Astro Foorumi

Nyt tarvitsisin auttavaa kättä, korttia, ajatusta, riimua, ihanpa mitä tahansa seuraavanlaiseen "ongelmaan": kun mikään ei liiku mihinkään suuntaan.

Tuntuu, että omasta henkisen puolen muutoksista huolimatta kaikki asiat ovat junnanneet paikoillaan viimeiset 3 vuotta, odottaen Sitä Jotain, joka aukaisisi viimeisen portin kohti seuraavaa etappia.  Olen toki ehtinyt tehdä kaikenlaista viimeisen kolmen vuoden aikana, joten mitenkään tylsäksi elämääni ei voisi kuvata, mutta silti energiatasolla jokin vain "junnaa paikallaan".

En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Seuraavat suunnitelmat ovat valmiina, mutta niiden toteuttamiseen on tällä hetkellä kantana vielä ehdoton EI. Aika ei ole kypsä. En tosin tiedä ratkaiseeko seuraavien suunnitelmien toteutuminen sitä, ettei enää olisi "kuin täi tervassa"-olo.

Energiahan on nyt kovissa kierroksissa noin muutenkin, joten junnaus-tahmaus on ihan normaalia - toiset taas joutuvat hirveisiin kriiseihin ja onneksi minä en ole yksi heistä!

Eli, mistä kiikastaa, kun tämä täi on nyt tervahaudassa junnaamassa?  :coolsmiley: Mikä avuksi?

Entä: Junnaako kukaan muu paikallaan? Jos junnaa, mitä olet tehnyt asialle?

Minä JUNNAAN!
Minunkaan kohdallani ei ole kyse siitä, että olisi jotenkin tylsää tai tapahtumia puuttuisi. Mikään ei vaan mene eteenpäin. Minulla on semmoinen käsitys, että tässä ollaan yhden vaiheen lopussa, ja seuraava alkaa syksyllä...tarkemmin elokuussa. Minun vain pitää antaa energioiden tehdä työtään ja odottaa kärsivällisesti, uusi alku on tulossa...jotain taitaa tapahtua ensiviikon lauantaina...jokin kohtaaminen :o
Minä olen käskystä sitten odotellut ja elänyt tätä hetkeä. Kysellyt sieltä ja täältä, että mitä minun pitää tehdä, ja mitä on tulossa ja koska ja kuinka...kyllä ne on kertoneet. Siis oma intuitio lie suurin neuvoja, ja onpa oppaillakin osansa neuvoissa varmasti. Eli nyt minä en vain odota, vaan odotan syksyä ja uutta alkua...se ei ole ihan yhtä jumittavaa enää.

Tunnistan tuon junnaus vaiheen oikein hyvin omalla kohdallani,onhan niitä ehtinyt olla paljonkin.Niistä vaiheista olen ajatellut,että ne on olleet tarpeelisia,kuin valmistautumista uuteen "maratooniin",johon olen sitten täysin palkein heittäytynytkin mukaan,ja matka on jatkunut.

Siinä elämän junnatessa paikoillaan,ja turhautuneena kaikkeen olen käynyt lukemattoman määrän pieniä iltakursseja,ja viikonlopun kursseja.Ihan älyttömiäkin suorastaan.Ihan hakuammunnalla tapahtuneita,enimmäkseen miehisiä kursseja.Yleensä sinne mennään kiinnostuksen vuoksi,minä menin,kun ei kiinnostanut,en edes tiennyt kyseisestä asiasta monesti mitään.Kaikista olen hyötynyt kuitenkin,ja kiinnostunut sitten.
On minulle sanottu,että mitä sinä vanha akka tuollaiselle kurssille menet,olenkin todennut,että tässä kuolemaa odotellessani käväisen katsomassa tuon homman.
Olen tavannut paljon ihmisiä siellä,joilta olen saanut uusia ajatuksia,erilaisia näkemyksiä.Oppinut tekemäänkin jotain pikkukätösilläni.

Olen saanut nyt värvättyä vanhaintalolta virkeän papan,joka tulee pitämään risuaidan teko kurssit,meille tumpeloille,että rautalangoista voidaan luopua.Monet perinteiset taidot häipyvät,jos ei saa oppia niihin.Taitajat alkavat olla vähissä.
Itse opetan perhonsidontaa,johon kävin kerran kurssit,varsinainen taidelaji.

Joskus kannattaa laittaa silmänsä kiinni,ja hypätä tuntemattomalle alueelle.Pieni hyppy avaa uutta maailmaa,uusia ulottuvuuksia,yllätyksiä.
Jussin kanssa vaihdellaan periteisiä rooleja.Jussi keitteli maitorahkaa,minä korjasin saunanportaat.Kudotaan kimpassa sukkia,Jussi tekaisee varret,minä teräosat.Jussi hohottelee aikansa,mutta innostuu.Kysyy joskus aamusella,laitanko esiliinan vai otanko vasaran ja kirveen ja ottaa ja laittaa sitten, mitä haluaa.

Se junnausvaihe voisi olla kuin loma-aikaa,niin ,että pitkästyy,joskus lomallakin voi pitkästyä.
Sitten kun työ alkaa, on puhtia tullut aloittamaan uudet haasteet,ja mielekkyys.
Aivankuin elämä kulkisi jaksoissa,kuin jonkin vaiheen käytyä tarpeettomaksi tulee leipääntymis aika,on aika sulkea ovi sinne tehtyyn,ja saada uusi suunta.Se vaihe pakoittaa lopulta johonkin päin,joskus se on matka sisimpään,pohdiskeluun tehdystä,jota on paljon.
Siitä kaikesta paljosta tehdystä,voi nähdä mihin kaikkeen on pystynyt.Ei ole ihme,jos jää  ihmettelemään sitä.Usein ne tehdyt asiat eivät enää ole tarpeellisia.Ne on jo tehty.Ihminen itse ei ole tarpeeton,vaan arvokas tietoineen,ja taitoineen.Toiveet ja tarpeet muuttuvat,tottakai koska ihminen on muuttunut.Eikä ole helppoa määrittää  niitä uusia tarpeita ja touhuja,jotka taas määrittävät omanarvon tunteen aika pitkälle.   

Kiitos kun jaat viisauttasi sansai :smitten: :smitten:

Joo ja nyt kun mainitsit, että junnaus vaihe on ollu monesti, niin tunnistanpa minäkin, että kymmenen vuotta sitten oli myös. Mietin silloin että mihin ihmeeseen pistän tämän elämäni ja huh, sitten sitä mentiinkin!! Toivottavasti ei tarvitse enää yhtä lujaa mennä..tai jos vaikka sitten semmosta tasasta ja kivaa kyytiä, ettei tarvis törmäillä kovin niihin mäntyihin matkalla... :P

Ainakin minun pääni on kuhmuja täynnä,mutta samallahan se on kovettunut niin,ettei ne täräykset tunnu niin pahalle.Ja kiertelen viekkaasti ne suurimmat männyt,joihin olen törmännyt,ja oppinut aavistamaan missä ne pahimmat täräykset voisivat tulla,mutta ainahan ei voi välttyä niiltäkään,ja taas tärähtää,ja taas on kallossa vahvempi kohta.Reissussa rähjääntyy,naama on ruvella ja ryysyt riekaleina,mutta ei ne kanssamatkustajat ole sen häävimmässä kunnossa.      :crazy2:    

Kiitos kiitos, tännehän on tullut kunnolla jo jutustelua!

Puhuin tänään ystävälleni, että tämä junnaus muistuttaa samanlaista aikaa, mikä minulla oli joskus 6 vuotta sitten. Kun pyörät viimein lähtivät pyörimään kohti seuraavaa etappia kaikki muuttui kirjaimellisesti kahdessa päivässä! Oli aloitettava taas positiivisesti puhtaalta pöydältä: uusi koti, uusi asuinpaikkakunta, uudet ympyrät, uusi harrastus, uusi työ, koulun aloitus vuosien tauon jälkeen, uudet haasteet ja oppitehtävät... Eli, ihan hyvä, että oli ehtinyt kerätä energioita uuteen alkuun, se kun tulisi kirjaimellisesti positiivisena yllätyssalamana täysin kirkkaalta taivaalta :coolsmiley:

