Astro Foorumi

Siis jos olet selvänäkijä ilman välineitä, kortteja tm. niin kuinka viestit sulle tulevat? Kuvina silmien eteen, tunnetilana, ääninä päähän?

Ite omaan jonkinlaiset alkeelliset selvänäkötaidot, mutta helpoin tapa mulle on kirjoittaa vastaukset. Siis justiin vaikka, että kysymys tulee sähköpostilla, ja mä vastaan siihen kirjoittamalla. Mä en näe mitään, en tunne mitään, tulee vaan hirveä keskittymiskyky päälle, ja kirjoitan vain ajatukset joita jostain syystä en edes ajattele  :D Ne sanat siis vain tulee.

Ois kiva kuulla muiden kokemuksia, ja sitä, että jos mun kyky on kirjoittaa, niin voinko mä koskaan esim. kasvotusten saada tulkintaa tehtyä? Kerran olen yrittänyt puhelimessa eräälle naiselle, mutta se meni jotenkin ihan takelteluksi  :(

Nukkumalla. Näkemällä unta.

Minulle ainakin viestit tulevat ihan vaan heräillä ollessa, silmiin nousee esim ampulanssin kuva jne jos jonkun kanssa juttelen.Tai yhtäkkiä tulee joku päivämäärä tuolta jostain,joka pitää ääneen sanoa. Ja joka ikinen on pitänyt paikkaansa.
Tätä on tapahtunut viime aikoina paljon.
Ja näen myös enneunia...
Nyt vasta olen ottanut tarotkortit käyttöön ja ihan intuitiolla menee osa ennustuksista.

mulle tulee tunteina, erikoiset olot koskee itteeni.
korteista kun katon, välillä menee kanavoinniksi mutta pääosin kuvia, värejä.

Minä toimin tulkintoja tehdessä samoin kuin sinä JenJen. Kun tekstiä lähtee tulemaan sitä vain tulee. Kun se loppuu, se loppuu. Yleensä en muista jälkeenpäin mitään, mitä olen kirjoittanut. Olen toiminut ja toimin edelleen ammatissa, jossa kirjoitan paljon, mutta toisin kuin tulkinnoissa muistan jokaisen kirjoittamani asian myöhemminkin.

Menneiden elämien tulkinnoissa saan vision menneen elämän hahmosta. Se on yleensä alkuun jotain pientä, esim. erilaiset silmät, tietynlainen tukka, jokin päähine tai muu asuste jne. Siitä sitten lähtee se samanlainen tekstiryöppy tulemaan!

Itse itselleni tulkintoja kysellessä juttelen yleensä suojelusenkelini kanssa, joskus oppaan kanssa. Suojelusenkelin kanssa voin keskustella milloin vain ja vastaus tulee aina telepaattisesti. Oppaiden kanssa yleensä meditoin ja keskustelen sitten siellä toisella puolella kasvotusten.

Kiva kuulla AthaMaarit että joku muu saa myön nää asiat samallalailla. Ootko koskaan koittanut kertoa asioista naamatusten, ja kuinka silloin on käynyt?

Mä olen kyllä joskus miettinyt, että onko mun tulkinnat ihan puuta heinää ja mielikuvituksen tuotetta, mutta oon saanut kyllä positiivista palautetta joiltain, että nappiin on mennyt. Joskus sitä vaan kyllä olis kiva tietää, että kuinka paljon oikeasti omat kertomat pitää ihmisillä paikkaansa pidemmällä aikavälillä. Itselleni enkä läheisilleni näe juurikaan, joten heidänkään kanssaan ei voi testata  :)

Mulla on myös hyvä intuitio ihmisten tunteiden suhteen. Mulle ei voi valehdella, näen sen heti. Näen myös ihmisten salaisia tunteita, parikin kertaa olen nähnyt "pariskuntia" esim. töissä, joilla on miehet ja vaimot kotona. Olen aika tarkkanäköinen tällaisissa asioissa, joskus kyllä hieman mietityttää, että mitä ihmettä mä sillä tiedolla teen, jos joillain ihmisillä on suhde keskenään, vaikka ovat varattuja? Tai mitä ihmettä mä sellaisella tiedolla teen, että naapuri on ihan rikki ja epätoivoinen parisuhteessaan? Tai mitä mä sillä tiedolla teen, että joku valehtelee mulle ostaneensa punaisen pipon, vaikka olisikin ostanut sinisen?  ;D

joo, toi on tuttua. tiedän jo kuinka käy erään ystäväni "rakkaussuhteessa".. mutta eipä voi moiseen puuttuakkaa.

