Astro Foorumi

Meillä on jonkin verran vanhoja esineitä. Talomme on iso ja wanha. Antiikki ym. sijaitsee eri puolella kuin asuinhuoneemme.

Muutamina kesäisinä öinä olen laitellut uusia verhoja jne. sinne toiselle puolelle. Yksi esine häiritsee siellä. Se on saksalaissotilaan ruostunut kypärä, jossa on luodinreikäkin. Kypärä on löytynyt luiden mukana pellosta.

Ymmärrän järjellä, ettei tuollaisen esineen ole tarkoituskaan olla huippumiellyttävä. Mutta se on kuitenkin osa elettyä elämää ja historiaa, ja varmaan kantajakin jo kaukana... Miksi siitä sitten tulee huono tunne, ja voiko esineestä olla haittaa? Miten menettelisitte vastaavan kapistuksen kanssa?

Esineethän keräävät mukanaan energiaa, samoin kuin paikat. Minua esimerkiksi ei saisi kirveelläkään keskitysleireihin tai Hiroshiman atomipommin tuhoamalle alueelle, koska molempiin on jäänyt aivan karmeat energiat.

Koska kypärän entinen omistaja on kuollut kypärä päässä ja kuollut vieläpä sodassa, tässä on mukana kaksi erittäin negatiivista energiaa. Ensiksikin kuolema on suurimmalle osalle ihmisistä pelottava asia ja sodassa kuolemanpelko on läsnä aina. Lisäksi sota on kaikkien negatiivisten energioiden huippupiikki, koska se pitää sisällään niin kamalia asioita - toisen tappaminen on henkisesti kaikkein suurin rikos, teki sen sitten tarkoituksella, käskystä tai tahattomasti. Tähän voidaan lisätä vielä se, että vainajan jäännökset ovat unohtuneet metsikköön kauan kotimaasta, eikä hän ole saanut kunnon hautajaisia. Joitakin vainajia tämä asia kismittää.

Kypärälle voi tehdä puhdistuksen, jos se auttaisi asiaa. Ensiksikin suosittelen hiljentymään kypärän entisen omistajan kunniaksi, siunaamaan hänet (ihan pelkkä pienikin rukous ja kiitos riittävät. Vainajaa voi myös kehua urheudesta) ja polttamaan vaikka kynttilää hänen kunniakseen. Kypärän voi puhdistaa energisesti kuvittelemalla sen ympärille valkoisen valon, joka ajaa kaiken mustan energian kypärästä pois. Kuvittele, miten koko kypärä muuttuu valkoiseksi. Myös violetti valo puhdistaa. Kypärää voi puhdistaa pitämällä sitä suitsukkeen savun alla ja/tai liottamalla sitä merisuolavedessä (suola puhdistaa).

Kypärää voi pitää myös auringonvalossa, sekin auttaa. Jos yhdistää nämä kaikki, luulisi kypärän puhdistuvan ainakin osittain. Puhdistusrituaaleja voi toistaa ja samoin vainajaa voi kunnioittaa useammankin kerran. Voit myös pyytää Korkeimpia Energioita puhdistamaan kypärän.

Ystäväni asuu samanlaisessa ikivanhassa talossa, joka on täynnä antiikkia. Jokunen vuosi sitten hän löysi ukkinsa sodasta ottaman Natsi-sormuksen (vainajalta ryöstetty). Ystäväni ei pitänyt ollenkaan sormuksesta sen energian vuoksi vaan lahjoitti sen eteenpäin.

Tekisin aivan samalla tavalla-eroon ja nopeasti!

