Astro Foorumi

Aloin tässä miettiä omaa kauneusihannettani ja ulkonäköä yleensäkin. Paljonko entiset elämät vaikuttavat nykyhetken ulkonäköön vai onko niillä merkitystä. Aina puhutaan syntymämerkeistä ja arvista jotka saattavat liittyä juu, mutta voiko sielu kiintyä esim. johonkin tiettyyn ulkoiseen ominaisuuteen joka toistuu tässä ruumiissa? Voiko vaikka voimakas intiaanielämä näkyä voimakkaana "kyömynenänä"?  :D
Ajatus tuli mieleeni kun hoksasin että olen saanut useammankin entiset elämät tulkinnan jossa minulla on tummat pitkät hiukset. Olen kuulemma myös ollut romanimies joka on palavasti rakastunut saavuttamattomaan, toisen heimon naiseen. Oletettavasti tämä nainen on omistanut mustat pitkät hiukset ja ollut tumma muutenkin, ja olen häntä pitänyt äärimmäisen kauniina. Voiko tällaiset kokemukset vaikuttaa siihen millainen on nykyinen kauneuskäsityksemme? Itse olen AINA ihaillut tummia, pitkätukkaisia naisia, latinoja, intialaisia ja intiaaneja. Vaikka olen elämäni ekat kuusi vuotta ollut täysin vaalea, tummuin kouluun mennessä ja teininä aloin suorastaan hakemaan "latinolookkia" joka edelleen on päällä.  ::) Rusketun tosi helposti, romaniksi ja espanjalaiseksi on luultu monesti.
Miten te näkisitte nämä asiat?

Joskus kuulee tapauksista, joissa nykyinen ja entinen habitus ovat suhteellisen samanlaiset. Tuskin tämä mikään sääntö kuitenkaan on. Itse olen kuitenkin huomannut, että juuri kauneusihanne voi tulla entisistä elämistä. Minä pidän esim. kotkanneniä kauniina. Ne ovat minulle lähes fetissi. Tiedän olleeni myös 1700-1800 -luvun taitteessa tumma, laiha ja palavakatseinen nuori merimies ja kiinnitän ilmeisesti vaistomaisesti huomiota miehiin, jotka muistuttavat tuolloista itseäni.

Ihanaa, olenkin kaipaillut tämmöistä aihetta.  :smitten:

Itse olin joskus pitkään haikaillut tummien pitkien kutrien ja vaalean ihon perään. Tosin, myös Hispaani-rotu on aina ollut lähellä sydäntä. Rakastan myö punaisia hiuksia ja kalpeaa ihoa (irkut).

Itsekkin nimenomaan olen miettinyt tuota, että kuinka paljon omalla nykyisellä fyysisellä keholla on samankaltaisuuksia edellisiin. Itse olen kermanvaalea ja pieni (hädin tuskin 155). Miksihän olen näin pikkuruinen? Hiukseni olen värjännyt punaiseksi, luonnostaan ne kullanruskehtavat. Olen miettinyt myös sitä, että mikä saa toiset ihmiset näkemään ihmisessä piirteitä, joita ei oikeasti edes ole esim. Olen kuullut monesti lauseen "Oot vissiin vähän syventänyt tuota sun punasävyä" (töissä ja koulussa) ja itse olen vastannut että "Mikä ihmeen punasävy? Hiuksenihan olivat ruskeat?" ja vastaus on kuulunut "Minä olen aina luullut että sulla on punaiset hiukset!".  ;D

Kuulostaa pelottavan paljon minulta! 155cm pitkä, siro ja pikkuruinen punapää vaalealla iholla ilmottautuu. Minuakin on aina vaalea iho ja punaiset hiukset viehättäneet, ja monesti on minua luultu japanilaiseksi kasvonpiirteitteni ja ruumiinrakenteeni takia. Tai siis, että minussa olisi japanilaista verta. Vahvoja fiiliksiä entisestä elämästä japanissa on. :)
Itsekin mietin tätä aivan viime päivinä ja huippua että täällä on nyt aiheesta keskustelu. Kiva olisi kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta.

