Astro Foorumi

En todellakaan väitä tietäväni, mitä ns. valaistuminen tarkoittaa.
Ilmeisesti se saattaa viitata useisiin erilaisiin menttaalisiin kokemuksiin,
tai sitten ei.

Aikani kuluksi naputtelen tässä muutamia hajanaisia ajatuksenpoikasia,
jotka ovat vuosien varrella kai muhineet päänuppini sisäpuolella.

Mistähän alkaisin? Noh, vaikkapa siitä, kun vuosia sitten kaverini silloinen
tyttöystävä, nykyinen mui... vaimo soitti minulle muistaakseni melko kiihtyneen
oloisena, todeten, että mietiskelyn (TM) aikana "kaikki" yht'äkkiä rävähti
aivan kirkkaan valkoiseksi. Olin muistaakseni palannut hieman aiemmin
ns. joogalentokurssilta (TM-siddhi -kurssi). Hän kaiketi oletti, että minä
pystyisin hänelle kertomaan, mistä on kysymys.

Noh, enhän minä sitä tietenkään kyennyt varmana sanomaan, koska
itsellä ei milloinkaan ollut vastaava kokemusta ollut. Oma valokokemukseni
meditaation aikana oli tavallisimmin erittäin kauniin sininen sykkivä
ruiskaunokin näköinen "kukka".

Viime  päivinä muuan jenkkiläinen TM-siddha on kertonut vastaavanlaisesta
kokemuksestaan SSRS:n (Shrii Shrii  Ravi Shankar, Maharishi Mahesh Yogin
entinen "oppilas") AoL (Art of Living) kriyan jälkeen. Hän väittää, että tuo kirkas
valo säilyy meditaation jälkeenkin ikäänkuin "taustalla". Hän olettaa
että kriya on aktivoinut tuon kokemuksen uudelleen, koska hänelläkin
oli vuosia sitten vastaavanlainen kokemus TM:n harjoittamisen jälkeen,
mutta hän "kadotti" sen vuosikausiksi. Kuulemma AoL opettajat eivät
oikein tiedä miten neuvoa häntä. Ilmeisesti tuo kokemus ei sitten synny
pelkästään SSRS:n tekniikkoja harjoittamalla, vaan se edellytys on
em. kaverilla ollut että hän on pitkän aikaa harjoittanut TM:a ja TMSP:a
(transcendental meditation siddhi program, including Yogic Flying).

AoL:n ruotsalainen saitti

http://www.artofliving.se/srisri.html

Minustakin olisi kiva tarkalleen tietää, mitä se valaistuminen oikein on. Kävin katsomassa ja (siunattavanakin) Sri Swami Vishwanandaa, kun hän oli Helsingissä käymässä - viikko sitten. Hän kuulemma on valaistunut mestari, ohjeistuksessa etukäteen mainittiin, että häntä ei pidä itse koskea, koska hän on jo eri energiatasolla kuin me. Siis kun valaistuu, siirtyy eri tasolle? Ja mistä sen voi tietää, että hän todella on valaistunut? Vosihan tuolta tulla kuka vaan ja kertoa, minäpä olen valaistunut...

Tilaisuus oli kyllä kokemisen arvoinen ja kyllä hänestä lempeyttä välittyi. Parit seuraavat yöt näin kauheita painajaisia, nyt olo on tasaantunut.

Taisin ottaa liian vaativan aiheen, mutta yritetään tähän nyt jotain
järjellistä(?) naputella.

Yoga-suutrassa on useampikin sana, jotka I.K.Taimni kääntää
enkun sanalla 'light'(valo), ainakin seuraavat:

prakaasha
(adhyaatma-)prasaada    (spiritual) light
(muurdha-)jyoti   (pään [sisällä oleva?]) valo

Noista arpoisin prakaashan olevan lähinnä sitä, jota
~Karuna~ kutsui astraalivaloksi.

Yoga-suutra II 52:

tataH kSiiyate prakaashaavaraNam (prakaasha + aavaraNam)
(lausu: tatah kshiijatee prakaashaavaranam)

Taimni kääntää tuon seuraavasti:

From that is dissolved the covering of light.
(Idän viisautta: Sen avulla katoaa [kSiiyate -- sidis] peite [aavaraNam -- sidis] valon edestä.)

Mikä tuo "se" sitten on? Noh, sehän on tiätysti neljäs praaNayaama
 (caturthaH [praaNaayaamaH]), YS II 51:

baahyaabhyantara [baahya-abhyantara]-viSayaakSepii [viSaya + aakSepii] caturthaH
(baahjaabhjantara-vishajaaksheepii tshaturthahaa).

Taimni:

That praaNaayaama which goes beyond the sphere of internal and external is the
fourth (variety) [sisäänhengityksen, pidättämisen ja uloshengityksen lisäksi].

Kommenttaattori Vyaasa toteaa muistaakseni että neljäs praaNaayaama
on gatyabhaavaH (en muista oliko hänellä sana praaNa eksplisiitisti mainittuna)
elikä kaiketi [hengityksen] liikkeen (gati) lakkaaminen (a-bhaavaH: olemattomuus).

Bhoja-deva taas käyttää muistaakseni ilmausta

stambha-ruupo gativicchedaH

joka tarkoittanee suunnilleen samaa kuin Vyaasan gatyaabhaavaH.

