Astro Foorumi

Eliskä, ihan yks yhteen vetoa en tänne tilitä mitä ja kuinka asiat eteni, mutta tahtoisin kysyä yleisellä tasolla miten te näette otsikon asian?

Onko tiedossa mitä, kun on saanut kohdattua yhden karman läksyn ja ns.jäänyt henkiin siitä?

Perusasioihin; onko karma aina jokin läksy? Tai asia joka tulisi käsitellä?
Eli kun /jos hankalan asian elämässään jättää käsittelemättä ja tekee em.tilaa sille, jotta oppii elämään sen kanssa. Se ei ole karman tehtävä, vaan se tulisi taistosta ja kyynelistä niellä katkeran kitkerä kalkki ja oppia jotakin... -kö?

Kun oppiläksy on luettu, mitä sitten? Tiedossa toinen ja sitten seuraava... ovatko ne edellisien elämien varrella helmaan tarttuneita selvittämättömiä seikkoja vai jotakin yleisempää?

Koen muuttaneeni suuntaani nyt jo kahteen otteeseen viimeisen 5vuoden sisällä. Ihmisenä muutos on valtaisa ja koen hallitsevani elämääni huomattavasti paremmin, kuin ennen. Viimeiseen tapaukseen liittyy selkeä tieto aikaisemman elämän tapahtumista ja kun tässä elämässä sain käännettyä ohjausta kohti vääjämätöntä, näin kuinka sen menneen elämän päätös jatkui. Ts.näin kuolemani jälkeisen tilanteen ja tapahtumat... pohdin vain onnesta soikeana, että mihin seuraavaksi?
 :smitten:

Näen itse karman niin että kaikki mitä teet, palaa sinulle takaisin jollain tapaa. Eli joka hetki kun teemme valintoja, tekoja jne saamme jossain vaiheessa seuraukset eteemme. Osa niistä on menneistä elämistä, osa ihan tästäkin elämästä.
Se on niin että niin makaa kuin petaa ;)

Oman elämäni karmalliset läksyt, eli ne haasteellisemmat olen kohdannut joskus aikoinaan hammasta purren ja taistellen. En ymmärtänyt silloin miksi elämä on niin vaikeaa. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää mitä minun tuli oppia ja miksi niitä asioita kohtasin :) Tänä päivänä olen jopa kiitollinen noista asioista joita koin, sillä ne kasvattivat paljon, laajensivat ymmärrystäni myös muita ihmisiä kohtaan ja tekivät minusta sellaisen ihmisen kun olen tänään :)

Karmaa tulee varmasti niin kauan kuin olemme täällä maan päällä, ainakin jossain määrin ja se tulee aina jollain tavoin kohdata uudestaan; syy ja seuraus.
Ja uskon siihen että niin kauan kun oppi ei mene perille, kohtaamme samat haasteet uudestaan ja uudestaan kunnes olemme ymmärtäneet.

Tuo otsikko sopii tähän aikaan kuin nakutettu astrologisesti-kin.
On olemassa sellainen asteroidi kuin Karma,
ja se peräytyy nyt  :pluto: 4 rx  :kauris: kanssa samoissa lukemissa,
tämä on kolmiossa just nyt  :mars: 4  :neitsyt:,
ja jos aattelee Neitsyen tavallaan sadonkorjaajana ja sen taustalla vaikuttavaa Merkuriusta,
niin ehkä me jotenkin tiedostamme ja putsaamme, korjaamme tätä "karmaamme".
Näemme sen merkityksen elämässämme.
Koen näin myös henk.kohtaisesti ja nimenomaan ihmissuhteissa, joiden kautta kohtaamme niitä "opittavia" tai myös meidän suhteeseen annettavia asioita. Onhan se aina kaksisuuntaista tämä vuorovaikutus.
Toinen astrologinen just näihin ihmissuhteisiin,kohtaamisiin liittyvä on  :kuunsolmu: 11  :kauris:  :aspect_kvi: :merkurius: 11  :kaksoset:. Kvinkunssia pidetään vaikeana ,hiertävänä aspektina, koska siinä on mukana kaksi erilaista elementtiä, mutta itse olen oppinut pitämään sitä myös luovuuden ja tavllaan ennakoimisen aspektina. Luova ihminen pystyy yhdistämään asioita, joille joku ei näe mitään yhteistä. :merkurius: on sanansaattaja, joka kykenee liikkumaan ehkä just siellä menneissäkin elämissä,
löytämään sen Kaksosten myytin kuolevaisen ja kuolemattoman. Ja  :merkurius: :aspect_ssx: Alasolmu 11  :rapu: näkee ehkä ne yhteydet näissä "karmallisissa" suhteissa. Mistä on lähdetty ja mikä on kaiken SYVEMPI tarkoitus, se  :pluto: Karma Kauriissa vastapäätä.
Rapuun liittyy vielä jotenkin historia ja sukupuut;
joillakin on eniten karmaa just sisarusten kanssa eikä niinkään esim. vanhempien kanssa sanoi yks luennoitsija. Sisarukset voisivat olla tuolla Kaksosten Merkuriuksen alueella just nyt.
Mars ja Merkuriushan liikahtavat tuosta kuviosta piankin pois,
mutta tuo Solmuakseli  :rapu: /  :kauris: säilyy ja  :kuunsolmu: itseasiassa on jonkun aikaa kohta myös etenevä; ehkä sillä on symbolinen merkityksensä?
Tämähän on myös universaalia, maapallon karmaa, Kauriin "varaston" putsaamista;
just oli uutisissa maanjäristyksistä, ihan tuossa naapurimaassakin Ruotsissa.
Ja Ranskassa  :rapu: ? tulvii.
Tai  :saturnus: 28  :neitsyt: :aspect_kvi: :neptunus: rx 28  :vesimies: ihmiskunnan karmaa.
Tuo Pluton et Karman asteluku 4 kuvaa vielä maata ja jotenkin konkretiaa,
organisointia, järjestämistä, että toivottavasti sillä osaa laittaa asiat oikeaan lokeroon,
ja ehkä myös keskittyä olennaiseen.

