Astro Foorumi

Kun tämä aihe pukkaa esille vähän joka aiheessa, niin ajattelin nyt kysyä mielipiteitä tästä, kun se minuakin askarruttaa.


Onko mitään perustelua sille, miksi 'yleiset mallit', siitä millainen ihmisen tulee olla,

miltä näyttää, kuinka pukeutua, millainen hänen seksuaalisuutensa on, viettääkö hän elämänsä suhteessa vai ilman suhdetta ja mistä hän pitää (millainen maku hänellä on eri asioiden suhteen)....voisi keksiä useita teemoja, kaikki ne mitä voi kuvitella,


onko siis minkäänlaista perustetta sille, miksi joissain tapauksissa 'yleinen malli' on Järkevä olla olemassa? Mikä puolustaisi 'yleistä mallia'?


Haen sitä, kun en tajua, miksi pitää olla olemassa sellaisia asioita, jotka ei tuota kenellekään mitään hyvää ja minkä olemassaoloa ihmiset usein kritisoivat tai siitä valittavat (se tekee heidän olonsa epämukavaksi tai vaikeaksi, tai se estää heitä olemasta omia itsejään)...minkä takia tälläisiä asioita YHÄ ON?


eikö järkevää ole se, että kaikki se mikä toimii, se kannattaa säilyttää, mutta se josta näyttää olevan vain pelkkää harmia, siitä voitaisiin vain yksinkertaisesti luopua.



esimerkki tuli mieleen. Yleinen malli 'siitä millainen ulkonäön pitää olla', voi olla hyödyllinen kosmetiikkateollisuudelle, ja mitä harvinaisempi ja vaikeammin saavutettava se on, sitä enemmän suuri enemmistö tarvitsee (luulee tarvitsevansa) kaiken maailman konsteja jotta tulla sen mallin kaltaiseksi, ja he luulevat ostamalla tuotteita saavuttavansa jonkun 'kaukaisen ideaalin'....ja kosmetiikkateollisuus rikastuu, koska se hyötyy naisten huonosta minäkuvasta ulkonäön suhteen.


eli tälläinen malli tuottaa rahaa joillekin, jotka pitävät sitä yllä.



Kuka kokee että yleisistä malleista olisi heille hyötyä ja iloa? onko mitään esimerkkejä?


Sekin tilanne, että esimerkiksi homoseksuaali joutuisi elämään kulissiavioliitossa (varmaan nykyään harvinaisempaa) on todella surullinen, yleensäkin kaikenlainen kaksoiselämä, sen takia kun luulee 'ettei ole yleisesti hyväksyttyä olla todellinen itsensä'



Kuka näitä malleja oikein keksii?



Kuka keksi sen yleisen mallin mikä nyt on täällä meillä vallassa, (ja millainen se edes on?)....joskus se on näkymätön, ja se tulee esille vaan käänteisesti sitä kautta, kun ihmiset reagoivat siihen kielteisesti, antaen 'rivien välistä' ymmärtää esimerkiksi oman uhmansa tätä mallia vastaan, vaikkapa heijastamalla sen toiseen, 'luuletko, että se sinun tapasi olla ja elää on se AINOA malli, kun kerran tuot sen julki tässä...'



...en osannut asiasta selvemmin kirjoittaa, hieman tuli monimutkaisesti ilmaistua, mutta eiköhän se jotenkin tullut ilmi mitä tarkoitin. kaikki näkemykset kiinnostaa :)


Onko täällä esimerkiksi joku, joka kokee olevansa yleisen mallin kaltainen ja joka kannattaa sen ylläpitämistä?

Kaikenlainen mallintaminen ja yksinkertaistaminen kuuluu ihmisen ajattelun perusteisiin ja jo pienestä pitäen alamme luontaisesti kategorisoida asioita sekä ihmisiä ajattelussamme ja siitä on mahdoton päästä eroon jo sen vuoksi, että ihminen ei yksinkertaisesti pysty käsittelemään kaikkea sitä maailmasta tulevaa informaatiota sellaisenaan, vaan se vaatii tiivistämistä ja yksinkertaistamista, jotta pystymme muodostamaan kokonaisuuksia.