Olen ihmetellyt, että esim. aamulla herätessä saatan hengittää melko
kiivaasti, mutta lähes heti kun istuudun funtsimaan punkalle, hengitys
miltei pysähtyy. Se taitaa olla jonkinlainen ehdollinen refleksi, joka
liittyy jotenkin istuma-asentoon, koska olen harrastanut meditaatiota
jo sen verran pitkään. Jos yritän tietoisesti makuulla ollessa hidastaa
hengitystä, tuntuu miltei heti siltä kuin happi alkaisi loppua, vaikka
kyseessä tietenkin on veren hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen,
johon aivot eivät sitten ilmeisesti reagoi juuri ollenkaan kun istun
meditoimassa!  

 :o

Minusta vaikuttaa siltä, että tuo "neljäs" (praaNaayaama) on juuri tuo
hengityksen hidastuminen ja ajoittainen jopa pysähtyminen esim.
meditaation aikana. Kuulemma joillakin transsendenttista meditaatiota
harrastavilla on ollut kokeissa jopa lähes minuutin mittaisia täydelliseltä
vaikuttavia hengityksen spontaaneita lakkaamisia. Luultavasti sama
saattaa tapahtua minkä tahansa sellaisen meditaatioharjoituksen aikana, jossa
mielen toiminta hiljenee ja miltei lakkaa.

En kyllä toisaalta muista koskaan kokeneeni mitään "visuaalista" valoilmiötä,
(lukuunottamasta "sähkönsinistä sykkivää kukkaa") kuten aloitusviestissä mainitsemani tuttava.

Taitaa riittää tältä erää...

Ihmettelen mitä tuolla sanalla "valaistuminen" tarkoitetaan.
Itse sanahan on vain symbolinen kuva tuosta asiasta, se ei ole itse tuo asia todellisuudessa.

Monet varmaan ajattelevat tuon jonkinlaisena vapautumisena, kenties korkeamman tietoisuuden, ymmärryksen saavuttamisena jne...
Itsekkin halusin saavuttaa tuon kaltaisen tilan, mutta en tajunut sitä että minunhan on ensin tunnettava mitä haluan, mikä tuo etsimäni kohde on, ennenkuin lähden sitä etsimään.

Mikä tämän hetkisessä henkisessä tilassani mättää?
Olisiko tämä valaistuminen jokin uusi tajunnan tila, ymmärryksen tila?
Jokin missä olisin ainiaan tyytyväinen, onnellinen?
Jos turvaudun aikaan ja lähden tavoittelemaan tuota tilaa, hyvin todennäköisesti tavoittelen sitä hautaan asti.
Tosin voidaan keksiä että kuolemankin jälkeen jatkutte jossain taivaassa tai synnytte yhä uudelleen niin monta kertaa kunnes lopulta koette valaistumisen jne..

Niinpä voitte vain paeta tätä tavoittelemaanne asiaa, sillä se joka tavoittelee saattaakin olla jo alunalkaenkin täydellinen.
Lopulta kun, viimeinenkin tavoittelu ja jopa tavoittelu tavoittelusta luopumisesta päättyy, kaikki ovet ovatkin yllätten avoina ja "se jokin" alkaa ilmestyä.

"Tämän kaiken jälkeen, kun enää ei jää mitään mahdollisuutta, jää jäljelle: ei mitään mahdollisuutta.
Omituista kyllä, se on ainoa oikea, ainoa pätevä mahdollisuus."


-Orvo Raippamaa


Valaistumisen, jumalan, rakkauden tai minkä nimen sille annattekin, tavoitteleminen ei siis sinänsä ole minusta ollenkaan se olennainen asia vaan se miksi meissä ei ole rakkautta, miksi kaipaamme elämäämme jotakin enemmän; miksi me olemme hämmentyneitä, tuskaisina valitamme arkipäivän kurjuutta.
Sitten kun elämässämme on järjestys, mieli on täysin vapaa kaikesta hämmennyksestä ja on täydellisen hiljaa, silloin voidaan vain nähdäkseni vastaanottaa tai ymmärtää sellaista joka ei ole tämän ajan piiristä kotoisin.

Mielestani valaistuminen voi olla paljon maallisempikin kasite-tajuaa jonkin asian ja osaa ratkaista pulman, mutta sitten on tietysti paljon universaallisempia valaistumisia, jotka hyodyntavat ihmiskuntaa(riittaako yhden kaden sormet laskemaan todella valastuneita?)
Mutta itse pahkiessani ihan tavallisten maallisten oivallusten kanssa olen myos huomannut, etta kun juuri on menettamassa kaiken toivon-niin ratkaisut loytyvat ihan silmien edessa  ;D

Transsendenttisen meditaation slangissa Kosminen Tietoisuus (CC) tarkoittaa
sitä, että ollaan kaiken aikaa - myös syvän unen tilassa - tietoisia
eksistenssin transsendenttisesta perustasta (Itse, Self, aatmaa, draStaa, jne.)

