Astro Foorumi

En tiiä, mihin tämä homma pitäis laittaa enkä haulla löytänyt mtn aiempaa asiasta, mutta siirtäkää jos on joku parempi läpi tämmöselle aiheelle.
Elikkä siis, kellään kokemusta eläinkommunikoinnista? Olisi toooosi kiva vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa tästä  :) Ja tooooosi hienoa olis kanssa, jos löytys joku kokeneempi jolta vois saada neuvoa asiassa...tai en minä tiedä, voiko tässä kukaan neuvoa, muuta kun harjotus, mutta kuitenkin.
Itte oon jutellu omien lemmikkieni kanssa ja pihapiirin eläinten kanssa...kaukojutellutkin olen ystäväni koiralle sen kuvasta, ja onnistui, vaikken ollut koko koiraa vielä silloin tavannutkaan.
Homma vaan tuntuu tällä haavaa jotenkin vastenmieliseltä...tai ei vastenmieliseltä oikeastaan, mutta se on pikkusen niinkun vaikka imurointi ;) Ja juttutuokion jälkeen on jotenkin kumma olo sitten, ja iskee mm. hirveä mässäilyn tarve...liekö liittyy sitten jotenkin maadoittumiseen? Vaikka omien sanojensa mukaan kissat ovat täällä maadoittamassa ja suojaamassa, ja mulla on niitä kaksi.

Jaa, tuli semmonen aatos, että ehkä omien lemmikkien kanssa juttelu tuntuu raskaalta, koska koen jostain syystä huonoa omaatuntoa niitä kohtaan...en ole laiminlyönyt niitä tai mtn, mutta aina kai parempi omistaja voisi olla?

Kissat on juu telepaattisia...tuo, joka on mulla penikasta asti ollu, on semmonen ajatustenlukija, että voi  :) Se on kyllä muutenkin melko puhelias ja sen kanssa on mielenkiintoista jutella...mutta aika vakava se on. Sen edesmennyt veli oli paljon rennompi höpöttäjä, mutta ei yhtä innokas. Ja sitten on tämä tapaus, jonka otin sisareltani, koska heille oli puhjennut allergia eikä kissaa voinut enää pitää...sen kanssa en ole vielä keskustellut...se on ollut semmoisessa muutoskriisissä, että jotenkin olen vain ajatellut että se tahtoo olla vaan, mutta nyt se on jo kotiutunut, ja voisin koettaa kuunnella mitä sillekin kuuluu.
Koiran kanssa ollaan aika paljon matsattu siitä, että kuka se täällä oikein käskee, ja siihen olikin aika hankala saada luontevaa yhteyttä..itku tuli, kun käsiteltiin sen kanssa kaikki ikävät asiat väliltämme. Mutta yhteys saatiin, ja se on iloinen ja energinen häslääjä, joka höpöttää koko ajan sydänenergiasta...sen elämäntehtävä on tuoda maailmaan sydänenergiaa :)

Eläimiin ( Ja kasveihin ) saa yhteyden, koska ne ovat ns. auki ja kanavalla koko ajan, mutta suurin osa ihmisistä on ihan ummessa ja kiinni, eikä se ehkä siksi onnistu.

Mietin sitäkin, että yksi syy, miksi saatan tuntea raskaaksi tuon kommunikoinnin eläinten kanssa, on se täysi rehellisyys, mitä ne tarjoavat. Rehelisyys ja totuus voivat olla raskastakin kohdattavaa...

Joskus tuntuu tosiaan että eläimet ymmärtää ja "vastaa" takaisin kun niille juttelee tai viestittelee sanattomasti, meidän toisesta koirasta tulee mieleen eloisa ja älykäs lapsi, jota välillä paimennan niin kuin äiti ja jolta saan aina vastakaikua ja elämäniloa takaisin  :smitten:
Toinen koira on vanhempi, eikä siitä oikein ota selvää, katsoo aina vaativasti silmiin ja hermostuu kun en tajua mitä se tahtoo  :crazy2:

Kissani ja minä ainakin ymmärretään ja aistitaan toisiamme. Kissa tietää jo sanomatta, mitä aion,
lohduttaa kun mieli on apea ja on muutenkin äärettömän ilmeikäs. Moni on sanonut, että erikoisin katti, jonka koskaan tavannut ;)

Hevoset ovat äärettömän sielukkaita eläimiä ja heidän kanssaan olen tekemisissä päivittäin. Jotenkin koen hevoset helpommiksi kommunikoinnin suhteen kun esimerkiksi oman koirani. Koira ei jotenkin reagoi samalla herkkyydellä minun sanattomaan viestintääni ja kehonkieleeni.
En tiedä onko kyse niinkään telepatiasta kuin ennemmin tosiaan kehonkielestä, mutta onkos sillä nyt niin suurta merkitystä kunhan sekä hevonen että itse ymmärrämme toisiamme. :)

Mutta kyllä se energia siinä välissä virtaa ja saan suunnattomasti lohtua ja voimaa eläimistä.
Olen joskus yrittänyt ottaa yhteyttä esimerkiksi lintuihin tai muihin villieläimiin ja en nyt voi oikein sanoa että olisin erityisemmin onnistunut.