Siispä voikin ruveta ajattelemaan, että onko se kategorisointi oikeasti niin hirveän kamalaa? Ja lisäksi maailmassa on miljardeja ihmisiä ja jokainen heistä kategorisoi meidän omalla tavallaan ja suurimman osan ihmisten kategorioista emme reagoi mitenkään tai heidän kategorisointitapansa meistä sopii meille oikein hyvin - tärkeää olisikin ehkä pohtia, että miksi juuri ne tietyt kategorisointitavat nostavat omat karvamme pystyyn?

Mallit ja kategorisoinnit ja muut eivät koskaan katoa, koska niistä ei ole todellakaan vain harmia, vaan ne hyödyttävät yksilöä itsessään. Miksi luopua jostain mikä toimii? ;)

Lisäksi kai yksi tärkeä ymmärryksen avain on se, että pahimmat häkit luomme kuitenkin oman päämme sisällä. Harvoin kun oikeasti lähtee positiivisesti toteuttamaan itseään, saa vastaansa negatiivista, vaikka toisin olemme luulleet. Miksi siis turhaa riuduttaa itseämme jossain henkisessä häkissä, kun ympäristö ei kuitenkaan koskaan ole meistä niin kiinnostunut kuin päässämme luulemme. Olemme paljon vapaampia kuin uskommekaan.

Ebenia



Hyvä kysymys!

kuitenkin jotkut 'mallit' nostavat....

minä kun en pakota ketään mihinkään malliin, niin en aio myöskään ottaa vastuuta siitä, jos jotkut luulevat etten hyväksy heitä koska he eivät kuulu johonkin malliin johonka minä odotan heidän kuuluvan...koska minä en odota heidän kuuluvan!

mutta KUKA odottaa? ::) ;)



Ei siinä tapauksessa, mutta se juuri kiinnostaakin, että mitkä ne hyödyt ovat? esimerkkejä?




tuosta olen samaa mieltä mitä lihavoin, ja myös siitä että luomme häkit päämme sisällä, mutta tuosta että jos lähtee toteuttamaan itseään positiivisesti, ettei saisi negatiivista palautetta, niin kyllä usein saa, mikäli postiivinen ja negatiivinen käsitetään ihan eri tavoin.

jos jollain on selkeä malli siitä...taas tämä sama esimerkki minulta, mikä on syntiä, niin hän ei nää sen toisen kehitystä positiivisena, vaikka tämä toinen kuinka nauttisi synnistään.



Hmm. tuosta olen erimieltä, että olisi mahdotonta. Hyvinkin paljon on mahdollista, jos päättää.

Minulle on ainakin hyvin mahdollista se, etten ajattele, että on olemassa mitään yhtä ainoaa mallia millainen ihmisen tulisi olla.



ehkä tässä ei ole kyse itse kategorioiden luomisesta sinällään, vaan siitä, että määritellään 'yksi tietynlainen kategoria/stereotyyppi ainoaksi oikeaksi. ja tämä muodostaa jotenkin yleisesti hyväksytyn (ja tunnistetun ainakin, ellei hyväksytyn) 'yleisen mallin', johonka ihmisten täytyy (tai he luulevat että heidän täytyy) verrata itseään.


kyllähän kategorioita voi olla vaikka kuinka monta, eikä ongelma ole siinä, vaan siinä että yksi niistä määritellään 'ainoaksi oikeaksi' tai ainoaksi parhaaksi, ylitse muiden.



sitä etsin, että mikä tämä malli on, mitä se silältää, kuka sen keksi, ja voisiko sen heittää menemään?

se minua kiinnostaa, kun tämä malli on niin epämääräinen. se on ikäänkuin aina olemassa taustalla, ja ihmiset viittaavat siihen, mutta kukaan ei anna sille tarkkoja määritteitä.


vai vaihtuuko se aina tilanteen mukaan?  ;D


itse olen kokenut, etten ole 'yleisen mallin' mukainen esimerkiksi silloin, kun olen havainnut että...