Tuo on Maharishin mukaan Valaistumisen "alin aste". Seuraavassa puheessa
Mallorcalla vuonna 1971 Maharishi selitti, kuinka RSi VasiSTha kuvaa
Rgvedan seiska-maNDalassa sitä, miten Valaistumisen "korkeammat"
asteet (GC ja UC) perustuvat siihen että Absoluutti ja Relatiivinen
kadehtivat [sic!] toisiaan:


Vasishtha`s cognition

Majorca, 3.4.1971

 

MAHARISHI:   ...CC itself is a state of enlightenment because the

infinite unboundedness has already been gained. But because there is

some thought of opponent, some opposite is there - the infinity is

there, the Self is there and the non-Self is there. The non-Self is

there to challenge the validity of the infinity of the Self.

 

Then the Self, very kindly, very quietly starts to infuse its

non-changing value. And this the teaching says is the cognition of

Vasishta - this cognition of the transformation of the state of CC

into the value of unity, this is the cognition of Vasishta, in the

seventh mandala of Rik Veda.

Read more:

http://groups.yahoo.com/group/FairfieldLife/message/257465

Olen sitä mieltä että jos jotain on tulossa niin se tulee vaikka pistäisi vastaan. Henkinen kehitys muuttaa kokonaisvaltaisesti suhtautumisen itseensä ja ympäristöön. Se vaikuttaa luonnollisesti myös vuorovaikutukseen näiden välillä. Myös muut vaistoavat millaista energiaa sinusta säteilee. Siksi toisella ihmisellä on rauhoittava vaikutus tai hän on muuten kiinnostava, kun taas toisesta paistaa epävarmuus, viha tai hätä.

Valaistuminen, jos sen käsittää etappina tai päämääränä, on verrattavissa uskoontulemiseen tai rakastumiseen. Valaistuminen on henkisen kehityksen ja aivojen prosessoinnin tulos, minkä johdosta ihminen saa rauhan ajatuksiltaan ja kysymyksiltään. Se on mielestäni siis ihmisen henkinen ja luonnollinen kehitysvaihe. Valaistumisen jälkeen voi jossakin määrin unohtaa itsensä ja kanavoida positiivista energiaa ympäristöön. Jos valaistuneen ihmisen sähköinen aivotoiminta kuvattaisiin, sillä olisi varmasti omat erikoispiirteensä, mutta ei sekään selittäisi sitä mistä valaistuminen johtuu. Se on vain prosessin fyysinen puoli.

En tiedä voiko mua sanoa valaistuneeksi. Paljon on vain kaikenlaista "yliluonnollista" sattunut elämässä. Kait se valaistuminen on sitä, että tajuaa olevansa jotain suurempaa kuin mitä on. Tai jotain. Mun kohdalla se alkaa oleman silleen että en nakkaa paskaakaan mistään, kunhan muilla on hauskaa. Ei mulla taida olla itsekunnioitustakaan enään, mutta toisaalta, ompahan noita kundalini, selvänäkö, enne- ja lucid-unia, transseja, chakra jne. jne blaa blaa juttuja... Paljon parempaa mitä arkipäivän painajainen on ennen kohdalle heittänyt. Mattoja on vedetty alta siihen tahtiin elämässä (kenellä ei olisi) että ei vaikuta mitenkään erikoiselta enään mikään.

Haluaisin vain kokea sen perkeleen sähkövirran pään läpi uudestaan, minkä koin "oikeassa" ruumistapoistumisessani. Parempaa kuin ryyppääminen... toistaiseksi.

Minäkö kyynikko? Ainoa mikä elämässä ratkaisee, on arkipäivä. Ja se on Suomessa harmaata. Loistan kyllä aina pahoissa paikoissa, mutta kun homma on hoidettu, alkaa taas peruspainajainen. Kait tuokin on oma valinta... sekasotkua sekasotkun perään.

Valaistuminen (enlightenment) tarkoittaa itsensä oivaltamisen tilaa, eli sitä jossa tajuat miksi olet olemassa, mitä olet tekemässä, miksi, milloin ja miten jnejnejne. Kaikkiin niihin perinteisimpiin kysymyksiin mihin ihminen aina hakee tiedostamattaan tai tiedostaen vastauksia, saa vastauksen kun tämä itseoivalluksen tila herää (toisissa piireissä tästä puhutaan myös nimellä Hengellisen Heräämisen tila, tai Sielun herääminen). Kukaan joka kuvittelee olevansa valaistunut ei sitä todennäköisesti ole, kun ei asiasta ole varma, tämä tila on niin korkea itseoivalluksen tila, että sitä ei voi "missata". Pieniä kokemuksia asiasta voi saada melkein mistä tilanteesta tahansa, kun saa hiljennettyä oman mielensä ja kuuntelee omaa sieluaan hetken, mutta pysyväksi tämän tilan voi saavuttaa vain ahkeralla "työllä", mitä tämä työ sitten jokaisen kohdalla on, on täysin yksilökohtaista. Sen voin sanoa, että hyvin hyvin hyvin harvoin sitä saavutetaan istumalla nojatuolissa katsomalla jalkapalloa televisiosta ;)

Jep odottelen mielenkiinnolla itseoivaltamiseni tilaa. Mulla on viimeaikoin tuo käpyrauhanen ruvennut potkimaan sisään ihan innolla. Viimeyönäkin koin pitkin yön tunteja erikoisuuksia. Koskettelin (taas) astraalikäsilläni chakrapisteitäni. Kuten sydänchakraa ja kolmatta silmää. Pienen valvoskelun ja nortin polton jälkeen pötkölleen mennessäni kruunuchakrani avautui ja koin ihme näkyjä.