Itse menneiden elämien tulkintoja tekevänä olen törmännyt vain muutaman kerran tapaukseen, joissa nykyelämän ulkonäkö on lähes tismalleen samankaltainen jonkun toisen elämän kanssa. Yleensä ihmisessä on enemmän ei-fyysisiä piirteitä menneistä elämistä, kuten esimerkiksi juuri nuo mieltymykset ja inhokit, sekä erilaiset ajatusmallit ja käytöstavat :)

Fyysinen kehohan valitaan ennen syntymää sen mukaan, miten se palvelee kyseisen sielun oppiläksyjä ja elämäntietä.

Kyllä ne enimmäkseen ovat kovinkin erilaisia.Joskus kun keskityn niin näen ensin kasvot,mutta sieltä tunkee monia elämiä esille yhtäaikaa,kuin rivinä toistensa takana,miltei läpinäkyvänä.Kaikki ovat erinäköisiä.

Yksi elämä oli poikani.Oli kuumeessa ja hourepuheinaan puhui olleensa minun äidinisän sisko.Puhe jatkui,silmät olivat sellaiset,että ajattelin olevan houreita.Poika väänteli kummasti itseään ja kysyi,ettenkö tiedä kun hän putosi paskakaivoon.Kertoi ihan outoa juttua.

Kysyin äidiltä oliko isällään siskoa.Ei ollut.Poika väitti olevansa Lahja niminen ukkini sisko kuitenkin.

Miltei se unohtui sitten.Tapasin serkkujani,muisteltiin mummua ja ukkia.Katseltiin valokuvia,kysyin serkuilta onko ukilla muuta kuin veli,koska heidän kuvansa olivat siinä.Enoni  vaimo sanoi olleen siskon,josta ei puhuttu.Kertoi sitten siskon hävinneen ja kaikki luulivat hänen menneen venäjälle.Olivat vihaisia sellaisesta lähtemisestä,koska oli kielletty menemästä.Sisko oli ollut 18vuotias.
Sisko olikin löydetty kahden  vuoden kuluttua vetisestä savikuopasta,josta oli otettu savea tiilien tekoon.Oli pudonnut sinne,puheita oli kiertänyt,että joku on laittanut tytön sinne kuoppaan.  Ne asiat on haluttu unohtaa.
Enon vaimo etsi tytön valokuvan,poikani oli kuin kopio valokuvan tytöstä.Hänen nimensä oli  Laina,ei Lahja kuten poika sanoi.

Poika sanoi pudonneensa paskakaivoon,Laina putosi savikuoppaan.
Tässä kuitenkin oli se yhdennäköisyys selvä.
Kuvat ovat seinälläni,ne on hauskan näköisiä,kuin äiti ja poika.Tajuan että sukuun voi syntyä saman näköisiä,mutta ,että noin saman näköisiä.

Mietin tässä juuri omaa fetissiäni kesakoihin. Minusta kesakkoiset kasvot ovat maailman kauneimmat!  :smitten: Ja nimeomaan kesakot, ei pisamat. Kesakot on ihania kun ne on emmoisena rykelmänä. Olen aina halunnut keskoita, ikävä kyllä ei ole omalle kohdalle siunaantunut.. Voikohan niitä kestopigmentoida..?

http://1.bp.blogspot.com/_gd9rTIVPOYM/TBpw68NVYHI/AAAAAAAAADA/60q0VJgLFgU/s1600/freckles1yt4.jpg  <----- Haluun tuollaset!!!

Aika villi fetissi Eileithyia!  :coolsmiley: Minä haluaisin taas olla tuollainen villi, alkukantainen ja luonnonläheinen kuten: http://blogs.guardian.co.uk/film/apocalypto_blog.jpg Apocalypto elokuvan inkkarinainen, ihana. Pidän kasvonpiirteistä, ihonsävystä ja vartalomallista. (Ei tuo mieskään mikään ihan kamala ole..)

