Astro Foorumi

tuleeko muillekkin aina välillä atrve johonkin tiettyyn väriin? minulla on tullut suorastaan pakkomielle violettiin, haalin sitä jokapaikkaan ja tarvitsen lähelle paljon violettia, kaksi vuotta sitten minulla oli sama turkoosin kanssa. Samalla olen alkanut kavahtaa punaista ja marinin sinistä. En esim kykene käyttämään punaisia tai marinin sinisiä vaatteita ollenkaan. Osaako kukaan selittää mistä johtuu.?

On se kiva kun jollain muullakin sama juttu,minulla taas viehtymys mustaan ja siniseen,punaista kaihdan minäkin :). En valitettavasti minäkään osaa sanoa mistä johtuu,mutta jospa joku tietäisi,minuakin kiinnostaa.

Minullakin on samanlaisia kausia. 2005 käytin paljon mustaa, jota en oikein enää voi sietää ylläni. Nykyään olen nälkäinen punaiselle, violetille, keltaiselle ja siniselle. Harmaa ja beige ovat edelleen kauhistus. Eivät väreinä ja hmm... eivät vaan istu minulle, tulee ihan väärä olo.
Olen liittänyt nämä chakroihin, mulla alkoi toimia juurichakra kunnolla, kun punainen aalto, sitten tuli pinkki ja vihreä. Oranssi kyllä on tullut yläosiin vasta nyt, aiemmin olen käyttänyt sitä vain minihameissa  :P

Ihan normaalia toimintaa! :) kannattaa kuunnella värimieltymyksiä ja toimia niiden mukaan. Tarkoituksena on yleensä vahvistaa chakroja ja kehon energioita värien edustamien ominaisuuksien mukaan.

Väreistä on hyvä kokoelma ketjussa Nyt sitten chakrat balanssiin! (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=19078.0)

Minä nukun nykyään oikeastaan vain mustissa ja musta/valkoisissa lakanoissa (isot laajat kuviot mustaa ja valkoista). Se maadoittaa ja rauhoittaa parhaiten. Muutenkin musta on paras kaverini väreistä sen pehmeyden, lämmön ja rauhoittavuuden vuoksi.

Tämä väri asia on kyllä aika mielenkiintoinen. Itse rakastan kaikkia värejä, mutta tottakai itselläni sellaiset hetken suosikkivärit vaihtuvat paljonkin. Viimeiset pari vuotta olen suosinut aika paljon sinistä, turkoosia ja valkoista, oikeastaan kaikkia raikkaita sävyjä noin yleisesti ottaen. Toisaalta taas eniten itse maalatessa käytän keltaista, vihreää ja toki sinistä, mutta koen, että minulla on yleisesti ottaen valtava tarve kaikille väreille. Inspiroivat värit rauhoittavat minua ja saavat oloni tuntumaan kotoisalta. Ehkä kaikki chakrani ovat sitten niin huonolla tolalla, että tarvitsen kaikkia värejä. =D

Noin vuosi sitten koulussa kävimmen läpi trendien ennustamista ja sitä kuinka erilaiset sävyt ja värit vaihtuvat kausittain ja useita vuosia voidaan oikeastaan etukäteen ennustaa, sillä tiettyjä värikausia seuraa aina sitä tasapainottava kausi. Toki yksilö ei välttämättä näitä noudata, mutta hauska miettiä omaa suhdetta noihinkin sykleihin.

Ok, mukava tietää, että muillakin sama homma. Harmittaa kun äitini osti ihanat ja kauniit punaiset petivaatteet minulle. En kykene käyttämään niitä, sillä tulen fyysisesti kipeäksi jos nukun niissä.

Ennen minäkin käytin mustaa kauheasti, nyt taas tuntuu, että hukun mustaan jos laitan sitä päälleni liikaa.

Ainiin, no osaako joku kertoa, että mitä tämä violetin hamstraus sitte tarkoittaa, liittyen noihin chakroihin. luin kyllä ne, mutta meinaako tämä nyt sitä, että vahvistan sitä violettia, olikos se kruunun chakraa nyt?

Violetti on Kruununchakran väri (voit käydä chakraketjusta kurkkimassa sen tarkemmat selitykset). Lisäksi violetti on vahvasti henkinen ja erittäin puhdistava väri.

