Astro Foorumi

Tällaisen aiheen halusin ottaa esiin (siirtäkää, jos on väärässä paikassa), itse poden k.o. vaivaa, minulle on erilaisten hoitojen (trager yms.) yhteydessä todettu, että vaikka kehoni on kohtuullisessa kunnossa (fyysisesti), henkisesti olen todella uupunut ja voisin vain nukkua kaksi viikkoa putkeen. Lapset lomailivat juuri reilun viikon isänsä kanssa, minulla olisi ollut tilaisuus nukkua, mutten pystynyt. Siis määräänsä enempää. Enpä pystynyt tekemään paljon muutakaan, kaikki mielenkiinto ja motivaatio on kateissa ja sitä kautta heijastelee hyvinkin selvästi tähän arkiseen aherrukseen. Tai siihen, ettei aherrusta ole ja hommat ei etene.

Ainoa mikä minua jossakin määrin kiinnostaa, on kirjoittaminen, se on tapani pitää pää edes jollakin tavalla kuosissa. Ja jos nyt puhutaan tästä lomasta, niin jaksoin vähän lukea ja vähän maalata, mutta todella heikolta tuntuu. Tässä ainokaisessa ”taidepläjäyksessäni” on kuitenkin hyvin puna-oranssit värit, tuntuu kuin voimaa ja wirtaa kyllä olisi, mutten saa sitä purettua ulos.. eli mikä neuvoksi? Nyt on hyvät neuvot kalliit, yh-äidille kaikki energia todellakin on tarpeen.

 :-\ Kyllikki

Olet tainnut polttaa itsesi loppuun arjen askareissa? Tälläisissä tilanteissa yleensä tarvitsee joltain potkun persauksille, että pääsee takas normaaliin rytmiin. :)

Laita viestiä yv:nä niin katsotaan jos asialle jotain voisi tehdä. :)

- Sähköpostiosoitteiden jakaminen foorumilla on kielletty turvallisuussyistä. Yhteydenpito siis YV:n kautta. Sähköpostin voi laittaa esille myös profiiliin niin halutessaan - AthaMaarit

Lievästä masennuksesta lienee kysymys...?
Tässä ajassa on vahvat energiat ja kaikki vanha/läpikäymätön juttu nousee pintaan.
Itsehoito on tärkeää vaik tosin masennusasioissa lääkäri antaa "ensiavun"
Droppeja ei kannata pelätä sillä niitä käytetään kuin kainalosauvaa, vain tietyn ajan.
Pidä huolta itsestäsi, helli kehoasi.
Mä passitan sinne luontaistuotekauppaan jatkuvasti koko lähipiiriäni ja sinulle sama käsky  ;)
Henkiparannus on voimistavaa/vahvistavaa myös
Katso itseäsi rakastavasti, hoida lämmöllä. Eletään nyt aika vaativaa aikaa yleisesti koko maapallolla joten itsekullakin on tässä ajassa tiettyjä ongelmia joita tulee kohdata, sillä niiden merkitys selviää vasta myöhemmin tarkempana.
Voimia sinulle toivon ja lämpöä itseäsi kohtaan  :smitten:

Kilpirauhasarvot pielessä?? Onko tarkistettu?

Oletko jättänyt itsesi, omat tarpeesi ja toiveesi huomioimatta? Tämä on noin yleismaailmallisesti aika rankka aika, joka vaatii ihmistä ottamaan peilin käteensä ja katsomaan ihan vain itseään sekä itsensä perään. Vanhat toimintamallit eivät enää toimi (jotkut saattavat toki toimia, mitään ehdottomuuttahan ei ole). On keksittävä uusia. Tämän tarpeen huomioimatta jättäminen nostaa taatusti semmoset seinät vastaan että huhhuh!

Mielen väsymisestä on kysymys eikä se tokene, ellet tee sellaisia muutoksia elämässäsi, jotka aidosti tuovat tyydytystä. Muuten se masentuu, kuten tuolla joku ehtikin jo sanoa vaan se on vain oire siitä elämän ns. väärästä suunnasta eikä se korjaannu millään pillereillä eikä loputtomalla levolla vaan sillä, että ottaa uuden askeleen kohti sielunsa haluja ja toiveita.  :smitten:

Burn outilta tuo kuullostaa, eikä se yleensä kaikkoa muutamalla hyvin nukutulla yöllä. Akkuja joutuu lataamaan ehkä pitkäänkin ennen kuin energiatasot ovat taas korkealla. Tuo puna-oranssi maalaus kertoo ehkä enemmän juuri energian tarpeesta ja alitajuisesti annat itsellesi väriterapiaa. Jos kirkkaat värit piristävät sinua, niin käytä niitä kaikin mokomin runsaasti kotonasi. Uupuneena pitää muistaa olla itselleen hyvin armollinen ja jos joitakin arkisia askareita ei ole ihan pakko tehdä, niin ne voi lykätä johonkin parempaan ajankohtaan. Jos voimat ovat loppu, niin ei kannata uskotella itselleen olevansa kaikkivoipa superihminen. Jos lapset eivät ole ihan pieniä, niin heillekin voi jakaa aiempaa enemmän kotiaskareita.