Mietin tätä Karmaa just viimeksi maanantaina saatuani kuulla ikäviä uutisia,
ja samalla tavallaan itselleni aukeni tämän karman merkitys,
oma osani siinä sinisen laajan parantavan auran myötä.
Niin ja meinas ihan unohtua,
 :juno: 4  :rapu: yhtyy Alasolmuun,
eli kaikki ne ihmiset, joihin olemme "kytkeytyneet" tavalla tai toisella.
Että ehkä paljonkin merkityksellisiä, pakottavia kohtaamisia luvassa itse kullekin.
Itselläni on  :kuu: 4  :leijona:  :aspect_con: :kuunsolmu: eli kaikki tämä on hyvinkin henk.kohtaista juuri nyt kuunpaluuni aikaan. Sinistä Leijonan lämpöä vaan jakamaan, ilmeisesti? :angel:

niin sen väitetään olevan, että jokin "karmallinen" asia toistuu, kunnes olet oppinut ja vapaa aiheesta.
tosin itse olen miettinyt minne se kirjautuu, ilmeisesti sieluun. koska muuten ei kaikkeus osaisi toimittaa sinulle mitään toistuvaa juttua, joka sitten editoidaan pois, vai.

itse mietin onko minulla enää edes mitään toistuvaa asiaa. on vain päätöksiä että toiminko tämän firman kanssa vai tuon, tämän ihmisen vai tuon.

oletteko huomanneet miten viihteessä ei erityisesti korosteta karmaa, vaan käänteitä ja muuta tapahtuu ihan muuten vaan? no saippuasarjoissa ei tietty opitakaan mitään. mutta muukin viihde. jos katsoo historiallista leffaa, voi tietty ajatella että joku kerää hyvää / huonoa kokeakseen sen myöhemmin.

eli siis, jos olet jostain vapaa niin hyvä..

Karma on puhtaasti syyn ja seurauksen laki, valintojemme summa ja seuraus. Ihmisillä on paha tapa toistaa itseään, joten aika tyypillistä on, että samat asiat tulevat eteen aina uudestaan ja uudestaan, kunnes läksyt on opittu. Itse olen myös huomannut, että näiden vaikeiden läksyjen mentyä kaaliin on valmis siirtymään vertaistueksi muille vastaavanlaisissa tilanteissa oleville kanssaihmisille.

Onkohan kukaan muuten mieltänyt karmaa hyväksi asiaksi, toimivat ja hyvät valinnathan tekevät elämän jos ei ruusuilla tanssimiseksi niin ainakin melkoisen mukavaksi. Tai ehkä niihin oikeisiin valintoihin ei tajua kiinnittää huomiota ennen kuin saa näihin tekemiinsä valintoihin vertauskohdan.

No, joka tapauksessa minulla on kaksikin jyrkkää suunnanmuutosta elämässä, joista kumpikin on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Ensimmäinen suunnanmuutos oli tästä elämästä kertyneestä karmasta, kaikki tapahtumat saattoi jäljittää lapsuuteen ja sen jälkeen tekemiini valintoihin. Huonojen valintojen seurauksena sain maistella omia lääkkeitäni, joka oli äärettömän kitkerä, mutta opettavainen jakso elämässä. Koin eräänlaisen psykologisen kuoleman ja jälleensyntymän, niin jyrkkä oli tämä jakso.

Tästä ei päästykään lillimään nirvanassa, vaan alkoi karminen jakso, jonka juuret löytyivät menneistä elämistä. Kuvailisin tätä jaksoa henkilökohtaisiksi 1. ja 2. maailmansodaksi. 7 vuotta täysin erilaista elämää, mihin olin siihen asti tottunut. Kunnes jälleen paine kävi niin suureksi, että koin uuden psykologisen kuoleman ja jälleensyntymän, joka oli tosin edellistä hieman helpompi. Tässäkin asiassa ilmeisesti kokemus helpotti siirtymäkautta.. Ja taas uudenlainen jakso elämässä, energiat tuntuvat hyvinkin erilaisilta, mitä kahdessa edellisessä "elämässä".

Koska astrologi olen, niin miellän myös nämä "elämät" astrologian kautta. Vaikka syntymäkarttani kertoo minun olevan Aurinko-Kaksonen ja paljon muuta, niin kokisin tehneeni n. 32-vuotiaaksi tyypillisiä Jousimies-asioita, jonka jälkeen seurasi 7 vuoden Skorpioni-jakso. Pari vuotta sitten tunsin selvästi, että nyt alkaa Venus-vaihe, eli Vaaka-elämä ja osaan odottaa tähän tähtimerkkiin liitettyjä asioita tapahtuvaksi siihen asti, kunnes taas "kuolema" koittaa. Eli liikuskelen eräällä tapaa eläinrataa vastapäivään.