Hmm... mulla on aika yksitoikkonen toi pukeutumisväri. Aina vaan mustaa... Mulla on kanssa kausia kun on pakko saada mustan lisäksi jotain väriä. Joskus se on vaan valkoinen, joskus harmaa, joskus turkoosi, joskus violetti, mut noi on sellasia jotka on pysyny vuosia, mut hetkellisiä ohimeneviä on ollu punainen, pinkki  :uglystupid2:, sininen. Mä oon ihminen joka rakastaa mustaa ja hopeaa, mutta voi ottaa sen lisäksi joinakin kausina jonkun toisen värin.

Mutta sit... mun koti on se jolla haluan erilaisia värimaailmoja. Vaihdan verhot, tyynynpäälliset, kynttilät yms. somisteet jonkun kauden väreihin. Nyt mulla on todella suuri halu violettiin (muutaman vuoden tauon jälkeen). Kotiin violettia, itselle violettia, lapselle violettia jne. Turkoosi oli tuolta kevät-talvelta asti se väri mitä piti saada kaikkeen.



Mä itse oon sellainen, et ei sil värillä oo nii väliä, kunhan se on musta.  ;D Mietin vaan, että mä taidan olla hyvin maadoitettu, koska oon aika... musta (+kalpea naama kesät talvet).  :D

Mä aloin tässä mietiskelemään sellaista, että olenkohan minä sellainen ihminen jolla on aina turvaton olo? Siksikö minä kietoudun mustaan, koska saan siitä turvallisen olon? Mulla on meinaa turvallinen olo mustassa...  ???

No mulla ainakin oli ennen noin, siitä mustasta tuli turvaa, nykyään koen, että hukun siihen jos on eniten mustaa päällä. Entinen kuvaamataidon opettajani, joka opetti myös väriterapiaa ja jotain aurahommia + entisten elämien hommia, niin väitti että musta on paha väri joka imee itseensä kaiken eikä siitä saa mitään irti. Sitä väitöstä en kyllä purematta niele..

En usko, että musta on suoranaisesti aina sen merkki, että huolestuttaa ja pitäisi maadoittua. Musta on itseasiassa yksi pyhistä väreistä violetin kanssa, mutta se on vissiin vähän "saastunut" täällä maan päällä historian aikana. Mustahan liitetään aina ensimmäisenä mielikuvissa pahoihin asioihin, vaikka edelleen pappien kaavut ovat mustia :)

Egyptissä musta oli Jumalien väri ja tästä syystä Egyptin jumalat on kuvattu yleensä mustaihoisina. Musta on myös maskuliinisuuden (Yang) väri ja puhtaaseen maskuliinisuuteen (ei siis miehisyyteen, joka on kulttuurisidonnaista ja opittua) kuuluu muun muassa turva, rohkeus, syvä lempeys, lämpö, eteenpäin meno, positiivinen itsenäisyys ja päämäärätietoisuus.

Suomessa musta on yleisesti surun väri, vaikka entisaikaan Suomessakin morsian meni naimisiin mustissa. Itämailla päin surun väri on valkoinen. Ilmeisesti Länsimaissa musta on kuoleman väri, koska se kuvaa sellaista tyhjyyttä ja pimeyttä (kuolema on täällä synkkä asia). Itämailla se on taas valkoinen, koska siellä ollaan vähän enemmän henkisempiä oltu aina kuin täällä. Ennen kuolemaa aura muuttuu vitivalkoiseksi - se tyhjenee kaikista väreistä ja muuttuu takaisin valoksi. Siksi valkea edustaa kuolemaa.

Mun lempivärit: musta, hopea ja violetti.  :smitten: Mä oon mietiny sitä, että miksi se musta olisi pahuuden väri? Onhan ne papitkin mustissa.  ??? Itse oon pukeutumis yms. tyylini vuoksi törmänny tuntemattomilta kysymykseen, et ootsä joku gootti tai saatananpalvoja? Ei herranjestas mä ajattelen aina sillä hetkellä.  :idiot2: Mä satun vaan olemaan goottihenkinen pukeutumisessa, meikissä ja tyylissä, mut vaan henkinen. Joten sillä tavalla ihmiset suoralta kädeltä luokitellaa joksikin tietyksi.  ::) Hassua!  ;D

Mulla oli yli 10 vuotta sitten tarve ostaa beigeä. Onko beigen merkitys mikä? Onko sillä?

niin, mäkin olen tuota mustaa väri' hiukan tutkaillut, ja tullut siihen tulokseet ettei siinä ole minulle ainakaan mitään pahaa. Olisin halunnut mustan hääpuvun, ihan vain perinteitä kunnioittaakseni, mutta ei silloin löytynyt mitään mustaa joka oisi ollut hyvä. :) Luulen, että tällä opettajalla oli ehkä itsellänsä sellainen tunne mustasta väristä, ja uskoi että kaikilla on, tms...

Monet ihmiset vaan kokee, että jos joku pukeutuu mustaan, niin se on vähän vaikeesti lähestyttävä, jotenkin haluaa pitää toiset vähä etäällä.

Itselläni oli teini-aikana musta kausi ja ehkä sen takia mua jotenkin kummastuttaa aikuiset ihmiset jotka pukeutuu vaan mustaan. Tulee vaan pakostakin sellanen mielikuva että niillä on jäänyt joku teini-iän angsti tai juuri jo esille tullut turvattomuus päälle tai ne haluaa pelata kaikessa varman päälle. Tämä on siis vain mun näkemys ja siitä ei kannata vetää hernareita nenään - mun silmät vaan rakastaa niin paljon eri värisävyjä että mua oikeen surettaa kaikkien synkistelijöiden puolesta jos ne ei osaa heittäytyä värien vietäväksi ja antaa niille mahdollisuutta!

Mun mielestä vaatii aika paljon pokkaa pukeutua keltaiseen tai muuhun eläväiseen kirkkaaseen väriin. Musta on sellanen johon kuka tahansa pukeutuu, siihen on helppo maastoutua. Itse näytän mustassa jotenkin ruman kalpealta, joten en käytä sitä vasten kasvoja, vaan mieluummin alaosissa ja asusteissa. Mutta joillekin ihmisille sopii musta hirveen hyvin, sellasille "talvi"-tyypeille, keillä on kylmä hiusten ja ihonväri luonnostaan... Mun silmään tekee pahaa jos joku luonnostaan maantienharmaa ja punertavaihonen värjää tukkansa mustaksi ja pukeutuu mustaan --> ei imartele yhtään.  :P En siis tosiaan ole mikään mustan inhoaja, se on sisustuksessakin mukava kontrastin luoja kirkkaille ja vaaleille väreille. Sen käyttö vaan on oltava mun mielestä tasapainossa.

Tietyn värin pakonomainen haaliminen kertoo ainakin mulla jostain sen hetkisestä "puutetilasta", mutta silloin kun oon tasapainoisessa olossa niin käytän kaikkia värejä, eikä mikään väri tunnu pahalle tai ahdista. Täälä hetkellä mulla on oranssi kausi, tunnen että oranssi voimaannuttaa - ehkä se on tää pimeä syksy minkä keskelle kaipaan nyt kunnon tulenoranssia hehkua lämmittämään mieltä. Mutta oransseja vaatteita mulla ei ole kuin yhdet sukat, niin oon tässä popsinut porkkanoita ja appelsiineja.  :D

Itseäni on koko elämän ajan seurannut punainen väri..

Viimeaikoina Indigo väri, eli semmoinen sininen on pyörinyt myös vahvasti
mukana.. Mustakin on yksi perusväreistä, mutta enemmänkin vain lisänä
kuin päävärinä :)

Voisiko sitten inhokkivärejä selittää millään?

Talvisin muuten yleensä pukeudutaan Suomessa mustaan.. Onko se sitä,
että kerätään jäljellä olevia auringonsäteitä itselle? Vai maadoittavatko
ihmiset itsensä kun pimeä tulee? Pimeän pelkoa? Kuka liikkuukaan
kanssasi yössä.. ::)

En pidä ruskeasta, enkä oikein vihreästäkään (ellei se ole jonkun kanssa)
ja haaleat värit on myrkkyä ja tylsää :buck2:

Minunkin muuten varmaan pitäisi pistää sänkyyni mustat lakanat tai
jotain kun pelkään pimeää :D on siellä onneksi yksi musta
tyynyliina jo.. Sopii hyvin muutoin violetti-punaiseen värimaailmaan 8)

Äitini, joka ei todellakaan ole henkinen, ei pidä violetista ja hokee aina, että se näyttää kamalalta päällä ja vetää naaman (minultakin) kalpeaksi. Se on ihan puppua, sopii mulle oikein hyvin. Mutta tämä kertoo äitini kompleksisesta suhteesta uskon asioihin ja elämään luottamiseen. Hänellä on kirkon kanssa kana kynittävänä ja on muutenkin hyvin materiaaliseen haalimiseen taipuvainen.

Toi on totta! Toisille sopii kylmät värit ja toisille lämpöiset. Oon itse käynny värianalyysissä ja mun värit ovat kylmät. Ne sopii mulle. Oon joskus kokeillu lämpöisiä värejä meikissä ja ne saa mut näyttää höhlälle.  ;D Kesäaikana tosin tulee käytettyä joskus kultaisia värejä kylmän hopean sijaan.

Puhuit myös tuosta teini-angstista... en oikein jaksa uskoa, että kellää aikuisella olisi angsti päällä mustan takia.  ;D Yleensä angstaus näkyy muilla tavoilla... ehkäpä teinityttöjen vaateisiin pukeutuminen jne.

Mustiin pukeutuja voi myös olla silti rohkea pukeutuja ja itse lasken itseni sellaiseksi. Mä en huku massaan, eikä moni muukaan mustiin pukeutuja. Se vaan riippuu vaatteiden tyylistä ja siitä miten ne kantaa.  ;)

Mulla sama juttu!  ;)

Mun juttu sisustuksessa onkin tummia ja vaaleita värejä pintamateriaaleissa ja huonekaluissa (tumma ruskea, beige, valkoinen, harmaa, musta jne.), sit vaihtelen verhoja, tyynyjä ja kynttilöitä yms. aina sen mukaa mikä on se sen hetken värivillitys mulla. Harmillista on se, että kun saan tunteen, että haluan jotain väriä, nii sehän ei nyt just sit silloin oo kauppojen valikoimissa. Ja sit mua alkaa  :tickedoff:

Tätini pukeutuu paljon liilaan, ja hän on hyvin henkinen ihminen.
Itse en voisi.. sisustuksessa juu, mutta se onkin eri asia. Liila tuntuu päällä liian tunkkaiselta.
Viihdyn mustassa, oranssissa, keltaisessa ja vihreässä. Pari viikkoa sitten tein jotain täysin yllättävää ja ostin indigonsinisen paidan, aivan ihastuin tähän väriin. En juuri ikinä pukeudu siniseen..

Minulla on ollut vuosia inho punaiseen väriin. >:(
Liitän sen siihen että en ole ollut kovinkaan maadoittunut elämässäni, vaan tupannut leijailemaan pilvissä.. ::) ::) Ikäänkuin olisin alitajuisesti vältellyt maadoittumista, se tuntuu värinä niin tunkkaiselta ja ahdistavalta. Toinen vaikuttanut asia on myrskyisä äiti-suhteeni; äidin lempiväri oli vuosia punainen ja hän pukeutui kokopunaiseen. Hän oli minulle monia negatiivisia asioita noina vuosina, ja ne negaatiot yhdistyi siihen punaiseen jota hänellä oli aina päällä. Punainen on mulle siis vihan ja aggression ym. väri.

Äitini, joka on myös henkinen tai ainakin uskonnollinen ihminen ja
pitää violetista väristä.. Itsekin pidän, mutta vain tietynlaisista
violeteista :)

Heh, meillä on tuo lasipöytä kauhistus, olosuhteiden pakosta, haluaisin tummaa massiivipuuta olevan ruokapöydän, sekä tuolit :) Yritin löytää violetteja verhoja, mutta kaikki on juurikin tuohon sinertävään violettiin meneviä, ja siitä niin en pidä, tumma violetti ja punertava on ihanat :) no jos kuitenkin ompelis sohvatyynyt uusiksi :)

No tietynlainen musta pukeutuminen voi olla rohkeaa, jos se on sellaista omaperäistä taiteellista/hillittyä/oikeasti tyylikästä yhdisteltynä muihin väreihin, eikä silmillehyppivää ja kyllästymiseen asti nähtyä goottiniittirock-meininkiä höystettynä jollain violetilla ja kunnon heviletillä ja syyyynkeällä meikillä ja hirveellä määrällä mitä ihmeellisimpiä killuttimia, mikä on monella alkanut sieltä ihanasta yläasteesta ja jäänyt levy soimaan päälle... Sellainen on kyllä kieltämättä massasta erottuvaa, mutta, no..  ;D You know!

Itse koen olevani ihminen, jolle sopivat kaikki värit. Koulutukseeni on kuuluneet nämä kaikennäköiset väri-ja vartaloanalyysit, joten tullut niihinkin perehdyttyä. Ei niihinkään kannata mielestäni sokeasti luottaa. En ole vielä tähän päivään asti laittanut päälleni väriä, jonka kokisin sopivani itselleni huonosti ja mielestäni minulla on hyvä väri silmä. Enemmänkin mielestäni kannattaa miettiä sitä, millainen olo itsellä on tiettyjä värejä käyttäyessä.

Eli vaikka värianalyysi sanoisi, että henkilölle ei joku väri tai sävy sovi lainkaan, niin kannattaa suhtautua kriittisesti ja kokeilla niitäkin värejä. Jos värissä on epämukava olo, niin se välittyy ulospäin ja silloin väri ei yleensä sovi kantajalleen. Jos värissä kokee olevansa oma itsensä ja nauttii olostaan, niin silloin se luultavasti sopii ihmiselle hyvin. Nykyään kun kaikilla on värjätyt hiukset, eivätkä sävyt silloin ole luonnolliset, niin värien analysoiminen ihmiselle on aika vaikeaa ja jopa turhaa.

Itselle tärkeintä värien käytössä on nimenomaan se oma fiilis. Rakastan esimerkiksi käyttää valkoista ja keltaista vaikkapa tummien farkkujen kanssa, sillä silloin koen olevani avoimempi, sosiaalisempi ja pirteämpi ihminen. Sinisessä koen olevani rauhallinen ja pystyn keskittymään hyvin.

Tavallaan värit liittyvät myös imagolliseen minäkuvaan ja luulen, että ihmiset joko alitajuisesti tai tietoisesti valitsevat värejä, jotka korostavat heidän haluamaansa imagoa. Eli jos ihminen kokee olevansa sosiaalisesti tietyntyyppinen, niin hän alitajuisesti korostaa näitä piirteitä käyttämällä tietynlaisia värisävyjä ja yleisesti ottaen vaatteita. Esimerkkinä ihminen, joka haluaa käyttäytyä aina korrektisti ja haluaa antaa itsestään konservatiivisen kuvan, ei välttämättä halua käyttää kirkkaan keltaista jakkupukua, sillä se sotii vastaan ihmisen luomaa kuvaa itsestään.

Ihan mielenkiintoista siis miettiä mitä puolia itsestään haluaa korostaa ja miten se näkyy pukeutumisessa ja värien käytössä. Ulkoinen olemus on kuitenkin erittäin tärkeä keino ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja värit ehkä se näkyvin keino.

Samaa mieltä oon tuosta.

Ei muakaan hirvittäis jos se olisi joku pieni mukava lisä, se lasi siis, mutta kun meidän ruokapöytä on iso lasi hökötys, jossa vieläpä metalliset jalat, se on jotenkin ahdistava, kalsea. Kaikkea muuta kun kodikas. :)


Ja ihan totta Ratkaisu, Ihminen viestittää itsestään paljon väreillä.

Onpa hauska! Nimittäin minulla on viime vuosina ollut ihan hirveä tarve turkoosiin väriin ja koko kämppäni kalusteet ja tyynyt ja matot ovat nykyään turkoosia - aiemmin inhosin väriä syvästi ja kyllä vain, minulla oli aikamoisia ongelmia äitisuhteessa! Ja viime vuosina olenkin päässyt irrottautumaan äidistä paljon. :) Silloin kun asuin kotona alkoholisoituneen äidin kanssa ja olin aika masentunut, niin käytin hirveästi keltaista. Koko huone oli maalattu keltaisella, matto oli keltainen ja huone oli oikea yksi auringonpaiste. Se varmaan auttoi vaikeana aikana saamaan edes hieman aurinkoa elämään...

Minä pidän kaikista väreistä aikalailla, mutta punainen tökkii. Se on jotenkin liian hyökkäävä ja voimakas. Lempivärejäni ovat violetti, turkoosi ja vihreän sävyt. :) Vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia rakastan käyttää kesäisin, niissä on iloa ja fiilistä.

Mustaa en käytä oikeastaan koskaan tai todella harvoin. Minulla on jotain mustia vaatteita, mutta en oikeastaan mustasta värinä pidä. Minusta se on liian synkkä ja "maadoittava". Jotenkin ahdistava. Pidän kirkkaista, raikkaista väreistä!

Viime vuosina olen myös alkanut suosia harmaata paljon esim. neuleissa etc. Valkoinen on usein LIIAN valkoinen ja musta niin tylsä ja masentava, niin harmaa on sellainen kiva välimuoto, mikä ei häiritse.  ;D Juuri kävin ostamassa kivan harmaan mekkoneuleen talvea varten. :)

Mitä enemmän luin noita värianalyysejä selityksineen, sen enemmän huomasin,
ettei ainakaan minuun päde.

Esim. nämä turkoosi, tai musta -selitykset.
Enkä jaksa alkaa selittelemään tarkemmin.
Uskoo, ken uskoo.

Itse käytän vaatteissa paljon mustaa, varsinkin housuissa,
lähes kaikki housuni ovat mustia.
Toisinaan farkut, muttei ikinä vaaleita housuja. :knuppel2:

Villatakit ja jakut yleensä mustia..muutama tummanruskea.
Sitten taas talvitakeissa on muutamia eripituisia tummansinisiä villakangastakkeja.

Sinne mustan sekaan  taas yhdistän murrettuja värejä,
hentoa persikkaa, havun vihreää jne... tai vitivalkoista.

En koskaan käytä perusvärejä.
 Inhoan niitä. Ne ovat mielestäni rumia. *puistattaa*
Minun silmääni. :)

Kotini on aika lailla valkoinen.
Tummaa puuta, jotain vihertävää ( kankaissa lähinnä) ja paljon tummaa lasia ja peilejä.

Kaiken pitää olla omaan makuuni tyylikästä, silmääni miellyttävää ja harmoonista.
En tykkää mistään retrojutuista.

Tämä on minun makuvalintani, minun värini ja se, josta tykkään ja jossa viihdyn.
 :)

Jeps, kyllä minustakin mustaan voi pukeutua tyylikkäästi.
Enemmän tylsää on se perus verkkari-huppari pukeutumislinja.  :P


Tällä hetkellä viehättää hirveästi sellainen vaalenpunainen-fuksia ja vihertävän turkoosi (en tiedä minkä niminen, ei siis sinisen turkoosi, vaan vihreän turkoosi.)  :)
Perus punaisen punainen on pitkään ollut se suosikkiväri.
Ylipäänsä yritän suosia kaikkia värejä (paitsi joitain hyvin kylmiä kuten hopea yms), jopa ruskeita ja valkoisia vaatteita on viime aikoina ilmestynyt kaappiini.  :)

Meren vihreä?

Se varmaan joo. Kuulostaa oikealta.   :)

Se normaali-ilmiö...levälauttoja meressä.
 :)

Nyt on tarve valkoiselle. Söin jokin aika sitten paljon luonnonjogurttia, johon laitoin kullan väristä hunajaa. Nyt on vaan tarve pukeutua valkoiseen. Keltaista pitää olla näkösällä, mutta vaatteena päällä ne tuntuvat epämiellyttäviltä. Vaaleaa oranssia tykkään myös käyttää nyt. Tämä nyt johtuu siitä, että sakraalichakra ja solar plexus tarvitsevat vahvistusta.

Valkoinen on siitä hyvä, että se pitää sisällään kaikki värit ja näin ollen antaa kantajalleen juuri sitä väriä, mitä hän tarvitsee. Toisaalta valkoinen on myös puhtauden symboli, ainakin länsimaissa. Puhtaus, hygienia ja siveellisyys yhdistetään valkoiseen, vrt. sairaanhoitajien vaatteet sekä morsiuspuku.

Omenanvihreä ja vanha roosa ovat myös minulle kutsuvia värejä. Sydänchakran vahvistusta ja parantavaa rakkauden energiaa tuovat nujo värit.  :)

Minulla taas on lähtenyt kaikki värihingut, monta vuotta kesti violetti hinku, ja se huipentui tähän syksyyn, ja loppui kuin seinään! :D

Viimeisin on kamala tarve saada kaikki mustaksi. Astioista lakanoihin.
Mutta kaikella on kai tarkoituksensa, mustan tultua taloon riittävässä määrin, on ollut niin paljon parempi olla :D

Ei kai se haittaa mittään jos nostelee. :)
Mulla on kans tollasia väri-juttuja, jotka stimuloi. Kodin sisustus on värien mukaan. Ja vaatetus myös. Tunteen mukaan vaihtelen.
Suihkun jälkeen toi pyyhejuttu on ihan must! se pitää olla sellanen sopiva väri, tai tuntuma. En tiiä onko nää jotain Ravun juttuja...
Myös hajut on alkanu oleen sellasia, mitkä stimuloi.