Astro Foorumi

Äidilläni todettin rintasyöpä elokuussa. Leikattiin pois ja sytot alkoi syyskuun alussa. Lääkäri kielsi hoitojen ajan kaikki vitamiinivalmisteet ja luontaistuotteet  ???
Sytot loppuu tällä viikolla ja sitten todellakin tarvitaan voimistusta/vahvistusta koko elimistölle.
Äiti on uskomattoman vahva ollut koko hoidon ajan. Syönyt vaikka makuaisti lähti, laihtunut vain 4 kiloa eikä pahoinvointia ole ollut lainkaan. Teräsmama  :smitten: Kaikki karvat toki lähti ja voimattomuutta oli alussa pari päivää tiputuksen jälkeen.
Eli mitä tällaisen superkuurin jälkeen suosittelette?
Ruokavalio hänellä tosi monipuolinen, liikuntaa harrastaa paljon.
Jotain extraa tarvitaan ehdottomasti.
Itse en kyllä ikinä suostuisi moiseen myrkkykuuriin vaikka olis kyse hengestä.
Toivon sydämestäni että tää olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta äidillä kun joutuu suoniin sellasta myrkkyä tunkee. Hyh!
Kauheeta kun isälläkin on syöpä.
Se on kuitenkin pysynyt koteloituneena jo pari vuotta ja daddy vetelee puujuomaa päivittäin. Mikä sen nimi nyt olikaan...? Joku havupuu-uute
Sitä ainakin kannattaa ottaa ja jotain muuta vahvistavaa lisäksi.
Mitä luontaishoitoja voi kokeilla syöpähoidon jälkeen ja kuinka pian?
Apuja tarvitaan nyt  :)

Sinä olet se vahvistava exkra äidillesi,sen parempaahan ei ole,kuin myötäelävä tytär.  :smitten:
Vahvistavia valmisteita on paljonkin.
Aikana jolloin ei ollut juuri hoitoja, naiset popsivat piparjuurta,ja naisten marjaa,eli puolukkaa menestyksekkäästi.Sitä söivät ruokien lisäkkeenä.Niissä on vahvistavia aineita runsaasti.Puolukassa myös luonnon estrogeenia,jonka elimistö osaa käyttää hyvin hyödykseen.Piparjuuressa on sopivasti äksöniä pitämään ruokahaluja yllä.Niitä voisi maistella,ja jos makunystyrät tykkäävät,niin siitä vaan sitten.Havupuu uute pitää tiellä,jos mikä,se on lisäksi puolukan hyvä ystävä.   ;)

Puu-uute juomaa voi nautiskella hetikin,nimenomaa,jos maistuu,eikä maku ole vastenmielinen,niin hyvää se tekee.Samoin näitä muita.

Nyt täytyy varoittaa eräästä asiasta:
Monasti rintasyöpähoidon loppuvaiheessa sekä hoitojen jälkeenkin potilas joutuu syömään estrogeeniblokkeria - lääkettä joka estää estrogeenin toimintaa. Tämä sen vuoksi, että estrogeeni lisää tiettyjen rintasyöpätyyppien ärhäkkyyttä.

Niinpä täytyy ensin tarkistaa, onko potilaalle määrätty tuollainen estrogeeniblokkeri. Jos on, niin ei todellakaan kannata syödä yhtään mitään, missä on luonnonestrogeenia kun ne omatkin estrogeenit täytyy estää toimimasta, jotta syöpä ei esim. uusiutuisi.

Ei siis soijaa yms. muutakaan luonnonestrogeenitavaraa ennen kuin on ensin tarkisteltu asia lääkäriltä. Tai jos potilaalla on estrogeeniblokkeri lääkityksessä, niin siitä voi itsekin päätellä ettei ole fiksua yrittää sitten lisätä elimistön estrogeenimäärää luontaistuotteilla.

Äidillä tosiaan alkoi se estro-lääkitys kaksi viikkoa sytojen jälkeen ja jatkuu luoja ties kuinka kauan. Mielettömän positiivisella asenteella äiti kuitenkin eteenpäin porskuttaa  :)
D- ja C-vitamiinia lääkäri määräsi sen estrokuurin ajaksi. Havupuu-uutetta varmaan kannattaa ottaa päivittäin ja nokkonen on myös yleisvahvistaja.
Sansain viestin alku oli niin ihana että ekaa kertaa luettuani tarvitsin taas vaihteeks neuvoja itkuturvotukseen  :buck2:
Äidin elintavat on läpi elämän olleet tod kunnolliset, mut syöpä ei valikoi.
Meidän suvuissa on syöpätapauksia ja kaikkia muita kammotauteja aika paljon.
Saas nähdä mitkä periytyy. No en mä oikeesti missään kauhukeloissa ole.
Mun biletys tosin on jatkunut vähän turhan railakkaasti ja pientä rauhoittumista tarvittais.
Ensi viikolla alkaa joogakurssi. Toiv se rauhoittaa tätä levotonta luonnettani.
Niin juu, Syöpäjärjestö ehdotti ettei tiettyjä syöpätyyppejä mm.eturauhassyöpä tarvitsis joukkotarkastaa varmuudenvuoksi liian usein, koska silloin tulisi ns. turhiakin hoitoja, koska tämä meidän superviisas kehomme pystyy parantumaan ITSESTÄÄN monista hyvälaatuisista kasvaimista ja niihin ei tarvita niitä jättimyrkkykuureja.
En halua psyykkaa mutta jos joka kymmenes nainen sairastuu rintasyöpään johon (lääkäreiden mielestä) tarvitaan hoitoa, kuinka moni kantaa tietämättään mukana sellasta pikkukaveria?
Mielen työ, ajatukset ja asenteet on niin suuressa osassa missä tahansa sairaudessa.
Lisääkö tieto tuskaa? Maybe...
Miksi muuten rauhasiin liittyvät syövät on yleisimpiä? Ukoilla eturauhanen, naisilla rintarauhanen. Nää alueet kun liitetään vielä seksualisuuteen (muka) olennaisena osana.
Miesten eturauhasen stimulointi ja säännölliset siemensyöksyt vähentävät eturauhasongelmia. Mites tissejä voi hoitaa?
Toki rinnat tulee tarkastella säännöllisesti, mut miten niitä voi muuten hoitaa?
Sain tietää vasta pari päivää sitten että äidin rinta oli leikattu kokonaan pois.
Hän kertoi mulle aiemmin hieman eri version.
Ihan kamalaa!
Olen kannustanut mamaa että lääkäri "rakentais" hänelle uuden rinnan, mut toinen on vaan vaatimattomasti sanonut ettei ne enää näin vanhoille moisia operaatioita tee että nuoria naisia ne hoitaa eritavalla.
Aion aloittaa varovasti posiivisuus psyykkauskampanjan muuttakseni äidin mielen että hän ottaisi "tekorinnan" sen poistetun paikalle ja luopuisi ajatuksesta olla harmina lääkärille turhamaisuuden takia.
Ajatelkaa nyt miten se rinnan puuttuminen vaikuttaisi itse kunkin ruumiinkuvaan?
Muistuttaisi jatkuvasti läpikäydystä sairaudesta?
Miten niin superkiltillä, vaatimattomalla naisella on näin turhamainen, ulkonäkökeskeinen tytär?
Naiselle kuuluu kaksi tervettä rintaa. PISTE.
Mä käännän vielä äidin aatokset toiseen suuntaan ja operaation jälkeen ostan paljon kauniita alusvaatteita.
Hän on tod kaiken hyvän ja kauniin ansainnut - ihan joka suhteessa

Äitisi varmaankin kertoi rinnan poistosta sinulle,kun oli tullut täysin sinuksi sairautensa kanssa.
Useat naiset tuntevat olevansa kokonaisia pelkän rintaproteesin kanssa,jotka ovatkin hyviä nykyään.Niitäkin voi vaihdella,että se aivan oma löytyy.
Ehkäpä äidin mielikin muuttuu ajan myötä haluamaan leikkauksen.Usein käykin niin,kun kunto on ok ja edellisestä leikkauksesta on kulunut aikaa,niin tekeekin mieli korjausleikkaukseen.

Ehkä myös on ikäkysymyskin miten nainen kokee itsensä naiseksi.Parisuhteessa usein se kokonaisuuden tunteminen ei muutu,ehkä niin on vanhempiesi kohdalla.Ovat kohdanneet jo yhdessä isäsi sairaudenkin.
Äitisi on kyllä hyvässä asemassa monella lailla.Kannustat,ajattelet alusvaatteita,niitä kauniita asioita.Oma tytär arvostamassa äitiään myös naisena on omiaan vahvistamassa naisenkuvaa.Usein sekin on se riittävä tekijä,jolle se leikkauskaan ei sitten vedä vertoja,koska sieltä sisimmästä tulee kuitenkin tunne millaisena tuntee olemuksensa.

Meillä itsekelläkin on geenejä jotka altistavat monenlaisiin sairauksiin,mutta niin ihmeelinen on ihmisen elimistö,että useimmiten niitä sairauksia ei tulekkaan.Elimistö tekee myös korjausliikkeitä,joista emme ole edes tietoisia.

Huolehdit äidistäsi ja tuet,annathan itsellesikin sitä samaa huolenpitoa,joskus se voi unohtua kaiken keskellä.
Paikkakunnallasi luulisin olevan naisten sypäyhdistyksen vertaistuki ryhmän.Jos äitisi haluaisi sellaiseen,niistä on valtavasti tukea ja iloa.Pitävät hauskoja tapaamisia.

Sinulle toivon kaikkea hyvää.

Äidilläni on myös ollut rintasyöpä, toinen rinta poistettu.

Meillä ei koskaan ole ollut mikään hyvä suhde, ja taudin aikana olin lukiolainen, joka ei tahtonut tietää koko asiasta.

Äitini masentui syövästä varmaan vuosiksi. Sitten hän palasi vanhoille raiteilleen, ja juo ja harrastaa satunnaisia seksisuhteita.

Hänelle on tehty korjausleikkaus, jälki on oikeastaan aika pahaa. Tällä hetkellä hänellä on silti mies ja 3 fuckbuddya, vetää kaikenlaisia hormoneja ja tietysti viiniä.

Mummun roolissa aika nolla, lähes pelkää pikkulapsia. Ja juo koko ajan.

Voimia ja positiivista mieltä teille, koko poppoolle!

Eilen kirjoitin tähän pitkät pätkät, mutta se on hävinnyt jonnekin taivaan tuuliin. Nyt siis tiivistetty versio. Tuolla ylempänä on paljon hyviä asioita sanottuna, niihin ei ole mitään lisättävää!

Tyttären roolissa olen käynyt läpi äidin rintasyövän vuosia sitten. Nykyään kaikki on hienosti, terveen paperit hän sai jo vuosia sitten.

Alkuun äiti oli vakaasti sitä mieltä, ettei hän halua korjausleikkausta. Hän oli täysin sinut yksirintaisuutensa kanssa oikeastaan alusta asti. Jos olisimme tuputtaneet yhtään leikkausta, hän todennäköisesti ei olisi koskaan mennyt siihen. Hän olisi kokenut, että me muut emme koe häntä täytenä ihmisenä ilman toista rintaa. Hänen täytyi ensin saada kokea, että lähipiiri hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Meidän mamma on sellainen äkkäpää  ;)

Muutama vuosi hoitojen jälkeen hän alkoi kypsytellä ajatusta, ja hakeutui korjausleikkaukseen. Se oli melko iso, ja toipuminen kesti kauemmin kuin alkuperäisestä poistoleikkauksesta toipuminen. Leikkaus onnistui todella hienosti, ja vieras ei pysty sanomaan, kumpi rinta on vatsasta rakennettu. Nykyisin hän on todella tyytyväinen, että meni leikkaukseen.

Muista sinä pitää itsestäsi ja omasta jaksamisestasi huolta. Omassa päässä vilisee paljon asioita, jotka pitää käsitellä ja käydä läpi. Kun itse olet voimissasi ja positiivisella mielellä, olet huippuavuksi äidillesi. Meillä selviytymiskeinona oli aikanaan todella rankka musta huumori. Se oli äidin tapa käsitellä asiaa, ja onneksi se sopi myös meille muille.

Hui! Noitatädillä hurja äiti  ???
En todellakaan tyrkytä mielipidettäni äidille, jostain painostamisesta nyt puhumattakaan.
Vapaa tahto... Jäi vaan niin vahvasti mieleen hänen surullinen ilmeensä ja turhan vaatimaton suhtautuminen "rakennusleikkaukseen"
Toki ymmärrän ettei heti hoitojen loputtua halua takas sairaalaan ja operoitavaksi.
Itse kyllä haluisin heti plastiikkakirurgille jos tissi leikattaisi pois.
Ilmaisen iteeni tänään kökösti ja ajatus karkailee. Jo toinen ystävä kuoli puolen vuoden sisällä. Olisi täyttänyt 38 maaliskuussa eli saman ikäinen kuin ysy joka kuoli syyskuussa.
Onneksi äiti voi nyt ok ja syöpä löydettiin ajoissa.

Haleja sinulle, pikkari!

Et sinä ilmaissut itseäsi kökösti - minä se olin. Väliin tämä kirjallisesti itsensä ilmaisu ilman eleitä ja äänenpainoja on mulle vähän vaikeaa.

En mitenkään tarkoittanut, että tyrkyttäisit äidillesi omaa mielipidettäsi. Olen pahoillani, jos kirjoituksestani sai sen vaikutelman. Halusin kertoa, kuinka yksi "vanhan kansan mamma" käsitteli asian omalla kohdallaan.

Se on hienoa, että valat äitiisi uskoa ja rohkeutta tuleviin toimenpiteisiin. Hänellä on ihan yhtäläinen oikeus korjausleikkaukseen, kuin niillä nuoremmillakin!

Suosittelen lämmöllä akupunktiota! Se on hyvä tapa saada keho tasapainoon , puhdistautumaan sekä parantamaan itseään sytostaattihoitojen jälkeen.

Toivottavasti äitisi toipuminen jatkuu hyvin. Ja voimia sinulle.  :smitten:

/Isda