Jos esine on paha ja siitä täytyy päästä eroon, niin miksi ihmeessä antaa sitä eteenpäin - pistää kiertoon jollekulle joka ei tiedä näistä asioista yhtikäs mitään? Miksei vaikka mieluummin haudata jonnekin metsään kunnioittaen ja tehdä ne rituaalit siinä hautapaikalla? Tai antaa museoon...?! Itse en usko minkään esineen voivan olla sinällään pahan, mutta en pitäisi esillä mitään kalmistojäännettä oli kuolema sitten missä olosuhteissa hyvänsä tapahtunut, tuntuisi...ikävältä. Tosin tämä tuntuu minusta enempi taikauskolta.

Kiitos hienoista vastauksista! Paljon ajattelemista!

Atha kirjoitti taas kerran asiaa. En ole muuten koskaan ajatellut, että kyseinen sotilas olisi ollut erityisen urhea. Tappoi käskyjen perusteella kuin robotti (tätäkään en voi varmaksi tietää) ja kaatui venäläisluotiin pienen pellon reunalla pikkukahakassa (tämä ilmeistä). Kuoli kumminkin kaukana kotoaan, nuori mies.

Toinen maailmansota oli kyllä ihmiskunnan historian mädimpiä aikoja.

Rakkauden valo ja Diamond, tätä olen harkinnut. Ja ElectricSun, jos jostakin syystä kypärän pidän, kokeilen varmaan useankinlaisia puhdisteluja.

Rohana muistutti, että eteenpäin antamisessa on tiettyä vastuuta. Uskon, että on ihmisiä, joilla on luonnostaan hyvä suojaus. Usein nämä eivät halua tai saa yhteyttä henkimaailmaan. Energiat ovat sillä tavoin kunnossa, ettei mikään ylimääräinen pommita, eikä sellaisia mietitä. Missään tapauksessa en kuitenkaan laittaisi vahinkoa kiertämään, saati ottaisi euroakaan rahaa tuollaisesta esineestä.

Kuulostelen nyt seuraavat kolme yötä, mikä olisi vainajan oma toivomus. Jos häntä nyt tuollainen taakse jäänyt juttu enää kiinnostaa.

Mutta siivoilin taas illalla siellä päin taloa, ja yhtään ei tee mieli mennä siihen huoneeseen.

Yöh, minäkin taitaisin hävittää. Tai sitten hautaisin sen maahan, poteropuoli alaspäin ja istuttaisin siihen jonkun kasvin / kukan pienen puun. Siinäpähän saisi päästellä energioitaan uutta puskien  :)

Tuota, haluaisin tuoda oman näkökantani asiaan.  ???

Esineillä voi olla oma energiansa, mutta tiedämmekö varmaan minkälainen se energia on.

Maailmansodissa taistelleet ja kuolleet ihmiset eivät olleet sen pahempia kuin mekään. He olivat uhreja. Oli vallanpitäjiä ja uhreja ja jotkut kamppailivat veitsenterällä. Vallanpitäjätkin uskoivat omaan 'hyväänsä'.

Ymmärtäisin, että olemme vielä niin raakileita ihmisiksi, että emme voi elää vielä rauhassa ilman sotia (uutiset). Jotakin tiivistyy ja purkautuu sotien kautta. Maailmansodat olivat myös noita järkyttäviä kollektiivisia ihmismielen purkautumia, joissa oli kauheasti 'pahaa ahdistusta'.

Joten jos katsomme tästä näkökulmasta, ihmiskunnan silmät avautuivat monessa asiassa ja puhdistuminen alkoi. Jos ajattelemme vaikka natseja, jotka useimmat olivat vain aikansa uhreja, he tekivät tässä kamalassa työssä osansa.

Minä ehdottaisin, että myötäeläisit tämänkin sotilaan elämää, ei se ole ollut läpeensä pahaa. Kiittäisit siitä tehtävästä, mitä hän kosmisesti suoritti ja siunaisit hänet mielessäsi. Jo silläkin esineen energia muuttuu. Voihan sen vaikka haudata sitten.  ;)

Tämä koko ketju tekee mut tosi surulliseksi. :'(

Komppaan Esmiraldaa.

