Astro Foorumi

Kuinka tunnistaa sen sielun kumppanin? Koen, että minunlaiseni persoonan on vaikea löytää sielunkumppani, koska olen aika ns' vaikea persoona. Olen oinas ja nousumerkki jouskari. On vaikea ottaa apuja vastaan ja yleensä itse haluan vedellä naruista ja hallita kokonaisuutta :-\ Miehet eivät yksinkertaisesti jaksa kanssani kovassa energiassa olen sen verran voimakastahtoinen  :knuppel2: Harmittaa sinällään, kun kaipaa sitä sielunkumppania ja tiedän, että se jossain on. Olen kuitenkin oppinut löysäämään ohjaksia, mutta en kuitenkaan ´voi muuttaa kokonais persoonallisuuttani. Olen hellä, avoin, uskollinen, rehellinen ja teen kaikkeni rakkatteini eteen, mutta jos luottamus loppuu ihmissuhteissa se on kerrasta poikki ja so long..

Oivoi...

Luin itsestäni, varsinkin tuon viimeisen lauseen kirjoitit kyllä minusta   :)
Sielunkumppani varmasti jokaisella täällä on, minä vain en tämän viimeisen 'epäonneni' jälkeen enää jaksa.

Mulla on aurinkona Oinas, nousevana Skorpioni, että tooooosi helppo ja sillee.
Itse en käyttäisi sanaa vaikea, vaan vaativa  ;)

Kaunein kohteliaisuus mitä yksikään mies on minulle sanonut: "Sinussa on liikaa naista tavalliselle miehelle."  ::) Tulkitsen tämän näin ettei minun tulekaan tyytyä/tulla toimeen normaalin miehen kanssa, vaan minulle on olemassa se joku, special  :D
Tosin jos tätä rataa jatkuu, seuraavassa elämässä tavataan  :-[

Jos jollakulla 'järkevällä' on jotain kaunista ja hyödyllistä sanottavaa, olen minäkin kuulolla, saman kysymyksen kera  :)

Jaksuja sulle BlueRose, ei oo helppoa olla niin hyvä  8)

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/449092?uusimmat_kuudesaisti

Tossa jotain ajatuksia :)

Kaunis kiitos Suljin  :smitten: Oli kyllä ihan asiaa tuo sielunkumppanin löytäminen. Varsinkin nyt on hirveän levoton olo ja tuntuu niin monen vastoinkäymisten jälkeen olo todella ''ei jaksa enään''  :buck2: Ihan kuin Repetäti luin samaa sinun kirjoituksesta ja ex kihlattu sanoikin, että olen liian vahva nainen hänen elämäänsä. Toisaalta onko sitä kerännyt itsensä suojaksi kovan ''minä teen itse kaikki'' kuoren välttääkseen suurilta pettymyksiltä? Mutta kun ei osaa olla se naisellinen nainen, vaikka onkin nainen en vaan tykkää hirveesti laitella ja puunata ulkoista habitusta korostaakseni. Aito oikea ihminen hyväksyy ja rakastuu siihen sielun tunteeseen..näin olen itse ajatellu. En kuitenkaan kulje metsänpeikkona karkoottaakseen kaikkia :D Kumma kun parisuhteissa ollessani aina unet antavat viitteitä, että tämä mies ei ole elämäsi kumppani ja unia näkyy niin kauan, kunnes alan oikeasti epäilemään toisen motiiveja olla aidosti läsnä. Tosin niissä suhteissa onkin paljastunut kaikki takanapäin sattuva mätä  :coolsmiley: ja sitten se on päättynyt aika kylmästi eroon. Viimeisin liitto päättyi siihen..minä päätin eron...mies oli okei ja järjesteli asunnon..muutettiin tavarat kimpassa....muutto...that's it heippa. Ei mitään tunteiden käsittelyä miehen puolelta, ei selityksiä. Ihan kylmänä eteenpäin ja itse olin kuin halolla päähän lyöty että okei se oli sit siinä ja jäin itse kelamaan kaikki suhteissa tapahtuvat asiat läpikäyden itselleni, että varmaan onkin ratkaisu ollut oikea, koska toinen oikeesti onkin niin kylmä  :o pettymys suuri siihen, että antoi itsensä olla sellaisessa suhteessa niinkin pitkään yksinkertaisesti voi vain pahoin  :buck2:

Minusta tuo on kyllä suomennettuna "Olet liikaa minulle." Noin sen ainakin olen omalla kohdallani kokenut, koska minullekin noin on sanottu. Nykyiselle olen just tarpeeksi ja riittävästi - sielun- ja/tai elämänkumppanille.

Vaikealla persoonalla - mitä se nyt tarkoittaakin - on yleensä vaikeaa sen sielunkumppaninkin kanssa (tyyliin Elizabeth Taylor & Richard Burton, Matti & Mervi). Särmien hionnasta saattaa tulla melkoista taistelua.

Ihana viesti kaulakoru  :smitten: :smitten:

Olen tavannut aivan ihania ihmisiä, ihania energioita johon on helppo "langeta" tai joissain tapauksessa rakastua. Vaikka ihmisellä olisi kuinka ihanat energiat se ei vielä tarkoita että on sopiva fyysisellä tasolla (mm mielyttääkö ulkonäkö ja onko millaisia asenteita ja uskomuksia fyysiselle kohtaamiselle), vaan fyysisen tason ongelmat tulevat vastaan, eli sitä intohimoa ei kenties sitten ole maallisella tasolla enää ollenkaan, vaan huomataan että ehkä tässä on parempi olla vain ystäviä tai tuttavia.

Kiitos Kaulakoru
 Just tuollaiseen ihastuin. Helppo, ihana energia, joka olikin täysin harhaa, tai kasvoin siitä pois, siksi halusin eron. Koin suhteen enemmän kaverilliseksi kuin aviolliseksi. Kemiat eivät kohdanneet erottisella puolella yhtään eikä keskustelu yhteyttä syntynyt. Vei voimia  :buck2: Silti sieluni kaipaa sitä jotain edelleen, jota en ole kohdannut..tuntuu kuin se olisi lähellä....eli se tasaveroinen kumppani..voiko se sielunkumppani tulla missä vaan? Itse en ala etsimään enään, liian rankkaa touhua..njääh...tälläiset asiat nyt mietityttää.

Kaunis kiitos tuosta linkistä  :smitten: siis ihan kanalihalle meni käsivarret, kun luin nuo jutut :o hrrr...On tosi valaisevaa tekstiä

Sielunkumppanin kohtaaminen on romanttisten elokuvien ja kirjojen suosituimpia teemoja. Mutta tapahtuuko rakkautta ensi silmäyksellä oikeassa elämässä? Onko jokaiselle vain yksi sielunkumppani, Se Oikea?

Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin. Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.

Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä. Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä. Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta. Sielunkumppanin kohtaaminen ei kuitenkaan aina ole näin dramaattista. Carolyn Godschild Miller on haastatellut kymmeniä pareja, jotka kuvailevat liittoaan taivaassa solmituksi. Yleisin ensivaikutelma sielunkumppanista oli ollut ”mukava”. Tämä saattaa kuulostaa hieman laimealta, mutta aidossa rakastamisessa on kuitenkin kyse mukavista piirteistä, kuten ystävällisyydestä, välittämisestä ja jakamisesta.

Sielunkumppaneilla on yhteinen tehtävä
Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen. Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.

 
Kaikki sielunkumppanuudet eivät ole romanttisia, eivätkä kaikki sukulaissielut ole myöskään samaa sukupuolta. Kumppanuusenergiaa voi tuntea esimerkiksi perheenjäsenen, ystävän tai opettajan kanssa. Tunne yhteisestä tehtävästä toi James Watsonin ja Francis Crickin yhteen, jonka ansiosta he löysivät DNA-kaksoiskierteen.

Kaksoisliekkejä ei voi erottaa
Sielunkumppaneita saattaa tavata elämän aikana yhden tai useamman, sillä eri elämänvaiheet tuovat ihmisiä yhteen eri tarkoituksia varten. Kaksoisliekkejä uskotaan kuitenkin olevan vain yksi, sillä kaksoisliekit jakavat saman sielun. Jälleensyntymään uskovien mukaan kaksoisliekkien kohtaaminen tapahtuu hyvin harvoin, vain ihmisen ensimmäisessä ja viimeisessä inkarnaatiossa maan päällä.

Kaksoisliekit tuntevat täydellisen yhteyden kohdatessaan ja heidän on vaikea olla enää erossa tämän jälkeen. Monasti kaksoisliekkien elämässä huomataan paralleeleja ennen kohtaamista. Usein telepaattinen yhteys on niin vahva, että kaksoisliekit tuntevat toistensa ilon ja surun selvästi.

Tällaiset parit eivät kuitenkaan tunne olevansa toisistaan riippuvuussuhteessa, vaan toisen löytäminen saa hyvin vapautuneeksi. Suhteessa ei ole mitään tarvetta esittää, vaan kumpikin voi olla täysin oma itsensä. Tämä ei tarkoita, etteikö pari osoittaisi erimielisyyksiä. Kaksoisliekit voivat jopa riidellä enemmän kuin muut parit, sillä asioilla on heille väliä.

Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista
 
Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen. Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.

Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.

"Rakkaus on yksinkertaista, mutta ei helppoa" (Dalai Lama)
Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.

Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta. Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta. Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.

Yhteys sielunkumppaniin on ikuinen
Liitto sielunkumppanin tai kaksoisliekin kanssa voi kestää eliniän, mutta joskus tarkoituksena on viettää yhdessä tietty aika, tiettyä elämänläksyä varten. Elämän-tilanne voi myös olla niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa. Pari saattaa esimerkiksi tehdä päätöksen kunnioittaa aikaisemmin solmittuja sitoumuksia, eivätkä he päädy yhteen.

 
Ehkei kaikkien sielunkumppaneiden kohdalla ole tarkoituskaan pysähtyä. Jotkut sukulaissielut voivat olla reittimerkkejä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Yhteys sielunkumppaneiden välillä on kuitenkin aina olemassa – se on ollut läsnä ennen fyysistä kohtaamista ja säilyy myös sen jälkeen.

Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan
Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu. Sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän. Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.

Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa. Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse. Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”

Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen. Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.

Teksti: Stephanie Sinclair

Kuvat: futureimagebank.com ja Posti

Lähteet:

Masters, Arianni: “Soul mates & twin flames”, IllumiRate Internet-julkaisu. Melges-Brenner, Julia: “Finding a soul mate”, MuseNet Internet-julkaisu. Miller, Carolyn Godschild: “Soulmates: following inner guidance to the relationship of your dreams” New World Library, 2000. ”To draw your twin soul into your life” ja “Soul mates – partners across time”, MSN Yhteisö Full Moon Paradisen julkaisut.


 :smitten:

Mutta tämän miehen kanssa mulla ei ole koskaan ollut mitään sutinaa, huomattavasti vanhempi ja mutkan kautta sukulaismies. Sanoi tämän vaimonsa läsnäollessa. Että ehkä tässä tapauksessa ei tarkoitettu että olisin liikaa ;)

Itse voin rehellisesti sanoa löytäneeni sielunkumppanin ja todellakaan se ei jää huomaamatta. Jopa kun hän oli reissussa tiesin täysin missä hän on ja mitä tekee. Illalla vaan puhelimessa kysyin että "oliko kiva päivä rinteessä?"  ;D
Hän on myös herkkä, eli olemme kumpikin niin avoimia rakkaudelle, että aavistamme asiat ja mielialat toisistamme heti.
Olen usein sanonut miehelleni, että "olen tullut kotiin" ja siltä tämä todellakin tuntuu. Kuten tuossa Helmen- artikkelissa sielunkumppanuutta kutsutaan... Oli todellinen yllätys lukea juurikin kyseinen lause artikkelista.

Olen siis löytänyt yhden sielunkumppaneistani. Meidän välillämme ei rakkaussuhde onnistu. Ystävyys on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Pysymme toistemme elämässä. Kumpikaan ei halua unohtaa toista, vaikka se olisi armeliaampaa. Meillä on myös ollut yksi yhteinen aikaisempikin elämä.  :)

toivoisin yhteyttä erääseen sielukumppaniin nyt kovasti, koska ollaan eri maissa ja parissa kk ehtii tapahtua niin valtavasti, ihmisiä tapaa, matkoja jne.. eilen olisi ollut mahis olla yhteydessä mutta ohi meni. onneksi ei kaipaa niin hirveästi kuten ennen, kuitenkin muistaa kohtaamisen hyvin ja tulee syvempiäkin muistoja mieleen. se mitä tästä kaikesta oppii, onkin eri asia.  :) siis nimittäin sieluperhe kait kokee kokemuksia maan päällä ja jotenkin tsekkailee niitä keskenään, että mitä on tullut koettua ja opittua. varsinkin jos matkataan eri maahan, itse kukin niin etäisyys alkaa tuntua. mutta minulle ei ainakaan ole hänen jälkeen tullut mitään fiilareita uusista tyypeistä.

pitäisi muuten sopia tapaaminenkin kohtapuoliin.  :)  :coolsmiley:  ::)

