Astro Foorumi

...erityisen haasteellista?

Ajattelin aikani kuluksi naputella tuon otsakkeen aihetta laajahkosti
käsitellen vähän sitä sun tätä mitä ns. sylki suuhun tuo. Hieman
tajunnanvirtaperiaatteella, ns. "hajamietteellisesti", kun en muunlaiseen
asiain ja seikkain käsittelyyn juuri kykene.

Lähdetäänpä liikkeelle vaikkapa fysiikan, erityisesti hiukkasfysiikan kehityksestä
viime vuosikymmeninä. (Korostettakoon, että en totta totisesti ymmärrä juuri
höykäsen pölähtävää tuohon aihepiiriin liittyvästä matemaattisesta kuvauksesta.
Ee on ämseetoiseen on vielä jotenkuten tajuttavissa, mutta heti kun mukaan
tulevat integrointi ja differentionti sun muut imaginääriluvut, on meikäpoika
pudonnut kärryiltä. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut hiukkasfysiikasta,
ja kun uutta tietoa tulee päivänvaloon, pyrin intuitiivisesti visualisoimaan
itselleni, mistä voisi olla kysymys.)

Vielä 1900-luvun alussa taidettiin kuvitella, että ns. alkeishiukkaset ovat todella
sitä mitä nimi kertoo, submikroskooppisen pieniä kongreettisia hitusia. En toki
ole satavarma onko noin asianlaita.

Mm. kvanttimekaniikan läpilyönnin myötä alkoi kai vahvistua se käsitys, että
alkeishiukkaset ovat eri taajuuksilla värähteleviä kenttiä. Mikä sitten oikein
niissä värähtelee? Yksi suosittu hypoteesi lienee se, että kyseessä ovat yksiulotteiset
(no huh huh) säikeet eli string'it. Tuolloin olemme  tiätysti tekemisissä ns. string-theory'n
eli säie-teorian eri variaatioiden kanssa, jotka (variaatiot) käsittääksemme poikkeavat toisistaan joskun
hyvinkin radikaalisti.

(Nyt ei irtoa enempää, saa nähdä miten jatkossa käy, heh heh...)

Mitenkähän tätä tarinaa pitäisi oikein jatkaa? Hmmm....

Noh, mietitäämpä vähän aineen ja energian suhdetta.

Einsteinin kuuluisin yhtälöhän taitaa todeta, että energia on
massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin. Toisin sanoen,
energia ja aine taitavat olla saman kolikon kaksi puolta, tai silleen.

Mitä syvemmälle aineen "olemukseen" tunkeudutaan, sitä suurempi
on käytettävissä oleva energia, tai jotain. Ydinenergia, eli esim.
raskaan atomin ytimen halkeamisessa syntyvä energia lienee luokkaa
miljoona kertaa voimakkaampi, kuin kemiallinen energia, joka perustunee
siihen, että atomit yhtyvät toisiinsa, jossa prosessissa syntyy voimakkaita
lämpötilojen muutoksia?? (Tuo kuvaus luultavasti on jotenkin
vinksallaan tai ainakin puutteellinen, mutta se ei liene olennaista tässä
yhteydessä.)

Syvimmällä tasollaan aineen voidaan kai sanoa koostuvan "ei mistään"
(quantum vacuum state?). Tuosta kvanttimekaanisesta tyhjiötilasta
syntynee kaiken aikaa ns. virtuaalihiukkaspareja (hiukkas-antihiukkas -pareja),
jotka normaalisti annihiloivat toisensa käytännössä välittömästi.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa toinen noista parin hiukkaisista voi
jäädä "eloon" toisen kadotessa esim. minimaalisen mustan aukon
kitaan (Noin ainakin Steven Hawking taitaa/taisi ajatella.)

Tuo lienee yksi tapaus, jossa syntyy sekventiaalinen spontaani
symmetrian rikkoutuminen, mikä on perusta sille, että maailmankaikkeudessa
ylipäätään on "ainetta". Eli, tuntemassamme universumissa ainetta
on enemmän kuin antiainetta (jotka toisiinsa törmätessään välittömästi
muuttusivat energiaksi).

