Astro Foorumi

on varmaan jo kysytty ja kirjoitettu monta kertaa,mutta aloitan nyt uudestaan.

Olen Athamaaritilta jo vähän vastauksia jo saannutkin ja toivottavasti saan vielä lisää ja myös teiltä muilta.

Kirjoitukseni saattaa olla sekavaa mutta kirjoitan nyt sitä mukaa kun asiat mieleeni tulevat.enkä edes tiedä onko tämä oikea palsta mutta kirjoitan tänne ekaa kertaa,kirjoituksia olen käynnyt kyllä lukemassa.

Minulla on muutaman vkon ollut hirveä kuolemanpelko se täyttää joka pvä ajatukseni.Pelko on minulla ollut pienestä asti,mutta pysyy vuosiakin poissa,mutta nyt kaiketi jo 6vko menossa,en pysty nauttimaan täysillä mistään kun ajatus jo tulee.
Kuitenkin olen niinkauan kun muista uskonut jollain tasolla jälleensyntymiseen,ei tässä hommassa ois muuten mitään järkeä,miksi meille annettaisiin rakkaita(vanhemmat,ystävät,elämänkumppani,lapset)ja sitten vaan julmasti temmattaisiin pois?

Äidin suvun puolelta olen "perinnyt"enneunien ja tapahtmien "ennustamiskykyä",joten siksi nämä asiat kiinnostavat hieman ennemmän.

Joillakin teillä palstankäyttäjillä on paljon kokemuksia entisistä elämistä...
- miten olette varmoja että ne eivät vain ole unia ja toiveita että haluatte niitä nähdä?
-miksi niin monet näkevät itsensä,myös regressioterapiassa,kleopatrana tai jonain ylhäisenä?
ei niitä kleopatroja niin montaa ollut?
-etteivät mielikuvanne ole jotain mitä olette lukeneet,nähneet tai kuulleet?
-regressioterapiassa mm. ihmiset ovat ilmoittaneet osoitteita mitä ei ole ollut olemassakaan?
-miksi emme muista niitä entisiä elämiämme?miksi vain tämä hetki ja elämä on todellista?
-miksi emme tunnista tai meitä tunnisteta tässä elämässä?
-missä ovat kuolleet isovanhempani,ystäväni,kummisetäni,serkkuni...?
-kuinka kauan kestää tulla takaisin?
-oletteko te 100%tunnistaneet jonkun vanhan sukulaisen tai muun läheisen nyt tässä elämässä?
-oletteko kertoneet siitä hänelle?

Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä,sitävarten en tätä kirjoittanut ,vaan haluaisin oikeasti selvyyden muutamiin juttuhini,löytyiskö vastaus kauempaa kuin tästä elämästä ja helpotustata tähän kuolemanpelkoon,että voisin nauttia elämän tuomista jutuista,myös niistä arkisista,uhmaiästä ja siivouksesta.

-onko kukaan tutustunut apua nyt tuli pläkäri..Victor on etunimi...apua sukunimi hävisi,kirjoituksiin?Onko niissä järkeä?ja tietääkö kukaan saako kirjoituksia suomeksi?ja onko Brian Weissin kirja many lives,many masters tutustumisen arvoinen?ja onko sitä julkaistu suomeksi?

Ja tietääkö kukaan hyvää ja luotettavaa ja kukkarolle sopivaa terapeuttia joka vois auttaa?

 :2funny: :D ;D
Jos tietäisit miten karmeita verisiä ja tuskallisia muistoja mieleeni on palannut edellisistä
elämistä, ymmärtäisit miksi laitoin  tuohon tuon kasan hymiöitä. Vastauksena siis:
Olen varma että ne eivät ole unia/toiveita, sillä en ole niin masokisti, että toivoisin sellaista.


Kaikessa hypnoosissa on riski, että hypnotisoitava kertoo asioita, joita olettaa hypnotisoijan haluavan kuulla. Me laumaeläimet olemme niin kovia miellyttämään. USAssa on käräjöitykin, kun hypnoosin avulla 'löytyneet' insestikokemukset ovat osoittautuneet valemuistoiksi. Henkilökohtaisesti pitäisin hypnoosia kaikkein epäluotettavimpana tapana tavoittaa muistoja edellisistä elämistä.

Hyvän hypnotisoijan kanssa tosin näyttää onnistuvan: Telkusta tuli jotain vuosia sitten dokumenttisarja, jossa paitsi että löytyi näitä muistoja, niin sitten nämä ihmiset kävivät niissä paikoissa joita oli muistoissa näkynyt. Merkittävää on, että yksikään ei ollut kuuluisa entisaikain henkilö, vaan heidän elämänsä olivat tavallisia tylsiä elämiä, kuten esim. majatalon tarjoilija ja orpona luostarin portaille jätetty poika joka vietti sitten loppuelämänsä munkkina.


Fyysisiä kiputiloja ei voi lukea, nähdä, tai kuulla. Minulla on näihin visioihin liittyen myös fyysisiä tuntemuksia. Toinen pointti: Vain tynnyrissä kasvanut tai lukutaidoton on voinut välttyä kohtaamasta historiaan liittyviä asioita. Jokainen edellisen elämän muisto voitaisiin muuten kuitata sillä, että ihminen on käynyt koulun historiantunnit tai omistaa television josta on potentiaalisesti nähtävissä historiadokumentteja.


Regressioterapia = hypnoosi. Katso edeltä hypnoosia koskevat kommenttini. Siinä dokumenttisarjassa oli ihan päinvastoin: Henkilöt piirsivät hypnoosin jälkeen kuvan jostakin kohteesta edellisen elämän asuinpaikassaan. Kun sitten mentiin paikan päälle, saattoi näyttää siltä ettei kirkontorni ollutkaan samannäköinen kuin piirretyssä kuvassa. Mutta: Kaupunginarkistosta sitten löytyikin selitys: Kirkontorni oli uusittu 200 v sitten, hypnotisoitu oli piirtänyt kuvan siitä, miltä se näytti ennen tuota ajankohtaa...


Jos nyt kypsään sielunikään ehtiessä on elänyt vaikka 600-700 elämää, niin jos ne kaikki muistaa yhtaikaa, on todennäköinen loppusijoituspaikka mielisairaalan suljettu osasto.  ;D Itse uskon, että muistamme vain niitä osia niistä edellisistä elämistä, joilla on jotain merkitystä tämänhetkisen inkarnaatiomme kannalta. Esim joissa on samanlaisia kokemuksia, ammatti, ihmissuhteita tms.


Miksi pitäisi? Se, että syntyessään unohtaa ikuisen ominaislaatunsa on, paitsi osa koko hommaa, myös varmaan tarpeen ihmispsyyken suojaamiseksi. Fyysiset aivot eivät kykene kuin tiettyyn määrään tietoa/prosessointia.


Siellä oikeassa moniulotteisessa universumissa, jossa aika on ulottuvuus eikä lineaarinen.
Koko tämä universumi on vain keinotekoinen koekenttä, että kuolemattomat olennot voivat inkarnoitua tänne kokeilemaan lineaarista aikaa, rajattua elämää ja todellisen luontonsa unohtamista. (Tämä on Kryonilta, joku muu sanoo ehkä jotain muuta. Minä vaan tykkään tästä)


Tämä on 4D kysymys (3 ulottuvuutta + aika). Todellisessa moniulotteisessa universumissa aika on ulottuvuus ja ylläoleva kysymys siten merkityksetön. Henkilökohtaisesti uskon, että sielunenergiasta riittäisi vaikka kahteen päällekkäin tai osittain päällekäin olevaan inkarnaatioon yhtaikaa, joten itse vastaisin: Niin kauan kuin haluat, sinulla on asiassa vapaa tahto.


Kyllä. Tunnistanut sillä lailla, että tiedän että jotakin on ollut ennenkin jonkun tyypin kanssa, mutta mitään tarkkoja tietoja siitä mitä, minulla ei ole. Semmoista suuntaa-antavaa ainoastaan.


Muutamille, jotaka rajatieteitä harrastavat. Skepsis ry:n jäsenille ei yksinkertaisesti vain kannata kertoa.  ;)

Kuolemanpelosta:
Mikä siinä oikein pelottaa? Tämä on retorinen kysymys, sinun kannattaa pilkkoa asiaa vähän pienemmäksi, yksinään tuo on liian iso kysymys. Jos asia ahdistaa, voi kyseessä myös olla ihan  maallinen ahdistushäiriö. Siihen suosittelisin teosta: Vapaaksi ahdistuksesta - työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Löytyy googlaamalla, nettikaupasta noin 50 euroa. Kirjastossakin on, mutta siihen on aina pitkä varauslista.


Maallista, vai regressioterapeuttia? Tarvitsetkohan jälkimmäistä ollenkaan? Ihmiset alkavat yleensä saada muistikuvia edellisistä elämistä siinä vaiheessa kun kurkkuchacra avautuu. Tämän ei yleensä kuulukaan tapahtua aivan nuorena, tyypillisesti se tapahtuu tuossa 35-40 vuotiaana.

Eklektikolla oli varsin tyhjentävä vastaus kysymyksiisi, joten en lähde niitä puimaan yksityiskohtaisesti, muutama omakohtainen kokemus vain lisää listaan:

Tunnistamisesta:

Tunnistamista tapahtuu kyllä silloin tällöin, esim. minut on tunnistettu ja itse olen myös hyvin tietoinen yhteisistä entisistä elämistä ainakin yhden ihmisen kohdalla. Viimeksi mainitussa tapauksessa tunne karmasta oli hyvin voimakkaasti läsnä ja sain ihan konkreettisen flashbackinkin siitä, mitä olemme yhdessä hommanneet menneisyydessä. Flashback täydentyi unella ja omituisilla nykyisen elämän sattumilla, jotka olivat ikään kuin haaste oikaista karmaa.

Entisistä elämistä innostuva haluaa ensi alkuun löytää hienoja elämiä esim. merkkihenkilöiden reinkarnaatioina (Jeesus taitaa olla suosituin!), mutta sitten kun asiaan perehtyy tarkemmin, saattaa katua sitä, että koko hommaan ryhtyi. Mutta joillekin esim. selittämättömien pelkojen ja kipujen syyt saattavatkin yllättäen löytyä menneistä elämistä, jolloin toiseen elämään palaaminen tavalla tai toisella voi olla hyvin terapeuttinen ja puhdistava kokemus.  Itselläni on "kummitellut" lähes koko aikuisiän ajan eräs entinen elämä, ja kun pystyin selvittämään, mitä tälle ex-inkarnaatiolle oli tapahtunut, nykyisyyteenkin tuli hyvin paljon järkeä. Entinen elämä ei ole lakannut kummittelemasta, mutta nyt vain tiedän, mistä on kyse.

Lilli, voitko kertoa miten löysit tuon tiedon?

Minua kiinnostaa valtavasti yhteys entisiin elämiin. Nimittäin, minulla kun normaalisti ei ole kiistaa kenenkään kanssa. Koulussa kaikki meni hyvin, samoin opiskeluaikana ja töissä myös olen tullut loistavasti toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa. Samoin kavereita on monenlaisia ja hyvin menee.  Ja meitähän on moneen junaan.  ;)

Mutta yksi ihminen on kertakaikkiaan käsittämätön. Hänen vihansa minua kohtaan ei ole selitettävissä. Mikä on mielenkiintoista, niin hänen  :aurinko: on asteentarkassa yhtymässä omaan Yläsolmuuni.  Miksi Yläsolmuun? Kun kuvittelisi, että entisten elämien kokemukset ovat yhteydessä Alasolmuun?

Tosin selitys voisi löytyä myös hänen omasta kartastaan, ja siitä että hänet koetaan yleisesti varsin hulluksi tyypiksi. Jolloin herää kysymys, miksi hänet laitettiin tässä elämässä minun tielleni?

Tää menee nyt vähä astrologian puolelle, mut kysyn silti... Kun mun kuunsolmu on 2 astetta  :rapu:, mun miehen  :aurinko: on 1 aste  :rapu: ja mun parhaimman ja vanhimman ystävän  :aurinko: on 4 astetta  :rapu:
Mun DC on  :kalat: ja mun äidin, isän, pikkuveljen ja tyttäreni  :aurinko: on  :kalat:  :o Joten liittyykö nämä menneisiin elämiin millään tavalla?

jos tää nyt onnistuis...

kiitos kaikille vastanneille ja toivottavasti saan vielä lisää.

viime yönä kävi muutama kysymys mielessä,mutta olisi pitänyt kirjoittaa heti ylös...

palatakseni vielä siihen osoitehommaan,niin arkistoita käytiin läpi mutta sellaista osoitetta ei ollut koskaan ollut olemassa.toine tapaus oli että joku ilmoitti palvelleensa laivassa,mutta arkistoista ei kyseistä laivan nimeä löytynyt.

missä ovat Mozart,Chaplin,Sibelius,tekivät suuria teoksia,luulisi jonkun muistavan olleensa joku heistä.

kirjoitin hetki sitten pitkän tekstin,mutta minä ja koneet emme ole koskaan tulleet toimeen joten se hävisi johonkin ja nyt yritän epätoivoisesti muistaa mitä kirjoitin...

mitä mieltä olette geeneistä?eikö jonkin geenin pitäisi olla sama kuin edellisissä elämissä?

ostin eilen pari kirjaa,en tiedä avavatko ne minulle uusia ulottuvuuksia vai sekoittavatko päätäni lisää :uglystupid2:,mutta aion lukea ne avoimin mielin,koska sisälläni on se pieni ääni joka sanoo ettemme ole täällä ekaa kertaa :smiley6600:,mutta haluaisin saada varmuuden,eikä vähiten siksi että tämä ahdistus katoaisi.

Voi, vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon:
1) Ovat juuri nyt inkarnoituneena johonkin, missä ei ole lukutaitoa tai internettiä.
2) Ovat juuri nyt inkarnoituneina, mutta eivät kiinnostuneita tällaisista keskusteluista.
3) Ovat juuri nyt inkarnoituneina, mutta juuri SINÄ et ole koskaan kuullut kenenkään muistavan
olleen kukaan heistä
4) Eivät ole juuri nyt inkarnoituneina.


Miksi ihmeessä henkinen olisi kiinni fyysisestä? Sitäpaitsi, jos sielun on tarkoitus saada erilaisia
inkarnaatiokokemuksia, niin erilaiset fyysiset kehot ovat tässä vain etu. Itse en näe mitään syytä mihinkän geneettiseen yhtäläisyyteen - ne geenit ovat ihan vain fyysisen tason juttu.

Olipa jännä, että huomasin tämän ketjun.

Ehkä viikko sitten katsoessani erästä elokuvaa ja muutaman pienen sattumuksen kautta, minut valtasi käsittämätön tunne, joka liittyy erääseen miespuoliseen ystävääni. Meillä on aina ollut jotenkin mielestäni erityislaatuinen suhde. Me olemme aina vetäneet toisiamme puoleemme paljon, opiskelemme samaa alaa ja ajatuksissamme on paljon samaa. Olemme kuitenkin aina pysyneet ystävinä, vaikka ihastumisia ja muita dramaattisia juttuja on ollut tuntemuksiemme takia (mm. jätin erään poikaystäväni, sillä tajusin etten tunne puoltakaan häntä kohtaan mitä tunnen tätä miespuolista ystävää kohtaan etc.).

Anyway. Sain sitten eräänä iltana elokuvaa katsoessani mielettömän tunteen siitä, että olisimme olleet edellisessä elämässä naimisissa ja meillä olisi ollut kaksi vaaleatukkaista pientä kaksospoikaa. Näin ikään kuin edessäni kuvan siitä, kuinka olin kotiäiti ja olin kotona lasten kanssa ja hän lähti töihin business-puvussaan, pussasi minua kevyesti ja yhtäkkiä minulle tuli järisyttävä tunnereaktio siitä, että se oli viimeinen kerta kun näimme ja hän kuoli matkalla töihin auto-onnettomuudessa. Tuntui kuin joku järisyttävä rakkaudellinen tuskan ja menettämisen tunne laskeutui minuun ja itkin pitkään tuota muistoa/tunnetta etc.

Tämä tuntui niin todelta ja jälkikäteen rupesin miettimään, että olenko vain seonnut ja kuvittelenko vain jotain omiani ja miten voi olla, että mielikuvissani hän näytti hyvin samalta kuin nykyään ja olenko vain kuvitellut kaiken.

Eli siis jotenkin vain, että MITEN niitä edellisiä elämiä oikein sitten tulee mieleen? Millainen se tunne on? En tiedä miksi olisin tuosta noin vain kuvitellut itselleni järisyttävän menetyksen kokemuksen, mutta...en tiedä. Olenko siis vain seonnut?  :idiot2: :buck2:

Menneitä elämiä voi pomppia mieleen mistä ärsykkeestä tahansa. Usein siihen liittyy joko selkiinnyttävä AHAA-tunne tai vastaavasti hyvin vahva selittämätön tunnereaktio. Visiot ovat myös yleisiä.

En tiedä ajatellaanko usein, että jos saa muiston menneestä elämästään, muistaa sen syntymästä kuolemaan. Eihän se toki niin mene. Sieltä muistaa vain joitakin kohtauksia ja yleensä tärkeitä sellaisia. Ihan kuin tässäkin elämässä - vahvan tunne-elämyksen antanut positiivinen tai negatiivinen tunne syöpyy mieleemme muistoksi, kun taas vähemmän vahvat asiat unohtuvat (jotteivät aivot ylikuormitu. Aivot ovat vähän kuin kiintolevy, niihin mahtuu rajallinen määrä tietoa).

Geenit ovat fyysisen tason juttu eli eivät liity mitenkään menneiden elämien kokemuksiin. Sinä tosin voit saada kehoosi geenit, jotka aiheuttavat esimerkiksi jonkun sairauden, joka sinun on tarkoitus kokea tässä elämässä oppiaksesi jotain (esim. arvostamaan kehoa paremmin).

Olen kuitenkin huomannut itse tehdessäni menneiden elämien tulkintoja, että hyvin usealla henkilöllä on edelleen vähän samanlaisia kasvonpiirteitä tai olemusta kuin jossakin menneessä elämässä, sukupuolesta riippumatta.

Jos tarkoitat tuota kummittelevaa entistä elämää, niin kyseessä on henkilö, josta löytyy hieman tietoa internetistä, jos osaa pistää hakusanat kohdalleen. Kukaan kuuluisuus ei ole kyseessä ja se tieto, minkä ensin sain hänestä kasaan, oli riittävä uteliaisuuden heräämiseen, mutta vasta 6-7 vuoden tutkimisen jälkeen sain selvitettyä, mitä hänelle loppujen lopuksi tapahtui. Tänä aikana karttui myös tästä elämästä runsaasti aihetodisteita ja muuta mielenkiintoista aineistoa, jotka antoivat voimakkaasti suuntimia tutkimusten tueksi ja lisäksi. Mm. eräässä ranskalaisessa museossa tapahtui selkeä tunnistaminen erään muotokuvan kohdalla, joka mitä ilmeisimmin oli mallinsa näköinen.

Eli alun alkaen löysin tämän henkilön heilurin avulla, mutta vasta muut todisteet ovat vakuuttaneet minut, että olin todella kyseinen nainen.

Oletko muuten kysäissyt tuolta työkaverilta, mikä hänellä on sinua vastaan (eli härkää sarvista vaan.. :coolsmiley:)

minä taas huomenta kaikille.

kirjojen määrä on jo kolme,yksi luettuna,katsotaan sitten mitä kysymyksiä herää,nyttenkin on muutama paperilla,mutta ensin haluan kertoa vkonlopun kokemuksestani.

pe-la välisenä yönä kun menin nukkumaan ja jäin makoilemaan selälleni(yleensä olen kyljelläni)silmät kiinni.en tiedä kuinka kauan aikaa meni(kuitenkin vain minuutteja ei tunteja)tunsin kuinka oikea käteni alkoi nousta ylöspäin pikkuhiljaa,tätä kesti hetken sain vaivoin laskettua käteni alas,kun se kosketti peittoani,alkoi käsi taas nousta.en uskaltanut avata silmiäni,joten en osaa varmuudella sanoa kuinka ylös käteni nousi,veikkaisin 10-20cm,tämä keskeytyi kun ihana poikani tuhahti jotain vuoteessaan.kädessä tuntui kipeältä mutta ei epämielyttävältä.seuraavana yönä tuntui kuin oikeaa kättä olisi vedetty,se ei noussut vaan meni niinkuin sivullepäin,ympärillä liikaa ääntä,poika kääntyili ja alakerrasta kuului ääniä,joten tätä ei kestänyt pitkään.


jatkokysymyksiä,ajatusvirtana toisiin viesteihini...

-täällä puhutaan paljon seuraavassa elämässä/tässä elämässä kenties tehtävästä sovituksesta.

Pedofiilit?kukaan ei ole voinut olla kuitenkaan niin paha että ansaitsisi tulla pedofiilin uhriksi?vai oliko aikanaan se 3viikkoine vauva ollut niin paha edellisessä elämässä entä ansaitsi tulla raiskatuksi ja kuolla?

-sama juttu raiskaajien kohdalla.

-geeneillä ja dnalla ei merkitystä?kuitenkin meillä on viellä viettejä ja aisteja ajoilta kun asuttiin luolissa ja kuljettiin mammuttie kanssa..vai ovatko nämä perua uudesti syntymisistä?

-osa inhoista ja peloista on ns.mallioppimista.kun lapsi uteliaana lähestyy esim.hämähäkkiä ja äiti huudahtaa inhonsa ilmoille,lapsi säikähtää ja todennäköisesti myös siitä eteenpäin kammoksuu niitäeli kaikki pelot ja inhot eivät tule menneisyydestä

-onko teistä joku pystynyt aikaisemmin jättämään jotain jälkeä itestään ja muistanut sen nyt tai muissa eletyissä elämissä ja palannut sen luo?esim.kaiverrus,esine?tai oletko löytänyt vanhan hautasi?

-joku vastasikin jo  kun kysyin suuruuksien perään etteikö kukaan muista olleensa he,mutta eikö oikeesti?Martin Luther King?Katariina Suuri?Kennedy?Oswald?Tapio Rautavaara,John Wayne?ja monia muita.eiväthän kaikki voi olla paikassa jossa ei nettiätai eivät ole vielä syntyneet uudestaan tai olla kiinnostumatta näistä asioista.

-kaksi uudelleensyntymistä samaan aikaan?tarkoittaisiko se kaksoisolentojamme esim?

mukavaa syyspäivän jatkoa kaikille

ja jatkuu   ja se kirja tai oikeammin sen kirjottaja josta kysyin ekassa viestisäni oli victor zammit.oletteko tutustuneet?onko tutustumisen arvoinen?ja onko sitä julkaistu suomeksi?

Minäpä yritän vastata noihin kysymyksiin parhaani mukaan :)

-täällä puhutaan paljon seuraavassa elämässä/tässä elämässä kenties tehtävästä sovituksesta.

Pedofiilit?kukaan ei ole voinut olla kuitenkaan niin paha että ansaitsisi tulla pedofiilin uhriksi?vai oliko aikanaan se 3viikkoine vauva ollut niin paha edellisessä elämässä entä ansaitsi tulla raiskatuksi ja kuolla?

-sama juttu raiskaajien kohdalla.

Vauvojen kohdallakin täytyy muistaa, että kyseessä on ensisijaisesti sielu. Sielu on iätön ja sillä on jo heti syntymästä lähtien karmaa. Ainoastaan keholla on yhden elämän aikana monta ikäkautta vauvasta vanhuuteen. Siksi en mielelläni puhu erikseen lapsista,aikuisista ja vanhuksista, vaan ihmisistä ja sieluista yksilöinä.
Kenellekäänhän ei siis vahingossa tapahdu mitään kauheaa. Sielu on itse tietoinen tekemistään valinnoista ja valintoja on ollut avustamassa joukko henkioppaita ennen syntymää. Pedofilia on aina kamala asia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Raiskaus samoin. Yleisesti kaikenlainen toisen vahingoittaminen on kamalaa.
Täytyy muistaa myös, että yksilöillä on täällä vapaa tahto. Minäkin voisin mennä tekemään vaikka mitä pahaa, jos haluaisin, vaikka se ei kuuluisikaan karmalliseen tieheni tässä elämässä. Silloin loisin karmaa ja sitoisin itseni taas uhrinani olleen henkilön karmaan. Sama tietysti päin vastoin. Omilla ajatuksillaan, uskomuksillaan ja energiallaan voi pitää kutsumattomat karman luojat poissa. Esimerkiksi jos sitkeästi uskoo ja pelkää kaduilla liikkuessaan, että apua, joku varmasti raiskaa minut joskus, niin sitä saa mitä tilaa. Se on universaali laki.

Minulla on itselläni takana kaksi mennyttä elämää, jotka linkittyvät vahvasti toisiinsa tähän aiheeseen liittyen. Toisessa jouduin raiskatuksi - kahden miehen toimesta. En koskaan nähnyt heidän kasvojaan, koska he olivat naamioituneita. Tulin raskaaksi - jommalle kummalle - enkä voinut hankkia aborttia, koska sen tekeminen ei ollut lääketieteellisesti mahdollista. Syntynyt poikalapsi muistutti minua ikuisesti tästä tapahtumasta, mutta katkeruuden sijaan minun oli opittava antamaan anteeksi ja rakastamaan tätä lasta pyyteettömästi. Tämä oli pyytettömän rakkauden ja anteeksiannon oppiläksy - asia, jossa olin epäonnistunut edellisessä elämässäni. Pelkään pahoin, että tämä raiskaajana ollut sielu on mahdollisesti tässä elämässäni perheeseeni kuuluva henkilö, joten välimme eivät vielä ole vesiselvät.

Minulla on muistoissa myös elämä (aika hatarasti tosin), jossa soturijoukko käytti minua seksuaalisesti hyväkseen pitkään ja usein ollessani 10-vuotias. Vähän vanhempi isoveljeni yritti suojella minua, mutta turhaan.

Voitte uskoa, että eteenkin raiskauksen muistosta on jäänyt niin paha maku suuhun, että en kestä mitään raiskauksiin liittyvää. Siedän vaikka mitä kauheaa ja suolenpätkiä ja epänormaaleja hirviöitä, mutta raiskaus...

Miksi jotkut käyttävät uhrejaan seksuaalisesti hyväksi?
kuten kaikki väkivallan muodot, seksuaalinen hyväksikäyttö on egon tyydytystä. Sen pohjalla on syvä itsetunnon puute, joka johtaa haluun hallita muita. Lasten hyväksikäytössä saattaa olla kyse myös sellaisesta itseinhosta, jossa rikkoja pyrkii ottamaan viattoman lapsen puhtauden omaan sieluunsa.
Henkisestä näkökulmasta katsoen sekä rikkojen että rikotun parantyminen liittyy puhdistumiseen ja anteeksiantoon toiselle sekä itselle.

Miksi pedofiilit tuntevat seksuaalista vetoa lapsiin?
Yleensä siksi, koska pedofiilin seksuaalinen energia on jumiutunutta ja synkkää ja hän tuntee vetoa lapsen puhtaan viattomaan valoon pyrkimyksessään puhdistaa oma sairautensa. Viattomuuden saastuttaminen tai pilaaminen aiheuttaa raskaan karmallisen velan, jolloin henkiset olennot katsovat kauhistuneina mitä maapallolla on tapahtunut.

-Diana Cooper; Enkelit Vastaavat-


geeneillä ja dnalla ei merkitystä?kuitenkin meillä on viellä viettejä ja aisteja ajoilta kun asuttiin luolissa ja kuljettiin mammuttie kanssa..vai ovatko nämä perua uudesti syntymisistä?
Geenit ja aistit kuuluvat - kuten sanottua - fyysiseen tasoon. Meillä on joka elämässä eri geenit ja vaistot ovat yhteisiä kaikille fyysisen tason olennoille. Henkitasolla ollessamme sieluina meillä ei ole tarvetta syömiselle, nukkumiselle tai lisääntymiselle - ne kuuluvat fyysisen tason ja kehon ominaisuuksiin. Ilman näitä emme osaisi huolehtia kehostamme emmekä tosiaankaan lisääntyisi, jolloin sielut eivät pääsisi syntymään maan päälle ja koko inkarnaatiohomma menisi romukoppaan :D
Olen itse kiinnostunut  hyvin paljon evoluutiopsykologiasta ja sosiaalipsykologiasta. Henkisyys ja fyysisyys eivät sulje toisiaan pois. Ne ovat kolikon kaksi kääntöpuolta. Minua kiinnostaa tietää miten tämä koko homma toimii sekä henkisellä että fyysisellä tasolla! Vähän kuin kuinka vesi toimii ja ilmenee höyrynä, nesteenä ja kiinteänä (jää) elementtinä. Kyse on samasta asiasta mutta vain eri muodossa. Tässäkin on kyse Elämästä, joko fyysisesti (aistit, vietit, kehontoiminnot, ego) tai henkisesti (sielun ominaisuudet, kuudes aisti, intuitio, henkiset tarpeet).

-osa inhoista ja peloista on ns.mallioppimista.kun lapsi uteliaana lähestyy esim.hämähäkkiä ja äiti huudahtaa inhonsa ilmoille,lapsi säikähtää ja todennäköisesti myös siitä eteenpäin kammoksuu niitäeli kaikki pelot ja inhot eivät tule menneisyydestä
Tässä olet oikeassa. Kaikki inhot ja pelot eivät ole menneistä elämistä. Jos henkilöllä kuitenkin on selittämättömiä pelkoja, joiden alkuperää ei voida jäljittää tähän elämään, ne kumpuavat menneistä. Siskoni pelkää kuollakseen, että rekka tai linja-auto suistuu hänen päällensä, jos se ajaa ohi hänen kävellessään tiellä (tässä veikkaan menehtymistä edellisessä elämässä näissä olosuhteissa) - muut perheenjäsenet eivät pelkää tällaista. Minä pelkään kamalasti vettä ja opin uimaankin hyvin myöhään - sisarukseni tai muut eivät pelkää vettä. Ystäväni pelkää ja kammoaa, että hänen kämmenilleen ja sormilleen tapahtuu jotain kuten viiltoja, murskautumia, irtileikkautumisia - hän ei kestä katsoa tai kuulla mitään aiheeseen liittyvää, vaikka muutenkin onkin erittäin kova- ja kylmähermoinen lady. Ystäväni äiti pelkää rottia ja muistikin myöhemmin aikuisiällä elämän, jossa rotat söivät hänet elävältä.