Sen verran kuluttavia nämä kuolemat ja jälleensyntymät ovat, että toivoisi tässä elämässä viimeisen kuoleman vievän myös ruumiin hautaan.

Sitä on vapaa ehkä sitten kun on vapaa kiintymyksistä,
on valmis luopumaan mistä hyvänsä, niin materiasta kuin ihmisistä.
Eikä tämä tarkoita välinpitämättömyyttä,
vaan sitä, ettei omistamisen ja hallinnan tunteella ole enää merkitystä.
Elämä ei ole määritelty ulkoisilla asioilla vaan sisäisillä,
ja sieltä löytyy se elämän tarkoitus ja merkitys.
Pluton rikkaus.

Lillin kirjoituksesta tuli mieleen,
että itse miellän esim.  :chiron::n paluun yhdeksi elämän virstanpylvääksi,
velat kuitataan tai sitten ei.
Toinen minkä luulen tuovan minut siihen tarkoitukseen, miksi tällä pallolla tallaan,
on proge Auringon yhtyminen Ekvaattori  :askendentti::iin Kauriissa,
meridiaanikartta ja ihmisen universaalisempi merkitys ja tarkoitus.
Varsinkin kun ite palloa nyt ravistellaan ja myrkytetään,
ja ehkä akselitkin keikahtaa siinä sivussa?

Olen vielä sen verran nuori, että en ehkä ole vielä karman muutoksia päässyt kokemaan, mutta karmallisia asioita kyllä. Olen jo pienestä pitäen joutunut kokemaan elämän rajallisuuden vakavan sairauteni kanssa, joka vei minut sairaalapetiin makaamaan pois ikäisteni seurasta moniksi vuosiksi. Kävin kuoleman rajamailla ja tuona aikana henkistyin suuresti kokemaan elämää muullakin tasolla kuin sairaalan seinien sisällä. Koen, että tämä kokemus, jos mikä on karmallinen. Lisäksi tulen kokemaan vastaavanlaisia kokemuksia vielä uudelleen elämässäni, koska kokemani sairaus on sellainen, että se "uusiutuu" monta kertaa elämässä. Jokin karmallinen läksy siis varmasti. Olen tästä oppinut jo paljon, mutta tuleeko tästä nyt sitten joku karman muutos sen myötä, että tietyllä tavalla kärsin tämän elämäni tästä ja ehkä kuolenkin siihen? En tiedä. Mutta olen oppinut luopumaan monista asioista. Se helpottaa elämää PALJON.

Olen kuitenkin kokenut niin, että mitä voimakkaammin pystyy olemaan rehellinen omalle itselleen ja sielulleen, sitä helpompi on elää ja tehdä sellaisia valintoja, jotka tuovat jatkuvasti jotain hyvää elämään. Ainahan tulee jotain pientä ärsytystä testailemaan meitä, mutta pääasiassa kun pysyy hyvin rehellisenä omille tunteilleen, intuitiolleen ja vaistolleen, niin elämä vastaa siihen takaisin, yhtä rehellisesti ja suorasti. Jotenkin lohdullista. Että jos todella jaksaa vain yrittää, niin jotain sieltä tulee takaisin. Antaa hyvän kiertää.

Niin, tuli tästä mieleen että jos karma ajaa meitä valitsemaan tietynlaisia asioita elämäämme, niin pitäisikö meidän sitten valita ne ja käydä läpi, että vasta sitten ne lähtisivät kummittelemasta takaraivostamme? Monet sanovat, että "viisailla" päätöksillä kun voisi välttää nuo kiusaukset ajaa itsensä huonoihin tilanteisiin, ja näin voisi elää turvallisen ja hyvän elämän. Mutta onko se silloin vain karman ja oppimisen lykkäämistä? Niin ettemme ikinä tule kuitenkaan tajuamaan sitä opetusta? Ja se jatkuvasti vetää meitä puoleensa, kunnes olemme karusti käyneet sen läpi? Vai onko se juuri karman puhdistamista että osaa valita toisin?

Jos mietin omaa elämääni taaksepäin, en haluaisi vaihtaa yhtään tuskallista kokemusta pois, en vaihtaa "parempaan" elämään. Sillä ilman niitä en olisi nyt minä, enkä olisi ymmärtänyt niitä asioita mitä nyt ymmärrän. Samoin ajattelen tulevaan, että jokainen kohtaamani tuska auttaa minua tulevaisuudessa ymmärtämään jotain enemmän. Mutta missä menee se raja että kokemus ei ole lopullisesti elämää tuhoava ja lamauttava vaan että siitä selvitään? Onko järkeä ottaa sellaista riskiä?

Tämä ajatteluketjuhan lopulta johtaa siihen ajatukseen, että jokainen päätös minkä teemme elämämme aikana ei ole koskaan väärä, sillä siitä vain seuraa eri asioita kuin siitä toisesta. Silti meillä pitäisi olla vastuu siitä minkälaisia päätöksiä teemme, eikä vain työntää se syy ja vastuu maailmankaikkeudelle "joka kyllä tietää mitä kuuluu tapahtua." Itse me elämämme luomme, ja monta kertaa todennäköisesti joudumme katumaan. Toisaalta vaikka katuisimmekin, niin ovatko ne päätökset silti olleetkaan vääriä? Itse asiassa se katuminenkin vain kuuluu itse prosessiin. Onko sillä väliä milloin tajuamme jonkin asian, jos vain tajuamme sen joskus? Ehkä tässä elämässä ei ole enää jotkin asiat mahdollisia, mutta täytyykö niiden sitten olla?