Ihmiset luovat ihan itse ne "negatiiviset" energiat esineisiin, joiden ajattelevat
kuuluvan jollekin "pahalle", siis toisin sanoen itseään huonommalle/alempiarvoiselle ihmiselle
ja nostaa itsensä sillä ko. henkilön yläpuolelle "kaikessa hyvyydessä ja viattomuudessa".

Jos et tiedä, mitä tehdä sille, niin lähetä se mulle. Ehkä sen kypärän entinen
omistaja, ja mitä todenäköisemmin kuoli se päässään, haluaisi sen haudattavaksi
omaan isänmaahan. Mulla ei ole pitkä matka tuohon naapuriin.
Voihan se olla itävaltalainenkin sotilas Saksan hallinnon alla. :'(

Voin maksaa lähetyskulut. Rahaahan en moisesta "pahasta" halunnut.

Jos kiinnostuit, YV:nä lähemmät tiedot.

Jotkin selvänäkijät käyttävät esineitä tulkinnoissaan tavalla tai toisella, joten kyllä esineissäkin on oma energiansa :) Toiset ovat niille herkempiä kuin toiset - vähän sama asia kuin se, että musiikkien eri genret värähtelevät tietyltä taajuudelta. Toinen kestää toisenlaista musiikkia ja toinen toisenlaista. Se ei silti tarkoita, etteikö musiikissakaan ole energiaa, jos on kaikkiruokainen musiikille :)

Näin ajatteleepi Ma :D

Kiitos kommenteista taas!

Viime yönä ei kyllä tullut mitään viestiä. Tuli mieleen, että ehkä tyyppi on kiinnostunut vanhasta kypärästään yhtä vähän kuin minä poisheittämistäni kengistä.

Kyllä siinä kypärässä hieman ikävää energiaa on. Arvaisin kuitenkin, että se energia liittyy kurjiin hetkiin. Mitään varsinaista rauhatonta henkeä kypärässä ei ole kiinni, johan se kummitus olisi havaittu vuosien varrella.

Pointtini oli se, että sota ja tappaminen on aina negatiivista (kuten Kaarinakin kirjoitti). Mies miestä vastaan on sodassa tietysti pelin henki, mutta miehittäjät aiheuttivat kyllä siviiliväestöllekin kauheuksia.

Esmiralda, en muuten väittänyt, että saksalaiset sotilaat olisivat sen pahempia kuin muutkaan. Itse asiassa he käyttäytyivät täällä siviilejä kohtaan inhimillisemmin kuin venäläiset (molemmat rintamat menivät täältä yli). Suomalaiset olisivat kyenneet vastaaviin inhottavuuksiin, jos olisivat sieltä poteroistaan päässeet kauemmas (natsistinen Suur-Suomi Uralille asti oli tavoitteena!).

Selkälokki ja Sasha, käypiä ideoita molemmat. Tosin kypärä on teknisesti ukkoni, koska hän sen löysi. On sekin vaihtoehto, että saa kiikuttaa sen äitivainaansa mökille, jos ei halua kypärästä luopua.
 

Kyseinen sielu saattanee olla siirtynyt jo seuraavaan elämään, sillä aika usein sodassa kuolleet (olivatpa he sitten siviilejä tai sotilaita) haluavat palata pian takaisin maanpäälliseen elämään jatkamaan oppiläksyjään. :)

Sama taalla, en todella tuomitse ketaan jonkun esineen vuoksi-vaan juuri uskon, etta sodassa kuolleen energiat eivat voi olla erityisen harmoonisia.
Esineethan keraavat energioita-olkoon esimerkkina isani kello, joka pysahtyi hanen kuollessaan ja kello EI toiminut sen jalkeen.
Miksi emme hankkisi kauniita esineita joista meille jaa hyva tunne?