Ehkä olen vain kärsimätön ja kärvistelen auringonpimennyksen jälkeisissä energioissa. Olen tällä odotteluajalla pyrkinyt tekemään kaikkea sellaista, mikä on minusta kivaa ja vapaaehtoista puuhaa on tarjoontunut paljon. TOSIN tuntuu siltä, että junnaamisesta huolimatta on kuitenkin tavallaan "kiire". Energiatkin tahtovat olla lopussa, joka näkyy mm. väsymyksenä ja sellaisena vetämättömänä olona.
 

On mukava kuulla,että nuorella ihmisellä on "kiire" uuteen elämänvaiheeseen.Ajattelin sen koskevan ikäisiäni matameita.Tuntui vain viime junnauksessa,että on kiire,kun aika alkaa loppua,eikä riitä vuodet mihinkään."Tahto oli muttei voima"kuten Leinon runossa.
Sitten pölähti asiat siihen lyhyellä ajalla,paikkakunnan vaihtoa myöten,ihmissuhteineen, kaikkineen päivineen.Hyvä oli täysillä akuilla ja pattereilla laittaa uusiksi kaikki.     :smitten:

Löysitpä sanat tunteilleni.Ei voisi paremmin kuvata,ei.      :D     
Eron jälkeisen rytäkän jälkeen,kun nousin sieltä romukasasta,sai katsella,että onko muita eloon jääneitä.Ei näkynyt.Tulipahan vain tsunami seuraavaksi.

Kyllä! :) Kesällä tää junnaaminen on ihan siedettävää, talvella epätoivo iskee herkemmin.

Täälläkin yksi jumittaja. Tai ehkä ennemmin tuntuu siltä, että pinnan alla (= henkisellä puolella) tapahtuu koko ajan asioita, mutta nämä maalliset asiat eivät tunnu edistyvän. Toki toivoisin, että myös henkinen kehitys olisi nopeampaa... mutta enemmän alkaa kyrsiä ihan tosissaan tämä työtilanne, joka ei vaan ota tuulta purjeisiin  :tickedoff: Välillä tuntuu siltä, että on aivan sama mitä teen tai olen tekemättä, lopputulos on kuitenkin sama = ei mitään. Keväällä hain töitä aktiivisemmin ja olin aivan ällikällä lyöty, kun en saanut yhteenkään hakemukseeni edes kuittausta, rekrytoijia ei saanut kiinni puhelimitse jne. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, vaikka ei ollut itkukaan kaukana  :laugh: Itse uskon, että pitkän junnauksen on tarkoitus valmistella ja kerätä energiaa tuleviin muutoksiin. Toivottavasti ainakin.. :)

Heinäkuun alun energiat ovat tuntuneet aika kummallisilta. Minua ainakin ahdistaa hetkittäin niin, ettei meinaa saada henkeä vedetyksi. En ole keksinyt tälle mitään järjellistä syytä. Ehkä se on vaan tämä aika?

Kah juu!
"Saman jutun näen energiannousuissakin, että vaikka ihan heti haluaisi niittenkin toteutuvan jonnekin äärimmilleen asti, mutta kun pakko tajuta että koko ihmiskunta muistuttaisi sen jälkeen lähinnä jotain tulta loistavia ihmissoihtuja, kun vähän liikaa tuutataan sitä korkeaa energiaa tänne."
Taitaa tosiaan olla sama homma eri koossa kyseessä.

Hei,
minulla myös tuntuu etteivät asiat liiku mihinkään suuntaan  :idiot2:
Tuntuu elämän potkivan päähän ja pois pääsyä ei ole. Taloudellinen tilanne painaa mieltä. EN saa erästä kiinteistöä millään kaupaksi vaikka hintaa on tiputettu vaikka kuinka. Mikä karmanläksy tämä on?
Mitä olen elämässäni väärin tehnyt, että näin koville pitää ottaa  :tickedoff:
Härkien taisto menossa  :o
Mitkä energiat vastutaa- onko valoa näkyvissä  :o