Näin mieki ajattelen. Onko näin vai ei, en tiedä.
Ajattelen niin, että ne " karman läksyt" on maksettava, meni miten meni, oli miten oli, sitä et voi välttää.

Ehkä hetkellisesti välttää, siirtää ajankohtaa, mutta maksettava se on.
Jos et maksa, hakkaat päätä seinään niin kauan , että maksu on maksettu! ( suoraan ja raadollisesti sanottuna). :(

Mutta perusperiaate on kuitenkin ihmistä hyödyntävä, hänen parhaakseen.
 :smitten:

Ihan sama kuin käytännössä;
pieni esimerkki,

-otat helposti saatavan lainan,
jos maksat sen aikataukussa, sovitusti, ok.

Mutta jos alat temppuilemaan, siirrät maksuaikaa...
mukaan tulevat suuremmat korot...

ja mitä suuremmin vältät takaisinmaksua,
sen hankalammaksi se muodostuu,

suuremmat korot, ulosmittaus, jne...

Mutta siinä se laina pysyy ja on,
kunnes maksat.

Sanoo  :kauris:..." rajat ne olla pittää"...ja lähtee tarkistamaan niitä  :-[

Ps. Vähän niinkuin Jupiterin ylilyöntejä joutuis makselemaan takaisin, kukin omalla tavallaan. Toiset rahallisesti, toiset henkisesti, kukin tavallaan...

Nyt taitaa selvännäkijä ystäväsi antaa sinun uskotella olevasi vähän Suurempi kuin oletkaan. :)
En usko, että toinen IHMINEN voi pelkillä ajatuksillaan aikaan saada toisen kuolemaa.
Silloin ihminen voisi määrätä pienemmätkin asiat toisen elämässä, pelkillä ajatuksillaan...

Uskon ajatuksen voimaan, mutta vain jos se kohdistuu ihmiseen itseensä.

Minun mielestani karma on myos silkkaa syyn ja seurauksen lakia-eli Suomeksi sanottuna "mita kylvamme sita myos niitamme"
Myos ajatukset vallitsevat vahvasti karmaamme ja tarkoitus varmaan on ymmartamisen kasvu toisiamme kohtaan-itse uskon vahvasti, etta kannustamalla ja uskomalla hyvaan-saamme paljon enemman aikaan kun ivaamalla tai haukkumalla.
Ajatus on joskus paljon voimakkaampi kuin itse teko(tietysti riippuu mita tekee)-tarkoitan, etta ajatuksella on paljon voimakkaampi energia kuin pikku teolla.

Ehkäpä se vastaus sinun täytyy löytää itsestäsi. :smitten:

Ellei joku ole jo ajatellut omissa ajatuksissaan sinulle toisen laista kohtaloa...kuten uskot voivan olla mahdollista.  :)

mutta entäs jos elämä ja karma ovat kaikki vain leikkiä.. nyt hymyä huuleen ja karmat pois piknikiltämme..

Oi, kiitos mielenkiintoisista ajatuksistanne.. ajatuksella pureskelen...

^Nekhbet^ -saatata olla oikeassa, voi olla vain leikkiä. Totinen toimi, tappaa silmien säihkeen. Kevyesti ottaminen on asia, joka olis syytä kait osata vaikka "aikuistuu"  :D


Noilla linjoilla itsekin purjeitani pullistelen ja pohdin valintojeni oikeellisuutta ja kerrannaisvaikutuksia  ::)

Rovatar -sinun vertaus rahan lainaamisesta oli hyvä, menee samoille linjoille kuin Diamondin heittämä vanha sananlasku "mitä kylvää, sitä niittää"

Voiko kuitenkin olla niin, että laina on otettu jo joskus muinoin... siemenet kylvetty ennen sinua (minua) ja sinun oppiläksysi on niittää. Missä suhteessa meidän kaikkien karmalliset opit kietoutuvat toisiinsa?

Tottahan on, että lapsuuden kokemukset ovat muokkaamassa vahvasti meitä, hyvässä ja pahassa. Aivan kuin Lilli kirjoitti... osui muuten hyvin termityksesi -saanhan lainata? Tuo käsite psyykkinen kuolema ja uudellen syntyminen, 1. ja 2.maailmansota, nje. *hyr*  :-\
1.maailmansota takana, jälkimainingit menossa... sen taisi aiheuttaa psyykkinen kuoleman ja uudelleen syntyminen... en ollutkaan  enään se "minä", johon oli muut sopeutuneet... no, nyt mennään näin  :D Tietyllä tasolla "tiedän", että tulossa on se 2.maailmansota ja tällä kertaa se ei lähde minusta  :P ...kerrannaisvaikutuksia -heitäppä kivi tyyneen lampeen ja katso renkaiden muodostumista...
 :o

KV -lainatakseni;"Se mikä tuntuu oikealta, niin se todennäköisesti myöskin on sitten niin."
Tuota käytän verukkeena, kun pohdinta oikeellisuudesta käy niskaotteella kiinni ja meinaa painaa mattoon. Jos minusta tuntuu hyvältä, annanko toisten rutinoiden vaikuttaa siihen? Vain siitä syystä, että heillä olisi parempi olla...