Molemmat tosi nättejä (mieskin  ;D)! Itsekkin jotenkuten olen viehtynyt juuri tuon näköisistä. Tässä on kasn yksi todella kaunis tumma nainen: http://www.istockphoto.com/file_thumbview_approve/13329613/2/istockphoto_13329613-girl-with-freckles.jpg <--- Olisi siistiä olla tuon näköinen!  :D

Tulisikohan nämä kauneusihanteet esim siitä, että edellisissä elämissä joku hyvin rakas ja tärkeä ihminen on omannut sinun nykyiselle kauneusihanteellesi ominaisia piirteitä? Eli vaikka niin, että joskus kauan sitten vaimollani tai äidilläni saattoi olla kesakkoinen naamataulu josta minulle on jäänyt tämä "fetissi".

Nuo kesakot on aivan ihania!!
Onko teillä muuten myös niin, että kun on tietynlaisia hauskoja ja selittämättömiä ulkonäkömieltymyksiä, niin on myös sellaisia ulkonäkötyyppejä, jotka herättävät teissä pelkoa? En tarkoita mitenkään sellaisesta rasistisesta käsityksestä tietynnäköisiä ihmisiä kohtaan, vaan onko teillä koskaan tullut sellaista pelon tunnetta, kun olette nähneet vaikkapa kaupungilla ihmisen, jolla on joku tietty piirre? Voisiko niistäkin löytyä selitystä entisestä elämästä?
Itse olen esimerkiksi aina tuntenut pelkoa, kun olen nähnyt tietynlaiset silmät. Se on minusta huvittavaa, sillä tutustuessani ihminen on osoittautunut ihan mukavaksi tyypiksi, mutta aina silmiin katsoessa ja vatsassa tuntunut inhottava tunne. En tiedä saitteko nyt selvää kun kiireessä tämän viestin kirjoitin. :)

Nostanpa tämän vanhan aloitukseni taas esiin koska aihe itsessään on taas elämässäni pinnalla.
Olinpa tosiaan viikko sitten hieman viihteellä ystäväni kanssa ja jälleen sain vastata kysymykseen "Oletko muuten romani?". Baaritiskillä mies tokaisi "tunnistaneensa" ns. kulttuuritaustani silmistäni. Tyyppi vielä painotti asiaansa toteamalla että "mulla on paljon romanikavereita, että kyllä mä aina mannen tunnistan". Sanottakoon että mulla on ihan selkeän siniset silmät...
Heräsin jälleen miettimään tätä ulkonäkö vs entiset elämät -aihetta. Ilman että hakee tiettyä lookkia, voiko joku voimakas entinen elämä "puskea läpi" niin että sen jopa näkee silmistä? Oma kauneusihanteeni on tosiaan tumma, kuten olen kertonut, mutta en tietoisesti esim hae romanityyliä, ennemminkin saatan laittaa intiaanisulkaa kaulaan tai sambarenkaat korviin.

Mikään tietty ulkoinen piirre ei itseäni mitenkään pelota, mutta en pidä aasialaisten miesten ulkonäöstä ollenkaan. Kaikenkaikkiaan esim Kiina ja Japani evät ole ikinä kiinnostaneet minua millään tavalla. En pidä vaaleasta ihosta enkä vaaleista hiuksista..

Lilim, onpa jännä tuo juttu..  ???

Sain taas vähän aikaa sitten kuulla, miten mulla muka on punertavuutta hiuksissa (kun ne näki ton mun juurikasvun). Mutta kun ei ole! Perussuomalaista maantienruskeatahan tämä.. 

Venäläiseksihän minua onvat luulleet venäläisetkin. Tiedä nyt sitten, onhan mulla kyllä perimässä venäläistä verta. Mutta omasta mielestäni ole ihan suomalaisen näköinen kyllä.