Noh, TM-liikkeen perustaja Maharishi Mahesh Yogi (koulutukseltaan fyysikko
Allahabadin yliopistosta) taisi jossain yhteydessä todeta, että tietoisuus
on subjektiivinen kokemus materian eri tasoilta, tai jotain sinne päin.
Tuo merkinnee sitä, että mitä syvemmälle tietoisuuteen "sukelletaan",
sitä suurempi on ajatuksen voima. Ns. puhdas(pelkkä, "sisällötön")
tietoisuus lienee em. analogian mukaan "kokemus" kvanttimekaanisesta
tyhjiötilasta. (Todellisuudessa ei voida oikeastaan puhua kokemuksesta, koska
kokemus edellyttää koettavan objektin ja kokijan välistä dualismia,
mikä puhtaan tietoisuuden kokemuksessa "annihiloituu". Kieli kuitenkin
edellyttää pääsääntöisesti dualismin "myöntämistä", joten sillä
on erittäin vaikea kuvata puhtaan tietoisuuden "kokemusta".)

Hindufilosofiassa aineella on viisi erilaista olomuotoa, tai mitä lie, nimittäin

- pRthivii, maa (kiinteät aineet?)
- jala , vesi (nesteet?)
- agni tai tejas, tuli (?)
- vaayu, ilma (kaasut?)
- aakaasha, tyhjä tila (quantum vacuum state, Higgs'in kenttä??)

Noita olomuotoja vastaavat aistit samassa järjestyksessä seuraavasti:

- maa: haju
- vesi: makuaisti
- tuli: näköaisti
- ilma: tuntoaisti
- aakaasha: kuuloaisti

Noh, saaMkhya (saankhja) on yksi kuudesta ortodoksisesta filosofisesta suuntauksesta
Intiassa. Se on oikeastaan yoga-filosofian teoreettinen perusta. Koska saaMkhya
nykymuodossaan on ateistinen, kutsutaan yogaa myös nimellä 'seeshvara-saaMkhya'
(sa + iishvara -saaMkhya: saankhja iisvaran eli Herran eli Jumalan kera).

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, saaMkhya esittelee universumin "rakennuspalikat"
seuraavasti:

sattva-rajas-tamasaaM saamyaavasthaa prakRtiH prakRter mahaan mahato 'haMkaaro
'haMkaaraat pañca tanmaatranyubhayam indriyaM tanmaatrebhyo sthuulabhuutaani
puruSa iti pañcavimshatirgaNaH.

Jos tuon yrittäisi jotenkin kankeasti kääntää:

(Kolmen guNan eli) sattvan, rajas'in ja tamas'in keskinäinen tasapainotila (samuus-tila?)
on nimeltään prakriti. (Kun tuo tasapainotila järkkyy alkaa maailmankaikkeuden
ilmentyminen jonka ensimmäinen vaihe on nimeltään) mahat (eli buddhi, "kosminen
mieli"); mahat'ista "kehittyy" ahaM-kaara (minän-tekeminen eli individualisaatio), josta
puolestaan syntyvät viisi tan-maatraa eli aistien toimintaperiaatetta, sekä molemmat
indriyat (viisi aistinelintä + mieli, viisi toimintaelintä), tanmaatroista kehittyvät
karkeat elementit (edellämainitut pRthivii, jala, jne.). Sitten on viälä puruSa (puhdas henki,
tietoisuus, jolla ei ole mitään tekemistä prakritin kaa*). Näin (on lueteltu) kahdenkymmenenviiden
joukko.

*sattva-puruSayor atyantaasaMkiirNayoH... YS III 36:n  alku:
sattva (prakRtin hienoin aspekti) ja puruSa (puhdas henki, tietoisuus) ovat absoluuttisesti
erilliset (a-saM_kiirNa: "yhteen-kirnuamattomat", ehhehehhe...)

(Jatkossa "summittainen" ääntämisohje hakasuluissa, esim. [blaah blaah])

Mm. jokaisella intialaisen filosofian ortodoksisella eli veda-tekstien [veeda]
arvovallan hyväksyvällä koulukunnalla on oma suutra-pläjäyksensä. Suutrat
ovat erittäin kompakteja, ulkoa opeteltavaksi tarkoitettuaja aforismeja,
jossa kunkin koulukunnan keskeiset ideat sun muut on esitetty napakasti.

(Koulukunnat ovat seuraavat, pareittain:

- nyaaya [njaaja] ja vaiSeshika [vaisheeshika, vai se sika!]
- saaMkhya ja yoga [saankhja ja jooga]
- puurva-miimaMsaa ja uttara-miimaaMsaa eli vedaanta [veedaanta: veda-anta, veedan loppu])

Yoga-koulukunnan suutra-pläjäyksen "kirjoitti" hemmo nimeltä Patañjali (josta ei tiedetä
juuri mitään; kaikki eivät ole edes vakuuttuneita, että kyseessä oli yksi henkilö, vaan
pikemminkin kollektiivinen nimimerkki tai jotain.)

