Astro Foorumi

Minua vaivaa kovasti eräs irrationaalinen pelko, joka on viime vuosina tässä vain voimistunut enkä oikein tiedä miksi. Itselläni on kyllä astrologisesti menossa aika haastava Pluton vaihe meneillään ja voi olla, että liittyy siihen, mutta en silti tiedä miten kokonaan pääsisin siitä eroon.

Eli kyse on lentopelosta. Olen aina elämässäni matkustanut paljon ja olen jossain määrin aina hieman ollut pelokas lentomatkailija, mutta olen helposti voinut kääntää pelkoni iloksi ja rohkeudeksi ja kaikki on mennyt pääasiassa hyvin. Kuitenkin pari vuotta sitten olin aivan karmaisevalla lennolla, jossa oikeasti luulin, että kuolen - olin n. 39 - asteen kuumeessa ja kone oli hyvin pieni ja lensimme ukkosmyrkyn läpi ja luulin, että se oli viimeinen asia mitä näen...Selvittiin elossa kyllä kaikista pompuista ja valojen välkkymisistä huolimatta, mutta jotenkin se kauhistuttava kauhu jäi kolkuttelemaan mieleen ja parilla edellisellä lentokerralla aina kun on tullut jotain pomppuja sun muita, niin olen joutunut sen saman kauhun valtaan.

Juttu on nyt siinä, että olen muuttamassa ulkomaille ja se itsessään jo vaatii lentokoneen käyttämistä monta kertaa vuodessa. Ehkä tämä itsessään auttaa pelon lietsemisessä - en tiedä, mutta pelot ovat alkaneet taas vallata mieltäni. Näen unia lento-onnettomuuksista ja mennessäni nukkumaan saatan nähdä karmaisevia unia tms. siitä, että lentokone alkaa vain pudota suoraa pudotusta alaspäin. Näen myös unia, joissa itse tipun jostain korkeuksista kohti maata ja se tunne mahassa on hirveä.... :-X Huomaan, että jännitän syksyn lentoa ihan kauheasti jo etukäteen ja pelkään, että pääsenkö koskaan perille... :-\

Mikä avuksi? Onko jollain ehdottaa jotain kristallikiveä joka voisi auttaa, rohkaisevia sanoja tai neuvoja, ehdotuksia mitä kannattaisi tehdä...kaikki otetaan vastaan.

Niin kyllähän tuo pluto varmasti nostaa niitä alitajuisia pelkoja pintaan. Toisaaltahan se vain tarkoittaa sitä, että kissa on nostettu nyt pöydälle ja asia on hyvä käsitellä.

Itse koen, että peloilla on myös se positiivinen puoli, sillä kyllähän kaikilla tälläisilä peloilla on kääntöpuolena se vahva halu elää ja olla. Varsinkin kun näihin matkustuspelkoihin liittyy vahvasti se kuolemanpelko. Ehkä kannattaisikin keskittyä siihen, että nauttii siitä elämästä mitä saa elää ja luottaa siihen, että kaikki asiat tapahtuvat niinkuin niiden pitääkin, jotta sinulla on mahdollisuus kehittyä. Pelkääminen tai pelottomuus ei poista koskaan sitä mahdollisuutta, että tämä päivä tai se lento saattaa olla viimeinen.

Itsellä unet lentokoneiden tippumisesta ovat liittyneet siihen, että olen tilanteessa jossa itsellä ei ole kontrollia ja se pelottaa enemmän kuin mikään muu. Tavallaan se on itsellä kertonut lähinnä pelosta menettää kontrolli omasta elämästä tai yksinkertaisesti siitä, että asiat omassa elämässä vain romahtavat ilman, että itse asialle voi mitään tehdä. Mitä tiukemmin pitää itse kiinni siitä pelosta sen radikaalimmin minut on romautettu, sillä ei ihmisen ole tarkoitus olla kontrollissa aivan kaikessa.

En tiedä onko näistä mitään apua. Toivottavasti saa pelkosi kesytettyä =)

Ihan näin offtopiccina olen miettinyt sitä, että voisikohan maapainotus kartalla aiheuttaa sitä, että ei tunne oloaan mukvaksi yläilmoissa. Itse ainakin mieluiten matkustan ihan maankamaralla. =)

Nää fobiathan on aina kontrollin menettämisen pelkoa. Kaikki fobiat juontaa juurensa sieltä.

Mitäpä jos koittaisit ajatella asiaa niin että turha stressata/pelätä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Toki voit vaikuttaa siihen että nousetko koneeseen, mutta kun olet koneessa niin hyväksy se että olet nyt tilanteessa johon et voi vaikuttaa. Et voi muuta kuin heittäytyä tilanteeseen ja päästää irti.
En tiedä tepsiikö se muihin mutta itse käytän tuota mm. siihen jos stressaan asioita joihin en kerta kaikkisesti voi vaikuttaa, tai jos pelkään jotain suuresti vaikkapa hammaslääkäriä etukäteen :D Ajattelen sen aina niin että mun on mentävä ja jätettävä kontrollintarpeeni kotiin. En voi vaikuttaa siihen miten se tilanne sujuu, mun on vaan jättäydyttävä sen varaan.

Lisäksi tahdon vedota siihen että vaikka uutisissa on paljonkin välillä lento-onnettomuuksista, niin todennäköisemmin kuolet auto-onnettomuudessa kotimaassasi kuin yläilmoissa. Tilastot puree muhun myös ;)

Niin oikeassa olette, että kontrollin menetyksestä tässä taitaa olla kyse ja kun tuo ulkomaille muutto vasta onkin kontrollin menetystä, niin ehkä juuri siksi stressaan nimenomaan sitä lentomatkaa sinne, koska lentomatka on ensimmäinen kontrollin menetys kaikista niistä kontrollin menetyksistä mitä tulee kun muutan lopulta sinne...Ehkä se on sitten sitä?