Outoa kerrassaan. Taisin olla 6-vuotias kun ensimmäisen kerran joku ikätoveri kysyi "oletko mustalainen?" Mahdetaankohan muilta hyvin ruskettuvilta ja tummatukkaisilta naisilta kysellä samaa asiaa yhtä ahkerasti.. Toisaalta kerran parikymppisenä minua luultiin jopa muslimiksi!  :D Olin ostanut festareilta paljettihuivin jonka illalla jostain syystä vedin päähäni. Joku nuorimies uskoi vakaasti minun olevan muslimi. Opetinpa hänelle siinä jopa lauseen "arabiaksi"   :2funny:

Tietysti perusteellinen (ja mielellään valokuvia ja ulkonäkökuvauksia sisältävä) sukututkimus olisi myös paikallaan.

Onpas kumma  :o
Itse olen täys suomalainen ja siltä myös näytänkin, eli siniharmaat silmät, pyöreät kasvot ja vaaleat hiukset. Kauneusihanteenikin ovat yleensä sinisilmäisiä ja vaaleita. Erityispiirteenä pidän itsessäni aika isoa nenää, mutta se ei sinänsä ole rumuuden piirre sillä minulla on sanottu olevan kauniit ja isot silmät, jotka tasapainoittaisivat. ;) Mutta minusta tytöt, jotka ovat luonnonkauniita ja heillä on suhteellisen iso nenä ovat kauniita, vaikka monet pitävätkin isoa nenää rumuuden piirteenä...

Mua on koko ikäni luultu vaikka miksi. Muslimiksi myöskin, vaikka mussa ei oikeesti ole MITÄÄN mikä siihen viittaisi!
Mutta oon miettiny, että voisko tää kameleonttimaisuus olla sitä, että sitä ilmentää entisten elämiensä "hahmoja" jollain lailla sitten tässäkin elämässä ihan niin että punkee toisille läpi millälailla milloinkin? :idiot2:

 :uranus: :aspect_con: :jupiter: :aspect_con: :askendentti: löytyy, ja  :neptunus: ykköshuoneesta, että mahtaako niilläkin olla vaikutusta tässä asiassa  ???

Hmm. Mä en ainakaan oo kuullut että kukaan luulisi mua ulkomaalaiseksi, mutta naistenlehtien kauneudenhoitovinkkejä on ainakin ollut hemmetin tylsä lukea koska ne on olleet tyyliä "Suomalaisilla on yleensä tälläset hiukset/tälläset silmät/tällänen suu/tällänen iho ja siltä pohjalta just nää aineet ja meikkaustyylit sopii suomalaisille", ja mun kohalla ei oikeesti mikään noista kuvailuista natsaa. :buck2: Joo, en oo kyllä tosta syystä aikoihin edes yrittänyt lukea niitä, en tiiä jos nyt on tullut parannusta ja on ruvettu mainitsemaan muitakin tyyppejä.

Kauneusihanteet sitten. Jos vaikka miehisestä ensin. Katseen pitää olla selvästi jonkun värinen ja silmien ilmeikkäät, mua hämää jos katse on sellanen epäselvän harmaa. Sit tukan sietäs olla joko epätavallisen tuuhea tai muuten silmään osuva, taikka sitten täys kalju.  ;D Lihaksetkin on kyllä nätit. Itseäni isompia miehiä kohtaan mulla on tiettyjä ennakkoluuloja joista ainakin osa tulee kyllä ihan tästä elämästä, mutta oon kyllä valmis kattomaan ihminen kerrallaan onko niissä perää. Itseäni lyhyempiä kohtaan taas semmosta settiä on huomattavasti vähemmän, ja ihastunkin lyhkäsiin paljon nopeammin ja helpommin kuin pitkiin (joo, tästäkin aikanaan kriiseilin koska tiedän ettei se oo "tavallista", mutta whatever).
Naisista taas sitten - minusta pienikokoiset, sekä sirot että pyöreämmät, sulokkaasti liikkuvat naiset ovat erittäin viehättäviä. Ehkä pientä kateuttakin siinä, kun itse olen tällänen ladonoven korkunen ja kömpelö täti jota ei korkkareihin saa.  ;)

Saapa nähä jos näille joskus tuleepi selitystä.  ::)

Silloin kun minulla oli porkkananpunaiset hiukset, sanottiin, että muistutan skottia. Irkustakin menisin. Minulla on vihreänruskeat silmät, iho läpivuosi olmi ja kesällä tulee muutama kesakko nenänvarteen. On minulla ollutkin ainakin yksi elämä Skotlannin ylämailla lähellä Moray Firthiä.

