Astro Foorumi

en tiedä onko toi otsikko nyt mikään hyvä tähän mutta asiaan :)

kun olette joittenkin ihmisten kanssa tekemisissä niin näettekö jo ensimmäisellä tapaamisella millainen energia siinä ihmisessä on ja voiko häneen luottaa?

mulla itsellä on näin ja tää on joskus todella ahdistavaa sekä vaikeaa olla sitte tekemisissä ihmisen kanssa johon ei luota ja joiden energia ei ole hyvää.
sitten yleensä se meneekin niin että vaan on varovainen ja välttävä itse.

Ihan normaalilta intuitiiviselta aistimiselta kuulostaa. Se on hyvä taito, koska silloin tietää heti kehen luottaa ja kehen ei. Minä itse pidän aistimiskykyäni siunauksena. Tiedän heti kuka on kanssani samalla aaltopituudella, kenestä tulee hyvä ystäväni ja kuka jää vain "hyvää päivää"-tutuksi. Aistin, kuka on tosissaan pyyteettömästi kanssani ja nauttii seurastani ja kuka yrittää käyttää minua hyväkseen tai on vasten tahtoaan kanssani tekemisissä.

Aina se ei ole mukavaa, koska energioiden välityksellä pystyy tahtomattaan lukemaan myös asioita, joita toinen haluaa pitää salassa. Esimerkiksi vaikka niin, että toinen näyttelee mukavaa ja maireaa, mutta on todellisuudessa sinulle vihainen. Itse olen tällaisissa tapauksissa, joissa aistii toista mitä henkilö ulkoisesti haluaa antaa ymmärtää itsestään toiminut niin, että kunnioitan toisen tahtoa pitää joitakin asioita salassa. Hyvissä ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa toki tällaiset asiat pitää puhua läpi. Tuttujen, ei-niin läheisten ihmisten kanssa olen antanut mennä asian toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ai niin ja tuli vielä mieleeni, minulla on nettikaveri (olemme samossa harrasteryhmässä), amerikkalainen nuori nainen, joka on lievästi autistinen. Hän ei ole itse intuiivinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hyvin vahvasti synesteettinen. Hän siis näkee asioita ja ääniä väreinä ja muotoina. Hän sanoi kerran, että jos ihminen on hänen mielestään "ruman värinen" hän ei pidä tuosta ihmisestä, vaikka kuinka yrittäisi. Hän siis aistii itselleen epämiellyttävän energian ihmisissä rumina väreinä.  :coolsmiley:

Entäpä sitten sellainen tilanne, että henkilö väittää jotain, no vaikka ettei tykkää ja näet hänen lävitseen ja tiedät asian olevan toisin, mutta kyseinen henkilö ei vaan vielä itse ymmärrä sitä?

 ??? Kyllikki

Tässä tapauksessa pitää olla hienotunteinen ja huolehtia siitä, ettei näe sitä mitä toivoo näkevänsä. On kunnioitettava aina toisen vapaata tahtoa. Jos itse on ihastunut ja ihastus sanoo, ettei tykkää, todennäköisesti "näkee", että tuo toinen valehtelee. On opeteltava siis tekemään ero näkemisen ja ns. toive-näkemisen välille.

Lisäksi on mahdollista nähdä kahden sielun välinen yhteys - esimerkiksi ihastuneen ja ihastuksen kohteen välinen. Tämä ei silti tarkoita vielä mitään muuta kuin sitä, että sielujen välillä on yhteys. Yleensä se tarkoittaa sitä, että kyseiset sielut ovat henkitasolla ystäviä keskenään ja heillä on yhteisiä menneitä elämiä.

