Astro Foorumi

Toisille nukahtaminen on helppoa, toisille vaikeampaa/unen saaminen kestää pidempään... okei, kyllähän se usein vaihtelee, että välillä helpompaa ja välillä taas hankalampaa ja siihen vaikuttavat monet seikat kuten unen laatuunkin jne...
Mutta mitä mielestänne tämä ihmisen "nukahtamiskyky" kertoo ihmisestä...? Siis jos yleensä on helppo vaipua uneen ja nukkuu sikeästi tai sitten jos on sellainen, että esim. herää kamalan herkästi kaikkiin pieniinkin ääniin ja on vaikea enää saada unta...? Vaikuttaako näihin nukkumisominaisuuksiin jotkin muutkin asiat kuin esim. huolet, surut ym., nautittu ravinto ym. fyysiset asiat? Onko tietynlaiselle persoonalle tieynlainen unensyvyys ja nukahtamishelppous yleisempää kuin toiselle? Entä onko esim. kanavoiminen "helpompaa" niille, joilla on kyky nukahtaa helposti vai onko sillä mitään tekemistä asian kanssa?
...hieman sekavasti selitetty, mutta ehkä joku ymmärsi edes hieman, mitä ajan takaa...  ;) ?

Tämmöisiä ajatuksia tänään, kertokaahan, mitä teille tulee mieleen näistä jutuista? :)

Mä nukahdan yleensä helposti.  Samoin teki isäni aikoinaan.  Mä olen viljellyt sellaista sanontaa, että olen unessa jo puolessavälissä ennenkuin pää koskettaa tyynyä.

Jos nyt jotain henkisiä ominaisuuksia ajattelisin omalta kantiltani, niin ainakin mulla niitä ei ole.  En edes näe unia, ja muistan niitä tosi harvoin.  En heräile pieniin rasahduksiin, mutta jos päätän nukkumaan mennessäni, että kuudelta pitää herätä, niin herään varttia vaille kuus.

Ajattelisin, että niillä, joilla uni on herkempää, yhteys henkimaailmaankin on herkempää.  Ollaan moneen kertaan yön aikana unen ja valveen rajamailla, usein sellaisessa henkisessä hetkessä. 

Työaikani huomioonottaen on hyvin onnellista, että on hyvät unenlahjat.  Silti, kun kovastikkin toivoisin välillä näkeväni enemmän unia, toivoisin olevani herkkäunisempi. 

"Ei oo kohoren koskaan.  Jos ei kenkä hinkkaa, niin k***i seisoo"   :2funny:

Mitä pidemmälle omalla henkisellä polullani menen, sen helpommin ymmärrän, että mielen"hallinta" on kaikkein tärkeintä kaikessa. Ettei anna sen egon puhua mitään omasta puolestaan, vaan että pystyy hiljentämään mielen liikkeet, jolloin Jumalan äänen alkaa kuulla. Tämä vaikuttaa kaikkeen, meditoimiseen, nukkumiseen, ja itse asiassa jokapäiväiseen elämäänkin, jos osaat välillä olla hiljaa ja kuunnella ääniä sisälläsi, oivallat juuri mitä milloinkin kuuluu tehdä. Vaikeaa? Ei suinkaan, se on helpoin mahdollinen juttu, mutta sinne päästäksesi on ensin oivallettava paljon muuta ;D

Mistä on tullut sanonta "uni on kuoleman veli"

^Meillä on kyllä ihan toisin päin. Mä nukahdan saman tien ja melkein missä vaan. Reissulla viime kesänä, nukahdin kyykyssä rinkka selässä pää mieheni olalla!

Miehelle tuntuu "siirtymät" olevan vaikeita, sekä nukahtaminen, että herääminen. Olisko tolla kuumerkillä oinaassa jotain tekemistä unen kanssa? Muistaakseni on olemassa myös asteroidi Hypnos, joka on unimaailman olento.