Äitiäni on luultu mm. italialaiseksi ja joksikin muuksi keski-eurooppalaiseksi, koska hän on tummanpunertavatukkainen ruskeanvihreillä silmillä. Muistutan äitiäni ja meillä on ollut muutama yhteinen elämä aiemmin, mm. Sisiliassa 1800 - 1900-lukujen taitteessa.

Ei minussa vissiin noita edellisiä elämiä itsessäni näy, mutta sisustustyylissäni olen kiintynyt punaiseen vichy-ruutuun/keittiöruutuun, joka juontaa taas elämästäni Sisiliassa mafioson tyttärenä. Keltaista väriä en kuulemma sietänyt silloinkaan, niin kuin en nytkään.

 :)

Meillä olen mahdollisimman nuoresta asti pyrkinyt korostamaan sitä totuutta että olen äitini vastakohta, yö ja päivä, tumma ja vaalea, hippi ja porvari (sielultaan  ;)) luonnonlapsi ja materialisti... Karminen suhde tämä selvästi on ei siitä mihinkään pääse. Kuulostaa julmalta mutta naistyyppi myös ulkoisesti josta en pidä on äitini kaltainen kun taas avomieheni muistuttaa isääni hyvinkin paljon.

Tuosta romaniasiasta, uskon kyllä että omalla kohdallani on kyseessä läpipuskeva entinen elämä. Itseasiassa parikin näkijää on romanielämästä minulle kertonut mutta olen aina kovin skeptinen tuollaisia muiden ihmisten tekemiä tulkintoja kohtaan. Entisen elämän puolesta puhuu kenties myös se että olen aina ollut kovin kiinnostunut romanikulttuurista, se kiehtoo ja viehättääkin vaikka en hyväksy monia heille kuuluvia tapoja tai normeja ollenkaan(naisen asema esim). Olen aina pitänyt heitä kauniina joten otan nämä ulkonäkövertaukset aina kohteliaisuutena   ::). Romanikulttuurista olen pitänyt koulu/opiskeluaikoina ainakin kaksi esitelmääkin.. Töissä lasten parissa ryhmän ainoa romanityttö kiintyi tottakai heti meikäläiseen  ;D Siinä mentiin kun äiti ja tytär!

Miesihanne on kyllä eniten sellainen keskiaikainen, raju ja raavas mies isolla Mllä. Joku barbaari tai rehvakas ritari.  :D

"Naisista taas sitten - minusta pienikokoiset, sekä sirot että pyöreämmät, sulokkaasti liikkuvat naiset ovat erittäin viehättäviä."

Jee, kiva kuulla.  :smitten: Tai no en tiedä, liikunko kovin sulakkaasti mutta sutjakkaasti ainakin. Nopeatempoinen Jousimies kun olen.

Minä olen pitänyt myös Hispaaneja kauniina. Ja nuorempana taisin jossakin vaiheessa haluta olla "espanjalaisen" näköinenkin.