Tästä tuli mieleen kertoa oma havaintoni, joka voi olla täyttä humpuukiakin,
että (tuntemani ja mun vuorovaikutuksessa olevat) ihmiset,
jotka asuvat nuorissa valtioissa, ovat herkempiä lähimenneisyyden kauheuksien energioille
ja heidän tuntemuksissaan (joka ilmenee puheena/kirjoituksena) on edelleen vallitsevana
hyvät ja pahat ihmiset ja ne kokemansa pahat tuottavat ajatuksen tasolla edelleen
negatiivisia energioita.

Sota on niin kamala asia kokea, että niiden jälkienergioita käsitellään useampi seuraava sukupolvi.

Kun valtiolla on ikää, tarkoittaa se myöskin enemmän sotia ja enemmän kansallista kokemusta
niiden energioiden käsittelyssä ~ pitkä historia ~ ja sen viimeisen sodan/katasrtofin energioiden
käsittely on helpompaa, koska se on tuttua, jolloin ne kauheuksien energiat saavat
vapauden muuttua ~ vapauden mennä rauhaan.

Tämä tosin ei tarkoita sitä, että vanhemman valtion kansa olisi jotenkin paatuneempaa
-esim. Itävaltalaisten sydämissä on erittäin syvä haava, sanoisin että kansallinen trauma
viime sodista.
Ensinnäkin jossittelu, mitä jos olisimme tukeneet Hitleriä hänen muissa kiinnostuksissaan,
sitten pakkoalistuminen natsiSaksan alle, koska toinen vaihtoehto oli valita,
että Saksa hyökkää tähän lilliputtimaahan Hitlerin katkeruudella entstä kotimaataan kohtaan.

Sitten se pakko-armeija ja käskystä oman ystävän, naapurin tai jopa sukulaisen lähettäminen
keskitysleirille tai teloitettavaksi tai tekemässä sitä itse.
Kuvitelkaa itsenne moiseen tilanteeseen. Jos ette noudata käskyä,
niin sinua ylimmät eivät tapa/kiduta sinua, vaan perhettäsi ja läheisiäsi ja sinä katsot sitä.

Moni unohtaa, kiitos amerikkalaisen elokuvateollisuuden, että todellisuudessa
koko 2. maailmansota ei ollut helppoa natseillekaan.

Itse heräsin miettimään asiaa Suomessa asuessani, jossa on kova ryssä-viha edelleen.
Hyvä ystäväni on kotoisin Pietarista ja vierailin usein hänen kanssaan siellä
tavaten hänen perhettään ja ystäviän ja saaden uusia ystäviä.

Myös venäläisen mielessä on sota Suomen kanssa, miten suomalaiset sotilaat
tappoivat heidän isiään, lähettivät suomalaisille vankileireille, jotka olivat ihan samanvertaisia
saksalaisten keskityxsleirien kanssa, mutta toki pienempiä
ja kuinka suomalaissotilaat tunkeutuivat siviilikoteihin ja pahoinpitlivät ja raiskasivat
äitejä ja tyttäriä.

Sota on sotaa ja näiltä sodan lieveilmiöitä mikään kansa tai valtio kykene välttämään.
Sota ja sen kauheudet kovettavat ja joka kansakuntaan -myöskin armeijaan-
mahtuu kaikenlaisia ihmisiä, joista osa ei toimi hyvän puolesta, eivät ole niitä puhtoisia
maansa puolustajia.

Mikään valtion armeija tai kansa ei moisia tunnusta itsestään, mutta silti sitä tapahtuu
ja raportoija on aina se vastapuoli, jota voi syyttää valehtelusta ja tietojen vääristelystä.
Sekin on sitä sodan käyntiä.


Mun uusi asunto sijaitsee paikalla, jonka pihalla teloitettiin monta kymmentä tuhatta
Juutalaista. Luotien jäljet talon ulkoseinissä on edelleen nähtävissä.
Silti paikassa on rauha, vaikka muisto säilyy.
Rakastuin idylliseen taloon ja asuntoon välittömästi ja mulla oli tunne, että tänne minä kuulun. :smitten:

Toivotan rauhaa paikan hengille, joita varmasti siellä riittää tungokseksi asti.
Onhan talo n. 1000 vuotta vanha ja sen pihalla seisoo Wienin vanhin kirkko,
joten pihamaalla ja talon alla ja kellarissa ja katakombeissa on paljon hautoja.
Onhan niitä haudattu ja kadotettu sinne vielä viime vuosikymenillä,
kylmänsodan aikaan, jolloin katosi paljon ihmisiä, joita löydetään nykyisin kellariremonttien aikaan. :)

Toivotan kaikki Rooman ajan, Unkari-Itävallan ajan ja natsi-ajan henget ja energiat,
kuten kaikki muutkin siltä väliltä ja aikaisemmin, olemaan rauhassa (kanssani). :)
Millä puolella soti, mulle ei ole väliä. Kaikki ovat samanarvoisia ja kaikilla on oma tuskansa
ja surunsa asiasta. :)

Hyviä kommentteja täällä.

Tuosta Sashan kommentista olin tajuavinani, että kaikki on väliaikaista. Vaikka pihalla olisi joukkomurhattu ihmisiä, se on menneisyyttä, eikä myrkytä enää ilmapiiriä.

Keskiyön vahingon kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että sodissa on vain häviäjiä. Sama muuten pätee pienempiinkin riitoihin.

Diamond ja Rakkauden valo, varmasti tuossa esineessä jotakin negatiivista on. En millään pääse tunteesta, etten halua kääntää sille selkääni. Niin kuin jo taisin kirjoitella, ohitan kypärän vaivihkaa sivuttain (tuntien itseni hölmöksi). Omien asuinhuoneiden läheisyyteen en ottaisi sitä mistään hinnasta, tuolla alakerrassa se häiritsee vähemmän.

Mutta vaikka olen kuulostellut tilannetta paljon pidempään kuin kolme päivää, mitään aiheeseen liittyvää viestiä ei ole tullut. Eli kuten Atha kirjoitti, kypärän omistaja elänee jo uutta elämää. Toivottavasti hänellä on tällä kierroksella paremmat päähineet.

Katselen tilanne yhä.

Sashalle vielä: teoriasi pitää paikkaansa jo siksikin, että nuorissa valtioissa kauheudet ovat lähempänä. Onhan se eri, jos 20 vuotta sitten on pelätty salaista poliisia kuin se, että sodasta on jo 70 vuotta. Ja veljessodasta pian 100 v. Meidänkin mökkipaikkakunnalla tapaa Siperiasta palanneita, ja on siellä noita peukaloruuvinkääntäjiä ja koirienusuttajia myös.

En välitä liikaa miettiä noita, Sofi kirjoitti aiheesta hyvin ja tyhjentävästi.

Joukkomurhapaikoissa ja vastaavissa laitan hieman tietoisestikin kanavia kiinni. Ei vain voi mennä kaikkeen mukaan, en auta joka kerjäläistäkään, enkä keskustele ratikoissa. Jollekin Athan tapaiselle ihmiselle se itsensä suojaaminen lienee vaikeampaa, kun kontaktit toiselta puolelta ovat voimakkaampia.