Tuo on kyllä niin totta ,että yritäppäs sitten kaverille ruveta vinkkaileen, että tuo suhde ei tuu kestämään, että mä vaan tiedän sen, niin kohta saa kuulla olevansa hullu ja vaikka mikä ::)
Joten täytyy vaan katsoa vierestä, kun toisen maailma sitten romahtaa aikanaan...

Minä näen myös pariskunnista heti, miten suhde tulee kestämään. Minkä tyyppisiä haasteita tai ongelmia tulee vastaan, millainen on kumppaneiden välinen suhtautuminen toisiinsa siellä suljettujen ovien takana, joskus myös menneiden elämien yhteyden pomppaavat esiin jne.
En kuitenkaan KOSKAAN IKINÄ mene sanomaan MITÄÄN näistä pariskunnille itselleen. On suorastaan rikollista puuttua toisten parisuhteeseen - en ikinä voi tietää, minkälaista henkistä tehtävää nämä sielut suorittavat keskenään ja minkälaisen emämunauksen heidän sieluntiehensä teen, jos menen sanomaan "jätä se ääliö, ei tuo toimi kuin pari vuotta". Aina on kunnioitettava toisen sielun tietä.

Parisuhde on aina oikea, kestipä se 2 viikkoa tai 20 vuotta. Kaikelle on tarkoituksensa. Juuri se ihminen juuri siinä hetkessä on sinulle oikea ja sinä hänelle. Ongelmia syntyy sitten, jos väkisin yritetään perustaa parisuhdetta tai jäädään roikkumaan suhteeseen, joka on jo täyttänyt tehtävänsä.

Mitä JenJenin kysymykseen kasvotusten tulkkaamiseen tulee, en yleensä tee niitä :) Niistä tulee tehdessä erittäin lyhyitä ja yksinkertaisia. Kaikkein läheisimpien ystävien kanssa sitten ruoditaan elämiämme, päätöksiämme, ajatuksiamme ja muutoksiamme puolin ja toisin kasvotusten, selvänäköisiä kun satumme olemaan kaikki :) Se tosin on enemmän sellaista tuen/neuvojen hakemista omilla intuitiolle tyyliin "hei, tarvitsisin konsultaatiota tähän asiaan, kun minusta tuntuu tälle. Mitä sinä sanot, tuleeko sulle visioita?"

   ;)  Minua on kiinnostanut jo pitkään...että missä on henkimaailma..

        Onko se täällä maanpäällä..vai jossakin muualla..taivaassa..pilvien yläpuolella.. :idiot2:

       Kiitos taas ;D Vastauksesta :smitten: :angel:

Minä olen ennemminkin energian kanavoija kuin selvänäkijä, vaikka lapsena minulla olikin selvänäkö. Minä saan sanoja, fraaseja tietoa mieleeni. Esim. vaikeassa suhteessani, kun harkitsin eron ja jatkamisen välillä, sain selvän latinankielisen fraasin päähäni: Memento mori corpus Christi ja tätä ennen olin nähnyt unen, jossa minulle oli tehty Y-viilto, minkä tekee patologi ruumiinavauksessa.

Saan viestejä unen ja valveen rajamailla, mutta myös symbolisten unien kautta. Toisista ihmisistä aistin heidän energiansa, enkä pysty joidenkin ihmisten lähelläkään olemaan. Valehtelua en pysty näkemään. Saan myös visuaalisia kuvia mieleeni.

Ennen kaikkea, olen parantavan energian kanavoija. Mutten tee sitä kuin silloin tällöin ja vain siihen asti, kun minulla on enkeleiltä lupa. Tunnen myös itsessäni toisen kipeät paikat hoitotilanteen aikana, jos en ole itseäni kunnolla suojannut.

Visioiden saaminen, intuition kuuleminen tai asioiden pompsahtelu nenän eteen ongelmatilanteissa ovat normaaleja ja ah niin hienoja asioita :)

Itsekin voi olla joskus vinkin viejä. Viimeksi toissa yönä näin unta, jossa oli entinen luokkakaverini. Minulle tuli herättyä heti olo, että minun täytyy soittaa hänelle ja kertoa uni. Jo siinä vaiheessa, kun luokkakaverini puhelin soi hän kertoi tietäneensä, että olen nähnyt unta, jonka haluan kertoa.
Kerrottuani unen tämä ystäväni kiitti minua vinkistä. Hän oli juuri edellisenä iltana nukkumaan mennessä pyytänyt neuvoa elämäänsä. Se tuli sitten minun kautta näin ex tempore.

En edelleenkään tiedä mistä oli kyse, mutta hyvä, jos oli avuksi!

Tuli tuosta toisen elämään puuttumisesta mieleen, että joskus kun olen selvännäkijältä kysynyt omien asioiden lisäksi läheisten tulevaa ja välillä vastauksia (vaikkakin aika suurpiirteisiä) on tullut, mutta kerran on sanottu aika suoraan että tämä asia ei kuulu sinulle. Tosin nämä näkijät olivat keskenään hyvin erityyppisiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli vain hyvä, etten tiennyt mitä tuleman piti ja mennyt puuttumaan asioihin sen enempää.

Näettekö ja kerrotteko muidenkin kuin kysyjän elämää koskevia asioita? Kysyjän tarkoitusperäthän voivat olla monenlaiset.



Mulle tapahtui tätä ennen, siis aivan tavallisissa arkisissa tilanteissa. Joko tunsin kipeän kohdan tai tunteen itsessäni tai vain tiesin, esimerkiksi jalkapohjasta, missä on arka kohta. Nykyään tätä ei oikeastaan enää tapahdu. Enneunia olen nähnyt, ne on olleet ikäänkuin kuvanauhoja ja tunteiden välähdyksiä ja tavallaan siinä on ollut monotoninen selostus taustalla.  :2funny: Tunnelmaltaan nuo unet on olleet kaikkea muuta kuin mukavia, joten en tiedä ovatko ne olleet enemmän varoittavia unia.

Minä olen tehnyt niin, että voin vastata esimerkiksi kysyjän lapsiin tai puolisoon liittyviä asioita, tai vanhempiin. Yleensä perheyksikkö on sellainen, jonka sisälle annetaan vastauksia myös toisiin liittyen, koska perheyksikössä kaikkien siinä olevien sielut ja niiden elämäntiet liittyvät toisiinsa.

Joskus vastaan tulee ihan selkeitä "EI!"-tapauksia, jolloin olen aina sanonut asiakkaalle, että en voi vastata tähän, sillä tämä asia ei kuulu nyt hänelle millään muotoa. Jos hän haluaa jotenkin olla yhteyksissä tuohon toiseen, olipa asia ja kysymys mikä tahansa, hän voi lähettää henkilölle rakkautta, sillä rakkauden lähettäminen on aina sopivaa eikä sotke kenenkään elämäntietä.

Henkimaailma siis tekee päätökset parhaan näkönsä mukaan vastataanko henkilölle X henkilöä Y:tä koskeviin kysymyksiin ja jos vastataan niin mitä ja miten.

Multa aika vähän on udeltu muiden ihmisten asioita, lähinnä on kyselty perheestä. Mutta jos nyt joku kyselis naapurinsa rakkauselämästä, niin eipä tulis kyllä mieleenkään kertoa  ;D Sitäpaitsi, mä uskon, etten näkisikään, yleensä pystyn tulkitsemaan vain henkilön/kysyjän läheisimmät suhteet, joskus niitäkään ei pysty näkemään kunnolla. Riippuu varmaan paljon siitä, paljonko ko. hlö itse luovuttaa mulle päänsisäistä ajatusmaailmaansa, ja mitä siihen kuuluu.

Onhan tuo kysely aika puuduttavaa välillä. Koska tulee mies, millainen mies se on, ulkonäkö, ikä ja hyvä ettei nimikin  ;D Eli kysyjällä ei juurikaan ole mitään henkistä pohdiskelua alla, vaan on vaan utelias.

Kaikista suurimman nautinnon mä saan, kun pystyn auttamaan ihmisiä vaikeassa tilanteessa. Että se ei ole mitään romanssi, mies, matka kysymyksiä, vaan ihan oikeasti oman henkisen tiensä pohdintaa, ja tuen saamista vaikeaan tilanteeseen.

Joillekin ihmisille en näe mitään. Joillekin taas tosi paljon. Joskus nykyhetki muuttuukin tulevaisuudeksi, koska mun on vaikea nähdä minkäänlaisia ajanjaksoja.

Minulla on tapana sanoa aina suoraan asiakaskyselyihin, että minä en ole sellainen näkijä, joka katselee tuollaisia kuvailemiasi asioita, joita minä nimitän Elämän Nippelitiedoiksi. Pientä ja hauskaa, mutta ihmisen henkiseltä kehitykseltä katsottuna yhdentekevää. Onhan se toki kiva tietää, että vuonna 2014 syntyy vauva nimeltä Sini, mutta sielun kannalta on tärkeimpiäkin kysymyksiä, kuten

- Miksi lapsi syntyy?
- Mitä hän opettaa minulle?
- Mitä minä opetan hänelle?
- Mikä on meidän välinen sopimus?
- Miten valmistaudun parhaiten lapsen syntymään?
- Mitä minun täytyy tietää tähän asiaan liittyen?
- JNE!