Mua on sanottu ranskattaren näköiseksi ja voimakkaat tummat piirteet kyllä löytyy :)

Mulla on taas niin, että olin edellisessä elämässäni ranskalainen mies, tumma. Tunnen vetoa latino/intiaanimiehiin jotka ovat kuitenkin iholtaan vaaleita tai vaaleahkoja. Ja pitkä musta tukka on paras. Olen siis rakastunut itseeni. Uskon että kasvonpiirteet säilyvät jotenkin, joko ihan kloonista jonkinverran samannäköiseen.
Jotkut syntyvät samaan sukuun, jotkut usein samaan maahan, monet ovat tällaisia kiertolaisia. Uskon että synnymme lähinnä omaan Läntiseen kulttuurialueeseen jatkuvasti, tuskin synnymme lukutaidottomaksi intialaiseksi tai afrikkalaiseksi, vaikka joitain tapauksia on, että joku on ollut musta orja. Kolmannen maailman maissa on enemmän vauvasieluja, jotka vasta harjoittelevat ihmisenä olemista. Oma sieluperhe päättää mihin se syntyy.Täällä Pohjoismaissa on paljon vanhoja sieluja. Tänne kuulemma tullaan usein vaihtamaan sukupuolta miehestä naiseksi ja päinvastoin.

Minusta on aina jotenkin kieroutunutta se, että ns. nuoret sielut syntyvät köyhimpiin maihin mukamas harjoittelemaan ihmisenä olemista. Ihan kuin noiden maiden ihmiset olisivat jotenkin alemmalla tasolla ja vajavaisia. Minusta tässä ideologiassa huokuu länsimainen ylimielisyys. Luullaan että hyvä elintaso ja elämän helppous on henkisen kehityksen väärtti vaikka näin se ei minusta missään nimessä ole. Kyllä jokaisen elämä on yhtä arvokas. Nuo ihmiset voivat olla köyhiä, mutta sitäkin rikkaita henkisesti. Afrikasta löytyy maailman positiivisemmat ihmiset. Noissa maissa ihmisten välisten henkisten siteiden merkitys kasvaa ja uskon että ne ovat henkisesti yhtenäisempiä ja sitäkautta hyvinvoivempia kuin esimerkiksi länsimaat.  Tätä mieltä minä olen.

No jos heil onkii henkisyys siellä hyvin hanskassa, mutta tämmönen fyysinen, ihan ihmisenä elämiseen liittyvä jokapäivänen selviytyminen sitte vaatii hiomista.
Ne joilla se on hanskassa, on sitte tulleet tänne paremman elintason maihin keskittyäkseen nimenomaan niihin toiiin asioihin, joita jää sen jälkeen, kun pysyy hengissä vähän helpommalla.

Niin ja lisään vielä: Jokaisen elämä on ainutlaatuinen, eikä se paremmuutta katso onko elämän focus jokapäiväinen hengissä pysyminen vai jokin ihan muu.

Olen näemmä paljolti samannäköinen edelleen, kuin toosi kauan sitten :coolsmiley:

Heh, multa kans on muutaman kerran tultu kysymään "ootko mustalainen"  ;D Ihan supisuomalainen oon, jossain kaukana voi olla suomen-ruotsalaista verta.
Minulla on luonnostaan ihan tummat hiukset ja ruskeat silmät. Ihokin on kohtalaisen tumma, koska rusketun helposti. Eihän se muuta tarvitse.
Hiukset tuntuu kyllä elävän ns. omaa elämäänsä. Lapsena ne oli ihan mustat, myöhemmin ne muuttu tumman ruskeiksi ja nyt niissä on ruvennut olemaan punaista vivahdetta auringon valossa  :)

Minulla ihan selvästi saksalaiset piirteet. Oiskohan setä-Aatu (hänhän oli melko leuaton ja Itävallasta) tykänny sinisilmäisestä, läpikatsovasta ruskeaveriköstä, jonka ilmekään ei tahtomatta värähdä... Vahva leuka, suora nenä ja korkea otsa.
Onnekseni vanhenen ja harmaat täplittävät päätäni jo melko mukavasti.  :-\ Odottelen kyllä yhäkin ryppyjä iholleni, että alkaisin näyttää varhaisvanhukselta edes eläkkeen ensimmäisenä maksupäivänä. :'(  Surku, taitaa mennä rypyt naapurin tupakoivalle rouvalle, jo alle 40v.

Minua on sanottu usein noidan näköiseksi, liekö sekin menneiden elämien jäännettä  :D