinen, pohdiskeleva, aktiivinen, tarmokas, älykäs, komea, ....jatkanko ... :2funny: :2funny:

Minulla on suuret toiveet ja kriteerit...


mutta en edes itse niihin kykene...
 ???
olen oppinut joustamaan, hieman, miestenkin kohdalla. ;)
 :)

Lisäys.
Suhteisiini liittyy paljon sellaista järjellä vahvistamista. Vaikka tunne sanoisi mitä, mietin onko järkeä?
Mihin perustuu,
onko kestävyydelle jatkoa,
mitä yhteiselo voisi olla,
haluanko sitä, mitä elämä toisen kanssa olisi, käytännössä, jatkossa?
 :venus: :kauris:
 :)

Minä en edes aloita suhdetta ennen kuin luottamus on muodostunut.  :coolsmiley:

Niin, ja tiettyihin faktoihin perustuvaa järkeilyä minullakin esiintyy.

No mie aloitan suhteita, johtuen tuosta  :kuu:  :kaksoset:,
mutta en anna kenellekkään lupauksia,
enkä itse ota niitä suhteita vakavasti,
ennenkuin olen ne järkisyillä testannut ne luottamuksellisiksi ja vakavasti otettavaksi.

Minulla on ollut paljon ns. pintapuolisia suhteita, joissa yleensä mies on kauhean rakastunut minuun...mutta itse en koe muuta kuin juuri sitä näyttämisen halua.

Komeita, rikkaita, nuoria...älykkäitä, hyvin pärjääviä...muiden kadehdittavia..

Mutta ei minun suuret, omat tunteeni ole olleet siellä...

Omat suuret rakkauteni ovat olleet erikoisia,
omantiensä kulkijoita, :smitten:

 hyvin vahvoja ja rohkeita persoonia,
särmikkäitä,
erikoisella tavalla yhteiskunnassa eläviä. ( en kerro enempää) ;)

Ehkä tuo Uranus on kartallani 8h. niin vahva, että miehetkin ovat niin hiton persoonallisia...

ja kun itse olen vahva , niin on noilla miehilläkin vahvoja kuvioita...
mm. nykyisellä, ihan varteen otettavalla seurustelukumppanilla
stelliumin Kauriissa,  :mars: ,  :saturnus:  :aspect_con:  :skorpioni:  :crazy2:

En mie heikon kans pärjäiskään.
Miehen pitää olla MIES!
 :)

Sama täällä..
Mutta Eileithyian tekstiin viitaten, minä kyllä kuukalana sokaistun. Sokaistun ja "ajaudun" suhteisiin. On se vaan niin ihanaakin.. :D Kuitenkin sen luottamuksen muodostuminen kestää aikansa, ja oikeastaan minulle voi se muodostuakin ainoastaan sen suhteen aikana, silloinhan sitä oppii tuntemaan toisen lähemmin. Kehoni voi saada helpommin mutta sydäntäni ei niinkään.. Kuulostiko tuo nyt jotenkin huoralta?  :P Mutta kaipa ymmärtänette mitä tarkoitan.  ;)

Minä en oikein näe mitään muuta syytä harrastaa lyhyitä suhteita kuin juuri se ihastumishuuma. Onhan niitä varmaan, mutta itselläni nyt voisi olla ainut syy tuo. Mutta siihenkin kyllästyy.. alkaa kaipaamaan jotain muuta..



Muok. Olen huomannut sellaisen että kun tunteet, se luottamus siis, muodostuvat hitaasti ja käy päässänsä jo valmiiksi läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, niin sitten kun jos se suhde ei siihen karahda, vaan siitä syntyy jotain, niin silloin alkaa enemmänkin tulla päähän sellainen ajatus että ei sitä tarvitse kuin miehen joka on hyvä. Se tunneside on kuitenkin muodostunut jo niin voimakkaaksi sen ihmisen kanssa, että monilla asioilla ei ole enää väliä. Ehkä siinä on se, että on niin kova työ löytää uusi ihminen siihen tilalle. Ja on siinä myös se, että kun se rakkaus kerran syntyy, niin se on aika paljon kestävä sitten. Miehen pitäisi olla todella paha että siitä lähtisi.