Tajusin noissa näyissäni yhden asian. Miten helvetin yksin olen niidenkin kanssa. Näin vain tyhjiä huoneita, penkkejä epäjärjestyksessä pöydän äärellä, tyhjän makuuhuoneen jne. Pyysin nähdä ihmisiä. Ei onnistunut.

Jos tuo korkeampi minä (higher-self) kehtaisi sytyttää ne meikäläisenkin lamput päälle niin olisin enemmän kuin onnellinen. Kait siellä joku pikkuhitler niitä kytkimiä tuolla ylhäällä säätelee... ihme sadisti sattui munkin kohdalle ;)

Valaistumisesta on lukuisia eri käsityksiä. Klassinen lienee se, että kokee konkreettisesti, että kaikki on yhtä. Siis täysin kokee olevansa itse osa kaikkea - vierustoverin päänsärky on oma päänsärky jne.
Tämä lienee melko harvinaista, Sri Sri Ravi Shankar (Art of Living) on oman kertomansa mukaan valaistunut, mutta kun haastattelussa kysyttiin miltä se tuntuu, hän sanoi että tuntemusta on melko mahdotonta selittää sanoin.

Toinen uudempi selitys (Kryon) on, että valaistunut on jokainen, joka on tietoinen siitä että on solu Jumalan ruumiista ja ikuinen, vaikka juuri nyt onkin inkarnoituneena tänne. Tälllä määritelmällä minä olen valaistunut. :angel:

Kun olen pienellä onnenpoikasella saanut tätä omaakin tajuntaa nostettua keskivertoa ylemmäs tulee sellanen helvetin epätoivonen olo aina kun lähtee tonne ulos pyörimään ihmisten keskuuteen. Jengi on samassa painajaisessa missä sitä itsekin joskus oli.

Asioista voi puhua aika luonnollisesti kaikkien kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Siinä vaiheessa kun toinen hiljenee huomaa että alkaa tulemaan joku arka paikka vastaan siellä sisällä ja pitää lopettaa siihen. Jokainen parantaa loppupeleissä itse itsensä. Mutta saavatpahan ajattelun aihetta, sen sijaan että höpötellään niitä "mukatärkeitä" asioita mitä naistenlehdet, tv, iltapäiväjuorulehdet jne. jne. miljoona muuta asiaa mitä ihmiset ottaa ANINOANA totuutena. Ainoa totuus mitä olen opinut, on että semmoista ei olekaan.

Sitten pärähdän minä paikalle ja pyörittelen mennen tullen murmelit pyörryksiin. On sitä tullut oltua itsekin NIIIN koomassa että annan vastalääkettä takaisin nyt.

Tehkää tekin lähimmäisillinne samoin, niin saadaan noita hapannaamoja vähän pirteimmiksi tuolla ulkona.

Vain näillä konsteilla niitä omia "taikavoimia" saadaan paremmiksi. JOKA IIKKA!

Eikö valaistuminen voisi olla vain hetkestä nauttimista? Itse en halua ajatella, että valaistunut ihminen olisi vain henkisistä asioista kiinnostunut ihminen, jolle tämän hetken maailmalla ei olisi mitään merkitystä. Mielestäni myös tämä tämän hetken elämä ihmisenä on yhtä tärkeä kuin se mitä mahdollisesti vietämme henkiolentoinen ja sieluina tämän elämisen lisäksi.

Jos kaikella on tarkoituksensa, niin eikö jokaisen hetken merkitys ole silloin tärkeä. En halua hävittää läsnäoloani henkimaailmaan tai eteerisiin kerroksiin. Henkiset kokemuksetkin ovat hyvin fyysisiä. Jos olemme pohjimmiltamme sieluja fyysisessä kehossa, niin silloin myös fyysisellä keholla on oma merkityksensä. Eikö myös fyysisentason hyväksyminen ole tärkeää?

Mielestäni valaistumisen voi saavuttaa vaikka pesemällä autoja tai toteuttamalla itseään työssään. Jokaisella on se oma kutsumus, eikä kaikille sovi se perinteinen tie valaistumiseen. Tunnen monia ihmisiä, jotka elävät harmonista elämää ilman sen kummempaa meditointia. Heillä on ikäänkuin se elämäntaito luonnostaan hallusssan ja he ovat kouliintuneet elämällä ihan normaalia elämää.

Piste. Meidän universumimme on vain hiekanjyvä kaikessa siinä mitä tuolla on vielä opittavana jälkeenpäin. Jos kuvitellaan mittasuhteita, niin jos esim. tämä tuntemamme fyysinen maailmankaikkeus olisi hiekanjyvän kokoinen, niin seuraava taso (astraali) on jalkapallokentän kokoinen vertauskuvallisesti, ja taas sen takana oleva taso (kausaali) on koko maapallon kokoinen verrattuna edellisiin. Eli, opittavaa riittää vielä useiden juttujen ajan, ja valaistuminen on vain kuten tasohyppelypeleissä tämän "kentän" läpäisy :)

Valaistuminen, onko se jotain opittua; tietoa jonka voi omaksua esim. pänttäämällä kirjoista?