Se, että sielujen välillä on yhteys ei ole muuta kuin, että sielujen välillä on yhteys. Se ei ole tae mistään suhteesta tai siitä, että ylipäätään oltaisiin missään tekemisissä tuon ystäväsielun kanssa. Jokainen kuitenkin noudattaa omaa sieluntietään ja siihen eivät välttämättä kaikki ystäväsielut kuulu. Minulle itsellenikin on käynyt näin monesti. Esimerkiksi eräs ystäväni, joka on minulle ystäväsielu ja ollut mm. lapsenani, on tässä elämässä sellaisessa roolissa, ettemme ole oikeastaan missään tekemisissä. Vaihdamme kuulumisia muutamia kertoja vuodessa. Jos tilanne olisi sieluntieltämme toinen, kuka tietää vaikka olisimme tekemisissä 24/7 toistemme kanssa! Vaikka uudestaan vanhempi-lapsi suhteessa, kenties muutoin sukua, parhaat ystävät, puolisot, rakkaat työtoverit, Astro foorumin ystävät. Monia vaihtoehtoja!
Ystäväsielujen väliset roolit siis vaihtelevat sen mukaan, mikä on molemmille sieluille parasta tässä elämässä. Voihan tämän elämäni paras ystävä olla seuraavassa elämässäni pelkkä "hyvää päivää"-tuttu, tai kenties emme tapaa koskaan.

Omalla kohdallani kävi niin, ettei minulla ollut (eikä ole vieläkään) mitään aiempaa muistikuvaa kyseisestä henkilöstä, mutta pelkäsin hänen kohtaamista. Lisäksi olin tuolloin menossa naimisiin ja jotenkin voisin kuvitella, että täysi välinpitämättömyys olisi ollut helpompaa, mutta kun hän paukautti, ettei tykkää minusta, jouduin tietenkin pohtimaan syitä miksi ei. Minulla ei siis ollut mitään intressejä häneen silloin, päinvastoin koin hänet todella ärsyttävänä ja tappelimme aina ja kaikesta, mutta jossain vaiheessa tajusin tämän ristiriidan hänessä ja nyt vuosikaudet myöhemmin hyvinkin kristallin kirkkaasti. Kyseessä kuitenkin jousimies, eikös ne ole niitä totuudentorvia ja sano asiat tasan tarkkaan kuinka kokevat, joten siksikin tätä asiaa esille otin. Nyt olen hienotunteisesti antanut aikaa selvittää ihan keskenänsä, että tykkääkö vaiko ei, kun ei taida edelleenkään tietää ;)

Minulla tulee monesti kun ensimmäisen kerran tapaa jonkun ihmisen jokin automaattinen tunnereaktio. Jos se on voimakas, se jää mieleen, ja olen myöhemmin huomannut että on pitänyt paikkansa. Lievemmissä tapauksissa kuitenkin se tunne unohtuu ja jää kaiken myöhemmän alle, jotka taas muodostuvat lähinnä järkeilystä, ja koska minulla nyt tuota kalapainotteisuutta on, niin tämän toisen ihmisen tuntemuksista... siinä vaiheessa ollaan jo sellaisessa sekasotkussa että en osaa sanoa yhtään mitään mistään.

Luotettavuudesta taas en sano mitään, koska minulla on aina se motto että: "ihmisen voi luottaa aina olevan vain ihminen." Siis aistin vain ominaisuuksia, jotka kertovat millä alueilla ihminen voi olla luotettava ja millä ei.

Varsinkin liike-elämässä erittäin tärkeä ominaisuus tällainen havainnointi. Paitsi arkielämässä, kirjoitustapa kertoo paljon, samoin pitää osata lukea kaikki rivien välit, tulkita jokainen ele tms. Mutta sitten minulla on ässinä hihassa ns. täsmävaisto, jota kautta tulee instant-dataa joka on järjellisesti ajatellen täysin irrationaalista, mutta mahdollistaa ripeän päätöksenteon suuren riskin edessä (olkoonkin, että joudun usein kelaamaan jälkeenpäin että mikä sai päättämään noin, kun lähteenä oli pelkkä sanoinkuvaamattoman voimakas tunne), sekä empatian eräs sivuvaikutus, eli kun voi asettua toisen asemaan, saa myös henkilöstä oleellista tietoa jota voi käyttää muovaamaan toisen käyttäytymistä.

Mutta kovat koulut on käyty jotta tuollaista on oppinut hyödyntämään. :-X

Itsellänikin tapahtuu aina uuden ihmisen tavatessa sama juttu, siis tuo tunnereaktio, joka jää mieleen sitten sen voimakkuudesta riippuen. Joskus intuitiivinen tunne on ollut oikeassa jo ensitapaamisella, mutten ole uskonut sitä - ja huomannut sitten varoitusten olleen oikeassa myöhemmin.