Hyviä latureita:

-iloiset ihmiset, niitä kannattaa kerätä ympärille paljon
-luonnon kauneus, Auringon paiste, raitis ilma
-kirkkaat värit tulikin jo mainittua
-vähähiilihydraattinen ruokavalio (nostaa kummasti vireystilaa!)
-lepo
-aromaterapiaakin voisi kokeilla
-mielekäs harrastus

Aamen! Erityisesti yhteys luontoon. Jos ei jaksa siellä edes liikkua, niin vaikkapa hakeutuminen metsään istuskelemaan ja antaa luonnon hoivata tuulellaan ja auringon hyväillä lempeästi, se jo kummasti hoitaa.

Helpottaako tuo ryyppääminen  :coolsmiley:  ja vielä kaks viikkoa putkeen.. ???

Putken jälkeen morkkis on niin kova että siinnä unohtuu henkinen väsymys varmasti  :) ..
Kun muistelee mitähän kaikkea tuli tehtyä ja mitä tuli itsekullekkin sanottua niin siinnä riittä tekemistä. Ei tule henkiset väsymykset mieleenkään  :)

Vakavasti ottaen, kyllä luonto ja kaikenlainen tekeminen on terapiaa henkiseen väsymykseen.
Tekeminen ei tarkoita työtä vaan kaikenlaista muuta puuhastelua mistä tykkää.

Just aattelin, et eikös se tuu kauhee morkkis, juopottelun jälkeen.. :idiot2: Et  mitäs sitä tuli tehtyä ja sanottua.. :) Jotenkin tuntuu et tuo juopottelu on sulle huono juttu.. :-X Sie oot kuitenki kiinnostunu henkisistä asioista...vai kuinkas.. :coolsmiley: :angel:

En minä mielestäni kauhea juoppo ole, otan kyllä joskus kännin mutta sitten voi seuraavaan känniin kulua pitkä aika.

Enkä ole henkinen ihminen ainakaan siinnä mielessä kuin täällä olijat yleensä ovat.

Esimerkkinä voin kertoa että minulla oli jonkunlainen väsymys noin viikko sitten. Äkkiä päätin että perkele, käyn poimimassa naapurin mummolle sankollisen mustikoita. Kävin mustikat, siivosin ne ja laitoin rasioihin valmiiksi ja vein mummolle. Mummo tietysti ilahtui ja sen myötä katosi se minun henkinen väsymykseni.

Kun eikös se niin ole että kun antaa niin samalla myös itse saa ?

Mutta jos juopottelet kaks viikkoa putkeen, niinku minä ainakin ymmärsin  :idiot2: Niin siinä on aivan liikaa  :) minun mielestä.. Mutta oot kuitenki kiinnostunu henkisistä asioista, kun täällä vierailet.. ;)  :angel:

Tottakait soon hienoo auttaa toista  :smitten: siitähän tullee niin hitsin hieno mieli :smitten:

Hienoo, et autoit mummoa tuollatavalla.. :)

Ois siinnä liikaa ryypättävää minullekkin  :) . Oli se ryyppäysjuttu enempi tarkoitettu kevennykseksi ..

Enempi minua kiinnostaa se IHMISYYS edelleen. Siis välitetään oikeasti lähimmäisestä oikeassa elämässä.

Ei puhuta tekevämme jotain ihmeitä eikä luvata tehdä sitä taikka tätä, vaan tehdään oikeasti livenä kaikkea pientä vointimme ja kykymme mukaan sille viellä huonomassa jamassa olevalle lähimmäiselle.
Niiden hyvien tekojen uskon joskus tulevan itselleen takaisin. Ja jos eivät tule niin ei sen niin väliä, se on tärkeintä että on oikeasti auttanut ja välittänyt lähimmäisestä.

Joo..ihan oikeessa oot.. :smitten: Hyvät poikii aina hyvää.. :smitten:

Henkinen väsymys... tutulta kuulostava tilanne.