Vai olisiko se olemisen tila? Voisiko se olla rakkauden tila, pyyteettömän rakkauden jolla ei ole kohdetta? Voisiko se olla ankkuroituminen tähän rakkauteen, joka ei ehkä ole tästä maailmasta? Voisiko tämä rakkauden olemisen tila saada ihmisen rakastamaan kaikkea ja kaikkia, elämää ja olemista? Voisiko se saada ihmisen tuntemaan empatiaa ja ymmärrystä kaikkia ihmisiä kohtaan?

Saisiko se ehkä ihmisen kokemaan todellisen ykseyden, sen että olemme vain yksi, että minä olen kaikki ja kaikki on minä? Että sen minkä teet toiselle teet sen itsellesi? Voisiko se olla juuri sitä todellista itsensä tuntemista?

Voisiko se myös saada ihmisen ymmärtämään tämän valvemaailmamme väliaikaisuuden, jatkuvan muutoksenalaisuuden ja sen unenomaisen luonteen?

Vai onko tämä vain valaistumisen osa 1? Vai mennäänköhän siitä vielä diipimmille olemisen tasoille?

En tiedä. Mutta en tiedä että voiko sitä tietääkään. Vai?

Mulla toi uni-,valve ja henkimaailma alkaa pikkuhiljaa sekoittumaan yhdeksi ja samaksi. Kaikkea tulee koko ajan tarkempana ja enemmän kasvavalla syötöllä. Muistan kuinka ennen unissa yritin juosta painot nilkoissa, eli vähän kuin vesijuoksua. Raskasta hommaa. Ja herääminen oli sitten se pelastus. Nykyään en enää tiedä kumpi on kummin päin. Suurin osa heräämisistä tuo mieleen yhden päivän lapsena kun ensimmäisenä asiana herätessäni astuin koiran paskaan.

Elämä tuntuu jotenkin surrealistiselta. Päivä ja yö, todellisuus ja epätodellisuus on yhtä isoa velliä vaan. Aivan kuin odottaisi juna-asemalla, että juna jo vihdoinkin saapuisi. Millään ei todellakaan ole enää pahemmin väliä. Tuntuu että ymmärrän enemmän pää sekaisin olevia ihmisiä nykyään, kuin selväpäisiä. Kaikki selvät ihmiset on vain käveleviä ja lärpättäviä haamuja. Noh, pikkukiviä tässä potkiskellessa...

"Kerrataampa" hieman:

Intian filosofiassa on kuusi ortodoksista koulukuntaa. "Ortodoksinen" tässä
yhteydessä tarkoittaa sitä, että ko. koulukunta hyväksyy vedakirjallisuuden
tahi -perinteen auktoriteettiaseman, tai jotain.

Nämä koulukunnat esitettäneen usein kahden "nipuissa":

nyaaya [lausu: njaaja] ja vaisheSika [vaisheeshika]
saaMkhya [saankhja] ja yoga [jooga]
miimaaMsaa [miimaamsaa tai miimaansaa?] ja vedaanta [veedaanta]

Kaikkien noiden koulukuntien päämääränä lienee tila, jota
länsimaissa kutsutaan valaistumiseksi.

Koulukuntien käyttämät  sanskritinkieliset termit eivät välttämättä viitanne suoranaisesti valoon. Esimerkiksi MaharSi Patañjalin yoga-suutra käyttää  päämäärästä termiä 'kaivalya':

Cologne Digital Sanskrit Lexicon:

kaivalya   n. (fr. %{ke4vala}) , isolation Va1m. ; absolute unity Veda7ntas. BhP. ; perfect isolation , abstraction , detachment from all other connections , detachment of the soul from matter or further transmigrations

Yoga-suutrassa näyttäisi olevan kaksi määritelmää(?) kaivalya-tilalle.
Kolmannen osan (vibhuuti-paada) vika suutra toteaa:

sattva-puruSayor shuddhi-saamye kaivalyam.

(Sanskritissa käytetään usein ns. dvandva-yhdyssanaa kun esim. suomessa
on kyse jonkinlaisesta "luettelosta", vaikkapa viikonpäivien luettelemisesta.
Jos dvandvassa on vain kaksi komponenttia kuten yllä, siinä käytetään duaalin eli
"kaksikon" [jollainen sanskritissa ja tietääksemme esim. klassisessa
kreikassa -- kuten myös ainakin joissakin saamen kielen alalajeissa --
 on yksikön ja monikon lisäksi] päätteitä. Yllä oleva  pääte -yor [ilman
sandhia: -yoH] on duaalin genetiivin/lokatiivin pääte. Sana sanalta
käännös voisi siis olla jotakin seuraavantapaista: sattvan ja puruSan
puhtaus-samuudesta [seuraa tila jota kutsutaan nimellä] kaivalya.)

Taimni kääntää tuon seuraavalla tavalla:

Kaivalya is attained when there is equality of purity between the
puruSa and sattva.

Wanhahko suomenkielinen kommentinomainen käännös Ruusuristin
kustantamasta vihkosesta Patandshalin jooga-ajatelmat:

Kun järkitajunta ei enää käsitä [on vapautunut siitä käsityksestä?? -- sidis]
, että se itse on se, joka tietää tai
kokee , ja se on kokonaan sulautunut yhteen sielun [puruSa -- sidis] kanssa --
joka todellisuudessa on se, joka tietää ja kokee --, seuraa
eristäytyminen [kaivalya -- sidis], ja sielu vapautuu.