Minä en vältäämättä näe sanan kirjaimellisessa merkityksessä, mutta tunnen ihmisten energiat. Joidenkin ihmisten seurassa on vaan niin vastenmielistä olla, että kohteliaisuudesta vain on sen välttämättömimmän ajan heidän seurassaan ja sitten mieluusti vaihtaa maisemaa. Myös isojen ihmislaumojen energiat ovat välillä hyvin negatiivisia ja vaivaannuttavia.

Tunnen myös, jos toisella on omia energioita "hivelevää" energiaa. Esimerkiksi kaupassa saattaa joku ihminen saada minut hyvällä tavalla kananlihalle, kun energiamme kohtaavat, vaikka tämä toinen ihminen olisi kauempanakin minusta. Se on aika hassu tilanne, sillä kyseessä on kuitenkin minulle aivan tuntematon ihminen.  ;)

Minulla toimii empaattinen intuitio luonnostaan ja luen ihmisiä välillä kuin avointa kirjaa, mutta olen kyllä itsekin sellainen...ja usein käy niin että toiset eivät näe totuutta sen kohdatessaan vaan pitävät sitä valheena tai jonain muuna. Ja energioita tunnen niin että häiritsevät aika pahastikin välillä...ja jossain missä on paljon ihmisiä saan tehdä töitä että pysyn omissa energioissani antamatta muiden vaikuttaa.
Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut tuota " ensivaikutelma on tärkein" juttua, mistä paljon puhutaan  :o

Mullakin on suuria vaikeuksia pysyä omissa energioissa, olen sellainen pesusieni. :buck2:

Mun pitäisi saada olla tarpeeksi tasapainossa itseni kanssa ennen kuin joudun tiettyihin paikkoihin ihmisten keskelle. Niin kuin nyt viime viikolla kun piti palata töihin. Jotkut tietyt tyypit saa mut tosi ärsyyntyneeksi ihan vain kävelemällä ohi. Sitten mä olen tosi pahalla päällä, en sitä nyt varsinaisesti näytä, mutta ihan hävettää, että minkälaista negatiivista ilmapiiriä sitten itse mahdan siellä levittää energeettisesti.  :-X

En juurikaan katsele auroja, joita en myöskään koskaan ole erityisen hyvin nähnyt, mutta joskus näen ihmisten perässä mustia huntumaisia häntiä... En tiedä, mitä ne ovat. En kuitenkaan voi pitää niistä ihmisistä, sillä aistin heissä jotain epämiellyttävää.

Tiedän aina kehen ei kannata tutustua, ja nuorena olin sen verran tyhmä, että menin kertomaan sen myös ystävilleni, jos kyseessä oli myös heidän tuttavansa. Joka kerta olin kyllä oikeassa, mutta sittemmin olen saanut huomata, että onneksi ihmiset pystyvät myös kasvamaan ja muuttumaan, ja joskus siihen pitää antaa vain hieman aikaa. Onneksi nykyään näen jo ensivaikutelman ja sen hetkisten ajatusmaailmojen läpi ihmisen todelliseen luonteeseen. Yleensä ne ovat aina tutustumisen arvoisia.

Minä välttelen edelleen suuria ihmismassoja. Vedän niistä niin paljon negatiivista energiaa, että tunnen niitä tuntemuksia vielä seuraavana päivänäkin, ja näen ahdistavia unia. Paljon on vielä opittavaa.

No minulla on tapana kyllä katsoa ihmisten "läpi" joitakin luen kuin avointa kirjaa,jos näin haluan,eli sen takia en kovin monia hyväksykkään itseni lähelle.  :-\

Minulla on myöskin ihan niin kauan kuin muistan, ollut helppo nähdä ihmisten lävitse, tuntea mitä he tuntevat ja aika tarkasti olla kärryillä siinä mitä he ajattelevat. Ei siis mitään ajatustenlukua, vaan enemmänkin sellaista kehonkielen lukua. (???)
 Mulla on ollut myös tapana reagoida hyvin voimakkaasti täysin ventovieraisiin ihmisiin, joista myöhemmin on tullut jollain tapaa osa elämää, tai ovat muuten vain siihen vaikuttaneet. Sitä tunnetta on ihan mahdotonta yrittää selittää, mutta nämä ihmiset vain kiinnittävät huomion ja tuntuvat tutulta jo entuudestaan. :uglystupid2: Ja tarkoitan siis ihan satunnaista kohtaamista bussissa/kaupungilla/jossain tapahtumassa tms.