-Nykyaikana arvostetaan yli kaiken 'insinööristyyppistä' älykkyyttä ja akateemista, tieteellistä ajattelun tapaa, ja kun en ole sellainen, en ole hyvä, aivoni toimivat eri lailla. olen siis 'tyhmä'


-pitäisi olla 'kylmän viilee' ja 'kova'....olen lämmin ja pehmeä ::)


hmm....mitäs muuta.


-en pääse mukaan 'kilpailu-yhteiskuntaan'....en tajua sosiaalisia koodeja - olen nolo.


(en vaan osaa hävetä sitä edes, koska sana 'nolo' ei kuulu edes 'käsitevarastooni'....tms)



-en osaa etikettejä ja en tiedä 'miten pitää puhua' jotta ei ole outo...






hmm......




vaihtuuko se aina tilanteen mukaan? Ujo ihminen kokee, että yleinen malli suosii extroverttiutta, ja ulospäinsuuntautunut ihminen kokee, että yleinen malli on 'hillitty', ja hän ei sovi siihen ja ei ole hyvä.




onko se yleinen malli se 'olet miten päin vaan, niin et kelpaa, vaan se on aina väärin'  ;D

Ehkä minä haen sitä, että he, jotka kokevat että he puoltavat tämän yleisen mallin olemassa oloa, ottaisivat siitä itse vastuun (ja loisivat keskenään vaikka sen mallinsa kaltaisen maailman) , jotta he, jotka eivät välitä koko mallista saisivat olla rauhassa siltä. :)

Tämä lainaus Ebenialta uudestaan, ei ole tarkoitus tuoda ilmi sitä että voi kun Ebenia ajattelit tälläistä, vaan kohtasin itse 'yleisen mallin' tässäkin. ;D


minua alkoi huvittamaan itseäni....




Koska tämä ajatus sai minut tuntemaan, ettei oma ajatteluni ole edes 'ihmisen ajattelun perusteiden' tasolla. Siis, Ebenia et tätä varmasti tarkoittanut. Mutta jos onkin vaikka niin, etten osaa muodostaa kokonaisuuksia ollenkaan. Ajatteluni on joko erilaista, tai sitten olen vähä-älyinen.


tämä on itseasiassa minusta oikeastikin tärkeä kysymys. jos ajattelee 'erilaisia oppijoita' kouluissa ja yleensä ihmisiä, joiden ajattelun tapa poikkeaa toisista.


kelpaavatko he?

Minusta maailmassa ei ole mitään "yhtä yleistä mallia". Se riippuu aina siitä minkälaisessa joukossa, kulttuurissa ym. ollaan. Esimerkiksi jossain alakulttuurissa taas halveksutaan sitä mikä "muussa maailmassa" on vallalla, ja jos tähän joukkoon haluat kuulua, sinun taas täytyy noudattaa tätä heidän "yleistä malliaan". En usko että ikinä pääsisi eroon siitä että joku katsoo kieroon jos elät niin kuin haluat, vaikka sitten miten tahansa eläisitkin. Se kieroon katsominenhan johtuu useinmiten sen ihmisen omista käsittelemättömistä asioista. Tai, jos tämän ihmisen maailmankuva on vain niin erilainen ettet itse siihen mahdu, niin sehän taas on suvaitsemattomuutta olla hyväksymättä hänen halveksuntansa sinua kohtaan? En tiedä, itse ajattelen vain niin että maailmassa on niin monta eri näkökulmaa kuin on ihmistäkin, ja jos yrittäisit jokaista miellyttää, niin mahdotontahan se olisi.


Muok. vastauksena alkuperäiseen kysymykseen, yleiset mallit lähentävät ja tuovat ihmisiä yhteen. Laumahenkisyyttä. Voidaan yhdessä erottautua muista.

Olen aikalailla Ebenian kanssa samoilla linjoilla siitä, että tietty kategorioiminen kuuluu ihmisyyteen, onhan meillä kielessäkin eriteltynä sanaluokat. Minä ainakin itse nautin tilastojen seuraamisesta suunnattomasti, sillä vaikka ne eivät kerro yksilöistä välttämättä mitään, niin ne kertovat jotain laajemmasta mittakaavasta, vähän kuin katselisi lintuna tuolta ylhäältä ja näkisi silloin asioita joita ei näkisi silloin kun on vain siellä yksilötasolla. Näissä yleistyksissä ei olekaan kyse mielestäni millään tapaa yksilöistä, eikä niiden perusteella tulisi ketään tuomita tai ohjailla.