Eli toistan itseäni, missä suhteessa olemme kietoutuneet toisiimme ja mikä on vastuu meillä siitä?
Myöskään en ole löytänyt vastausta, mitä sen jälkeen kun läksyt on opittu -uusia?
Kun kaikki on opittu, tuleehan sellainen tila, tuleehan?!?!??!
 8)
Pääsenkö mihin, saanko mitä... MIKSI?
 :smitten:

KV?


Minä vaan kommentoin tähän...

Minusta tuo on hyvin itsekäs kuvitelma,

'minua ahdistaa tämä planeetta, joten haluan tuhota sen'

'Luokoon ne jotka haluaa jatkaa samanlaista elämää oman planeetan'


Minä tunnustan, etten kertakaikkiaan kykene luomaan planeettoja. Ja rakastan juuri tätä.

Sinä olet puhunut aikaisemmin monesti 'Jos vain itsekkyys poistuisi maailmasta niin kaikki olisi paremmin'....


hmm...löysinkö porsaanreiän logiikastasi?

Jos minä vihaisin tätä ihmisten maailmaa, niin vähemmän itsekästä olis vain itse lähteä täältä, eikä koittaa viedä sitä muiltakin.


Noin ajatuksen tasolla. Minä en millään muotoa toivo tai halua, että sinä posituisit täältä tai lähtisit.

...


lisäys: sen kyllä ymmärrän aivan hyvin, että elämä ihmisenä saattaa ahdistaa, on minuakin ja paljon. Mutta samaan aikaan oli monia muita yksilöitä joita ei ahdistanut, ja se oli vain minun ahdistustani. Jos olisin sen takia pyrkinyt hajottamaan kaiken toisiltakin, se olisi juurikin hyvin itsekästä.

Kiva kun vastasit. ettet ottanut turhaa nokkiisi :)

Mahtuuhan tänne 5D ihmisiäkin, jos mahtuu kaikenlaisia muitakin tallaajia ja liitelijöitä, joka lähtöön. Olen yhdenlainen esimerkki siitäkin ;D

No, ei tämä elämä tosiaan kauaa kestä, siis kenelläkään, vaikka eläisi pitkän ihmiselämän.

Ehkä sitten siinä toisessa vaiheessa (kehostaan poistuneena) ajattelee, että olipa nopea välähdys, ja turhaan stressasi. En tiedä, näkee sitten. Ehkä siinä vaiheessa voi tosiaan valita, että jos ei halua tänne uudelleen, voi olla palaamatta kiertoon. kunhan muistaa pysyä hereillä silloin.

Minä tuun 1000 kertaa takaisin.


Muuten mielenkiintoisia juttuja tässä ketjussa muitakin, päivällä luin, mutten voinut kommentoida, ja ehkä parempi niin että saa muutkin suunvuoroa. Varsinkin Kide'n kirjoitus minua viehätti.


Tähän karmaan, niin minun näkemys on, että kyllä se jollain lailla yhteistä on, kaikki ollaan tänne syntyneenä samassa ketjussa...


tuskin kukaan tänne syntyy 'vapaana karmasta' tai jos syntyykin, ei voi elää täällä vapaana siitä, sillä se tulee sisään joka puolelta.


Tässä ajassa on minusta etenkin hyvin paljon haastavaa, raskasta ja vaikeaa karmaa ja tämä aikaa tosiaan koettelee ihmisiä.


Mutta minä uskon että parempi aika on tulossa. Mutta että vaan Yksilö voi rikkoa huonon karman ketjun. se on hyvin yksinkertaista:

Laittaako vihan kiertämään vai eikö laita.

Oma valinta.


Ja uusia hyvän karman ketjuja voi yksilö valita aloittaa...Joka hetki.

KV, on tosiaankin hieman vääristynyt kuvitelma, että jos itseä ahdistaa ja haluaisi päättää elämänsä, että kaikki muutkin tuntisivat samoin. Ahdistuneessa tilassa ruukkaa projisoida, eli ympärillä kiinnittää huomiota omaa ahdistusta tukeviin asioihin ja sillä ruokitaan tuskaa entisestään. Kohtahan se koko maailma on läpimätä paikka, mistä ei mitään hyvää löydy. Projektiohan toimii myös toisinpäin: iloisena ja onnellisena sitä näkee muutkin ihmiset ihan mukavina tyyppeinä, joilla tosin voi olla omat heikkoutensa ja kipukohtansa setvittävänä. Tässä päästäänkin sitten taas karma-aiheeseen. Maailman itsekkyyden parantaminen on parasta aloittaa aina itsestä ja testata, pystyykö sitä todella rakastamaan itseään ja muita niin kuin itseäsi, kuten eräs kristinuskon merkkihenkilö neuvoo..   ;) Mielestäni sokeus hyville asioille, kauneudelle, rakkaudelle, ilolle ym. vetävät ihmistä kyllä melkoisen katkeraan suuntaan.

Mitä tulee noihin kuolemantapauksiin, niin en minäkään usko, että sinä niitä ajatuksillasi aiheutat. Todennäköisesti kyse on jonkinlaisesta tiedostamattomasta selvänäöstä tai jostain muusta asiasta, ehkä jopa ennen syntymää tehdystä sielunsopimuksesta. Tunnen esim. erään toimittajan, jonka haastateltavat ruukkaavat kuolla pian lehtijutun ilmestymisen jälkeen. Itse olen taas matkustellut melko paljon, ja kummasti näitä paikkoja, joissa käyn, kohtaa jokin luonnonmullistus, mellakka tai vallankumous. Aika karmaiseva olo tästä tulee, mutta en todellakaan usko, että esim. New Orleans jäi pyörremyrskyn aiheuttaman ja Phuket tsunamin aiheuttaman tulvan alle sen takia, että minä kävin siellä.

lyhyesti tähän väliin, minä olen paljon ajatellut tuotakin ko. kristinuskon merkkihenkilön lausumaa. Tässä ei ole edes kyse mistään antikristillisestä angstaamisesta, lause on minusta erittäin hyvä:

Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.