* Ihmiset sekä tuottavat että tulkitsevat ruumiinkieltä alitajuisella, tiedostamattomalla tasolla.
* Vain kovalla harjoittelulla voi onnistua jonkin verran tietoisesti vaikuttamaan omaan ruumiinkieleensä.
* Jos puhe ja ruumiinkieli ovat ristiriidassa, uskomme ruumiinkieltä.

Koska ruumiinkielen tulkitseminen on alitajuinen prosessi, sen lopputulos tuntuu nimenomaan 'intuitiolta.' Intuitioon kannattaakin tässä suhteessa luottaa, sillä alitajunta kykenee nerokkaan tehokkaasti prosessoimaan keskustelukumppanin ruumiinkielestä pienetkin nyanssit, joita tietoinen mieli ei ollenkaan huomaa.

Tämä on kuitenkin täysin maallinen prosessi, ei mitään henkimaailman juttuja. Prosessia voi vielä tehostaa opiskelemalla asiaa ja ryhtymällä myös tietoisesti tarkkailemaan ihmisten ruumiinkieltä.

Energeettisen havaitsemisen / näkemisen suhteen sen sijaan taas kunnioitetaan meidän vapaata tahtoamme: Jos kohteella on suojat päällä, hänestä ei voi energeettisesti nähdä yhtään mitään. Yrittäjä toki saa tällöinkin informaatiota, mutta tällöin se on hänen itsensä tuottamaa (esim ennakkoluuloja, oman tunnetilan peilausta, omien tukahdutettujen ominaisuuksien peilausta jne.), ei suinkaan siitä ihmisestä lähtöisin, jota ilman lupaa yritetään katsella.

Jos ette varmasti tiedä, onko 'näkemisen' kohde suojannut itsensä vai ei, kannattaa muistaa että ruumiinkielen tulkintoihin voi luottaa, sillä alitajuntamme on tehokas ja tarkka tulkitsija ja harva ihminen osaa tietoisesti tuottaa ruumiinkieltä, joka on tarkoitettu hämäykseksi eikä vastaa sisimpiä tuntoja.

Vapaata tahtoamme näissä henkimaailman asioissa kunnioitetaan niin ehdottomasti, että suojien läpi ei kenelläkään ole lupa nähdä. Ne pitää pyytää erikseen laskemaan katsomista varten, jos sellaiset suojat päällä on. Mutta: Suurin osa porukoista on autuaan tietämättömiä suoja-asioista ja kulkee ympäriinsä kenen vain energeettisesti katsottavana. Puistattava ajatus meikäläiselle.  :o

Meikäläisellä on automaattisesti suojat aina päällä, ellen erikseen niitä laske, sillä arvostan yksityisyyttäni suuresti, puolierakko kun olen. Niinpä kaikki, mitä minusta havaitsee on joko tulkintoja ruumiinkielestäni (luotettavia) tai 'näkijän' omia projektioita (ei ollenkaan luotettavia). Tosin aina ei voi siihen ruumiinkieleenkikään luottaa, sillä osaan tuottaa tietoisesti 'feikkiä' ruumiinkieltä tarvittaessa.  ;)
On tullut harrastettua  nimittäin asiaa parikymmentä vuotta.

Minäkin aistin heti ihmisestä millainen hän on. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, joiden seurassa on ihana olla, toiset taas pelkällä samassa huoneessa olemisella saavat minut ahistumaan. En silti usko että olisin intuitiivinen. En näe itsessäni mitään "lahjoja" vaikka nämä kaikki asiat kiinnostavatkin. Olen aina ajatellut, että kaikki saavat tällaisia vaikutelmia toisesta ihmisestä, jos vain ovat tilanteessa ns hereillä.
Tuosta valehtelusta, minullekaan eivät lapset, saati aviomies pysty valehtelemaan. Siis yrittävät kyllä, mutta jäävät samoin tein "kiinni". Mies ei tosin niinkään yritä valehdella. Mutta ne valkoisetkin valheet huomaan helposti.