YS:n neljännen osan (kaivalya-paada) vikana suutrana on tällainen:

puruSaartha-shuunyaanaaM guNaanaaM pratiprasavaH kaivalyam
svaruupa-pratiSThaa vaa citi-shakter iti.

Taimni:

Kaivalya is the state (of Enlightenment) following re-emergence of
the guNas because of their becoming devoid of the object of the
puruSa. In this state the puruSa is established in his Real nature
which is pure consciousness. Finis.

(Mikäli jotakuta "kiinnostaa", voin yrittää "selittää", mitä guNat eli
prakRti, ja puruSa oikein tarkoittavat...)

 :crazy2:

Meikäläinen on jollain ihme valaistumisen pikakurssilla. Tainnut tukkakin lähteä pästä. Alan saamaan hajua tästä omasta helvetin toilailusta. Joskus noissa mun unissa missä nostettiin iluusion verhot (ja ihme juttuja on alkanut tapahtumaan) muun ihmisjoukon kanssa lavalla maailman edessä omaksi rooliksi oli oli langennut joku Frederikin kaltainen iljetys missä lauleskelin Titaniccia. Lavalla oli joku valssaava pariskunta ja lähin etsimään takahuoneista tyhmyyksissäni jotain nuotteja.

Luulen että tuo valssaava pariskunta joukon keskellä tarkoitti Twin Flameseja. Fawnette saanko luvan? ;)

Rupeaahan se lamppu loistamaan tässäkin osoitteessa.... hehe! Opetat mulle astrologian nuotit, niitä mä taisin etsiäkin. Hieron sulta ne tanssijalat kondikseen jos on pipit...  ;)

Meni valaistumisaiheen ohi, mutta menköön. Synkronisaatio hoitaa tämänkin viestin daamille. Hehheti hei!

(Fawnette, taisi muuten se Saturnus-veikkaus pitää paikkaansa, näin näet viimevuonna unia jostain Saturnuksen satulasta ja sen hallitsemisesta. Tää mun hevonen on vaan vähän tämmönen vaikee tapaus.)

Joten eikö myöskin voisi asian ilmaista siten että, mittaamatonta ei voi mitata?

Ja tuon mittaamattoman muodot ovat mittaamattoman monisäkeiset.
Eikä mikään noista muodoista voi omia totuutta yksinoikeudella itselleen.

 

En ole tästä kauheasti huudellut ympäriinsä, mutta minulla on takana hyvin voimallinen valaistumiskokemus kymmenen vuoden takaa. Prosessin vaiheet menivät suurin piirtein näin:

1. Tarvittiin ihmissuhde, joka oli minun puoleltani täynnä rakkautta, toisen puolelta pelleilyä. Tämä pettymys johti sydämen särkymiseen ja eräänlaiseen tulivuoren purkaukseen, jos nyt tällaista vertauskuvaa voisi käyttää. Siihenastisen elämän kaikki käsittelemätön negatiivisuus lähti purkautumaan täysin hallitsemattomasti. Kävin lävitse jopa oman syntymäni. Prosessi oli niin raskas, että välllä luulin kuolevani ja tavallaan näin tapahtuikin. Kyseessä oli egon kuolema.

2. Sitä mukaa kun kuona poistui, alkoivat rakkaudellisemmat tunteet vallata tilaa. Nyt voisi sanoa, että kyseessä oli tukossa olleen sydänchakran väkivaltainen avautuminen ja chakran energiat alkoivat levitä "ytimestä" käsin koko kehoon. Kuvailisin tätä henkiseksi kasvupyrähdykseksi. Melko kirjaimellisesti tunsin, miten valtava elinvoima sykki joka solussa. Tässä vaiheessa tosiaankin alkoi tuntea yhteyttä kaikkeuteen ja erityisesti elolliseen luontoon. Noin muutenhan sitä oli kuin kävelevä auringonpaiste, ei juuri huolet painaneet.  ;D

3. Kun kaikki negatiivisuus oli pois ja tilalla oli universaali rakkaus, olin hetken aikaa selvänäköinen. Tätä ei kestänyt kuitenkaan kauan. Tässä vaiheessa minulla oli myös suuruni, jossa selvisi elämäntehtäväni.

4. Prosessi jatkui vielä. Chakrani olivat olleet epätasapainossa, mm. sakraalichakra kävi ylikierroksilla ja kurkkuchakra oli tukossa, mutta nyt pystyin selvästi tuntemaan, miten chakrojen energiat tasapainoittuivat. Vanha änkyttäjäkin löysi äkillisesti puhelahjat.

5. Oman persoonan maskuliininen ja feminiinen puoli yhdistyivät. Näistä puolista olin ollut tietoinen pienestä pitäen, eivätkä ne olleet aina sopusoinnussa keskenään. Nyt olivat. Yleensäkin kaikki persoonan lokeroisuus hävisi, jäljelle jäi ykseys.

