Astro Foorumi

Olen ajoittain hukkumassa vihan tunteeseen, äitiäni kohtaan, kaikkia niitä kusipäitä jotka tässä matkan varrella ovat yrittäneet lannistaa, pettää, hyväksikäyttää ja niitä kusipäitä jotka yrittävät edelleen..

Ongelmana, tai no siis haasteena tässä on se että harjoittamani terapeuttinen meditaatio/ itsetutkiskelu tuo näitä asioita pintaan. Vanhoja, menneitä asioita ja kun tunnelukot aukeavat...vihan tunteet ovat massiivisia. Lisäksi olen alkanut epäilemään äitiäni narsistiksi ja kun vihdoin ja viimein vuosien pidättelyn jälkeen kerroin hänelle mitä hänestä ajattelin...hän sulki minut pois. Mielistelee nyt muita sukulaisia ja veljeäni, mutta minuun ei yritäkään paikata välejään. Hän on kaamea ihminen, ei juuri ystäviä, manipuloi, sairaalloisen pihi, heikko itsetunto jota kompensoi itseään korostamalla. Yritti vietellä ex- mieheni, möläyttelee asioita jne. Hänellä on kaksi sisarusta ja he kaikki ovat jollain lailla häiriintyneitä, erittäin itsekkäitä ja omaa etuaan ajavia ihmisiä. :(


Kysynkin rakentavia neuvoja siihen miten käsitellä vihaa "kotikonstein"? Äitiäni en halua enää takaisin, mutta haluaisin muuttaa sitä karmaa että elämässäni on aina aiheuttamassa häiriötä joku keski-iän ylittänyt nainen. Olen arvellut tämän johtuvan nimenomaan tästä äitikompleksista, universumi ikäänkuin hieroo asiaa naamaan ellei sitä käsittele. Nyt kun käsittelen niin viha suorastaan tulvii yli laitojen...

Mutta miten muuttaa karmaa? ???

Parasta on käsitellä pois se, mitä sieltä tulee ulos. Antaa tulla ja antaa mennä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, se on tosiasia, joten ainoa johon voit vaikuttaa olet sinä itse.

Karman poispyyhkimiseksi riittää, että tulee itse sujuiksi asian kanssa. Sinun ei tarvitse olla tekemisissä äitisi kanssa, se ei ole tarpeen. Jos side on katkaistava niin, että ette ole tekemisissä, sitten se on katkaistava niin.

On tärkeää käsitellä pois kaikki äitiyteen ja lapsena olemiseen liittyvät negatiiviset asiat, joita sinulla nousee sisimmästäsi esiin.

Voit pistää ajatuksiasi, pelkoja, huolia, vihaa ja ongelmallisia tilanteita ja ihmisiä meditoidessasi Violetin Liekin sisään, joka puhdistaa. Pyri lähettämään äidillesi kaikesta huolimatta siunaus vaikka joka päivä, sillä todellisuudessahan me olemme henkiolentoja, joiden normaali olotila on rakkaus. Luota minuun - kun äitisi kuolee ja siirtyy henkimaailmaan, hän näkee kaiken tekemänsä niin kuin ulkopuoliset sen näkevät. Hän ymmärtää sitten, koska ego, joka tekee hänestä sellaisen kuin hän on, ei ole enää siinä tiellä sumentamassa häntä.

Koskaan ei ole sopimatonta lähettää rakkautta toiselle!

Arkkienkeli Mikael katkoo sidoksia, joten voit pyytää häntä avuksesi meditoidessasi. Voit myös meditoidessasi pyytää Karman Mestareita helpottamaan taakkaasi, pyyhkimään karmaasi ja ennen kaikkea neuvomaan sinua mitä tehdä ja miten toimia.

Kovat haasteelliset karmat ovat sellaisia, että niissä ihminen vedetään ihan tosissaan kaiken kestämisen ja jaksamisen äärirajoille, ennen kuin asia helpottuu.

Jos pyydät karman sovittelua on mahdollista, että karma käydään läpi nopeammalla aikataululla, joka tekee siitä raskaamman. Karmanhan voi käydä läpi noin yksinkertaisesti sanottuna joko kituuttamalla hitaalla pienellä liekillä vuosikausia tai täräyttämällä sellaisella "pää hajoaa,arrrgh!"-energialla läpi hyvin lyhyessä ajassa. Tässä tapauksessa varaudu kovaan henkiseen puristukseen mutta muista, ettei kenellekään koskaan anneta enempää mitä hän kestää.

Kannattaa myös kokeilla meditoinnin ja pohtimisen lisäksi jotan fyysistä. Esimerkiksi itse olen aika paljon työstänyt tunnelukkoja liikunnan ja taiteen avulla.

Voimakkaita tunteita voi olla helpompi käsitellä kun vaikkapa maalaa ja antaa tunteen viedä, tekee melkeinpä meditatiivisesti työtä värien kanssa. Kun työ on valmiina ja itse saanut asiaan etäisyyttä, niin asiaa on helpompi käsitellä ja liikkua sitten eteenpäin.

Tunteita on myös helppo purkaa liikuntaan, sillä pahintahan on, että ne tunteet jäävät itseesi ja myrkyttävät sinua. Joten ylös ulos ja lenkille tai ihan mihin vain mikä irrottelee lihaksia ja samalla mieltä. Asiat pitää mielestäni siis käsitellä, mutta ei niihin saa jäädä vellomaan. Vihaankin voi tavallaan jääd koukkuun kuten mihin tahansa tunteeseen, eikä ole tervettä roikkua niissä liian pitkään.

Itselläni on asioille vähän maallisemmat lähestymistavat, mutta ainakin nämä ovat konkreettisia asioita mitä testata. Fyysinen tekeminen ja se, että sitä kautta kokee itsensä fyysisesti vahvaksi, vahvistaa usein myös mieltä ja antaa vahvuutta tehdä niitä päätöksiä mitä täytyy tehdä, jotta pystyy siirtymään elämässä eteenpäin. Jos ihminen kokee olevansa heikko, niin hän käyttäytyy sen mukaan. 

Niiden vihan tunteiden tunteminen on tervettä ja tunteet kestävät vain rajoitetun ajan, mikäli niitä ei ruokkimalla ruoki. Hyvin läpikäytynä nämä hurjatkin tunteet puhdistavat. On varmastikin tarpeen katkaista henkinen napanuora itsesi ja äitisi väliltä, jolloin hänen vaikutusvaltansa sinuun vähenee. Muuta kanssakäymistä ei tarvitse olla kuin sen verran, mikä on välttämätöntä.

Tuossa jo aikaisemmin suositeltiin liikuntaa ja taiteita vihan tunteiden purkamiskanaviksi, lisään tähän nyt vielä kirjoittamisen. Sensuroimatonta tekstiä vain päiväkirjaan tai tietokoneen uumeniin, hyvin terapeuttista! Kirjoitukset voit myöhemmin tuhota tai säilyttää, ihan miten haluat, mutta pääasia on, että vihaa ruokkivat ajatukset ja tunteet on saatu "ulostettua" johonkin, mikä vahingoittaa mahdollisimman vähän sinua itseäsi tai muita.

Lilli käytti hyvin sanaa "ulostaa", sillä sitä ulostetta, sitä ittiänsä, minäkin olen suoltanut paperille kun on ollut oikein paha olla, eikä ketään kenelle puhua.