Kerran tosin näin kauniin perhosen ja annoin/pyysin ajatuksissani sille luvan laskeutua varpailleni ja sen se myös teki. Siirryin ja vaihdoin paikkaa ja perhonen liihotteli perässäni ja istahti jälleen varpailleni. Toistin samaa muutamia kertoja ja aina sama homma; perhonen seurasi. ::)

Telepatiaa vai vain silkkaa sattumaa? :)

Eläinkommunikoinnista järjestetään myös kursseja.
Muutama ystäväni oli tämän Maiccu Kostiaisen kurssilla viime talvena ja ainakin he tykkäsivät.

http://www.animalstalk.fi/index.php?pageid=2&lang=fi (http://www.animalstalk.fi/index.php?pageid=2&lang=fi)

Ihana aihe vihdoinkin otettu puheeksi.  :smitten:
Lapsesta asti on ollut jonkinlainen yhteys eläimiin, itselläni on koira, jonka kanssa on todella vahva yhteys. Se on meidän perheen oma pieni hoitaja, joka on todella aurinkoinen ja eloisa persoona. Eläinten aitous on minuakin kiehtonut oikeastaan koko elämän ajan, se on jotain, mitä ei muualta tunnu löytyvän. Se on niin lohdullista ja parantavaa. :)
Kissat ovat tosiaankin telepaattisia, samoin hevoset.

Hevoset ja kissat onkin jotenkin paljon helpompia kun koirat...miksi, sitä en keksi. Ehkä koirille on ihmisen rinnalla eläessä tullut jo niin paljon estoja, toisin, kuin kissoille ja hevosille?

Meillä on tässä pihassa semmonen ukko, joka kylvää myrkkyä tuonne lähimetsiin. Yritän pitää kissani sisällä, mutta toinen raivotar ei pysy, vaikka mitä yritän, ja karkaa useampana päivänä viikossa...koetin sille sitten sanoa, etä ethän sitten mene syömään niitä myrkkyjä, ettei taas käy hassusti, ja että on varovainen siellä ulkona kun sinne on pakko kerran tunkea. Kissani näytti ensin ilmeisen mielenosoituksellisesti vain jtn valoläiskiä, mutta sitten se näytti hampaat ( jotka olivat kissan ja ihmisen hampaiden välimuoto :D ) joissa oli punainen ruksi päällä...eli hän lupasi olla koskematta myrkkysyötteihin.

OI  :'( Mikä tilanne.
Mutta voi  :smitten: miten ymmärtäväinen ja liikuttava kissaystävä teillä on.

Jaa, minusta taas koirat ovat helppoja, koska kommunikoivat niin suoraan, eleillä ja äänillä. Hieno esimerkki tuli nähtyä eilen eläinten ja ihmisen yhteistyöstä, kun paimenkoira paimensi lampaita. Koira toimi ja liikkui kuin ajatus ja ohjasi lampaita ihmisen käskyjen ja oman harkinnan mukaan, äärettömän hienoa katsottavaa kyllä.

Varmasti on ihmisestäkin kiinni, että mihin otukseen sitä helpoimmin yhteyden saa.
Minusta tosiaan koirat eivät välttämättä ole suoria, vaan voivat jopa piilotella omaa itseään toiselta ihan niin kuin ihmisetkin tekevät.

uskon kanssa, että riippuu ihmisestä, minkä eläimen kanssa kommunikointi on luonnollisinta.
Itse olen ollut elämäni tekemisissä juuri kissojen kanssa, joten niitä toki luonnollisin lähestyä.
Siitä olen kyllä varma, että jokin suurempi tarkoitus liitti ja minut ja kissani yhteen,
niin tiivis on yhteytemme :)

Mun koira on vimpanpäälle koulutettu, ja se on silti arvaamaton...no, se on koulutettukin niin hyvin juuri tuon arvaamattomuutensa takia..Rakastettava perhekoira, mutta toiselta puoleltaan raivohullu rakki :) Hänen elämäntehtävänsä on tuoda sydänenergiaa tänne miedän keskelle; kuulemma, ja kyllä se sitä tuokin  :smitten:

Heee  :D
Koitin tänään tuota, mistä Rakkauden Valo kirjoitti, että ohjasin ampparia ulos ikkunalta, ja hienosti toimi  :smitten:
Ja niin, istuin tänään kissani kanssa takapihalla, ja pihan vierestä, yleistä polkua pitkin, kulki naapurin mummeli...kissa murisi hälle kuin koira, ja nosti karvat pystyyn :D Siis outo.
Voisiko olla kyse siitä, että kissani on aistinut jatkuvan eripuran naapurustossamme? Ja tuo nimenomainen mummo inhoaa kissoja, sen tiedän.