Täytyy katsoa tuota homeopatiavaihtoehtoa, jos ei tunnu helpottavan tässä kesällä. Olisin myös kiinnostunut tietämään, jos olisi jotain kristallia joka voisi auttaa tähän...

Tässäpä vähän käytännönläheisempää näkökulmaa lentopelkoon:

Lentopelko voi olla oire erittäin lievästä hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta. Muita mahdollisia oireita ovat korkean tai ahtaan paikan kammo, vaikeus lukea autossa kun toinen ajaa yms. Usein vaiva pahenee kun ikää tulee lisää, eli voi olla että lapsena on ketterästi kiipeillyt puissa ja ajanut vuoristoradalla mutta aikuisena ko asiat eivät enää olekaan niin mieluisia. Asiasta löytyy netistä surffaten lisää, Suomessa hyvänlaatuista asentohuimausta on tutkinut mm. Tapani Rahko. Vaivaan auttaa varsin yksinkertaiset liikeharjoitukset joilla siis saadaan ylimääräinen sakka pois tasapainoelimestä häiritsemästä. Suosittelen lämpimästi, on auttanut useille, eikä kokeilusta ole mitään haittaa  :)

supikas

Kiitos supikas tiedosta, katsoin noita juttuja asentohuimauksesta ja valitettavasti ei kuulosta tutulta. Pelkoni on nimenomaan pääni sisällä ja pyöritän päässäni kauhuskenaarioita ja kaikkea mahdollista. Eli selkeää pelkoa eikä mitään fyysistä sinällään.

Hei,

Ymmärrän tilanteesi niin hyvin. Kärsin kanssa lentopelosta. Se iski kuin "salama kirkkaalta taivaalta" noin kymmenen vuotta sitten. Ennen tuota olin lentänyt, eikä mitään pelkoja.

Rakastan matkustamista, eikä lentäminen ole estänyt sitä. Mutta joka kerta koneeseen meno oli melkoisen itse suggestion tulosta naama valkoisena ja vatsa sekaisin. Pahinta oli se kun matkustin työssäni monta vuotta paljon - myös asiakkaita mukana!

Olimme lähdössä työmatkalle toiselle puolelle maapalloa ja ajattelin että jos pelkään koko pitkän matkan - kuolen pelkoon. Olin hiukan miettinyt ja pohtinut lentopelkoni syitä. Olin tullut siihen tulokseen, että syynä oli juuri kontrollin menetys (tai sen tunne). Ajattelin, että mikäli tiedän lentämisestä enemmän, pelkään vähemmän. Ostin David Blatnerin kirjan LENTOON - kaikki mitä olet halunnut tietää lentämisestä! Keräilin myös muualta lentämiseen liittyvää tietoa. Tieto todella auttoi pelkäämään vähemmän.

Nykyään lennän pelkäämättä niin paljon. Ei se mieluista ole, mutta helpompaa.

Onnea

Hei, kiitos paljon vinkistä Ma7272! Täytyy ehdottomasti hankkia tuo kirja käsiini, sillä olen sen tyyppinen ihminen, että informaatio ja oikea tieto kyllä auttaa yleensä asiassa kuin asiassa! Olen myös pyrkinyt katsomaan kaikkia lentoliikenteeseen liittyviä ohjelmia, esim. Stockholm-Arlanda on mieelstäni hyvä, koska siinä kerrotaan lentokentän elämästä ja kerrotaan tarkasti myös lentokoneista ja jos tulee vikoja, niin heti korjataan ja huolehditaan. Jotenkin siitä on tullut jo enemmän sellainen olo, että eiköhän niistä lentokoneista ja niiden kunnosta huolehdita....:)

Pitää siis etsiä tuo kirja käsiin!

Heips Annaelen,

kukkaterapiasta saattaisi olla hyötyä. Melkein jokaisessa luontaistuotekaupassa on aputippoja, nimikkeellä Resque remedy.

http://www.bachkukkauutteet.fi/index.php?id=91&tx_ttnews[tt_news]=44&tx_ttnews[backPid]=90&cHash=b512e9484f

Tätä saa myöskin suihkeena, jolloin voi käyttää ripsakammin hätätilassa sekä myöskin vaikkapa elukoille. Esim. siskolla oli yhteishuoltajuus koirulista, ja tämä oli ollut ihan paniikissa majailtuaan vähän aikaa toisen 'vanhempansa' kanssa oudossa, äänekkäässä kerrostalossa. Sisko sipaisi hieman aputippoja koirulin juomavesitilkkaan, ja tämä rauhaantui kokonaan. Nyt siskolla on sitten yksinhuoltajuus koiruudesta, joka on suht lunkisti elämään ja asioihin suhtautuva.
Itse käytän sitä hepulitilantilanteissa sekä sitten jos tiedän tilanteen sellaisen olevan -jo ennakkoon edellisestä päivästä asti. Yleensä aputippoja ei käytetä pitkäaikaisesti, mutta olen käyttänyt yhtäjaksoisesti pari päivää. Nehän ovat huuhaata, vaikkeivät skepsis-klubilaiset niillä itsaria yrittäneetkään, joten liika-annoksesta ei ole haittaa.  ;)

Jo vain! Kiitos kiitoksista Annaelen...  ;) ;D

Ja ettei unohdu: *voimahali *

(luin vasta viipeellä haliketjun  :-* )