Mulla vaan yleensä ottaen on suhteet aina karahtaneet johonkin. En tiedä miltä se tuntuisi kokea se kyllästyminen, kokisinko sellaista..

Olen samaa mieltä. Ihmiset lähtee nykyään vakavaan suhteeseen niin helposti. Ne ei ymmärrä että se huuma ei kestä, se on pelkkää kemiaa ja kun se haihtuu niin aijai. Tulee kyllästymisiä ja muita ikäviä asioita. Se tyyppi ei enää olekkaan maailman ihanin vaan täys kusipää.  :P Oivoi, no mitäs hyppäsivät pää edellä sinne minne ei olisi pitänyt.

Itellä muuten kuu jousimiehessä, en oikein tiedä että miten se sitten vaikuttaa näihin tunne asioihin.

Ei se huuma mistään pahastakaan ole. Kyllä mielummin valitsen suhteen jossa on selviä huippua ja pohjia, kuin sellaisen ihan jees -suhteen. Neutraali on kirosana, eikö niin?  ;) Joskus lapsena kuvittelin, etten koskaan tulisi kokemaan rakastumista, vaan joutuisin vain tyytymään johonkin ihan hyvään tyyppiin. Suunnittelin joitain kriteerejä millä perusteella valitsisin sen miehen. Että mitä sitten ainakin haluan edes ulkoisesti elämääni jos en muuta saa. Romukopassahan ne kaikki kriteerit on nykyään.  ;D Jostain luin että suhteet joiden alussa ollaan oltu rakastuneita, kestävät kolhuja paremmin sillä aina voidaan mielessä palata takaisin siihen aikaan. Mutta siis, miksi sitä edes pitäisi olla siinä huumassa koko ajan? Miksi ihmiset tavoittelevat sellaista nykyään? Siinä huumassa kun ei edes näe kovin rehellisesti sitä ihmistä, ja jos lopettaan suhteen kun se tyssää, niin eihän sitä koskaan oikeastaan edes ollut tuntenut koko ihmistä. Kyllä minä ainakin kaipaan sellaista syvempää ystävyyttä ja läheisyyttä, ja rakkautta, jonkun kanssa. Näköjään tykkään jauhaa tästä asiasta nyt paljon.  :P ;D ;D

Minä lähinnä tarkoitin että tosi rakastuminen/rakkaus on jotain paljon syvempää kuin tuo pintapuolinen huuma.  :) Joillakin se ehkä sitten kehittyy rakkaudeksi en tiedä, mutta luulenpa että useimmilla palaa loppuun. Ihmiset voivat kokea huumaa keskenään mutta syvempi yhteys puuttua. Mieluummin minä otan suhteen joka perustuu syvempään yhteyteen ja ymmärrykseen kuin alkuhuumaan.

Voi tuota sun ajatusmaailmaa lapsena.  ;D "Perus" on minulle varsinainen kirosana. En todellakaan menisi suhteeseen joka on "ok" tai "keskivero" tai "perus". Se on joko kaikki tai ei mitään minulle. Ja miksi kaikkien ylipäätään pitää mennä suhteeseen ja alkaa seurustella. Siksi että kaikki muutkin? Siksi että se muka kuuluu elämään? Kauheaa, hirveitä kaavoja. Hyi, yäk. Vihaanvihaanvihaanvihaan.  :tickedoff:  Hehe, mulla uranus (kapinallinen) nelosessa (tavat, perinteet).  ;)

Mutta mistäpä siinä huumassa ollessaan tietäisi että tuleeko tästä syntymään jotain syvempää vai ei?  ;) Pakko vain kokeilla.. ja, olla vaatimatta liikoja.