Se, että tutkitaan vaikkapa sitä, että suomalaisilla perheillä on keskimäärin 2,jotain lasta on vain ohjenuorana päättäjille siitä mitä muutoksia täytyy tehdä kun yhteiskuntarakenne muuttuu. Täytyy myös muistaa, että katselemmehan historiaakin sieltä yleisten mallien kautta, emme yksilöistä. Ihmiset tuntuvat ottavan näitä yleistyksiä vähän liian henkilökohtaisesti. Onhan oikeastikin tärkeää nähdä asiat eri mittakaavoissa ja asioita on helpompi vertailla kun kun luodaan jotkut yleiset mallit. Onhan aika mielenkiintoista vertailla minkälaisia ihanteita keskimäärin suomalaisilla on suhteessa vaikkapa ruotsalaisiin ja sitä kautta pohtia mikä sen saa aikaan.

Mutta niin onhan niitä vahingollisiakin yleisiä malleja, vaikkapa nuo kauneuskäsitykset.

Mutta ainahan nuo käsitykset siitä yleisestä mallista muuttuvat. Ne ovat jatkuvassa muutoksessa ja nykyään koenkin, että on enemmän yleisen mallin mukaista olla sellainen kapinallinen ja oman tiensä kulkija. Ja niin, tuo kokemus tuosta mallista on mielestäni erittäin subjektiivinen ja sen takia vaikea määritellä. Sellaista perus yleisenmallinmukaan elämistä tunnutaan pitävän jotenkin vääränä ja valheellisena, joten tulisi muistaa, että oli ihminen sen mallin sisä- tai ulkopuolella niin ei se tarkoita sinällään vielä mitään. Kummassakin kategoriassa voi olla onnellinen tai onneton. Ja niin, täytyy huomata, että kaikki mistä nyt puhumme on suhteessa siihen Boxiin, joten ei siitä eroon pääse koskaan. Josta tulemme siihen tulokseen, että yksilön ei kannattaisi oman elämän päätöksissään noteerata mitään yleisiä malleja, sillä tärkeintähän on se tyytyväisyys omaan elämään.  

Homoseksuaalien asema mielestäni paranisi huomattvasti ihan vain sillä, että he saisivat samat oikeudet kuin heterot. Kun heidät hyväksytään samalla tavalla lain ja valtion taholta, niin myös yksilöiden käsitys muuttuu ajallaan. En nykyään enää näe, että kenenkään tarvitsisi homoseksuaalisuuttaan peitellä. Jos sitä peittelee, niin se on enemmän siellä oman pään sisällä, ei yhteiskunnassa.  

"A man will be imprisoned in a room with a door that's unlocked and opens inwards; as long as it does not occur to him to pull rather than push."

Mutta joo, palaan asiaan. Tuntui, että puolet sanottavasta jäi pois.

hih...olen varmaan omalla tavallani luova. ja sitäkin niin monenlaista.


mutta insinöörin ajatustenjouksu on mulle jotain täysin käsittämätöntä. lähisukulainen on DI ja vaikka mitä muuta, ja katsoin sitä diplomityötä tai mikä se on enkä tajunnut hölkäsen pöläystä ;D


kuitenkin, me molemmat ollaan ihmisiä, ja vielä samaa sukuakin, mutta jos toisen meistä lahjakkuuden muodosta tehdään 'yleinen malli', toinen tulee täysin syrjityksi ja luokitelluksi toivottomaksi tapaukseksi.