Aminthir, näin maallikkojärjellä ajatellen, minä varmasti ottaisin kissan pöydälle sen työkaverisi kanssa. Kysyisin suoraan, että miksi hän käyttäytyy niin, kun kaikkien pitäisi pystyä työpaikalla olemaan ja työskentelemään rauhassa. Tietenkin, jos hän on asemassa, jossa voi vahingoittaa toista työtekijää, olisin varovainen. Jos taas hän on sellainen jonka pahansuopuus on itsensä pönkittämistä, eikä vahingoita ketään, antaisin hänen olla ja mennä omia menojaan....

^Joo, parempi sitten onkin hiukan varoa puheitaan sellaisen ihmisen lähellä...
Minä varmaankin pyrkisin välttelemään tilanteita, joissa joutuisin hänen kanssaan tekemisiin. Toisaalta jos on pakko olla tekemisissä, pitäisin varmaankin viileän asiallisen asenteen häntä kohtaan. Voi toki ärsyttää häntä lisää, mutta eihän kukaan voi ketään turpiin pistellä. Ei vaikka olisi mitä tahansa mielenterveydellisiä tai fyysisiä syitä käytökselleen.Jos tilanne menee tarpeeksi pitkälle, aina yhteys ylempään portaaseen voisi olla paikallaan. Kyllähän joku keino täytyy löytyä että saa rauhan itselleen työssään. Nih!

On oikeasti sellaisiakin tilanteita, että oikeutta on kenenkään vaikea saada tilanteeseen, vaikka moni sitä toivoisikin. Johtuuko ne sitten tän meidän monimutkastuneen ja ihmisestä vieraantuneen yhteiskunann kiemuroista, vai mistä, mutta on semmosia "porsaanreikiä" joissa ei oikein kukaan mahda mitään sille jolle mahtaa pitäs.

Miten mun on tänään hirveen vaikea saada tuotettua järkeviä lauseita? sanoja tulee kyllä vaikka miten, mutta niitä ei tahdo saada järjestykseen?

Mitenkäs, jos ottaisitte ihan isomman porukan joka olisi läsnä, kun otatte asian puheeksi tämän ongelmatapauksen kanssa? Vaikka niin, että jollakulla olisi kännykkäkamera/video valmiina? Ja jos työpaikalla on riskejä taistelulajien harrastajia, niin sellaiset paikalle sitten myös. Tai vartija, jos teillä sellainen on työpaikalla?

Eli sopisitte ihan ajan kanssa tämän tyypin kera jonkun palaverin ja sinne sitten taltiointilaitteeet, kaikki myötämieliset bodaajat ja budokat ja mahdollisesti se esimieskin. Aika sekaisin nimittäin täytyisi tyypin olla, että siinä tilanteessa ryhtyisi riehumaan. Voihan se toki ollakin ja sen vuoksi nimenomaan niitä vahvoja/treenanneita työtovereita, taltiointilaitteet ja se pomo paikalle.

Eklektikon kanssa samoilla linjoilla. Eihän se nyt mitenkään mun päähäni mahdu että joku ihmeensekopöljäviiripää uhkailee toista aiheettomasti tuollalailla. Yksinhän ei missään nimessä nyt kannata jäädä tilanteen kanssa, eikä missään nimessä kyseisen tyypin kanssa. Eikä edes puolella sanalla vihjata että olet jostain apua pyytänyt/hakenut.... Hullu tyyppi!  >:(
Mutta hae apua, ei kenenkään pidä joutua kokemaan tuollaista työpaikallaan saati missään muuallakaan  :knuppel2:.
Tsemppiä  :smitten:

Jotenkin tämän tyypin energioista muistui mieleeni Sellon tapaus  :'(
Jos hän on pitkävihainen, niin ei auta, vaikka palverissa olisi pomot ja turvamiehet paikalla. Minä varmaan yrittäisin muuttua näkymättömäksi, vaikka tiedän, ettei tuollaista pitäisi hyssytellä.
Hankalan kuuloinen tapaus!

Mulle tuli mieleen, että tämä aggressiivinen tyyppi olisi myös ehdollistunut siihen rooliinsa. Kun siellä on se tietty yhteisö, joka tuntee hänen taustansa, hän ei siksikään pystyisi kehittämään itseään parempaan suuntaan. Yksi hörhölähestymistapa olisikin alkaa visualisoida tätä ihmistä erilaiseksi ja kohdella häntä, kuin hän olisi mitä hänen halutaan olevan.