Itse olen tällä hetkellä opiskelevana kotiäitinä, lapset 1v ja 6v. Ihan se pelkkä kotirumban hoitaminen kävisi työstä ja sitten pitäisi vielä löytää aika tehdä niitä opintoja.

Huono omatunto kalvaa kun et ole läsnä lapsille ja kalvaa kun et saa niitä opintopisteitä riivittyä kasaan.

Itselle auttaa se, että on jotakin ihan ikiomaa; Harrastus, meno, metsässä haahuilua, mitä tahansa. Sille pitää vaan olla raivattu kalenterista aika, että tietää,että se oma aika häämöttää  esim.kolmen päivän päässä ja että se toteutuu.

Jepu tutulta kuulostaa toi väsymys. En itekään ihan parhaassa kunnossa ole ja onhan noita huonoja tottumuksiakin kertynyt kivasti matkan varrella, jotka ei hirveesti auta ton vireyden kanssa.

Oon tässä ollut sormi suussa jo pitkän aikaa sen fakta kanssa miten paljon ihminen pystyy säilömään "pjaskoo" tähän omaan energiasysteemin tai kroppaan tai mistälie energioista me koostutaankaan loppupeleissä atomitasolla.

Yritän tässä pyöräyttää omia chakroja kondikseen ja oisthan siihen varmaan näitä kaikenlaisia parantajia ja muita olemassa, mutta pitää kokeilla miten pitkälle omat rahkeet riittää. Noihin chakroihin on kertynyt niin paljon paskaa matkan varrella että heräämisvaiheen ensiopetukset (ei kuolemaa, ja unet on aika monesti intuitiivisia) pisti pienen sekamelskan jälkeen vähän uutta potkua omien kuonien poistoon. Noi kuonat vääristää omia enneunia ja selvänäköä ja tekee niistä harmaita.

Keskittyminen ja mielenrauha on vaikeaa saavuttaa kun päässä pyörii kaikenlaisia turhia "mitä jos" -kysymyksiä ja meditoinnin opettelimen ei tunnu mielekkäältä. Ympäröivän maailman havainollistaminenkin tuntuu olevan vähän niin ja näin kantimissa kun tuntuu että kaiken näkee "harmaan arkipäivän"-lasien läpi. Saavutetut hyvät asiat valuu nopeasti sormien läpi.

Mitä enemmän uskallan tuoda noita omia "mörköjä" esiin spontaanisti, huomaan jälkeen päin missä mennään vikaan ja miksi porukka on naama mutrulla -> oma naama mutrulla.

Kahleet on tuolla sisällä. Mitä enemmän niitä uskaltaa hyväksyä ja tuoda ne näytille, rupeaa valumaan kyynelkanavia pitkin "möröt" ulos ja alkaa suodattua uusia asioita noiden harmaiden lasien läpi.

Helvetin väsyttävää ja loputtoman tuntuista hommaa. Zombit ei itke. Ihmiset itkee.

Melko yksinkertainen kikka enkä tosiaankaan ole mestari, mutta kantapään kautta tuntuu mulla menevän ja ennenpitkää asiat loksahtelee paikalleen ja asiat yksinkertaistuu, sitten tulee uusi opetus aina liukuhihnalta elämästä ja ympäröivästä maailmasta.

Vuoristorataahan tämä. Välillä tuntuu että menee kaiteen yli että paukkuu.

Zen-budhat on jossain hattarajunassa. Monenko vuoden jälkeen sinne pääsee? Alkaa nää kummitusjunat ja masokistivehkeet jo kyllästyttämään ;)

Sain tuossa jokin aika sitten viestin kolmanteen silmään "I Salelem". zekkasin googlesta merkityksen ja yhdistelin sen tarkoittavan jotakuinkin "minä rauhoitun". Sen jälkeen olen ollut aikamoisessa benjihypyssä. Sen jälkeen on tullut karu tosiasia selväksi kuinka vähän tiedän oikeastaan mistään mitään...

Elämästä on vaikee saada grippiä pitkän dokausputken jälkeen. Oli sitten hyviä tyyppejä tai henkimaailma jeesaamassa. Ihminen on sisältä vain niin kuralla että kaikki on vääristynyttä.

Yli siitä pääsee ;)

Heissulivei ja kiitos kaikille vastanneille!

Otan keskustelun vielä sen verran pöydälle, että päivitän hieman omaa tilaani ja syitä, miksi siihen jouduin. Tällä hetkellä olo on nöyrä, kiitollinen ja suunnattoman avoin, kaikelle on tarkoituksensa. Mulla oli tuolla monien vuosien takana semmonen lukko, mikä vaati tulla aukaistuksi ja mulla se "ajettiin läpi" sillä, että kirjoitin ja kirjoitin ja kirjoitin.. kaksi vuotta meni, mutta aukesi lopultakin. Opin asiasta ainakin sen, että olen täällä itseäni varten, en uhrautumassa kenenkään kynnysmatoksi tai kasaamassa maallista mainetta ja mammonaa. Elää hetkessä, jokaisessa nyt-hetkessä, siinä varmaan suurin läksy.