Minä en kauheasti näitä karma ja muita henkimaailman juttuja ymmärrä, mutta jostain muistan lukeneeni, että ei pitäisi jäädä huonoihin väleihin kenenkään kanssa, sitten kun meistä aika jättää.  Se rakkaus, siitä mainittiin tuolla edelläkin, ja sen lähettäminen niille ns. vihamiehille, on tärkeää.  Se, mitä lähetetään toisille, tulee aina takaisin meihin.  Jos lähetetään kauheasti vihaa ja mustanpuhuvia ajatuksia, ne palaa meihin takaisin tavalla tai toisella.  Teemme siis hyvää myös itsellemme, kun lähetämme rakkautta toisille.

Ja sellainen asia tuli mieleen, ehkä suhde äitiisi onkin karmallinen.  Ja luultavasti onkin.  Se pitää vain selättää.  Jos ei tässä elämässä niin sitten seuraavassa.  Ei todellakaan helppo tehtävä, mutta mahdollinen.
 Voimia! :smitten:

Tiedæn tunteen, minulla oli noin puolen vuoden jakso, jonka aikana vihasin joitain ihmisiæ aivan helkutisti. En løytænyt heistæ mitææn hyvææ, pelkkææ kakkaa. Sitten aikani kun vihasin, niin tunteet laantuivat, ja tilalle tuli jollakin tasolla ymmærrys ja myøs se, ettei vælitæ kyseisten ihmisten huonoista teoista, vaan jættææ ne omaan arvoonsa. Itselleni on ollut kovin hankalaa se, ettæ osaan olla luottamatta næihin kyseisiin ihmisiin, koska jotenki tahdon vain luottaa aina uudelleen ja uudelleen.

Ja se on aivan totta, ettæ jos viha jææ kroppaan niin se sairastuttaa ihmiset. Tiedæn erææn henkiløn, joka on koko elæmænsæ ollu sisaruksill, isællensæ ja æitillensæ katkera, on hænellæ syytækin, mutta hæn ei ole pææssyt asioista yli, vaan on tosi tosi katkera ja vihainen, hæn on myøs rappiolla muutenkin :(

No jokatapauksessa, minulla henk kohta auttoi se kun vaan vihasin niin, ettæ silmæt pullistu pææstæ :D

Kiitokset viisaudestanne, on helpottavaa kuulla ettei ole mitenkään kovin poikkeava vaikka välillä vähän (eikä niin vähääkään..) vihaisi jotakin ihmistä tai asiaa. Kyllä mulla taitaa olla tutustun tunteisiini uudestaan-vaihe. Jotkut onnelliset saavat lapsuudesta oikeuden myös negatiivisiin tunteisiin, minun tapauksessani äiti on päättänyt/kertonut mitä saa ja pitää tuntea. On selvää että vene keikahtaa jossain vaiheessa kun tunteet heilahtavat ääripäästä toiseen.
Sen olen sentään tajunnut että vihaa, pelkoa tai muita negatiivisina pitämiään tunteita ei voi vain torjua tai kieltää, silloin alkavat isot vaikeudet- tämä siis tällä hetkellä. Tuntemukset myös vaihtelevat niin paljon melkein päivittäin että välillä tuntee itsensä varsin sekopääksi.. :crazy2: :uglystupid2: Ja minä kun olin aiemmin aina se hyväntuulinen tyyppi..uskomatonta..

Toisaalta tunteiden purkaminen ja ulospäästäminen ovat tuoneet luonteeseen itsekunnioitusta ja selkeyttä, tiedän omat rajani päivä päivältä paremmin. Uskon tämän olevan isoin syy lopulliseen välirikkoon äitini kanssa, hän ei kestä sitä että en suvaitse enää mitä tahansa mielettömyyttä. Vanheneva nainen ei kykene muuttamaan käyttäytymistään. Vanhuus ei tuo kaikille kypsyyttä, ainakin tämä henkilö näyttää pahentavan käytöstään. Toisaalta mietin myös sitä että ehkä vain näen hänet selkeämmin, uudessa valossa.

Ihastuttava tämä universumi, aina se yrittää auttaa! Tietenkin tämmöinen meditation for the day tuli Osho Zen-Tarot sivuilta.. :smitten:


Meditation for the Day
34. Anger 

--------------------------------------------------------------------------------


 
Anger
 
The monk with the ungovernable temper


Next time you feel angry, go and run around the house seven times, and afterwards sit under a tree and watch where the anger has gone. You have not repressed it, you have not controlled it, you have not thrown it on somebody else....

Anger is just a mental vomit. There is just no need to throw it on somebody. Do a little jogging, or take a pillow and beat the pillow until your hands and teeth are relaxed. In transformation you never control, you simply become more aware. Anger is happening--it is a beautiful phenomenon, it is just like electricity in the clouds....


A Zen student came to Bankei and said, "Master, I have an ungovernable temper. How can I cure it?"
"Show me this temper," said Bankei, "it sounds fascinating."
"I haven't got it right now," said the student, "so I can't show it to you."
"Well then," said Bankei, "bring it to me when you have it."
"But I can't bring it just when I happen to have it," protested the student. "It arises unexpectedly, and I would surely lose it before I got it to you."
"In that case," said Bankei, "it cannot be part of your true nature. If it were, you could show it to me at any time. When you were born you did not have it--so it must have come to you from the outside. I suggest that whenever it gets into you, you beat yourself with a stick until the temper can't stand it and runs away."

Even while anger is happening, if you suddenly become conscious, it drops. Try it! Just in the middle, when you are very hot and would like to murder--suddenly become aware, and you will feel something has changed: a gear inside, you can feel the click, your inner being has relaxed.

It may take time for your outer layer to relax, but the inner being has already relaxed. The cooperation has broken...now you are not identified. The body will take a little time to cool down, but deep at the center everything is cool.

Awareness is needed, not condemnation--and through awareness transformation happens spontaneously. If you become aware of your anger, understanding penetrates. Just watching, with no judgment, not saying good, not saying bad, just watching in your inner sky. There is lightning, anger, you feel hot, the whole nervous system shaking and quaking, and you feel a tremor all over the body--a beautiful moment, because when energy functions you can watch it easily; when it is not functioning you cannot watch.

Close your eyes and meditate on it. Don't fight, just look at what is happening--the whole sky filled with electricity, so much lightning, so much beauty--just lie down on the ground and look at the sky and watch. Then do the same inside. Somebody has insulted you, somebody has laughed at you, somebody has said this or that... many clouds, dark clouds in the inner sky and much lightning. Watch!

It is a beautiful scene--terrible also, because you don't understand. It is mysterious, and if mystery is not understood it becomes terrible, you are afraid of it. And whenever a mystery is understood, it becomes a grace, a gift, because now you have the keys--and with keys you are the master.  

 :smitten: :smitten: :smitten:

Olipa ihana vertaus ukkoseen! Rakastan ukonilmaa (ja pahoittelen, etten nähnyt yhtään tämän kesän isoista ukkosmyrskyistä, kun ne eivät osuneet tänne minun elinalueelle, nyyh). Minulla on tatuoitunakin japanilainen ukkosta ja ukkosenjumalaa tarkoittava sana jalkaani.

... ja ruusukvartsiriipus kaulaan...

Lumihiutaleobsidiani maadoittamaan ja suojaamaan silloin kun olet äidin tai äitiä edustavien henkilöiden kanssa tekemisissä (minullakin on tapana joutua häiriintyneiden keski-iän ylittäneiden naisten hampaisiin).