Nippelitiedon kysyjät ovatkin yleensä sitten pettyneet, kun vastaukseksi ei tule valmista settiä, vaan neuvoja ja vinkkejä oman elämäntien kulkemiseen sekä haaveiden toteuttamiseen.  :coolsmiley:

Minusta tuollaisissa "koska se minun mieheni tulee oven taakse" -kysymyksissä ei ole mitään pahaa. Olen sitä mieltä, että sillä itse kysymyksellä ei ole paljoakaan mitään väliä, sillä se mitä sitten tulee esille, on kuitenkin aina sitä mitä ihmisellä on sillä hetkellä käsiteltävänään elämässään. En usko että kukaan edes odottaa mitään tarkkaa vastausta milloin ja millainen se tuleva mies ym sitten on, sillä ei sellaisia vastauksia edes voi antaa. Se neuvon kysyminen on vain sellaista helpotuksen ja tuen ja uusien näkökulmien hakemista, todellisuudessahan jokainen itse tietää vastaukset omiin kysymyksiinsä sisällään.

No huh. Kuulostipas tutulta!  :o Joskus kuvittelin olevani vainoharhainen ja pidin itseäni aika :idiot2:
Nykyään olen pitänyt parhaimpana kuunnella intuitiotani asiassa kuin asiassa, sillä se on ollut aina oikeassa. :) Valitettavasti sekään ei aina ole helppoa. Esimerkiksi vuosi sitten tutustuin naiseen, ystävystyimme. Minulla oli vahva fiilis, että muijassa on jotakin mätää, mutta jostain syystä työnsin fiiliksen taka-alalle, enkä halunnut uskoa itseäni, koska meillä oli niin mukavaa yhdessä.
Nyt olen katkaissut välini häneen, kun alkoi soitella miehelleni milloin minkäkin tekosyyn varjolla.. :(
Viimeinen niitti oli, kun nainen hankkiutui samaan baariin mieheni kanssa. *huokaus*
Mutta mitäs en uskonut ihteäni  :P
Henkimaailman viestejä on tullut muutamaan otteeseen unien kautta, mutta useimmiten vain "tiedän" asioita. Tulevat ikäänkuin ajatuksina.

Joskus näen unia, mutta useinmiten kuvat vain nousevat eteeni. Joskus näen hahmon, joka symboloi tulevaa asiaa...  Jos minulla on jotain mielessä, johon etsin vastausta, menen omaan "aliseeni" (en tiedä sen nimeä, mutta se on paikka mielessäni, johon pääsen maassa olevan onkalon kautta...), ja siellä on pieni maailma pienen oven takana... Löysin sen paikan jotenkin vahingossa jo ihan pienenä.

Ennustan ihmisille taroteilla, joskus, jos tuntuu siltä, että sille on tarvetta.

Hih :) Täällä sama meininki... välillä tosin selvästi tunnen, etten "ole yksin"... mutta olisipa kiva saada "kunnon yhteys" avattua joskus..kai tuo sitten ajan kanssa? ::)

Unissahan nuo tulee. Intuitio on myös ajoittain voimakas, mutten jostain syystä osaa siihen luottaa vaikka ainahan se on oikeessa ollut...

Tällä hetkellä on jälleen menossa jakso kun päivittäin muistutetaan paikasta jossa mun kuuluu käydä..Nää jaksot (kestoiltaan parista viikosta pariin kuukauteen) on kuluttavia koska se tunne lyö päälle kun aalto-iso sellainen.
"Painostus" on alkanut jo lapsena isomummin taholta ja nyt selkeesti jatkuu sekä sen, että enon välittäminä.
Joka kerta sanon etten ole unohtanut (en pysty  :-\ ), mutta että hommaavat rahat siihen ja jonkun vahvan ihmisen mukaan, koska tuskin siitä mikään "mukava puistokävely" tulee...enkä uskalla tehdä sitä yksin..
Paikkahan tietenkin on Auschwitz...

mulla on sama paikka. jotenkin koen että liittyy edelliseen elämääni, mutta en osaa sanoa kummassa "leirissä"

 :smitten:


Mahtavaa Jenjen ja Atha!  :smitten: Juuri noin parhaat ("oikeat") ja vastuunsa tuntevat selvänäkijät toimivat.  :smitten:

Näkijöitä on moneen junaan. :o Nimittäin tuolta jo aiemmin mainitsemaltani näkijältä kysyin, että mikä mahtaa olla minun ja (silloisen) mieheni yhteinen karma (kuulemma yhteisiä entisiä elämiä oli takana useampia) ja sain vastaukseksi, että en tiedä, se on teidän välisenne asia.  ;D En tiedä muotoilinko kysymyksen väärin, vai oliko se nyt vaan turhaa tietoa, mutta oli se vähän hölmön tuntuinen tilanne. Tässä siis tunnettu ja suosittu näkijä kyseessä.

Niin minä lähinnä kummeksuin sitä omalle kohdalle sattunutta näkijää, joka ei osannut/halunnut vastata kysymykseen "miksi olemme yhdessä tässä elämässä?". Eli mielestäni tuossa ei henkisen kehityksen pohdintaan tarjottu opastusta, vaan sivuutettiin koko asia. Vaikka mistä sitä tietää, jos se tieto ei ollut tärkeä tai jostain syystä oli parempi ettei se tullut siinä esille ja siksi vastaus oli mikä oli.

Minäkin näin. Intuitio kertoo, päähän vain pälkähtää ajatus. :) Tai tunne.


Et ole ainoa.. Ja mä ainakin alkuun epäilin ja pohdin usein, että mikä oikein omaa mielikuvitustani/egon juttelua ja mikä aitoa. Mutta nyt kun vähän aikaa on kulunut, ja oon kuunnellut intuitiota/toiminut sen mukaan, olen alkanut selkeästi erottaa, mikä on egon juttuja. Kaikki ylimääräinen, "turha".. Sen huomaa. Ja kaikki hienoinen kehitys antaa voimaa luottaa, itseensä! :smitten: Pikkuhiljaa luottamus kasvaa.. Minen sinänsä enää niin paljon epäile, mutta annan joskus muille hölmöille ajatuksille valtaa, jotka sekoittavat.. peloille.. Saturnus 12.huoneessa kummittelee.. ::)

Jos ennalta näkemisestä puhutaan niin itselläni tulee joskus, mutta aika harvoin enneunia. Yleensä näen jotain aika pieniä asioita esim. näin sen että eräs tuttuni tulee eroamaan hetken päästä. Minulla oli myöskin tässä vähän aikaa sitten suhde kehitteillä erään miehen kanssa, näin unessa että hänellä on lapsi, en siis tiennyt tästä lapsesta mitään. Ei mennyt kuin pari päivää ja hänen ystävänsä kertoi minulle että tällä miehellä on lapsi.
Enneunet eroavat selkeästi normiunista, sen vain aistii.
Näin myöskin unessa sen että tulen tutustumaan erääseen vanhaan ystävääni, joka on uskoakseni myöskin henkilö jostain entisestä elämästäni, en tiedä vielä ainakaan että mistä.

Sitten joskus minulla vain tulee ihan yhtäkkiä sellaisia olotiloja että pian tulee tapahtumaan jotain hyvää tai jotain pahaa, joskus, mutta aika harvoin aistin myöskin sen että tuleeko se tapahtumaan minulle vai jollekin läheiselleni. Yhden kerran olen myöskin aistinut vahvasti sen että eräälle läheiselleni tulee tapahtumaan jotain mikä muuttaa hänen elämäänsä pitemmäksi aikaa, ja näin tapahtui. Se oli onneksi hyvä asia. :)

Energiat aistin myöskin ihmisistä. Kerran aistin myös sen kuinka eräs ystäväni lähetti hyvää energiaa eräille kavereille jotka muuttivat sen hetkisen paikan ilmapiiriä ahdistavaksi puheillaan. Se oli vähän sellainen "mitä tapahtuu" hetki. Hän istui minua vastapäätä keittiön pöydän ääressä, keskustelimme ja tuli sellainen hiljainen hetki. Pian tunsin että hänestä lähtee aika voimakasta energiaa, en voinut edes katsoa häneen. Tämän jälkeen naurahdin ja kysyin vähän varoen että "Mitä sä äsken teit?" hän; "ai sä aistit sen." :D

Tiedän sisimissäni että pystyisin vahvistamaan näitä aistejani, mutta uskon etten ole siihen kaikeen vielä valmis.  ::)

Oletteko pystyneet 'valitsemaan', miten viestit tulevat?

Eräs näkijä sanoi mulle, että mulla on erittäin vahvat energiat, ja että mulla on näkijän kykyjä.  En vaan itse tunnista niitä.  Luulis, että tällä ikää jo tunnistaa!  :idiot2:  Hän sanoi, että mulla on jokin tunnelukko, mikä pitäisi avata, niin kolmas silmä aukenisi samalla.  Sen jälkeen voisin itse valita joko selvänäköisyyden tai selväkuuloisuuden.  Jos sellainen valinta olis mahdollinen, en haluaisi ainakaan kuunnella mitään kuiskimista korvaan, vaan mieluummin näkisin 'näkyjä'.

Mua epäilyttää hirvittävästi tämä asia, mutten saa mielelleni rauhaa.  Eikö tällaiset kyvyt ole yleensä ihmisellä jo lapsesta asti, jos on ollakseen, eikä ilmene vasta lievänä viiskymppisenä?

Itse en juurikaan ole vaikuttanut siihen että miten minulla nämä viestit ja aistit toimivat näitten asioiden suhteen, mutta yksi asia on se, että en ole ikinä halunnut omin silmin nähdä ihan konkreettisesti mitään henkimaailmaan liittyvää. (kummitukset yms.) Tämä ilmenee monissa tällaisissa tilanteissa aika vahvana, se hokeminen itselle että "en halua nähdä". Uskon että pystyisin näkemään asioita, mutta en halua.
Kyllä ne minulla ainakin on nämä kyvyt olleet ihan lapsesta asti, olen aina ollut herkkä aistimaan erilaisia asioita, mutta uskon että tuo sinun tunnelukkosi vaikuttaa siihen sitten niin suuresti. Tiedätkö yhtään mitä se voisi olla? :)

Minä taas ajattelen, että jonkinlainen intuitio ja tuntemisen kyky on sellainen aisti, joka jokaisella ihmisellä on, kaikki eivät vain käytä sitä, ehkä kieltävät sen tai eivät löydä sitä tai uskalla luottaa siihen. Hankalinta on se, että osaa erottaa intuition tunteistaan, sillä sitä on itselleen tosiasiassa mestarihuijari.  ::) Uskon kuitenkin että avoimella mielin kun suhtautuu, niin voi minkäikäisenä tahansa avata uusia ovia elämässään.  :)

Jännä muuten tuo

"voisin itse valita joko selvänäköisyyden tai selväkuuloisuuden"

Onko se noin rajattua sitten? Että vain yhteen aistiin niitä viestejä tulee?

Itselläni tuntoaisti on tutuin, siksi aistin sitä kautta enemmän. Luulen että ne viestit automaattisesti tulevat sillä miellejärjestelmällä mikä on vahvimmin käytössä ihmisellä. Monipuolisemmaksi voisi ehkä kehittyä opettelemalla käyttämään useaa järjestelmää? No, tällaisia heittoja vain.  :)

En mä yhtään tiedä, mikä se lukko voisi olla.  Mutta sen täytyy olla hyvin lapsena tullut, kun en silloinkaan muista kokeneeni mitään 'yliluonnollista'.

Muistan kyllä tätivainajani sanoneen, jonkin ihan mitättömän asian jälkeen, että kyllä olen tullut sukuun, jonkin verran kuulemma ollaan noitia.  :crazy2:

Mutta mistään henkimaailman asioista meillä ei koskaan puhuttu, korkeintaan käskettiin kuunnella Jumalanpalvelusta sunnuntaina radiosta.

Olen tähän mennessä käyttänyt kortteja. Mutta nyt parin viikon sisään olen kokenut ennaltanäkemistä ihan sattumalta.
Ajatuksiini on vain noussut jokin ajatus/kuva tai tunnen jonkun tunteen kehossa. Esim. kurkkua kuristaa, rintaa painaa/ahdistaa jne.

Tämä on minulle todella uutta.  Eräs henkilö lähestyi minua korttitulkintaa pyytäen, mutta minulla
ei ollut kortteja juuri silloin kun luin hänen viestinsä. Silti minulle tuli hirveän suuri tarve vastata
hänelle. Rauhoitun siis hetkeksi ja keskityn ihmiseen ja alan kirjoittamaan. Tein tämän ihan testinä itsellenikin ja kirjoitin siitä sille henkilölle ja pyysin palautetta näkemäni ja tuntemani oikeellisuudesta.

Palaute molemmille lähettämilleni viesteille oli, että olin tuntenut oikein. Olin toisaalta todella hämmästynyt tästä, koska olen aika skeptinen omien kykyjeni suhteen, en luota itseeni niin sanotusti.

