Astro Foorumi

Veskarit onnistuvat saamaan tämän jellonamiehen kerta toisensa jälkeen täysin solmuun. Heihin ei tunnu pätevän mitkään perinteiset ajattelu-/toimintatavat, mikä ei luonnollisesti ole yllätys kyseisen merkin ominaispiirteet huomioon ottaen. Päähäni on jäänyt "soimaan" tämä teksti:

"Ihastunut Vesimies saattaa kätkeä tunteensä käyttäytymällä torjuvasti ja esittämällä vaikeasti valloitettavaa. Juuri kun toinen on luovuttamaisillaan, Vesimies voi yhtäkkiä lyödä korttinsa pöytään." (http://www.astro.saaganet.org/vesimies.php)

Jossain ketjussa taidettiinkin sivuta tätä kuvailua jo ja muistelen, että monet veskarit tuohon yhtyivät. Siispä tässä muutama minua pitkään askarruttanut kysymys:

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?


Kiitos jo etukäteen! Voi olla aika kiperiäkin kyssäreitä, mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Odottelen mielenkiinnolla kommenttejanne :)

1. No ainakin suora torjuminen tarkoittaa sitä ettei kiinnosta :2funny:
Välttely, hmmh,.joo. ehkä. Ainakin itse pidän siitä ettei tulla höpisemään mitään jonninjoutavia vaan ollaan 'suoran asiallisia'.. Omana itsenään.

2. Jos on liikaa yritystä ja päällekäyvää niin maku menee just.

3. Joo, nuorempana ihastuin ollessani varattu, muutamankin kerran ja joka kerta lopetin suhteen aikas nopeasti. Mutta uskoisin nykyään tässä iässä toimivani toisella tavalla.

4. Niinku missä 'jossain vaiheessa' vaiheessa?  :D

Mulla on tullut  :aurinko: :leijona:-miehiä vastaan muutama ja jokaisen kohdalla maku on mennyt liiasta rehenteleväisyydestä ja sellaisesta kuningas-asenteesta.--mutta sitten taas  :askendentti: :leijona: yms. on toiminut ihan toisella tavalla,.
Joku sanoi että oman  :askendentti: merkin vastaava  :aurinko: merkki saa usein nousemaan karvat pystyyn,.näin mun kohdalla on ainakin käynyt.

No minä olen :askendentti: :kuu: :vesimies: , enemmän tää veskarimaisuus musta näkyy ulospäin kuin aurinkomerkki.

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Välttelevä ja torjuva meinaa kyllä mun kohdalla että ei kiinnostava. Saatan sanoa kyllä ihan suoraankin että ei kiinnosta. Vaikeasti tavoiteltava oon kyllä, kun oon kiinnostunut, mutta kyllä pidän sellasta pientä flirttiä päällä. Ei kai se ihan helppo kyllä ookaan tietää käytöksen perusteella mitä mun päässä oikeesti liikkuu.

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Liian päällekäyvä, tukahduttava, painostava. Tarviin tilaa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Olen ollut. Kerroin silloiselle miehelleni vaan ihan suoraan että oon ihastunut ja saatoin jopa kertoa vähän tyypistä johon olin ihastunut. Ja se siitä, ihastumisen tunnehan on kauheen kiva fiilis, siitä voi nauttia ihan sellaisenaan. Nykyisen kanssa en oo vilkassutkaan muita, oma on vaan kaikkia paljo parempi joka mielessä.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Kyllä varmaan. Mutta saa olla jo ihan oikeesti tunteita mukana eikä pelkkää kiinnostusta. Sit ku antaudun mukaan, niin en oo enää yhtään etäinen, sit annan kaiken.

Muhun kyllä vetoaa juuri leijona miehet tai leijona vaikutteiset miehet. Se itsevarmuus, se itsevarmuus. Rehentelevyys ei haittaa myöskään, kunhan sille on näyttöä. Oma mies on aika leijona, huomionkipeä, itseriittoinen ja itsevarma. Leijona-naiset iskee taas omaan itsevarmuuteeni, mutta iän myötä oon huomannut, että ei mua enää ärsytä ne leijona-naiset, en koe heitä uhkana niin kuin nuorempana.

 :vesimies: :aurinko: :aspect_con: :kuunsolmu:  ja  :leijona: :kuu: että kyllä niitä  :leijona: ominaisuuksia on riittävästi tällä  :vesimies:

1. Jos ei kiinnosta, niin silloin muutun torjuvaksi tai käsken painua v**. Liian aggressiivinen ja mahdollisesti omahyväinen tyyppi ärsyttää, varsinkin jos huonoja  :leijona:/ :oinas: ominaisuuksia käyttää tullessaan iskemään.  :vesimies: on rehellinen, jos ei kiinosta niin ei, jos kiinnostaa, niin olen oppinut olemaan vähän enemmän cool, kun nuorempana. Mahtaneeko johuta myös  :kuunsolmu:  :vesimies:/ :leijona: polariteetin kehittymisestä. Mutta ehkä kiinnostuksen esittämisessä käytän enemmän  :leijona:-puoliani.
2.Juuri tuo yllä mainitsemani ylimielisyys, machoilu, ja oman kropan esittely.  :vesimies: -naisen kiinnostuksen saa heräämään sillä, että henkinen kemia toimii, älykkyys, huumori jne.
3.Olen usein ihastunut ollessani parisuhteessa. Joskus on ukko lähtenyt samantien vaihtoon (rehellisyys) Usein olen salannut koko homman. Jos hommasta alkaa tulla kiihkeää, ts. ihastumisesta fyysiselle tasolle, ja suhteessa on toivoa, niin ukko vaihtoon. En itse usko siihen että pieni ihastuminen tai flirtti parantaa parisuhdetta, vaan se kertoo siitä ja tämä parisuhde on jo nähty ja olisi aika siirtyä eteenpäin.
4. Riippuu tilanteesta, ennemmin ei kun kyllä. En tykkää näyttää tunteitani.

Niin joo, ja sellainen juttu, että jos tyyppi ei lämpene tietyn ajan kuluessa kun sitä yrittää viekotella, voi unohtaa koko homman. Parin vuoden päästä on turha tulla enää kyselemään.

En muista onko ollut  :leijona: miehiä. Nuorempana oli paljon kaikenlaisia että varmaan joku  :leijona: on ollut.  Mulla on jostain syystä  :neitsyt: -karma, ja suhde pysyy koossa jotenkuten koska mulla on omaa tilaa. Mies varmaan haluaisi olla enemmän käsikädessä, mutta mulla se vaihe on mennyt jo ajat sitten. En haluaisi että mieheni olisi kiinnostunut astrologiasta, enkä mä lähde sen kanssa mielelläni edes baariin, mielummin kavereiden.
Jos jotain olen oppinut, niin universaali rakkaus on ihan yhtä ihanaa rakkautta, kun parisuhderakkaus. Universaali rakkaus ei jätä eikä petä, eikä siihen kyllästy. Parisuhderakkaus, no joo. Aikansa kutakin.

Kuule me veskarit kaadetaan ihmisten niskaan kylmää jäävettä juuri silloin,kun toinen sitä vähiten osaa odottaa! ;D :2funny: :D ;)
Tää oli sitten vitsi!

Juurikin näin  :) Ei kannata tulla valittaan meille, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla menee vielä huonommin kuin sinulla  ;) Ja ajattele nyt - ympäristöongelmat, eläinrääkkäys, ihmisoikeusrikkomukset jne. Eikös sun murheet oo nyt aika pieniä :P

Huom! Myös tämä jatko on vitsiä... Mutta kuvaa sitä, miten veskarin ajatus ja empatiat kulkee...

Vesimiehiä on vaikea saada näyttämään henkilökohtaisia tunteita, he ovat enemmänkin joiukkojen ihmisiä. Tällä tarkoitan sitä, että yksittäisen ihmisen ongelmat eivät välttämättä jaksa kiinnostaa, mutta universaalit ongelmat kyllä.

Minä nyt en oikein olekaan vesimies, vaikka rajatapaus olenkin ja DC:ni on veskari.

Olen myös sen huomannut vesimiesnaisia kohdatessani, että miehet yleensä käsittävät väärin heidän ystävällisyytensä. He ovat VAIN ystävällisiä, eivätkä mitän muuta. Se ei tarkoita, että he olisivat kiinnostuneita sinusta romanttisella tasolla.

 :)

Ja vaikka olisivatkin, sitä ei yleensä mistään huomaa - pikemminkin päinvastoin  :idiot2: :D  Helppoa? Olen kyllä huomannut, että jotkut ovat erittäin hyviä veskari-tulkitsijoita, joten toivoa on. Isoin ongelma lienee se, ettei  :vesimies: välttämättä itsekään ole kovin perillä tunteistaan. Esimerkiksi:


... voi siis ihan hyvin tarkoittaa, että  :vesimies: ON ihastunut ja vain häkeltynyt siitä; ne ihanat kamalat tunteet  :buck2:  TAI jokin tilanteessa saa olon epävarmaksi, oikeasti tahtoisi lohtua, huomioita ja vakuutteluja, että kaikki on hyvin... mikäs sen toimivampaa kuin olla välttelevä ja torjuva?  ;)  TAI sitten ei vaan kiinnosta. Itse en välttämättä osaisi erottaa noita, mutta jotkut oppivat  :coolsmiley:

Tajusin tässä juuri, näin kuu-vesimiehenä, että taidan käyttäytyä itsekin juuri noin. Ei ota varmastikaan muut ihmiset selvää mun tunteista, saati sitten itse.  ;D


Ihan totaalisen OT, mut tajusin tässä, että mun nataalilla Karma-asteroidi 29°22'45"  :kauris: tekee yhtymää sun auringolle.  ::)

Kylläpä keksit kysymykset! Niinkuin moni sanoi, liika yrittäminen ei tunnu kivalta, se saa torjunnan päälle.
 Minun suuri rakkauteni hurmasi minut vain kävelemällä ovesta sisään omana itsenään. Ja mitä nyt sitten vielä opetteli kaikkien nähden leipomaan torttuja pikkujoulussa, niin se meni suoraan sydämeen. Eikä tietenkään edes huomannut minua :) Kesti vähän aikaa..
Sitten, jos itse on kiinnostunut ja toinen, myös niin minä ainakin olen vähän ujo, siksi en heti anna huomata että olen ihastunut vaan koetan olla kuin en olisikaan.
Ne kortit ladataan pöytään siinä vaiheessa kun se toinen ei enää katsele muita, ennenkuin se ehtii lähteä tiehensä. Kyllä on täytynyt itse tehdä aloite tapaamisesta, kun ei kysymystä kuulu. Ja ne on olleet aikansa parhaat suhteet. Kyllä muuten olis keljuttanut.
No, sitten uskollisuus: Minä ainakin olen yhden miehen nainen, kerrallaan. En huomaa muita, on helppo on sanoa että ei kiinnosta.
Tässäpä mietteitä sinne leijonapojalle. Niin, leijonamies on kyllä upea, valovoimainen. Mutta minä tunsin hänet liian sitovaksi, alkoi ahdistaa. Tunteikkuus ampui vähän yli. Vaikka se toisaalta oli hemaisevaa, olla kuningattarena.
 :aurinko:  :vesimies:  :askendentti:  :skorpioni:

Mitähän se mahtaa suomeksi sanottuna tarkoittaa? Mä olen vielä vähän uuno näissä korkeamman astrologian jutuissa.  :)


Ja kyllä minä ihan ensisijaisesti suosittelisin  :vesimies: :lle joko vaakaa tai kaksosta. Oinas on hyvä kolmonen ja jouskari nelosena. Ilmamerkit ymmärtävät parhaiten toisiaan emootioiden ja vapauden kaipuun saralla.

^ Karma-asteroidin voi nimensä mukaisesti yhdistää karmaan.

Nikki puhui tästä:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=26065.msg303023#msg303023

Sancta Astra, veskarina olen kokenut oinaat, jouskarit ja kaksoset kaikkein innoittavimpina tuttavuuksina. Ja näiden Aurinkomerkkien kanssa meikäläisellä on pisimmät ystävyyssuhteet.

Vaa'at ovat aivan liian "vaisuja"  ;) Ensin alkuun ihan ok - mutta pitemmän päälle aika laimeita ystävyyssuhteita.
 
Leijonien kanssa tekee tiukkaa, mutta tämä saattaa johtua siitä, että itselläni on noususolmu Leijonassa, joka on selkeästi yksi meikäläisen sokeista pisteistä.

Niin, ja kunnon veskarina keskityn tietenkin ystävyyssuhteisiin...  :D ;D ;) :2funny:

Mun eka heila oli  :leijona:, ja se  :aurinko:-merkkien vastakkaisuus tuli kyllä nähtyä kyllä huipulta pohjalle. Hyvää tässä herrassa oli se lämpöä ja hellyyttä säästelemättömyys, joka tuntui itselleni tosi vieraalta. Myöhemmin, kun olimme jo eronneet tajusin mikä lapsellinen, itseriittoinen ja fasistinen nuija hän oli. Tyyppi näki uteliaisuuteeni ja luovuuteni ihmisenä vain lapsellisuutena, eikä hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Tämä on ehkä suurin syy siihen, miksi melkein inhoan kaveria nykyään.
Oikeastaan hän on teennäisen olemuksensa, suvaitsemattomuutensa ja pikkuvanhuutensa vuoksi kaikkein lapsellisin henkilö jonka tunnen, ikään katsomatta.  :2funny: Tästä en toki syytä hänen  :aurinko:-merkkiään, uskon että  :leijona: voi olla  :vesimies::lle hyvinkin sopiva kumppani.


1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Jos en oo kiinnostunut, niin oon kyllä ihan oma itteni, heitän tyhmiä vitsejä, naljailen ja olen mahollisimman epäsensuelli.  ::) En osaa oikein puhua suoraan tunteistani, joten yritän olla viileä "äijämäisellä" tavalla. Kun taas olen kiinnostunut yritän olla viileä "salaperäisellä" tasolla.  :2funny:
Ainakin omassa tapauksessa kiinnostuksen voi havaita hermostuneisuutena ja just tollasena ajoittaisena välttelynä/igittämisenä. En halua että kukaan pääsee ikinä selville mun tunteista, joten yritän olla mahollisimman "cool". Normaalisti olen aika supliikki-neitejä, mutta kun ihastus tulee juttelemaan niin kyllä alkaa posket punottaa, luu menee kurkkuun ja juttu ei enää yhtäkkiä luistakaan niin hyvin. Torjuvaksi nyt en kuitenkaan itseäni sanoisi, ehkä korkeintaan haluan pitää siinä tunteideni edessä sellaista sumuverhoa, joka on tietysti aika epäkypsää ja naurettavaa. Joskus jos ihastus on jossain lähistöllä saatan kanssa alkaa vähän esittää, olemalla muka tosi hauska ja fiksu joka sekin on luultavasti lähinnä kiusallista katsottavaa.  ::)

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Päällekäyvyys, moukkamaisuus/junttius, kiirehtiminen, liian suora käytös, ennalta-arvattavuus, huono käytös ja täysin poikkeava arvomaailma, jos yhteisiä kiinnostuksia/kemiaa ole.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Näin ei ole käynyt, mutta luultavasti yrittäisin tarkastella tilannetta objektiivisesti ja tehdä kaikkien kannalta viisaimman päätöksen, oli se mikä hyvänsä.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Ei oikeastaan. Saatan kyllä kääntää kelkkaani muuttamalla käytöstäni, mutta mitään kovin räväkkiä tunteenpurkauksia en harrasta. Olen itseasiassa tosi ailahteleva, ja mielipiteeni jostain tyypistä vaihtelevat usein rajusti. Se käy yleensä ilmi pienemmässä mittakaavassa, tykkään säilyttää hiukan viileämmän otteen loppuun asti. (Tämän piirteen takia se alussa mainitsemani  :leijona: meinasi aluksi heittää kirveen kaivoon.  ::) )

Oho, mahtavia vastauksia tullut tänne! Kiitos paljon kaikille! :)

Fawnette: Voitko antaa joitain käytännön esimerkkejä "äijämäisestä" ja "salaperäisestä" viileydestä?

Yleisesti kaikille heitän sellaisen lisäkysymyksen, että kun veskarit ovat yleensä ystävällisiä kaikille niin mikä erottaa kiinnostuksen ja "perusystävällisyyden" käytöksessänne? Esim. mistä tietää haluaako veskari olla vain kaveri vai jotain muuta?

Aah.. omaa käytöstään on tosi vaikea pukea sanoiksi. Mutta kaverimielellä ollessani saatan kertoa kovaan ääneen jotain ryyppytarinoita ja taputella selkään ja nauraa niin että hampaiden reiät näkyy kilometrien päähän. En ota oikein katsekontaktia ja toivon että toinen kyllästyy mun urpoiluihin.

Flirttituulella sitten kaikki tää tämmöinen häipyy ja oon sitte sensuellimpi, kattelen kulmien alta, yritän puhua toisen pussiin ja saada sen vakuuttuneeksi nokkeluudestani. Hymyilen ehkä vinosti ja vihjailen jotain, mutta sitten  kävelen pois odottaen että toinen jatkaa peliä.

Ja sitte taas jos oon ihan oikeesti kiinnostunut jostakin niin en pysty enää laskelmoimaan, meen tosi hermostuneeksi ja yritän vaan olla kiinnostunut toisesta. Puhun ja hymyilen varmaan paljon (yritän jälleen esittää fiksua, ehkä vähän huonolla menestyksella..) koska en halua kokea sellasia tukalia hiljasia hetkiä. Sellasten aikana ne omat kortit sitte viimestään paljastuu! :D (Tietysti jos oon huppelissa niin edellä mainittu flirtti- fawnette astuu ehkä kehiin ja yllätän joskus itsenikin omasta rohkeudestani..)

Saattaa olla vähän sekavaa, mutta eiköhän se mee peruspiirteissään niin, että jos on kiinnostunut niin on kuitenkin mukava eikä kälätä täyttä kurkkua jostain lätkästä. Jos hermostuneisuutta näkyy veskareissa (tai kenessä tahansa muussakaan) niin on se ainakin merkki siitä että jännittää, eikä tilaisuus ole yhden tekevä..  ::)
En kuitenkaan usko että kaikki vesimiehet on yhtä ristiriitaisia kuin mä. Mun Kuun ja Venuksen asemat on huonot ja hankalasti aspektoituneet ja se varmasti värittää tätä käytöstä aika lailla.

Pääpointtina on kuitenkin se, että en käyttäydy kuitenkaan ikinä kylmästi/kurjasti henkilölle josta oon kiinnostunut. Saatan käyttäytyä etäisesti, mutten koskaan töykeästi.

Mitäsmitäs.. onkos teikäläisillä probleemia veskareiden kanssa..?  ;)

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Yritän vältellä, näyttää pienillä eleillä kohteliaasti ettei kiinnosta. Juttelen kaverillisesti. Jos se ei millään tehoa täytyy olla ikävempi. Valitettavasti välttelen myös ihastuksen kohteita koska jännitän heidän seuraansa niin kovasti!

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Lipevät, tai todella epävarmat itsensä ja ajatuksensa myyjät. Liika myötäilevyys tai takertuminen on inhottavaa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Yritän olla näyttämättä puoliskolle. Olen ehkä enemmän omissa päiväunelmissani ja odotan, että ne menee ohi. Olen aina ollut herkästi ja voimakkaasti ihastuvaa sorttia enkä voi ihastuksilleni mitään.  Jos ihastuksen kohde on osoittanut kiinnostuksensa minua kohtaan, esitän tällekin välinpitämätöntä. Vaikka sisälläni roihuaisikin, nautin tunteista itsekseni. Ystäville ehkä uskallan kertoa. Sinkkuaikoina vastasin silmäkontaktiin jos en aluksi muuta uskaltanut.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Kyllä, jos on saanut jonkin verran vastakaikua myös toiselta. Hyvin usein se olen ollut juuri minä joka on joutunut tekemään ison ratkaisevan askeleen miesten suhteen. Muuten olisi jäänyt harmittamaan. Tykkäsin myös siitä jännityksestä mikä toisen reaktio tulee olemaan.

Flirttailusta en tiedä mitään. Hermoilusta huolimatta olen yrittänyt olla vain oma itseni ja se on riittänyt, tai ollut riittämättä.  :smitten:

Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikenkaikkiaan.

1.Mä saatan laukasta sanoa suoraan ettei kiinnosta ( tosi tylyä, mutta joskus näinkin käynyt).
Tietysti tilannehan sen loppupeleissä ratkaisee, kuinka asian ilmoittaa. Aina ei osaa olla hienotunteinen, valitettavasti. Varsinkaan nuorempana. :(

Ja jos sattuu kiinnostamaan, niin en kyllä heti sitä sano ainakaan ääneen. Pitää katella ensin tilannetta kaikessa rauhassa. 8)

2. Jos ihminen ja tässä tapauksessa kauniimman sukupuolen edustaja käyttäytyy kuin euroopan omistaja, tai muuten kovin ylimielisesti ja päällekäyvästi. Silloin jotuu turjunta töihin ???.

3. Joskus on noinkin päässyt tapahtumaan, mutta en anna sen vaikuttaa parisuhteeseeni. Koska kunnioitan niin paljon parisuhdetta, en voi alkaa pelailemaan mitään. Sen jälkeen ei oikein pysty tulemaan itsensä kanssa toimeen. Joskus on pitänyt sanoa ihastuneelle, että seurustelen, enkä näin ollen voi seurustelukumppaniani pettää. Reaaliteetit pitää pystyä tunnustamaan.

4.Riippuu siitä vastapuolesta, kuinka hän osaa osoittaa mielenkiintoansa minuun. Jos hän kertoo itsestään riittävän mielenkiintoisesti ja vakuuttavasti, saatan siinä tapauksessa alkaa pikkuhiljaa lyömään korttejani pöytään yksitellen. Vaan ensin pitää tosiaan saada jonkinlainen varmistus toisen ajatusmaailmasta/ ajattelutavoista.

Eikös muut ihmiset olekkin ihmeissään, kun meistä veskareista ei aina saa selvää ja meistä se voi joskus jotakuta ihan huvittaa. :coolsmiley:

Naulan kantaan.  :D

Mut oon kyllä ite sitä mieltä, et on tosi paljon reilumpaa kertoa heti että jos ei ole kiinnostunut/tietää ettei tule koskaan kiinnostumaankaan. Ainakin itselleni haluaisin tehtävän näin. Itse aina välttelen totuuden kertomista ja kun tämä kiinnostunut henkilö sitten lähestyy, olenkin puun ja kuoren välissä ja näinollen luultavasti tosi välttelevä ja ristiriitainen. Tiedostan kuinka paljon päänvaivaa tämä aiheuttaa toiselle henkilölle -> alan märehtiä omaa kusipäisyyttäni ja selkärangattomuuttani -> välttelen (ainakin yleensä) ko. henkilöä -> mua (vesimiestä) pidetään välttelevänä ja etäisenä.  :-X

Syitä siihen, että miksen osaa paukauttaa totuutta, on tuhansia. Ehkä pääasiallinen syy siihen on että en puhu muutenkaan tunteistani niin en halua sitten ilmaista niitä negatiivisiakaan tunteita.

Mutta voi.. sääliksi käy niitä jotka minuun lankeavat. Ei ole niillä helppo elämä.

Pakko nostaa tämä aihe vielä esille uudemman kerran. Aika hämmentäviä nuo teidän vastauksenne. Hyviä ne ovat, mutta vahvistivat käsitystäni siitä kuinka mutkikkaita veskarit ovat :D

Varmaankin tuohon välttelyyn vaikuttaa osittain se, onko veskari varattu vai ei. Jos on uskollinen luonne, niin silloin yrittää väkisin sulkea toisen pois mielestään vaikka ei sisimmässään sitä haluaisi. Näin ainakin itselläni. Mutta sitten yksi ja ratkaiseva kysymys: Jos tiedän, että veskari on kiinnostunut niin miten minun tulee tehdä aloite? Nykyisellään homma ei nimittäin etene mihinkään suuntaan silmäpeliä ja hermoilua pidemmälle. Niin ja onko tuollainen "salaa" vilkuilu ja tuijottaminen merkki veskarin kiinnostuksesta? Ja sitten sellainen igittäminen ryhmätilanteissa siihen päälle.

Ok, katsotaas:

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?
Jaa, siinä vaaditaan varmaan minun kohdallani ainakin sellaista ajatustenlukutaitoa :P Ihastumis välttely on kuitenkin sellaista puoleensa vetävää, kun taas äääh, menisit jo pois välttely ja kylmäily on oikeasti kylmää, vihamielistäkin.

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?
Kaikki muut paitsi täydelinen aitous tilanteessa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?
En usko että olen ihastunut ollessani suhteessa?

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?
Jos haluan jotain syvempää juttua, niin anann miehen tehdä kaiken työn, ja sitten kuningattaren lailla anann hänelle suostumukseni, jos niin parhaaksi katson, mutta mikäli jutulla ei ole minulle niin suurta merkitystä, voin tehdä omat aikeeni selväksi hyvinkin nopeasti.

5)Jos tiedän, että veskari on kiinnostunut niin miten minun tulee tehdä aloite? Nykyisellään homma ei nimittäin etene mihinkään suuntaan silmäpeliä ja hermoilua pidemmälle. Niin ja onko tuollainen "salaa" vilkuilu ja tuijottaminen merkki veskarin kiinnostuksesta? Ja sitten sellainen igittäminen ryhmätilanteissa siihen päälle.
Suoraa ja rehellistä toimintaa. Mene sen luokse ja sano, että kuule, mä haluan sut.
"salaa" vilkuilu on vahva kiinnostuksen osoitus. jos se tapahtuu useammin kuin kerran, niin voit olal varma että kiinnostaa edes jollekin tasolle asti. Igittämiseen en osaa sanoa, kun en tiedä mitä se tarkoittaa ::)

soma: Minä olen monesti kuullut taas, että veskarit haluavat saalistaa ja heidän mielenkiintonsa voi lopahtaa jos ilmaisee kiinnostuksensa liian suoraan. Mitä mieltä olet siitä? Niin ja millaisilla tavoilla viestität/annat ymmärtää että ei onnistu?

kuuhilda: Igittäminen on suomenkielinen väännös sanasta ignore eli juuri kuvaa tuollaista välinpitämätöntä käytöstä :)

En minäkään tykkää saalistaa. Pikemminkin päin vastoin. Minua pitää saalistaa.