Kiitoksia kaikista vastauksista!


minulle särähtää vielä korvaan se lause että 'tapa toimia X kuuluu ihmisyyteen'....entäs sellainen ihminen jolla vaan ei ole sitä tapaa toimia?


ajattelin tuossa kanssa sitä, että 'ei kenenkään ole pakko suvaita mitään'...


tosiaan, minua tässä vaiheessa elämää ei enää haittaa, jos minua ei suvaita, niin kauan kuin se ei todella oikeasti haittaa elämääni vaikka jonkun lain muodossa. ehkä juuri homoseksuaalit kokee näin laeista, jotka kieltävät heitä rekisteröimästä parisuhdettaan tms.


tänään kotimatkalla tapasin niin erinäköisiä ihmisiä, ja omalla kotipihallakin leikkii aasialaisen näköisiä, keski-afrikkalaisen näköisiä ja ihan suomalaisen näköisiä pellavapäälapsia, kaikki iloisesti keskenään. eilenkin katselin sitä ikkunasta.

nyt kun tulin kotiin, bussissa viereeni astui kauniiseen afrikkalaismekkoon pukeutunut tummaihoinen nainen afrohiuksineen ja koruineen, ja olimme niiiiiin erinäköisiä, että jos jomman kumman meistä ulkonäöstä tehtäisiin yleinen malli, toinen meistä ei suunnilleen enää 'näyttäisi ihmiseltä'



minä huomaan, että minulla on aika erilainen ajattelun tapa kuin vaikkapa Ratkaisulla. silti ajatteluni on 'inhimillistä ajattelua'.


^mulle tuo ylläoleva pointti on hyvin tärkeä. sillon kun aletaan määritellä, sitä millaista se inhimillinen ajattelu on, tulisi muistaa että että logiikat eroaa toisistaan.



niin ja ne insinöörit, kyllä ne minun näkökulmasta on luovia, esim. kun tätä ihmeellistä mäkkiä näpyttelen, itse en olisi koskaan saanut aikaan mitään tälläistä kuin tämä. kameraakaan en olisi keksinyt. kuvia kyllä otan mielelläni...

Niin, no me varmaan nähdään maailma aika eri tavalla. Mutta tuostahan oli jo puhetta silloin offtopikissa kun selittelin niitä kaavoja miten historiatoimii. =)

Tässäkin tärkeänä huomata mitä sillä kategorioinnilla tarkoitetaan. Eihän se pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin erojen havainnoimista ja samojen piirteiden laittamista saman nimittäjän alle. Eli jo yksi sana on kategoria. Jos sanotaan vaikkapa sana kaunis, niin se sisältää jokaiselle ihmiselle ne asiat jotka hän on joskus laittanut tämän termin alle jne. Jokaisellehan jokainen sana tarkoittaa vähän eri asiaa, sillä meidän kokemukset ovat ne muokanneet. Jokaisen kategoriat ovat siis subjektiivisia ja jo ne tekevät meistä yksilöllisiä. Mutta tämäkin on vain tapa jäsennellä maailmaa, ei sen oikeampi kuin joku toinen.

Täytyy kyllä tähän itseasiassa sanoa, että itse välillä toivoisin vähän selkeämpää määritelmää itselleni. On välillä aika rasittavaa olla jotain ja silti aivan kaikkea yhtä aikaa. Ensinnäkin se hämmentää monia ihmisiä, kun eivät osaa minua lokeroida aivan suoraan. Toisaalta esimerkiksi mieheni on sanonut, että hänestä on ihanaa, kun hän ei ole vieläkään onnistunut löytämään minulle sitä algorytmiä ja kaavaa, vaan hänelle paljastuu jatkuvasti uusia puolia. =) Itse en edes tiedä haluaisinko määritellä itseäni vai en ja sekin jo tuntuu vieraalta. Olen tavallaan itselleni myös yhtä suuri mysteeri kuin muille. En nyt sinänsä tarkoita sitä, että en tuntisi itseäni vaan sitä, että en ole löytänyt sopivia sanoja kuvaamaan tätä jatkuvasti muokkautuvaa persoonallisuuttani. En oikein osaa edes sanoa, että minkä tyylisistä vaatteista pidän, sillä pidän vähän kaikista, samoin elokuvat, kirjat, värit, harrastukset, ihmiset, kulttuurit, kielet. Kun pitää vähän kaikesta ja tutkii vähän kaikkea, niin hmm, oma persoona on vähän hajanainen.