Minä luulen että olen löytänyt sielunkumppanini. Olen tuntenut hänet 13 vuotta. Joka kerta kun tulin paikkakunnalle missä hän asui, hän tuli samaan paikkaan vaikka ei edes tiennyt että olen paikalla ja tätä tapahtui monta kertaa. Hänen kanssaan tunsin heti että ihan kuin olisimme tunteneet aiemminkin. Kaikki mitä teen hänen kanssaan tuntuu oikealta ja olen omaitseni hänen seurassaan. Tuntuu kuin voisin viettää hänen kanssaan koko loppuelämän. Kenenkään muun kohdalla näin ei ole ollut. Seurustelimme ja erosimme sitten ja olimme n.1,5vuotta erossa. Kumpikin seurusteli tahoillaan mutta eipä niistä mitään tullut koska kummallakin pyöri vaan mielessä meidän elämä. Nyt olemme taas tavanneet uudestaan ja se vaan tuntuu niin oikealta kun se toinen on siinä vieressä. Hauskinta on se että jos toinen ajattelee jotain niin toinen sanoo sen kohta ääneen  :) ja muitakin tälläisiä ihme juttuja on välillämme. Olemme olleet entisessä elämässä myös läheisiä ja sielumme ovat kuulemma tässä elämässä hyvin lähekkäin  :smitten:

Pitää muuten muistaa sekin, että sielunkumppani ei ole aina sama asia kuin tuleva puoliso. Sielunkumppanin kanssa voi olla lyhyt, mutta tärkeä kohtaaminen, jonka jälkeen kumpikin jatkaa taas elämäänsä tahoillaan. Useissa lähteissä mainitaan, että sielunkumppanin virkana on usein sydämen särkeminen. Kauheat sydänsurutkin voivat olla äärettömän kasvattavia. Itselleni on ainakin näin käynyt.

En jaksanut lukea koko ketjua läpite, sori vaan, mut vastaanpa silti :) Tämä sielunkumppani, mitä niin moni nykyään tuntuu etsivän, on hyvinkin aidosti olemassa, ja niitä usein on monta. Sielunkumppaneihin liittyy aina aiempi jäänyt karma, joka on jollain tavalla mahdollista joko polttaa pois, tai ainakin sielun jotain yrittää siitä oppia. Usein ne ihmiset, joihin tunnemme eniten vetoa, ovat niitä joiden sieluja olemme kaltoin kohdelleet, tai joiden kanssa on jotain jäänyt kokematta. Jokaisella sielulla on tietty oppimismäärä omassa elinkaaressaan ennen lopullista vapautumista, ja kunnes nämä kaikki on käyty läpi, palaamme uudelleen ja uudelleen tähän maailmaan, ja moniin muihin.

Jumalan rakkaus on rajatonta, ja täten myöskin sielun (joka siis on palanen Jumalaa, joka asustaa sisällämme). Näin ollen meidän täytyisi hiljalleen oppia, että kaikki se rakkaus mitä saamme osaksemme on merkityksellistä, ja vaikka se miten egoa vastustavalta ajatukselta kuulostaakin, niin jokainen on merkityksellinen ihminen omaan elämääsi, kun siihen osaat suhtautua oikein. Sielunkumppania ei siis ole olemassa vain yhtä kappaletta, vaan periaatteessa jokainen ihminen johon törmäät (mitä lähemmässä kontaktissa, sen parempi) on sielunkumppanisi, ja mitä avoimemmin tähän osaat suhtautua, sen varmemmin pääset tästä aiheutetusta karmasta eroon ja kehityt henkisesti omalla sarallasi.

Vastaankin vielä lopuksi alkuperäiselle kirjoittajalle sekä ensimmäiseen viestiin: Vaikka tunnet, että olet vaikea tapaus juuri nyt, luultavasti silloin kun tapaat sen, jonka kanssa sulle on jäänyt karmaa, tulee sinusta hänen silmissään helppo, tai voi jopa olla että olet silti hänenkin silmissään vaikea, mutta hän vain tietää miten käsitellä sinua. Näin ollen, ei kannata hylätä ketään ihmistä omasta elämästään, vaan antaa jokaiselle mahdollisuus, koska mitä enemmän avaudumme itse rakkauden kokemukselle, Jumalalle, sitä enemmän saamme sitä itse. Itse en myöskään tunne-elämältäni ole se mikään kaikkein helpoin ( :kuu: :oinas: ), ja siksi usein tulta vedänkin puoleeni (mm. äiti ja isoveli sekä nykyinen ihana rakastettuni :smitten: ). Se, missä ja milloin seuraavan henkilön tapaat, ei ole meidän ymmärryskykymme käsitettävissä, joten eläkäämme vain tätä hetkeä täysin ja antakaamme rakkautta jokaiselle ihmiselle niin paljon kuin suinkin pystymme (tätä voi harjoittaa vaikkapa julkisissa kulkuvälineissä flirtin yms. muodossa, se saa jokaisen ihmisen tuntemaan olemassaolonsa tärkeäksi).

Ihanaa kuulla´, et jollakin on tälläsii ns. yliluonnollisii kokemuksii kuippaninsa kanssa,, jos ei oo liikaa pyydetty niin  pystytkö vielä konkreettisemmin kertoa käytäntöä tästä yhteydestä ? :)

esim. mistä tietää että se minkä astit et hän oli rinteessä oli totta ? ootteko varmaakin jutelleet et niin se menee vai sen tietää varmasti tai silleee ??

:D

kiitos jos jaksat avaa kuvaa pikkasen enemmän, nimittäin selventäois tän naisen päätä paljonkin! ;)

Mie oon löytänyt sielun/elämänkumppanini.. Se kävi täysin odottamattomassa elämäntilanteessa (heti exästä eron jälkeen), olin just muuttanut enkä todellakaan odottanut mtn miestä elämääni. :D
Näin se taitaakin yleensä käydä, että silloin kun vähiten odotat, tai silloin kun jo luovutat.. :)

Tulipa muuten mieleen, että ennen kuin päätin muuttaa exän luota pois, mun silloinen anoppi kattoi mulle taroteista, ensimmäinen kosketukseni noihin kortteihin.. Ja sain Kuun, ja muistan vaan sen yhden lauseen, että nyt kun jatkat eteenpäin, löydät oppaasi. Ja minähän jatkoin. Ja koen, että nykyinen mieḧeni oli tuo opas.. Hänen rakkauden kauttaan olen tutustunut itseeni ja oppinut niiiiiin paljon itsestäni, elämästä ja rakkaudesta. Helvetisti töitä se on vaatinut. Helppo EI todellakaan ole suhteemme ollut. 