Kuu kalana kuvittelisi, että minulle siirtymät olisi helppoja, mutta olen useimmiten kyllä se, joka viimeisenä pyörii valveilla. Harvoin nukahdan ihan saman tien kun laitan pään tyynyyn. Ehkä tuo kuu kalat näkyy minulla enemmän unissa. Näen paljon unia ja ne ovat usein eläviä ja muistankin niitä jonkin verran. Ei ole mitenkään tavatonta, että näen unessa jotain unta. Kerran muistan, että näin unen sisällä olevassa unessa unta. "Heräsin" siis yhteensä kolme kertaa, siinä oli aika sekaisin kun vihdoin ja viimein oikeasti heräsi tähän todellisuuteen kun oli jo kuvitellut heräävänsä monta kertaa.  ;D Yleensä nukun sikeimmin juuri aamulla kun kello herättää.  :buck2:

Mun mielestäni meditaatio ja nukahtaminen ovat ihan eri asioita. Eli sikäli en usko, että nukahtaminen tai sen helppous tai vaikeus vaikuttaisi siihen ensinnäkin meditoiko vai ei ja toisekseen onnistuuko siinä.

Muista miehistä en tiedä, mutta tuo oma ukkoni nukahtaa aina mennessään vaakatasoon, eikä herää oikein edes ravisteluun. Samoin tekevät hänen vanhempansa. Mies kuorsaakin, ja kun kumpikaan ei nukuttu, kun toinen kuorsasi ja toinen potki koko yön, niin päädyttiin nukkumaan eri huoneissa eri puolilla taloa. Itse olen aina ollut herkkäuninen. Vaikka päivä olisi mennyt ulkona runsaissa tekemisissä, nukahtaminen on todella vaikeaa, ehkä jopa vaikeampaa, kuin jos päivä on kulunut hissuksiin mitään aikaan saamatta... Herään helposti, ja herään aina aikaisin aamulla. Pärjään kuuden tai seitsemän tunnin unilla. Olen selvänäkijä, mutta en koe näkeväni erityisen paljon unia. Ennen muistin unet paremmin, kuin nyt kun herään lapsen heräämiseen. En pidä nukkumaanmenemisestä, koska sängyssä pyöriskely on turhauttavaa, ja nukkuminen on muutenkin minusta tylsää ja aikaa vievää puuhaa.

En kuitenkaan koe olevani kammottavan synnillinen, vaikka olen lapsesta asti ollut herkkäuninen ;)

Täällä myös :kuu: :oinas: mutta eipä tuo tunnu niin ihmeellisesti vaikuttavan, eniten kait siihen vaikuttaa silti se, miten osaa rentoutua ja päästää irti päivän tapahtumista, sekä keskittyä vain projisoitumaan astraaliin. Joskin en kiellä sitäkään, että usein "nukahdan" itse helposti :)

Mä en oo koskaan ollu hyvä nukahtamaan, ellen ole todella pohjalla fyysisesti.
Menee tunnista kolmeen tuntia simahtaa ja herään hyvin herkästi kaikkiin epätavallisiin ääniin ja ääniin, joiden vuoksi on pakko nousta.
Luontainen unirytmi on pitkään yöllä hereillä ja aamusta nukkumaan- tyyppinen iltavirkku.

Minullakin tämä vaihtelee kovasti. Tosin minulla on kevyt lääkitys joka väsyttää mutta eihän se aina toimi. Olen iltaisin pyytänyt oppaani ja suojelusenkelini auttamaan minua nukahtamaan ja sanonut tiukasti että haluan nukkua koko yön ilman heräämisiä ja se on nyt viime aikoina toiminut todella hyvin. Muistakaa vielä laittaa vahvat suojat päälle, itse olen sanonut että vain hengenhädässä minut saa herättää!

Ehdottomasti paras nukahtamislääke minulla on esim. 5 minsan joogalentoharjoitus, (yleensä vain sen
eka osa, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että keho [ts. sen atomit ja molekyylit] koostuu perimmältään "ei-mistään" eli
aakaashasta; melko vähäisellä fyysisellä liikkeellä, jotta naapurit eivät häiriinny). Sen jälkeen nukkuu yleensä
kuin beibi, mutta nykyään se ei minulla aina funkkaa, syystä tahi toisesta. Silloin vaihtoehtona
on, mikäli uni ei ilman silmään tahdo tulla, puolikas levosetiritsiiniä (keneeristä levo-tsyrtekkiä).

Tuo on sikäli metkaa, että levosetiritsiinin (vasemmalle kiertyvästä molekyylistä koostuvan??) pitäisi
olla vähemmän väsyttävää kuin tavallisen setiritsiinin ja muiden antihistamiinien!!

 :o