Voi sitä riemua, kun oma hevonen tulee laitumella vastaan ja jättää hevoslaumansa hetkeksi ollakseen kanssani  :smitten:

Rauha, hiljaisuus, kuunteleminen ja todellinen näkeminen, siitä se koostuu - ystävyys yli ymmärryksen :smitten:

OI Miamy, tiedän tunteen :smitten: Tosin ei oma hevonen, mutta kuitenkin.

Niin tosiaan, eläimethän ovat tietenkin nekin yksilöitä kaikessa, kuten mekin. Ja tämä katti tuntuu olevan kyllä melkoinen tapaus muutenkin. Neropattikatti  :smitten:

Aina sanotaan, että itikat yms. ovat lintujen sun muiden tärkeää ruokaa, niin kuin varmasti ovatkin, mutta minustakin ne voisi vaikka korvata jollain vähemmän pisteliäällä :D

Mitä jos koittas tehä auraansa suojauksen niitä vastaan  ;D Siis sillee, kun toisten ihmisten energioiltakin voi suojautua :)
Mahtaskohan onnata? Ainakin koirille toimii, mutta koiraa ja paarmaa ei voi kyllä verrata.

Jaa, ainahan sitä pyytää voi, jos vaikka säästäisivät itikoilta ja ölliäisiltä:D
Hmmm...pitäisi ehkä koettaa jutella jonkun paarmasortin aknssa, ja vähän kysellä, että mikä niiden suurempi tarkoitus täällä oikein onkaan.

No joo, sopisivat mokomat olemaan ihmiskunnan pimeyden luomia mun mielestäni oikein hyvin. Paarmat, hyttyset, hirvikärpäset, punkit...hyij! Kaikista niistä on kokemusta.
Jotkut hirvikärpäsetkin kun pilaavat koko syyskesän ja syksyn luonto-nautinnon, kun ei voi mihinkään mennä. Mistähän se johtuu, ettei esim. punkkeja ja hirvikärpäsiä ennen ollut?!? Mikä hiivatti ne nyt on tänne tuonut?
Mehiläiset on elintärkeitä kasvikunnalle, ja ampparitkin menee, mutta ne on huluja syksyllä...ja jos käyttää laventelin hajuista deodoranttia ;)

Taidan kyllä koettaa tuota suojautumista. Eipä siinä mitään menetäkään.
Mutta nyt tuli mieleen, että minä en suinkaan ole se henkilö, jota ne ötsit kuppaisivat eniten, ja olen aina ajatellut, etten välitä niistä...olen koettanut olla, niin kuin ötsejä ei olisikaan...onkohan tuosta sitten ollut jonkinmoiseksi spontaaniksi suojaukseksi?
Jaa. Eikun koittamaan, ja kerrotaan sitten ;D

No niin. Käytin koiruutta iltapissalla tuossa mettikössä, ja koitin sitten suojata itseni. Tuntui luontevimmalta ikäänkuin imeä itsensä pois siitä polulta, pois ötsejen ulottuvilta. Aluksi oli joku ötti jaloissa, mutta sitten ei ollenkaan, kunnes lähdin taas kävelemään. Sitten niitä inisi joka puolella.

Tämä oli tosin hyvin pikainen koetus, mutta tuntui toimivan :)
Ainut vaan, että vaatii aika lailla keskittymistä, jo ihan pelkästään kun seisoo paikallaan vain. Varmaankin harjoituksen avulla kävelykin onnistuisi.
Mikäli nyt siis edes onnistuin, eikä kyseessä olut joku hyttysten karttama paikka tms.

Hoo, ei kyllä toiminut tänään tuo suojaus, kun paarmat iski tuhatta ja sataa joka puolelta...eivät antaneet aikaa keskittyä mokomat pahalaiset.

Niinkö että pimeys olisi kehittynyt kestämättömäksi, ellei sitä olisi purettu paarmoihin ja itikoihin ja kirppuihin ja kaikkeen inhaan?

Juu, isot ja nälkäset jättipaarmat koettelee. Siksipä se ei kai onnanutkaan kun yritin tehdä sen justiinsa siinä, ja olin hätäinen.
Mutta tuommosen katseella sytyttämis taidon tahdon! ;D Oikein maskuliinisen brutaalia jonkun action leffan henkeen...wow, näen sen jo, miten ne tollahtaa...( ja kirkuu...??)