Tää 3 vuotta mitä on oltu, on ollut kasvua koko ajan syvempään rakkauteen ja yhteyteen. Alussa oli ensimmäisenä ja merkittävimpänä asiana tuttuuden tunne ja mieletön samankaltaisuuden tunne. Vahvasti ystäväpohjaa oli ensin, ja rakkaus kasvoi vasta pikkuhiljaa. Vaikka oltiin kyllä heti ihastuneita toisiimme.. Matkamme on ollut täynnä haasteita ja moni olis luovuttanut tietyissä kohin.. on ollut eronpaikkoja lähellä. Mut ne on muokanneet niin Syviä asioita tuolla sydämessä, että rakkaus on todella vahvistunut vaan.. En tiennyt edes ennen että tällaista näin syvää rakkautta ja kumppanuutta voi tuntea. (Ja tein kuitenki eksän kanssa muksunkin. ::)) Mua on naurattanut, kuinka alussa mietin jotain ulkonäköseikkoja, kun pohdin kannattaako tähän lähteä.. Koko ajan mieski on tullut jotenki komeemmaks ;D, nykyisin se on tosi hyvännäköinen vaikka oliski millaset legot. :smitten:

Meillä on myös joku intuitioyhteys. Usein kun ajatellaan toisiamme niin justiin sitten toinen soittaa. Ja kriisitilanteissa, mä oon oikeen toivonutkin, että kulta, voi kun intuitio tulis auttaan.. ja se on tullut.. Mies on vaistonnut kun jotain on mulla pielessä. Meijän arki on muutenkin sellaista, että ei tarvii sanoja, kun tietää heti, mitä toinen aattelee..

Mä ajattelen kanssa, että sielunkumppaneita / tärkeitä ihmissuhteita omalle kehitykselle, on monia. Mun entiset suhteet (2) on ainakin olleet kaikessa raakuudessaan kipeitä kokemuksia tuovia. Ja sellaisia, että ne on kuin "tehneet suhteideni/elämäni alustaa" - niin täydellisellä tavalla, että on jo melkein sairasta, miten kaikki on "loksahdellut paikalleen", miten kaikki sotkut ja solmut onkin olleet tärkeitä oppeja.. Ja tän "oppaani" kanssa oon niitä availlut ja tutkinut ja kaikki menneisyyden kivutkin on kääntyneet voitoksi.
Joten aattelen, että oli ne sitten sielunkumppaneita tai ei, erittäin merkityksellisiä suhteita ne oli.

Mut tämän doublejouskarin kanssa, yhteys on ollut erilainen alusta asti. Sanoinkin hänelle, kun vielä mailailimme, että "ihan kuin miespuolinen minä siellä kirjoittaisi". :)

Hänen kauttaan on elämääni tullut muitakin tärkeitä suhteita. Kuten hänen serkkunsa, totesi mulle yks päivä, kun ei oltu hetkeen nähty, että hän aattelee että ollaan sielunperhettä. Ja mä kun olin just aatellut vähän aika sit samaa, kun on niin vahva yhteys! ;D Ja ihania ihmissuhteita muitakin tullut.. :smitten:

Allekirjoitan tämän täysin. Tosin sydänsurujen kasvattavuudesta en tiedä, mutta joka tapauksessa tämä sielu käynnisti minussa tietyn prosessin.

Muistin miltä elämä silloin tämän sielun kanssa oli tuntunut, meillä oli hyvä ja rakastava suhde. Oloni hänen lähellään oli nimenomaan sellainen, kuin olisi tullut kotiin.

No, vuosi/pari vierähti ja nyt kohdattiin uudelleen ja minut löikin ihan äimänä se että nyt en tuntenutkaan mitään. Koko tyyppi tuntui niin vieraalta kuin olla ja voi. Ei mitään jäljellä siitä tunteesta mikä aikaisemmin oli. Olisin olettanut, että olisin edes tuntenut ystävyyttä tai edes tiedostanut olevani tuntun ihmisen seurassa mutta niinkuin kaikkien muidenkin kavereiden kanssa (meillä oli siis jo ennestään kaverisuhde) mutta se kuinka vieraalta voi joku tuttu ihminen yhtäkkiä tuntua löi minut ällikällä.

Yksi selitys olisi se että karma on lauennut. Mutta koen silti olevani tässä prosessissa, en ole vielä valmis. No, ehkä on aika siirtyä uuteen vaiheeseen.

http://searchwarp.com/swa74654.htm
Olen kokenut olleeni jonkinlainen henkinen opettaja kalat-miehelleni (jonka kanssa nyt erottiin), se on ehkä ainoa syy, minkä takia olen ajatellut, että emme olisi sielunkumppaneita. Tämä teksti nyt muutti senkin olettamuksen.

Eron lopullisuus on jossain määrin ehkä kyseenalaista, yhteytemme on niin syvä, että erossa pysyminen on vaikeaa... Tapasimme toisemme 10 vuotta sitten, suhde alkoi ystävyytenä. Koskaan en ollut tuntenut oloani niin kotoisaksi, enkä edes tähän päivään mennessä ole ketään muuta ihmistä tavannut, jonka seurassa voisin olla näin oma itseni. Vaikka en aluksi ollut hänestä kiinnostunut lainkaan romanttisessa mielessä, liimauduin hänen seuraansa. Ja hän sitten halusi enemmän.  ;) Sitten kun ne toisenlaiset tunteet syttyivät, ne ovat olleet vuosi vuodelta yhtä toistuvaa ilotulitusta. Harmoniaa, mutta myös äärimmäistä hankausta, voimakkaita tunteita ja myös paljon ristiriitoja. Ihme miten sama suhde voi olla niin intohimoinen ja räiskyvä, hyvässä ja pahassa, mutta samalla tunteet ovat kestäviä.  ???

No joka tapauksessa, sielutasolla meidän ilmeisesti pitäisi nyt saada oppia eroamalla toisistamme. Tätä on ollut vaikea hyväksyä, että miksi niin suuresta rakkaudesta täytyy luopua. Miehelläni on siis alkoholiongelma, joka ei ole enää jättänyt valinnanvaraa minulle...