7. Voimakkaimman muutoskauden jälkeen perusolotila on rauhallinen, täyteläinen, voimakas ja lämmin.

Oma prosessinsa onkin sitten yrittää elää ihmisenä, joka on kaiken kaikkiaan käynyt lävitse melko poikkeuksellisen kokemuksen. Yritin tätä aikoinani selittää muille, mutta eipä tuota ymmärrystä kauheasti herunut. Tästä päättelin, että tätä ei todellakaan tapahdu kaikille. Kirjallisuudesta löytyviin valaistumiskokemuksiin minun oli sen sijaan hyvin helppo samaistua.

Thanks, friends.  :)

Sain keväällä lapsen, jota synnytin peräti 30 tuntia, suurimmaksi osaksi ilman tehoavaa kivunlievitystä. Silti pidin oman lapsen synnyttämistä sunnuntaikävelynä oman itsensä synnyttämiseen verratuna, jona minä tuota valaistumiskokemusta pidän.

KV,

ensinnäkin ohimenevät valaistumisen tunteet ovat lukemani perusteella melko yleisiä. Oma mieskin on kertonut kahdesta erillisestä tilanteesta, jolloin kaikki on muuttunut kristallinkirkkaaksi. Nämä tilat eivät ole kuitenkaan jääneet mitenkään vallitseviksi.

Toisekseen synnytyslääkäri ihmetteli rauhallisuuttani, vaikka avautumisvaihe supisteluineen oli niin pitkä. Tässä kohtaa vain hain ajatuksissani tukea kaikilta niiltä naisilta, jotka olivat ennen minua selvinneet kunnialla synnytyksestä lävitse. Ei minulla ollut tarvetta hermoilla luonnollisen asian takia.

Enpä muista  mitä kaikkea tässä ketjussa on tullut höpötetyksi,
mutta näin kaamean flunssan kourissa lienee terapeuttista
yrittää vaikkapa esittää MMY:n näkemyksen mukainen käsitys
valaistumisesta...

Tuo näkemys pohjautunee ensi sijassa MaharSi Patañjalin (n. 200 eaa??)
yoga-suutraan (jooga-suutraan).

Patañjalin mukaan yoga on cittan [tshittan] vRttien [vrittien] nirodha [niroodha]

 yogash citta-vRtti-nirodhaH.

Tuon voisi ehkä kääntää vaikkapa:

Jooga [on] mielen aktiviteetin ("pyörteiden, heilahdusten") hillitsemistä.

Kommentaattori Vyaasa toteaa tuosta suutrasta mm:

yogaH samaadhiH (jooga [on] samaadhi).

Pata toteaa lisäksi:

tadaa draSTuH svaruupe 'vasthaanam.

Idän viisautta -kirja  kääntää  tuon seuraavalla tavalla:

Silloin näkijä (itse) on pysyvästi omassa muodossaan.

Tuohon liittyy footnote 1:

Eikä samaista itseään näihin heilahduksiin (vRtti).


Tuota prosessia, jolloin mieli "sukeltaa" kohti samaadhia,
voidaan kutsua vaikka transsendoitumiseksi.  

MMY käytti "kuplavertausta"  kuvatessaan transsendoitumisen
prosessia. Hänen mukaan jokainen ajatus on kuin kupla joka
lähtee valtameren pohjalta. Aluksi se on miltei huomaamaton,
mutta paineen vähetessä sen koko kasvaa ja samalla voima
heikkenee.

Samoin on jokaisen  ajatuksen laita.  Mitä syvemmällä ihminen
tulee tietoiseksi ajatuksistaan, sitä enemmän niissä on poweria.

Mieltä  voidaan kai periaatteessa treenata tulemaan tuossa
suhteessa  "herkemmäksi" minkä tahansa aistin kautta. Helpoiten
se kuitenkin tapahtunee kuuloaistin kautta, koska kuuloaisti (shabda tanmaatra)
on yhteydessä hienoimpaan relatiiviseen elementtiin eli sthuula-bhuutaan,
nimittäin aakaashaan.

Tuosta voinemme päätellä, että helpoin  tapa kokea  transsendoituminen
saattaa olla  merkityksettömän tavun eli biija-mantran oikeanlainen
hyödyntäminen mielen auttamiseksi sukeltamaan syvemmälle tajuntaan,
kohti transsendenssia eli samaadhia.

Samaadhissa on kaksi päätyyppiä:

1. saMprajñaata, jolloin mukana on henkistä  toimintaa tai jotain.

2. asaMprajñaata, eli "pelkkä" samaadhi.

Ykkösessä on useita hienousasteita, karkeimmasta lähtien:

vitarka
vicaara [vitshaara]
aananda
asmitaa

Ainakin TM:n näkökulmasta valaistuminen lienee sitä,  että
kun meditaation aikana toistuvasti koetaan samaadhi-tilaa,
se alkaa vähitellen tulla mukaan myös "normaaliin valvetilaan"
sekä unennäkö- ja syvän unen tilaan.

MMY käytti mm. sellaista Intiassa kaiketi suosittua analogiaa,
että kun väritön kangaskappale kastetaan väriliuokseen (meditaatio) ja
tuodaan aurinkoon kuivumaan (normaali päivittäinen aktiviteetti), se
 haalistuu, mutta  kun tuo toistetaan tarpeeksi usein kangas ei  enää  menetäkään
auringon paisteessa väriään,  jolloin se vastaa  sitä,  että
samaadhi pysyy vaffana myös meditaation ulkopuolella, muiden
tietoisuuden tilojen "alla".