-onko teistä joku pystynyt aikaisemmin jättämään jotain jälkeä itestään ja muistanut sen nyt tai muissa eletyissä elämissä ja palannut sen luo?esim.kaiverrus,esine?tai oletko löytänyt vanhan hautasi?
Ainakin Lilli kertoi aikaisemmin tässä ketjussa tällaisestä. Tosiasiahan on, että jos olet elellyt tavallisena tallukkaisena vaikka 1600-luvulla, mistäpä enää etsit niin vanhan haudan tai esineen? Onko sinua edes merkitty kirkon kirjoihin? Entä jos oletkin asunut muualla päin maailmaa kuin Euroopassa? Tai jos sinut on vain lahdattu ja heitetty joukkohautaan (kuten minut ennen tätä elämääni)?
Muistan yhden menneen elämäni nimen, mutta epäilen, että selvittääkseni asian minun täytyisi matkustaa Keski-Eurooppaan ja opiskella puhumaan ja lukemaan saksaa voidakseni aloittaa salapoliisin työt. Se olisi kieltämättä hyvin hauskaa! En tiedä onko tämän elämäni kotipaikka tai hauta enää olemassa - useinhan haudat otetaan uusiokäyttöön tai ne vain unohtuvat.
Muistan myös yhden elämän erään tunnetumman historiaan jääneen mieshenkilön rakkauden kohteena. Muistan saaneeni häneltä tietynlaisen kaulakorun, mutta en ole löytänyt mistään tietoa siitä, että herra olisi lahjonut rakastaan tällaisella korulla, saatikka kuvaa korusta...

joku vastasikin jo  kun kysyin suuruuksien perään etteikö kukaan muista olleensa he,mutta eikö oikeesti?Martin Luther King?Katariina Suuri?Kennedy?Oswald?Tapio Rautavaara,John Wayne?ja monia muita.eiväthän kaikki voi olla paikassa jossa ei nettiätai eivät ole vielä syntyneet uudestaan tai olla kiinnostumatta näistä asioista.
Totta, totta mutta mietitäänpäs psykologiselta kannalta - miltä SINUSTA tuntuisi havahtua joku aamu siihen, että "hyvä jumala, olin entisessä elämässäni Hitler?!" tai "Olin Marilyn Monroe ja nyt olen vaan ihan tällainen tavallinen ihminen"? Fakta on että tieto lisää tuskaa ja ainakaan minä en tahtoisi muistaa olleeni joku historian kuuluisa henkilö. Nykyisessä elämässäkin on ihan tarpeeksi :D
Lisäksi, on helpompaa sanoa olleensa joku perheenäiti/-iskä 1800-luvulla kuin kertoilla olleensa Luther. Harvaapa otetaan vakavasti,kun aletaan puhua menneistä elämistä tunnettuina henkilöinä.

-kaksi uudelleensyntymistä samaan aikaan?tarkoittaisiko se kaksoisolentojamme esim?
Yleensä minun käsittääkseni sielu ei synny tuplana samaan paikkaan. Meillä on toki olemassa Rinnakkaisulottuvuuksia, jossa elämme ns. kaksoiselämää, mutta se on ihan toinen juttu se. Kaksoisolentojen kohdalla kyse on yleensä siitä, että valittavia kehotyyppejä on olemassa rajallinen määrä. Siksi joku henkilö muistuttaa niin kovasti jotakuta toista henkilöä. En tiedä miksi kehotyyppejä on rajallinen määrä. Ehkä henkitasolla on huomattu, että se määrä riittää?

olisi melkein pakko herättää keskustelua tuosta juutalaisen R Scheinfeldin teoriasta, jossa ei ole karmaa, jälleensyntymää tms. vaan hänen mielestään elämä on peli ja luomme kaikki kokemukset. mietin kun kirja ravisteli sitä kaikkea mitä olen oppinut, että mikähän sen merkitys on? nojaatko ajatuksesi johonkin teokseen, Atha?

miksi joidenkin on helppo hyväksyä kepeitä filosofisia rakennelmia tyyliin "elämä on peli, elokuva, jonka luomme että kokisimme olevamme vähemmän kuin olemme"? hänen kirjassaan nimenomaan kielletään syy ja seuraus - ja jotkut haluavat uskoa niin. hän puhuu 2-vaiheesta, jossa vain luodaan mitä halutaan  - kirja ei erityisesti usuta tekemään väärää, mutta todella, väittää että luomme joka tapauksessa toivomamme kokemukset.

jos joku ei tee kuten toivomme - karman laki on ollut luonnollinen selitys. joidenkin mielestä karmaa ei ole, sitä voi vähentää, sitä ei ole "enää" kun planeetta nousee tms. tuon kirjan mukaan (hänen yleinen elämänfilosofiansa) kaikki tekevät elokuvassamme kuten toivomme! no heh!

kun taas joidenkin mielestä on selvästi sielu, syy ja seuraus? (menneitä elämiä Rob S ei mainitse ollenkaan jne)

kirjan teoria on vaan ollut niin ihmeellinen (kust Taivaankaari) että koetan verrata sitä kaikkeen mitä olen lukenut ja oppinut. illuusiopuolen kirjassa ymmärrän ja sen että mitä tapahtuu 3d tasolla on aika suhteellista. "me pelaamme peliä jossa on kärsimys koska olemme niin suuria Luojia mutta eihän oikeasti ole olemassa kärsimystä".

Ymmärrän Scheinfeldin teorian ja olen siinä osaltani samaa mieltä - eihän karma vain tupsahda meille jostakin. Itsenhän me olemme sen luoneet. Ja kun meillä on vapaa tahto, voimme luoda ja vetää puoleemme mitä haluamme. Minäkin voin kehittää itselleni tässä vaikka jonkun sairauden ilman, että se on kirjattuna minulle karmalliseksi oppiläksyksi. Scheinfeldin kommentti on siitä erittäin hyvä, että se ottaa ihmisen pois sellaisesta passiivisesta roolista tyyliin "no kun tää on mun karmaa niin mä nyt vaan oon tällanen, sori". Se antaa ihmiselle aktiivisen roolin ymmärtää, että "hei, itse aiheutettu, myös mahdollista hoitaa itse se pois!"

Alkuunhan kun maailmaan synnytään, temmelletään vapaasti ja yleensä vielä unohtaen koko henkinen systeemi, jolloin syntyy karmaa - karmaahan voi tehdä tosiaan koko ajan, kuten mainitsin. Siitä tulee sitten se syy-seuraus eli itseluodun karman hyvittäminen eli kokemus luodun karman vastakkaisesta osasta. Omasta menneestä elämästä esimerkiksi luotu karma olemalla julma mies, joka silpoi toisia huvikseen ja vastapainona sairaanhoitaja, joka hoiti silvottuja ihmisiä. Uhrien ja vammojen aiheuttaminen sekä uhrien ja vammojen hoitaminen.

Minusta Scheinfeldin teoria ei siis kumoa karmaa, vaan ravistelee ihmiset huomaamaan, että karma ei ole meistä ulkoapäin vaikuttava randomista toimiva voima, vaan ihan itseaiheutettua, joka toimii vakiona. Samoin on olemassa fyysisiä faktoa - kuuma levy polttaa sormeesi rakon, jos tökkäät siihen sormesi. Levy ei käy sinun kimppuusi eikä rakko ilmaannu sinulle sattumalta. Ihan itse jos olet sen sormesi siihen levylle tunkenut niin sitten myös kannat sen seuraamuksen eli palovamman. Karma toimii samoin.

Omassa elämässäni on ainakin niin paljon yhtymäkohtia menneisiin elämiin ja nykyisen elämän haasteisiin, että en kumoa karmaa. Enemmänkin pitää vain herätellä ihmisiä ajattelemaan karmaa, että mitä se oikeasti tarkoittaa. Syy-Seuraus ei ole samaa kuin Teko-Rangaistus.

no, Scheinfeld ei puhu mistään karman tyyppisestäkään, oppiläksyistä, saati jälleensyntymästä. kirjassa ei erityisesti käsitellä traumoja ja niistä parantumista; kaikki on vaan elokuvaa, kuin katsoisit sotaleffan räiskettä tai rags-to-riches tarinaa ihan omavalintaisesti. koska olet Luoja, sinuun ei satu. usein tuollaiset teoriat - myös kanavoidut - tuntuvat välinpitämättömiltä koskien ihmisten 3d-elämää - mutta juuri sitä RS kutsuu leffaksi, jonka haluamme olevan sellainen kuin on. eli onkohan totta, että hänen "rajattomassa vaiheessaan" voi luoda ihan mitä vaan ajatuksella (katson vielä 6 lyhyttä videota tyypiltä), ilman seurauksia.

hän nimenomaan sanoo, että 2-vaiheessa ei ole cause-and effect. elämä on hologrammi. "hologrammissa ei ole syy-ja seuraussuhdetta, ei ole mitään syytä joka loisi seurauksen." (mahdollinen syy on ihmisen tietoisuus, mutta se mitä tapahtuu ei ole hyvää taikka pahaa?? - otetaan nyt vaikka nuo väkivaltajutut) minulla oli posketon keskustelu kirjasta sen kriitikon kanssa, koska kirjassa Me olemme Tietoisuus, joka kohdistaa toiveensa tiettyyn energia-kenttään, mutta sekin oli illuusio. haha.. Taivaankaari varmaan tietää mitä kustantaa, noin niinkuin henkisenä tietona kansalle? :laugh: siis jos joku kirja ensin avaa ajatuksia ja ymmärrystä sille miksi jokin tapahtui, niin tulee toinen joka heittää aivan eri kuvakulman. ;D itse asiassa tajuan miten tuollainen filosofia voi tulla hyvin populaariksi; sinulle annetaan Luoja-voimat ilman mitään rajoja ja sääntöjä, eikös sitä juuri haeta?


no, itse kyllä koen inkarnaatiot todellisiksi, vaikka niitä on vaikea toisille todistaa;  parantajat ovat myös sanoneet omia teorioitaan elämistäni, itsehän päätän.  :)

Olen aika paljon itse mietiskellyt näitä edellisiä elämiä ja jollain tapaa ainakin itsestä tuntuu erittäin vaikealta löytää edellisiä elämiä niiden ohjeiden pohjalta joita yleensä annetaan. Eli tulisi miettiä paikkoja ja aikoja, jotka vetävät puoleensa tai selittämättömiä pelkoja jne. Kuitenkin itse voin sanoa, että lähes jokainen aika ja paikka tuntuu kiinnostavalta ja onkin erittäin vaikea tunnistaa mikä paikka voisi olla erityisen läheinen. Ainut selittämätön pelko on liikenteeseen ja matkustamiseen liittyvät asiat ja suurimman osan aikaa johonkin kulkuneuvoon astuessa on sellainen olo, että tämä on nyt se viimeinen matka. Toki tuo pelko on taka-alalla ja pystyn sen kontrolloimaan. Tuo on ainut asia minkä voisin ajatella viittaavan edellisiin elämiini.

Jos jonkun veikkauksen edellisestä elämäst heittäisin niin 1800-luvun lopun keski-eurooppa ja sen ajan kirjallisuus ja filosofia on aina tuntunut läheiseltä, mutta mitään muistikuvia ei kyllä siitä ole. Olen miettinyt, että pitäisikö minun jossain vaiheessa hommata tulkintaa vai onko näihin jotain erityisiä harjoituksia, joitain meditaatioita tai muita, joilla voisi päästä käsiksi edellisiin elämiin?

Tuo Scheifeldin filosofia ei kuullosta mitenkään uudelta. Nietzcheläistä yli-ihmisajattelua, vapautta ilman vastuuta.. natsit diggailivat kovasti.

joo vois olla että pidettäis hulluna :idiot2:,mut kyl mua itteäni kiinnostais tietää jos oisin ollu joku galileo,da vinci,monroe tmv.eihän sitä tarttis kylillä huudella.hitler kyl tuntuis pahalta,mut jos sit sais jonkin selityksen tai jotain.

tuntuu vaa jotenki oudolta että tämä tässä ja nyt on sun elämä ja sit ett muistais siitä mitään!ei väliä vaikka olen tälläne tavaline ::)mut tarttee tälläki joku merkitys olla!!!

osaisko joku sanoo mitä sillo yöllä mulle tapahtu?minulla oli silloin toisella kertaa vasen käsi oikean päällä ja silti tunsi että sitä vedettiin.

ja se victor taitaa ol tuntematon?se väittää omaavansa vedenpitävät todisteet uudelleensyntymästä.miljoona sille joka todistaa vääräksi.olen hiukan lukenut sen kirjoituksia,mut jotenki sekavaa.tarttis varmaa keskittymäl keskittyy siihen.

te jotka ootte varmoja entisitä elämistä,oletteko joskus tai vielä pelänneet kuolemaa,vai veikö tieto jatkuvuudesta sen pois?

Nietzchellä on ihan hyvä teoria siitä, että meitä ohjaa Yli-Ihminen, jonka itse ymmärrän Korkeampana Minänä.

Historiaa oikoakseni sen verran (Lilli lieneekin jo tietoinen asiasta :) ) että Nietzche itsehän vihasi natseja ja Natsi-Saksaa. Herra on muun muassa sanonut, että "Minne tahansa Saksa ulottaa lonkeronsa, siellä kulttuuri kuolee". Nietzchen sisar toisaalta oli suuri Natsi-aatteen kannattaja ja levittelikin veljensä ideologiaa tukemaan natsien takaa-ajatuksia. Valitettavasti Nietzche vaan edelleen liitetään ihan vääristä syistä natsismiin - oikeastaan meidän pitäisi syytellä hänen natsisiskoaan, joka auttoi natseja pöllimään veljen ideologian  :coolsmiley:

Oikeastaanhan kaikki natsismissa on enemmän tai vähemmän pöllittyä jostakin muualta (mm. swastika, ja SS-joukkojen käyttävä Sowelun riimu).

Oman kokemukseni mukaan Nietzchen filosofia viehättää äärettömän egoistisia ihmisiä, jotka ehkä käsittävät tuon yli-ihmisajattelun hieman toisella tavalla kuin ne, jotka käsittävät korkeammaksi minäksi vaikkapa sielun.

Atha, olen kyllä lukenut jotain Nietzchen vanhemmista, mutta tämä sisar oli minulle tuntematon suuruus. Aina sitä oppii uutta, kun vanhaksi elää.

Kyllähän se varmasti omanarvontuntoa ja tunnetta omasta erityislaatuisuudesta kovasti kohottaisi, jos muistaisi olleensa vaikkapa Leonardo da Vinci entisessä elämässän. Mutta yleensä aidot muistikuvat eivät ole toiveajattelun mukaisia. Siinäkin tapauksessa, jos olisit ollut joku kuuluisuus, tämä elämä voi tulla nykyisyyteen lävitse täysin eri tavalla kuin haluaisit ajatella. Pitää muistaa, että historiankirjat kertovat näistä ihmisistä lähinnä vain julkista tietoa ja yksityistä tietoa jää paljon pimentoon. Ja onko ajatus jälleensyntymästä edes erityisen lohduttava, jos jo nuorena on väsynyt elämäänsä? 

Mitä kuolemaan tulee, niin varsin usein muistikuvat entisistä elämistä liittyvät juuri kuolemantapauksiin. Levollisesta ja rauhallisesta kuolemasta ei välttämättä jää muistikuvia tähän elämään traumoista puhumattakaan, mutta jos olet kuolinprosessi on ollut hidas, kivulias ja kaikin puolin kammottava, niin nämä voivat aiheuttaa irrationaalisiakin pelkoja tai vaikkapa vihantunteita tähän elämään (jos sinut esim. murhattiin).

Itse kuolemaa, eli sielun irtautumista ruumiista, eivät yleensä henkisellä polulla kulkevat ihmiset pelkää.

Jälleensyntymästä on runsain mitoin hyvää todistusaineistoa, tarkistettavissa olevia ihmisten muistikuvia, mutta eiköhän se ole niin, että vasta omat kokemukset vakuuttavat tämän ilmiön joko oikeaksi tai vääräksi.

Sitä en osaa varmasti sanoa, miksi kätesi kohosi, mutta olisitkohan ollut puolittain meditatiivisessa/transsitilassa, jossa tällaista voi tapahtua.  :idiot2:

Pitäisi varmaan näin kypsemmällä iällä lukea Nietzhcheä uudestaan. Nuorempana pidin hänen tyyliään esittää asioita jostain syystä humoristisina, enkä koskaan ole ajatellut hänen tarkoittaneen asioita kirjaimellisesti. Toisaalta viime lukukerrasta taitaa olla kohta 7 vuotta, joten näkemykset ovat voineet muuttua. Toisaalta myös se, että eivät hänen tekstinsä edes välttämättä nyt tuntuisi erityisen humoristisilta, silloin aikanaan ne vain tuntuivat jotenkin naiiveilta.

Tuon kyllä allekirjoitan, että hänen filosofiansa tuntuu viehättävän erityisen egoistisia ihmisiä. Ainakin ne tuntemani ihmiset, jotka häntä ylistävät ovat jokseenkin tympeitä ja kylmiä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella. Ei toki pidä yleistää.

Tai voi toki olla, että tietty katsontakantani häneen johtuu siitä, että en pitänyt ihmisistä jotka häntä fanittivat omissa piireissäni.

En ole kauheasti Nietzchen tuotantoon tutustunut, mutta mitä kuulin tiivistelmiä joskus siitä ideologiasta, että meillä jokaisella on sisällämme yli-ihminen, jota eivät sido kulttuurit eivätkä säännöt, minulla oli välitön mielleyhtymä Yli-Minään/Sieluun (joka tosiaan ei ole kulttuurisidonnainen ja ainoat säännöt jotka sitä koskevat ovat henkisiä, eivät yhteiskunnallisia). Lisäksi Nietzche korosti, että jokaisen tulisi kuunnella vain omaa Yli-Ihmistään, jonka käsitän itse intuitioksi.

Totta on, että egoistit löytävät Nietzchen todella ihanaksi, mutta koska heillä on muutenkin yleensä vääristynyt katsantokanta muihin  ihmisiin, tästä on hyvä ponnistaa. Asioita voi katsoa NIIIIIIIN monelta kantilta :) Minä nyt näen spiritualistisia juttuja missä tahansa  ;D

Lisäksi kun KAIKKI yhdistävät Nietzchen natseihin (miehestä itsestä riippumatta) niin johan egoistien mieliä hivellään! :D

Käden liikkuminen kuulostaa normaalille astraalikehon liikkeelle. Minulla on tuota paljon herätessä, eli fyysinen keho ei ehdi herätä niin nopeasti mitä astraalikeho tulee takaisin.

hm, itselleni ei kirjasta tullut mieleen mikään natsijuttu, vaan sellainen keksitty virtuaalimalli, tavallaan lapsellinen usko siihen, että ei ole mitään sääntöjä. periaatteessahan sellaiset kirjat miksaavat new agen luoja-oppia ja sitten tuota ateistista teen-mitä-vaan-ajattelua. sinänsä oli hyvä tutustua, koska en tiennyt mitä Diana Cooper-kirjan vierestä löytyy.  :smitten:  ;)  siinä oli tosiaan isossa kirjakaupassa vierekkäin Taavi Kassilan joogakokemusta, uskontokritiikkiä, eri uskontoja, kanavoituja kirjoja, seksioppaita, hääkirjoja, historiaa.. tiedä sitten miksi juuri tuo tarttui mukaan.

eikö muuten ole kiintoisaa, että kirjakauppiaat myyvät mitä vaan ja kustantamot julkaisevat sekä newagea, jumalankieltoa että uutuusfilosofiaa? siis sama pulju. kaikessa pyörii raha.

hassua jos juutalainen olisi kirjoittanut natsityylistä tekstiä?? ostin kirjan vain koska se muistutti Hicksien ja muiden teoksia aiheesta vauraus. esim Byrne kirjoittaa eri tavalla, sokerikuorrutuksella. taitaa viitata jollain tapaa ikuisuuteen. jospa juutalainen haluaakin kokea samaa rajattomuutta kuin natsit?? onko se perusinhimillinen toive? jos juutalainen kirjoittaa että kaikki on kuvitelmaa jossa ei hyvää ja pahaa - niin eikö hänen mielestään natsien teotkaan olleet pahoja?? luulisi, että juutalainen jos joku etsii selityksiä (ja natsit kai halusivat älykkäät juutalaiset nimenomaan talouden vallasta irti).. ja viimeisin juttu lehdessähän oli että hra ylijohtajan geeniperimässä oli juutalaista verta.  8) Cooper taasen selittää että minne hra vietiin, "puhdistumaan henki- maailmaan". he eivät kai uskoneet syyn ja seurauksen lakiin, tosiaan - tai keksittiin omat säännöt.

tekevätkö ihmiset heti pahaa, jos säännöt poistetaan? tästähän on puhuttu uskontoketjussa.

uskovatko kaikki newage kirjailijat muuten jälleensyntymään tms, tuli mieleen. ei välttis.
(Prophet, Newton, Walch, Bach, Weiss, Wyskiel uskovat) usein noilla on yhteneväisyyttä, siis kun ajattelen noin 30-40 kirjaani aiheesta.

Tästähän on helppo tehdä empiiristä tutkimusta vaikkapa suomi24:n keskustelupalstoilla. En ihan viimeisintä tilannetta tiedä, mutta ainakin n. vuosi sitten palsta oli täysin moderoimaton. Siellä on hyvä seurata, miten ihmiset kohtelevat toisiaan nimimerkkien takaa. Kirjoittajat voidaan jakaa karkeasti ottaen seuraavanlaisiin ryhmiin:

-Asiallisiin ja muut huomioiviin kirjoittajiin
-Loanheittäjiin, loka lentää usein vaihtelevien nimimerkkien takaa. Voivat ottaa hampaisiinsa jonkun yksittäisen kirjoittajan tai tietynlaiset mielipiteet ja asenteet.
-Pilailijoihin ja häiriköihin
-Huijareihin (erityisesti treffipalstoilla)

Minusta tuollainen isohko keskustelupalsta antaa aika hyvän kuvan siitä, millainen kirjo ihmisiä on olemassa. Omasta mielestäni villin lännen meiningissä on vaikea elää ja jonkinlaiset säännöt ovat kaikkien mukavuuden ja turvallisuuden kannalta ihan tarpeellisia.

hellou again!

-onko teillä jotain samoja luonteen tai kehonpiirteitä kuin entisissä elämissänne?

-koska ja missä tilanteessa aloitte kiinnostua mahdollisista entisistä elämistänne?oliko se joku tapaus?

-oliko teillä tai onko kuolemanpelkoa?väistyikö se kun "löysitte" itsenne aikojen takaa?



mieltä ylentävää ois kyllä kun muistaisi olleensa joku nykyaikanakin arvostettu tyyppi.tai vaikka ois kohdannu väkivaltasenkin kuoleman,kenties pystyis sen auttamaan esim.poliisia tai omaisia ratkaisemaan asian.auttais samalla omaisten tuskassa ja epätietoisuudessa,onko tälläisiä tapauksia?

keskiyön vahinko pohdiskeli Jeesuksen olemassaoloa.eiköhän sellane tyyppi oo ollu olemassa,muuta noussut myyttiolennoksi.tarinat muuttuvat matkalla.vähän samanlaine ku esim.joku odysseus.

jostain just luin kuinka joku oli kohdannut oman äitinsä entisessä elämässään ja siinä elämässä äiti oli hänen tyttärensä... onko jollain vastaavia kokemuksia?miltä se tuntui?voisi hetkeksi mennä ajatukset sekaisin :smitten:ja kenties huvittaakkin.nyt saa tässä elämässä kaikki komentelut ja arestit takasin :)

hei taas ainakin hetkeksi

Tuossa aiemmin kun mainitsit noista ruumiista irtaantumiskokemuksista (käsi alkoi nousta jne), niin se on yksi hyvä tapa päästä eroon lopullisesti kuolemanpelosta, nähdä itsensä, vaikkapa sängyn vieressä seisoen, nukkumassa sängyllä (been there, done that).

Sielumme on kiertänyt niin pitkän reitin, että ne tuhannet ja taas tuhannet elämät joita olemme kokeneet eivät ole kaikki tärkeitä muistaa, usein näissä on kyseessä sellaisia elämänmuotoja joita nykyinen tietoisuutemme ei pystyisi käsittämään luultavasti kuitenkaan. Eli, olemme varmasti käyneet kaikki mahdolliset tavat kartuttaa karmaa itsellemme (olemme olleet rikkaita, tappajia/murhaajia, huumeiden käyttäjiä jne), mutta nyt meille tarjotaan mahdollisuus päästä niistä eroon (Jeesuskin puhui tekojemme hyvittämisestä).

hei taas!

ajatusten virtaa taas nyt liman ja rään päällystämänä...

tällä hetkellähän maapallolla vallitsee liikakansoitus?onko nyt muutaman vuoden ollut vallassa jälleensyntymisbuumi?vai mistä tämä johtuu?
miten kaikki ovat yhtäkkiä päättäneet juuri nyt tulla takaisin?

-oletteko joskus saanneet nimen selville,entisestä elämästänne?oletteko varmistaneet sen ja onko se ollut paikkansa pitävä tieto?


tunteeko joku historiaa hyvin?minulla on pitkään ollut mielikuva,luulisin että kumpuaa jostain antiikin kreikan ajoilta.ja se liittyy teatteriin.onko joskus ammoisina aikoina näyttelijöitä tapettu/vahingoitettu oikeasti aitouden saamiseksi?ennenkuin lavastusta ym.muuta saatiin kehitettyä.mielikuvassa kerrotaan myös ihan selvästi että tämän vuoksi ennen oli vaikea saada näyttelijöitä.
mielikuva on ollut niin vahva,että lukion äikän tunnilla sivuttiin aihetta ja pamautin vastaukseni tuon,niin voitte arvata niitä katseita...


on muitakin mielikuvia joiden todenperäisyydestä en ole varma,mutta palaan niihin ehkä myöhemmin.nyt mun ihanainen 3veeni haluaa pelata tietsikalla,sillä riittää räkä ja silmätaudista huolimatta virtaa toisin kuin äipällä.

tällä hetkellähän maapallolla vallitsee liikakansoitus?onko nyt muutaman vuoden ollut vallassa jälleensyntymisbuumi?vai mistä tämä johtuu?
miten kaikki ovat yhtäkkiä päättäneet juuri nyt tulla takaisin?

Simppeli vastaus - vuosi 2012. Energian kohoaminen ja henkinen muutos (jonka näkyminen fyysisellä tasolla voi kestää pitkäänkin) on aivan erityislaatuinen tapahtuma vuonna 2012, että sielut ovat halunneet suorastaan kiitää kilpaa tänne tuohon energiaan, kuka mistäkin syystä.

-oletteko joskus saanneet nimen selville,entisestä elämästänne?oletteko varmistaneet sen ja onko se ollut paikkansa pitävä tieto?
Minä näin joskus unessa, että sukunimeni olisi ollut Bryne. En ole ikinä koskaan kuullutkaan kyseistä sanaa ja kun Googletin, selvisi, että Bryne oli hyvin yleinen sukunimi Saksassa 1700-luvulla. Ihan tuossa muodossa sitä ei enää kauheasti tavata, vaan se on muuttanut muotoaan. Tiedän myös tuon elämän etunimen, mutta kuten sanottua, minun pitäisi lähteä opiskelemaan saksaa ja kenties matkustella Saksan halki selvittääkseni asian. Uskon, että elämän muisto pitää paikkaansa, eikä minulla ole siksi tarvetta lähteä jahtaamaan siitä fyysisiä todisteita.
Muistan myös muutaman muun elämän, mutta näistä on niin kauan, että niiden kirjallinen selvittäminen olisi mahdotonta. Uskon, että kummassakaan tapauksessa minusta ei ole jäänyt tietoja historiaan. Ja edelleen, taas pitäisi opetella kaksi uutta kieltä (vielä tuon saksan kanssa) ja lähteä maailmalle matkailemaan.

tunteeko joku historiaa hyvin?minulla on pitkään ollut mielikuva,luulisin että kumpuaa jostain antiikin kreikan ajoilta.ja se liittyy teatteriin.onko joskus ammoisina aikoina näyttelijöitä tapettu/vahingoitettu oikeasti aitouden saamiseksi?ennenkuin lavastusta ym.muuta saatiin kehitettyä.mielikuvassa kerrotaan myös ihan selvästi että tämän vuoksi ennen oli vaikea saada näyttelijöitä.
mielikuva on ollut niin vahva,että lukion äikän tunnilla sivuttiin aihetta ja pamautin vastaukseni tuon,niin voitte arvata niitä katseita...
Antiikin Kreikka - kaikessa sivistyneisyydessään - oli loppujen lopuksi raaka paikka. Teatterin realistisuus ei ole outoa, sillä vielä Keskiajan Euroopassakin pyrittiin teattereissa mahdollisimman aitoihin kuvauksiin suolenpätkistä lähtien. Orjaluokkaahan ja sellaisia ei-niin-tärkeitä ihmisiä lienee ollut sangen helppo tappaa teattereissa realistisuuden nimissä. Ihan selkeä menneen elämän muisto. Voit halutessasi lähteä etsimään kirjallisuutta teatterin historiasta tai teatterista Antiikin ajoilta. Mielestäni historiaa suhteellisen hyvin tuntevana sanoisin, että kyllä, porukkaa tapettiin realistisuuden nimissä. Eri asia on, miten paljon siitä puhutaan julkisesti tai puhuttiin julkisesti tuohon aikaan. Voi olla, että se oli niin päivänselvä ja normaalia asia, ettei siitä edes puhuttu.

kiitos.vähän helpotti.opettajan ja muun luokan katseet olivat kyllä näkemisen arvoiset kun heitin että niitä tapettiin oikeasti...

Selvännäkijä kertoi puhelimessa, että yksi tyttäristä on edellisellä kerralla kuollut aivokasvaimeen ja tästä edelleen on silmässä jotain tästä muistona - no niin onkin, kummallinen pigmenttipilkku.