Hyvä juttu.

Mutta tosielämässä on paljon yleisempää, ettei rakasta itseään! Ja silloin tuo lause ei voi toteutua.

Se toteutuu silloin muodossa

'Inhoan toisia ihmisiä yhtä paljon kuin itseäni'


Minä näen että itsensä rakastamisesta lähtee paljon hyvää. Sitä ei pitäisi pitää pahana ja syyllistävänä. Varsinkin tässä ajassa, mitä ennemmän ihmiset saavat itserakkautta, sitä parempi kaikille.


Kun itsensä rakastaminen ei ole samaa kuin ylimielisyys ja narsismi, jälkimmäisessä varsinkin henkilö ei todellakaan rakasta itseään ollenkaan, tuskin edes näkee itseään.

 :kuu: :neitsyt: ja sanojen pienet mutta tärkeät merkityserot


ihan omiani lisäilin, ei ollut siis mitään kritisoitavaa ylläolevaan kirjoitukseen, vaan tuli siitä mieleen.

Hyvin lisätty, aamunsäde, tämä oli minunkin pointtini.

^ :)

Niin tuo KV?'n ensimmäinen vastaus siihen omaan kommenttiini jäi minulta eilen huomaamatta kiireessä, mutta nyt kun sen luin, niin olen näin ennenkin ajatellut, että kunnoitan sitä kun puhut suoraan myös noista tuhoavista puolistasi.

kaikki kun ei uskalla julkisesti myöntää itsessään sellaisiakin olevan, ja se kertoo rohkeudesta ja suoraselkäisyydestä pystyä niistä kirjoittamaan myös muille.

Siis väittäisin, että ei ole ihmisolentoa, joka ei olisi koskaan (ainakin tässä ajassa) joutunut sellaisia kokemuksia kokemaan sisällään...mutta en väitä tätäkään 100% lukkoon, sillä mistä minä todellakaan voisin tietää, ainoastaan itsestäni voin tietää, ja luultavasti sekin etsintä jatkuu koko elämän ja aina jää jotain löydettävää....



hmm...onkohan ns. karmasta vapautuminen, kierrosta poistuminen tai 'ylösnousemus' sitä, että on todella nähnyt itsestään kaiken, eikä mitään enää ole löydettäväksi?


Minulla ei ole siihen päämäärään mikään kiire, joillekin se on suuri tavoite.


Haluan todella tuntea ne kaikki puolet ja siihen menee aikaa, ehkä lukemattomia elämiä...


t- Nti.Aika    (Aika ja Karma... :saturnus:...sanskriittia, 'Kala' = Aika...)

ja toinen syy, miksi en halua KV?'n 'poistumaa'....en halua kenenkään poistuvan täältä ennen kuin aikansa on, ja se EI ole minun käsissä. Yksi perusasia minulle on jokaisen oikeus tehdä matkaansa juuri niin pitkään kuin he sitä luonnollisesti tekisivät, siihen väliin meneminen olisi minulle törkeää oikeuksieni ylittämistä. (luon itse moraalini)

Mutta siis, yksi syy siihen miksi en halua KV?'n poistuvan, on että minusta on hyvin kiintoisaa avartua lukemalla sellaisten yksilöiden juttuja, joita minä en olisi voinut koskaan kirjoittaa. Vaikka juttusi kuulostavatkin minusta joskus scifi-novelleilta (pidän scifistä) enkä osaa nähdä samalla lailla aina (joskus kylläkin)...niin nään omaperäisen ja persoonallisen henkilön, jossa on jotain täysin minulle uutta.


siispä en halua tälläisten henkilöiden ennenaikaista poistumaa. Koska en pidä tylsyydestä ja mielenkiinnottomuudesta, ja sellainen maailmani olisi ilman kiehtovaa erilaisuutta.

'toiseutta' niin kuin jotkut akateemiset filosohvit sanoo. :)

Itsekästä ajattelua.
( älä ota herpparia kommentista...olen  :kauris:)
 8)

Voi varmasti ollakin, mutta missä välissä olen sanonut, etten olisi itsekäs?

Kyllä minä olen itsekäskin. Monen muun asian ohella. :)

Lisäys:

Ei tässä maailmassa ilman jonkinasteista itsekkyyttä pärjää.


-Alunperin liian naivin Kalan oppivuodet ja niiden jälkeinen tilinpäätös :saturnus:



lisäys 2 : Se oli KV?:n usein ilmaisema ajatus, että 'itsekkyyden poistuessa maailma olisi paljon parempi paikka elää' tai jotenkin vastaavasti, näin minä sen olin käsittänyt.


Minusta jonkin verran on tervettä oll itsekäs. Ei pysy muuten koossa, tulee hyväksikäytetyksi, täytyy puolustaa itseään, monia syitä.


Minä en ole itsekkyyttä kritisoinutkaan.


Ja...kyllä itsekkyyttäkin voi kritisoida, ja sillekin on varmasti aihetta.



lisäys3:

Täällä maailmassa taitaa mennä vähän niin, että kukaan ei puolusta minua/sinua ja ketään ei välttämättä kiinnosta minun/sinun oikeudet, jollei itseä kiinnosta ja jollei itse puolusta.