Mutta olen sen huomannut, että joillekin henkilöille on hyvin helppo vastata, toisille ei tule mitään.
Mutta selkeän pyynnön/viestin näkemiselle minä tarvitsen ja mieluusti siltä ihmiseltä itseltään.
Mutta silti en pysty takaamaan, että mitään ilmenee...

Hei.. minulle tulee tunnetiloina, voin alkaa jopa itkeä jos jollekkin ennustettavalle alan katselemaan ja surua on kovin. Myös kaikki tapahtumat vilisee päässäni ja tuntuu että pakko kirjoittaa juuri näillä sanoilla tapahtumat, enkä muista kirjoitustani jos en lue sitä ajatuksella kun olen tulkinnan tehnyt. :)

Joskus myös kuulen sanoja päässäni ja unet ovat enteillyt paljonkin, joskus näen unia että jokin käskee minua mennä vaikkapa ulos.. ja silloin herään ja minulle tulee heti pakottava tunne mennä ulos ja siellä on jotain tarkoituksellista. ;)

Myös tulee joskus niitä tunnetiloja että nyt tapahtuu jotain kohta, ja tulee selllaisia hetkellisiä välähdyksiä.. minulla ne vaan ikävä kyllä enteilevät useimmiten pahaa  :-\

Keskiyön Vahinko?; Ei itse asiassa ole tullut ikinä mieleenkään että voisin jotenkin muuttaa niitä huonoja tuntemuksia positiivisiksi asioiksi. :o
on aina ollut sellainen olo, että jotenkin vain aistin tulevia ja jollain lailla merkittäviä asioita ennalta, mutta minun tulee vain hyväksyä ne ja odottaa mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. :D
voisihan tuota joskus kokeillakin, tiedä sitten toimivuudesta. :)

Itse olen näinä vuosina kun olen tehnyt auttamistyötä selvänäkijänä, meediona, eheyttäjänä ja psykometrikkona saanut viestit suoraan henkimaailmasta näkyinä, sanoina mieleeni ja vahvoina tuntemuksina sekä vain kirkkaana tietona asioista joista minulla itselläni ei millään voi olla mitään tietoa kun en yhtään tunne asiakastani.

En koskaan käytä mitään apuvälineitä ja kanavointi toimii puhelinkeskustelussa sekä henkilökohtaisessa tapaamisessa. Saan myös tietoa esineiden ja tilojen kautta eli luen energioita.

En kerro asiakkailleni muista ihmisistä kuin hänen perheenjäsenistään ja sitäkin vain silloin kun tämä sielu antaa siihen luvan, sillä jokaisen vapaa tahto on pyhistä pyhin asia jota tulee aina kunnioittaa.

Henkimaailmaan yhteydessä ollessani kysymyksiin vastaavat henkioppaat ja enkelit, sekä meedioistunnoissa sielut jotka ovat siirtyneet maallisesta elämästä henkimaailmaan.

Edellisiä elämiä näen kuin videoina, mutta vain jos niillä on merkitystä tälle elämälle.

Valoa ja rakkautta elämäänne. <3
Pia Koukila

Aivan sama juttu minulla tehdessäni menneiden elämien tulkintoja! Sanonkin aina, että päässä alkaa elokuva tai animaatiokohtaus, jonka perässä yritän pysytellä mukana ja kirjoitan sitä ylös sitä mukaa, kun se etenee.
Nyt tosin olen huomannut, että aina menneiden elämien alku ei ala videopätkänä, vaan mieleen voi tulla sana, keskustelu, valokuva tai jokin yksityiskohta.

Menneistä elämistä näen vain ne, joilla on merkitystä asiakkaalle tähän elämään ja tämän elämän ymmärtämiseen. Samoin jos ihminen on jo tietoinen joistakin menneistä elämistään, yleensä minulle ei näytetä niitä ja näin ollen asiakkaalle ei kerrota samoista asioista toistamiseen. Miten sinulla menee tämän asian kanssa, Kermasusi?

Huomasithan muuten, että meillä on täällä Astron Auttajalista, jonne voi ylläpitoon ottamalla yhteyttä saada oman ilmoituksen :) Se on ilmaista! (Maininto ja markkinointi foorumin itsensä puolella kun on kiellettyä)

Entisen elämän näyt saattavat myös minulla alkaa vaikkapa jonkun hahmon näkemisestä, tai rakennuksen, esineen, vaatekappaleen tai paikan.

Minäkään en ole tähän mennessä koskaan toistanut mitään sellaista mikä on jo asiakkaan puolesta selvitetty.

Anteeksi tahaton "markkinointi", ei kyllä ollut tarkoitus... tykkään vain allekirjoittaa nykyään viestini omalla nimelläni foorumeilla. Tunnukseni on siis vanha, enkä viitsi luoda uutta profiilia. :)

Pia K

Joo siis ei mitään, ei ollut markkinoinnista kyse! Yleensä täytyy vaan perustella ihmisille ehdotellessa Auttajalistaa, että miksi se siellä on :) Säännöllisin väliajoin tänne tulee myös ihan suoria markkinailmoituksia omina ketjuinaan, joihin sitten joutuu puuttumaan - vain siksi, ettei netikettiä ole luettu etukäteen. Auttajalistassa ilmoitukset ovat myös huomattavasti paremmin organisoituja ja helpompia löytää.

Minua taas on aina mietityttänyt että miten te jotka näette tai aistitte muuten asioita, vaikka juurikin noita entisiä elämia, miten erotatte "todelliset" menneen elämän visiot ihan perus mielikuvituksesta? Onko tilanne tai kuvat itsessään selvästi erilaisia, selvempiä, johdonmukaisempia? Tätä ihan mielenkiinnosta kysyn.

Minä usein esimerkiksi saan paikannimiä, vuosilukuja ja ihmisten nimiä, ja onpahan kerran eräs sukututkija löytänyt näkemäni ihmiset, näkemääni aikaan näkemältäni paikkakunnalta.

Auttajalista on minulle kyllä tuttu jo vuosien takaa.  :)

Minulla menee ainakin niin, että kun visio tulee se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kirjoitan sitä mukaa, kun visio pyörii ja kun se loppuu, se loppuu. En enää saa kirjoitettua mitään. Samoin kun kaikki elämät on näytetty minun kautta, en saa mitään kirjoitettua. Seinä tulee vastaan. Valokuva menee ikään kuin tyhjäksi. Jälkeen päin en muista mitä olen kirjoittanut. Siinä on selkeä ero mielikuvituksella luotuun. Mielikuvitus on jotain, mitä teen itse ja muistan sen. Menneiden elämien katselussa minä en päätä sitä mitä sieltä tulee vastaan ja miten paljon, enkä myöskään muista asioita jälkikäteen.

Olen hyvin mielikuvitusrikas ihminen ja käytän luovuutta työrintamallakin. Se on silti erilaista kuin menneiden elämien katseleminen :)

unina, "kuvina" ,atuksina,tai ihan konkreettisina tapahtumina. (esim. kun auto ajautui ulos moottoritieltä, joku tarttui rattiin ja käänsi siitä...)

LApsena jo oli kovasti vilkas mielikuvitus.. ja edelleen "mielikuvittelen" kaikennäköistä useinkin.
Mutta erotan sen selvästi omaksi tuotokseksi. Nuo "viestit" on erilaisia. Unissa ehkä nykyään selkeimpiä.

Unet. Selviä viestejä ja analysointia. Intuitiota ohjailevissa unissa joku muu hahmo ottaa selvän "pomon" roolin. Noissa sitten on loppukaneettina joku selvä ohje. Eräässä unessa taisin nähdä oppaani, jonka muksuna näin horroksessa jalkopäädyssä seisomassa, ja vannon että kaveri veti norttia siinä seisoskellessa.

Viime yönä jollain konstilla kolmas silmä aukesi (rupesi taas käpyrauhasessa energiat pörräämään) ja luin selvän viestin: "Raiskauskin on vain kokemus." Viesti oli kaneetti omalle heräämiselle ja omalle alkukankeudelle siinä. Tuli vain niin puun takaa vuosi sitten. Viesti oli osittain englantia ja jotain arabian kieltä muistuttavaa, mutta ymmärsin kuitenkin. Samalla äänet kuiskutteli selän takana. En kyllä saanut selvää niistä. Taaskaan. Mutta kaikkinensa aika kärsivällistä porukkaa toisella puolella henkimaailmassa.

Olen nähnyt näkyinä kasvot jostain kypäräisestä miehestä ja intialaisesta naisesta. Intuitio kertoo että taitaa olla jotain edellisiä elämiä. Tai tiedä onko ne rinnakkaisia vai tulevia, kun omista transseista olen päätellyt että aikaa ei ole olemassa.

Vain tässä ja nyt. Tuosta tuo alkukankeus johtuikin.

Mutta eiköhän ne selvimmät tule ihan tästä oikeasta elämästä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja on sinne huudettukkin jos jonkinlaista. Opetuksina pitäisi ottaa kaikki vastaan.