Yoga-suutrassa käytetään verbijuuresta 'dRsh' (nähdä) johdettuja substantiiveja
kuvaamaan tietäjää/kokijaa/näkijää (draSTaa [drashtaa]), tietämistä/kokemista/näkemistä (dRshi [drishi]) ja tietämisen/kokemisen/näkemisen kohdetta (dRshyam [drishjam]).

Patañjali määrittelee käsitteen 'yoga' seuraavalla tavalla:

yogash citta-vRtti-nirodhaH

Måns Broo (Joogan filosofia, Gaudeamus) kääntää tuon seuraavasti:

Jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä.

Tuosta pysäyttämisestä seuraa:

tadaa dRaSTuH sva-ruupe 'vasthaanam

Silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan.

Patañjalin mukaan tuo nirodha "saavutetaan" seuraavasti:

abhyaasa-vairaagyaabhyaaM tan-nirodhaH.

Niiden "pysäyttäminen" saavutetaan harjoituksella ja takertumattomuudella.

Harjoitus tarkoittaa:

tatra sthitau yatno 'bhyaasaH (abhyaasaH).

Harjoitus on ponnistelua siinä lepäämiseen. (Siis pysymiseen nirodha-tilassa).

(Ainakin TM:n eli Maharishi Mahesh Yogin länteen lanseeraaman Transsendenttisen
Meditaation näkökulmasta sanan 'yatna/yatno' kääntäminen sanalla 'ponnistelu'
antaa  tyystin väärän kuvan harjoituksesta. Paremman vertauksen puutteessa
sanoisin, että kynttilän liekkiä ei saa lepattamattomaksi häsläämällä ja kauhiasti yrittelemällä,
vaan pikemminkin huolehtimalla siitä, että huonetilassa ei ole vetoa, ja antamalla kynttilän
vain olla "omissa oloissaan"...)

Noh, yoga-suutran kommentaattori Vyaasa (Krishna Dvaipaayana, BaadaraayaNa?) toteaa
kommentissaan suutraan 'yogash citta-vRtti-nirodhaH':

yogaH samaadhiH (yoga [on synonyymi sanalle] samaadhi).

Maharishin mukaan tuo (aluksi hetkellinen eli kSaNika) samaadhi eli
(ajatuksen) transsendoituminen voidaan periaatteessa saavuttaa minkä tahansa
aistin kautta, mutta ylivoimaisesti helpointa se lienee valtaosalle homo
sapienksista kuuloaistin kautta, mm. siksi että kuulo liittyy, kuten edellä
on todettu, (karkean) aineen hienoimpaan aspektiin eli aakaashaan.

(Sanaa 'transsendoituminen' voidaan käyttää sekä prosessista, jossa
ajatus "sukeltaa" aina vain hienommille ja energisimmille tasoille, että
myös meditaation päämäärästä eli transsendenttisen, ajatuksen "tuolle
puolelle" menneen tietoisuuden tilan, turiiyan eli neljännen tietoisuuden
tilan, eli citta-vRtti-nirodhan , eli puhtaan, "sisällöttömän"
tietoisuuden, eli aatmaan, eli puruSan, eli [kSaNika] samaadhin "saavuttamisesta", aluksi vaikka vain
sekunnin murto-osan ajaksi.)

TM:n perustekniikassa käytetään tavallisesti kaksitavuisia, vailla semanttista
merkitystä olevia* biija-mantroja eli siemen-mantroja, joista yksi  valitaan
kullekin tulevalle meditaattorille tiettävästi mm.  iän mukaan.

Äänihän on tunnetusti dynaaminen (ei staattinen kuten merkitys) puhutun/ajatellun
kielen ominaisuus. Se voi muuttua mm. sekä voimakkuudeltaan että korkeudeltaan.

Mielellä on luontainen pyrkimys kohti "autuaallisempia" tasoja, kunhan sille suodaan
mahdollisuus "sukeltaa" syvemmälle. Jos jotain merkityksetöntä äännejonoa (mantraa) ajatellaan
kuten mitä tahansa ajatusta, se sallii mielen alkaa "sukeltaa" kohti syvempiä, energisempiä,
autuaallisempia, hiljaisempia tasoja. Mantran värähtely alkaa hienontua vähän kuten kitaran
kieli vaimenee, jos sen vain annetaan olla omissa oloissaan näppäilyn jälkeen.


*Tietenkin jotkut niistä joissakin tuhansista maailman kielistä voivat tarkoittaa
jotakin. Esim. 'om' lienee ruotsalaisille hyvin tuttu sana. Sitä ei kuitenkaan
tiettävästi ole TM:n biija-mantravalikoimassa, ja sanskritissahan o-äänne
lausutaan käytännössä aina pitkänä (oom).