Joten kyllä tietyt raamit olisivat ihan kivoja välillä. Vaikka tavallaan ihan aidosti myös pidän siitä, että olen kaikelle avoin ja näen lähes kaikissa asioissa jotain kiinnostavaa. =)

Ratkaisun toiseksi edelliseen:


...joo. tuolta aikaisemmin tuli mieleen, kuka se nyt sanoi (Ave'kohan se oli ) että kuulumalla johonkin alakulttuuriin, erotutaan joukossa muista, mutta tässä alakulttuurissa vallitsee oma yleinen malli.


joku aika sitten väänsin jotain netissä toisaalta, että 'saako gootti hymyillä/nauraa. ;D

no tänään, en pukeutunut kovin gootiksi, mutta jos löydän jonkun alakulttuurin, niin se tuntuu minulle ainoalta jotenkin läheiseltä. no, kuitenkin huumorintaju on mulle tärkeää ja nauran mielellään, ainakin ääneti ja sisäisesti. eli en siinäkään pystynyt sitten kuulumaan joukkoon. mutta joo, ei kovin vakava juttu ollut kyllä minusta kuitenkin siihenkin voi sisältyä huumorintajuisuutta....

itseasiassa, suuri vakavuus/huumorintajuttomuus on minusta huvittavaa. vaikka, on oikeasti niin vakavia asioita, että jos ne todella ymmärtää, niille on lähes mahdotonta nauraa. esimerkiksi 'natsit' tapasivat olla minusta huvittavia. sitten välillä aina muistan, etten ollenkaan todella ajatellut mitä he tekivät, ja siinä ei ollut enää todellisuudessa MITÄÄN hauskaa. (edit. ei yhtään naurattaisi, jos näkisin ikkunasta katsoessani kadulla marssivia militänttejä joukkoja jotka rikkoisivat ikkunoita ja veisivät perheitä 'pois'....)



mutta 'yksinäinen totalitäriänisti' on aika huvittava ilmiö ;D


tarkoitan henkilöä, joka unelmoi todellisesta laumasieluisuudesta ja tasapäistävästä järjestelmästä, mutta on tämän unelmansa kanssa yksin.
 ::)

Ratkaisu:



Minusta se on kanssa ihanaa. olisi kauheaa, jos ihmisestä saisi jonkun vedenpitävän kaavan. tuskin kukaan ihminen on kone.


Mutta huomaatko muuten, että siinä on pieni ristiriita, että kuinka kuvailit itseäsi moniselitteiseksi, mutta silti olit valmis näkemään muita yleisten kaavojen mukaan?


tai sitten mietin, että ovatko ne sittenkään ristiriidassa, ehkä ne ovat vaan erilaisia 'lähestymiskulmia'


no ainakin olisi hyvä muistaa se, että itsensä yleensä näkee yksilönä, mutta helpommin niputtaa muita....kun heitä ei tunne niin syvästi kuin itseään? ehkä?

Hmm, en kyllä edes tiedä vertasinko itseäni nyt mihinkään yleiseen malliin. Kun tavallaan en näe ketään yksilöä yleisen mallin mukaisena. Näen vain yleisen mallin sellaisena keskiarvona tietystä ryhmästä. En näe siis yleisellä mallilla ja individualismilla mitään ristiriitaa. Lähinnä vaan itseäni varten olisi mukava olla vähän tarkempi "rajaisempi", kun olen vähän sellainen jack of all trades, master of nothing tyylinen. Voisin vaikka vaihtaa tuonne Master puolelle =D Silloin olisi helppo sanoa, että olen vaikka erittäin hyvä tässä ja tämä asia määrittää minua.Noh, ehkä minun kategoriani on sitten se jokapaikanhöylä. =)  

Sitä tässä vaan hain, että eivät ne raamit ja mallit ole aina huonosta noin yksilötasollakaan, sillä niiden puute voi olla aikamoinen ongelma myös.