Toivottavasti tästä ketjusta on apua saman asian kanssa painiville, luottakaa siihen sisäiseen ääneen tai vimmaan, joka ohjaa meitä tekemään välillä aivan päättömiltä tuntuvia asioita. Mulla se aukaisi totuuden silmien eteen, kaikessa raadollisuudessaan, mutta ehkä tästä selvitään, huumorilla ja luottamuksella.

 :smitten: Lämmintä joulun odotusta kaikille  :angel:

 :) K

Hienoa, hienoa  :smitten: :smitten:
Joskus sen oven avaaminen on vaan niin hiton vaikeeta vaikka on nippu avaimia mut oikeeta ei löydy.
Sit kun ovi vihdoin aukeaa... Kaikki on mahdollista. Vaikeiden aikojen jälkeen olo helpottuu tottakai mutta itse matkalla on oma tarkoituksensa.
Kannattaa olla silmät, korvat, ihan kaikki auki silloin kun on tilanne päällä eli mitä ihmettä tapahtuu/ mitä mä  nyt teen?
Tulin eilen kotiin ja avasin telkkarin just kun tuli se kohta Kill Billissä missä nainen haudataan elävältä ja millä opilla se kaivautui haudastaan ulos. Rankka opetus ja kova opettaja mutta tuotti tulosta. Samaistuin jotenkin hassulla tavalla  ;)
Luovuus on valtava voima ja rikkaus  :) Meissä kaikissa sitä on kenellä enemmän kenel vähemmän. Kuitenkin sen esiinkaivaminen onkin se juttu koska ihmisissä on piileviä lahjoja myöskin. Voimia ja rohkeutta jokaiselle nyt vuoden pimeimpänä aikana. Alkää haudatko lahjojanne.
Siunausta  :angel:

Mulla taitaa olla nyt lievä masennus ahdistus ressi burnout jotain.
Ihan epätodellinen olo, täällä pimeässä vaan haahuillaan päivästä toiseen ja pitäs jaksaa vääntää ihan samoja asioita samojen samperin seinien sisällä. Meillä on ollu sairastelu putki. Joulu tulee ja milläs sitäkään jaksaa laittaa kun ei vois vähempää kiinostaa edes perus arkirutiinit, ihan sama kaikki kun vaikka kuinka rehkit niin sama paska on niskassa taas, sen siunaamaan rauhaa ei ole luvassa varmaan kahteen kuukauteen, aina joku vinkuu jaloissa ja joka helvatun aamu kunsilmänsä auki saa täytyy alkaa juosta toisten eteen ja kuunnella vinkumista jos jonkinlaista, lasten tai eläinten ja perkele kun samassa rytäkässä kompastelee vaatekasoihin ja astuu perkeleellisesti jonkun ikävästi aspektoituneen pikkulegon kulmaan jota ei ole jaksanut - siis ei ole paskaakaan kiinnostanut- siivota illalla paikoilleen, niin siinä ei paljon naurata. Pää jossain pilvessä vaan pitää höyrytä menemään eikä tosiaankaan kannata ajatella että mitä itse mahdollisesti jonkun suhteen haluais tapahtuvan, koska siitä tulee vaan paha mieli kun sen toteuttaminen on niin ääri vaikeaa.
Ja itkettää ja naurattaa ja ajatukset tarvis saada liekaan ettei ne karkaile jonnekin sfääreihin koko aikaa niinkun pikkumuksulta karannu ilmapallo. Ja ois helvatun kiva kun joskus olis kivaakin, ja no ok, onhan mulla joskus mutta olsi kiva kun olis vähän useemmin kivaa, ja semmonen yleinen kivan pito olis niinkun helpo järjestää, eikä aina tuskien taival.
Hirveen hauskaa olis sekin että olis jotain aikusta seuraa joskus, eikä ainoa seura olisi virtuaalista. Olis myöskin ihan mega upeeta jos joskus sais nukkua niin ettei tarvi kesken makeimman unen herätä, ja sais oikeesti nukkua niin kauan kun mieli tekee, ja vois herätä sillon kun ei enää väsytä!
RÄYH!
Joskos tämä tästä taas :)

Niinhän se aina  :smitten:
Joskus vaan on ihan pakko saada angstata  >:(

Tarvisin kyllä oikeesti viikon lomaa. Tai siis en lomaa missään nimessä, vaan aikaa ihan vaan ittelleni, ja että sais ajatella vaan omaa napaansa ja tehdä kaikkea kivaa :smitten:

En minä ainakaan haluaisi olla vain. Tähän olemiseenhan minä tässä tympäännynkin. Tekisin kamalasti kaikkea, pointti olisi siinä että ihan rauhassa, ja nukkuisin kunnolla  :smitten:
Varmaan tulisi ikävä noita muksuja, mutta se olisi ihan hyvä vain, osaisinpahan sitten taas nauttia niistä täysin rinnoin, ja olisin paljon mukavampi.