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen saanut häneltä kaksi puhelua ja yhden tekstiviestin. Ai miten niin intuitiivinen yhteys.  :2funny:

Koin kumppanini kanssa että oli kuin olisimme aina tunteneet toisemme, ja alkuvuosien kamalien riitojen (joita aiheuttivat hänen raivokohtauksensa) jälkeen koin kyllä mielestäni ihan aitoa kumppanuutta jos ei nyt mahdoton intohimo riehunutkaan. Kun tämä mies jätti minut - väitteensä mukaan löysi sielunkumppanin, joka viritys ei sitten kestänyt kun parisen kuukautta - jossain vaiheessa miehen seurassa kun kaverina tapasimme tuli sellainen tunne kuin olisin ventovieraan seurassa. Arvelin että taustalla oli syvä pettymys ja järkytys äkillisestä jätetyksi tulosta, tai se että hän oli vaihtanut sen "salaliitto"-tuntemuksen joka parisuhde tavallaan on minun sijastani koskemaan sitä toista naista, jopa niin että se nainen suhtautui 12 liittovuoteni jälkeen minuun siten kuin minä olisin joku uhkatekijä ja hän se jonka kanssa miehen kuuluu olla. Mutta ehkäpä karman lopahtaminen saattoi osaltaan vaikuttaa tuohon tyhjyyden ja vierauden tunteeseen.

Olen aina vieronut noita kaksoissielujuttuja vaikka minulla onkin mielikuva että edellisessä inkarnaatiossani olen suorastaan palvonut minulle rakasta ihmistä ja tavallaan vieläkin koen hänet rakkaammaksi kuin koskaan kukaan voisi ikinä olla. Mutta ehkä sen vuoksi että tunnen tuohon mysteeriosieluun verrattuna itseni niin mitättömäksi retaleeksi niin en voi puhua mistään "kaksosuudesta", olenkin nimittäin häntä aina "Isosiskoksi".

Kuitenkin jos sielunkumppanuuksia on erilaisia, niin mikäs siinä. Se vain sitten että jos niitä on ihan joka lähtöön saa miettimään että miten sielunkumppanuus eroaa kaikista muista ihmissuhteista jotenkin erityisesti? Nimenomaan sillä tavallako että siinä on selkeämmin suunnitelma eikä sattuma takana?

On itsellenikin käynyt niin, että hyvinkin kiihkeä mielenkiinto jotakuta ihmistä kohtaan on sammunut, kun karma on selvitetty. Karmisessakin suhteessa tulee taatusti sitä tuttuuden tunnetta, kun yhteisiä elämiä on voinut olla paljonkin takana. Karmiset suhteethan ovat tunnetusti hyvin vetovoimaisia ja hyvin hankalia.

Mutta sielunkumppaneihin vielä, omalla kohdalla voin sanoa, että tuosta toisesta henkilöstä tuli kirjaimellisesti osa minua, koska energianvaihtoa ja yhteensulautumista oli niin paljon. Tässä taannoin tutkailin Jim Morrisonin karttaa + elämänkertaa ja kiinnostuin eräästä kokemuksesta, joka hänellä oli ollut n. 4-vuotiaana. Omat kokemukset ovat samantapaisia, vaikkeivat täsmälleen samanlaisia. Tässä suoraa tekstiä Morrisonilta Astrodatabankista kopsattu.

"Me and my mother and father and my grandmother and grandfather were driving through the desert at dawn. A truckload of Indian workers had hit another car or something - there were Indians scattered all over the highway, bleeding to death. So we pulled the car up. I must have been about four or five. I had to stay in the car while my father and grandfather went to check it out - all I saw was funny red paint and people lying around, but I knew something was happening, because I could dig the vibrations of the people around me. And all of a sudden I realize that they didn't know what was happening anymore than I did. That was the first time I tasted fear...and I do think, at that moment, the souls or the ghosts of those dead Indians - maybe one or two of 'em, were just running around, freaking out, and just leaped into my soul, and I was like a sponge, ready to just sit there and absorb it...And they're still in there. It's not a ghost story, it's something that really means something to me."

Minusta tämä oli tarina sielunveljen/sielunveljien kohtaamisesta.

olin yhden romanttisen sielukumppanityypin kanssa tänään yhteydessä mutten jotenkin yritä luoda asiasta ihmeellisempää kuin se on. aikaa on mennyt tapaamisesta ja voi olla että hän ikänsä takia kokee asiat eri tavalla. on oma päätökseni menenkö tunteella mukaan tms mihin suostun. olisi kiinnostus tavata mutta - silti hieman pintajuttu. luultavasti eräs toinenkin tulossa, toiselta pohjalta - sellainen tunne on. ajallaan.
olen alkanut kokea lähisuvun jotenkin sielukumppaneiksi hassusti. ilmestyvät usein nk tarpeeseenkin. ollut riitoja ja muuta, lähinnä ennen. huomasin että olen aika paljonkin kiintynyt heihin, mietin jopa yhteistä lähtöä sen sijaan että miettisi perintöjä. outoa.. no en tiedä.

jep, edellisten kanssa on kaikki rauennut, tuskin muistaakaan.. että mitä oli kun joku merkitsi kovin paljon.. jutut kevenee?? huumoriksi menee?

No, minä olen tavannut ainakin yhden sielunkumppanin.
Meillä oli tosin kovat läksyt opetettavana toisillemme, ja minä itse ainakin opin paljon. Tiedän sen tavasta jolla me tapasimme. Siihen liittyi paljon ennalta näkemistä ja muuta. Ko. henkilö näkee kaikenmaailman juttuja, ja häntä oli kuulemma käynyt aina kaksi hahmoa katsomassa ennen jotain tapausta, mutta sen jäkeen kun minä muutin toiselle paikkakunnalle, on ollut vain yksi hahmo...tiedä sitten, mitä tuommoinen voi merkata, parisieluako meinaa, vai onko taas jokin manipulointi yritys :D

olen toki tavannut :smitten: niitä on harvassa mutta pari olen löytänyt... valitettavasti tiet eivät vieneet samaan suuntaan.

Kuulemma mulla on munaa enemmän kun keskivertomiehellä ;D

Puhun asiat halkipoikkipinoon... ja merkurius kauriissa: "Pahin virhe ystäviesi tai läheistesi taholta on vähimmässäkään määrin yrittää mielistellä sinua silloin kun pinnasi on kireällä. Kaurismaisesti tarvitset sitä askeettisemman kohtelun mitä surkeammaksi tunnet olosi. Osaat kyllä asetella sanasi sen verran terävästi ja painokkaasti ettei kenenkään tee mieli jäädä samaan pakastimeen kanssasi ja niin saat aikaa selvittää todelliset ajatuksesi ilman ulkopuolelta tulevaa painostusta. Pian tulet kulmakarvat vielä huurteessa kysymään haluaisiko joku muukin kuumaa kaakaota." ;D osu ja uppos!