Itsellä on viime aikoina juolahdellut semmonen mielikuva, että joko ammutaan tai lyödään kirveellä tms. selkään. Ehkäpä nyt on käynnissä jotain tuohon liittyvää?

 törmäsin hetki sitten termiin unihalvaus.onko tuttu?eli ovatko kokemanne ruumiistairtautumiset vain sitä?eli mihin uskoa?vai onko halumme jälleensyntymiseen niin kova että emme olekkaan tutkineet kaikkia mahollisuuksia???tämän rouva pää meni ainakin enemmän sekaisin...

suomi24keskustelupalstalla oli keskustelua tästä.

Sleep paralysis on aika oivallinen kokemus, joka joko edeltää tai on heti ruumiistairtaantumis kokemuksen jälkeen, sinällään pelottava kokemus, kun näkee jo astraalitason olioita, mutta itse ei voi tehdä mitään, ei liikkua milliäkään. Kertaakaan itse en ole tätä joutunut/saanut kokea, eli omat kokemukset irtaantumisista on olleet paljon enemmän tietoisia.

Mulla tulee noita tosi usein. Yleensä voin liikkua astraalikehoni kanssa (ns. ruumiista irtautuminen, me kun lähdemme nukkuessamme astraalikehoina seikkailemaan ympäriinsä), mutta en saa fyysistä kehoa liikkeelle. Yleensä kestää aika pitkäänkin, että pääsen kehoon takaisin. Kokemus on AINA epämiellyttävä. En tiedä miksi.

Kuvaan tätä tilannetta aina sanomalla, että "mieli ehtii herätä ennen kehoa". Tätä tapahtui yhdessä vaiheessa useita kertoja kuussa. Nukkuminen tapahtuman jälkeen on vaikeaa. Viimeksi oli tällainen kokemus toissapäivänä.

Minustakin tuo teatteriin liittyvä mielikuva vaikuttaa entisen elämän muistolta, ei mahdollinen ihmisten oikea teurastus näyttämöllä ole mitään yleistä tietoa. Kannattaa tehdä tutkimusta asiasta, jos haluat jonkinlaista varmuutta asiaan.

Itse olen tietoinen kahden elämän nimestä, molemmissa olin nainen. Toisesta löytyy jotakin tietoa ihan googlella, toisesta ei muuta kuin sukunimen alkuperä. Viimeksi mainitussakin tapauksessa alkuperästä oli paljon apua, se paljasti kyseisen elämän kansallisuuden, jos näin voi sanoa. Mainittakoon, että sukunimi oli tuossa elämässä LeRey, joka on normanniranskaa ja tarkoittaa kuningasta. Elämä sijoittui arviolta jonnekin 1100-luvulle. Sitä en tiedä, oliko sukunimellä varsinaisesti mitään tekemistä kuninkuuden kanssa.

Mitä tulee ns. "julkkiselämiin", niin tiettävästi en ole ollut kukaan erityisen kuuluisa, mutta olen ollut todennäköisesti useammin kuin kerran mukana kuuluisissa tapahtumissa. Yksi kuuluisimmista lienee Vilhelm Valloittajan suorittama Englannin valloitus v. 1066, jossa olin mukana normannien ratsumiehenä. Selkeät muistikuvat ovat olemassa sotaretken aamusta, jolloin taisteluun vasta valmistauduttiin. Periaatteessa nimenkin voisi selvittää tästä elämästä, koska taistelu on erittäin hyvin dokumentoitu, mutta melkoista neulan etsimistä heinäsuovasta se olisi, Vilhelmillä oli mukanaan ratsuväkeäkin jotain 2000 miestä.

tuossa unihalvaus keskustelussa(mikäli oikein ymmärsin)kumottiin irtautumiskokemukset perättömiksi ja sanottiin sen olevan vain unihalvaus...


teistä ei ole kukaan vastannut omalta kohdaltaan kysymyksiini koska,miten,miksi kiinnostuksenne heräsi näihin aiheisiin?ja oliko teillä vai onko vieläkin kuolemanpelkoa ja onko se tämän kautta vähentynt vai peräti kadonnut kokonaan?kiinnostaisi kovasti jos pystyisitte asiasta kertomaan koska itsellä vieläkin tuota pelkoa.

tällä hetkellä asiat ovat elämässäni aikas hyvällä mallilla ja rakkaita ihmisiä ympärillä,en ymmärrä miksi minun tarvitsee heistä ja elämästäni luopua...

onko jollain samanlaisia tuntemuksia?

No, minulla kiinnostus näihin asioihin virisi ensimmäisen flashbackin myötä. Ensin tuli siis muisto ja sitten sitä lähdettiin tutkimaan. Kuolemanpelko oli poistunut jo aikaisemmin itseni löytämisen myötä. Jälleensyntymisasiat eivät siihen asiaan mitenkään vaikuttaneet.

kyllä kiinnostaa tuo teatterijuttu,mutta millä hakusanoilla lähtis netistä hakemaan?oisko jollain hyviä vinkkejä mistä aloittaa?

Olen pirpanasta asti tuntenut sisimmässäni, ettei tämä ole ensimmäinen inkarnaationi täällä. Jo lapsena jälleensyntymiskierto tuntui jotenkin 'oikeimmalta' vaihtoehdolta. Olin kuitenkin pitkään agnostikko, eli asia ei kiinnostanut suuntaan tai toiseen kovinkaan paljon. Ajattelinpa vain: 'jos voin itse valita, mitä minulle kuoleman jälkeen tapahtuu, haluan syntyä tänne uudelleen.'

Kuolemanpelkoa en muista tunteneeni koskaan, ehkä juuri siksi, että sisälläni on lapsesta asti ollut 'tieto' että synnyn vielä uudelleen. Kuolema ei siis ole lopullinen, vaan vain eräänlainen vaatteiden vaihto.  :D Olen muuten ateisti/agnostikkokodista, joten kotoa minulle ei ole annettu tästä malleja, pelkästään lausuma 'kukaan ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.' Isältä tosin sain hyvän mallin: Hän sanoi, että odottaa kuolemaa sangen kiinnostuneena juuri siksi, että kun kukaan ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu, niin sehän on sitten jännään nähdä itse.

Kuolemanpelkoa ei siis ole ollut ja jos olisi, niin muistamani kaksi kuolemankokemusta edellisistä elämistä olisivat viimeistään karkottaneet sen. Ensimmäisessä kuolin ristiinnaulittuna Spartacucsen orjakapinan jälkeen (6000 orjaa naulittiin ristille, Via Appian varrelle koko matkan Capuasta Roomaan). Se hetki, kun kuolin oli autuas, eritoten kaiken sen kärsimyksen jälkeen. Jesse muuten pääsi tosi helpolla 6-7 tuntia ristillä, minä vahva nuori mies roikuin siellä puolitoista vuorokautta, kunnes kiltti sotilas katkaisi sääriluut ja siihenhän sitten ristillä tukehtuu (nopeasti!) kun retkahtaa käsivarsien varaan roikkumaan.

Toinen muistamani kuolemankokemus oli Tiibetiläisenä munkkina, tein kaiken ohjeiden mukaan, eli nostin energian chacra kerrallaan ylöspäin päälakeen asti, ja sitä kautta sielu sitten eteenpäin. Se vasta oli makoisan tuntuista, uskonpa tuon muiston perusteella pystyväni tekemään saman sitten kun tulee aika lähteä tästä inkarnaatiosta.


Aiheutamme kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jos on pelkoja, niin sitten on tullut ajateltua pelottavia ajatuksia. Ajatukset ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Yritin ymmärtää ylläolevaa lausettasi, mutta en oikein ymmärtänyt. Se tuntuisi ajatukselta, jonka voisi kuvitella ihmiselle, joka on jo aivan lähellä kuolemaa. Toivottavasti ei kuitenkaan? Jos on ongelmia omien ajatusten kanssa, suosittelen tätä opusta: Vapaaksi ahdistuksesta - työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

Ruumiista irtoamiset:
Unihalvaus on ihan eri juttu. Minulla on ollut se pari kertaa aamulla herätessä ja se tuntuu vain siltä, että on hereilllä mutta täysin halvaantunut. Sitten se hirmuisella tahdonponnistuksella lähtee pois, kun saa liikautettua vaikka pikkuvarvasta....

Ruumiista irtoamisia minulle tapahtuu vain, kun on kortisolitasot liian korkealla. Se on aivan erilainen kokemus: Silmäluomet muuttuvat 'läpinäkyviksi,' eli huone näkyy vaikka silmät ovat kiinni. Kroppa menee palikaksi ja kuuluu surinaa. Kerran jopa ilmestyi sängyn viereen pari kotihenkeä, jotka halusivat näyttää minulle jotain kämpässäni, mutta valitettavasti innostuin niin, että heräsin heti. HUOM: Ufoabduktioita on joku ääliö kuvannut tällaisiksi jossain jenkkiläisessä kirjassa, ne kotihenget jopa hieman näyttivät niiltä harmailta isopäiltä. Ei mikään ihme sitten että miljoonittain ihmisiä ilmoittaa tulleensa abduktoiduiksi, kun luulevat ruumiistairtoamiskokemusta abduktiokokemukseksi. Valitettavasti en ruumiista irronneena pääse juuri mihinkään, lähinnä jään vain leijumaan siihen 10 cm kroppani yläpuolelle. ;)

Voisit kokeilla englanniksi, jos suomi ei tuota tuloksia. Itse aloittaisin ehkä teatterin historiasta, History of theatre & Greece. Katso mitä saat haaviin.

en toivottavasti ole lähellä kuolemaa.ajatukset vaa on tollasia tällä hetkellä.

täytyy keskittyä ajan kanssa tohon teatterijuttuun,nyt ollaa kipeinä koko porukka ja pikkumiehellä kaikesta huolimatta riittää kovasti virtaa,kolmatta pvää äipän kanssa kotona,ja äitistä virta vähissä...

lisää tietoa 2012 ja varsinkin 20.12.2012 kaipaisin...


ja se victor tais olla tuntematon????? :-\

pakko kirjoitta vaikka "tutkimus"kesken ja taitaa jäädä kun en ymmärtänyt sivuista yhtään mitään.


yöllä unessani toistin yhtä lausetta pitkänajan.Spectra le force.jäi vaivaamaan ja kun googletin sen hetki sitten tuli vastaan lentokoneita.värähtelyä,tiheysfunktionaaliteoriaa.spectra on joku intregoidun sähköisen elonjäämisen järjestelmä.kauheesti kaavoja.

en ymmärrä fysiikasta yhtää mitää tais 5 tai 6 olla numero koulussa j atää koko homma mitä ehtisin tutkia on jostai 1980-luvulta...


mitähän tää mahto olla?

ja toinen joka vaatii lisä tarkastelua...

aikaisemmin kerroin tosta teatterijulmuus kokemuksesta.

en ole tosiaankaan mikä hyvä netin käyttäjä mutta nyt sain selville että orjia tosiaan käytettiin ja vapautettuja(roomassa) ja kohtelu saattoi olla julmaakin,mutta suoranaista näyttämölle surmaamista en vielä löytänyt,mutta esim.augustus kielsi ruumillisen kurittamisen.kreikka tuli varmaan siitä kun he käyttivät naamioita kuten kreikassa tai koska teatteri on lähtöisin sieltä tai muistan väärin koska "unesta"on jo pitkä aika.


ja olen kiinnostunut näyttelemisestä ja jonkin verran sitä harrastanutkin.

minä taas...


ja nyt väsyneenä annan taas tulla mitä mielee tulee...

jos kerran synnytään uudestaan,niin miksi syntyy paljon samankaltaisia?vai ovatko eri luonteenpiirteet vain opittua?esim.miehet.kliseinä vessapaperirullan vaihtamattomuus,roskapussin ohi kävely,tunteistahan :o :o ei voi puhua ym.vai ovatko miehet uudesti syntyneitä naisia,jotta saisimme kokeilla miltä tuntuu kun ei tartte ku sanoa en tiedä ,en löydä ja nostaa isompaa palkkaa kun on killuttimet? :o

identtiset kaksoset?onko kyseessä yhden sielun monimuotoisuus vai kaksi eri sielua?

miksi Suomeen on jälleensyntynyt niin vähän ja köyhissä maissa on ylikansoitus?

en vieläkään oikein sulata suurta pahuutta maailmassa.toivottavasti kärsineet todella saavat seuraavassa elämässä parempaa.
-vauvakuolemat/kätkytkuolema/lasten kuolemat
-murhat
-onnettomuudet
-sodat
-kidutukset
-sairaudet
tiedän että ihminen pystyy tekemään valintoja,mutta silti...
mitä sovittaa monivammainen joka ei pysty ilmaisemaan itseään,vaan makaa päivästä toiseen ja on aivan muiden armoilla?vai onko hän kenties opettamassa meitä muita?

tässä ei varmaa olu kauheesti järkeä,mutta nukuin viime yönä pikkase vähä joten antakaa anteeksi ja palailen taas

Kaikkiin luettelemiisi maailman kauheuksiin on syynä karma. Jos ei ymmärrä karman periaatetta, maailma on aivan käsittämättömän julma ja hullu paikka. Ihmisten oma ymmärtämättömyys ja "toilailu" elämässä johtaa siihen, että siitä syntyy karmaa, joka maksetaan sitten seuraavassa elämässä. Karma EI ole rangaistus, vaan sielulle tapa kokea asia myös sen toisen näkökulmasta - miltä hänestä on tuntunut? Miltä siitä sielusta tuntui, jonka raiskasin? Miltä siitä sielusta tuntui, jonka tapoin? Miltä siitä sielusta tuntuu, jolle valehtelin ja olin kylmä? Kuoltuaan ihmiset huomaavat sieluina aiheuttamansa kärsimyksen ja haluavat omasta tahdostaankin hyvittää huonot tekonsa. Karma on aina henkilökohtainen, kuten sanottua.

Samoin sairaitten esimerkiksi vihanneksena makaavien ihmisten kohdalla kyse on karmasta. Se, mitä sielu opiskelee tuossa tilassa ja elämässä, on aina yksilökohtaista. Ei voida mennä koskaan sanomaan, että kaikki mieheksi syntyneet opiskelevat tätä, kaikki naisiksi syntyneet opiskelevat tuota, kaikki autistiset opiskelevat tätä ja kaikki monilahjakkuudet opiskelevat tuota. Vihannestasolla olevan ihmisen kohdalla voisi olla karmana ESIMERKIKSI se, että hän on edellisessä elämässään aiheuttanut niin paljon tuhoa ja sortoa muille (esimerkiksi joukkomurhia),että hänelle on annettu tähän elämään keho, jolla hän ei voi satuttaa toisia. Tai ESIMERKIKSI sielu on tullut opiskelemaan täydellistä antautumista muiden huomiin tai jos häntä rakastetaan hyvin syvästi, pyyteetöntä rakkautta ja hoivaa.


Jos puhutaan miehistä ja naisista, niin pitää erottaa kaksi asiaa toisistaan ja niille kuuluvat ominaisuudet: miehisyys ja naisellisuus, sekä maskuliinisuus ja feminiinisyys.

Miehisyys on opittua. Se vaihtelee kulttuureittain sekä aikakausittain ja kulkee isältä pojalle. Siihen vaikuttaa ympäristö ja kokemukset. Miehisyys vaihtelee jokaisen mieselämän mukaan. Miehisyyttä on naisten sortaminen, tunteista puhumattomuus, Suomessa opittu tapa vetää viinaa kaksin käsin, taipumus aggressiivisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Suomessa miehisyyden kulttuuriin viinan vetämisen lisäksi kuuluu (useiden länsimaiden tapaan), että mies ei itke, ei puhu, ei pussaa, vetää isompaa liksaa ja kelpaa naisia paremmin johtotehtäviin. 1700-luvulla miehisyyttä oli iso peruukki, kasa meikkiä naamassa ja keikarointi naisten seurassa. Viikingeillä miehisyyden mitta oli iso ryöstösaalis ja tappajan titteli.

Myös naisellisuus on opittua. Sekin vaihtelee kulttuureittain, aikakausittain ja kulkee äidiltä tyttärelle. Siihen vaikuttaa ympäristö ja kokemukset. Naisellisuus vaihtelee jokaisen naiselämän mukaan.
Naisellisuutta on alistuminen, marttyyrius eli itsensä unohtaminen muiden taakkojen alla, liika tunteellisuus, takertuminen ja nalkuttaminen. Suomessa naisellisuuden kulttuuriin kuuluu totaalinen itsensä unohtaminen ja kaikkien muiden laittaminen etusijalle, marttyyrius, ripustautuminen, nykyisin ulkonäkökeskeisyys, uskomus siihen että nainen vaan nalkuttaa ja päättää kaapin paikan taloudessa, sekä tietysti yleinen uskomus siihen, että äitiys on todellisen naiseuden mitta (mitenkään äitiyttä väheksymättä). 1300-luvulla naisellisuutta oli avuttomuus ja tyhmyys, lukutaidottomuus ja kädentaidot, sekä miehelle alistuminen. 1960-luvulla naiseutta oli hippiaate, vapaa seksuaalisuus, tieto, itsenäisyys ja oma päätösvalta. Muinaisessa Spartassa naiseutta oli miehekäs, lihaksikas nainen, taistelija (tarvittaessa tappokone), joka orjuutti lapsiaan, jotta näistä kasvaisi vahvoja sotureita.

Maskuliinisuus on energiapohjaista, henkistä olemusta. Maskuliiniselle energialle on ominaista ettei se ole sidottuna kehoon, aikaan tai paikkaan. Se on energiaa, joka pysyy vakiona. Maskuliinisuuteen kuuluu lempeys, lämpö (vertaa Aurinko), järkähtämättömyys, läsnäolo, suoja/turva, eteenpäin meneminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Jokaisessa sielussa on aina myös maskuliinista energiaa olipa sielu tässä elämässä miehen tai naisen kehossa.

Feminiinisyys on myös energiapohjaista ja henkistä olemusta. Se ei myöskään ole sidottuna energialle tyypillisesti kehoon,aikaan tai paikkaan. Feminiinisyyskin pysyy vakiona. Feminiinisyyteen kuuluu ymmärrys, huojentava viileys (vertaa Kuu), joustavuus, muihin maailmoihin uppoutuminen, hoiva, kärsivällisyys ja useaan asiaan keskittyminen yhtä aikaa. Jokaisessa sielussa on aina myös feminiinistä energiaa olipa sielu tässä elämässä miehen tai naisen kehossa.


Jokaisen sielun maskuliinis-feminiininen energiatasapaino on vakio. Meissä on siis prosenttimääräisesti aina tietty määrä maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Harvoin tilanne on 50%-50% vaan enemmänkin 20%-80% tai 40%-60%. Tästä johtuen jotkut naiset saattavat olla hyvinkin maskuliinisia ja jotkut miehet taas hyvin feminiinisiä. Homouteen ja lesbouteen vaikuttaa tietysti myös menneiden elämien summa, eli jos on elellyt monta elämää naisena ja syntyykin yhtäkkiä mieheksi, voi tuntua parhaimmailta ilmentää itseään sen kautta, jonka tietää parhaiten,eli muuttua naiselliseksi mieheksi.

AMEN ;D

kiitos :)

nyt päikkärit ottaneena ymmärtääkin paremmin...


sain jopa mieheni ihmettelemään tuota Spectra Le Force untani.oli selvästi sen kannalla että hae lisätietoa,mutta oma fysiikantuntemukseni on niin heikkoa että taitaa jäädä yritykseksi,mutta yritän,oli se senverran outojuttu.oisko kellään teistä tulkintaa siitä?mieheni löysi x-boksiin viittavana saman lauselman eri tavalla kirjoitettuna,mutta unessani se oli kirjoitettuna noin.(x-boksia meillä tai kavereilla ei ole)

Spectra Le Force kuulostaa ranskalta ja se kääntyy suurinpiirtein näin: Varjon/haamun/kauhun voima.

lähettelin eilen sähköpostia naiselle jonka löysin netistä etsiessäni lisätietoa tuosta teatterijutusta.

joku antiikin kreikan tuntija se oli.hän kovin väitti että näin ei olisi voinnut tapahtua ja ettei julmuuksia ollut,vaikka itse löysin viitteitä antiikin roomasta huonosta kohtelusta...

olikohan kaikki sittenkin vain unta ja oman mielikuvituksen tuotetta?mutta itse luulen että luulin olevani kreikassa tuli niistä naamioista ja aikaa on todellakin kulunut.ja kun ihan tosissani tunnilla väitin niin...

ja kun on sama pää kesät talvet... :D


palaan vielä aikaisempaan kirjoitukseen jossa kysyin  Suomeen on jälleensyntynyt niin vähän ihmisiä ja köyhiin maihin niin paljon?????

Itsekin vähän googlailin tuota teatteriasiaa, ja löytämieni tietojen mukaan kreikkalaiset eivät pitäneet kuolemalla mässäilyllä, vaan roolihahmot "kuolivat" kulissien takana ja sitten "ruumiit" tuotiin erillisissä vaunuissa yleisön nähtäväksi. Näyttelijät olivat Kreikassa hyvin suosittuja ja arvostettuja.

Roomalaisethan apinoivat lähes kaikissa kreikkalaisia ja teatterikin on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta pitkälle kopio Kreikasta. Jopa samoja näytelmiä on pyöritetty näyttämöillä, joskin roomalaiset pitivät enemmän komedioista kuin tragedioista. Roomassa näyttelijät olivat halveksittua porukkaa ja näyttelijöiksi pestattuja orjia oli ainakin ennen keisari Augustuksen aikaa kuritettu. Jos roolihahmoista ei pidetty, yleisö saattoi heitellä heitä kaikenlaisella roinalla.

Itsekin pidän todennäköisempänä, että verisiä näytelmiä olisi esitetty Roomassa. Kreikassa se tosiaan oli enemmän arvostettua ja vaalittu taiteenala. Heillähän oli esimerkiksi arvostettuja kisoja näyttelijöille, joissa he esittivät dialogeja. Kreikassa teatteriin liittyi enemmän uskonnollisia piirteitä tai siis vaikutteita otettiin uskonnosta.

Roomassa muutenkin oli kaikennäköistä väkivaltaviihdettä. Jos miettii vaikkapa gladiaattoreita. En siis ihmettelisi, vaikka ihmisiä olisi oikeasti tapettu teatterin lavalle. Muistan itse asiassa lukeneeni asiasta jostain, en tosin muista kuinka luotettava lähdes oli kyseessä. Kaiketi roomassa ne näytelmien aiheetkin olivat enemmän sotaisia.

Mitä kysymykseen siitä, että Suomeen (ja hyvinvointivaltioihin) syntyy vähemmän lapsia kuin muualle, niin selitys on simppeli - naisten hyvä koulutustaso ja ehkäisy. Nämä puuttuvat köyhistä maista, jolloin ei jää muuta vaihtoehtoa naisellekaan kuin olla se synnytyskone. Eteenkin, jos ehkäisyä ei ole saatavilla tai sitä ei saa käyttää (=katolilaiset maat).

Katselin joskus dokumenttia, jossa slummissa asusteleva perhe asui sellaisessa komeron kokoisessa "talossa". Lapsia oli jo nyt ihan liikaa eikä kaikista voitu huolehtia. Vanhemmat sanoivat, että he eivät haluaisi enää lapsia, ettei heillä ole mahdollisuutta taata, että lapset selviäisivät hengissä esimerkiksi nälästä, mutta koska maa oli katolilainen ja perhe uskonnollinen, he eivät saaneet käyttää ehkäisyä. Kirkko kielsi sen ja perhe pelkäsi joutuvansa helvettiin jumalan tahdon rikkomisesta.

Lisäksi köyhissä maissa ei ole sosiaaliturvaa. Siellä ainoa sosiaaliturva ovat lapset, eteenkin vanhuuden päiviä ajatellen. Sinä kirjaimellisesti tarvitset lapsia, jotta he pitäisivät sinusta huolta vanhana etkä joutuisi kuolemaan katuojaan tai jonnekin pellon laitamalle kodittomana. Ja, kun olosuhteet ovat mitä ovat, lapsia vaan pukkaa lisää ja lisää - kuka tietää kuinka moni heistä elää lapsuusajan yli?

Uskoisin, että nämä asiat yhdessä siihen, että maailmaan on kauhea tunku sielujen suunnalta, vaikuttavat siihen, että köyhissä maissa syntyy paljon lapsia. Sielujen on helpompi tulla köyhien maiden kautta maapallolle, uskoisin.

astroholisti jos muistat jossain vaiheessa mistä luit asiasta,niin KIINNOSTAA kovasti...

viime yönä sain taas selvänä yhden sanan eteeni unessa ,harmi taas kun en sitten kirjoittanut sitä heti ylös...,mutta jankkasin sitä taas unessani kuten viimeksi.sanaa ensin kokeillessani se ei antanut mitään mutta hieman muutin sitä ja löysin itseni yritysten sivuilta joka valmistaa mm.tiivisteitä.liitttyivät ilmateollisuuteen ja yhdessä sivussa taas paljon kemiansananstoa,josta en paljoa ymmärtänyt...

oli 2d j a3d geometriaa,cad systeemiä.
ilmailuteollisuuden kohdalla mainittiin jotain moottorin,ohjainpintojen j atoimilaitteet laskutelineet ja runkoja...

mitä tämä oikein mahtaa olla...

En nyt ole varma ketä astroholistilla tarkoitat (kertoo vain siitä, että kirjoittaja on kirjoittanut foorumille 1000+ viestiä), mutta oletan että olet kiinnostunut näistä teatterijutuista:

Luin useammaltakin sivustolta asiasta, tässä on nyt yksi suomenkielinen, jossa kommentoidaan myös tuota raakuuksien esittämistä:

http://www.mvnet.fi/index.php?osio=Tutkielmat&luokka=Lukio&sivu=AI2_-_Antiikin_teatteri

Mikä sana oli kyseessä unessasi?

Mielenkiintoinen juttu. Uskon, että antiikin ajan teatteriin on voinut liittyä raakuuksiakin, jos ei aivan Ateenssa, ehkä myöhemmin provinsseissa (pitääkö mennä edes Roomaan asti?).

Unien kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Näen välillä historiallisia unia, mutta ne eivät ole mistään edellisistä elämistäni, vaan ilmeisesti toisten ihmisten heijastuksia.

Esimerkki: kuljin jossakin Johannesburgin luolassa, nimeni oli Elisabeth, ja aikakausi ilmeisesti 1960-lukua. Kadut olivat tyhjähköjä, mutta itse liikuin joissakin vankilan läheisissä käytävissä. Jostakin syystä minulta puuttui puoli jalkaterää ja onnuin.

Mieheni oli siellä vankilassa, ehkä olin salakuljettanut sinne jotakin tai pakoilin muuten vain. Minulla oli mukana 3-4-vuotias poika, ja kun katsoin poikaa, ymmärsin, miksi olin tässä jamassa. Poika oli erivärinen kuin minä. Unessa asia oli selvä, mutta nyt en millään muista, olinko minä valkoinen ja mies musta, vai toisinpäin.

Siellä käytävissä tunnelma oli ahdistava ja pelkäsin.

Sitten tunnelma muuttui yhtäkkiä rennoksi. Istuin erään ystävättäreni luona teellä (ollaan siis nykyelämässä ystäviä, kylläkään ei juoda teetä), poika oli mukana ja olin raskaana. Kerroin, että nyt kaikki paperit, viisumit jne. ovat kunnossa ja lähdemme Rhodesiaan. Olin helpottunut ja iloinen.


Tällainen varsin todentuntuinen uni olisi kyllä voinut olla edellisen elämän muistoa. Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut Etelä-Afrikan suhteen mitään kiinnostusta tai intohimoa. Rhodesia olisi nimenä sopinut omaan syntymäaikaani, mutta ystävättäreni on muutaman vuoden iäkkäämpi, ja googlettelin, että hän tavallaan todistaa, että kyseessä ei ole oma muisto, vaan heijastuma.

Uni ei myöskään ollut mikään tavallista kierompi enneuni, siitä ei arkielämässäni seurannut mitään.

On pakko vielä lisätä, että vilkaisin kommenttini jälkeen wikipediaa:

"Rhodesia oli nykyisen Zimbabwen alueen käsittänyt Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaana kansainvälisesti pidetty valtio vuosina 1965–1980.

Maasta käytettiin ennen vuotta 1965 nimitystä Etelä-Rhodesia, naapurimaa Sambia oli tuolloin nimeltään Pohjois-Rhodesia."

Minun mielestäni niissä unen viisumipapereissa oli pidempi nimi kuin pelkkä 'Rhodesia', en muista mitä siellä sanottiin, ja mistä sen tietää, mitä lukutaitonikaan siinä vaiheeessa oli.

ensin muistin että sana oli shambeeba,mutta sillä ei tullut mitään ja kun hetken mietin ja kirjoitin shamban niin tulivat nuo jutut.


voisitko noitatäti tarkentaa mitä tarkoitat heijstumalla?tiedän että kaikki unet eivät ole "niitä unia",mutta tämä on ollut mielessäni tosi kauan j akuten kerroin pamautin sen varmana tietona koulussa äikän tunnilla.


minulla on ilmeisesti menossa joku herkkäkausi,viime yönä taas nukkumaan mennessäni menin selälleni makamaan,joka ei siis ole tapaistani.suljin silmät ja rentouduin.ja taas oikea käteni alkoi liikkua sivullepäin pikkuhiljaa,jonkin ajan kuluttua se pysähtyi ja kämmenosani oli koukkuasennossa ja vaikka kuinka yritin laittaa peukun pysymään etusormessa kiinni niin se ei onnistunut,kokeilin vasemmalla j asiinä onnistui.hetken kuluttua tunsin kuinka vasen silmäni alkoi luomen alla väristä ja kättäni alkoi pistellä.ja daa sitten havahduin kun rakas mieheni tuli kotiin ja ovi pamahti tai jotain...

ratkaisu astroholisti mainitsi jostain lukeneensa asiasta.

ja nyt lähden viemään hauvelia lekuriin...

Liveforever, heijastuksella tarkoitin sitä, että saa yhteyden johonkuhun toiseen ja näkee hänen elämäänsä. Esimerkiksi tuolla Elisabethilla oli varsin voimakkaat lataukset noissa kuvailemissani tilanteissa. Silloin kaltaiseni tyyppi, joka poimii liiankin herkästi toisten värähtelyjä ja tunnetiloja, näkee noita tilanteita.

En ole sittemmin saanut yhteyttä Elisabethiin. Ehkä hän kuoli sinä yönä, kun näin tuon unen, ja satuin olemaan linjoilla:) Olisi ollut jo 70-80-vuotias.

haluasisin kiittää kaikkia jotka olette jaksaneet lukea meikäläisen juttuja ja olette jaksaneet vastatakkin.ja kiitos että olen saanut lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia.teidän vinkeistä ym. :)

olen nyt ihan eri tavalla kuunnellut lapseni juttuja ja tarinoita ja antanut myös itselleni luvan "herkistyä"uudelleen,pitkän tauon jälkee.
viime päivinä on ollut aivan uskomattomiajuttuja,hm..mikä olisi oikea sana koska yhteensattumia ne ei voi olla,lapseni puheissa ja pienissä nettitarkastuksissa.palaan niihin kenties myöhemmin,olisi mukava tutustua vesselin menneisyyteen tarkemmin.vinkkejä?
kokonaan ei pelkoni ole poistunut,mutta ei enää 24/7mielessä,mulla on vaa nyt niin ihana perhe,ettei ajatus luopumisesta vain tunnu oikealta...

oleneko ymmärtänyt oikein...kun ihmiset näkevät haamuja/aaveita/kuolleita ihmisiä,että nämä eivät ole päässeet vielä kokonaan tältä tasolta pois,vaan jokin on jäännyt kesken ja he siirtyvät myöhemmin eteenpäin?

Muuten vinkki teille kaikille,kovalla tuulella j akylmällä ilmalla EI kannata pyöräillä ilman huivia!! ::)

Jos vainajan näkee hyvin usein - tyyliin vuosikymmenien ajan ja lähes viikottain - silloin kyseessä on fyysiselle tasolle kiinni jäänyt tai siihen ripustautunut henki.

Se, että läheinen vainaja (ystävä, sukulainen, puoliso, perheenjäsen) vierailee luona useinkin, ei ole vielä hälyttävä merkki siitä, ettei hän olisi päässyt eteenpäin. On hyvin tyypillistä, että läheiset rakkaat ihmiset haluavat kuoltuaankin jäädä auttamaan fyysiselle tasolle jääneitä läheisiään. Ystäväni äiti oli kuoltuaan häärimässä ja järjestelemässä asioita kuntoon lastensa hyväksi 3-4kk kuolemansa jälkeen, lähes päivittäin. Nykyisinkin hän esiintyy lapsille unissa ja tulee joskus henkiseksi tueksi tai neuvonantajaksi, mutta ei enää majaile fyysisen tason läheisyydessä.

Näistä hengistä tuli mieleen, että onko mahdollista, että joillain lastenleluilla, jotka ovat tuntuneet aikanaan todella eläviltä on ollu jonkun näköinen henkiolento. Eli esimerkiksi miehelläni on aivan ihana pehmolelunukke, vähän sellainen venäläistyylinen, jonka nimi on Milena. Jollain tapaa kaikki jutut, mitä mieheni on siitä lelustaa puhunut tuntuvat niin eläviltä, että olisiko mahdollista, että lelun mukana kulkisi henki. Usein vitsailemmekin Milenan hengestä. Nukella on ollut mieheni mielestä erittäin selkeä persoona ja hän usein puhuukin, että Milena ei pitänyt siitä ja tästä ja tuosta ja Milena on sellainen ja tälläinen.

Onko kyseessä vain lapsen vilkas mielikuvitus vai voisiko tuossa Milenan hengessä olla jotain totuuttakin? Jopa itselläni tuntuu tämän Milena nuken nähtyäni olevan selkeä kuva sen persoonasta. Tämä kuulostaa kyllä todella hassulta, mutta älkääs nyt senkään naurako minulla.  8)

Kaikissa esineissä on energiansa ja yleensä vielä persoonallinen sellainen. Lisäksi, se mihin keskittää ajatuksensa, voimistuu. Jos pitää yllä ajatusta esimerkiksi tuon kuvaillun nuken persoonasta, se persoona muodostuu henkimaailman tasolla. Tämä siksi, että ajatus on AINA luova. Mitä pidempään sitä pitää yllä, sen vahvemmaksi se kasvaa.

Olen itse tavannut monta kertaa fiktiivisiä hahmoja. Mitä tunnetumpi hahmo on, sen vahvempi sen energiakin on henkitasolla. Tämä johtuu siitä, että mitä enemmän faneja, sen enemmän hahmo saa rakkautta ja ajatuksia ja sen voimakkaammaksi ja selkeämmäksi se muuttuu :)

Ystäväni kanssa putsasimme hänen entisen asuinkommuuninsa vedenkeitintä, johon ystäväni mietti ääneen "Pitävätköhän koneetkin siitä, kun niistä pitää hyvää huolta ja ne siistii puhtaaksi?"

selailin muutamia muita keskusteluja pitkästä aikaa ja mietin mielessäni että mistä te olette ammentaneet tuon tietomäärän?(esim.athamaarit ja lilli ja monet muut)oletteko itse tulleet noihin tuloksiin päätelmissänne,opiskelleet,saanneet apua?


aion lähipäivinä palata victorin sivuille,jotka minulle eivät ole kovin selkeät,mutta koetan luovia sen ainakin osaksi läpi.

jotenkin tuntuu oudolta että täällä kukaan ei ole ainakaan tunnustanut lukeneensa häntä,vaikka hän on "samalla" asialla ja väittää pystyvänsä todistamaan asiansa ja palkkiokin vielä luvassa :P

yritin jokin aika sitten lukea sivustoa,mutta se oli jotenkin sekava ja siinä oli hirveästi nimiä nimen perään ja luvut eivät mielestäni olleet järjestyksessä mutta yritän ;)

Komppaan Keskiyön Vahinkoa. Lukemalla oppii, pitämällä korvat ja silmät auki. Ystäväpiiriin on siunaantunut ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja joilta tietoa on tullut lisää.

Sitten on toki niitä itseoivalluksia, sellaisia AHAA-hetkiä.

Henkisellä kirjallisuudella on ollut sekin ihana puoli, että sieltä on saanut vahvistusta sillä mitä on itse tuntenut jo.

Aina kannattaa lukea sitä, mikä tuntuu itsestä hyvälle. Ei vain siksi, että kun tämä on suosittu ja hyvä. Jokaisella on omat oppiläksynsä. Minä esimerkiksi luen paljon ilmentämisestä. Luin yhden Tollen kirjan ja se ei avautunut minulle lainkaan, vaikka se onkin ollut miljoonille ihmisille sellainen AHAA-elämyskirja.

Mielestäni kaikesta saa oivalluksia. Se on ehkä se, että opiskelee suunnittelijaksi ja koen sen elämäntyökseni, niin on oppinut sellaisen elämänasenteen, että pitää silmät auki kaikelle jatkuvasti. Mielestäni se on hyvä asenne elämässä yleensäkin. Itse saan oivalluksia milloin mistäkin, konkreettisista tai abstrakteista asioista. Tiedettäkin lukemalla voi henkistyä. Työtä tekemällä oppii paljon itsestä. Elämällä kaiken oppii.

En tiedä olenko niin henkevä ihminen. Vierastan itse jotenkin sellaista jaottelua, että ihmiset nähdään joko henkisinä tai ei henkisinä ihmisinä. Mielestäni ihmisluonteeseen yleensäkin kuuluu tietty henkevyys ja tarve etsiä omaa totuutta, omaa itseä noin yleensä.

Olen miettinyt paljon sitä, että onko minulla oikeastaan edes tarvetta tietää olenko vanha vai nuori sielu tai mikä minun kohtaloni on. Onko minulla edes tarvetta löytää vastauksia kysymyksiin, kuten onko jumalaa olemassa tai mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Miksi minun tarvitsisi tietää varmasti kun kaikki on pohjimmiltaan kuitenkin niinkuin kaikki on? Kaikki vaan on.  

Tietyllä tapaa henkisyys on itselleni sitä, että elän omaa elämääni siten, että olen itse siihen tyytyväinen, toisia kunnioittaen. Mielestäni kaikki tämän elämän oppiläksyt sun muut tulevat niin luonnostaan. Olen aina tiennyt missä minun täytyy kehittyä, enkä tarvitse sen ymmärtämiseksi erityistä kirjallisuutta. Olen aina tiennyt millainen sieluni on, miltä se tuntuu ja miten se "laulaa". Vaikka en jaksaisi meditoida tai mietiskellä, niin koen olevani kosketuksissa sieluuni jatkuvasti, enkä siksi koe tarvetta uskon harjoittamiselle tai erityisen henkevälle kirjallisuudelle.

En siis tiedä sinänsä paljon siitä mihin muut uskovat, mutta koen olevani sinut maailman kanssa ja uskovani siihen mitä on, ilman sen kummempaa erittelyä. Koen tuntevani maailman joka hetkellä ja se kokemuksen tutkiminen antaa usein enemmän tietoa, kuin teksti.

En siis vähättele sitä tietoa, mitä kirjoista löytyy, mutta minulle se ei ole henkilökohtaisesti niin tärkeä keino oman itseni kehittämisessä.

Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat samanlaisia eli heille eläminen on tärkein tapa oppia itsestään kuin lukeminen. Kumpikin vierastaa kirjallisuutta - he saavat enemmän AHAA-elämyksiä keskusteluista. Minä taas olen suunnattoman tiedonjanoinen ja kahmin kaikkia mahdollisia tietokirjoja (en yleensäkään edes lue muuta kuin tietokirjallisuutta tavalla tai toisella. Tarinoihin uppoudun netin harrastajakirjoittajien tarinoiden parissa). Minä opin tutkimalla ja olen kuin pohjaton kaivo :)

Aina on mentävä sen mukaan, mikä tuntuu omalle!

onko teillä tullut tuntemuksia jostain numerosta?
ja mitä olette saanneet selville?

tää seuraava ei nyt liity numeroihin mutta pari päivää sitten katselin aamutuimaan nukkuvaa poikaani,olin siis itse täysin hereillä,otin häntä kädestä j asuljin silmäni,yhtäkkiä kätemme tuntuivat tosi kuumilta ja näin tallin ja hevosen pilttuun,pilttuussa oli heiniä jossa kaksi noin 15-20vuotiasta nuorta,tyttö j apoika makoilivat.päällään heillä oli ruutupaidat.sitten jostain pilttuun läheltä kuului ääni joka kysyi Onko se kärrynpyörä jo valmis?ja sitten näkyi kärrynpyörä ja poika kohottautui käsien varaan ja vastasi jotain.

mutta valitettavasti tämä keskeytyi alakerrasta tulevaan ääneen...

oletteko joskus saannut myöhemmin palautettua jonkin "näyn"myöhemmin mieleen?itse sain yksi yö taas selkeänä unessani nimen jossa oli etu-ja sukunimi miehen,mutta en muistanut sitä aamulla ja nyt harmittaa...

voivatko lapset muistaa vanhempiensa entisiä eläimiä,vai sekoittavatko he sen omaansa?
poikani kohdistaa "tarinansa"minuun tai itseensä,mutta ei tietääkseni kertaakaan vielä isäänsä.

aiheutti minulle hetki sitten taas elämyksen käyttämällä minusta sanaa,jota en ole ikinä ennen kuullut ja se löytyi netistä.ja kyselin vähän lisää niin osasi aika hyvin kertoa,sitä mitä netissä oli ollut...

osasi vielä eilen illalla jatkaa aiheesta ja kertoa hieman omaa osuuttaan siihen... :o

Näköjään olen unohtanut vastailla tänne. =) Niin en sinällään kirjallisuutta mitenkään vierasta ja ainahan tuossa on kirja kesken, mutta enemmän olen saanut oivalluksia elämästä itsestään verrattuna vaikka kirjoihin. Toki tietokirjallisuutta on sinällään välttämätöntä lukea, vaikka sitten tästä astrologiasta, mutta minä tarvitsen sen lukemisen lisäksi keskustelua, että opin. Kieletkin opin kuuntelemalla ja puhumalla, en pänttäämällä.

Se on varmaan osittain sitä, että olen auditiivinen oppija ja muistan aina mitä ihmiset ovat sanoneet tai miltä jokin elokuva kuulostaa. Ensimmäinen mielikuva esimerkiksi Hohto elokuvasta on se, että siellä talossa täytyi olla kokolattiamatot, sillä ne pyörän äänet kuulostivat siltä, vaikka mitään visuaalista muistikuvaa ei elokuvasta ole. =D

Koulussakaan en koskaan kirjoita muistiinpanoja vaan keskityn aina siihen mitä luennoitsija sanoo. Sitten samalla jäsennän sen kuulemani itselleni. Osa luulee, että olen jotenkin lusmu opiskelija kun en jatkuvasti kirjoita, mutta se on enimmäkseen juuri sen takia, että jos kirjoitan niin en muista niin hyvin.

Samahan se on näissä henkisissäkin asioissa, että pohtimalla ja elämällä saan eniten käteen. Kirjoissa saattaa itseäni häiritä esimerkiksi suuresti se tapa tai termistö millä se on kirjoitettu. Tavallaan kuulen kun se teksti luetaan ja sen takia häiriinnyn helposti vivahteista.  8) Henkisessä kirjallisuudessa usein olen törmännyt siihen, että asiat kerrotaan jotenkin liian korkealentoisesti, vaikka itselleni sama asia on varsin käytännnönläheinen ja kokemuksellinen. Tai juurikin termit kuten sielunsuunnitelma sun muut kuulostavat jotenkin oudoilta ja tyhmiltä, kun itse näen vain sen luontevana jatkumona ja tapahtumakulkuna, syy-seuraussuhteena ja välttämättömyytenä.

Usein sovellankin noita henkisiä asioita mitä luen niin vähän konkreettisemmiksi. Esimerkiksi eräässä Carolyn Myssin kirjassa annettiin neuvoja siitä kuinka saa haettua omaa energiaa menneistä tapahtumista siten, että saa kaiken energian tähän hetkeen. Itse sovelsin sen siten, että mietiskelin ja totesin, että asia on siten, että minä itse annan sen energian valua ja konkreettisilla teoilla otin takaisin sen energian. Tavallaan järkeilin ja mietiskelin sen saman asian tekemättä sen enempää henkisiä harjoituksia. Siten sain annettua anteeksi oikeastaan lähes kaiken mitä minulle on tehty, enkä ole ollut enää katkera. Joten toimi, mutta ei suoranaisesti niinkuin sen luin.

Mutta juurikin tuo, että oma tapa ja oman itsen huomioiminen näissäkin asioissa.

Olisihan tuo mukava löytyy ihmisiä joiden kanssa klikkaa ajatukset näistä henkisistä asioista. No, tähän päivään mennessä ei ole löytynyt muita kuin oma mieheni. Se on vähän ikävää, että enimmäkseen näistä asioista tulee keskusteltua täällä foorumilla, mutta täälläkin tuntuu, että kaikki katsovat asioita niin eri vinkkelistä kuin itse ja kukaan ei oikein sano minulle, että olet nyt väärässä tai että tuo on hyvä juttu, että ei oikein tiedä muiden "suhdetta" omiin näkemyksiin. Noh, ehkä olen sitten vähän erakko näissä henkisissä asioissa.

olen useinkin ajatellut ovatko nämä vaan ihmisten keksimiä asioita,uskosta omaan kuolemattomuuteen,koska eihän kukaan meistä voi ymmärtää että joskus lakkaa olemasta.

itsellä ainakin "kamppailu"kesken.olen tosin viime päivinä saannut kohdata poikani kautta "todisteita"entisistä elämistä,mutta se vaivaa edelleen miksi emme muista enemmän ja miksi en muistaisi tätä nykyistä elämääni myöhemmin,koska haluaisin,kun on niin ihana muksu ja muutenkin ihan mukavaa.
ja miksi esim.jotkut tiedemiehet jotka ovat tekemässä läpimurtoa esim.syövän tai muun parantamiseen,kuolevat ja sitten tulevat takaisin ja eivät voi jatkaa työtään;KOSKA EIVÄT MUISTA!!ja kaikki työ ja mahdollinen oivallus katoavat ja työ alkaa alusta!!!

ja miksi nyt pohdin näitä asioita,olenko miettinyt näitä ennen ja miksi en vaan muista?


entäs aikaisemmat kysymykseni numeroista ja lapsen muistista,onko kokemuksia?

joku kirjoitti jossain näillä palstoilla lapsensa leikkineen kuin harrikalla ja myöhemmin selvisi että poika oli ollut harrikan omistaja aikaisemmin,miten sait selville?tehdäänkö lapsille regressiota?

lapsetkin voi mennä regressiohoitoon, esim intuitiiviset parantajat ainakin tekevät. oletko ollut itse kun askarruttaa ? sieltä saa kyllä paljon irti- melkeinpä liikaakin!

Olen ehkä itse löytänyt itseni kanssa sellaisen rauhan, että minun ei ole tarvetta sanoa kuinka asiat sitten pohjimmiltaan ovat tai eivät ole. Koen olevani enimmäkseen etsijä ja kulkija. Pidän siitä, että voin sanoa katsoneeni kaikkien kivien alle ja mutkien taakse ja tutkineeni erilaisia näkemyksiä tästä elämästä ja maailmasta.

Onko sillä väliä jos kuolemani jälkeen minuuteni ja minä häviän tai onko sillä sinänsä merkitystä jos tämä elo sitten jatkuukin? Omaa moraalista käyttäytymistäni ei sinänsä säätele se, että täytyykö minun vastata siitä tulevissa elämissä, vaan koen, että minun tulee vastata ja ottaa vastuu kaikesta jo tässä ja nyt. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jo tässä elämässä, joten miksi odotella sitä kuolemaa, tuomiota tai jatkumoa tulevaisuudessa?

Oikeastaan voisin sanoa, että vaikka nyt kuolisin, niin olisin tyytyväinen tähän elämääni vaikka tämä olemassaoloni jäisi tähän. Olen elänyt, kärsinyt, rakastanut, antanut anteeksi, tuntenut surua, tuskaa ja intohimoa, suunnatonta iloa ja täyttymystä ihan vain tästä elämästä humaltuneena.

Ei tarvitse väittää tietävänsä asioita, joita ei voi tietää. Eli mikä pakko on tietää varmasti näistä henkisistä asioista, eikö tärkeintä ole, että on katsonut minne ne vievät?

Hyvä kirjoitus Ratkaisu. Komppaan täysin, tosin minusta puuttuu tuo henkinen viisaus joka sinussa tuntuu olevan.

miksi ei saisi tietää kaiken jota on ollut ennen, nyt ja tulevassa?

Kiitos Huurre. =) En kyllä tiedä olenko niin viisas, onhan minulla vielä paljon kehitettävää omassa luonteessa, paljon paljon töitä. ^^

Badouralle.
Jos tiedät, niin se on hyvä. Kirjoitukseni oli vain omasta elämästäni ja omista sisäisistä tunnelmistani.

enpä sanonut että tiedän, mutta hyvä on tietää kaukainen mennytkin. ja mielenkiintoista olisi myös tietää kaukainen tuleva; elänkö kauan jonkun planeetan (tieteis)ulottuvuudessa vai hengessä vai?

Astumalla ajan ulkopuolelle voitte matkustaa menneisyyteen tarkastelemaan kaikkea, mikä on ollut elämäänne tähän hetkeen mennessä. Tarkastelemalla menneisyyttä korkeamman tietoisuuden valossa pystytte tulemaan tietoiseksi oppitunneista, joita teidän oli tarkoitus oppia luodessanne kunkin tilanteen, ja päästää irti jäljellä olevista tunnejäämistä. Nämä tunnejäämät vetävät nykyhetken tietoisuutenne jatkuvasti menneisyyteen ja pirstovat huomionne ja keskittymisenne. Pirstoutunut tietoisuus ei pysty saamaan aikaan merkittävää muutosta nykyhetkessä. Vaaditaan tietoista ja selkeää "aikomuslasersädettä" kuljettamaan teidät ilon ja hyvinvoinnin tulevaisuuteen.
 
Tulevan itsenne tapaaminen
 
Tämä lasersädefokus sallii matkustamisen tulevaisuuteen kuulemaan henkisen kohtalonne ja sen, kuka teistä on tulossa. Astumalla ajan ulkopuolelle ja matkustamalla tulevaisuuteen tapaamaan tulevaa itseänne muutatte tehokkaasti omaa genetiikkaanne. Tapaamalla tulevan itsenne löydätte, mitä sopimuksia tulitte tänne täyttämään. Pystytte saamaan vision nykyisyydestänne ja tulevaisuudestanne. Tuleva itsenne ja oppaanne pystyvät auttamaan teitä korkeamman itsenne mallin lataamisessa. Tämä malli sisältää informaatiota, mikä pystyy luomaan kehonne uudelleen ja muuttamaan elämänne. Tämä malli kantaa opastusta ja tietoa kehoanne ympäröiviä hienoisia energiakenttiä varten. Tämä tieto sallii teidän järjestää uudelleen fyysisen kehonne. Se voi muuttaa elämänne olosuhteita ja ihmisiä, joita vedätte puoleenne, sekä niitä tilaisuuksia ja haasteita, joihin teillä on pääsy.

Mietiskelin sitä, että tarvitseeko ihmisen matkustaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, kun kaikki mitä meissä tällä hetkellä on ovat tavallaan avaimia siihen mitä on ollut ja mitä tulee olemaan?

KV:n kanssa samoilla linjoilla siitä, että kaikki ei toimi kaikille. En minäkään koe muiden näkemyksiä suoralta käsin itselleni sopiviksi, vaan niiden täytyy käydä se oma prosessinsa ennen kuin pystyn sanomaan mikä on oma kantani kyseiseen asiaan.

menneessä voi olla avaimet tähän hetkeen, siksi. ja tuleva voi olla vielä kiinnostavampi.

Vai onko tässä nyt kyse termistön erilaisuudesta. Itse näen asian siten, että kun sukeltaa syvälle itseensä pystyy tuntemaan itsessään sen ajattomuuden, menneen, tulevan ja nykyhetken. Noh, tavallaan sama asia ehkäpä, mutta se mikä on tehnyt minusta minut löytyy myös minusta ja se mikä on tulevaisuuteni määräytyy omasta itsestäni lähtöisin.

Aina välillä minusta on hauska sukeltaa alitajuntaa meditoimalla itseni sieluuni, näen sen tavallaan sellaisena maisemana ja se yleensä kertoo aika paljon siitä mitä on ollut ja mitä tulee. Tavallaan näen sen väreinä, muotoina ja tunnelmina, en niinkään konkreettisina tapahtumina. Koen sen palvelen enemmän minua, sillä koen ymmärtäväni niitä paremmin ja enemmän intuitiolla. Jos näen tapahtumia iskee analyyttisyys liikaa päälle.

Toki minua sinällään kiinnostaa mikä olen mahtanut olla mahdollisissa edellisissä elämässä, mutta vielä ei ainakaan ole tullut mitään pakottavaa tarvetta tietää mitään erityistä. Olen kyllä harkinnut teetättäväni itselleni tulkintaa, mutta saahan nyt nähdä.

en ole regressiossa käynnyt,mutta kiinnostus olisi kova.
sen on kyllä lapselle varmaan liian raju kokemus,kun se aikuisiltakin vie valtavasti energiaa ja aikaa asian käsittelyyn.



vielä kaipaisin kommentteja,vinkkejä,omia kokemuksia aikaisemmissa kirjoituksissani.numerot,lasten entiset elämät,mieleen palautus ym.

lifeforever, oletko vilkaissut tuota Reinkarnaatiotopikkeja-ketjua, joka on asetettu pysyväksi aiheeksi? Sieltä löytyy runsaasti vastauksia kysymyksiisi. Joka tapauksessa tässä on itse kirjoittamani ohjeistus asioiden tutkimiseksi (löytyy tuosta yllämainitusta ketjusta):

kiitos lilli edellisestä.

toi on jännä juttu että kouluikään asti muistetaan,tuleeko siinä sitten epäusko omiin juttuihin ja/tai yhteiskunnan luokitukset höpöhöpöjutuiksi?

voiko lapsi siis muistaa myös toisten eläimiä vai sekoittaako sen omaansa?
jos voi muistaa toisten tarkoittaa se ilmeisesti että olemme tavanneet aikaisemmin?

Minä luulen, että lapset kasvaessaan vain unohtavat ne entiset elämät, onhan tässäkin elämässä paljon mielenkiintoista opittavaa! Tietysti torjuva asenne lasten kertomuksiinkin voi vauhdittaa tätä unohdusprosessia.

Jos sinulla ja lapsellasi on ollut yhteisiä entisiä elämiä, hän todennäköisesti tunnistaa, kuka olit ja pystyy kertomaan asioita omasta näkökulmastaan. Siihen en usko, että lapset sen kummemmin näkisivät selvänäköisesti muiden ihmisten entisiä elämiä.

sääli ett unohdetaan.olisi mielenkiintoista tietää mitäköhän olen esim.itse puhellut pienenä,kun en oo koskaa hiljasemmasta päästä ollut.voikohan unohdusta jotenki hidastaa tai estää?

 tietysti vajaa 4-vuotiaan puheista selvittää kunnolla puhuuko hän itsestään vai jostakusta muusta,mutta kun kyselin viimeksi monta kertaa oliko hän vai äiti niin vastasi monesti äiti ja kerran minä,mutta vaihtoi ja kertoi tunteneensa minut.


en ole uudestaa saannut nimeä eteeni ja harmittaa... se oli miehen nimi sekä etu-että sukunimi..toivon että se vielä putkahtaisi uudelleen... olisi mielenkiintoista selvitellä sen alkuperää.

äidin isoäitikää ei oo näyttäytyny uudestaa,miettinyt siitä asti että mitäköhän asiaa hänellä oli.en ole ihmistä koskaan tavannut,mutta kun kuvailin äidilleni häntä niin kyllä heti tiesi kuka oli kyseessä,kun unessani vieraili.

koska nykymaailma on niin kiireinen ja tekninen ja taloudellinen, sitä uppoaa mielellään menneisiin aikoihin, miksi ei. tietysti nykyisinkin voi löytää kaupungeista, paikoista, taiteesta sitä romantiikkaa mitä on ollut. tai muistumia.. hyvä jos voi elää monessa ulottuvuudessa yhtaikaa. muuten ei varmaan saisi yhteyden tunnettakaan monen sielun kanssa?

Ehkä tuo Elisabeth oli muistuma, hyvin sanottu Crystalline.

Onko kellään muulla ollut tuollaista, että lähellä edellisen elämän muistoa ja minä-muodossa unessa koettukin, muttei kuitenkaan oma muisto?

Muistuma! Todella osuva sana.

usein katsellut unia niinkuin vierestä ja se olen minä mutta en minä kenelle ne unessa tapahtuvat.ja tuo näytelmäuneni jossa kerroin näyttelijöiden surmaamisesta.olin itse mukana,mutta opas tai vastaava kertoi sen minulle,mutta olin niissä maisemissa,muistin tämän muutama päivä sitten,unesta on n.15-16vuotta aikaa joten ei ole ihan kaikki yksityiskohdat tuoreessa muistissa.
joten voiko tämä sittenkään olla tapaus entisestä elämästä?
tosin en ollut aikaisemmin asiasta kuullut tai lukenut mistään ja kreikassakin käynnyt vain kerran...

tietääkö joku mistä saisi tietoa vanhoista rakennustekniikoista/taloista?poikani kuvaili eilen illalla taloja..

oli pakko tulla purkaa turhautumistaan tänne :tickedoff:  mulle tuli teini-iässä jostain nimi tony romante,se seuras mua pitkään ja kehitin sille tarinan ja elämän.ulkonäkö ja muut oli selvää,missä se oli asunut ja tehnyt,ei ollut kovin kiltti poika :D,
aamulla tuli mieleen ekaa kertaa googlata oisko sellane ollu olemassa ja blaaaaaaaaaaaah ei löytynyt.vaihtelin kirjoitusasuakin,olin niin innoissani ja  :-[

mutta eiköhän se tästä,mutta se oli mulle sillo teini-iässä niin elävä ja olemassa... :'( :'( :smitten:

ja kun on se sama pää kesät talvet :uglystupid2:ni en tietäänkään voinnut tohon äskeseen kirjoittaa.

poltergeist ja pahat henget...keitä tai mitä he ovat?

Tony Romante on voinut olla myös henkioppaasi, eteenkin, jos olet kuvitellut hänet enemmänkin itsesi ulkopuoliseksi henkilöksi kuin sisälläsi mielestäsi esiin nousevaksi :) Oppaathan ovat tavallisesti ihmisiä, jotka ovat eläneet maapallolla ja päässeet jälleensyntymän kiertokulusta pois. He saattavat ilmentää ulkonäöllään elämää, joka on ollut heille viimeinen, sekä tuossa elämässä ollut nimeä. Minulla itselläni on tällä hetkellä pääpainoisesti hyörimässä opettajana japanilainen herra nimeltä Katsuhiro Yoko. Haluaisin itsekin toimia oppaana joskus tulevaisuudessa, kun tätä opastustyötä tulee tehtyä jo vähän nytkin :D

Portergeist voi olla mikä tahansa henkiolento kuolleesta sielusta henkimaailman tasolla elävään olentoon (esim. tonttu), joka nyt vaan ilmentää itseään poltergeist-ilmiöinä. Pahat henget luettelen itse sekä kuolleisiin vainajiin, jotka ovat eläissäänkin olleet ilkeitä, sekä matalan energiatason olentoihin. Demoneiksikin niitä nimitetään, mutta en mielelläni käytä tätä nimitystä, koska siinä on minusta uskonnollinen sävy, eikä uskonnoilla ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Niitä matalan tason olentoja on olemassa ihan ilman uskontoakin.

Jotkut henget eivät tieten tahtoen ole pahoja. On mahdollista, että sielu on kuollut vihaisena, turhautuneena tai muuten ikävissä merkeissä ja purkaa nyt turhautumiaan ilkeilemällä. Niinhän me ihmisetkin teemme ihan fyysisessä kehossa. Kuka purkaa turhautumistaan heittelemällä tavaroita, kuka huutamalla, kuka mököttämällä ja kuka (niin kuin minä) kuljettaa mukanaan vaan sellaista synkkää pilveä pään päällä, että sen näkee naamasta kilometrin päähän ilman sanaa tai elettä mihinkään suuntaan.

Usein  myös ihmisten omat pelkotilat ja tietämättömyys saattavat saada harmittomankin henkiolennon tuntumaan maailman kamalimmalta hirviöltä. Meillähän oli täällä Astrolla hiljattain Pikkarin tapaus. Hänen kotonaan oli paljon aktiivista henkitoimintaa, johon pyydettiin meedio avuksi. Toiminnasta suurin osa osoittautuikin sitten harmittomaksi Pikkarin peloista ja tuntemuksista huolimatta (ja hyvä niin!). Ketju löytyy nimellä Rasittava henkimaailma (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=36037.0)

Meillä on myöt täällä ketju aiheella Paholainen ja muut negatiiviset energiat (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=7098.0) jossa suosittelen sinua pyörähtämään!

Ai niin, unohdin vielä noihin poltergeisteihin liittyen - poltergeist voi olla myös aivan harmiton. Ystäväni luokse muutti aikoinaan poltergeist, joka kulutti aikaansa makuuhuoneessa viheltelemällä ja puhaltelemalla ilmaa ystäväni korvaan. Poltergeist-henki poistui paikalta niin käskettäessä.

Samoin muistan tapauksen, olisikohan ollut Englannissa aikoinaan, jossa poltergeist soitti rumpua. En valitettavasti muista tapauksen nimeä, mutta se on hyvin kuuluisa. Erään perhepäivällisen aikaan, kun isäntäväellä oli vieraita, poltergeist tuli taas päristelemään rumpua. Yksi vieraista, tällainen hienompi herra sitten tuttavallisesti kyseli poltergeistilta osaisiko tämä soittaa (muistaakseni) Wilhelm Tellin kappaletta? Poltergeist meni kysymyksestä hyvin hämilleen, eikä soittanut enää. Seuraavan kahden viikon aikana perhe kuuli usein kuinka poltergeist harjoitteli kyseistä kappaletta, koska se ei osannut sitä valmiiksi ;D

Olen lukenut poltergeisteista 7-vuotiaasta lähtien ja tuo on niitä tapauksia, joka on jäänyt mieleeni sangen hellyyttävänä tapauksena.

eilen ihana pikkumieheni osasi kertoa mitä minulla oli päälläni silloin kun hän tunsi minut...


osaisko joku valaista mitäköhän silloin tapahtu kun näin sen tallinäyn?olin siis itse hereillä!

mitä eroa demonilla ja hyvillä hengillä?onks hyvä henki enemmän ihmisen näköne?ja demoni jotain muuta?ja onko demoni aina paha?vai olenko aivan hakoteillä?

sanooko jollekin sana atlaak mitään?

minä taas.
olen tätä kerran sivulauseessa kysynyt ja sain vastauksenkin,mutta kysyn uudestaan..

nyt kun olen tarkemmin kuunnellut ja rekistöröinyt poikani puheita ja saannut netistä vahvistusta paikkansa pitäävyydelle,niin onko hän voinnut saada tietonsa jostain muualta?lapsethan imevät kuin sienet kaiken ja toistavat.
itse en ole sanoja koskaan käyttänyt ja en muista aiheesta tehdyn dokumenttejakaan.
kerroin viikonloppuna miehelleni näistä jutuista ja hän oli ensin tosi epäileväinen,mutta eipä hänkään sanonut sanoj atietävänsä saatikka katsoneensa aiheista.

isälleni kerroin hetki sitten ja hän epäili että poika on kuullut muualta,mutta kertoi kuitenkin tapahtuneesta jossa serkkuni oli pieni ja kyseli eräästä asiasta...

Sinä olet varmasti meitä parempi arvioimaan, mitä poika on saattanut nähdä tai kuulla entuudestaan.

olet aivan oikeassa,mutta tiedättehän se pieni epäilyksen siemen kun hiipii mieleen... ;)

taas tätä "ääneen"ajattelua eliasta kuunnellessa...
pari yötä sitten edesmennyt tätini,jota en ollut moneen vuoteen nähnyt ilmestyi uneeni.hän oli paljon nuoremman näköinen ja onnellisen ja levollisen näköinen.hän oli ulkona oli kesä.hän katsoi minua ja hymyili ja sanoi olevansa onnellinen ja kaikki hyvin.sitten hän kääntyi ojan pohjalle poimimaan kukkia siellä oli voikukkia ja jokin toinen kukka jota en tunnistanut,hän puhui niistä mutta en saannut selvää.yhtäkkiä olin mieheni kanssa sisällä sohvalla,kun ovemme kävi ja tädin mies,joka on vielä elossa seisoi siinä ja yhtäkkiä toinen setäni ilmestyi olohuoneeseen tumma puku päällä j akiersi 2kertaa pöytämme ympäri ja lähti.

nämä veljekset eivät tule keskenään toimeen.

lähinnä mielessäni kävi kun aika moni kertoo nähneensä,eikä tämä ollut minullekkaan ensimmäinen kerta kuolleen läheisensä ilmestyneen uniin ja kertoneen kaiken olevan hyvin.että onkohan se aina näin,että heillä on kaikki hyvin vai haluammeko me tänne jäänneet asian olevan niin?

osaisiko joku kertoa mau-sanan alkuperää?mihin liittyy?itse koetin äsken googletella,mutta mun vajaavainen tietokoneen käyttötaito tuo aina esteitä.liittyykö sana rakkauteen?äitiin?

Ongelmana ei tässä ole ollenkaan vajavainen Googlenkäyttötaito. Pikemminkin ongelma on se, että kun maailmassa on satoja kieliä, on mahdotonta tietää mitä sana tarkoittaa, ellemme tiedä mitä kieltä se on. Siihen ei googlettaminenkaan auta.

Tämä koskee kaikkia mahdollisia sanoja, joista ehkä tekee mieli kysellä täällä: Ota aina huomioon, että maailmassa on todellakin satoja eri kieliä. Sama sana voi olla eri kielissä, mutta tarkoittaa niissä aivan eri sanaa. Esimerkki: Suomen kielessä 'hana' on vaikkapa siis vesihana. Japanin kielessä 'hana' tarkoittaa nenää. (Helppo muistaa ainakin flunssa-aikana...  :D)

sepä se.sanaa käytettiin äiti-mau muodossa ja se liittyi myös rakkauden tunnustukseen.

käännöksiä löytyi monia,lähemmäs tuota löysin maailmankaikkeuden ylläpitäjä pyhä äiti vietnamilaisela nimeltään  DIEU TRI KIM MAU


löytyi myös raamatun käännöksiä...

taas tätä mitä päähän pälkähtää...
alussahan ei ole kovin montaa tyyppiä täällä tallustellut.eli on syntynyt monta uutta sielua???? miten on nykyään,syntyykö monia uusia sieluja vai ovatko kaikki käynneet täällä jo muutaman kerran?ihmisen historia ei ole kovin pitkä ja nyt meitä on jo monta miljardia täällä...

jos kiertokulku on jatkunut jollakulla hyvin hyvin pitkään jossainhan tarvitsee silloin olla alkuihmiset,jotka ovat elänneet luolissa ja juosseet mammutteja karkuun?voisivatko he olla niitä jotka ovat valtavan kiinnostuneita dinoista?

vieläkään en oikeen saata uskoa että kukaan ei muista olevansa esim.Kekkonen,Abraham Linclon,Isak Newton,Shakespeare,Sibelius,Ludvig 14.,Aleksis Kivi jne.

Ja miksi mietin näitä juttuja nyt,olenko miettinyt niitä aikaisemmissa eläimissäni?miksi emme voi muistaa niitä tarkemmin,koska niistähän saisimme epäilijöille enemmän todisteita?

voimmeko itse mitenkään vaikuttaa minne synnymme uudestaan?voimmeko jättää mitään jälkiä,jonka voisimme käydä tarkistamassa seuraavan kerran täällä olessamme?emme kai jos kuuluisat sävellyksetkään eivät herätä kenessäkään ahaa-elämystä!tai kuuluisen maalausten tekeminen tai rakennusten!!tuntuu vaan oudolta,luulisi jotain tuollaisista muistavan...

ja dna...eikö kuitenkin joku dna:n osanen pidä olla sama,sehän tekee meistä sen mitä olemme,vaikka kävisimme täällä 100x?en ole tiedenainen,mutta maalaisjärkeni järkeilee asian näin.


nyt lähden ulkoiluttamaan koiraani ja toivotan kaikille mukavaa päivänjatkoa

tiedän olen kirjoittanut näistä aikaisemminkin,mutta nämä ovat taas alkaneet pyöriä päässäni

.

'Sielu' on itseasiassa se todellinen ikuinen olemuksemme todellisessa moniulotteisessa universumissa. Kaikki sielut, jotka ovat tänne inkarnoituneina, ovat olleet olemassa ikuisesti - siis jo ennen kuin tätä meidän 'koekenttäuniversumiamme' oli edes olemassa. Kaikki sielut eivät myöskään valitse ollenkaan inkarnoitua tällaisiin universumeihin kuin meidän, vaan toimittelevat ihan muita hommia. Sieluja on myös olemassa ääretön määrä.


Ihmiset eivät eläneet samaan aikaan kuin dinosaurukset, joten ei tunnu loogiselta. Dinosaurusten valtakauden loppuaikoina vasta ilmestyivät ensimmäiset päästäisenkaltaiset nisäkkäät, joista lajimme on polveutunut. Kiinnostus mammutteihin sen sijaan tuntuisi loogiselta, sillä niitä lajimme on metsästänyt ja syönyt.


Sinulla ei vain ole käsitystä todennäköisyyksistä, siksi epäuskottavuus.  Sen lisäksi, että ko. sielun täytyisi olla inkarnoituneena juuri nyt, on muitakin edellytyksiä:
1) Henkilön täytyisi ylipäätään olla kiinnostunut näistä asioista ja uskoa reinkarnaatioon.
    muutenhan hän ei edes pohtisi sitä, kuka on ehkä ennen ollut. Ja todella pieni prosentti
    väestöstä on näistä asioista ollenkaan kiinnostunut.
2) Tuon aiemman 'kuuluisan' elämän pitäisi olla hänen tämänhetkisen inkarnaationsa kannalta
    jotenkin relevantti jotta hän edes muistaisi sitä. Tämä siksi, että käämit palaa, jos muistaa
    vaikkapa satoja tai tuhansia inkarnaatioita yhtäkkiä. Muistiin palaavat vain ne, joilla on
    yhtymäkohtia tähän inkarnaation, esim. samoja oppiläksyjä tai samoja sieluja kavereina
    tässä inkarnaatiossa.
3) Vaikka edelliset ehdot täyttyisivät, saattaa ko. henkilö pitää näitä asioita yksityisasioina,
    eikä halua ollenkaan keskustella niistä kenenkään kanssa. Tällöin emme saa tietää asiasta.


Voi olla että olet miettinyt, voi olla että et. Mikä on sen merkitys sinulle, oletko miettinyt aikaisemmin? Miksi meidän muuten pitäisi saada 'epäilijöille' mitään todisteita? En minä vaivaudu
tuhlaamaan energiaani siihen, että väittelisin tällaisista kenenkään kanssa. Mitä iloa siitä olisi?
(Paitsi egolle, joka aina tykkää voittaa kaikki väittelyt...)


Valitsemme ihan tasan pilkuntarkkaan itse mihin synnymme ja millaiseen perheeseen. Se on sitten ihan toinen juttu, että tämä ei useimpien elämänkokemusten perusteella tunnu ollenkaan järkevältä tai kivalta jutulta.  :D


Vain jos ko. inkarnaatiolla on jotain merkitystä tämänhetkisen inkarnaatiosi kanssa. Ks ed. Hyvin harvat ihmiset jättävät mitään näkyviä/tunnistettavia jälkiä mihinkään ja kaikki ihmisen tekemä on myös hyvin häviävää. Jos ihmislaji häviäisi nyt, suurin osa ihmisen jäljistä maapallolla häviäisi ennen pitkää näkymättömiin. Todella säilyviä asioita ovat megaluokan jutut, pyramidit, Kiinan muuri jne.


DNA on fyysisen kehon juttu. Oletko vain ja ainoastaan fyysinen kehosi? Ei DNA yksin tee meistä sitä mitä olemme, vaan DNA + ne aikaisempien inkarnaatioiden aikana opitut ja koetut asiat. Ja tähän vielä päälle tämänhetkisen inkarnaation kokemukset. Identtiset kaksosetkin 'ajautuvat' erilleen toisistaan ominaisuuksien suhteen jonkin verran, koska ympäristö vaikuttaa meihin koko ajan, jopa siihen mitkä geenit DNA:ssamme kulloinkin aktivoituvat.

Jokaisesta kysymyksestä, joka mieltäsi askarruttaa, kannattaa pohtia seuraavia:
Mitä merkitystä vastauksen saamisella tähän kysymykseen on siihen, miten arkielämäni tässä inkarnaatiossa sujuu ja kuinka tyytyväinen olen elämääni? Voinko vastauksesta saada aineksia johonkin käsinkosketeltavaan, jota voisin omassa arkielämässäni soveltaa?

mammuttihan piti kirjoittaa mutta lapsukaisen dinot levällään lattialla,ni siitä se yhteys...

joo ehkä se suuri ego sitten haluaisi tulla uudestaan esiin.ymmärän kyllä että saattas pimahtaa jos muistais kaikki,mut joihinkin asioihin saatais vastauksia ja vois auttaaki ehkä yhteiskuntaa.

jotkut on muistanu jotai ja löytänykki paikkoja ym. taitaa olla harvinaista??sääli,jotenki vaa tuntuu siltä että joku jälki pitäs meikäläisestä jäädä jonka muistais myöhemminkin...

tosin poikani on minusta jo kertonut eräänä olemassa olleena henkilönä,mutta däääääm kun ei itse muista  :tickedoff:

tekisi mieli kertoa poikani jutuista lisää,mutta ajatuksissani on ensin tutkia ja kenties käyn regressiossa,niin varmaan sen jälkeen,koska pelkään jo nyt kertoneeni liikoja ja helpottavan täten tulkintoja...

olen niin alussa tässä jutussa joten on ajatukset vielä sekasin,joten koittakaa kestää näitä mun juttuja ;D :uglystupid2:


Nyt toivotan hytisevää halloweenia!! :smitten:

jatkan taas...

mistä olette saanneet tietoa toisista universumeista?missä ja millaisia ne ovat?


jotenkin tuo dna ja geenihommelit ei jätä minua rauhaan,onhan meillä viellä vaistoja ja tapoja noilta luolamiesajoilta...joten olemmeko olleet silloin jo olemassa vai ovatko ne siirtyneet perintönä sukupolvelta toiselle?

mainitsit kiinanmuurin ja pyramiidit no ehkei niitä haluaisi välttämättä muistaa olleensa rakentamassa...ei ollut häävit oltavat.
mutta hallitsevana osapuolena se olisi mielenkiintoista ja haastavaa.

mutta viimeinen ehtoollinen,mona lisa,sammon ryöstö,romeo ja juulia ja monet muut,eikö nämä ole sellaisia jotka haluaisi muistaa tai herättäisivät jossakussa muistoja?vaikka olisi ollut täällä muulloin kuin juuri nyt?kyllä minulta varmasti pääsisi jonkinlainen huudahdus ja haluasin etsiä asiasta lisää..en tiiä mut tolta tuntuu nyt.

valitsemme itse mihin perheeseen synnymme?HM...onko se sitten että haluamme hyvittää jotakin mutta tuntuu oudolta että niin moni saa perheessään kärsiä ja moni menettää perheensä jo hyvin nuorena tautien ja nälänhädän vuoksi, katulapset ,tää on mun ajatusmaailmassani vielä ristiriidassa,vaikka muutama on sitä yrittäny mulle selittää,mutta ka i se tästä kun aihe tulee tutummaksi..ehkä ;)olen aika jääräpää :uglystupid2:

Enpä juuri mistään. En ole etsinyt, koska katson että muiden universumien pohtiminen vie turhaan huomioni tärkeimmästä tehtävästäni: Siitä että oppisin elämään tässä universumissa. En minä Intianmatkallakaan viitsi hirveästi Ranskaa pohdiskella...  ;)


?? En ymmärtänyt kysymystä lainkaan.


Sinulta pääsisi huudahdus, mutta entäs jos joku tällaisen muistava tosiaan pitää hommelia yksityisasiana, eikä ole kiinnostunut kertomaan kenellekään kokemuksistaan? Tai on valinnut syntyä nyt sellaiseen 'lepoinkarnaatioon,' jossa ei ole ollenkaan kiinnostunut mistään hengellisestä. Tai ei ole juuri nyt inkarnoituneena. Tai on inkarnoituneena, muistaa jotain, mutta elää toisella puolella maailmaa ilman tietoliikenneyhteyksiä niin, että sinä et saa koskaan tietää asiasta?



Yksi yksittäinen inkarnaatio yksinään tuntuu harvoin reilulta. Mutta kun lasketaan kaikki inkarnaatiot yhteen, kaikki tasoittuu ja 'reiluus' toteutuu. Yksi ongelma on, että täällä ollessamme katsomme asiaa ihmisen näkökulmasta: Meillä on hyvä/paha, oikein/väärin jne. Kun taas sieluntasolla meillä ei edes ole tällaisia hyvä/paha jne määritteitä. Sieluna meitä kiinnostavat tapahtumat, joista voimme oppia. Jos mitään ikävää tai konflikteja ei tapahdu, tapahtuu harvoin mitään oppimistakaan. Ei sielu näe välttämättä kauheaa lapsuutta millään lailla pahana. Pikemminkin sielun näkökulmasta se on: "Vau, olipa hienoa draamaa ja paljon turhaa kärsimystä, jota opin nyt välttämään tulevaisuudessa."

Toisaalta lohdutuksena tämä: Mikään ei unohdu. Kun jotain on oppinut jossain elämässään, ei sitä enää koskaan tarvitse opetella (siis kokea) uudelleen.

kyselen taas tietääkö joku onko jossain kulttuurissa ollut tapana kiertää toisen hiuksia omansa ympäri?mitä se tarkoittaa?

ja olisiko jollain antaa hyvää linkkiä mistä löytyisi tietoa sotilaiden asuista?luulisin 800-1100luvulta...

taas meni yksi nimi ohi siis unohdin sen ja olin viel hereil.. sanoin sen viel ääneen ja silti :uglystupid2:onko mitää keinoa palauttaa nimiä,asioita mieleen?rentoutuminen?

yritin pähkäillä sitä äsken mut eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii :tickedoff:



nyt aivot narikkaa ja bbeetä kattoo

Olin pienen vuoren tai kukkulan ylla ja katselin veteen, josta heijasti auringonvalo, nautin rauhasta ja vihreydestä ympärilläni. Olin tilanteessa jossa tiesin kerääväni energiaa itselleni.
Minulla oli musta ilmeisesti pellavasta tehty hame, hiukan kulunnut käytössa, mutta säädyllinen, olin pitka ja hoikka ja tiesin tehtaväni ja tiesin olevani Aragonassa.
Tässä yksi merkittävä uneni, kun heräsin aamulla, olin mitä energisempi, tuntui kuin olisin voinut nostaa talon käsivarsillani-ihan totta.
Myöhemmin olen käynyt tässä paikassa parikin kertaa siis oikeasti ja tiedän myös syyn tähän uneeni.
Tässä unessa olivat 4 elementtiä ja luonto antaa energiaa, tiedän sen nyttenkin.

aragona... nää muut ulottuvuudet on täysin utopiaa minulle.täällä on ollut porukkaa siriuksesta ja muualta ja kuitenkin tosi viisaat sanoo ettei muualla ole elämää,vettä ja jotain bakteereita vissii löydetty ja nää ei sit vissii taas liity mitenkään toisiinsa?????? ;)



koko ilta j ayö meni nimeä pähkäilessä ja en muista :( poikani sano sen nimen mutta eipä hänkään sitä aamulla muistanut :( mut niinhän se vissii on ettei nää tuu väkisin...

mukavata päivän jatkoa kaikille ja nyt vien haukun ulos :)

taas näitä sunnuntaiaamun mietiskelyjä...

jos lapset kerran muistavat entiset elämänsä tarkemmin kuin me aikuiset,niin miksi he pelkäävät sitä tai eivät halua itsensä ja muiden kuolevan?monet ahdistuvat tosi paljon aiheesta? :(

ja edelleen noi toiset ulottuvuudet askarruttaa edelleen menee niinku yli hilseen ::)

Ei tänne fyysiselle tasolle turhaan tulla ja tuskin pikkulapsilla on mitään kiirettä poistua henkimaailmaan, kun koko elämä on edessä. Itselläni on 7 kuukauden ikäinen poika ja tuo pikku mönkijä osaa kyllä nauttia elämästä "tässä ja nyt" -periaatteella ja siitä saisivat kyllä aikuisetkin ottaa mallia.  :D

Pikkulapselle erityisesti vanhempien kuolema tai pelkkä poismeno on pieni katastrofi ja se on ihan luonnollinen asia. Ei hän osaa vielä itsestään huolehtia ja on aikuisista hyvin riippuvainen.

Jos lapsella on voimakasta kuolemanpelkoa, niin kyseessä voi olla myös entiseen elämään liittynyt erityisen tuskallinen oman itsen kuolema tai läheisen menetys, joka vienyt silloisen elämän raiteiltaan. Itse en muista ainakaan lapsena pelänneeni kuolemaa, vaikka lyhyen ajan sisällä minulta kuolivat kaikki 3 silloin vielä elossa olevaa isovanhempaa. Minusta kuolema oli luonnollinen asia ainakin iäkkäiden ihmisten kohdalla.

tota vanhaa muistoa minäkin mietin yöllä ja normaaliin kasvuunhan kuuluu asiasta kysellä...

äh..onpa taas olevinaan vaikiaa kirjuutella ku asioita ois nii paljo päässä ku sais ne ulos...

selailin vähä taaksepäin kirjoituksiani ja huomasin että olen joitain juttuja on selvinnyt aklaak on arabiaa j atarkoittaa mielesi.

soturin puvut ovat todennäköisesti vielä kauempaa ennen ajanlaskumme alkua ja metsä saksassa.


mutta noi toiset universumit sun muut(mm.siriukset)menee vieläkin ja todennäkösesti pitkään yli hilseen meikäläisellä... :idiot2: voisko joku vielä yrittää selittää sitä..sori hämäläiset sukujuuret ;D


hieman on alkanut avautua tuo että valitsemme itse minne synnymme uudelleen,mutta silti tökkii ajatus siitä että syntyisin esim.lapsiorjaksi,murhaajaksi,tosi sairaaksi...jne mutta kai me sit ollaa nii monimutkaisia olentoja ettei voi ymmärtää kaikkea eikä se kyl tarkotuskaan,mutta silti :o

talvipäivän jatkoja kaikille :)

jos saatte voimakkaan tunteen jostain nimestä,oletteko pystyneet selvittämään se alkuperää vai jääkö arvoitukseksi?

mulle selviää kyllä vasta jälkikäteen, yleensä en tiedä muuta kuin että jotain tapahtuu, joskus tiedän kehen liittyy.

taas tätä meikäläisen ajatuksenjuoksua :idiot2:

jos me kerran tullaan tänne uudestaan ja uudestaan niin miksi opettelemme niin paljon samoja asioita?emmekö jo osaa entuudestaan monia asioita?miksi työnämme lapsena kätemme siihen kuumaan hellaan,laskemme vaarallisista paikoista,koulunkäynti tökkii,vaikka lähes samoja asioita opetetaan joka puolella maapalloa,pyykkikoneenkäyttö,työkalut...ja monet monet muut asiat...

ja edelleen nää toiset ulottuvuudet  menee yli hilseen :uglystupid2:


jos joskus pystytään jäädytyksestä herättämään ihminen, onko se se vai joku muu?tai vain aivot jotka siirretään toiseen ihmiseen kuka se silloin on?se jonka aivot ja sen mukana tulevat muistot vai se kehen aivot laitetaan?
sydämensiirtopotilaathan kertovat tuntemuksia joita ei ole ennen ollut,jos sielu on se minä,niin mistä nuo tuntemukset tulevat? :o

tässä näitä taas... :D illanjatkoja

Mistä olet päätellyt, että opettelemme samoja asioita uudelleen ja uudelleen? Me nimenomaan emme tee niin: Mitään ei tarvitse oppia kuin kerran! Seuraavassa inkarnaatiossa sen sitten muistaa kohdatessaan, mikä näkyy ulospäin siten että ihminen näyttää 'oppivan' asian käsittämättömän helposti ja nopeasti.

Aina kun saat uuden kehon, se ihan fyysinen keho tarvitsee harjoitusta koordinaatioon - esim. kävelemään oppiminen - kasvaessaan ja kehittyessään. Ei vastasyntynyt voi osata kävellä, koska aivotkin ovat syntyessä erittäin keskeneräiset, lihaksisto myös. Ei kukaan synny valtavin hauiksin, vaikka olisi kuinka bodannut edellisessä elämässä.  :D

Oletko koskaan oppinut mitään esim. käden taitoa niin nopeasti, että olet ihan yllättynyt siitä miten helppoa se oli? Tällöin olet nimenomaan muistanut, et oppinut. Mutta koska meillä on aina eri keho, niin hieman täytyy tietenkin koordinaatiota harjoittaa 'uuden' asian kanssa, eron oppimisen ja muistamisen välillä havaitsee nimenomaan siinä, kuinka nopeasti uuden asian omaksuu.


Kroppaa täytyy muistuttaa asioista - siis muistuttaa, ei välttämättä aina  opettaa. Koulunkäynti voi tökkiä syistä, jotka eivät liity oppimiseen vaan kyseisen inkarnaation oppiläksyihin, lapsuuden traumoihin  kyseisessä inkarnaatiossa, sosiaaliseen ympäristöön koulussa, opettajan taitoihin jne. Koulun tökkimisellä ei siis tarvitse olla mitään tekemistä minkään aiemmin opitun taidon kanssa. Elämänläksyt voivat olla kokemuksiin ja ongelmiin liittyviä, eivät välttämättä taitoihin tai opittuihin asioihin.

Ehkä pyykkikoneita ei ollut silloin, kun viimeksi olit inkarnoituneena? Tai toisaalta: Opitko käyttämään teknisiä laitteita nopeasti vai hitaasti? Kokemuksen määrä näkyy siinä kuinka nopeasti opitaan (eli muistetaan), ei kukaan synny vaikkapa autonajotaitoisena.


Toisilla ulottuvuuksilla on hyvin vähän merkitystä tässä ulottuvuudessa olemisen kanssa. Intianmatkani voi mennä ihan piloille, jos ajattelen siellä koko ajan sitä Ranskaa...


Emme tiedä, eikä sillä ole mitään väliä. Miten vastausten saaminen yllä oleviin kysymyksiin parantaisi olemistasi tai auttaisi sinua tässä päivässä?


Sisäelimissämme on neuroneita, siis aivosoluja. Sydämessä niitä on erityisen paljon. Sydän siis myös 'ajattelee' ja kommunikoi aivojen kanssa. Olettaisin sydämensiirtopotilaan saavan hieman elimenluovuttajan ajatustoimintaa ja tottumuksia kaupan päälle, siinä kaikki. Ei mitään mystistä.

kiitoksia vastauksista.

aamulla olinhereillä ennen muita ja ihana lapsukaiseni nukkui vieressäni silittelin ja pidin kädestä.ja sain silmieni eteen työkalupakin ja nukkuvan miehen ja nimen santeri ja sukunimi ilmeisesti jalkanen joka tosin tais tulla kari tapiosta josta luin aikasemmin illalla.äsken pikasesti selailin nimellä ja myös puuseppä/rakenusmies haulla,ni löyty santereita  ja  muuna nimisenä jalkasia jotka ovat työskennelleet puun kanssa ja myös jo sodan aikana.

oli vaan joteski taas jännä juttu kun jo toinen kerta kun hereillä käy pojan kanssa näin...

ja meikäläisen ajatuksen?juoksua taas...

muistan jo ala-asteelta opettajan sanoneen että ei sieltä ole kukaan tullut takasin kertomaan,kun puhuimme kuolemasta.onko oikeasti näinvain onko se vain jonkinlaista kieltäytymistä nähdä asioita?vai mitä?vähän niinkuin toistapäin kuin me jotka näemme asioita haluammekko vain nähdä vai tapahtuuko oikeasti niin?
ja tätä kysyin jo aikaisemmin miksi kun läheinen poistuu luotamme näemme hänestä unta niin lähes poikkeuksetta hän kertoo että kaikki on hyvin ja hän on onnellinen,haluammeko vain että näin on vai onko se oikeasti niin?

kun muistamme entisiä eläimiämme miksi emme näe niistä että olemmeko miettineet näitä samoja asioita ennen kuten synnymmekö uudelleen,tunnistammeko itsemme ym.


Lucian päivää kaikille

Eikö tosiaan?
Fox 8 News (http://www.youtube.com/watch?v=OWCUjx4nI98)

..ja jotkut ovat kuolleet ja tulleet takaisin samaan kehoon, jolloin puhutaan kuolemanlähikokemuksesta.

Tässä yksi kirja näistä kokemuksista:

http://www.michaelkirjat.fi/kkr.htm

jotain noita linkkejä olen itsekkin löytänyt ja katsonut,mutta tätä en ollut nähnyt,joten kiitos.

kirjaan perehdyn kun olen rauhassa yksin eikä kuulu autopelin pärinää olkkarista ;D

itse olen aina uskonut jotenkin jollakin tasolla että takasin tullaan,mutta kyselen ja kysenalaistaa eli älä niele purematta tai jotain... ;)



joulu lähestyy ja herkistyn aina enemmän ja haluan toivottaa kaikille Rauhallista ja hyvää Joulua!

en vielä rauhottunutkaan joulun viettoon.
te jotka olette nähneet entisiä eläimiänne kuinka kauas olette nähneet?kuinka pitkiä välejä on ollut syntyminne välillä?ovatko näyt pitkiä?vai ovatko ne aina välähdyksiä?missä olette syntymävälinne?oletteko nykyisessä tai muissa tunnistaneet jonkin piirteenne tai osaamisen joka olisi kenties säilynyt tähän päivään asti?

Yleensähän ne omat kokemukset vasta vahvistavat tai kumoavat sellaiset asiat, jotka ovat olleet lähinnä uskon asteella.

Mitä noihin edellisiin elämiin tulee, niin harva muistaa ne kaikki, eli on hyvin vaikea mennä sanomaan, kuinka paljon elämien välillä on ns. lepoaikaa. Omat muistikuvat ovat lyhyitä välähdyksiä, mutta olen kuullut tapauksesta, jossa flashback kesti puolisen tuntia ja kyseinen henkilö kävi lävitse tuona aikana koko edeltävän elämänsä. Laukaisijana toimi tuossa tapauksessa vanha kotitalo, jonka ohitse hän sattui kulkemaan. Jotkut ovat myös taitavia meditoijia ja he pääsevät melko helposti käsiksi entisten elämien muistoihin.

Entisissä elämissäni olen usein ollut soturi ja soturiluonteestani olen ollut tietoinen 14-vuotiaasta lähtien, vaikka muuten mahdottoman rauhaa rakastava ihminen olenkin.

pakko hetkeksi piipahtaa.poikani aiheutti hetki sitten kylmiä väreitä äitille kun osasi kertoa taas sellaista joka myös netistä löytyi... :)




ja kohta lähdetään kuusimetsäääään :) :) :) enää kaksi yötä jouluun :) :) :)

näin yksi ilta pitkän ohuen kirkkaan sinisen "viivan" yläkerran ovella.se meni ensin hitaasti ja sitten tosi nopeasti.
varmistin vielä etten voinut saada heijastusta mistään eli ei ollut mitään sellaista valoa päällä.


mikäköhän se oli?vai oliko mikään...








HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE :smitten:

väriviivoja taas.. oranssi pitkä viiva?merkkaako jotain?

Jotain enkeli/tms. energiaa.. luulisin.. ::) Ainakin Diana Cooperin sivuilla kuvagalleriassa on jokunen kuva, jossa energia liikkuu ja se näkyy viivana.

muutama päivä sitten vanhempieni eteisessä liikkui valkoinen hahmo.kaapu oli yllä.

eilen pyysin kaikilta mahollisilta henkiolennoilta,edesmenneeltä mummolta,henkioppaalta ja enkeleiltä(kun en ole vielä ihan varma näistä jutuista ni varmuudeksi kaikilta)apua yhteen asiaan ja nyt ainakin pieni toiveenkipinä on ilmassa....

kiitos heille!

Voiko entisiä elämiään oppia tutkimaan, vai tarvitaanko siihen jokin synnynnäinen kyky/lahja? Olisin itse kiinnostunut tietämään omistani... En tiedä oliko tämä ihan oikea paikka laittaa tämä viesti, mutta haulla ei tullut paljon vaihtehtoja sillä lauseella jota käyttelin...  :laugh: Kiitos!

Aloita tästä:

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=17258.0

olen jossain kysymyksissäni tainnut ainakin viitata että mites "selitetään" ihmisten kaksoisolennot?en puhu nyt kaksosista vaikka nekin kyllä kiehtoo jälleensyntymässä,mitä tai keitä he ovat?tiedän itsellänikin olevan ns.kaksoisolentoja... miten voi olla samannäköisiä toisella puolella maapalloakin?

Kaksoisolennoista:
Luonto on laiska. Samantyyppisen ulkonäön tuottavia geenejä voi olla useilla erillisillä sukulinjoilla. On ihan selkeitä ihmistyyppejä, jotka muistuttavat kovastikin toisia, vaikka eivät ole mitään sukua.

Lisäksi olemme oikeastaan kaikki sukua toisillemme, koska jossain vaiheessa ihmiskunta on ollut vaarassa kuolla sukupuuttoon ja esivanhempiemme määrä kutistui kovin pieneksi, ennenkuin populaatio siitä sitten kasvoi taas isommaksi.

Ihmiskunta on myös matkustellut ympäri planeettaamme tuhansia vuosia, joten erilaisia genotyyppejä on myös kulkeutunut ympäri planeettaa.

On minullakin kaksoisolento kaupungissa, jossa asun, mutta en pidä sitä lainkaan yliluonnollisena, vaan tosiaan mielestäni asia on niin, että kaksi ihmistä  jotka eivät ole mitään sukua voivat silti olla melko samannäköisiä. Ehkä luonto tykkää monistaa hyväksi havaittuja genotyyppejä?

En näe tällä mitään yhteyttä jälleensyntymään.

Edellisiä elämiä alkaa yleensä muistua mieleen aikaisintaan noin 35-vuotiaana (tosin ihan pienet lapset voivat niitä muistaa, mutta unohtavat sitten asian kasvettuaan isommiksi) ja sittenkin vasta kun kurkkuchakra on avautunut. Itse taisin olla jotain 37-vuotias, kun oma kurkkuchakrani avautui ja ensimmäinen aiemman elämän muisto palasi. Sen jälkeen niitä on tullut melkoinen määrä. Mutta huomaa tämä:

Mieti mitä muistat aivan varhaisimmasta lapsuudestasi. Ne ihan ensimmäiset muistot ovat kuin valokuva tai pari, joihin sitten vain liittyy tieto siitä, mistä tilanteessa on kyse. Edellisten elämien muistot ovat samankaltaisia 'tilannnekuvia,' eivät suinkaan muodosta samanlaista yhtenäistä aikajanaa kaikkine tapahtumineen, kuin ne tämänhetkisen inkarnaation muistot jotka alkavat sieltä jostain lapsuudesta.

Henkiseltä kannatlta fyysisten kaksoisolentojen selitys on simppeli ja tukee osaltaan geeniperimäistä selitystä: kehoja on valittavana rajallinen määrä. Siksi vastaan voi tulla ja tuleekin ihmisiä, joilla on samantyyppinen keho kuin itsellä tai kaverilla tai sukulaisella.  :coolsmiley:

En ole juurikaan tutustunut chakroihin. Mihin tuo ikä perustuu?

Minäkään en ole aiemmin kuullut tuosta iästä, missä menneet elämät alkaisivat muistua parhaiten mieleen. Luulen kuitenkin, että se perustuu tähän klassiseen "Kolmenkympin Kriisiin". Siinä tienoilla - 30. ikävuoden molemmin puolin vähän yksilöstä riippuen - ihminen siirtyy elämässään seuraavalle tasolle. Kolmenkympin Kriisi henkisesti on sitä, että ihminen todellinen Minuus alkaa heräillä ja ilmoitella itsestään - jos sitä ei siis ole huomioinut jo aiemmin. Tästä johtuen joku saattaa ulkopuolisten silmissä kilahtaa ihan täysin 30. ikävuoden tienoilla ja aloittaa vaikka tyystin entisestä poikkeavan elämän.

Mikään sääntö ja pakko ei ole se, että mitään kriisiä pitäisi käydä läpi tai ettei pääsisi henkiselle tielle ja tietoiseksi menneistä elämistään (ja muusta henkimaailmasta) ennen 30.ikävuotta. Suurin osa ihmisistä nyt vaan elää sitä perinteistä kaavaa tyyliin nuoruus-koulu-parisuhde-työt-lapset-omakoti jne. johon ei välttämättä henkinen puoli kuulu lainkaan tai kuuluu vähäisissä määrin. Siihen tarvitaan yleensä joku isompi herätys, että ihminen havahtuu "hereille".

Jokainen saa toki taplata tyylillään - ei, oikeastaan jokaisen kuuluu taplata tyylillään. Siten toteuttaa sitä omaa elämäntietään ja itseään parhaiten :)

tänään 20.00 voicelta dokumentti entisistä elämistä

:)
Minä uskon siihen, että alitajunta näyttää asiat meille niin kuin meidän olisi ne helpoin ja parhain omaksua. On toki mielenkiintoisempaa ajatella eläneensä nyt vaikka Kleopatrana ja Mariana kuin tavallisena ihmisenä. Sellaisen "merkittävän" elämän muistot saatetaan näyttää meille siksi, että esimerkiksi kiinnostuisimme tutkimaan lisää menneitä elämiämme tai meidän olisi syytä poimia tästä näytetystä ja esiin nousseesta muistosta meille sillä hetkellä tärkeä viesti.
Minusta pääasia ei itseasiassa olekaan se, pitkääkö regressiomuistot välttämättä paikkaansa vaan se, mitä asian muistaminen ja tiedotaminen sinussa laukaisee.
Jos ihminen kaipaa juuri sillä hetkellä muistoa siitä, että on ollut ylhäinen kuningatar ja saa siitä voimaa, tärkeyden tunnetta ja merkitystä nykyiseen elämäänsä, se on ajanut asiansa siitä huolimaatta, ettei muisto olisikaan todellinen. Kyseiselle ihmiselle se on ollut joka tapauksessa merkittävä.

Lifeforever kirjoitti:

Heh, minäkin haluan tähän vastata, kun nuo kysymykset tuntuvat niin hassuilta:
Yhdessäkään näkemässäni dokumentissa aiheesta ei ole kukaan ollut kleopatra tai mikään
muukaan ylhäinen. Samoin en ole henk.koht. keskusteluissa kuullut muista, kuin ihan tavallisen
pulliaisen elämään liittyvistä muistoista.

Tuo Kleopatra-juttu taitaa olla vähän vitsi. Tosin voin kuvitella, että joku itseään tehostamaan pyrkivä, jolla ei todellisuudessa ole mitään ko. muistoja, mutta joka haluaa diivailla, valitsisi varmaan Kleopatran tai vastaavan ihan vain egoaan pönkittääkseen.

Omat muistoni liittyvät myös suht tavallisten ihmisten elämään. Suurin osa näistä muistoista on palannut minulle valvetilassa, joten ne eivät sikäli voi olla unia. Ne muutamat, jotka ovat tulleet unissa, ovat olleet ns. suurunia. Ne ovat unia, jotka erottaa tavanomaisesta unennäöstä monestakin asiasta, esim. siitä että ne ovat kuvastoltaan aivan erilaisia ja myös siitä, että ainakaan minulta ne eivät unohdu tai hämärry herätessä niinkuin tavallisten unien (joita pidän enimmäkseen aivojen levyn eheytystä vastaavana toimintona) kanssa käy.

Toiveita? En ole niin masokisti, että toivoisin seuraavia - tässä 'parhaita' paloja edellisen elämän muistoista:
* Raiskaus 5-vuotiaana niin että kuolin sitten sisäiseen verenvuotoon
Tasankointiaanielämä, joten älkää kertoko minulle mitään positiivista tasankointiaaneista, kiitos.
Toinen tasankointiaanielämä naisena, joka oli myös toooodella syvältä ja väkivaltaa sisältävä. 
* Ristiinnaulittuna kuoleminen Spartacuksen orjakapinan jälkeen. 6000 viimeisestä taistelusta
henkiin jäänyttä orjaa ristiinnaulittiin Via Appian varrelle - monella voi olla tällainen muisto.
Jeesus pääsi muuten helpolla, vain runsaat 6 tuntia. Minä terveenä nuorena miehenä riipuin siinä
1,5 vuorokautta. Onneksi myötätuntoinen sotilas katkaisi vihdoin sääriluuni, silloin kuolema seuraa
nopeasti, kun retkahtaa riippumaan käsivarsien varaan. Kuolema muuten johtuu tukehtumisesta...
* Asepoikana taistelussa Fryygiassa ja hevonen murskasi jalan joka jouduttiin amputoimaan.
Tästä syystä päädyin kerjäläiseksi enkä koskaan saanut puolisoa ja perhettä.

Että tällaista tavaraa tavallisemman ja seesteisemmän joukossa. En tiedä sinun toiveistasi,
Lifeforever, mutta en minä kyllä tuommoisia toivo niin itselleni kuin pahimmalle vihamiehellenikään.  :idiot2: Kyseisiin muistoihin muuten liittyy tämän elämän ruumiillisia tuntemuksia, jotka ovat olleet joskus lievästi kivuliaitakin.

Henkisellä puolella tuskallista kamaa löytyy myös ns. riittävästi, pakkokasteiden pesemistä pois Katumajärvessä (aivan, sen vuoksi Suomessa on niin monta katumajärveä) ja niitä kertoja, kun olen mieluummin kuollut ase kädessä kuin ottanut sen pakkokasteen.

Jotkut ihmiset käyttävät itsetehostuksen välineinä ihan mitä tahansa, vaikka sitten keksittyä muistoa elämästä Kleopatrana. Minä en omistani paljoa juttele muutoin, kuin kysyttäessä. Nuo ylläolevat ovat aika lailla pintaraapaisu, minulla on työn alla muistojen palautuminen parista soturielämästä, joissa on myös ollut aika lailla tuskallisia kokemuksia. Toiveista ei tosiaankaan ole kyse.

Kun itselläni oli aktiivisin menneiden elämien tulva, niin hengailin eräällä kansainvälisellä reinkarnaatiofoorumilla, jossa oli siis kirjoittajia kaikilta mantereilta (Afrikasta tosin vähemmän). Kukaan ei tiettävästi ole väittänyt olevansa siellä Kleopatran tai Napoleonin reinkarnaatio, muita enemmän tai vähemmän kuuluisia tyyppejä on kylläkin tullut vastaan. Esimerkkejä:

Esther Waterhouse, englantilaisen taiteilijan vaimo
Punainen paroni, I:n maailmansodan lentäjä
Heinrich Himmler, natsi
Charles Stuart, Skotlannin kuningas
Elvis Presley, rockin kuningas
Tutankhamon, Egyptin faarao
Anna Kleveläinen, yksi Henrik VIII:n kuudesta vaimosta

Jonkin verran on myös henkilöitä, jotka ovat jäljitettävissä, vaikkei heitä voi varsinaisiksi kuuluisuuksiksi sanoa. Tämä on melko pieni osuus kuuluisuuksia tuhansien muistojen joukossa!

Jos omia tai toisten entisiä elämiä haluaa lähtiä tutkimaan, niin yksinkertaasin keino on tutkia ihmisen mieltymyksiä ja pelkoja ja tutustua unimaailmaan. Mulla koekaniinina kavereitani tulkinnoille.
Mieltymykset kertoo hyviksi koetuista kokemuksista, fobiat ja pelot huonoista ja pelottavista kokemuksista.

Esimerkkinä kaveri, joka täs elämäs on pienikokoinen nainen, mutta jolla on varsin miehinen ajattelu ja logiikka ja voimakas taistelijan luonne joka yllättää etenkin monet miehet esim. vaikka neuvotteluissa. Kaikki yksityiskohdat luonteessa viittaa siihen, että hän on useimmin ollut mies kuin nainen elämissään. Hällä on mieltymys aseharrastuksiin, ampumiseen ja miekkailuun ja kerää vanhoja miekkoja ja aseita ja monien ammattilaistenkin yllätykseksi tietää, miten ne aseet toimii ja on luontainen lahjakkuus aseiden käyttäjänä, joka kielii siitä, että niiden käytöstä on kokemusta aikaisemmissaki elämissä.
Erityisen kiehtoutunut purjehduksesta ja on isoissa vanhoissa purjelaivoissa vieraillessaan kuin kotonaan. Tykkää matkustaa paljon uusiin paikkoihin. Tykkää hevosista, mutta ei ole innoissaan pitkistä ratsastuksista hevosella. Pukeutumismaku viestii uniformumaista ja ratsastusmaista mieltymystä.

Pahimmat fobiat ovat hiiret, rotat ja suljetut ja ahtaat paikat. Loistava uimaan ja sukeltamaan, mutta ei uidessaan tykkää laittaa päätään veden alle ilman sukelluslaitteita. Ei tykkää pitää mitään kaulassaan ja ranteissaan. On erityisen kiinnostunut matkailusta, maantiedosta, historiasta, argeologiasta ja lääketieteestä. Ei pelkää nähdä ruumita tai ihmisen jäänteitä.

Kaikki siis viittaa hyvin vahvaan sotilas -ja maailmanvalloittaja taikka tutkimusmatkailijaan ja noilla reissuilla on mitä ilmeisemmin paitsi joutunut taistelemaan ja ratsastamaan pirullisen pitkiä reissuja, niin tullut myös vangituksi, ollut kahleissa ja virunut vankityrmässä ja matkustanut purjelaivoissa hiirien ja rottien keskellä ja sairastunut niistä. Ollut kahlittuna ja hirtettynä ja hukkuneena.

Samaisen kaverin unimaailma on seikkailumaista ja näkee usein sota -ja taistelu-unia eri aikakausilta. Näkee myös unia hukkumisista ja putoamisista veteen.

Vielä noista kuuluisuuksista: yhden tai useamman tunnetun henkilön elämäntarinaan samaistuminen voi kertoa siitä, että itse on joskus käynyt samantapaisia vaiheita lävitse, vaikkei kyseinen kuuluisuus olisi ollutkaan. Itse voin esimerkiksi samaistua hyvin voimakkaasti Katariina Suuren ja Elisabeth I:n tarinaan, mutta myös Leijonakuningas koskettaa! En todellakaan usko olleeni kumpikaan kahdesta ensin mainituista henkilöistä, enkä ainakaan Simba, Leijonakuningas, mutta kaikkien tarinoissa on yhtäläisyyksiä.

Leijonakuningaskin taitaa perustua löyhästi Macbethiin, todennäköisesti tämäkin näytelmä koskettaisi, jos sen sattuisin joskus näyttämöllä näkemään.

Joo, mä yhdyn tuohon, et kysymys on enemmän samaistumisesta monen ihmisen kohdalla. Ohan se aika masentava uraputki, jos on syntyny ensin Ceasariksi ja muiksi maailman valtiaiksi ja sitten viimein jonneki Suomeen susirajalle. On menny karmassa jokin pahasti pieleen, kun sitten pitää olla valtias jossaki Mäntän kirkonkylällä. :2funny:

Jos puhutaa niistä, jotka on oikiasti jonkun historian kuuluisuuden inkraatio, niin kyllähä ne tahtoo olla maailmankuuluja sittemminki. Pariki syytä. Ensinnäki, niillä on se energia, jolla kuuluisaksi tullaan.
Toisekseen, sieluilla on tapana syntyä karmavelkaisina samojen sielujen kanssa samoihin piireihin ja niitä sieluja alkaa tippua pikkuhiljaa pois elämä kerrallaan, kun karmat on kohillaan. Kolmas on se, että sielut tahtoo syntyä samoihin sukuihin. Tunnen tyyppejä, jotka ovat sukuhaaransa viimeisiä edustajia ja joiden myötä se sukunimi ja sukuhaara sammuu. Joka ainoa niistä on vanha, kauan kiertäny sielu, erityysen lahjakas ja ns. erilainen, joka myös sitten aika tehokkaasti toteuttaa sitä erilaisuutta.

Lilli, mikäs sellaisen kansainvälisen foorumin osoite on? Kiinnostaa tietää löydänkö sieltä entisen elämän aviomieheni :D

http://www.childpastlives.org/vBulletin/index.php

Carol Bowmanin ylläpitämä reinkarnaatiofoorumi. Hän on tietääkseni jo edesmenneen Ian Stevensonin avustaja. Stevenson on taas kerännyt 60-luvulta lähtien kertomuksia menneistä elämistä, ensin aikuisten regressioistunnoista, sittemmin lasten spontaaneihin kertomuksiin keskittyen.

Kiitos Lilli!  :smitten:

Tuolla saankin mukavasti kulumaan koko illan...

aikaisemmin keväällä kirjoitin valkoisesta hahmosta,joka antoi toivon kipinän..oli se sitten se/hän nyt on asiat aikas mallillaan,olen onnellinen ja silti välähdyksiä kuolemanpelosta käy taas mielessä ja juuri sellaisissa iloisissa hetkissä kun kaikilla on mukava olla... :idiot2:

minä taas!

olen tätä aihetta aikaisemminkin pohdiskellut...
eli miksi kun luotamme poistuu ihminen,jos hän meille ilmestyy unessa hänellä on asiat yleensä hyvin,onko tämä vain aivojemme kemioiden tuottamaa harhaa vai onko asia oikeasti näin että hänellä on kaikki hyvin ja haluaa tulla sen meille tulla kertomaan.

Tästä' ketjusta johtui mieleeni lupaus, jota exä aikaanaan minulta vaati...se oli hitusen outo. Siis hän vaati lupaamaan, että mikälli kuolen ennen häntä, en tulisi katsomaan häntä. Mies pelkää varjoaankin.
En luvannut sellaista, sillä enhän tiedä, voinko pitää moista lupausta.

Aavekuiskaaja -tv -sarjassahan tään päähenkilön aviomies (X) kuoli ja sitten meni sellaiseen ruumiiseen josta henki oli lähtenyt kun kuoli kolarissa. Eli siis kolarissa kuolleen ruumiiseen (Y). Tää X joka meni siihen Y.n ruumiiseen niin sai sen Y:n muistot, jossain pohjalla oli tän X:n muistot kuitenki kun niitäkin tihkui. Mutta jännää mun mielestä koska mun logiikan mukaan olisi pitänyt sen X:n muisot täysin olla ja siitä uudesta ruumiista tulla se X kun kerta hänen henkensä siihen ruumiiseen meni ja sielunsa myös. Y:n poistui kolarissa kuolleessaan.

Mitä tuumaatte?

No hei, ei pyörääkään olisi keksitty jos olis vain vastattu jotta " miten vastausten saaminen...."  ;) Älä ny tapa toisen tiedonjanoa.  ;) Mielenkiintoisia tuo kyselee.

Erittäin  huono analogia, sillä pyörä on tosi helppo tapaus tässä suhteessa.

Jos joku olisi yrittänyt torpata pyörän keksimisen kysymällä miten se auttaa tässä päivässä on vastaus: Se auttaa ihan välittömästi tässä päivässä aina kun on raskaita taakkoja siirreltävänä.

Juuri tätä ajoin takaa: Pohtiminen pohtimisen vuoksi on mielenkiintoista ja hyödyllistä, mutta silloin kun se vie huomion pois tässä hetkessä elämisestä, siitä ei ole hyötyä.

No voi herranpieksut! Ei kai kaikesta tarvitse olla hyötyä? Ahdistaa ajatuskin etteikö voisi tehdä tai ajatella jotain joista ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään hyötyä kellekään...Ja pahapa on sanoa etukäteen kenenkään, mistä on hyötyä ja mistä ei...siis olihan tuostakin nyt se hyöty, että minäkin rupesin ajattelelemaan kaikenmaailman syntyjä syviä.... :buck2:

Jos luit koko ketjun, jossa on vastailtu paljon monii kysymyksiin, tai edes koko sen viestin mistä tuon pätkän lainasit, ehkä ymmärrät miksi jossain vaiheessa koin tarpeelliseksi ihan vain esittää tuon kysymyksen tälle kysyjälle. Se on minusta hyvä kysymys aina joskus. Tässä tapauksessa ehkä vähemmän, mutta tunnen itse tyyppejä joilla nykyhetken olo saattaa välillä kärsiä siitä että huomio on koko ajan kysymyksissä joilla ei ole mitään kytkentää arkielämään.

Tietenkin sen näyttää hassulta toteamukselta, kun sen irroittaa erilleen koko viestistä.

No toi on kyllä totta.

katsoiko joku poika joka on jo elänyt dokumentin?tuli just uusintana.mitä  mieltä?

sanooko jollekin nimi aino maria seppänen jotain?

googletin eilen pikasesti ja löysin vain yhden aino maria seppäsen,linkkejä mistä saisi lisää etsittyä tuon nimisiä?

tulossa osaava nainen messut,paikalla ennustajia ja korteista lukijoita ennustaja raili,selvännäkijä maria,tarot tulkintaa tuula huhtala.tietääkö joku heistä?luotettavia?kannattako?

minä taas ja vähän vanhoja pyörittelen...

en oikein saanut itseäni tyydyttävää vastausta kun kyselin aikaisemmin miksi näemme useimmiten unissa että kuoleilla läheisillä tai ystävillä on asiat hyvin ja he usein myös itse sanovat niin?haluammeko vain uskoa niin,onko se vain aivojen kemikaalinen reaktio vai ilmestyvätkö he todella ja asiat ovat oikeasti hyvin?

mistä olette tunnistaneet jonkun entisestä elämästänne?miten aloite kiinnostua tutkimaan?ja mistä olette varmoja kokemuksistanne,että ne ovat tapahtuneet eivätkä vain unta ja omaa mielikuvitustanne?

onko teillä jaksoja jolloin saatte enemmän "näkyjä"ym. ja välillä ei tapahdu mitääääääääääääääääään.

entä lapset käykö heille samoin,tiedän että iän myötä jutut vähenevät mutta voiko niitä jotenkin pitää"yllä?"

taas tätä mun...

te jotka olette varmoja että täällä on oltu ennenkin onko teillä ollut epäilyksen hetkenne?ja miten olette pääässeet siitä "yli?"

Mulla ei ole hetkenkään epäilyksiä, koska tiedän kokeneeni entiset elämäni. 8)

Tää ei takuulla ole tyydyttävä vastaus, mutta minä vain tiedän.
Näin joskus nuorena jonkun unen, jota en enää muista, ja olen sen jälkeen ollut aivan varma tästä. Jotenkin se oli todistettu sinä unessa minulle, mitä ilmeisimmin.
Samanlaista, kuin se , että joskus kirjoitan tai puhun sellaisella viisaudella, että se ihan hämmästyttää itseänikin...en oikein tiedä mistä se tulee, mutta tiedän että juuri niin se on.
Epäilen että se kumpuaa sieltä eletyistä elämistä, jotenkin osaan ammentaa sieltä  :-\

Ei ihan...mutta tunnen sellaista lämmintä hyvää energiaa silloin, ja sanat napsahtelevat suuhuni tai vaikka sormiini ihan itsestään...se on silloin vähän kuin sellaista sisäistä paloa ::)
Minä olen huomannut tämän nyt ehkä viimeisen vuoden sisällä, mutta uskoakseni tälläistä on ollut enennkin...en vain ole kiinnitäänyt niin huomiota.

eräs äiti puhui tänään lapsestaan että se puhuu välillä niin viisaita,että onkohan se uus tommy?Ja pitäsköhän painattaa niitä lauseita mukien kylkiin



onko jotain "keinoa"jolla lapsilla saisi pidettyä "yllä"tätä muistamisen taitoa?poikani on kertonut uskomattomia tarinoita minusta itsestään jotka olen lähes 100% kyennyt netist tarkistamaan.

Ehkä on parempi, että äitee kirjoittaa ne jutut ylös tai nauhoittaa niitä johonkin, niin pysyvät parhaiten muistissa. Onhan sillä lapsella tämäkin elämä elettävänä, joten menneestä irti päästäminen on enemmän kuin suositeltavaa jossain vaiheessa.

miksi sitten aikuisena rupeamme uudestaan kiinnostumaan menneestä,jos siitä pitäisi päästää irti?

meidän pojalla oli n.vuosi sitten "muistiputkipäällä"ja nyt aivan hiljaista,olisi tosi mielenkiintoista kuulla vielä hänen kokemuksiaan,koska itselläni on ollut aika hiljainen kausi jo pidempään.mutta ei voi "muistoja"pakottaa mieleen...

(ja toi edellinen äiti-juttu oli lähinnä kommenti siihen kuntuleesuustajotainviisasta,hän on varmasti kirjoittanut niitä muistiin)

Tunteet, teot, ajatukset ja tapahtumat, joita emme muuten ymmärrä kuin menneisyyttä tarkastelemalla, siirtää sen katseen menneisyyteen. Kaikilla ei menneisiin elämiin, mutta joillakin kyllä, jos se on tarpeen. Ja sitten kun ne selitykset on saatu menneisyydestä, niistä on tarkoitus ottaa opiksi, laajentaa ymmärrystä, vapautua traumoista ja alkaa jälleen elämään elämää eteenpäin.

kuten kirjoitin ei voi pakottaa muistoja tulemaan mieleen.mutta olen aika noviisi näissä jutuissa,vaikka olen pienestä pitäen asioita tienytkin.siksi kyselen ja kyseenalaistan,tarkoitus ei ole loukata ketään olen vain utelias ja nyttenkin oli mielessä ajatus jos olisi ollut olemasa jokin turvallinen tapa pitää lapsen herkyttää yllä pakottamatta ja painostamatta häntä mihinkään.ehkä muotoilin asiani väärin,mutta kyse ei ollut missään nimessä oman uteliaisuuden tyydyttämisestä,vaan oikean taidon oppimisesta kyseisessä asiassa.

olen vähän samoilla linjoilla tirmutin kanssa.ei voi kokonaan unohtaa,koska aikuisena saattaa kiinostua uudestaan.

onko joku muu saannut tunteen että michael jackson on jo tullut takaisin jonain muuna?



entä onko evert tuttu?

tarkennan hieman edellistä.

en ollut enkä ole koskaan ollut michaelin fani ja olen aina ollut varma siitä että puheet lapsiin sekaantumisesta ovat totta.mutta nyt lähes aina kun hänestä tulee dokumentteja tai joku muistojuttu ja näytetään hänen kuvansa niin mulle tulee sellane outo tunne ihan kun hän olisi sjossain juuri nyt ja nimenomaan lapsena.


ja toi evert nimi on kummitellu mun mielessä noin kuukauden...

Oisko hän joku pikkunen Evert jossain sitten  :smitten:

en tiiä,se nimi tulee voimakkaasti esiin iltaisin kun poika on lähellä...

minä taas...

on tullut paljon tekstejä,ohjelmia ym.jälleensyntymisestä kuinka ihmiset muistavat niitä.mutta en muista kuulleeni koskaan joukkosurmissa tai samankaltaisissamukana olleista,kerran pari ehkä joku on muistanut olleensa ristiinnaulittuna ja jollain on ollut muistikuva natseista.sodissa olleita on kyllä ollut.

mutta en muista kuulleeni juutalaisten joukkosurmasta ,heitä kuoli kuitenkin 6miljoonaa,gladiaattorit,areenalla poltetut juutalaiset,diktaattorien käskyistä totetutetut teloitukset,missä ovat uhrien muistikuvat?

vai ovatko ne niin kaameita,että mieli ei ole ehkä koskaan valmis muistamaan niitä?



ja se on myös aina askarruttanut miten ihminen aikanaan alistui niin julmaan tappamiseen,kuin juutalaisvainojen aikana?heitä oli kuitenkin niin paljon,muutama toki pisti vastaan.mikä saa ihmisen kulkemaan hiljaa alistuneena kaasukammioon tai poltettavaksi?onko kyseessä tappajan puolelta niin hyvin tehty propaganda että alat itse uskoa mitä sinusta kerrotaan?
vai tiesivätkö he jotain mitä toiset eivät?

tosin vieläkin hallitsijat saavat mielin määrin tappaa ja tuhota...

outoa että vuosisadasta toiseen tulee näitä tappajia jotka tuhoavat ja tappavat huvikseen ja saavat kansansa mukaan?emmekö me koskaan opi????????? :tickedoff:

Minä ihmettelen miksi kaikki "muistavat" aina olleensa samurai sotureita, faaraon rakastajia, mahtavia sotapäälliköitä, intiaaneja, kreivejä, linnanneitoja, roviolla poltettuja parantajanoitia ja Atlantiksen suuria tietäjiä? Oikeasti olen varma että valtaosa meistä on ollut aivan tavallisia rivisotilaita, kalastajan vaimoja, talonpoikia ja keuhkotautiin kuolleita kerjäläisiä. Minulla alkaa heti hälytyskellot soida kun joku näkijä kertoo minun eläneen Turun linnassa. En sano etteikö täälläkin voisi olla niitä suuria poppamiehiä ja lemurialaisia, mutta pieni kriittisyys pitää muistaa varsinkin jos kyseessä on vain oma aavistus tai toisen kanavointi. Onko niin ettei kukaan halua muistaa olleensa sadistinen ss-upseeri tai juoppo, että vain ne loistokkaat elämät muinaisena ninjana muistuvat mieleen? Voiko kyseessä olla psyyken puolustusmekanismi joka antaa vaan ne parhaat palat esiin?
Olen itse lähes varma että olen elänyt ankaraa elämää saaristossa ja hukkunut lopulta venematkalla hyiseen mereen, samoin köyhyys ja slummielämää tuntuu tutulta. Linnat ovat mielestäni upeita mutta en usko olleeni kuningas.
Uskon toki että meillä kaikilla on ollut myös niitä loistokkaita elämiä, eikä pelkkää kurjuutta ja keskinkertaisuutta. Eikös monipuolisuus juuri edistä sitä kehittymistä.

Minä olen kyllä nähnyt runsain mitoin keskitysleirikuvauksia ja jotkut ovat jopa tunnustaneet olevansa natseja. Past Life -foorumilta näitä löytyy, kuten myös kuvauksia ihan tavallisista elämistä. Mutta ehkä perustylsät elämät jäävät unholaan ja ne, joissa on ollut erityistä dramatiikkaa, jäävät kummittelemaan nykyisyyteen. Vastikään televisiossa tehtiin pientä yhteenvetoa Ian Stevensonin keräämästä materiaalista, joka pitää sisällään suuren määrän lasten reinkarnaatiokertomuksia. Yhteistä entisiä elämiä muistavista lapsista on, että 70%:lla edellisen elämän kuolema oli traumaattinen, suurimmalla osalla oli joitakin fobioita ja syntymämerkkejä, jotka näyttivät sopivan edellisen elämän kuolintapaan.

Minä olen muistanut aivan tavallisia elämiä. Yhden Saksassa nykyisen mieheni vaimona ja saman anopin kera. Tämä siksi, että karmaa on jäljellä...  ::)
Toinen elämä suomalaisessa saaressa kalastajan vaimona. Tämä siksi, että tapasin tämän entisen kalastajamieheni. Olen myös muistanut elämän halvaantuneena vaimona, siksi että silloinen mieheni on naispuolinen tuutuni tässä elämässä. Onhan niitä hienojakin elämiä ja helvetillisen vaikeita. Siksi, että saisimme erilaisia kokemuksia (=oppeja). Lisäksi saamme mahdollisuuden oppia antamaan anteeksi ja vapautumaan karmasta.

Nykyinen elämäni on hyvin tavallinen, joskus ehkä muistan tämänkin...  ;D

Omani ei kovin tavallinen ole, joskus toivon, että olisi. Entisiä elämiä ei tarvitse tutkia ainakaan egon pönkittämisen takia.

Hehe turhis mut, mä oonkin kalastajan vaimo tässä elämässä... ;)

Mä erään tekniikan myötä tuossa taannoin tutkailin noita aiempia naamoja joita on tullut käytettyä, ja suurin osa niistä on melkos tavallisia, mutta kyllä siellä välissä tuli joitain nykyiseen pisteeseen johtaneitakin naamoja. Usein vain ihmisten omakehu on olennaisinta "Minäpä olenkin ollut xyz", eikä uskalleta myöntää sitä, että jokainen meistä on raiskannut, murhannut, käyttänyt huumeita, orjuuttanut ja tehnyt kaikkia mahdollisia "syntejä" aiemmissa elämissämme lisäten karmaamme, johon tässä elämässä annetaan sitten mahdollisuus sen pois polttamiseen. Kaikki eivät tähän neuvoon tartu, ja siksi kärsivätkin vielä useita elämiä, mutta jotkut uskaltavat ottaa kiinni tästä mahdollisuudesta.

"Joillakin teillä palstankäyttäjillä on paljon kokemuksia entisistä elämistä...
- miten olette varmoja että ne eivät vain ole unia ja toiveita että haluatte niitä nähdä?
-miksi niin monet näkevät itsensä,myös regressioterapiassa,kleopatrana tai jonain ylhäisenä?
ei niitä kleopatroja niin montaa ollut?
-etteivät mielikuvanne ole jotain mitä olette lukeneet,nähneet tai kuulleet?
-regressioterapiassa mm. ihmiset ovat ilmoittaneet osoitteita mitä ei ole ollut olemassakaan?
-miksi emme muista niitä entisiä elämiämme?miksi vain tämä hetki ja elämä on todellista?
-miksi emme tunnista tai meitä tunnisteta tässä elämässä?
-missä ovat kuolleet isovanhempani,ystäväni,kummisetäni,serkkuni...?
-kuinka kauan kestää tulla takaisin?
-oletteko te 100%tunnistaneet jonkun vanhan sukulaisen tai muun läheisen nyt tässä elämässä?
-oletteko kertoneet siitä hänelle?"

Kerron oman mielikuvani asiasta (vähän mutuahan se on..):
Minulla ei ole muistikuvaa edellisistä elämistä mutta epäilyksiä ollut että elänyt ennenkin.
Jotta voisi muistaa edelliset elämät niin jonkun pitäisi se data siirtää aivoihin. Siihen on varmaan syy miksi ei muista edellisiä elämiä.
Ei varmaan olisi mukavaa muistella entistä rakastettua ja miettiä missä se on nyt?
Takaisin voi kuulemma tulla jo parissa viikossa jos kuollut normaalisti mutta en usko että kaikki pääsevät takaisin tai edes haluavat.
Jotain mainittiin taannoin että olisin ollut Telluksella 8 tai 10 kertaa, murhattu ei ole kertaakaan. Muuta en oikeastaan välitä tietää, saahan ne tiedot varmaan jostain luettavaksi kuoleman jälkeen sitten.
Hiukan on huijattu olo. En usko että ihan tälläiseen kuitenkaan mielellään ryhtynyt.
Espanjasta pidän ja siellä on jopa jokin Sax niminen paikka että voihan olla että joskus elänyt siellä. Kävin siellä 13 kertaa ja paluu Suomeen oli yleensä tuskallinen. Sain voimakkaita fyysisiä oireita, pahoinvointia, henkistä huonoa oloa ja paluu oli erittäin vastenmielinen.
Suurimpana ongelmana koen sen että jos ryhdyn tiiviiseen parisuhteeseen tässä elämässä niin Tellukselle palatessa joutuu odottelemaan ennen kuin sattumalta kohtaisi taas eikä sitä edes välttämättä ymmärtäisi että tuon kanssa tarkoitus olla.
En ole aikaisemmin tässä enkä aikaisemmissakaan elämissä sitoutunut voimakkaasti keneenkään mieheen ja mun taustajoukot on kuulemma kyllästyneet siihen mun ronklaamiseen. Niin, mutta ei se ole mun vika jos niin monella miehellä on hyviä ominaisuuksia. Tässä elämässä on miesvaikeudet johtunut kyllä muustakin kuin minusta. Eräästäkään tyypistä ollut mitään mielenkiintoa päästä eroon (niin kuin ei eräästä toisestakaan) mutta olosuhteet veti erilleen.

Sen vuoksi että aika monet muistamani inkarnaatiot sisältävät niin paljon erilaista kärsimystä, että koska en ole masokisti ne eivät voi ainakaan olla toiveita. Joistakin aiemmista inkarnaatioistani olen nähnyt unia, mutta useammasta on kyllä palautunut muistikuvia valvetilassa.


Mistä tiedät, että he puhuvat totta, kun he väittävät olleensa Kleopatra? (Itse en ole kyllä kohdannut yhtään tällaista.) Mistä tiedät, että he eivät vain muistaneet jotain Egypti-elämää ja tulkinneet sen Kleopatraksi vain sen vuoksi, että Kleopatra on suunnilleen ainoa asia, josta he Egyptin osalta tietävät yhtään mitään? Kyseessä voi siis olla valheellinen itsetehostus, tai viaton väärintulkinta ihan rehellisestä muistikuvasta.

Itselläni on kyllä muistikuvia enemmän ihan tavallisen pulliaisen elämästä, vielä on muistamatta yhtäkään ökyrikasta tai arvostettua henkilöä.


Tottakai ne voivat olla sitä. Ei ole mitään keinoa todistaa että ne eivät olleet sitä, koska nykyihminen altistuu niin valtavan suurelle määrälle tietoa. Toisaalta tiedän ihan muista syistä että omat muistamani ovat olleet ihan tosia ja minua ei kiinnosta vakuuttaa skeptikoita, joten  jätän tämän argumentaation niille, jotka tykkäävät ei-uskoa reinkarnaatioon.


Hypnoosi on usein hankala väline, eikä suinkaan sovi kaikille. Kaikki eivät edes ole hypnotisoitavissa. Usein hypnotisoitava pyrkii alitajuisesti miellyttämään hypnotisoijaa, mikä voi sitten johtaa siihen että hän antaa vastauksia joiden vilpittömästi luulee olevan oikeita, mutta jotka ovat keksittyjä.

Toisaalta sitten oli se 4D dokkarisarja jossa oli juurikin näitä regressioterapiajuttuja. Ihan paras oli, kun yksi nainen jolla oli ollut tosi tosi tavanomainen elämä keski-euroopassa majatalon tarjoilijana, piirsi kuvan sen inkarnaation kotikaupungin kirkontornista. Sitten lähdettiin  matkalle ko. kaupunkiin ja ihmeteltiin että miksi se kirkontorni näyttää ihan erilaiselta kuin kuvassa. Kaupunginarkistosta selvisi sekin asia: Kirkontorni oli korjattu parisataa vuotta aikaisemmin. Sitä ENNEN se kyllä näytti ihan siltä kuin siinä kuvassa ja se majatalon tarjoilijan inkarnaatio olikin ollut aikana ennen tuota kirkontornin korjausta.

Eli voisi toisaalta kysyä, että jos regressioterapiassa ilmoitetaan osoite joka ei ole ollut olemassa, niin ovatko ne aiemmat osoitteet varmasti jääneet kaikki historiankirjoihin, vai voisiko olla niin että sellainen osoite on joskus ollut, mutta se on unohdettu eikä sitä ole kirjattu edes mihinkään paikallishistoriaan tms.


Jos nyt inkarnaatiokierto kestää sielusta riippuen vaikka 700-1500 inkarnaatiota, niin jo aika aikaisessa vaiheessa kiertoa rupeaisi olemaan sellainen tilanne, että päästä palaisi käämit jos muistaisi aina synnyttyään kaikki aiemmat inkarnaationsa. Oma käsitykseni onkin, että muistamme vain niitä inkarnaatioita, jotka ovat jollain tavoin relevantteja tämän inkarnaation kannalta: Esimerkiksi niitä joissa aloitettuja mutta kesken jääneitä oppiläksyjä viimeistelemme tässä inkarnaatiossa, tai niitä joissa kavereina tai perheenjäseninä olevia sieluja on lähipiirissä tässäkin inkarnaatiossa.


No mutta tunnistammehan me ja meitä tunnistetaan myös. Sielut joilla on sopimus vaikkapa nyt parisuhteessa, sopivat ennen inkarnoitumista ihan varta vasten kasan tunnistusmerkkejä - usein fyysisiä - että varmasti tunnistaisivat toisensa ja päätyisivät yhteen. Minulle on käynyt tässä inkarnaatiossa sillä tavoin ainakin 2 kertaa. (Joskus voi olla vaikea arvioida oliko joku tilanne tunnistaminen vai ei)


Joko tekemässä ihan muita hommia inkarnaatioiden välillä, tai sitten jo uudelleen inkarnoituneina. Tai itse asiassa jälkimäisessä tapauksessa sekä-että: Sielunenergia ei 'mahdu' kokonaan ihmiskehoon, osa sielusta voi siis toimitella ihan muita hommia samalla kuin osa siitä on ihmiseksi inkarnoituneena.


Ihan juuri sen verran kuin itse haluat. Sekunnin murto-osa tai ikuisuus. Ajan lineaarisuus on illuusio, todellisuudessa aika on ulottuvuus.


Kyllä.


Kyllä ja tunnistus oli molemminpuolinen.


Nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta sellainen käsitys että puoliso olisi aina sama sielu joka inkarnaatiossa on aivan järjetön: Silloinhan ei oppisi ikinä kuin yhden ainoan tavan olla ihmissuhteessa. Ei meillä ole mitään yhtä ja ainoaa parisielua. On suuri joukko läheisiä sieluja joiden kanssa sitten vaihdellaan rooleja: Yhdessä inkarnaatiossa joku voi olla äitisi, seuraavassa aviomiehesi, seuraavassa lapsesi jne. Yhden elämän ajalle tehdään usein moniakin sopimuksia parisuhteista ja niiden ei suinkaan ole edes tarkoitus kestää koko elämää.


Jos tarkoitat taustajoukoilla oppaitasi/opassoppaasi, havaintosi on väärä: DNAmme magneettisiin säikeisiin koodattu opassoppamme on täydellisen rakastava ja hyväksyvä ihan kaiken suhteen mitä teemme. He eivät koskaan arvostele eivätkä tuomitse, heidän ainoa tavoitteensa on olla meille rakkaudellisena tukena ja apuna. Voi siis olla, että se mitä luulet taustajoukkojen ääneksi, onkin oman persoonallisuutesi ääni. Oppaat eivät koskaan kyllästy yhtään mihinkään, niille riittää se että ne ovat meidän kanssamme. Ne eivät ole sidottuja lineaariseen aikaan kuten me, joten jo pelkkä sana 'kyllästyminen' on niille täysin merkityksetön.

"Jos tarkoitat taustajoukoilla oppaitasi/opassoppaasi, havaintosi on väärä: DNAmme magneettisiin säikeisiin koodattu opassoppamme on täydellisen rakastava ja hyväksyvä ihan kaiken suhteen mitä teemme. He eivät koskaan arvostele eivätkä tuomitse, heidän ainoa tavoitteensa on olla meille rakkaudellisena tukena ja apuna."
Kysehän on loppujen lopuksi uskomuksista. Vaikka minusta tuntuisi että jokin asia on faktaa mitä ajattelen tuonpuoleisesta, humanoideista ja alieneista niin varma ei voi olla. Sen vuoksi vierastan mielipiteitä joissa väitetään minun olevan väärässä kun mistä kukaan muukaan voi niitä asioita varmasti tietää. Esitän omia mielipiteitäni mutta se on jokaisen oma asia uskooko niitä. Meedioista sanoin ettei kuolleet voi viestiä sanoin suoraan elävien mieleen puheen muodossa. Jos joku kuitenkin haluaa uskoa että se on mahdollista niin uskokoon sitten.
Jumalaan en ole koskaan uskonut eikä kaikkien näiden vuosien jälkeen ole tullut syytä muuttaa mielipidettä. Jeesus tosin on mielestäni elänyt.
"On suuri joukko läheisiä sieluja joiden kanssa sitten vaihdellaan rooleja: Yhdessä inkarnaatiossa joku voi olla äitisi, seuraavassa aviomiehesi, seuraavassa lapsesi jne. Yhden elämän ajalle tehdään usein moniakin sopimuksia parisuhteista ja niiden ei suinkaan ole edes tarkoitus kestää koko elämää."
Ei sukurutsaa kiitos.  ;D

Juu, anteeksi, unohtui se disclaimer siitä että kyseessä on vain Kryonilta kanavoitu tieto johon satun uskomaan. Oli tarkoitus laittaa mukaan.

Mutta jos koet positiiviseksi asiaksi elämässäsi sen, että oppaasi 'kyllästyvät' yhtään mihinkään tekemisiisi, niin ole hyvä vaan sitten.
Minulle sellainen ajatus on yhtä vastenmielinen kuin ajatus jumalasta joka on tuomitseva. Lisäksi koen paradoksina sen, että olento joka kokee ajan ulottuvuutena eikä lineaarisena, edes voisi kyllästyä. Mutta kukin taplaa tyylillään.

MInä en myöskään ajattele sukurutsana muuta kuin sitä, että KEHOT ovat sukulaisia. Jos se sielu on eri geeneillä varustetussa kropassa silloin kun se on puolisoni, kuin silloin kun se oli joskus vaikka äitini, niin missä se sukurutsa silloin piilee?  :o

Ja tiesithän, että kaikki suomalaiset ovat sukua toisilleen, koska kansa on niin pieni?
Kaikilla eurooppalaisillakin on vain 7 kantaäitiä, eli sukulaisuussuhteita löytyy sieltäkin.
Ja kaikillla homo sapiens -lajin edustajilla on vain yksi ainoa kantaäiti. Apua, KAIKKI on sukurutsaa!  :D ;D :o

Eiköhän elämänikäinen selibaatti ole nämä huomioon ottaen ainoa vaihtoehto.  ;)

"MInä en myöskään ajattele sukurutsana muuta kuin sitä, että KEHOT ovat sukulaisia. Jos se sielu on eri geeneillä varustetussa kropassa silloin kun se on puolisoni, kuin silloin kun se oli joskus vaikka äitini, niin missä se sukurutsa silloin piilee?"
Mä ajattelen olevani aina oma itseni eli aina sama sukupuoli. Jos sukupuoli ei täsmäisi niin ehkä tulisi ongelmia.
On tosin yksi tapaus jolloin mies on kasvanut naisena ja kuullut aikuisena olevansa fyysisesti mies. Sanoi tunteneensa itsensä aina naiseksi. Kyseessä tapaus jossa keho ei reagoi mieshormoniin eli koska kaikki sikiöt on naispuolisia syntyessään ja kehon jäädessä ilman mieshormonin vaikutusta ulkonäkö oli naisen mutta kohtu puuttui. Ehkäpä se oli syntynyt väärään kehoon ja joku korjasi tilanteen blokkaamalla mieshormonin vaikutuksen..

Minä olin juuri tätä edeltävässä inkarnaatiossa mies, nyt olen nainen. Molempina olen ollut niin lukemattomia kertoja, että molemmanlainen tapa olla ja elää on ihan tuttua, olinpa kummassa kropassa tahansa. Lisäbonus tästä on se, että ymmärtää yhtä hyvin miehiä kuin naisiakin, olipa kummassa kropassa tahansa.

Tosin tulee kyllä mieleen fiiliksistäsi, että kuulemma sielu saattaa ottaa joskus pitkänkin putken inkarnaatioita vain yhtenä sukupuolena ja sitten jossain vaiheessa pitkän putken inkarnaatioita peräkkäin toisena sukupuolena. Voisin kuvitella, että sellaisesssa inkarnaatiossa joka sijaitsee tuollaisessa 'putkessa' voi hyvinkin tuntua siltä, että vain se sukupuoli jossa juuri silloin on, tuntuu luonnollisimmalta, kun se on ollut kokemus niin kovin monen inkarnaation ajan.

Itse uskon, että sielu kokeilee kaikkea mahdollista, sillä se haluaa kerätä kaikki mahdolliset kokemukset ja oppimiskokemukset. Niinpä se sitten inkarnoituu miehiksi, naisiksi, hermafrodiiteiksi, neutreiksi, epämääräisen epämuodostunein genitaalein varustetuksi, aseksuaaliksi, transseksuaaliksi... ylipäätään ihan kaikeksi mikä on vain mahdollista. Niin ja sitten tietenkin myös heteroksi, biksi, homoksi. Kaikki kokemukset kiinnostavat sielua, eikä se arvota niitä hyvä/paha tai oikein/väärin akselilla, kuten ihmiseksi inkarnoituneena usein teemme.

Voikohan nykyään (kuulemma) lisääntyvä Bi-seksuaalisuus johtua siitä kun ihmiset ovat olleet entisissä inkanaatioissa jo niin monesti miehiä ja naisia, että lopulta enään sukupuolella ei ole väliä ja siihen rakastutaan henkilönä, sukupuolesta huolimatta??  ;D

Hei, olipas hyvä ajatus Jaana.a  ::)

ihania ja hyviä ajatuksia.tälläisia keskusteluja lisäääääää

tuntuu että "tulkintoja"on yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin näissä asioissa.

jotkut on sanoneet että synnytään noin 70vuoden syklissä ja toiset sanoo että mahdollisesti jo heti.toiset sanoo että synnytään lähelle lähes samaan paikkaan???????????????? toi on mun mielestä outoa koska esim.mun pojalla on muistoja mm.afrikasta,ja monilla on monista maista muistikuvia.

jossain vaiheessa muistot katoaa,mut kuitenkin meitä alkaa vanhempana kiinnostaa asiat uudestaan,joten jokin muistojälki jää varmasti ainiaaksi.

jos meillä kaikilla on opas,eikö hän saa puuttua valintoihimme?koska ihmetyttää tämä pahuuden määrä maailmassa.
miksi kaikki eivät muista asioita menneestä ja kieltävät sen kokonaan.?

mun täytyy palata jonain päivänä tätä ketjua taaksepäin koska olen unohtanut osan vastauksista...

kuten missä on se ihminen joka muistaa olleensa luolamies?ja ihmisiä oli alussa aika vähän,kuka oli se eka j amiksi hän tuli tänne ja miksi meitä sitten tuli lisää?
tuleeko joskus ihan uusia sieluja jotka eivät ole olleet täällä?

anteeksi jos toistan itseäni,muttaakertaus on opintojen äiti tai jotain. :)

miten olette kohdanneet/löytäneet henkioppaanne+

Mulle on katsottu entiset elämät ja niistä löytyi mm. elämä inuiittieskimo-naisena sekä maori-miehenä Samoan saarella. Eli ihan vastakkaisilla pallonpuoliskoilla :) Nämä olivat (varsinkin eskimoelämä) oikein kivoja elämiä, hyvä kyläyhteisö ja ei pahemmin mitään dramaattisempaa (paitsi oman veljen kuoleminen Maorielämässä :/). Tietyt jututhan noista kummastakin on sitten jäänyt tähän elämään muistettaviksi ja asioiksi, joita pitää ottaa huomioon jokapäiväisessä elämässä. Mulle näiden tietäminen on ainakin ollut äärimmäisen avartavaa ja auttavaa!

Tämä oli mielenkiintoista, ajatellen jossain vaiheessa käymäänne keskustelua onko ihmisissä samaa näköä kuin aikaisemmissa elämissä ollessaan. Itse voin ainakin ihan hyvin omaksua nämä kummatkin elämät (vaikka ovatkin eri sukupuolta), sillä minulla on pitkä musta (värjätty) tukka ja etutukka, sekä pyöreät kasvot, kuin inuiiteillakin. Maorielämästä taas tulee kehon vahvuus (en ole kevyt ja siro, vaan lihasta löytyy ja massaa, mutta olen onneksi silti naisellinen). Lisäksi minulla on paljon tatuointeja ja kuulemma ollessani tämä mies, olin tatuoitu päästä varpaisiin :)

Inuiittieskimot olivat myös vahvassa yhteydessä luontoon ja luonnonhenkiin. Olen aina ihmetellyt vahvaa sidostani jääkarhuihin, vaikka vihaan(!) lunta. Jääkarhuja ajatellessani rentoudun ja tulee hyvä olo. Ja olen miettinyt, että koska olen yhden elämän elänyt kylmyydessä lumen keskellä, en enää lumesta niin välitä (haluaisinkin muuttaa jonnekin lämpimään, ehkä sinne Samoan saarelle) ;)

Mulla on ollut myös aina vahva fiilis luostareita ja munkkeja kohtaan. Olenkin saanut kuulla olevani keskiajalla kunnon "pissis" ja höykyttänyt vanhempiani ja siskoani. Niinpä isäni laittoi minut luostariin opettelemaan tapoja. Siellä olikin sitten kova kuri...
Myös nunnat kiehtovat minua, joten uskon että olen ollut myös nunna jossain elämässä.

Tällä hetkellä (tai no oikeastaan aina) kiehtoo etelä-Amerikka ja erityisesti BRasilia. Tälle en ole vielä löytänyt selitystä. Siksi siellä pitääkin varmaan joku kaunis päivä käväistä (kun universumi ensin tuo eteeni sen lottovoiton).

Kertokaa lisää, millaisia elämiä teillä on ollut! Niitä on aina todella mielenkiintoista kuulla!

jäin vileä miettimään tuota miksi on monia tulkintoja,niinpä miksi?onko kaikki vain sittenkin meidän halua uskoa että me jatkamme elämää?
voimmeko jättää jälkiä nykyisessä elämässämme ja löytää ne seuraavassa?olen kuullut tälläisestä mutta onko se mahdollista?

oletteko itse "löytäneet"entiset elämänne vai oletko käynneet esim.regressioterapeutilla?

onko joku teistä ollut joku elokuvatähti,muu kuuluisuus,kirjailija säveltäjä jne. ja tunnistaneet työnne tässä elämässä?

onko teillä arpia mitä ei ole pystytty selittämään mistä ne ovat tulleeet?


tässä näitä taas,mukavaa perjantai-illan jatkoa :)

eklektikkolle

nyt täytyy sanoa että olet maailman kahdeksas ihme!!!!!!!!!joku joka ymmärtää miehiä ja naisia ;)

En mitenkään tyrmää sun ajatusta, mutta mun mielestä tämä elämä on jo ajatuksenakin niin pitkä ja raskas, että olen ihan varma että mun sielu haluaa päästä 100 vuotiseen lepoon tämän jälkeen.! :D Siis vaikka onnellinen osaan olla ja mukavaa on, mutta koen tämän niin raskaana, että jos pitäis heti syntyä uudelleen, niin voi hirveä sitä höykkyytystä.

Itse uskon vahvasti siihen, mitä kvanttifyysikot sanovat ja mitä myös on kanavoitu:
Lineaarinen aika on harha, todellisuudessa aika on ulottuvuus.

Fyysiselle tasolle inkarnoituneena koemme ajan lineaarisena, mutta silloin kun emme ole täällä koemme sen ulottuvuutena, jolloin vaikkapa käsite 'sata vuotta' menettää kokonaan merkitystä.

Minulle tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kahden inkarnaationi välillä ei olisi kuin  mikrosekunti, voin silti levätä niiden välillä ikuisuuden tuntuisen aikajakson.  ;D  Paitsi että kun en ole tänne inkarnoituneena, koko käsitteellä 'jonkin pituinen aikajakso' ei ole mitään merkitystä...

Uskon/intuitioni antaa puoltoäänen myös sille kanavoidulle tiedolle, että koko sieluenergia ei millään mahdu ihmiskehoon, otamme mukaan ehkä neljänneksen siitä ja ne urheat jotka ajattelivat pärjäävänsä paremmin kun ottavat mukaan enemmän, löytyvät suljetuilta osastoilta kun ihmiskroppa ei sellaista kestä ja jollain tavalla 'kone leikkaa kiinni.'

Eli samaan aikaan kun osa sielustani on tässä inkarnoituneessa ihmiskropassa, paljon suurempi osa sielustani (jonka koko on ääretön ja joka on yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta) toimittelee ihan muita asioita moniulotteisessa todellisuudessa.

Tää on todella kiehtova ajatus. Vaikuttaako sielun hommailut muissa ulottuvuuksissa sitten tähän tasoon, tai toisin päin? Jos esimerkiksi käyn fyysisellä tasolla läpi suurta kriisiä, josta selviäminen vaatii suuren määrän sieluenergiaa, helpotetaanko tehtäviäni muissa ulottuvuuksissa?  Vai onko muilla ulottuvuuksilla toimiva sieluni hippustakaan riippuvainen siitä miten minulla täällä menee?  :idiot2:

Mulla on aavistus vain yhdestä edellisestä elämästäni. Olen aina tuntenut vetoa New Orleansiin, ahmin kaikki sinne sijoittuvat elokuvat ja kirjat (alkaen ajasta kun Neiti Etsivä-kirjat olivat kovassa huudossa luin New Orleansiin sijoittuvan kirjan monta kymmentä kertaa!).
Mitä enemmän aiheeseeen tutustuin, sitä enemmän sinne kaipasin.
Varsinkin 1700-luvun kreolikulttuuri on kiinnostanut tosi paljon, samoin kuin voodoo. Ranska on myös ollut minulle helppo kieli oppia, mutta se kuulostaa korvaani jotenkin äärettömän ärsyttävältä perusranskalaisen puhumana.
Sitten kun hirmumyrsky Katrina iski New Orleansiin, olin aivan hajalla, pohjattoman surullinen. Tuntui siltä, että kotiini on hyökätty  :o En ole koskaan aiemmin tai sen jälkeen kokenut sellaista tunnetta minkään suuronnettomuuden jälkeen, sattuivatpa ne sitten lähellä tai kaukana.
Myös oli kova ikävä sen ajan aviomiestäni(?), joka on aina välillä antanut minulle neuvoja meditaatiossa ja käynyt unissani. Monesti hän ilmestyy kun minulla on rakkaushuolia. Hän saa minut AINA nauramaan. Varsinkin itselleni :D Henkioppaan piirteitä?

Kaikesta tästä olen tullut siihen tulokseen että tuossa elämässä olen ollut afrikkalaisamerikkalainen nainen tai kreolinainen. Varsinaisia väläyksiä en tosin ole nähnyt tuosta elämästä. Mutta ne New Orleansin kadut...voin melkein haistaa sen ilman!

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, ja kaikkihan voi tietysti olla ihan oman alitajuntani tuotosta, mutta sen verran vahvoja nämä tuntemukset ovat olleet, että epäilen sitä vahvasti. :)

 

Tässä sitä näkökulmaa joka minulle tuntuu 'oikeimmalta' ja jota on kanavoitu mm. Crimson Circlen ja Kryonin toimesta, myös monien muiden, sillä tällä hetkellä sitä samaa sanomaa tulee tosiaan vähän eri sävyisenä useiden kanavien kautta:

Ainoastaan täällä fyysisellä tasolla elämme erillisyyden ja 4D:n (kolme ulottuvuutta + aikaulottuvuus) harhassa.
Se kolme neljännestä sielunenergiastamme, joka pysyy siellä moniulotteisessa todellisuudessa on 'kotona' luonnollisessa ympäristössään, jossa se ei ole erillisyyden harhassa vaan tietoinen siitä että on 'solu Jumalan ruumiissa.' Siellä moniulotteisessa todellisuudessa ei tarivta mitään 'helpotuksia,' koska ne vaikeudet joita pitäsi helpottaa johtuvat tästä erillisyyden harhasta tällä fyysisellä tasolla.

Se loppuosa sielunenergiasta ei siis ole riippuvainen täällä tekemisistä. Se loppuosa elää oikeassa todellisuudessa joka on siis moniulotteinen ja jossa sielumme (joka on itseasiassa yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta, ikään kuin 'ajatusjoukko') on jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, kun kerran on ikään kuin solu Jumalan ruumiissa. Vain ja ainoastaan täällä fyysisen tason harhassa, keinotekoisella koekentällä, luulemme olevamme yksi yksilö ja erillisiä muista. Suurin osa ongelmistamme johtuu tästä harhasta ja ne ongelmat helpottavat aika paljon (ainakin minulle on käynyt niin) ihan vain sillä, että järjen tasolla tajuaa tämän asian, vaikkei varsinaisesti kokisikaan sitä 'kaikki on yhtä' perustotuutta ihan fyysisesti kropalla.

Osa sielunenergiastamme on omassa opassopassamme, olemme siis kaikki myös itse omia oppaitamme. Jokin muu osa siitä voi olla niiden ihmisten opassopassa, joiden läheisiä olimme edellisessä inkarnaatiossamme ja jotka ovat vielä elossa täällä. Ja sitten muut osat sielunenergiaamme voivat toimitella ihan muita asioita. Osa sielunenergiastamme istuu myös 'suunnitteluistunnossa' jossa sen kanssa on myös osia kaikkien niiden tänne inkarnoituneiden sielunenergiasta joiden kanssa täällä ollessamme olemme tekemisissä. Siellä järjestellään mm. synkronistiset tapahtumat.

jos saatte jonkin tosi voimakkaan tunteenhyvän tai pahan joka koskee jotakin ihmistä,kerrotteko sen hänelle?vaikka se toinen pitäisi teitä vähän tärähtäneenä?

Miksi kertoisin?  :o

Omat intuitiiviset tunteet voivat toki useinkin perustua alitajuiseen ruumiinkielen tulkintaan (johon kannattaa ehdottomasti luottaa, se alitajunta on varsin mestari hommassa), mutta lähinnä pidän ko. informaatiota itselleni tarkoitettuna.

Lisäksi on muistettava, että mikä tahansa voimakas toisen ihmisen aiheuttama tunne voi olla puhtaasti omien tukahdutettujen/kiellettyjen ominaisuuksien projisointia toisiin, jolloin tunne on minusta kotoisin eikä siitä toisesta. Tällöin olisi puhtaasti vahingollista kertoa asiasta, josta toinen ei ole missään vastuussa.

Ja ottaa aika paljon opettelua, ennen kuin alkaa huomata milloin ne tunteet ovat itsestä kotoisin ja milloin ne ovat toisen ihmisen ruumiinkielen aiheuttamia. Tästä syystä varsinkaan en koe mitenkään tarpeelliseksi puhua asiasta.

Mutta tämäkin voi olla makuasia.

en tunne kovinkaan hyvin kyseistä lasta ja hänen äitiään.enkä ole pitkään aikaan nähnyt heitä.ja sain kolme iltaa peräkkäin juuri ennen nukahtamista tosi voimakkaan tunteen että pitäisi kysyä äidiltä osaako poika uida?

Kysy pois jos siltä tuntuu. Tuohan on aika viaton kysymys, eikä sisällä mitään sellaista mikä voisi olla omien tukahdutettujen juttujen projisoimista toiseen ihmiseen.

Minä tarkoitin enemmän sitä edellisessä viestissäni, että jos tulee semmoinen tunne että toinen ihminen on esim. luonteeltaan tai tunnemaailmaltaan tietynlainen, niin niissä tapauksissa kannattaa varoa ettei ole kyse omasta projektiosta.

täytyypä miettiä.voi olla että en näe äitiä enää.tunne oli tosi voimakas ja tuli vähän sellainen hätääntynyt olo.

Hei.
Olen ajoittain käynyt Esko Jalkasen luonnovoimat yhdistyksen puheilla ja n. kk sitten he tarkistivat hivenainevarastoni ja bioenergiakenttäni. Ne olivat ihan ok (4m ja 75%), mutta nyt olivat tippuneet 5cm ja 10%. Flunssakaan ei meinaa hellittää. Viimeksi ympärilläni pyöri jopa viisi (!) vainajaa. Heidät sitten laskettiin valoon. Nyt ympärilläni pyöri vain yksi vainaja. Haluaisin silti tietää, mistä nämä maanpäälliset vainajat tulevat ja miksi he jäävät pyörimään juuri minun ympärilleni (ja viemään voimiani)? Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? Tämä on jokseenkin ahdistavaa, kun itse sitä ei suoranaisesti tunne eikä tiedä tarpeeksi noista asioista. Olisiko esimerkiksi suositella jotain kirjaa?
Suosittelen kyllä tätä yhdistystä. Auttavat ihmisiä vaatimatta mitään korvausta. Kursseille aion mennä jahka rahatilanne joskus paranee.
Odottelen vastauksianne :)

Esko Jalkaselta on ilmestynyt monta kirjaa, ehkä saisit niistä vastauksia.

Oman näkemykseni  mukaan maanläheiset vainajat pyrkivät sellaisen luo, joka heidät huomaa. Hakevat apua siis. Voihan toki olla muitakin kytköksiä, jotka vetävät juuri nuo vainajat luoksesi. Jalkasen toimistolta saat neuvoja, miten toimia.

pari yötä sitten kun olin menossa nukkumaan ja makoilin sängyssä silmät kiinni,tuli yhtäkkiä tosi ahdistunut olo.pää tuntui tosi isolta ja sellaiselta että se vaan paisuu ja paisuu ja räjähtää(ei kipua)rintaa ja kurkkua kuristi.hengitys pinnallista.ja sitten tuli sellaisena ison avälähdyksenä nimi jussi.hetken meni ja sitten nimi sai kohteen noin 30vuotta sitten 10vuotiaan pojan joka kuoli tulipalossa.kyselin häntä nimellä muutaman kerran ja kysyin onko hän täällä.ei vastausta ja hetken päästä rentoiduin ja olen nukahtanut...

oLIKOHAN hän siellä vai mikähän se oli?

luen kirjaa elämää elämien välillä en siis ole vielä lopussa enkä varmastikkaan ole ymmärtänyt kaikkea enkä tulee ehkä ymmärtämäänkään,mutta tässä ajatuksen juoksua mitä se on tähän mennessä aiheuttanut. ::)

jos oikein ymmärsin niin me teemme itse toisessa maailmassa valinnan minkä elämän valitsemme näemme jonkinlaisen "filmin"tuntuu kummalta jos se ei olekkaan karma joka määrittelee mitä teemme että joku haluaisi vappaaehtoisesti syntyä diktaattorina joka tappaa tai sen uhrina...joo muisti on lyhyt ja omat valinnat joo... mutta että haluaisi olla esim.toisten autettavana koko elämänsä,eikä koskaan pystyisi ilmaisemaan itseään,no joo se voi ehkä opettaa muille paljon mutta silti.
jos näet vammautuvasi pahasti,yrittäisitkö estää sen vai antaisitko sen tapahtua???


karma vai itse valittu elämä?

ja miksi se on niin tehokkaasti estetty ettemme muista edellisiä elämiämme ja pysty sitä todistamaan 100% ?sehän lievittäisi ihmisten kuolemanpelkoa ja epävarmuutta tulevasta?onko kaikki sittenkin keksittyä,oman mielikuvitustemme tuotetta että olisi helpompi elää ja vakuuttaa että takaisin tullaan?hm ??? (no ehkä meidän ei kuulukkaan tietää kaikkea,mutta...)


jos me kerran olemme varmoja että synnymme uudelleen,miksi olemme niin surullisia kun joku kuolee?itsekkin itkin eilen ja tänään kun sain suru-uutisen ja kuulun niihin jotka uskovat että takaisin tullaan,mutta silti se pieni epäilykse siemen on jossakin.

Kun sielu suunnittelee seuraavaa inkarnaatiotaan, se on sielä sieluntasolla, jossa se ei ajattele asioista niinkuin me ajattelemme. Sielulle ei ole olemassa hyvä/paha, oikein/väärin jne dualismin harhaa. Sielulle tärkeintä ovat kokemukset, ihan se ja sama millaiset kokemukset. Tätä voi olla ihmiseksi inkarnoituneena vaikea tajuta, mutta sielu voi pitää elämää joka ihmisinkarnaatiosta katsottuna tuntuu 'epäonnistuneelta' erittäinkin onnistuneena, jos se koki ne kokemukset joita halusi ja oppi ne asiat joita oli suunnitellut oppivansa.

Suunnitelma on kuitenkin potentiaaleja, eli mahdollisuuksia jotka voivat toteutua tai sitten eivät. Se ei ole siis lukkoonlyöty muuten kuin suurilta linjoiltaan.

Diktaattorielämän valitseva on valinnut auttaa muita ottamalla kantaakseen sen raskaan diktaattorin osan. Muut sitten oppivat monenlaisia asioita siitä, miksi diktatuuri ei ole kiva ja mukava yhteiskuntamuoto.  Autettavana oleva, esim. vakavasti kehitysvammainen, opettaa muita ihmisiä auttamisesssa.

Karma vallitsee vain ihmisten välisissä teoissa: Jos vedän turpiin henkilöä X, hän voi tehdä minulle sitten saman vaikka jo tässä tai sitten jossain tulevassa inkarnaatiossa. Vain toisten ihmisten vapaaseen tahtoon puuttuminen luo tätä karmaa. KAIKKI muut elämänolosuhteet eivät ole karmallisia, vaan liittyvät siihen sielun suunnitelmaan siitä mitä hän haluaa kokea ja oppia sen inkarnaation aikana. Eli elämä on muuten itse valittua, mutta suhteessa toisiin ihmisiin voi olla sitä karmaa. Ei siis joko tai, vaan sekä että.

Jos muistaisin kaikki useamman sata aiempaa inkarnaatiotani nuppi varmaan leikkaisi kiinni ja päätyisin suljetulle osastolle. Ei ole mitään järkeä muistaa muita aiempia inkarnaatioita, kuin niitä jotka ovat merkityksellisiä tämän inkarnaation kannalta: Sellaisia joissa on samoja oppiläksyjä tai samoja kavereita.

Aiemmat inkarnaatiot alkavat yleensä palata mieleen vasta kun kurkkuchakra on avautunut ja tyypillisesti tämä tapahtuu vasta 30-40 ikävuoden tienoilla. Sitä nuoremman ei siis tarvitse yhtään ihmetellä, vaikkei muistaisi mitään aiempia inkarnaatioitaan. Aivan pienet lapset saattavat muistaa juuri edeltänyttä inkarnaatiotaan, mutta tämä unohtuu pian ja lisäää niitä palaa mieleen siis vasta myöhemmällä iällä.

Minä muistan ihan tarpeeksi edellisiä inkarnaatioitani jotta olen 100% varma siitä, että sieluni on kuolematon ja syntyy yhä uudelleen valittuun ihmiskehoon suunnitelmieni mukaisesti. Ei minun tarvitse mitään todistaa täydellisesti ja tämä riittää minulle aivan hyvin siihen, ettei kuolemanpelkoa ole ollenkaan. Tosin eipä minulla sitä ollut ennen niiden inkarnaatioiden muistamistakaan, joten ehkä olen siinä suhteessa erikoinen tapaus.

Kun läheinen ihminen kuolee, suremme omaa menetystämme, emme sen toisen ihmisen kuolemaa. Sen vuoksi ei ole mitään merkitystä surijalle sillä, mitä hän uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan.

Epäilyksen siemen on kotoisin egosta, joka ei usko että kuoleman jälkeen on mitään. Egon kuuluu olla renki eikä isäntä. Jos on paljon kuolemanpelkoa ja epäilyksiä, on ego vielä niskan päällä.

hienoja ajatuksia teillä on kiitoksia kun jaatte niitä täällä ja lisää saa laittaa tulemaan :)

kuten itsekkin laitoin että oppimassa ollaan ja/tai joku muu oppii,mutta silti silti miksi valita esim.kaameat kivut ja tuska sairauden myötä?
en tarkoita että elämän pitäisi olla ruusuilla tanssimista mutta esim.syöpäsairas lapsi...ja vaikka kuinka joku lääkäri oppisi siitä jotain niin ... >:(

muistan itsekkin jotain välähdyksiä jotka saattavat hyvinkin olla aikasemmista reissuistani täällä ja samoin poikani on muistanut uskomattomia asioita ja joissain hänen muistoissaan olen minäkin mukana.tarvitsen ehkä vain lisävahvistusta ja olen jo pidemmän aikaa suunnitellut regressiota.onko jollain kokemuksia?ja olisiko suositella varsinais-suomesta terapeuttia?

Sinä arvotat ihmiseksi inkarnoituneena asioita esimerkiksi jatkumolla kaamea-ihana, tuska-nautinto. Sielu ei tee näin, sille kaikki kokemukset ovat samanarvoisia. Se mikä on ihmiseksi inkarnoituneesta 'tuskaa' ja 'kamalaa' on sieluntasolla mielenkiintoinen kokemus. Syöpäsairaat lapset opettavat vanhempiaan, eivät itseään.

Aina, kun tuntuu että jokin asia on niin kamala, ettei sielu voi sellaista valita, muista että se on kamala ihmiseksi inkarnoituneen näkökulmasta, sieluntasolta katsottuna se on täysin neutraali, kuten aivan kaikki kokemukset. Kokemus on kokemus on kokemus.

syksyn alkua kaikille :)

miksi ,jos kerran takaisn tulemme pelkäämme kuoleman hetkellä?siis ei kaikki eikä aina.mutta usein kuulee tarinoita missä ihmiset huutavat ja rukoilevat en halua kuolla?
onko se taas meidän kuuluisa muistimme vai tapa millä kuolema on lähestymässä?

Mitä ajatuksia herättää Lorna Byrne?

ovatko enkelit ja sielunoppaat sama vai eri asia? näkevätkö ihmiset heitä vai onko kaikki unta tai asistiharhaa?


palaaan vielä "valintahetkeen" en vaan saa päähäni miksi joku aikanaan valitsi olevansa esim.hitler?tappoi noin 6miljoonaa juutalaista tai joku muu diktaaattori joka tappaa muita tai omaa kansaansa? ja miksi "uhrin"osa? Juutalaisetkin kävelivät kuulemma rauhallisina tuhoonsa kammioon.vai tiesivätkö he jotain?
miksi valita hirveän hirviön osa?ja sitten sanotaan että siitä oppii jotain?aivan kuin se olisi sillä sovitettu että joku oppii jotain?

 :o   :o   :o

minä taas...

monet ihmiset ovat kuoleman hetkellä kertoneet nähneensä kuolleita ystäviiän ja sukulaisiaan.jotkut ovat olleet kuolleena jo kauan.

onko kyse taas eri ajantajusta tässä ja muussa maailmassa,koska minusta tuntuu oudolta että heidät näkee siellä eivätkä he ole tulleet takaisin.vai onko se vain heidän kuorensa????

jotkut näkevät ns.aaveita täällä maan päällä.myös kuolleita lapsiaan jotka ovat kuolleet abortin tai keskenmenon seurauksena...

aaveilla sanotaan olevan jotain kesken eivätkä he voi vielä mennä pois,mutta voiko jokin asia olla kesken jopa satoja vuosia???


tässä näitä mun ajatuksia flunssan keskeltä... ;)

Mehän vietetään jälleensyntymien välissä paljon pitempiä aikoja siellä kuin täällä, maanpiirissä, varmaan satoja vuosia, ihan siksi, koska meidän täytyy sulattaa edellisen elämän jäännökset pois. Tästä on monenlaista mielipidettä esmes. Antroposofit puhuu jostain tuhannesta vuodesta, vaikka nopeitakin jälleensyntymiä on olemassa.

Kun ihminen kuolee niin ei hän välttämättä edes ymmärrä olevansa kuollut, vaan sitä taistelee niitten samojen asioitten kanssa mitkä on hallinneet, olleet tärkeitä meille...eikä tahdota päästä niistä eroon.

Tässä muutama vuosi sitten televisiosta tuli sarja nimeltä Lost, se kertoi ihmisistä jotka lento-onnettomuudessa joutuivat autiolle saarelle, siellä sitten he kokivat erikoisia asiota ... pyörätuolissa oleva kykeni taas kävelemään jne. vaikka oikeasti he kuolivat siinä turmassa. Sarjassa näytettiin niin että onnettomuutta edeltävä elämä tuotti paljon tuskaa, sitä haluttin paeta vaikka sitä ei kuitenkaan voida paeta ... lopulta sitten (monen jakson jälkeen) he saivat vapauden, yleisesti haukuttu loppukohtaus on erittäin hieno vaikka hollywoodia onkin ... linkki tässä (http://www.youtube.com/watch?v=vyVlgs7gJi8) ... kuvaa sitä kuinka astraalimaailmasta siirrytään mentaalimaailmaan. 

Joskus sieltä sitten palaamme takasin tänne maanpiiriin.

Se kuinka kauan sitten seikkailemme missäkin , jää nähtäväksi  :)

27.10.2010 kirjottamani uni tänne toteutui. unessa ollut toinen setäni kuoli eilen  ja toinen setä jolla tumma puku päällä kiersi pöytämme 2x.
joten melkeen kaksi vuotta tasan meni poismenoon.

Minkä ikäisenä sulla alkoi ne kokemukset vai tajusitko jo pienenä olevasi hieman erilainen kuin muut?

minä taas.


mietiskelin tässä että että jos enkelit ovat täällä meidän turvana ja apuna ja jossain kirjassa sanottiin että ne auttavat meitä monessa asiassa ja kuuntelevat meitä. Niin miksi näin ei käy? onko kaikessa kuitenkin joku piilo-opetus,jota ei ehkä ihan heti huomaa?

kai se sitten on jotain koettelemusta,vaikka välillä "usko"horjuukin tuon takia,kun tuntuu ettei kukaan tunnu kuuntelevan ja auttavan.

vai onko liian itsekästä pyytää itselleen jotakin? :-\ hm...

Enkelit/oppaat - mihin kukin nyt sitten uskoo - voivat auttaa meitä tukemalla meitä rakkaudellisesti ja voivat auttaa meitä kutsumaan luoksemme synkronistisesti niitä asioita ja ihmisiä joita tarvitsemme.

Ihmisen perspektiivi on kuitenkin rajoittunut ja usein kärsimätön: Jos jonkin asian aika ei vielä ole oikea ja/tai se ei kuulu sielunsuunnitelmaan, niin se ei sitten eteen ilmaaannu, vaikka enkelit/oppaat mitä tekisivät.

Itselleen voi pyytää vaikka mitä, mutta asiat/ihmiset tulevat eteen eli pyynnöt toteutuvat vasta sitten kun on niille oikea aika ja vain jos ne ovat osa omaa sielunsuunnitelmaa.

Nyt värähtelyjen ollessa korkealla voi luokseen kutsua tarvitsemiaan asioita (ja siinä enkelit/oppaat auttavat) synkronismin avulla, mutta siinä on joitakin sääntöjä:
- Voi määritellä vain sen lopputuloksen mitä haluaa, ei voi määritellä mitään siitä miten sinne päästään eli miten se toteutuu
- Voi määritellä vain sen lopputuloksen, mutta ei lainkaan sitä milloin se tapahtuu

Jos yrittää määritellä miten jonkin toivotun asian pitäisi tapahtua tai milloin sen pitäisi tapahtua, niin voikin tuntua siitä että kukaan ei auta tai kuuntele. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan vain siitä että on yritetty määritellä asioita, joita ei kanssaluomisessa ja synkronismissa voi määritellä.

Ja vielä: Fyysinen maailma huutaa, henki kuiskaa. Jos hiljennyt ja rauhoitut ja pyydät enkeleitä/oppaita ottamaan tulemaan lähellesi, voit tuntea silityksen päässä tai kihelmöinnin käsissä kun he ottavat sinua kädestä kiinni.  :smitten:

He ovat AINA paikalla ja AINA tukenasi. Ainoa mikä vaihtelee on se kuinka paljon me itse kiinnitämme heihin huomiota.

vähän tolleen mäkin aattelin.pyynnöt ollu tosi pieniä,yhdessä pikkujutussa onnistumista... mut ei menny ihan putkeen.



oisko kellää tietoa mihin vois lähettää kuunneltavaks puhetta vieraasta kielestä?

poikani puhuu usein jotain kieltä ja se ei kuullosta sellaiselta siansaksalta kun joskus lapsilla. monet lauseet ja asiat toistuvat monenkin vkon jälkeen.

Jos kerran tulemme tänne uudestaan aina jonkin ajan kuluttua,miksi aina puhutaan että toivottavasti näen sen ja sen sitten kun kuolen?
Onko se mahdollista,odottavatko rakkaamme ? Vai olemmeko kaikki hetken jossain henkimaailmassa?
Näemmekö heidät vasta tässä maailmassa?ovatko hecheitä joista tulee olo että olen tavannut sut jossain aikaisemmin?
Miksi en saa tuntemuksia vanhemmistani,pojastani(joka on kertonut nähneensä minut)aviomiestäni?

Ihmiskehoon mahtuu mukaan vain osa sielunenergiasta, joten suurin osa siitä on aina kuitenkin siellä verhon toisella puolella. Niinpä voimme kuoltuamme ja sinne kotiin, todelliseen universumiin, palattuamme kohdata rakkaita sieluja, vaikka he olisivat osalla sielunenergiaansa jo inkarnoituneet uudestaankin.

Osaisko joku kattoo mikä pitelee täällä kaverin mummoa?mummonon ollut jo monta pvää "poissa"mutta jokin ei anna periksi jostain syystä.

Aloin tässä taas pohdiskella.eikö me ihmiset olla oikeesti opittu mitään vai miksi syntyy aina vain uusia diktaattoreita,jotka haluavat pahaa?
Tai muuten vaan pahoja ihmisiä,kuten terroristeja tai muuten vinksahtaneita jotka haluavat vain tappaa toisia?
Näin tuntuu olleen aina,eikö me jo opita ettei se kannata ja siitä ei seuraa mitään hyvää?
Miksi jotkut haluavat syntyä sellaisiksi?
Luulisi että vuosituhansien aikana haluttaisiin enemmän ja enemmän syntyä hyviksi eikä enää alistaa ja tappaa toisia.

Kyllähän nuo diktaattorit herättelevät omalla tavallaan laajoja massoja ottamaan itse vallan elämästään. Se vaan on ollut aika pitkään sellainen juttu, että ihmiset antavat asioiden vaan olla ja ulkoistavat päätöksenteon elämästään muille. Sielut kumminkin hakeutuvat aina niihin kokemuksiin, mitä ne tarvitsevat kehittyäkseen.

Ollaan siirtymässä Kultaiseen aikakauteen ja pimeys vaan leviää  :idiot2:
Mikä ihmeen opetus näillä ääriainesihmisillä on?
On käsittämättömän vaikeaa ymmärtää miten sielu voi vielä 2000-luvulla haluta nuoren sieluiän kokemuksia jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen.

Millaisena herätyksenä tulisi nähdä toiminta joka aiheuttaa surua, pelkoa, epävarmuutta, vihaa, paljon negatiivisia tunteita?

Seppo maalaili tulevan vuoden kuviota niin että suuria muutoksia on tulossa ympäri maailmaa eli riehuminen jatkuu  :buck2:
Ihmiskunnassa tulisi tapahtua todella tramaattinen muutos että Kultainen aika olisi muuta kuin kaunis ajatus tulevasta

Pimeän tietoisuuden vapaalla tahdollaan valinneet ihmiset kokevat aivan aidosti, että olisi hyödyllistä ja kaikille eduksi säilyttää planeettamme vanha energiatasapaino, siis se joka oli ennen harmonista konvergenssia ja värähtelyjen nousua. He kokevat tekevänsä hyvää, kun pyrkivät siihen. Siihen heidän tämänhetkiset toimensa nimenomaan tähtäävät. 'Paha' on dualismin harhaan kuuluva käsite, KAIKKI ihmiset, myös ne pimeän tietoisuuden valinneet toimivat omasta mielestään oikein, hyvin ja kaikkien eduksi. Ongelma on vain siinä, että heidän käsityksensä maailmasta on sellainen, että heidän 'hyvä' näyttäytyy meille muille 'pahana.'

Tämä värähtelyjen nousu ja valon lisääntyminen on nimenomaan se, joka saa pimeän tietoisuuden valinneet ihmiset nyt tempoilemaan ja tekemään asioita henkensä hädässä: Pimeä tietoisuus taistelee nyt olemassaolostaan, sen vuoksi se tempoilee niin paljon.

Minä pidin kovasti tästä Kryon-kanavoinnista, se on nyt hyvin ajankohtainen, sen vuoksi suomensin sen tälle foorumille:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=68312.0

Kysehän on myös siitä, miten jokainen ihminen näkee ja kokee tämän "pahan". Itse näen sen tarpeellisina heille/meille, jotka nyt kokevat mitä kokevatkaan, enkä niin, että heidän pitäisi kokea jotain muuta mikä olisi minun mielestäni parempi heille. Tässä kokonaisuudessa on siis kyse siitäkin, että jokainen yksilö oppii erottautumaan kollektiivisesta myllerryksestä. Ja kyse on siitäkin, että pystyy jättämään hyvä & paha erottelut pois ja kokemaan myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan. Sitä jokainen voi harjoitella vaikka joka hetki, jolloin oman näkemykseni mukaan näille muillekin tulee kollektiivisien kenttien kautta parempi olo ja he näkevät asiat selvemmin. Muutos lähtee yksilötasolta. Ja jos siltä tuntuu, niin voi myös lähettää Rakkauden ja Totuuden valoa heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Eli siis myös kaikkein "pahimmille" ihmisille. Enkä nyt todellakaan puolustele heitä, vaan he ovat kaikkein huonovointisimpia ihmisiä sieluissansa ja illuusionsa mukaisesti erossa Rakkaudesta lähes joka hetki.

Vaikka ehkä vaikuttaisi, että tälläinen toiminta veisi omia voimia tms. niin en ole itse kokenut sitä niin. Rakkaus ei ehdy ikinä. Pointti on siinä, että näitä ajatus- ja kokemusmalleja muuntamalla oma hyvinvointi paranee huomattavasti, kun uutisten vaikutus ja muutenkin vastoinkäymiset elämässä eivät enää vaikuta niin voimakkaasti. Muutoin nämä kollektiiviset energiat vievät aina omaa itseään alas, jos ei muuten niin alitajuisesti. Tai ei välttämättä kaikilla tietysti, sehän olisi hienoa. Ei auta ongelmissa painivia hirveästi se, että koko muu maailma roikkuu samoissa fiiliksissä mukana. Erottautumalla tästä painavasta massasta tsemppaa muitakin näkemään asiat eri valossa. Ei tämä elämä ole kovinkaan totista sielun näkökulmasta.

 En usko sen enempää että valo tai pimeys tulee voittamaan vaan enemmänkin jonkinsorttinen tasapaino tulee löytymään.

Kuuntelin hetki sitten ekaa kertaa kappaletta an onnistuu aigh. Näin heti karumpaa maaastoa,vihreetä ja sijoitin itseni Irlantiin.samalla rintaan tuli tosi ahdistava tunne ja pieni pelko-olo valtasi.sana mestaus,mestaus tulvi mielee.

Kävi ilmi että Irlantilainen sävelmä on kyseessä,mutta käännös on kyllä positiivinen ...

Vieläkin puristaa rinnasta vaikka sävelmä loppui jo yli 20min sitten.

Onko jollakin samanlaisia kokemuksia?

En tiedä onko tänne oikea asia,mutta laitan tähän kun olen ketjun joskus aloittanut.


On niin surullinen ja vihainen olo samaanaikaan.

Pikkutyttö Turengista joka hukkui,paljastui vanhan tutun lapseksi. Voimia heille.

Mutta mikä helvetin tarkoitus tällä oli? Miksi kolmevuotiaan elämän piti loppua?????
Ei ymmärrä!!!

Ei se ikä siinä mitään sano, sillä on ollu joku tarkoitus eikä sitä välttämättä ulkopuolisten pidäkään ymmärtää.

Pari päivää sitten olin yläkerrassa.siellä ei ollut mikään ikkuna auki.kun yhtäkkiä yläkerran"aulan"verho alkoi heilumaan. Kyseessä suht paksu pimennysrullaverho. Se kesti hetken ja loppui aivan yhtäkkiä.


Keväällä olin ulkona kun alkoi tuoksuvan aivan mummolalta, tuli tuttu ja turvallinen olo.hetki kesti pienen hetken mutta jäi mieleen :)