Kuulemma nykyihminen on ensimmäinen joka saa suht koht vapaasti itse valita kumppaninsa, ja rakkauden perusteella. Joskus se suhde tosiaan kuului siihen mitä elämässä kuuluu tehdä. Vaikka kannatankin sitä että jokainen saa itse valita mitä elämällään tekee, itsestäni voin kyllä sanoa sen että tuntisin oloni hyvin yksinäiseksi jos en pysyvää ihmissuhdetta rinnalleni saisi. Loppuelämä yksin/kevyissä suhteissa ja lapsettomana ei kuulosta minunlaiseltani elämältä.  :P

Mielenkiinnosta kysyn, että millainen suhde sinulle Eileithyia ei ole sitten sellainen perus?

Perus on semmoinen, jossa ollaan ehkä hieman ihastuneita (ainakin aluksi). Mitään tunteita ei hirveästi ole eikä välttämättä mitään yhteistäkään, mutta se ihminen nähdään kuitenkin parempana kuin ei mitään. Suhde, joka on ihan toimiva ja OK mutta josta puuttuu syvempi yhteys. Toisen kanssa ollaan melkeinpä pelkästä tottumuksesta.

Ja tällaisia suhteita on. Olen törmännyt erääseen naiseen joka eli juuri tällaisessa suhteessa koska pelkäsi yksinäisyyttä. Hän sitten etsi sitä suurta rakkautta suhteen ulkopuolelta (sitä kuitenkaan löytämättä). Nainen kertoi olleensa mieheen alkuaikoina ehkä hieman ihastunut ja päätti tyytyä siihen koska pelkäsi jäävnsä lopullisesti yksin. Pian tunteet haihtuivat mutta pari pysyi yhdessä tottumuksesta ja tälle naiselle se oli parempi kuin olla yksin.

Myös vanhemmillani on tottumussuhde. Kumpikaan ei kuitenkaan tiedettävästi ole hakenut seuraa suhteen ulkopuolelta. Jos he siinä pystyvät elämään niin mikäs siinä mutta minä itse scorpioni marssina tarvitsen vahvan henkisen yhteenkuuluvuuden.

Eli siis sitä intohimoa ja huumaa sinäkin kaipailet vai..?  ;)
Anteeksi jos kiusaan..  :P :D

Mutta tuo on ihan totta. Siitä nuo minun lapsena olleet kuvitelmatkin juontavat, en uskonut että voisin tuntea ketään kohtaan niin palavaa vetoa, ja että samalla se toinen tuntisi samoin. Siksi vain ottaa jonkun. Mutta kylläpäs sitä silti niin on käynyt...  ::) :) Se on vain se, että se veto on juuri sitä huumaa. Mutta, kuten sanoin ennen, mielummin niin kuin ihan jees.

Hehe, ei haittaa, kiusaa vaan.  ;D Ja vielä minun on intettävä, että en lähtisi suhteeseen pelkästä intohimosta. Silloin pidetään vaan hauskaa.

Minä nääs tarvitsen molemmat, sekä yhteyden että vetovoiman. Ja minusta parhaat suhteet syntyy niin, että ensin muodostuu yhteys, kumppanuus, ystävyys ja sen seurauksena tulee sitten vetovoima.

Jos ensin tulee vetovoima niin eikös olisi vaan parempi olla ryhtymättä suhteeseen ja katsoa että jos alkaa tuntemaan jotain muutakin ko. henkilöä kohtaan ja SITTEN VASTA harkita sitä suhdetta.

Ihan hyvä näkökulma tuokin.
Mää olen vain hirveän kärsimätön sitten, en jaksa odotella sitä luottamuksen muodostumista ennen läheisyyttä ja fyysistä kontaktia, kun vaan haluaa niin kovasti siihen toiseen kiinni..  8)
Tai sitten olen niin vetinen ja niin kala, etten osaa erottaa niitä kahta toisistaan. Kyllähän ne yhteen kuuluvat..en voi elää ilman läheisyyttä, en..  ::) :)

 ;D Hehheh. Minä kyllä pystyn. Minulla vitoshuoneen kauris saturnus tuo semmoisen rautaisen otteen tunteiden hallintaan ettei mitään rajaa.