Sielunkumppani? Pitääkö olla jotenkin erityisen herkkä ihminen, että voi tuntea sielunkumppanuuden? Ikuna en ole kokenut sellaista. Aina on jokin asia, joka sitten mättää..heh..auttaiskohan peili?  :angel:

Ihania tapaamisia kuitenkin kaikille  :smitten:

 :aurinko: :jousimies:
 :kuu: :vaaka:
 :askendentti: :skorpioni:
 :venus: :skorpioni:
 :merkurius: :kauris:
 :mars: :leijona:

SIIS uskomatonta..mutta NIIIN TOTTA  :o sielunkumppani käveli elämääni noin vaan... alku alkoi keskustelulla ja soiteltu jokapäivä 2½kk ajan ja kun näimme, niin iski sellainen tuttuuden aalto kummallekkin, että ihan kuin olisi tunnettu koko iän. Tunnetusti sielunkumppaneilla on alut aina hankalia...niinkuin meilläkin on kovat haasteet, eli se lopullinen koitinkivi kummallakin on samanlaiset elämäntilanteet nyt ja ennen kanssa..mestariluvut syntymäpäivissä ja mestariluku vuosikymmen menossa  :o Mies sanoikin, että hän ei yleesä näitä juttuja usko, mutta nyt alkanut uskomaan, että joku/jokin on ajanut meidät yhteen ja kun hän katsoi treffeillä silmiini, sanoi, ihan kuin katsoisi omaan sieluun  :smitten: muutaman tunnin tarkastelun jälkeen oltiin kokoajan toisissamme kiinni, hellittiin ja nautittiin ja katsottiin kivellä auringonlasku toisiamme suudellen  :smitten: Herrajumala mikä tunne oli meillä siinä. Kumpikin tietää, että se on siinä... Oikeesti se parhaiten tulee kun ei etsi antaa luvan itselleen rakastaa ja tulla rakastetuksi ja rukoilee enkeleitä johdattamaan se oikea hyvä eteen. Itselläni viime eron jälkeen tuli vahva tunne, että nyt olen karmat suorittanut ja nyt on oikea aika aidolle ihsmissuhteelle ja rakkaudelle..ja näköjään paikkansa pitää :smitten: tunne on muuttunut selkeästi...parannamme toisiamme, menneisyys täytyy hyväksyä kummaltakin ja tukea paranemisprosessissa kumpaakin. Tiedän, että emme pääse helpolla, mutta olemmehan jo keitetty kovassa liemessä, niin selviämme me tästäkin  ;) Eka kerta tuli tunne, että tän miehen kanssa lähen ihan minne vaan tuli turvallinen olo hänestä ja luotan tässä aivan omaan intuutiooni ja tuntemukseen omassa energiakentässäni... VOI että  :angel:

Itse tapasin nykyisen mieheni ensimmäisen kerran jo 2001, vain ohimennen, mutta hän muisti kohtaamisen paremmin kuin minä (vaikka emme edes puhuneet keskenämme). Vuonna 2009 aloin kiinnittää häneen enemmän huomiota, samassa kaveripiirissä kun pyörittiin, mutta vasta viime vuoden marraskuussa aloimme tutustua paremmin (jahka olin ensin itsepintaisesti vakuuttanut hänet että olen tosissani enkä halua 'leikkiä' hänen tunteillaan) ja olemme olleet onnellisesti yhdessä kesän alusta.

Jokin meitä veti puoleensa jo alusta lähtien, ja synastriasta löytyykin Noususolmu-AC -yhtymä. Itse en alussa ajatellut että Kaksonen ja Skorpioni tulisivat toimeen sen pidemmälti, mutta toisaalta itse olen syntynyt niin Skorpionin merkin lopussa (27 astetta) ja hän taas niin Kaksosen merkin alussa (5 astetta) että aurinkomme ovat oppositiossa, syntymäpäivissä puolen vuoden ja kuuden päivän ero.

Minä siis nousu-Vaaka, aurinko-Skorpioni, kuu-Härkä, Mars + Venus Vaaka, hän taas nousu-Härkä, aurinko-Kaksonen, kuu-Neitsyt ja Mars + Venus Oinas. Mukavaa vastakkainasettelua ja osittaista lomittaisuutta löytyy siis. Minulta puuttuu omalta kartalta Maa lähes kokonaan, mitä hänellä taas on, ja häneltä puuttuu Vesi lähes kokonaan, mitä minulla taas on.

Ohessa synastriakarttamme (minä sisällä, hän ulkona) mikäli jotakuta kiinnostaa.

Hei !
Tämä on ensimäinen kerta kun tänne mitään kirjoitan, mutta nyt on niin mieltä häiritsevä tilanne. Ajattelin kysyä, onko kellään kokemusta sielunkumppaneista ?