Itselleni lajittelu, luokittelu ja mallien tekeminen on ollut välttämätöntä jo työn takia ja pitkältihän astrologiakin on mallintamista. En minä näe siinä mitään pahaa niin kauan kuin luokitteluun ei samalla liitetä jonkinlaista nokkimisjärjestystä. Luokat ovat mielestäni neutraaleja, tapa ymmärtää ja jäsennellä monimuotoisuutta, samanlaisuutta ja erilaisuutta. Luokkien arvottaminen ja paremmuusjärjestykseen pistäminen ovat sitten asia erikseen. Olen pistänyt merkille, että jotkut ihmiset ovat todella herkkähipiäisiä kaikenlaisen luokittelun suhteen, koska pitävät luokittelua ja luokkien pistämistä paremmusjärjestykseen jokseenkin samana asiana.

joo, minä hain juuri sitä 'paremmuus järjestyksen nro1 mallia'. en koe että 'luokittelu sinänsä' ja 'arvottava luokittelu' on sama asia.


Nousukuu, Illuminati? pitää tutustua kun jaksan. olen kuullut nimen useasti, mutten ole koskaan ottanut selvää mikä se on.

tulipa tästä mieleen, että jos minä (tai joku muu) puhuisi yhtä paljon kun nyt puhun yksilöllisyyden puolesta, siitä että kuinka kaikkien pitäisi noudattaa jotain yhtä ja samaa mallia, niin saisin varmaan paljon enemmän vastustusta ja suuri osa alkaisi puolustaa yksilöllisyyttä.


siis, en tarkoita että provosoisin, vaan olen joka tapauksessa tätä mieltä, että todellinen yhteisöllisyys syntyy vain yksilöllisyyden päälle. Mutta tuntuisi, että olisi paljon julkeampaa ja radikaalimpaa julistaa sellaista, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. alkaisi hyvin nopeasti sataa suvaitsemattomuus syytöksiä ja myös natsi-kortti heilua.

...entäpä sitten, kun joku sattuu jossain suhteessa olemaan toisen mielessä olevan yleisen mallin mukainen?


esimerkiksi jos vaikka on pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, ja toisen elämässä on toisin, hänellä on vaikka useita lyhyempiä suhteita peräkkäin. jos tällä henkilöllä on päässään malli, että 'kun yleensä hyväksytään vaan pitkät suhteet', niin ei sekään malli ja sen olemassa olo ole sen henkilön vika, jolla sattuu nyt oleman se pitkä parisuhde. sen seikan olemassaolo, vaikkapa tämän parisuhteen, kun ei mitenkään estä ketään toista omaamaan tai olemaan omaamatta millaisia suhteita vaan.

se että jotain vain on olemassa, tai ilmaistaan ja nytetään sen olevan olemassa, ei vielä itsessään ole sama kuin sanoisi 'katso tätä, vain tämä on oikein'


tai vaikkapa se ikuinen natsikortti, niin maailmassa on silti jonkin verran pitkiä, vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä, jotka ovat syntyneet kauan natsilan jälkeen, ja joilla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. he saavat kuitenkin ehkä tuntea syyllisyyttä ulkonäöstään, vaikka olisivat muuten kuinka kilttejä ihmisiä, sen takia kun joku on joskus propagandoinut tälläisen mallin 'jalustalle', ja suuret joukot massoja ovat omaksuneet sen.

kuitenkin on todella epäreillua syyttää näitä tämän näköisiä ihmisiä siitä, pelkästään heidän ulkonäkönsä takia.


niin että väitän, että tälläiset mallit usein vahingoittavat myös niitä, jotka laitetaan kyseisessä mallissa 'jalustalle'- Koska, heitä tullaan sitten syyttämään tästä pelkän olemassaolonsa vuoksi, vaikka he eivät itse olisi sitä mallia keksineet.
eli itse itseään jalustalle nostaneet. tässä tapauksessa sen jalustalle noston on tehnyt jokin viekas omia etujaan ajava propagandakoneisto.

rasismi kai on sitä, että määritellään jonkun olemassolo vääräksi, vain siksi kun hän on olemassa sellaisena kuin on.


oliskohan ratkaisu se, että jokainen loisi itse itselleen sopivan mallin, juuri sellaisen kuin haluaa. 'luoda oma elämänsä'. ainakin siinä tapauksessa, jos mallit todella häiritsevät.