Vai on se tylsää.  ;) No, riippuu vähän miltä kantilta katsoo, nääs, onhan se seksikin aina parempaa mitä pitempään venaa ja sit ku odotus on loppu niin onhan se räjähtävää. Kun ensin soudetaan ja huovataan ja seotaan kukin tahoillamme ja sitten kun se hetki viimein koittaa niin..  :D

Hmm. välillä on tullut ihastus kuin salama taivaalta (se oli  :oinas: se) ja että nyt tässä on tämä Oikea, sitten se huuma loppuukin lyhyeen ja sukset menee ristiin ja eikun kämppä vaihtoon. Joskus harkitsee, harkitsee, aika ja paikka ovat vaan vastaan ja vielä muutaman vuoden jälkeen miettii et tää juttu olis pitänyt hoitaa just silleen et hynttyyt yhteen, eikä mietitä. Nyt se juna meni jo. Sitten taas mennään kimppaan ilman mitään intohimoja ja jatkuu, jatkuu. Rakkausuhteet ovat niin monimuotoisia eikä se ikinä mene niin kun suunnittelee tai päättää.
Tai ehkä ne jollain menee, mut ei mulla ainakaan.  :-\

Onkos teillä kokemusta miehistä, joilla on venus kauriissa? Millaista on lemmenlieskat?

Itselläni on venus kauriissa ja olen kai aika semmonen juuri, varovainen näyttämään tunteita, ainakin aluksi. Ja sanoisinko, että enemmän romantikko kuin erootikko  8) Kiintymystä vaikea pukea sanoiksi, helpommin osoitan sen antamalla jotakin tai käytännön hommilla. Tietty toi  :kuu: :skorpioni: voi oman haasteen tähän tuoda.

Seurustelin pidempään yhden :aurinko:  :aspect_con: :venus: :kauris: -yhdistelmän kanssa, jolla  :askendentti: :neitsyt:.

Neitsyenä olin tosi viehättynyt hänen hiljaisesta charmistaan! Varovaisuus oli valttia tämän miehen kanssa, hyvin kohtelias, toiset huomioiva ja aina hillitty! Mutta kyllähän siellä lakanoidenkin välissä sitten suhina kävi...  ::) no hänellä oli myös :uranus: :aspect_squ: :venus: ja hmm... mielenkiintoisia ajatuksia seksistä mikä tietty kiinnosti minua  :askendentti: :skorpioni: +  :venus: :skorpioni:.

Mutta siis noin muuten ihanan vakaan oloinen ihminen, ujo ja tosi charmikkaalla tavalla poikamainen. Jännä yhdistelmä luotettavan oloista aikuista ja sitten kumminkin sellainen ikuinen poikamies (ehkä se Uranus tässä teki temppunsa).

Ärsyttävää hänessä oli, että mitään ei tehty hetken mielijohteesta, vaan kaikki suunniteltiin ja toteutettiin rauhassa. Vaikka Neitsyt olenkin, niin välillä se uuvutti. Suhteesta tuli äkkiä rutiinia. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa suhdetta hän koki tärkeäksi puhua läpi raha-asiat ja elämän peruspilarit. Höh... :D spontaanius puuttui, vaikka plussaksi on sanottava, että hän oli hyvin huolellinen järjestäessään ohjelmaa, tekemistä, syömistä, matkoja, mitä tahansa, ja aina otti huomioon, mitä vastapuoli toivoi ja ajatteli. Todella hieno piirre ihmisessä. :)

Vähän tätä Kauris-teemaa sivuten, olen lähes systemaattisesti ihastunut, seurustellut ja elänyt henkilöiden kanssa, joilla :saturnus:  haastavasti aspektoituneena Venukseen tai Marsiin (pahimmissa tapauksissa molempiin...) :buck2: Johtuu vissiin omasta kartastani, jolla  :saturnus: 7. huoneessa.