Tarinani tähän kyseiseen henkilöön kiinnostumisesta yltää useamman vuoden taakse. En muista ensimäisistä kohtaamisista hirveästi, mutta muistan kyllä tunteneeni vetoa häntä kohtaan. Sitten kerran satuttiin olemaan kaverin kanssa bileissä, jossa tämä kyseinen neito oli silloin paikalla. Muistan olleeni aika tuiterissa kaverin kanssa sohvalla ja jauhettiin siinä mitä jauhettiin ja tämä kyseinen neito tuli sitten istumaan suoraan siihen eteeni (olin divaanisohvalla), hän istui suoraan siihen divaanille eteeni jossa itse olin röhnöttämässä tuhannen humalassa. Tuli samantien sellainen ihmeellinen tunne häntä kohtaan, mutta sitten järkeilin päässä: "Olen humalassa, minulla on jo tyttöystävä ja hänkin seurustelee, ei hän voi minusta olla kiinnostunut". Lopulta minun oli pakko lähteä parvekkeelle rauhoittumaan, kun alkoi sen verran ahdistaa tilanne, kun jokin itsessä olisi halunnut kyseisen neidon, mutta järki sanoi muuta. Lopulta sitten poistuttiin paikalta.
Sitten meni vuosia pikkuhiljaa eteenpäin ja aina silloin tällöin häneen törmäsin ja aina jokin hänessä kiinnitti huomiota minussa. No sitten myöhemmin muutin toisen tyttöystävän kanssa (ei sama kun edellä mainitun tilanteen aikana) lähemmäs aluetta, jossa hän asuu. Ja aina kun hän sattui samaan bussiin tuli tämä sama tilanne, todella kiusaantunut olo, kun teki mieli vain katsoa häntä ja tutustua häneen, mutta oli jo parisuhteessa ja monesti saattoi olla tyttöystävän kanssa bussissa kun hän tuli ja tuokin lisäsi ahdistusta. Monesti kaupungissa ollessakin menin ihan sekaisin ja hermostuin kun hänet kohtasin ja välillä joutu keskittyy jo pelkkään kävelyyn, ettei sekin ala horjumaan. Monestikin saattoi hän tulla yhtäkkiä mieleen ihan tyhjästä ja kappas hän onkin yhtäkkiä siinä nenän edessä, kun satuin tuntemaan hänen sen hetkisen poikaystävän joka oli koulukaverini ja he sitten tuli juttelemaan kanssani. En pystynyt edes keskittymään mihinkään mitä kaveri sanoi kun kokoajan olin ihan neidon lumoissa, en tosin tietenkään sitä näyttänyt ja häntä tuijotellut, mutta jokin tunne otti aina valtaan hänen lähellä. Välillä saatoin nähdä hänestä uniakin vaikka olin parisuhteessa toisen kanssa samaanaikaan. Mutta nyt hetki sitten meni poikki tyttöystävän kanssa ja tuli sitten muutto samalle asuinalueelle, jossa tämä kyseinen neito asustaa, enkä saa häntä millään pois mielestä, olen nähnyt melkein joka yö unta jossa hän ilmestyy edes jossain kohtaa. Unelmoin päivästä toiseen ajasta hänen kanssaan ja aina kun kävelen tuolla pihalla toivon, että hän sattuisi tulemaan vastaan. Häneen on vähän vaikea tutustua, kun en häntä tunne, tai kyllä TUNNEN sen tunteen minkä hän minussa saa aikaan, mutta en henkilönä. Enkä pahemmin enää missään liiku kun on tällä hetkellä paha paniikkihäiriö, niin sekin rajoittaa mahdollisuuksia. Mutta se kanssa oli jännää, että tänään kun minulla oli psykiatri aika ja hermoilin ahdistuneena pysäkillä näin auton rekkarin, jossa oli num 777 ja tuli jälleen ajatus hänestä ja, että hänkin tulisi samaan bussiin. Noh en tietenkään uskonut ja ajattelin olevan mielikuvituksen tai epätoivoisen miehen ajattelua, mutta sitten meinasin saada paskahalvauksen, kun näin hänen nousevan seuraavalla pysäkillä bussiin. Vatsa meinasi kääntyä ylösalaisin, niinkun monesti hänen seurassaan käypi. Mutta sitten oli jännä vaihe, yleensä olen todella ahdistunut bussimatkan ajan ja aikasemmin mainitsinkin nuo paniikit, mutta kun hän oli lähellä koin syvää rauhaa ja pystyin pitkästä aikaan rentoutumaan ja olemaan iloinen bussissa. Jokin hänessä antaa sellaisen olon kokoajan, että hän olisi minusta kiinnostunut, vaikka hän on aina seurustellut kun olen häntä nähnyt. Muistan kerrankin, kun istuin bussin takana hän käveli sinne taakse ja poistui takaovesta, vaikka keskiovi oli lähempänä ja huomasin hänestäkin hermostuneisuutta (laittoi vaatteita paremmin, otti parempaa ryhtiä ja ylipäänsä oli hermostuneen oloinen), mutta huomasin myös että hän rentoutui samantien kun katsoin häntä silmiin ja annoin pienen ovelan hymyn. Mutta sitten oli tänään myös jännää, että kun olin lähdössä bussilla takaisin kotiin, niin huomasin numerot 777 ja 444 ja taas ajattelin hänen tulevan, mutta en nähnyt häntä pysäkillä. Ja kun bussi tuli en edes ajatellut asiaa ja PAM! siinä hän oli jälleen edessäni jonossa bussiin. Ja yleensä mitä olen häntä seurannut, niin hän on myöhään liikenteessä, niin se oli aika jännää, että sattuu kahteenotteeseen ihan random aikaan lähtevään bussiin ja olen molemmissa.
Jälleen bussimatka oli rauhallinen ja mukava kun istuin hänen lähellä ja kun häntä salaa välillä ihastelin, kun istuin pari riviä hänen takanaan olo vain parani ja yhdessä vaiheessa rupesin tuntemaan voimakasta painetta otsassa kulmakarvojen välissä (kolmas silmä) ? Hän yleensä jää pysäkkiä aikasemmin ja kerkesin matkalla harmittelemaan, että hän ei tiedä minun asuvani niin lähellä, mutta sitten hän ei jäänytkään kun pysäkki tuli kohdalle ja olin innoissani, että hän nyt tajuaa että olen muuttanut lähistölle ja niin koitin istuttaa epäilyn/kiinnostuksen siemeniä sillä, että kävelin hänen ohitse ja menin keskiovista, vaikka takaovi bussissa oli aivan vieressäni. Aina kun katson häntä tunnen todella sekavia tunteita, tunnen olevani liian arvoton edes katsomaan hänen kauneutta, mutta silti monesti jään itselle kiinni tekemästä sitä. Ja tuntuu kuin näkisin hänen kulissien läpi ja näkisin sen todellisen puolen hänestä, mikä ei tuolla julkisilla paikoilla näy. Ja tuntuu että tunnen hänen konstit, koska ne muistuttaa omiani paljon, mutta voi olla että olen väärässä. Tuli juuri mieleen, että joskus kun kävelin hänen ohitse ja hänellä oli juttu kesken joidenkin jätkien kanssa hän kun huomasi minut hänen puhe pätkäisi. Voiko se ees olla mahdollista, että olisi minusta kiinnostunut ? Olenko vain jossain illuusiossa vai mikä siinä on, että hänestä tulee sellainen tunne vaikka olisi parisuhteessa jonkun kanssa ? Kun mietin häntä, ensimmäinen sana mitä mieleen tulee on "jumalatar". Tässä on kyllä sekin, että itse olen 20v ja hän 18. Minä olen jo asettunut aloilleen ja lopettanut hupijuoksut baareissa sun muualla, mutta en tiedä onko hänestä siihen, voi olla et herättelen turhia toiveita. Häiritsevää vain, että kokoajan hän pyörii mielessä, aina kun teen jotain voin kuvitella tekeväni sitä hänen kanssaan ja se tosiaan häiritsee, kun ei tiedä mitä tehdä, eikä oikein edes uskalla tehdä. Tässä nyt toivon, et universumi tois mulle mahdollisuuden ja että edes näkisin häntä uudestaan, jotta voin edes ihastella hänen kauneuttaan ja koko olemusta ja tuntea sen tunteen minkä hänestä tulee. Olen tehnyt kaikenmaailman numerologisia testejä, että sovittaisiinko edes yhteen, kun hän on Rapu horoskoopissa ja minä Oinas. Mutta jokin minussa sanoo, että kyllä ja en ole samanlainen kuin muut oinaat, että uskon pystyväni antamaan hänelle hellyttää ja rakkautta riittävästi ja toivon saavani samaa häneltä myös itselleni. Oli miten oli, jos ei ole sielunkumppani, niin rakastunut olen, se on ainakin ilmiselvää. Tätä siirappista tarinaa vois jatkaa vaik kokonaisen kirjan verran, mut ehkä parempi lopettaa nyt.   :D 