Tämän olen myös oppinut tähän asti...itse.....

No lähinnä mie ajattelin, ettei toista saa käyttää elämänsä välikappaleena, jos toinen ei tahdo.
Vaikka siitä saisikin itselleen jotain.

Terve itsekkyys onkin ihan hyvä, osata puolustaa omaa reviiriään, omia mielipiteitään, elämänasennettaan...mutta siihen ei, mielestäni, saisi liittää niitä, jotka toisin ajattelevat.

Tuli vain esimerkkinä mieleen, kun olen läheltä seurannut erästä aivokuolleen omaisia, jotka pitävät henkilöä koneissa, vaikka hän ei nyt, eikä koskaan enää kykene ajattelemaan, eikä minkäänmoiseen tajuamiseen ympäristöstään. Mutta omaiset eivät kykene luopumaan...ymmärrän kyllä kuinka vaikeaa voi olla läheisen elämästä luopuminen...

Mutta itse ainakin olen sanonut, että multa heti letkut pois, jos noin käy..
teidän on sen asian kanssa elettävä,
se hyväksyttävä...

Antakaa mennä, kun sen aika on. Minulle. Ei teille itsellenne.

ai, tämä asia^


Minulle ei tullut edes mieleenikään. Itse tarkoitin perustelua sille, miksi en aio murhaa tehdä.

'toisen matkan katkaiseminen ennen aikojaan'


tuo juttu mistä kerroit, ei mitään kokemusta eikä mielipidettäkään asiasta vielä. Kun ei ole koskettanut omaa elämääni, niin en ole tullut ajatelleeksi.

joten, en kommentoi.



lisäys: ja minä en ainakaan koe, että KV?:ta käyttäisin minään välikappaleena, ja toivon ettei hänkään koe ;D

ne tikku-jutut (kirjaimet) on erittäin hyödyllisiä :smitten:


Minä kanssa olen ollut aikoinaan liian hyväksikäytettävä ja väärällä tavalla kiltti. olen edelleenkin kiltti, mutta myös itsekäs, enkä anna itseäni kenenkään käyttää, ja pyrin olemaan käyttämättä muita. Opin sen vaan kantapään kautta: lopulta vain minä olen se, joka puolustaa minua.

mutta enpä ehdi nyt enemmän syventyä lukemaan mitä kirjoitit kunhan huikkaan väliin.

Olen minäkin saanut useita toiveita toteutuneeksi, kun olen toivonut niitä jumalaltani.

Itse en koe karmaa mitenkään negatiivisena asiana. Näen sen taas kerran vain järjestelmänä ja tapana jäsentää maailmaa ja omaa elämää. Yksinkertaisestihan se vain on kausaliteettiä, syy-seuraussuhteita, mikä sekin on vain tapa nähdä asia, emmehän tosiasiassa näe syitä ja seurauksia, vaan yksittäsiä tapahtumia ja me itse luomme niiden välille suhteet. Tämä on ainakin miettimisenarvoinen asia siinä mielessä, että jos kaiken haluaa nähdä karmallisina asioina, jotka ruoskivat meitä tiettyyn suuntaan, niin tavallaan itse luomme itsellemme sen karmisen vankilan. Täytyy muistaa, että vaikka karma jossain muodossa olisikin olemassa, niin ei pidä pitää itseä sen vankina. Minä en halua tuomita itse itseäni mihinkään vankilaan, vaikka virheitä ja pahoja asioita olen tehnyt. On inhimillistä tehdä virheitä ja ajan kanssa oppia niistä, en tarvitse mitään karmajärjestelmää enää painamaan minua maan alle, sillä ilman sitäkin voin varsin hyvin oppia välttämättömiä asioita.

Mutta jos nyt puhutaan niistä karman muutoksista. Niin sanoisin kokeneeni aika montakin eri tyylistä vaihetta jo tähän mennessä ja niistä kaikista jotain oppineeni. En oikein osaa nähdä mitään jaksoa elämässäni erityisen karmallisesti negatiiviseksi, sillä se antaa niille valitettavasti negatiivisen säväyksensä. En halua itse nähdä vaikeuksia mitenkään negatiivisena, vaan lähinnä ohjenuorina siitä miten asiat tulee tehdä ja hoitaa, jotta ne menisivät sujuvammin. Enkä halua nähdä oikeastaan yhtään hetkeä elämästä erityisen synkkien lasien läpi. Jollain tapaa minua juuri tässä hetkessä häiritsee se, että minun täytyisi nähdä oma elämäni jonkin synkän karmajärjestelmän läpi.

Noh, kaikki joko on tai on olematta olemassa. Hypoteettisestihan tämä on varsin mielenkiintoinen termi ja asia tämä karma.

minä nyt hieman itsekkäästi (Vaikka Ratkaisu pysyi aiheessa Karma...), lisään tuohon omaan heittooni KV?:lle, että 'olen minäkin usein saanut jumalaltani toiveita toteutuneeksi'


teen tärkeän lisäyksen:

En minä mitään toiveita saa toteutuneeksi, ellen itse tee niiden asioiden eteen jotain, usein paljonkin työtä (en määrittele minkä kaltaista työtä:sisäistä, ulkoista, tekniikan harjoittelua, älyn kehittämistä, tunteiden tutkimista, sydämensä avaamista rakkaudelle...miljoona erilaista tapaa)

Niin käännän sen lauseen muotoon:


'Saan usein jumalaltani toiveen toteutuneeksi, kun pyydän, että saanko onnistua tässä minkä eteen ponnistelen'


siinä on ero.