Minusta maailma, siis luonto, toimii kyllä niin äärimmäisen hienosti yhteen kaikkine saaliineen ja saalistajineen, että en kyllä usko kaikkien olleen kasvissyöjiä...siis eihän siitä tulisi mitään. Tai sitten mulla ei vaan riitä mielikuvitus, sekin voi olla.

Viiä ite? Eikö se sotka sitten tiedä mikä on sotkan työ :o

Eilen toimi suojaukset yöllisellä laavu-kalaretkellä hienosti :) Paitsi jos yhtään hermostuin, niin sitten itikat hyökkäs kyllä.

Niin. Aatteles. Kaikki laituri, grillikatos, takapiha, lenkkipolku yms. sääsket ainaskin kuolis sukupuuttoon...oi julmuutta!

Voi, varmaan onkin pelänny toinen, ja jos koiruuksia vielä on niin sitä suuremmalla syyllä. Onneksi kuitenkin sotkavauvvue pääsi onnellisesti vesielämään :smitten:

Koitin tuossa jutustella toisen kissani kanssa. Lähinnä tahdoin kysyä siltä, että onko meillä omia kotitonttuja tms.
Se ohitti tämän tonttuasian vähän kuin olan kohautuksella; " Joo, on Tim.ARKKIENKELI RAFAEL." Sitten se halusi olla vain.
No, minä kuukkeloin sitten Rafaelin, kun ajattelin että jotakin siihen nyt liittyy...lukiessani Rafaelin kuvausta jostain alkoi kurkussani, joka oli tulossa kipeäksi, tuntua ikävä paine, ja sitten tuntui tosi voimakas, ihan pyörryttävä tunne takaraivolla ja hoo, kurkkukipu on poissa. Myöskin turvonneet imusolmukkeet, vai mitkä lienevätkään ne pahkurat, laskivat.
Eipä oo tämmöstäkään ennen tapahtunu :o

Olen kyllä pyytänyt apua jaksamiseen, ja tietty jos sairastuisin, se vaikuttaisi jaksamiseen ikävästi, että ehkä tämä tuli siksi  :smitten:

Meidän kissimirri oli eilen kateissa. Tai se seurasi meitä kotipihasta kylälle ja jäi matkanvarrelle. Nukkumaanmennessäni olin kovin huolissani siitä, ja toivoin saavani yhteyden siihen. Tunsin miten sitä pelotti kovasti, ja tunsin miten se kulki heinikossa eteenpäin, se oli tulossa kotiin. Koti oli lämpöinen piste etuviistossa oikealla  :smitten:
Sitten saatoin rauhassa nukahtaa ja aamulla likomärkä ja nyreä kissa pujahti ovenraosta sisälle :)

Ihania juttuja täällä.  :smitten:
Minusta eläinten kanssa on jotenkin helpompi olla, kommunikoida ja työskennellä kuin ihmisten kanssa. Eläinten läheisyys tuntuu todella hyvältä. Mistähän tämä johtuu  ???

Sepä elukoissa onkin hämmentävää, että kun on niihin yhteyksissä tuolla muilla tasoilla, ne ovat niin yleviä ja viisaamman oloisia kuin me ihmiset...mutta sitten täällä jokapäiväisessä todellisuudessamme ne ovat vastakohtaisessti hyvinkin raadollisia.
Esim. lapset saivat marsun lemmikiksi, ja uteliaisuuttani näytin sitä kissalle. No, kissa nuuski sitä hyvin rauhallisesti ja ystävällisen oloisesti tovin, kunnes humpsista hei, marsun poski oli sen suussa! Vaikka otus oli sylissäni paikoillaan, eikä katti ollut milloinkaan nähnyt marsua, se jotenkin tiesi, että sen kuuluu syödä niitä  ???

;D ;D ;D

käykää tutustumassa http://gg-maria.auttaa.fi/
voisin kokeilla ilmaiseksi etätulkintaa eläimille. Tarot tulkinnat yhä edullisia :)

MaharSi Patañjalin Yoga-suutra -opuksesta, sen kolmannesta osasta nimeltä vibhuuti-paada, löytyy tähänkin
"ongelmaan" helpotusta. Niinsanottu siddhi eli "yliluonnollinen" kyky, jonka nimi voisi sanskritiksi olla
vaikkapa sarva-bhuuta-ruta-jñaanam, on mahdollista "saavuttaa" jos osaa vääntää käytännön suutran
seuraavasta (Alistair Shearer'in käännös), ja tietää kuinka sitä pitää harjoittaa:

Perception of an object  is usually confused, because its name, its form and an idea about it
are all superimposed upon each other. By doing saMyama on the distinction between these three,
we can understand the sound of all living beings. (YS III 17)

 ::)