Eteeristä ruusuöljyä.

Kukkaterapia, esimerkiksi Bachin kukkauutteet, ovat hämmästyttävän tehokkaita pitkällä tähtäimellä, kannattaa tutustua ja kokeilla.

Kirjoita äidillesi kirjeitä, mutta älä lähetä niitä vaan polta ne! Tulee heti parempi olo.

Jostain reiki- tai vastaavasta kurssista voi olla hyötyä (hoidostakin, mutta minusta enemmän kurssista), opit hoitamaan itseäsi mutta myös ihmissuhteita ja karmallisia ongelmia.

Tämä kuulostaa ehkä kauhealta, eikä se ole helppoa, mutta anteeksianto on todella hyvää tekevä voima. Voisit yrittää harjoittaa sitä, ei siksi että äitisi sanat ja teot olisivat hyväksyttäviä, eikä siksi että se olisi hyvää ja hyveellistä, vaan keventääksesi omaa taakkaasi. Tuulikki Saariston kirjassa Taikasanat selitetään hyvin, miksi anteeksianto edistää anteeksiantajan hyvinvointia kaikinpuolin. On tapahtunut kaikenlaisia pieniä ja suuria ihmeitä silloin kun olen muistanut harjoittaa tuota kyseisen kirjan neuvomaa metodia säännöllisesti. Nyt on ollut pitkä tauko, minun pitääkin aloittaa sitä uudestaan.  :)

Jossain ketjussa (oisko ollu kanavointi tms  ???) oli juttua laatikoista.
Ideana oli mielessään tehdä ns. suojalaatikko missä sitten pysty päästelemään vapaasti kaiken maailman ärrät ja niiden päät -ilman sitä ajatusta, että ne energiat menis siihen kohteeseen.

joo nyt se selvisi.. vanhemmat EI seuraa IRC galleriaa.. että ottakaa siitä sitten selvä.

Demanding people

Demanding, petulant, needy people are often referred to as "psychic vampires." Simply being in their presence can be draining and exhausting. They are impossible to please; they always focus on the negative aspects of every situation; they find fault with everything you do and say; and they generally make you feel like you're fighting a constant battle of wills. If you spend a lot of time with people like this, you'll quickly find your energy and power draining away.

How to stop them from draining your energy:

The solution seems obvious; stop spending time with people like this. However, when "people like this" happen to be your family members or co-workers or even long-time friends, the situation becomes a bit more complicated. You can't simply shut them out of your life and move to a mountaintop somewhere to avoid them. In that case, it's better to develop some strategies for coping with them more effectively.

First, limiting your exposure is a good idea. You may not be able to avoid them completely, but you can definitely do your best to spend less time with them. They'll probably be unhappy about that at first (remember, they find fault with everything anyway), but eventually they will find another target for their venom.

Second, try to be mindful of the real reasons for their dour demeanor. Believe it or not, they don't act that way just to cause you grief. Most likely, they have some deep-seated emotional issues that make them miserable. When you look at it that way, it's easier to feel compassion for them. That doesn't excuse their behavior, but at least makes it easier to not take it so personally.

Finally, remember that their beliefs and perceptions DO NOT have to become your own. Learn to step back mentally from the things they say and do. Avoid getting sucked into dire predictions and negativity as much as you can.

Vihan käsittelyssä mulla menossa aktiiviviha- vaihe, kaikenlaiset rakkauden tunteet vihaamiani ihmisiä kohtaan täysin mahdottomia ja hyvä niin koska tämä pitää käsitellä nyt. Rakkaus ja anteeksianto tulevat myöhemmin, eivätkä silloinkaan näitten ihmisten takia vaan oman itseni takia. En halua katkeroitua. Joku viisas sanoi että vihaaminn on sikäli turhaa (vuosien ajan) että todennäköisesti vihan kohde ei edes tiedä tunteistasi ja tuhlaat vain omaa energiaasi.

Harjoittelen tuntemista lausumallani mielessäni tuntemiani tunteita eli nyt olen vihainen, nyt surullinen jne. Eräs ex-anorektikko kertoi televisiossa että aiemmassa elämässä hänellä ei ollut tunteita juuri lainkaan, hän oli aina vain väsynyt. Jos hän oli vihainen= väsynyt, surullinen=väsynyt

Juuri näin eli olet samassa koulussa kuin minä. Mulla on tosiaan ollut despoottiäiti, kouluvuosina kolme keski-ikäistä sadistista naisopettajaa joiden hampaissa olin vuosikausia, anoppi yli kymmenen vuotta joka suurinpiirtein nukkui sängyssä meidän välissä ja monia monia muita..
Yritän uskotella itselleni että nyt kun tiedostan tilanteen karma häviää. Ja toi sekopäinen,keski-ikäinen naapurineukkokin häviää mun elämästä levittämästä myrkkyjään. :angel:

Olen 26 vuotta kerännyt pelkkää vihaa tuonne päänuppiin ja se on meinannut kostautua ja on kostautunutkin ihan arkielämän muodossa. Mitä olen, missä asun, mitä osaan. Nyt kun alkaa heräämään tuosta painajaisesta huomaan miten huonoon jamaan sitä on päästänyt itsensä. Mutta toisaalta kun mietti niin millään ei ole mitään väliä. Kuolemanpelko on jo poistunut aikoja sitten. Jokainen syntyy ja kuolee täällä yksin.

Nytkin naurattaa ihan perkeleesti, kun eilen baarissa istahdin jonkun "prätkäjätkäklaanilaisen" kanssa samaan pöytään ja vedin tuoppia muissa ajatuksissa. Tuijottelin ikkunasta ulkona olevaa poliisiautoa. Tämä pitkätukka pälyili siinä sivusilmällä katsellen meikäläistä pitkään ja kysyi aika epäluuloisena olenko poliisi. Heitin vaan että, "jaa-a, mistä sitä tietää".

Kaverilla taisi vähän kuohahtaa. Ihan sama. On noi helvetin enkelitkin tommosia söpöjä nassukoita. Ei edes kaivanut mutkaa esille... Pusuja! Perkele!

Niin, käsittelemätön viha syö ihmistä sisältäpäin, vie energiaa ja vetää puoleensa agressiivisia ihmisiä ja tilanteita. Tunnelukkojen aukominen kannattaa omasta mielestäni missä iässä tai elämänvaiheessa tahansa. Olen huomannut että monet ihmiset odottavat jotain ihmeellistä seesteistä satamaa ja sitten aikovat lopettavaa tupanpolton, juomisen, nöyristelyn, vihaamisen jne. Itse olen lopettanut asioita erittäin vaikeissa elämäntilanteissa juuri siksi että uskon että muutos lähtee itsestä. Se on toiminut muttei heti, muutos vie aikaa. Ja niin paljon töitä itseni kanssa vielä edessä..työtä lopuksi elämää. :laugh:

Lupitalta hieno komentti. Totta joka sana. Mulla on lähtenyt niin lapasesta toi dokaaminen sen jälkeen kun kolmas silmä, ja kurkkuchakra aukesi tossa vuoden vaihteen tienoilla. Sitten vielä heitettiin uuteen tilanteeseen töissä, ja ihme juttuja alkoi tulla esiin muissa ihmisissä ja itsessä. Uusia ja uusia asioita kasvoi jatkuvalla syötöllä eikä missään tuntunut olevan mitään kontrollia. Vähiten omassa itsessä. Toi alkoholi on ollut ahdistuksen lievitystä ja tällekin palstalle kirjoittamani jutut ovat 99,9 prosenttisesti todella päissäni heitettyjä mutta niiden todenperäisyyttä yhtään vähentämättä.