Ja usein olen ollut niin itsepäinen, että jos haluan kovasti, jatkan vaikka ensimmäiset 5 kertaa tuottaisi epäonnistumisia :) Siinä itsepäisyys-luonteenpiirteen hyöty, vaikka sillä on myös negatiivisia muotoja kuten kovakalloisuus ja pään seinään hakkaaminen. Mutta toisaalta, kovaa kalloa saakin monta kertaa hakata seinään ;D


Tää on melkin off-topicci, mutta ei ihan:


jos ajatus on Karman Muutos



niin....NYT on hyvä, historian paras Hetki alkaa muuttamaan sitä itse.


Karma ei muutu, jos siitä vaan valittaa, ja ei tee mitään.

Toki valitus on teko, ja kyllä minäkin aikani valitin, etenkin juuri terapeutille. Nähtävästi tarvitsin suuresti paikkaa, jossa saan valittaa. Ja sain senkin :)


 Ja olenkin tästä jälkeenpäin hyvin kiitollinen että minulla oli se tilaisuus. Toisaalta, sitäkään, mahdollisuutta karmani muuttamiseen terapian avulla, en olisi saanut, ellen itse olisi ottanut puhelimen kauniisti käteen ja soittanut mielenterveystoimistoon  (Teko), eli se oli tiettyä nöyrtymistä. Ahdistaa, teen sille itse jotain, otan vastuun, vaikkakin mielenterveystoimistoon soittaminen ei ole sellainen asia, joka näyttää CV:ssä hienolta ja josta saa mitään kunniaa..... ::)




Lisäys: Teko karman muuttamiseen voi olla myös valinta olla tekemättä.


esimerkiksi, valinta olla lyömättä tai haukkumatta. Sekin on teko.


lisäys2: etenkin tämä teko korostuu voimassaan silloin, kun henkilöä itseään on lyöty ja haukuttu. Helpoin vaihtoehto olisi vain antaa sen kiertää eteenpäin, muuttumattomana lyömisen ja haukkumisen karmana.

Kyllä uskon kanssa, ja kokemuksella, että tunnemaailman solmujen avaamisella on iso merkitys Karmasta vapautumiseen.

Käytän sanaa solmu, sinä käytit sanaa lukko, sama asia, eri tavoin kuvattu.

Elämässä voi olla useita kuolemia, jotka eivät tarkoita fyysistä kuolemaa, kuten sanoitkin.


Toisaalta, minusta juuri se on erittäin hienoa :)

Voi syntyä ja kuolla useasti yhden fyysisen elämän aikana...tai luoda itsensä kuin käärme nahkansa...ja en viittaa kristillisen viitekehyksen paholaiseen tällä, en sitten ollenkaan.

Sanonpa nyt vain tähän ihan offtopikkina, että itse en pidä esimerkiksi energioihin uskomista yhtään "parempana" tai erilaisena kuin siihen kristilliseen Jumalaan uskominen. Ihan sama vaikka kuinka olisi omia kokemuksia, niin ainoastaan erona näissäkin on se millä termeillä ja miten haluaa uskoa. Millä tapaa kristilliseen Jumalaan uskominen olisi sen huonompi asia kuin näihin new age tyylisiin asioihin? Ei kannata tuomita välttämättä muita ihmisiä sen takia mihin he uskovat, sillä loppupeleissä omakin usko tai kokemusten selittäminen on aivan samassa kategoriassa...ainakin minulle. Kyllähän sinullakin KV on aika paljolti asioita, jotka ovat ns. uskonasioita. Minulle vain kalskahtaa vähän pahalta lähteä tuomitsemaan muiden ihmisten uskoa, sillä niin, kuka sanoo kuka on oikeassa ja väärässä.

Lainaukset KV?'lta.





Hyvät perinteet jatkukoon, huonot muuttukoon. Kuka sen määrittää mikä on huonoa ja hyvää: jokainen yksilö....







 ;D :smitten:



Niin minunkin helvettini, ja se on täällä maanpäällä, sydämen pimeällä puolella, eikä jossain tulisessa järvessä.


Tuli-elementti on minulle rakas.






Kristinuskon negapuolia: syyllistäminen ja pelottelu. Sekä naiseuden täydellinen puuttuminen jumaluudesta.






Minusta kirkolla on kaksi vaihtoehtoa:


Kaatua tai uudistua. ::)

;D


Sinä, Minä, Hän, Me , Te, He....persoonapronomineillä eteenpäin. Näin tikusta-asiaa linjalla :)







Kultainen Noutaja.



(vuh) ;D


...Joo, nyt kirjoittaan sitä esseetä.

Niin no, tätä keskustelua voisi kyllä jatkaa jossain muussa ketjussa. Ei siis pointtina ollut se, että pidän sinua hihhulina, vaan se, että en ymmärrä miksi toisten usko on tuomittavaa jos se vain kohdistuu eri asioihin ja sisältää erilaisia ilmenemismuotoja. Tämä on vain vähän kulahtanut aihe, niin annetaan olla.

Niin, siis pointtini aika tärkeä osa on se, että en pidä uskoa ja uskontoa samana asiana. =) Uskossa mielestäni harvemmin mitään pahaa on, uskonnossa välillä saattaa ollakin.