Riittäisiköhän tuo tältä erää....

Tuli vaan väistämättä mieleen tosta synnyttämisestä, että ei sen aina tartte olla niin vaikeaa ja kivuliasta ;) Näin (http://www.youtube.com/watch?v=7yDLJ9PtJw8) tehtynä se on suorastaan jopa tyydyttävää :smitten:

Transsendenttisessa meditaatiossa mantraa ei "hoeta". Sitä tulisi ajatella kuin mitä
tahansa muuta ajatusta.

Mielellä on luontainen taipumus "sukeltaa" kohti syvempiä tasoja, koska mitä  syvemmälle
mieleen mennään, sitä enemmän kaikki mielen positiiviset ominaisuudet lisääntynevät.

Arkielämän huolet sun muut  tuppaavat  kuitenkin  pitämään  mielen lähellä pintaa --
tiedä  häntä voisiko sanoa "ohuena".

Kun  istuu mukavasti, sulkee silmät ja heittää normaalin ajatuksenjuoksun väliin merkityksettömän
tavun (biija-mantran eli "siemen-mantran") sen kummemmin keskittymättä,  sen  värähtely alkaa parhaassa tapauksessa hienontua, ja mieli saa tilaisuuden sukeltaa kohti hienompia, energeettisempiä
tasoja ja  suurempaa autuutta. Useimmat tietänevät, että  mitä syvemmälle aineen rakenteeseen
mennään, sitä suurempia energioita  tarvitaan rakenteen esille tuomiseksi. Aivan sama pätee
mieleen: mitä  syvemmälle mennään,  sitä suurempi on energia. Kun tarpeeksi syvällä kykenee
ajattelemaan tietoisesti,  saattaa kyetä vaikkapa lentämään ajatuksen voimalla...

 ;)


Useimmat kokenevat  ainakin jonkin musiikin lajin rentouttavana ja muutoinkin positiivisia
fiiliksiä aikaansaavana. Tuo vaikutus perustunee samaan kuin mantran efekti,  eli värähtelyyn.

(Tämä menee  vähän nyt epätieteellisen hassuttelun  puolelle, mutta saattaa  olla mahdollista,
että siperilaiset  shamaanit vuosisatojen saatossa yrityksen ja erehdyksen kautta löysivät
sellaiset  äänneyhdistelmät, jotka mahdollisimman tehokkaasti saivat aikaan tuon musiikin
relaksoivaa vaikutusta vastaavan efektin. Kun shamaanit porukoineen sitten muuttivat
hiljalleen etelään  päin, he  päätyivät nykyiseen Intiaan, jossa heidän henkinen perintönsä
säilytettiin näihin päiviin asti,  aluksi suullisena perimätietona ja myöhemmin myös kirjallisena.
Näin syntyi Intian mahtava veda-kulttuuri??)

No minä ainakin koen ymmärtäväni näitä mantroja, vaikka en juuri itse niitä käytäkään. Energiahan värähtelee eri tasoilla ja mantroilla tai äänillä pääsee helposti käsiksi juuri haluamaansa "taajuuteen". Kamppailulajeissakin käytetään erilaisia ääniä erilaisten asioiden saavuttamiseksi. Löytyyhän erikseen lajikin, joka keskittyy itsensä puolustamiseen ja hyökkäystekniikoihin pelkän äänen avulla.

Ainahan noissa perus chakra-kirjoissa tai teksteissäkin kerrotaan mikä äänne tai sointu liittyy tiettyyn chakraan. 

Tämä lienee tämänhetkinen "virallinen" transsendenttisen meditaation "esittelylitania":

http://www.meditaatio.org/the-technique.html

PS. Seuraavat TM:n esittelyluennot:


Helsinki   Keskiviikkona 13.10. klo 19.00
Torstaina 14.10. klo 19.00
TM-keskus, Unioninkatu 10 A 2, 2. krs

Tampere   Keskiviikkona 20.10. klo 17.00 ja 19.00
kaupungin pääkirjasto (Metso), luentosali 2, os. Pirkankatu 2

Jyväskylä   Torstaina 11.11. klo 18.00
Lauantaina 13.11. klo 12.00
Tiistaina 16.11. klo 18.00
Kauppakatu 28, 5. krs (Halosta vastapäätä, DNA-kaupan ja Urhevan välissä oleva ovi)

Esittelyluennoille on vapaa pääsy.

Tsekkasin tänään oshon tarotkortteja ja kirjaa ja luin mielenkiintoisen luvun, jota en täysin ymmärtänyt, vaikka yritinkin kovasti. Ehkä niitä asioita ei mielen tasolla ymmärräkään. Mutta tässäkin ketjussa on menty asteikolla syvyys ja korkeus ja hyvä onkin se, tosin luvassa tämän jälkeen olisi vielä laajemmat ympyrät... Jos joku ymmärtää tarkemmin, mitä ovat nuo tietoisuuden kymmenen suuntaa tai tuo bhagavat kymmenessä ulottuvuudessa, niin mielenkiintoista olisi ymmärtää enemmän. Mutta kirjoitanpa tähän nyt suoran lainauksen tuosta kirjasta: