Astro Foorumi

  En tiedä kuuluuko tämä tänne palstalle.?

  Kysyn,et uskotteko kohtaloon tai miksi sitä nyt vois sanoa.

  Onko meillä jo sielun suunitelma,ennenkun me tänne maailmaan putkahdamme :angel:

   Nykyisin olen jo alkanut uskomaan, et onhan se varmaan suunniteltu :o

Kohtalo sanana kuulostaa jotenkin negatiiviselta, eikö kurjiin asioihin todella voi vaikuttaa? Voisi ehkä puhua enemmän elämänsuunnitelmasta, joka kyllä tehdään ennen syntymää mutta sillä persoonalla joka tänne syntyy, on kuitenkin vapaa tahto ja mahdollisuus valita seuraako suunnitelmaa vai valitseeko jotain muuta. Elämänsuunnitelmaa voisi verrata matkan suunnitteluun. Saatat lähteä viikon matkalle ja suunnitella joka päivälle toimintaa, mutta kun pääset paikalle voi käydäkin niin että sataa joka päivä tai huomaat ihanat hiekkarannat ja menet sinne makaamaan joka päivä. Luulen että ihmisellä on joka hetki lukuisa määrä erilaisia vaihtoehtoja valintoja tehdessään, enemmän kuin ehkä osaa ajatellakaan. Kannattaa käyttää aikaa sen miettimiseen mitä oikeasti haluaa.

Mä itse uskon kohtaloon. Omassa elämässä on tapahtunu sellaisia käänteitä ja tapahtumia, että enhän mä voisi muuhun uskoa. Nyt kun olen tutustunut asioihin enemmän, nii tämä kohtalo on saannu hienomman nimen sielunsuunnitelma, mutta minusta on hullua nussutella pilkkuja sen asian suhteen mitä nimeä ko asiaan käyttää.  ;)


Mä jäin tuota oikein miettimään ja itse tulin siihen tulokseen, että elämään kuuluu myös kurjat asiat ja ihminen ei opi yleensä mitää, muuten kun sen "kantapään kautta". Kaikkiin kurjiin asioihin ei vaan voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi ja siksi uskon, että juuri ne asiat ovat niitä joita sanotaan kohtaloksi, sielun suunnitelmaksi tmv.

Yleensä mä olen löytäny tapahtumiin syyn, miksi niin tai näin kävi. Joskus oivallus tulee heti, joskus se taas saattaa kestää vuosia kun ymmärtää miksi se niin ikävä asia tarvitsi kohdata.

Tiedättekö sanonnan jossa sanotaan, että kukaa ei saa enempää harteilleen, kun mitä jaksaa kantaa. Toisten elämä on täynnä ikävyyksiä, vaikka he yrittävät ja yrittävät, vaikka he ovat kuinka rakastavia ja ystävällisiä, vaikka kuinka he ovat henkisiä ja tekevät asiat ns. "oikein". Sellaiset ihmiset ovat silti monesti onnellisia siitä mitä heillä vielä on ja kiittävät siitä. Sitten on niitä joiden elämän suurin kolaus on saada pakit joltakin tai saada finni nenään tärkeiden treffien alla. Toisille tapahtuu paljon hienoja asioita ja kaikki tulee helpolla. Heille ei satu mitää traagista... mut he masentuvat jos jokin ei menny just niinkun olisivat halunneet. Tälläiset ovat kateellisia ja haluavat aina vaan enemmän ja enemmän. He ovat itsekkäitä ja kiittämättömiä.
Mä kärjistin hieman asioita, mut pointtini varmaan selvisi.  ;D Toisten suunnitelma on toisenlainen ja toiset päättävät kulkea sen polun mitä kuuluukin kulkea, kun toiset eivät ymmärrä minkää muun kun pinnallisten ja materialististen asioiden perään... hehän jatkavat samalla luokalla seuraavalla kierroksella.  ::) Kaikkien harteet eivät kestäisi samaa taakkaa, kun toisten.

Mä en itse oikein tiedä miten ajatella/uskoa sellainen asia, et onko näissä "luokissa/tasoissa" kumpi edemmällä. Vaikeudet vai sit se ns. helpompi elämä, vai päättääkö meidän jokaisen oma sielu järjestyksensä? Jokainenhan käy läpi samat asiat. Mulla nyt sattuu olemaan se traagisia ja surullisia asioita sisältävä elämä meneillää, johon mahtuu paljon hyvääkin, mut hyviin asioihin pitää aina kulkea vaikeaa reittiä.   :tickedoff: Sitä siis mietin, et onko mun aikasemmat elämät olleet "helpompia" vai onko ne "helpommat" elämät vielä edessä? Mikä on teidän usko/mielipiteenne asian suhteen? Yksikään elämä ei ole helppoa, sitä en tarkoita, vaan sitä et onko elämän opetukset vähemmän raskaita?

Mie aattelen niin, tietämättä, onko se niin kuitenkaan,
että:

On jonkinlainen sielunsopimus, tehtävä joka on tehtävä.

On päämäärä, joka on sovittu, mutta
reitti sinne on vapaaehtoinen.

Voit toistaa omia vanhoja virheitäsi tai oppia niistä ja kehittyä.

Joko mutkitellen tai suorempaa reittiä.

Mutta se tietty oppimiskysymys, voi olla myös karman läksy, tulee käydä jollain tapaa läpi.

Nyt ajattelen näin, mutta sekin voi muuttua…
 :)

Tulen siihen tulokseen, että joudun ajattelemaan asiaa futuurin perfektissä: Fysiikan lakien mukaan aika on jatkuvasti siirtyvään rajaan saakka tapahtunut (koska maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan.) Koska kukaan ei kuitenkaan tarkalleen tiedä, mitä kaikkea on jo tapahtunut tulevaisuudessa, on tavallaan valinnanvaraa.  ::)

Lueppa Michael Newtonin:"Sielujen Matka"  ;)  Antaa paljon vastauksia myös tuohon sun kysymykseen...Todella mielenkiintonen kirja.

 Juu, onhan se tuo kohtalo sana aika kova.tkarsea.

 Mut tuo sielunsuunnitelma sana on paljon kivempi.

 Tosiaanki minä kyllä olen vahvasti alkanut uskomaan,ett meillä

 jokaisella on omat polkumme kuljettavana.Oli ne suoria t.mutkaisia.

 Kun on tullut tuota ikää enempi,niin on alkanut miettimään tämmöisiä

 asioita.Nuorempana ei käynyt mielessäkään,oltiin vain aina menossa johonkin suuntaan ::)

Uskon, että teemme jonkinlaista sielunsuunnitelmaa, onko se lie osa kohtaloa, en tiedä.

Mutta uskon myös niihin tekijöihin, joita emme ole suunnitelleet, kuten kosmiset ja maanpäälliset tekijät. Ennalta arvaamattomiin tilanteisiin.

Jotka pitää ehkä sattua senkin vuoksi, ettemme ole toteuttamassa suunnitelmaamme.

Sillä silti meillä on jokapäivisissäkin tehtävissä valinnanvapaus ja silloin voimme poiketa suunnasta tai sitten se on vain tehtävä että opimme. Usein ne valinnat tapahtuvat tiedostamatta, jopa tajuamatta, että itse teimme valinnan. Siihen olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota. Pikkuisista valinnoista lähtee suunta.

Eli sielumme tahtoo, mielemme tahtoo, tämän hetken persoonamme tahtoo ja mitä vielä?  :D

Niin kun ikuisuutta ei ole olemassa; aika on rajallinen. ::)