Yli puoli vuotta on olut itsensä kuorimista kerros kerrokselta. Omat patoutumat, vihat jne. On niitä hyviäkin asioita tapahtunut enemmän kuin laki sallii mutta suurin osa on niin eri sfääreistä mitä oppikirjoissa opetetaan ihmiselämästä. Elämältä on viety matto niin kokonaan jalkojen alta että ihmettelen millä tässä killutaan vielä ilmassa.

Suurin viisaus mitä olen oppinut tänä aikana on, että omalle tyhmyydelle nauraminen ei maksa mitään. Suunta mihin olin aikaisemmin tottunut olin täysin päin vastainen.

Tuon suuren viisauden kun örmyt suomalaisetkin vielä oppisivat, niin saataisiin Suomelle ja suomalaisille oma kansallinen ja toimiva identiteetti. Lattian pesijästä toimitusjohtajaan. Toimii 100 varmasti joka iikalla.

Kiitos dodobien84
 :smitten:

Suomalaisilla on edelleen se kummallinen käsitys että viinan juominen auttaa jotenkin, kun asiahan on aivan päin vastoin. Yhden illan on mukavaa ja kas- seuraavana aamuna vitutus on tullut takaisin. Masentuneen ihmisen ei tulisi käyttää alkoholia lainkaan koska jo pienikin määrä vaikuttaa välittäjäaineisiin.
En tällä hetkellä tunne ainoatakaan kohtuukäyttöön kykenevää ihmistä, tarkoitaa siis sitä että ottaa 1-2 kaljaa ja menee sitten onnellisena nukkumaan. Tiedän että tällaisia on olemassa mutta Suomessa he ovat harvinaisia kuin liito-oravat. :)

Vaaatii hyvää itsetuntoa ja tietoisuutta siitä että vaikka nauran itselleni en silti oikeasti ole tyhmä ja siksi nauran. Taitolaji.

 ;D

Mietin tuosta anteeksiantamisesta ja unohtamisesta. Kyllä oikeasti niitä asioita unohtaa ja se on ihan tervettä. Kun asian on käsitellyt ja siitä napannut ne opit, niin ei ole enää tarvetta erityisemmin muistella niitä asioita. Itse huomaan aina välillä, että asia joka vuosia sitten tuntui elämän ja kuoleman kysymykseltä, on muuttunut merkityksettömäksi ja suurimmaksi osaksi jopa unohtanut. Eli kaikkea ei tarvitse muistaa, mutta täytyy ottaa oppia. Eikös se ole sitä itsensä kehittämistä? Mielestäni tuo ilmaisu, että ei koskaan unohda pitää sisällään osittain vähän sellaisen, että en oikeasti anna anteeksi vaan muistelen siltä sinun pahoja tekojasi joka ilta. Toki voi olla vaan oman pääni sisäinen vinksahtuma.

Itselle vaikeinta vihaa on itseeni kohdistuva viha tai se, että ei itseltään hyväksy asioita, joita kuitenkin toteuttaa. Usein tulee vihattua itseään monien piirteiden takia, vaatii itseltään täydellisyyttä. Olen aina ollut sitä mieltä, että suurimman osan aikaa ihminen on itselleen pahin vihollinen. Minua ei paljon hetkauta ulkoa tulevat asiat, kuten se, että joku puhuu minusta pahaa tai inhoaa minua. Eniten minua satuttaa se, että en siedä virheitä itseltäni ja vihaan itseäni aina kun olen laiska ja epäonnistun jossain. Siitä vihasta on vaikeampi päästä eroon, mutta ihan hyvällä tiellä onneksi mennään. =)

En minäkään kykenisi anteeksiantoon siinä vaiheessa, kun vihan tunteet ovat rajuimmillaan. Se olisi yksinkertaisesti liikaa vaadittu. Mutta kun on jo kokemusta näidenkin tunteiden käsittelystä, niin tietää jo etukäteen, että kun paineet on poistettu, niin olo rauhoittuu aikanaan. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta on kaksi aktiivista vihaamisvaihetta takana, ensimmäinen oli erittäin raju, mutta puhdistava ja kesti 4 kuukautta, toinen oli hieman aaltomaisempi (rauhallisia jaksoja välissä) ja kesti vuoden. Viimeksi mainittuna jaksona terapoin itseäni kirjoittamalla.

Vihan tunteet ovat hurjia ja Suomessa ne tuntuvat olevan kiellettyjä. Eihän nyt kunnon ihmiset vihaa! Eivätkä ainakaan kiltit tytöt! Tällaiset tunteet on neuvottu tukahduttamaan. Sittenpä tukahdutettu kauna ilmenee mm. katkeroitumisena, kroonisena surullisuutena, masentuneisuutena tai itsetuhoisuutena. Jotkut pääsevät tuohon "mikään ei tunnu miltään" -vaiheeseen, joka lähentelee jo tylsämielisyyttä. Tällainen kapseloitunut viha on minusta melkeinpä vaarallisempaa kuin aktiivisesti läpikäyty viha. Aktiivinenkin viha on vaarallista, mikäli noudattaa tunteen herättämiä mielitekoja, jotka voivat olla ERITTÄIN väkivaltaisia. Tässä vaiheessa onkin haasteena tekojensa hallinta ryöpsähtelevien tunteiden keskellä. Lisäksi vihasta on jossain vaiheessa osattava päästää irti, muuten sitä alkaa (taas) myrkyttyä sisältäpäin.

Raportoi Lupita vihaprosessiasi vaikka tänne, minua ainakin kiinnostaa, miten edistyt.

on varmasti muutkin huomanneet, että netissä on helppo purkaa vihaa ihan tuntemattomiin ihmisiin, koska ei tarvitse paljastaa kuka on? itse ainakin olen huomannut sekä nuorilla että aikuisilla epäasiallisimmat jutut netissä. jos jollain livenä vihanpurkaus, tilanteet sovitaan puhelimessa tai naamatusten. netti on toista maata.

Juu, asia on pistetty merkille. Monilla sivustoilla on ihan villin lännen meininki ja kirjoittajat voivat kuvitella, että nimimerkki suojaa niin paljon, että vaikka mitä sanoisi tai millä uhkaisi, niin siitä ei joudu vastuuseen.

Nythän on kuitenkin nettikirjoittelussa poliitikkoihin kohdistuneet tappouhkaukset johtaneet rikosilmoituksiin.

Totta, jos ei itse vihaa, ei vihaa.


Tässäkö syy valtavaan masennusongelmaan, tunteiden näyttäminen kiellettyä? Eihän Suomessa ole sallittua näyttää onneaankaan tai on, mutta omalla riskillä: heti on muutama kateellinen pilkkaamassa.

:) Ensimmäinen raportti kertoo että pahin on takana. Pari puhdistavaa, järisyttävää sisäistä raivonmyllerrystä fiksumpana voin kertoa että kokemus on kaikessa kauheudessaan oikeastaan järisyttävän hieno. Päästää irti kaikesta vanhasta ja uusiutua. Paljon on vielä tekemättä mutta olen löytänyt tavan vapautua menneisyydestä ja tästä iloitsen vaikka aivan varmasti takapakkia tulee.

Kiitos Carmen!  :smitten:  Tie on pitkä ja kivinen mutta kun on alkuun päässyt niin takaisin ei ole kääntymistä! Ja eihän toi itseensä tutustuminen todellakaan pelkkää kärsimystä ole, kyllä siinä on paljon iloa ja suorastaan ekstaattisia tunteita kun oikein tuntee kehossaan ne isot muutokset...Free your mind and your ass will follow!  ;D

Is Anger Ruining Your Life?

Modern day living seems to trigger a lot of ANGER in people - have you ever noticed that? You hear the horror stories all the time: road rage, fights, riots, senseless violent crimes . . . We don't need to dwell on it here, we see enough of it every day!

But have you ever wondered, why are we as a people so angry? Are we just wired that way, or are there other factors at work? Do you personally ever feel angry for no apparent reason? Does your anger often get out of control so you say and do things you later regret?

Most of the time, there are underlying pressures that cause us to explode in anger at the slightest provocation.

"Hot Button" Triggers

Each of us has certain issues that "set us off" - things like rude people, heavy traffic, hurtful comments by a spouse or co-worker, financial pressure, and so on.

But sometimes the rage seems to bubble up from within us even when nothing outward has happened to trigger it. Most often when this happens, you are reacting to an inner trigger, perhaps an old memory or random thought that triggered negative emotions within you.

There's no doubt about it; anger can destroy your life if you don't get it under control.

But HOW do you get it under control? What do you do with all of those negative emotions that threaten to overwhelm you?

There are two good techniques I know of that are effective in reducing the intensity of anger, and eventually can neutralize it all together:

Forgiveness

This one is especially effective when you feel angry at a specific person (even if that person is yourself). Simply set aside time each day or evening and focus on this person (or yourself) and say over and over, "I forgive you, (name). What you did was wrong, but I am ready to let go of it so it doesn't continue to control my life. I forgive you and I'm moving on now."

Note that your forgiveness is not the same thing as CONDONING the hurt someone has caused you; it's a decision to move PAST it. Also, this technique needs to be used regularly to work effectively - don't expect your feelings of anger to dissolve instantly.

Acceptance

This technique is better for a SITUATION you feel angry about, not necessarily a person. Spend time each day accepting it. Perhaps you feel powerless and frightened about a particular situation, and that makes you feel angry and frustrated. For this kind of situation, usually if you stop resisting the reality of what's happening and instead just accept it for what it is, you will find that your anger dissipates. You could write or speak something like this to get the ball rolling: "This _______ situation (money, relationship, health, etc.) has me feeling very scared, and really MAD! It makes me so angry that I can't do anything to change it, but that anger isn't going to help either. So I accept it for now. I'm going to stop fighting it and surrender, and let go of trying to change it. I let go now."

Again, you may have to do this a few times to notice any relief - but it definitely works to help you feel more calm and centered.

Remember most of all that anger is often a HABIT, just like positive thinking is a habit, and any other emotional state can become a habit too! To change your emotional habits, you need to expend a bit of effort at first, but in a short period of time you start noticing improvement. Keep up with it! Anger can ruin not only your life, but your health and inner peace too!

Today's Quote:

"There are two ways of meeting difficulties: you alter the difficulties, or you alter yourself to meet them." - Phyllis Bottome



Wise Words:

When you take control of your anger and learn how to process it in healthy ways, life becomes MUCH more joyful and meaningful! Your interactions with others become easy, productive and pleasant. Even when minor annoyances pop up, you simply shrug and dismiss them, no longer feeling like they are worth getting upset over.

That's the sign of a happy, healthy mind! :-)

Your body benefits from reduced anger too! Lower blood pressure, calmer nerves, fewer stress hormones flooding your body all day long - you just FEEL better, and life becomes easier.

If you think you may need some help controlling your anger, I highly recommend the Lose the Rage hypnosis program by hypnotherapist Steve G. Jones. He's got a lot of proven techniques that really work in diffusing anger and providing better coping strategies for life's inevitable anger-producing events!

Learn more here: http://www.wingsfortheheart.com/lose-the-rage.html

Onko uusia viharaportteja?  :D

Padotun/tukahdutetun vihan yhteydestä sydänsairauksiin on tehty oikein tutkimus, linkki tässä:

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=2268848

Juu, ei pidä tukahduttaa. Mäkin olen tässä purkanut oikein olan takaa viime aikoina, onnistuin mukiloimaan peräti kolme tyyppiä ja samalla rymistelin itseni oivallisesti sellaiseen kuntoon, etten jaksa kuin maata hiljaa pimeässä kuuntelemassa jotain Manowaria.

Kun on liiat energiat poies, voi keskittyä esmes tenttiin lukemiseen. :angel:

Eikö kannattaisi mieluummin ryhtyä reenaamaan jotain kamppailulajia ja purkaa aggressioita säkkiin. Toisaalta usein ihmiset, jotka harrastavat kadulla tappelemista karsiutuvat aika nopeasti reeneistä pois, kun se reenaaminen on kuitenkin aika kurinalaista, eikä mitään pahoinpitelyä.

Totta, juuri sen takia mut on heitetty ulos jo kahdesta joukkueesta. :P

Juu, kyllä vihan voi kanavoida muutenkin kuin ryhtymällä väkivaltaiseksi. Tässä ketjussahan näitä vaihtoehtoisia keinoja onkin esitelty.

Niin, voi jos haluaa, ikävä kyllä vain jos haluaa... Halusta se on moni asia tässä elämässä kiinni...

Ikävä vain, että niitä tuntuvat esittävän ennen kaikkea ihmiset joiden tietämys ja kokemus esimerkiksi katuväkivallasta rajoittuu Iltalehden otsikoiden päivittelyyn, tai sitten sellaiset jotka tietävät ehkä liiankin hyvin mitä se on, mutta yrittävät epäuskottavasti uskotella itselleen ja muille olevansa jotain ääripasifisteja.  ::)

Pidän henk. koht. tässä kontekstissa erittäin maadoittavana seikkaa, että tuttavapiirini koostuu enimmäkseen linnataustaisista eikä mistään päättömiä höpisevistä ituhipeistä.  ::)

Tunnen itse paljon ihmisiä, jotka harrastavat muiden ihmisten hakkaamista baari-illan jälkeen. Tai oikeastaan niitä jotka lähtevät tappelemaan ihan vain huvin vuoksi. Sitten ollaan ongelmissa, kun jollekin käykin vähän pahemmin tai itselle siinä sivussa. Koen itse heidät aika lapsellisiksi ihmisiksi, jotka eivät osaa muuten selvittää ongelmiaan, kuin mätkimällä viattomia ihmisiä.

Mielestäni ei ole hirveän hauskaa se, että sivulliset kärsivät. Parille kaverille on käynyt pahasti, kun jotkut hullut ovat käyneet kimppuun ihan noin muuten vain. Toisen naamaan heitettiin tuoli ja naama aukesi siten, että siitä jää loppuelämän jäljet. Toinen heitettiin asfalttiin ja hakattiin ihan vain sen takia, että eräs jätkä ja muutama muija halusivat pahoinpidellä jonkun. Eräs kaveri kärsii loppuelämänsä siitä, että hänen päältään ajettiin tahallaan autolla, seurattiin siis ja kyseessä täysin tuntematon henkilö. Hänellä loppuelämän vammat ja pelkotilat.