Heheh. Tervetuloa. Ei kai tuohon voi muuta oikein sanoa kuin, että rohkeutta vain! Joku yhteyshän tuossa on selkeästi. Kokeilemalla et menetä mitään (tai menetät kyllä jos uskot niin, eli jos pakit voi saada sinut tuntemaan itsesi jotenkin huonoksi) mutta jos et seuraa tuntemuksiasi niin se voi harmittaa pidempään. Eikä tietysti sekään ole sielun kehitykselle huono asia, jos et menekään vaikka juttelemaan. Aina löytyy uusia mahdollisuuksia, ainakin jos uskoo niin, eikä masennu.

Onhan se tietysti vaikeaa, mutta jos kerran sinulla on rento ja hyvä olo hänen seurassaan, vaikka muuten ei olisi, niin eikö se olisi silloin melkoisen helppoakin? :) Hän on ilmeisesti kuitenkin osoittanut menneisyydessä jotain kiinnostusta ja tunnettekin jo jollain tavalla. Eikös silloin olisi muutenkin tilanteen laukaisemiseksi parempi puhua jotan, eikä vain ihmetellä omissa oloissaan? Ei nuo tuntemukset kuitenkaan turhaan tule. Joku asia siinä houkuttaa syvemmällä tasolla, vaikka ei voi tietää mikä se oppi tai kokemus lopulta sitten on.

Aion kyllä heti koittaa, kunhan saan häneltä selkeämpää "signaalia", että häntä voi lähestyä. Pitää tässä rohkeutta vaalia, kun on ollut tosi rankka vaihe päällä ja monta vuotta ollut masentunut ja ei ole kovin sinut itsensä kanssa. Nyt saanut lääkityksen, jonka pitäis kohta saada tasoitettu tätä tunne vuoristorataa. Pitää koittaa järjestää tilanteita joissa pääsee vaikka edes katsekontaktiin hänen kanssa, jos ei muuta. Ja jos täällä on rapu naisia tai ylipäänsä naisia, jotka haluaa antaa hyviä vinkkejä, niin im all ears. Pakko tehdä jotenkin hienovaraisesti selväksi kiinnostuneisuuteni häneen, koska minulle olisi helpompaa, jos hän tekisi aloitetta (näin saan varmuuden hänen tunteista ja ylipäänsä onko vapaa). Mitä olen noista ravuista tuolta lukenut (kaikki tietysti yksilöitä), niin ovat vissiinki aika kotihiiriä, omistushaluisia ja helliä, ja olisin itse sopeutuvainen noihin. Itsekin nimittäin nykyisin vain viihdyn kotona ja rauhallisuudessa, kuten luonnossa, kun on kerennyt elämässä rallattaa ja tullu tehtyä vähän kaikkea. Oikeastaan toivoisin saavani omistautua hänelle valmis omistautumaan parisuhteelle, koska en näe ainakaan tällä hetkellä millään muulla elämässä niin paljon arvoa, rakkauden kaipuu kova. Koskaan ei ole järjestelmään liittyvät asiat pahemmin kiinnostanut, kuten työn teko, paitsi jos saa toteuttaa jotain omaa ja vapaana rajoitteista. Jonkin sortin luonnonlapsi kait olen ilmeisesti. :D En ole varma, mutta jos oikein muistan niin olen Oinas nouseva Leijona, en sen vaikutuksesta sun muusta sitten tiedäkään.

Lähesty vaan rohkeasti vaan jossain bussipysäkillä ja kysy eikös me olla nähty jossain. Ja pyydä sitten kahville. Itse ainakin arvostaisin moista. Tai jos teillä on yhteisiä ystäviä niin pyydä jotain heistä tiedustelemaan lähtisikö tyttö joskus ulos & saatko soittaa hänelle. Kumpikin on toiminut omalla kohdallani. Jos aikailet liikaa niin toinen alkaa suuntaamaan kiinnostustaan muualle..ei ole kovin palkitsevaa olla "tavoittaman haave" kenellekään. Eli en usko hänen tekevän aloitetta jos on huomannut, että olet haikaillut hänen peräänsä vuosikausia. Kannattaa myös ravistaa päästään KAIKKI mielikuvat siitä millaiseksi olet hänet haaveissasi kuvitellut kun/jos alatte tapailemaan. Anna oikealle ihmiselle tilaa:)

No pitää yrittää  :) Sehän tässä on vaan huvittavaa, et alkaa jo täs iässä ettimään sellasta kumppania, jonka kanssa sais mahdollisimman pitkän yhdessäoloajan, ellei jopa joskus lapsiakin tekisi. Tosin kovasti pitää ennen sellaista itseään kehittää ja saada henkisesti tasapainoon, koska en halua lapsen kärsivän ongelmista ainakaan lapsuuden osalta, toisin kuin itse.

Ilman muuta kannattaa ottaa selvää, onko kiinnostus molemminpuolista. Ja vaikka ei vielä olisikaan, voi aina tutustua. Jotainhan siinä on, koska asia vaivaa. Onhan sekin jo hienoa sinänsä, että joku ihminen kiinnostaa. Onnea vain yritykseen!  :)

Kiitos kiitos, sitä tuun tarviamaan.  ;D Vois olla ovela ja koittaa osoittaa kiinnostus, mutta silti olla ns. vaikeasti saatava, ettei sitten se käänny mua vastaan, kun tajuaa että kuolaan perään. Keksii vielä ruveta pyörittelemään mua.  ;D 

Kerran sitä eletään, joten kohtaa hänet keräten rohkeutesi ja anna mennä ainakin sillä tavalla selkeästi tuoden esille että olet kiinnostunut hänestä!

Nainen odottaa kunpa mies tekisi asialle jotain. Toivon että sinä toimisit ja tekisit asialle jotain.

Paniikkihäiriöstä kärsii kaikki mutta eri tasoilla, joten älä anna tekosyitä sille ettet voisi mitään sanoa,, yritä jutella jne.

Ota selvää ettei olisikaan sitten myöhäistä ;)

 :smitten:  Sä pystyt siihen.  :coolsmiley: :angel:

Ootte ihania :)  :smitten:

Oon onnellinen teidän puolesta, minusta niin kiva kuulla kun ihmiset löytävät toisensa.  :)