Tuo ylläoleva on oman elämäni tragedia. Monellakin tavalla. Meissä on hirmuisesti sellaista, mitä emme tiedä, niin hyvässä kuin pahassakin, emmekä välttämättä näe sitä sittenkään, vaikka joku sen meille sanoisi. Se täytyy itse ymmärtää, ennen mitään muuta, ja sepäs onkin vaikeaa.

Jos joku tulee täysin syyttä kertomaan sinulle, että olet ruma oranki, et suinkaan ala ajatella olevasi sellainen ( Ainakin jos sinulla on parempi itsetunto) vaan otat itseesi, loukkaanut tai suutut...
Eli asioiden avaamisessa ei ehkä voisi olla tarpeeksi hienovarainen mitenkään, että se olisi järkevää?

Eikös se voi mennä niinkin, että jos on tarpeeksi hyvä itsetunto, niin ei loukkaukset tehhoo, mutta ei kuitenkaan jätä korjaamatta itseensä kohdistunutta vääryyttä, vaan pistää isottelijan sievästi pakettiin ;) Lähinnä verbaalisesti ajattelen...

Tulin siihen tulokseen, että jos oikein loppuun asti kaiken miettii ja jauhaa, niin lopulta ei oikeasti ole enää mitään sanottavaa tai mietittävää minkään suhteen, sillä kaikki menee ympäri ja yhteen tulee itseensä; voi olla vain ihan hissuksiin ja ja olla ajattelematta, niin tulee samalla olleeksi syvällistäkin syvällisempi. Onkohan se sama asia kun sanotaan, että meni sanattomaksi? Luultavasti ei ihan :-\

Mutta ehkä siinä onkin hyvin yksinkertaisella tavalla päästy tämän kaiken olevaisen ytimeen...mitä pidemmälle ajattelet, sen selvemmin huomaat että kaikki kiertyy yhteen, joten mitään ei ole ja kaikki on se ei mitään....ja huhhahhei, rommia pullo! :buck2: :buck2:

Minä oon huomannu, sen jälkeen kun otin itseni esille sieltä kaapin perältä ;) Että ristiriitatilanteessa minun ei tarvitse sanoa kuin kerran topakasti, ja sillä silee...ennen en saanut kantaani tarpeeksi painavaksi millään  ??? Oma energiani on siis valtava. Ja kun en vielä ihan aina ymmärrä sitä, millainen voima minussa onkaan, niin tulee vähän yliampuvia tilanteita välillä, mutta kyllä maar minä tästä opin.

Vaikka joka ikinen pallolainen kellus rakkaudessa, niin eihän voi olla mahdollista, että vapaa tahto loppus..sillä jos joku teko olisi sitä vastaan, niin eikös se kumoais koko rakkaudessa lillumisen? Öh, niin, varmaan tästä syystä me ei kaikki silleen lillutakaan? Mutta ehkä tosiaan tarve kohdella itseään väärin katoaisi kaikilta? Njooh, taas mahdoton asia mietittäväksi :D

Eipä viinassa itsessään tai sen käyttämisessä olekaan mitään pahaa..sehän on oikeastaan loistava keksintö. Mutta asioita voi käyttää oikein, ja sitten niitä voi käyttää väärin. Ja viinaksia on hyvin helppo käytellä väärin, ja pahinta on, ettei se väärinkäyttäjä itse tajua sitä...maailma olis paljon parempi paikka ilman alkoholia, mutta ei sekään tosiaan ole itse alkoholin syy, vaan meitin ihmisten taaskin.

Humalaisen fiilikset - sekä  ;D että  >:(  - tarttuu ympäristöön vielä paljon helpommin kuin normaalisti. Johtunee ihan vain siitä, että henkilö on...no, humalassa.
Ja minusta tuntuu, että jotkut räyhäheget, tms, kyttääilee aina tiettyjä ihmisiä, että millonkas sitä suojamuurit heikentyy sen verran että pääsisi iskemään, ja sitten kun sitä kuppia on tarpeeksi kallisteltu ja humaloitu pääkoppa viimisen päälle, nämä ketkut iskee viattoman immeisen kimppuun, ja sitten alkaakin rähinä :(
Mistähän se humalassa räyhäily tieteellisesti tutkaillen johtuu? Välittäjäaineet oksentelee ja lopuksi sammuu?