Itseltäni ei paljon sympatiaa heru kaikenmaailman öykkäreille. Eräs vanha ystäväkin tuntuu pitävän hirveän mukavana asiana sen, että voi huvikseen pahoinpidellä miehiä.

Sen lisäksi, että joku haluaa tahallaan satuttaa muita, ihmettelen myös sitä, miksi ihminen haluaa järjestää itselleen tahallaan ongelmia? Mielestäni on vain rationaalista olla pahoinpitelemättä muita.

Kamppailulajeissahan ei pointtina edes ole pahoinpidellä, vaan lähinnä ne opettavat arvostamaan itseä ja muita ihmisiä sen verran, että ei heitä halua satuttaa siellä kadulla. Otteleminenkin on urheilua, eikä siinä ole tarkoituksena toista varsinaisesti satuttaa. On tärkeää kunnioittaa muita, jotta voisi kunnioittaa itseään.

Ehkä olen sitten joku pasifistihippi, kun en koe oikeaksi pahoinpidellä viattomia ihmisiä. Mielestäni kadulla tappeleminen on aika junttimaista touhua, vaikka siinä kumpikin olisi täysillä mukana. Se on vähän sitä mulkkujen pituuden mittailua. Kummalla on isompi, sulla vai mulla? Hei haloo, lätkäskää ne vaan pöydälle!

Jaa, en minä ainakaan ole eläissäni mitään viattomia pahoinpidellyt, roskasakkia vaan ja sitten niitä jotka tulevat itse haastamaan riitaa. 8)

Ja varsinkin autoja, jos niillä on erityisen k*sipäinen omistaja - kun ne kuvittelevat olevansa siellä pellin sisällä turvassa ja saavat huomata etteivät olekaan... :coolsmiley: I like it.

Täällähän on hurjat vibat.. ::) Oma vihaprosessi kesken, minä hakkaan vain tyynyjä ja huudan kuin hyeena! Ja se auttaa, tulee mukavan vapautunut ja tyhjä olo. Viha kyllä tyrskähtää pintaan hyvin helposti mutta ilokseni muutamat öykkärit ovat huomanneet tämän muutoksen ja olen saanut selvitettyä omia rajojani näille ongelmaihmisille. Väkivalta lisää väkivaltaa enkä siis halua lisätä sitä, olen henkilökohtaisella matkalla eikä tarkoitukseni ole vahingoittaa toisia vaan selvittää oma pääni. Ja siinä on hommaa ihan tarpeeksi.. :smitten:

Ensimmäinen ja tärkein asia on sallia viha itselleen. Viha on hyvä ja vahva tunne ja pitää meidät elossa. Se ei siis tietenkään tarkoita että tirvaiset äityliiniä pataan vaan sitä että selvität tunteesi hänelle- puhumalla, huutamalla jne. mutta fyysistä väkivaltaa ei saa käyttää. Toiseksi: tunnetko omat henkilökohtaiset rajasi? Aika harva tuntee nimittäin. Silloin on vaikeaa pitää puoliaan jos oma reviirikään ei ole selvä. Meille annetaan näitä tuskallisia ihmissuhteita jotta kasvaisimme ja kehittyisimme ihmisinä ja että löytäisimme nämä rajat. Ja kerrankin tiedän mistä puhun koska minua on siunattu sekopäisten sukulaisten lisäksi vaikeilla ystävyyssuhteilla ja erittäin haastavilla ammatillisislla -ja parisuhteilla. En voi suoralta kädeltä nimetä yhtäkään helppoa ihmissuhdetta elämässäni. Astrologisesti tätä symboloivat omasta mielestäni mm.  :mars: :kaksoset: VII h ja  :chiron: :oinas: IV h kertoo että olen vahingoittunut jo lapsuudenkodissani. Löytypä kartaltani  :kuunsolmu:  :skorpioni: XII h. Olen löytänyt apua vyöhyketerapiasta, joogasta, meditaatiosta jne. Yleensäkin "lajit" joissa auotaan tunnelukkoja. Varmasti hyvä Reiki-hoitaja voi tehdä ihmeitä, en ole itse kokeillut. :smitten:
Kehittymättömät ihmiset (ja heitä riittää)vaistoavat kun toinen on kiltti ja vähän heikko ja iskevät kiinni. Siksi on hyvä kehittää omaa vahvuuttaan jotta välttää tällaiset karikot.Kun selvitin muutaman asian elämässäni ja vahvistuin huomasin että hyeenatkin kaikkosivat, toisaalta en enää välitä pyörivätkö he ympärilläni vai eivät ja se on tärkeintä. Mutta hengen elämässä ollaan aina alussa joten hommaa riittää vielä paljon.. ;)

Niinpä. Käyn itse parhaillaan läpi samanlaisia asioita ja voi prrrrrrkkkkll että välillä pistää niin vihaksi!!  :knuppel2: Olen huomannut että äitini on todella katkera ja en halua päätyä samaan jamaan, eli jotain on tehtävä. Vihan tunteita tulee ja menee, välillä kiehuu niin että tekisi mieli lyödä ja huutaa. Kumminkin haluaisin nuo patoutumat purkaa rakentavasti tai edes ilman mustia silmiä, mutta juuri nyt elämäntilanne on sellainen, ettei mihinkään yksinoloon ja riehumiseen ole mahdollisuutta. Vielä kun joudun äitini kanssa olemaan hyvin tiiviisti tekemisissä... Muistikirjan ja kynän hankin valmiiksi ja niiden kautta aion vuodattaa sen mitä pystyn. Sellainen kutina kuitenkin on, että jossain vaiheessa on pakko saada purkaa niitä tunteita myös fyysisesti.



Tuo tunteiden puuttuminen on aivan kauheaa. Kaikki on joko masennusta tai v*tutusta, tietysti itse ei edes tiedä että mistä kaikki johtuu, mutta olo on vain koko ajan mahdollisimman paska. Nollateholla, elämätöntä elämää, pelkkää harmaata. Joku valon pilkahdus on nyt kuitenkin tullut nähtyä ja jotain tuolta sisimmästä on alkanut purkautua ja sitä myötä on löytynyt myös niitä tunteita.

Näin omalta kohdalta toi viha (ja pelko) tuli pakattua tonne inuksiin niin kunnolla, että näin jälkikäteen n. viimeset 5 tai 6 vuotta on mennyt täysin päissään. Nyt sitä tajuaa että kaikki "hyvät" hetket on niitä joista ei itseasiassa muista itse ollenkaan mitään. Tai ainakin hyvin hataralla pohjalla muistikuvat. Ja noista "hyvistä" hetkistä puolet kuultuna on itseasiassa täysin paskapuhetta.

Väännä tuommoisesta muistikatkosta sitten jonkinlainen elämäntarina.

Näin jälkikäteen ajateltuna, kun omat "traumat" tuolla psyykeessä oli pakko heittää turhina pois olosuhteiden pakosta, huomaa että ei ne ollut kuin "vain" voitettavissa, tilapäisiä esteitä. Ei kenenkään muun takia, vaan oman itseni takia.

Jokainen elää omaa elämäänsä, EI KENENKÄÄN MUUN.

Tuosta omien demonien voittamisesta, minkä kanssa olen paininut koko aikaisemman elämäni, sain ikäänkuin "palkinnon". Ympäröivä maailma ja omakuva rupesi heittämään TÄYDELLISTÄ häränpyllyä.

Voin LUVATA jokaiselle OMIEN pelkojensa voittajille samaa.

Ne hetket mitä olen ollut "rajan" toisella puolella, tiedän mitä on oleminen ilman pelkoa, vihaa, huonoa omaatuntoa, ilman huonoa menneisyyttä tai arvaamatonta tulevaisuutta.

Ja fum! Täällä sitä vaan ollaan kaiken sekasotkun keskellä. Raskas kroppa, sama tylsä naama peilissä. Nimi mikä mulle on annettu ja elämäntilanne mikä on.

Aivan kuin työnnettäisiin huonoon roolileikkiin josta en aikaisemmin ole suurimmaksi osaksi osannut nauttia. Opetellessa, opetellessa.... Muuta syytä en noille kokemuksille ole osannut keksiä tähän päivään mennessä...

Minä huomaan tässä vaiheessa elämääni vasta käyväni sitä kamppailua, joka olisi pitänyt tehdä jo teininä. Yritän siis päästä dominoivasta ikeestä irti. Minulla on hyvin hankala ja manipuloiva äiti-tytär-suhde oman äitini kanssa ja joudun tekemään irtiottoja jatkuvasti hänen kanssaan. Varsinkin nyt tämä korostuu entisestään, kun itsellä on lapsia.

Mutta voi sitä vihan ja raivon määrää, mikä minussakin asuu. En ole koskaan uskaltanut vapaasti kertoa, miltä minusta on tuntunut, etteikö minua olisi siitä syyllistetty jollain tapaa. Myös minulla on ollut läjäpäin vaikeita ihmissuhteita, jotka ovat olleet toisinaan raastavia ja pohjallevieviä.

On aika turhauttavaa, kun raivonpuuska tulee, eikä ole mitään, minkä voisi edes seinään heittää. Kauan olen haaveillut nyrkkeilysäkistä. Eron jälkeen kävin kurittamassa nyrkkeilysäkkiä vuoden verran. Se helpotti aggression säätelyssä. Thainyrkkeily on ihanan rankka laji. 

Voi huokaus, kuulostaa niin tutulta. Paitsi että ajattelen, etten varmaan ikinä uskalla saada omia lapsia, koska ihan sama kuinka yrittää tehdä parhaansa vanhempana, jää haavoja, vaikka aina on muka lapsen parasta ajateltu ensin. Huomaa muuten hyvin tuostakin lauseesta, miten helposti syyllistettävissä (ja katkera sekä vihainen) olen.  :idiot2: (Omassa lapsuudessani on siis asiat olleet näennäisen hyvin, todellisuus on ollut jotain muuta ja monta vuotta jatkunut masennus ja ahdistus kumpuaa sieltä lapsuuden oloista ja käyttäytymismalleista).

Oli jotenkin niin hyvä olo tänään. No sitä onnea ei kauaa kestänyt; hetki samassa seurassa äitini kanssa ja taas keittää ja ahdistaa! Käsittämätöntä, miten yksi ihminen voi vaikuttaa näin voimakkaasti. Haluan tästä pois...

Tuo nyrkkeily voisi olla hyvä juttu ja mietinkin sitä tänään ennen kuin luin tätä ketjua. Laitetaan ehdottomasti korvan taakse.

Mulle riitti yksi puhelu.Kaikki hienosti, ihan kiva päivä...sitten tämä ihminen soittaa ja pam! Koko ilta v*****lleen ja vihat taas pintaan. Jumankauta että en ikinä opi tätä: pitäisi vaan pysyä erossa...

Kun erosin joitakin vuosia sitten tuli valtava vihavaihe.Viha oli suuri voimavarakin,mutta kun niitä vihattavia ihmisiä alkoi exän lisäksi olla niin paljon,ettei yksinään raivoaminen tyhjille seinille riittänyt aloin ommella nahasta suurta säkkiä,jonka sisälle laitoin yhtä sun toista.Sain säkin nostettua koukkuun kattoon.
Aina, kun se hillitön viha tuli pieksin ja moukaroin säkkiä.Sanoin aina ääneen kenet hakkasin,että tässä on sulle s....tanalle,tässä ja tässä.Toisinaan vetelin harjanvarrella,joskus ruoskin mattopiiskalla.Nimesin asioita usein,mistä SE saa turpiinsa.Sai siinä äitikin selkäänsä.Anopin hakkasin useampaan kertaan,anopilta pyysin anteeksi kerran.Anoppiviha loppui siihen.Huomasin sitten,kun olin hakannut erinäisen joukon porukkaa tuli se anteeksi antokin heitä kohtaan,joskaan eivät kuulu enää ystäviini.Exää pieksän edelleen,olisin puukottanut,mutta menisi hyvä säkki rikki,mutta kidutus keinojahan riittää muunlaisia.
Säkki roikkuu katossa,ja toisinaan turvaannun siihen silloinkin,kun sapettaa.Se on helpotus.
On siellä säkin pieksennässä käynyt muutama ystäväkin,laitetaan ovi kiinni.Sitten sieltä kuuluu kiroilua ja läiskettä.Joskus ollaan porukalla pieksemässä joku hankala työkaveri tai esimies.
Voi kuinka monta äitiä on hakattu,me ikäihmiset,myöhäisellä iällä.Usein tulee se anteeksi anto,vie vain aikansa ennenkuin tulee säälintunne.

Muistelen erästä 14v poikaa,joka oli otettu huostaan,kun selvisi,että isä oli käyttänyt häntä hyväkseen aivan penestä lapsesta asti.
Poika kohdisti vihan itseensä ja yritti itsemurhaa,kun pääsi pois kotoa.Otin hoteisiini sitten,vein maalle mökille.Tehtiin miesten haalareihin täytteet(isänsä käytti paljon haalareita)Potkupallosta pää jne oli kaikki kenkiä myöten.
Poika alkoi purkautua,ja piestä ukkoa,retuutti sitä,väänsi selälleen,se oli sanatonta raivoa.Siinä näin kuinka paljon vihaa voi olla.Toista kuukautta sitä kesti,poika laihtui ja raivosi.Iltaisin oli koottava hänet aina uudelleen.
Yhtenä päivänä poika oli vetänyt ukon puun oksaan hirteen.Ukko roikkui puussa,poika teki muita hommia,kalasteli,ui,heitteli koripalloa.Katsoi ukkoa ohi mennessään halveksivasti.
Linnun pelätin oli ryytimaan reunassa,sillä oli kietaisumekko päällä.Kerran poika retuutti sitä aikansa,sitten rikkoi,oli polvillaan sen vieressä.Sitten tuli se suuri itku ja kova valitus,jota olin odottanut.Poika itki äitiään,joka oli ollut tietoinen hyväksikäytöstä,mutta ei puolustanut.
Ukot ja akat olivat tehneet tehtävänsä siltä osin. Terapiat jatkuivat ja lopputulos oli hyvä,ihmeen hyvä.    Joskus väkivalta hallittuna on tosi hyvä,kun se ei tuhoa,kuin jotakin tekoukkoa tai säkkiä.
 Aina ei tarvitse nyrkkeillä urheilumielessä,sen voi tehdä silkasta vihasta turvallisesti.

Kittos, sansai. Tämä oli rohkaiseva viesti. Melkein kyynelehdin, kun luin tuon pojan eheytymiskertomuksen. Vaikkei omat asiat ole olleet noin pielessä, niin huomaan kuitenkin samoja elementtejä. Tosin meillä isä oli se tossukka, joka pakeni tilanteita ja äiti varsinainen matriarkka. Oli tilanne mikä tahansa, sitä tuntee tulleensa petetyksi omien vanhempiensa taholta.  >:(

sansai, tulipa mieleen että olisipa itsekin saanut pienenä tuollaista terapiaa.. :smitten:
(tosin oma taustani ei ole läheskään yhtä järkyttävä kuin pienellä pojalla. :'()

        :'(   ehkä useimpien meidän sisällä itkee se pieni lapsi...otetaan se syliin..koskaan ei
 ole liian myöhäistä   :smitten:

Aivan loistava idea.  :2funny: Saattaa tosin herättää esim. kerrostalonaapurustossa kummastusta, jos kämpässään kauheasti pieksää jotakin ja huutelee törkeyksiä?  ;D Tietysti sitä voisi tehdä taloyhtiölle ehdotuksen, että eiköhän laiteta kellariin kaikkien saataville säkki, johon voi käydä purkamassa turhautumia. Saattaisi muuten kummasti kohentaa yleisilmapiiriä.

Tiedätkö sansai, sinun kaltaisesi ihmiset on niitä tosi elämän enkeleitä! Turhaa lässytystä ja siloittelua tähän maailmaan mahtuu niin paljon, ettei tosikaan, harvassa on ne, jotka laittavat tekemään asioita turvallisissa raameissa ja sanovat että nyt on lupa tuntea ja purkaa ne tuntemukset ulos.

Tänäänkin oli hermo niin kireällä tämän äiti-asian kanssa ja eiköhän äiti sitten tivannut että oletko niinkö pahalla päällä vai? Heti tuli jotenkin syyllinen olo ja sitten vielä entistäkin vihaisempi, "mikä sinä olet kertomaan että milloin saan olla vihainen?!" Ääneenhän tuota ei voinut sanoa, se tilanne olisi räjähtänyt ja varmaan välit menneet kokonaan. Voivvvvprklsttana ettenkö sanoisi. Tässä olen näitä asioita kelaillut ja päänsärkyhän siitä seurasi. :(

Vaikka sukulaisiaan ei voi valita, ei niistä ole pakko pitääkään eikä niiden kanssa ole pakko olla väleissäkään - paitsi jos asuu saman katon alla tai on samassa firmassa. ::)

Sanoin omille lähisukulaisille suorat sanat jo aikoja sitten eikä tässä olekaan oltu vuosiin tekemisissä, ja hyvä niin. Pidän enemmän työ- ja muista kavereista.

Siinäpä ne molemmat ongelmat tulikin.  ;D Onneksi on vain väliaikaista.

Olen miettinyt monta kertaa mihin se sukulaisuus oikein velvoittaa.Velvoittaako se johonkin erityiseen silloin, kun se on tukahduttavaa ja raskasta.Mitä siinä voisi tehdä.On kuin loputonta suota kulkisi.
Olen ottanut irtiottoja,sanonut,että nähdään kesällä uudelleen,on ollut tervehdyttävää irtautumista.
Eräälle sanoin,että häivy!Häipyi,en ole kaivannut.Joskus toivon,että tulisi,vain saadakseni heittää ulos uudelleen.
Vanhemmat ovat varmasti ne raskaimmat ihmiset,jos sitä ovat.Minulle oli äiti.Oli niin monenlaista.
Olen ajatellut jälkikäteen millaisena äiti on kokenut minut,kokiko yhtä kauhistuttavana,kuin minä hänet.Tunsin,että hän roikkui päivittäin minussa,marmatti puhelimessa,aina tuli paha olo ja vihainen olo,varovainen olo jo, kun vastasin puhelimeen,selkäkarvat olivat pystyssä.Äidin luona käyntiin oli tsempattava itsensä iloiseksi,pois lähtiessä oli kuin olisi roikkunut hirressä.

Kerran sitten äidin soittaessa(olin varmaan jossain mielenhäiriössä vähintään)sanoin,että voi äiti rakas,kun minulla on ollut sinua ikävä,ihana kun soitit...Oli hiljaista puhelimessa..meni kauan,sitten huutelin,että äiti,äiti,oletko siellä.Aika tyrmistynyt oli äidin ääni ,kun henkäisi olevansa siellä.
Kyselin innoissaan ruokaohjetta,kehuin,kun oli opettanut minulle niin paljon kaikkea,josta saan kiittää häntä ja sanoin että hän on maailman paras äiti.Sanoin soittavani viikon kuluttua ja pistin puhelimen kiinni.Ei soittanut äiti sen jälkeen.Minä soitin.Siitä läksi meidän kohdalla muutos,äiti sai haluamansa arvostuksen ja minä rauhan.
Kun menin käymään,hyökäsin rutistelemaan äitiä,halasin ja retuutin,ja äiti oli kuin kuningatar.
Tuntui alussa vaikealta ajatus äitin halaamisesta,mutta voi miten se sujui hyvin.Äiti tunsi saavansa arvostusta ja minä tunsin samoin.Suhde kehittyi,en olisi sitä uskonut.Meillä oli hauskaa usein.Tuli aika jolloin sain sanottua joskus äitille,että pää kiinni.Äiti nauroi kuollakseen,ja piti sen päänsä kiinni.
Se oli minun ja äitini tarina.Kun äiti kuoli 83v,niin minulla oli tunne ,että olin ollut ihan hyvä tytär.Se oli hyvä tunne lopulta,jos ajattelen muutamia ensimmäisiä vuosikymmeniä tuntiessani itseni täysin paskaksi    :angel:  Äitini teki virheitä,minä teen virheitä,lapseni tekevät omat virheensä ja heidän lapsensa, niin kulkee sukupolvien ketju.

:

Voi sansai, mistä sä ammennat tuota loputonta viisautta!  Olen monesta ketjusta lukenut sun kirjoituksia, ja voin vain ihailla sun kaltaista ihmistä.  Pidä tuo.
 :smitten:

Niinpä. En siis ole tajunnut koko tätä omaa kuviota ennen kuin kohdalle tuli ihminen, joka kyseli ja kyseenalaisti asioita ja tuumasi lopulta että katsoppa tätä tilannetta nyt itsekin, mieti mikä on syy ja seuraus. Jotenkin sitä vaan tallusteli niin laput silmillä ja etsi syitä pahaanoloon ihan muualta, kuin sieltä mistä se on alunperin lähtöisin. Onneksi työ/asuntojuttu on väliaikaista ja kunhan tämä projekti on saatu loppuun, pitäkööt tunkkinsa, alan tehdä jotain muuta, sellaista mistä MINÄ tykkään ja haluan ja haaveilen. Toivottavasti tässä vain hermot kestää sen aikaa.

Nyt onneksi tuli tuota fyysistä välimatkaa taas hetkeksi aikaa ja heti on helpompi olla. :P

Mä tarttisin tyypin, joka osais vetää oikeista naruista oikeaan aikaan. Joka kykenis valvomaan kaikkia purkauksia, tarjoamaan sen haalariin puetun pellen hakattavaks ja tarpeentullen rauhoittamaan rajummanki purkauksen.

Mistäpä tämmöisen löytää? :o