Tulipa joistain vanhoista viesteistäni tässä mieleen, että kummasti sitä ihminen alkaa valehtelemaan itselleen jopa siinä mitä elämältään haluaa, jotta voisi hyväksytyttää itsellään sen, että pysyy suhteessa, josta tietää ettei se koskaan tule antamaan sitä mitä oikeasti haluaa. Sitä vain päättää, että en haluakaan näitä asioita, vaan hei, haluankin tällaista. Onkohan sekin venuskaurista, että tekee kaikkensa jotta saisi pysyvyyttä, jopa luopuu tavoitteistaan? (Tai sitten se on vain kalan mukautumista.. )

No, en voi sanoa, että nykyisen mieheni kanssa suhde olisi kuitenkaan alkanut mitenkään tylsästi, vaikka olimmekin kavereita ensin. Siinä oli vaikka mitä jännitystä ja kipinää..  ::) Ehkä olin vain ennakkoluuloinen ennen? Tai sitten olen saanut jo kokea tarpeeksi ylenpalttista draamaa, sen mitä tarvitsin siitä. Kuitenkin latasin sitten venuskauriin käytännöllisyydessäni heti suhteen alkumetreillä pöytään, että minä en aio odottaa kymmentä vuotta lapsien tekoa, että sinun on sitten paras olla samoilla linjoilla elämässä tai mitään ei kannata edes aloittaa.. :P Enää en aio luopua tärkeimmistä unelmistani ainakaan tarkoituksella. Ja olen onnellisempi kuin koskaan ja elämäni parhaimmassa parisuhteessa. O0

Miehellä  :venus:  :kauris:
Noh, on myös muuten kauris, että uraaninen ja ilmava,tulinenkin vielä, mutta jos nyt mietelmiäni Venus kauriista, niin niinkö sitten, että se pysyvyys ja turvallisuus on erittäin tärkeää jotta hän voisi todella olla tyytyväinen suhteessa, ja se todellisuus siellä pitäisi löytyä ja sisäistää ja uskoa ja ymmärtää, ennen kUIN. Ehkä yllättäinkin samaan asiaan sopii kuu kaksosissa viitosessa oppositiossa uranukseen (  :buck2: )...sehän ei siinä pysy ja tuuli kääntyy viitenmiljoonaan kertaan, ennenkö se kauriin vaatima vakaus ja todellisuus ja aitous on sieltä sitten kouriintuntuvasti saatu esille...eikä ole muuten ihan pikkujuttu. Toisaalta tämän voi tietysti myös nähdä ristiriitana.
Talousasiat ja status ja se että kaikki on "kuosissa", on myös hyvin tärkeää. Kuka ja kenen omaisuus ja mikä kuuluu kellekin ja miten asioiden pitää olla ja miten talousasiat hoidetaan? Todellakin ihan ensimetreillä nämä nousseet esille. ( Joka kerta :P )

Se mikä minussa itsessäni  ehkä vetoaa Venuskauriiseen, lie kaiken sekoilun ja kimpoilun alla se vakaa olkapää joka kantaa vaikka ihan kaiken ja kantaa vielä hyvin, sujuu ja pärjään ja siis alasolmuhan on kauriissa ja Saturnus ja Pluto kympissä.
Yksi mikä vielä tulee mieleen, niin minä pistän vauhtia asioihin, joissa kauris Venus ja kauris saattaisi jäädä hannaamaan...ja sitten muualla kartoilla tekijöitä joissa myös toimii toisinpäin.

Ja niin, rakastajana hyvin sensuelli...varmaan se mikä jossain romanttisuudessa saattaa muuten uupua, täydentyy sitten kyllä rakastajana.

Mä olen nyt vasta löytänyt tän astro foorumin. Minullakin venus kauriissa . Isäni,ex ex ja nyk ovat kaloja,nousevia rapuja,joista myös nykyisellä on venus kauriissa. Kyllä ihan itsestäni luin,kun tän koko keskustelun läpi kävin. :).

Mua seuraa kalojen karma ( käytän sanontaa kirous) . Järjettömyys ei oikein sovi kauriin kylmän  luonteen järkeen. kysyin kerran yhdeltä astrologilta kuinka näin onkin,hän sanoi,että multa puuttuu synt kartalta kaikki vesi,joten ilmennän sitä ulkopuolelta. Äitini on myös kala.
Itse toimisin mieluiten ihan eri merkkien kanssa,mutta näillä mua pommitetaan.. Eikä todellakaan kivuttomasti. Kun ei järjen hiventä.. :idiot2:

Hienoa, että jollakulla on täysin samanlainen tilanne kartalla niin voin vain lukea toisen tulkintaa kartasta kun itse en osaa  ::) Saturnuskin oli 5. huoneessa vaikken alunperin muistellut sen siellä edes olevan. Lähestulkoon kaikki Eileithyian tekstissä oli kuin minusta kirjoitettua.



Nää on niitä piirteitä mitä jok'ikinen kaverini on minussa ihmetelleet turhautumiseen asti, kukaan ei vain tajua mitä oikein ajattelen tehdessäni näin. Hyvä vain jos näille löytyy minusta riippumaton selitys ;D Asia kun on just noin. Kiinnostuin harvoin ja kun kiinnostun niin kiinnostun sitten täysillä niin ettei "se ei lähde sitten kirveelläkään". Ja kuka vain ei kelpaa, joka on vain "mukiin menevä" enkä siksi deittaile juuri ollenkaan. Etsin miestä vain tositarkoituksella ja minua ei kiinnosta "no katotaan mitä tästä nyt tulee" -lähtökohta. Arvatkaa vain onko montaa yhdenyönsuhteita takana tällä asenteella ::) Ja tietty liehittelyyn en alistu, odotan vaikka maailmantappiin asti, että mies tekee sen ekan siirron. Kuten tällä hetkelläkin, voin olla vuoden ja ylikin täysin lätkässä mieheen ja turhautuneena/itsepäisesti odottaa, että se toinen tekee aloitteen (tietäen, että mies on kiinnostunut). Enkä vain aijo tehdä asialle yhtään mitään vaikka saan jo itkukohtauksia päivän aikana :idiot2: Aivan hullua  8)

Miehen käytös on kyllä sellainen, että voisi melkein epäillä hänenkin omaavan jotain vastaavanlaisia yhdistelmiä syntymäkartallaan mitä tämä venus-kauris-saturnus 5. huoneessa on... kuin katsoisi peiliin kun hänen käytöstään seuraa. Pitihän se arvata, että maailma antaa minun maistaa omaalääkettäni vielä jossain vaiheessa...


LÖytyipä sitten tällekkin ominaisuudelleni selitys syntymäkartastani  ::)

Me Venu- kauriit ja varsinkin ne joilla vielä Saturnus siinä vaikuttaa, niin yleensä koemme olomme turvattomaksi liian liehittelyn kohteena. Se saa meidät epäilemään onko tyyppi ollenkaan tosissaan, sillä me ainakin olemme ja siksipä olemmekin niin totisia.  ::) Muutenkin flirttailu on epämääräistä ja omituista ja mikseivät ihmiset voi vaan käyttäytyä normaalisti, lähetyä toista normaalisti.  :P Venus kauris ei näytä tunteitaan ellei ole varma toisen tunteista tai niiden laadusta ja siksi potentiaaliset partnerit joutuvat sanattomaan testiin. Kuinka tätä ihmistä pääsee lähelle? Yksi päivä tuli mieleen, että venus-kauris on kuin munasolu jonka ympärillä kuhisee siittiöitä mutta vain yksi onnekas pääsee läpi kun löytää oikean kohdan. Tätä kohtaa ei tietenkään kenellekkään kerrota vaan jos henkilö on venus-kauriille tarkoitettu niin sittenhän hän (näin myö oletamme) osaa kohdella meitä luonnostaan niin, että asiat vain lutviutuvat. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärtänette mitä tarkoitan.  ::)