Toistan samaasamaa. Nyt on haastava aika ja miltei jokaisella ongelmia jos jonkin moisia.
Terve itsekkyys on tärkeintä tässä ajassa maadoituksesta ja suojauksesta puhumattakaan.
Sain just litsarin poskelle kusipääukolta ja manasin kuin pien demoni.
Ei aina tarvitse jaksaa täysillä ja olla supertehokas. Toivottavasti teillä kaikilla on lähipiirissä niitä ihmisiä jotka ymmärtää jo puolesta sanasta ja jakaa ne ongelmat. Vaikka pelkästään kuuntelemalla, muusta avusta puhumattakaan
Mun kolme vuotisen helvetin loppu näkyy jo (toiv) ja tosiaan toivoisin uusia ihmisiä elämääni
Mieletön ajanjakso. Kauheimmat tapahtumat jo koettu mitä ikinä aiemmin
Oma aika on tässä ajanjaksossa miltei hengentärkee. Edes joitain hetkiä YKSIN. Rauhoitu, hengitä syvään, visualisoi kaikki kaunis ja hyvä elämääsi, pyydä enkelten apua ja rukoile
Täällä Pohjolan pimeydessä ei nää talvikuukaudet kovin helppoja ole mut kestettävissä.
Mun oma vuorokausirytmi on niin sekaisin etten ole päivänvaloa nähnyt aikoihin.
Ei pimeessä ole pahaa, mut just se terveen itsekkyyden ja itsehoidon tarve maksimoituu
Mun venakkoäijä saanee potkut piakkoin koska mua ei kasvoille läpsitä  :knuppel2: kolme vuotta sit väänsi mun käden niin et oikee handu oli 12 vk kipsissä kun en suostunut leikkaukseen. Muistan vieläkin sen komeen nuoren kirurgin kasvot joka siinä tilantees arvioi. Namu  :-*
Väkivaltaa ei tule sietää ikinä eikä missään tilanteessa, sanon tän rankalla ja vankalla kokemusäänellä
Good times, bad times... Toivotaan että vuosi 2012 tuo uuden suunnan ja jotain MAGEETA  :D :smitten:

Pikkarin teksti pysäytti, itselläkin on takana seitsemän vuoden vastatuuli ja haasteellinen suhde.

Hyvin kirjoitettu. Tai ehkä olisin itsekin kirjoittanut joskus vähän samoin.

Mutta pitää muistuttaa, että Venäjällä perheväkivalta on todella yleistä, ja todennäköisesti mehesi on jo kotona oppinut sen käyttäytymismallin, että isi mätkii välillä äitiä. Enemmän tapa kuin poikkeus. Vähän vaikea selitää tätä jos ei venäläistä elämää tunne. Kärjistäen naisten hakkaaminen kuuluu kulttuuriin, ja litsari tarkoittaa, että nyt meni hetkellisesti hermot.

Menkää johonkin terapiaan, jossa molempia ymmärretään (sekä kielet että kulttuurit), miehen on opittava käyttä'ytymään toisin. Tai vaihtoehtoisesti lapikasta.

Sie oot pikkari tampio, jollet saa itseäsi riuhtaistua irti tuosta ukosta.
Ansaitset parasta mitä maailmalla on tarjota, ja sen saat jos haluat  :smitten:

"Oma aika on tässä ajanjaksossa miltei hengentärkee. Edes joitain hetkiä YKSIN. Rauhoitu, hengitä syvään, visualisoi kaikki kaunis ja hyvä elämääsi, pyydä enkelten apua ja rukoile
Täällä Pohjolan pimeydessä ei nää talvikuukaudet kovin helppoja ole mut kestettävissä.
Mun oma vuorokausirytmi on niin sekaisin etten ole päivänvaloa nähnyt aikoihin.
Ei pimeessä ole pahaa, mut just se terveen itsekkyyden ja itsehoidon tarve maksimoituu"


Juuri näin teen :smitten: