Astro Foorumi

Eli siis tänään neljävuotias poikani alkoi puhumaan minulle että

"Äiti ei näe ensi joulua"
Kysyin että kuinka niin? äläs nyt tuommoisia puhu.
"Äiti on kuollut silloin, tulee kesä, ja uusi talvi, ja se kuu ennen joulua...marraskuu..
äiti menee sairaalaan kolmeksi päiväksi, lääkärit tutkii ja sitten äiti kuolee.
Minä, veli ja isä ollaan kolmestaan"

Menin ihan vaikeaksi....
Sillä poikamme ei osaa kuukausia!
Ja mistä tuollaisen kuolema jutunkin keksinyt?

Minulla tosin nyt käynnistyy tutkimukset, kun minulla epäillään MS-tautia.
Oisko poika vaan voinu tollasen kehitellä sitten?
Vai voiko olla totta?
En tiedä mutta TO-DEL-LA karmivaa...

Myöhemmin pyysin poikaa mainitsemaan kuukauden johon sanoi "en tiedä kuukausia"
koitin että.. mikä tulee ennen joulua?
ja vastasi että syksy....  :o

mielipiteitä?  :buck2:

Jeh, ennustus on todennäköisyyksiä. Tässäkin on
aikaa hyvin luoda uudenlainen polku tuon tapahtu-
man ohitse. Pelko pois ja hihat vaan heilumaan ja
tutkimaan mitä kaikkea voit tehdä. Tai sitten ei tart-
te tehdä mitään näkyvää, vaan tää energeettinen
muutostyö oli jo tehty.  :)

Tuli vielä mieleen, että pikkupadoilla on niin tosi tarkat korvat, vaikka toisaalta tuntuu aika hurjalta tuo teksti nelivuotiaan suusta. Minkä ikäinen se toinen poika on? Olisiko voineet tenavat puhella asiasta keskenään teidän tietämättä?

Toinen poikamme on 8kk ja ei puhu lainkaan, joten eivät ole keskenään puhuneet ainakaan....  :o
Ja on saattanut tosiaan kuulla minun ja miehen puhetta sairaudesta, mutta ei me kuolemasta olla kyllä mielestäni puhuttu..... ? En tiedä.... mitä tuo oli mutta aikasta karmivalta se edelleenkin tuntuu...

Tuli myös mieleen, että poika muistaa edellistä elämää. Ehkä olette jopa yhdessä kokeneet tuon vaiheen.

Nyt saman ei tarvitse toistua, ja näet seuraavan joulun kyllä.

Älä murehdi mistään..ei kannata..Eteen päin vaan..sano mummo lumessa. :angel: :smitten:

Meillä tyttö sanoi saman tyyppisen jutun tuossa yksi ilta sängyssä. Tyttö on kyllä jo 9vee. Tuumasi vain, että eihän Me ehkä ens joulua nähdä. No kysyin, että miten niin... En sanatarkasti muista miten vastasi, mutta tyyliin 'tuli vain mieleen, ettei elämästä ikinä tiedä' tms. Eli taisi olla vain 9 vuotiaan pohdintoja, ettei nyt etukäteen suunnitella :)
Jospa teillä poitsu vain ensi kertaa ymmärtänyt, että ihmisiä kuolee ja jos jostakin syystä pelkää menettävänsä sinut. Läheisen ihmisen kauttahan lapset käsittelee kuvittelemalla asioita. Tai sitten se on vinkki muuttaa jotakin teidän elämässä.

Niinpä,minäkin luulen aivan samoin, että peilaavat jollakin tapaa vanhempien henkistä tilaa tai aistivat jotain. Tässä tapauksessa luulen, että meillä tyttäreni on ollut mukanani elämän muutoksessa, jossa entinen arki katoaa ja kaikki tapahtuu niin vauhdilla ettei itsekään perässä pysy. Voi siis olla jotain tytön pelkoa, ettei tiedä mitä tässä milloinkin tapahtuu.
Lapset ovatkin sinäänsä hauskoja 'tulkittavia', kun ottavat ympäristöstä vastaan kaikenlaista ja tuovat sen 'symbolisesti' julki eli  itse saa hiukan lähteä arvailemaan mitähän tämäkin nyt tarkoittaa.
Otetaan siis lasten avoimuus kiitollisuudella vastaan :)

Samoilla linjoilla.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että nykyinen avatar-kuvasi kannattaisi vaihtaa? Tuo kuva yhdessä tuon viestin kanssa sai selkäpiini karmimaan. Älä suostu haavoittuneeksi enkeliksi tummissa väreissä, valitse ilo, voima ja terveys.

Minkä ikäisestä pojasta olikaan kyse? onko pojalla vain vilkas mielikuvitus, vai onko suvussanne oikeasti ollut näkijöitä aiemmin? Onko hänellä sinun -eli Äidin- näkökulmasta katsottuna edes mahdollista löytää herkkyyttä nähdä asioita? Onko hän ennen nähnyt jotain, mikä on tapahtunut juuri niin, niin kuin hän sanoi?

Lapsethan pelkäävät paljon ja kaikenlaista,
ja jos vanhemmat sairastuvat, huolet ja pelot vain voimistuvat, silloin keksitään paljon juttuja ja suurennellaan huolenaiheita, ns dramatisoidaan, koska lapsi vain toimii sillä tavoin, leikin tavoin...  :angel:

Kerron esimerkin omasta lapsuudestani,
7-vuotiaana näin ikätovereitani koskevan selväunen, meillä on näitä kykyjä aina ollut suvussa. Siinä yksi samanikäisistä lapsista -minäkin olin joukossa mukana -kuoli nuorena.

Minä uskoin pitkään, että itse kuolen nuorena. Sitten pelkäsin kaikenmaailman murhaajia, tunkeutujia, murtovarkaita yms. jotka ehkä voisivat viedä hengen, jopa uskonto ja Saatana aiheuttivat pelkoa, jos kuolenkin enkä pääse Taivaaseen, kouluikäisenä siis pelkäsin tuommoisia...

Vanhemmillani oli sairauksia koko ajan, no sitten alkoi pelko, että he kuolevat, samalla olin aina varma, että olen jotenkin erityinen, että minä vielä kuolen.

Nuoruudessa elin rankat teinivuodet, uhosin ja kapinoin, uhkailin jopa itsetuholla, läheltä-piti tilanteita oli monia. No, sitten en kuitenkaan kuollut, vaan vahvistuin entisestään, pelot madaltuivat,

eivätkä vanhemmatkaan, ei kukaan lähisukulainen ole vielä kuollut, paitsi isovanhemmista jotkut, mutta se on luonnollinen elämän kiertokulku.
Että ensin vanhemmat, sitten vasta jälkikasvu, kivuliaampaa se on vanhemmille toisin päin, siitäkin tosin olen nähnyt esimerkkejä sukulaisissa...  :'(  :angel:

Mutta että selväunessa yksi ikäisistäni kuoli,
näin kävi,
hän hyppäsi katolta ja kuoli.

Se siis toteutui, vasta nyt yli parikymppisenä taas yksi päivä mietin sitä,
mietin että minähän tiesin,
piirsin jopa kuvia ja tauluja siitä silloin lapsena ja nuorena,

se tapahtui juuri niin, kuin olin maalannut,

yhteys oli vain niin vahva, tuon lapsuudesta asti tunnetun luokkakaverin kanssa,

Eli voisiko lapsesi nähdä jonkin muun kohtalon,
jonkun todella paljon sivullisemman,

jos hän siis PYSTYY näkemään asioita? Jos ei, hän ehkä kuvittelee ja lapsen tavalla dramatisoi, koska on huolissaan äidistään ja pelkää..?  :smitten:

En tiedä minkä ikäinen on lapsesi tämä, mutta äiti on niin vahva tunneside varsinkin pienille lapsille, että kaikki tunteet heijastuu hyvässä äiti-suhteessa ensin siihen.

Ole siis iloinen, että lapsesi on niin avoin, että kertoi tämän sinulle. Se kertoo luottamuksesta.  :smitten: Minä olin itse niin peloissani ja sulkeutunut silloin, että pidin kammottavan salaisuuden aina vain itselläni, elin sen unen tuomassa levottomuudessa ja pelossa.

Enää ei tarvitse pelätä, nyt tiedän jo, että kuka ja miksi.  :angel:  :smitten:

t. Topaasi

Hyvää viikonloppua ja parantumista tautiisi, Parantumisen Voimia, Lapselle Rauhaa  :smitten:  :smitten:

Paljon positiivista ajattelua ja rakkautta ilmaan, niillä on suuri voima  :smitten:

Minulle tuli mieleen, että voisiko tää olla joku näky siinä tapauksessa, että tutkimuksia ei olisi käynnistetty? en kyllä tiedä tosta taudista juuri mitään niin en tiedä miten tämä päätelmä pätee siihen.

Lapset ei ole tyhmiä, onneksi.

Kuulostaa siltä, että poikasi on terävä kaveri ja vaistonnut aikuisten huolta, ilmeisesti sairastumisen pelkoa.. Heillä on sisäänrakennetut korvat ja aistit, sen olen itse huomannut monesti. Vaikka kuinka yrittää pimittää jotain ikävää asiaa, niin kyllä lapsi sen vaistoaa, että aikusella on kuormaa sydämellä ja reagoi aika nopeasti tähän ja vielä miten yllättävillä tavoilla...

Oma poikani oli 4 vuotias kun alkoi pelätä kuolemaa ja sitä, että joku läheinen, yleensä minä kuolen. Ja lapset on sukkelia.. Esimerkiksi tuosta kuukausien tietämyksestä.. Poikani osasi aakkosia 4 vuotiaana hyvin mutta nyt 5 vuotiaana ei muka tunnu muistavan enää olleenkaan, kun ei koe tietoa tarpeellisena. Lelu-ukkeleiden ominaisuudet ovat kai vieneet voiton tästä hetkellisestä nerouden puuskasta. ;)

Tarkoitan vain, että poikasi on hetkellisesti kiinnostunut kuukausista ihan vain kerran niitä kuultuaan,lapsilla on uskomaton muisti, mutta kun tieto ei vaikuta sen tärkeämmältä niin helpostihan se unohtuu, ihan vaikka päivässä..


Älä nyt ainakaan kovasti huolestu, lapsesi tietää, että jotain on meneillään ja reagoi siihen.

pois

ja vaihdoin tuon avatarkuvankin, positiivisempaan 

Hieno!  :smitten:

En ole kyllä tarkoituksella tolleen laittanut  :o
oon ihan pökkelö näitten sivujenkanssa ,joten silkkaa osaamattomuutta...
 poistetaan toi sitten kokonaan....

Tuli tosta 4-vuotiaan poikasi lausahduksesta mieleen että joskus lapset toistaa hyvin selkeellä ja tarkalla kirjakielellä tällasia ikäänsä kypsemmältä ja tietävämmältä kuulleita lauseita joiden osittainen sisältö koostuu siitä kielestä ja erilaisesta lauseista mitä ne poimii teeveestä, esim kotimaisista teeveesarjoista, ilman että ne ajattelis sen enempää sanomansa sisältöä tai miten se vaikuttaa kuulijaan.

Katsotaanko teillä paljon kotimaisia tv-sarjoja ? Siellä on paljon lauseita jotka alkaa melankolisesti " äiti ei enää...äiti sitten lähti...äiti ei tullutkaan etc"

Sitten kun lapselta kysyy kasvoikkain jotain kuukausia niin se palaa omalle tietotasolle eikä niitä osaa luetella peräkkäin.

---------

Itse ollessani aikoinaan liian paljon tekemisissä puhelinennustajien kanssa totesin sen että ne usein näki oikeesti sitä sun tätä, mutta ei kronologisesti oikein eikä osannu välttämättä tulkita, vaan näki ainoastaan kuvia, kuvioita ja sirpaleita.

Poikasi on myös saattanu nähdä sen että marraskuu on jotenkin merkittävä, ja pistäny siihen sitte lapsen enkelimäisellä huolettomuudella kuoleman pisteeks iin päälle, vaikka kyseessä saattaa olla sairaalakäynti ja hyvä diagnoosi johon liittyy luotettava lääkäri ja alkava hoitosuhde.

Joskus myös lasten "musta" outo huumori tekee tepposet. Kyllä ne osaa jo omalla tavalla sanoa hätkähdyttäviä asioita tietosena et nyt sanonkin jotain tosi outoa.......

Niin ei mitään ongelmaa, no worries.  :) Itsekin vähän poistin jotain tästä, näytti niin omituisilta omat jutut monta kuukautta sitten tässä...  :D

Onko se sinun poika enää samoja puhunut?

Se on hyvin mahdollista, mitä esim Elektikko tuossa aiemmin tähän kirjoitti, että lapset miettivät vain hetken jossain iässä kuolemaan liittyviä juttuja, ja sitten unohtavat. Ehkä on oltava siinä vain aikuinen, eikä otettava kaikkea aivan täysin todesta. Samalla tavalla kun yleensä aikuisena osaa olla hieman kriittinen kaikkea kuulemaansa kohtaan, ennen kuin jonkun väittämän uskoo tarkistamatta faktoja. Lapsi voi ehkä leikkiä vakavallakin aiheella kuten kuolema, ja sitten puhua siihen liittyen vähän mielikuvituksen värittämänä yhtä jos toista...

Mietitäänkö teillä enää tätä samaa kovin paljoa? Kesä varmasti muuttaa ajatuksia ja toimintaa lapsen elämässä melkoisesti..?  :laugh:

Ei ole enää puhunut asiasta, enkä ole tieten tahtoen enää alkanut kyselemäänkään häneltä mitään....  :)