Olen ajatellut tätä sotaa ihan siltäkin kannalta, että tavallaan aika useinhan se varsinainen sota on vain tiettyjen ristiriitojen ja vastakkaisten voimien lopullista yhteentörmäystä ja kulminoitumista lyhyeen ajanjaksoon, vaikka taustalla vaikuttavat asiat ovatkin enimmäkseen lähtöisin historian mukana syntyneistä asenteista ja astelmista. Itse en halua nähdä sotaa mitenkään irrallisena, vaan nimenomaan vain yhtenä tilanteiden purkautumiskanavana. Samaahan voi ajatella myös yksilönkin kannalta; tiettyyn pisteeseen asti ihminen pystyy pitämään ristiriidat ja kamppailut sisällään, mutta ennen pitkään ne purkautuvat ja tulevat esiin, jos niitä ei käsittele ja kohtaa heti. Pointtina siis lähinnä se, että sota on mielestäni oire monista asioista ja sinänsähän kuten mikä tahansa kamppailu sillä voi olla myös historiankulun ja ihmiskunnan kannalta positiivisiakin seurauksia noin pitkällä tähtäimellä, vaikka yksilön ja seuraavien sukupolvien kannalta sen vaikutukset ovatkin enimmäkseen negatiivisia. Voisi vaikka miettiä sitä, millainen maailma olisi jos diktaattorit olisivat saaneet rauhassa toimia ja tehdä mitä huvittaa ilman muiden valtioiden asioihin puuttumista. Kysehän on kuitenkin eri voimien ja energioiden tanssista ja pelistä, jossa tasapaino on jatkuvasti olemassa, sillä jokainen ilmiö luo itselleen täysin vastaavan vastakkaisen voiman toisin sanoen, diktaattori luo samalla itselleen sen hajottavan vastavoiman, mitä kautta on sitten mahdollista saavuttaa jonkinnäköistä järkevämpää tasapainoa.

Toisaalta välillä olen nähnyt sotimisen merkkinä siitä, että ihmiset ovat unohtaneet oman kuolevaisuutensa ja kadottaneet siten osan inhimillisyydestään. Voisi ajatella, että ennen sodan syttymistä ihmiset eivät ole tarpeeksi kosketuksissa itseensä ja elämän tärkeisiin asiohin. Lähdetään joukoin uhoamaan ja julistamaan omaa jumaluutta ja kuolemattomuutta. Kuvitellaan, että sota tekee meistä kuolemattomia kirjoittamalla meidät historian kirjoihin. Sota tuntuukin välillä äärimmäiseltä keinolta saada ihmiset kohtaamaan elämän tärkeimmät asiat. Sotien jälkeenhän korostetaan erityisesti perhearvoja ja tajutaan, että ne tärkeät asiat eivät löydy sotatantereelta tai epäinhimillisyydestä vain oman kuolevaisuuden ja hetken katoavaisuuden kohtaamisesta.

Oikeastaan en tiedä voiko täysin ajatella, että jokin esine ainoastaan sen takia, että se on liittynyt sotaan, olisi automaattisesti negatiivinen. Kyllähän se esine samalla toimii myös muistutuksena siitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä ei halua menettää omien tai laajempienkaan taisteluiden tuoksinnassa, oli sitten kyse vaikka avioerosta tai perheriidasta. Sotahan on nimenomaan inhimillisyyden ja sen menettämisen ja sen uudestaan löytämisen asia ja siksi siihen liittyvät asiat muistuttavat meitä mielestäni tärkeistä ja helposti unohtuvista asioista.  

edit. luin tätä ketjua nyt uudestaan, kun olin tämän viestin kirjoittanut ja niin tosiaan esimiraldan kanssa aika samaa mieltä olen, mutta antaa tämän tekstin nyt olla tässä

Noitatäti, kyselet kypärästä ja jotenkin aistin sinun vaistoavan siinä jotain sellaista energiaa, mitä et halua omaan energiakenttääsi. Siispä voisit toimia oman jumalaisen intuitiosi mukaan, vaikka onkin mielenkiintoista meille kullekin pohtia näitä asioita.  :smitten:

Elektra, olen jonkin aikaa elänyt vaiheessa, jossa intuitio on katoavan heikko. Ehkä siksi en saa otetta tähänkään asiaan.

Eilen kypärä oli pudonnut ja kun yksin kuljin ohi, en koskenut siihen (ja tein mutkan koko huoneesta). Tänään oli vieraita ja niiden nähden panin kypärän takaisin kohdalleen.

Ehkä vika on tosiaan minussa.