Astro Foorumi

Nousu-Leijonat, herätkää ja kommentoikaa otsikkoa. Aihe on nyt tapetilla, koska toisella vuodella oleva AC-Leijona -poikani lähtee päiväkotiin ja jos alustavat merkit pitävät paikkansa, niin kaveripiiriä syntyy helposti ja todennäköisesti paljon. Onhan hänellä DC Vesimiehessä, kavereiden merkissä.

Mitenkäs teillä hieman vanhemmilla?

Heips :)

Itse olen aurinkomerkiltäni Rapu, nouseva leijona ja DC Vesimiehessä. Olen aina ollut reipas ja sanavalmis, myös lapsena, mutta tuo rapumaisuus näkyi varsinkin nuorena tiettynä oikutteluna ja ehkä vaikeutti kaverisuhteita. Kavereita kuitenkin oli ihan riittämiin, kunnes ala-asteen viimeisellä luokalla jouduin koulussa pahasti silmätikuksi (kiusaamista kesti sitten monta vuotta ja jouduin jopa lopettamaan koulun väliaikaisesti keskenkin sen vuoksi). Joku persoonassani ärsytti: sen vannon, että olen perusluonteeltani ihmisille ystävällinen, mutta ehkä tietty vahvuus ja rohkeus olla oma itsensä otti muita päähän ja tuntuu ottavan edelleen nyt näin melkein 30-vuotiaana. Teini-iässä minulla oli muutama hyvä ystävä. En silloinkaan välittänyt pinnallisista kaverisuhteista ja nykyään vielä vähemmän. Jos on edes yksi OIKEA ystävä, se mielestäni riittää.

Nykyään minulla on edelleen muutama hyvä ystävä. En vietä vapaa-ajalla aikaa ns. kavereiden kanssa, joita minulla on työ puolesta aika paljonkin, vaan viihdyn joko yksin tai sitten YSTÄVÄN kanssa. Puhetta kyllä tulee, en vaan nykyään jaksa lätistä juurta jaksain ihmisille, joilta en koe saavani samanlaista avointa tarinaa takaisin. Se on leimannut ihmisuhteita viime vuosina, että todella koen antavani enemmän kuin saan. Monet ovat käsittämättömän sulkeutuneita, jotenkin laimeita  :o Tosin usein minä olen kiusallisissa hiljaisissa tilanteissa se, joka ns. nostaa kissan pöydälle ja sen jälkeen keskustelu sujuukin. Ja lukemattomat kerrat olen kuullut, että minulle on niin helppo puhua, vaikka vasta ollaan tavattu. Nousuleijona taitaa tässä asiassa vaikuttaa? Mutta joo, nykyään koen olevani ns. sosiaalinen erakko. Tulen toimeen kaikkien kanssa, olen puhelias jne., mutta usein minulla onkin takki tyhjä sen vuoksi, koska antaudun tilanteisiin 100 % ja sitten haluankin ladata akkuja ihan itsekseni.

Tulipa sekava sepustus, en tiedä oliko mitään apua pohdintoihin  :)

Sosiaalinen erakko täälläkin.

Lapsena ei nousuleijonasta ollut mitään viitteitä, ehkä aikaisintaan yläasteella se alkoi ilmetä. Silloin ihmisillä taisi olla hieman vaikeuksia suhtautua siihen kun olivat tottuneet näkemään minut hiljaisena hissukkana. Sain silloin jopa kuulla, etten ole oma itseni, kun vihdoinkin aloin avautumaan ja ilmaisemaan itseäni ulospäin.  ???

No kuitenkin,  :aurinko: :kauris: lapsuus oli aika karua mitä tulee kavereiden hankkimiseen. Enkä nyt vieläkään sitä taitoa oikein taida. Nyt aikuisena pinnallisia suhteita tuolla nousulla on helpompi muodostaa ja saada edes jotain otetta ulkomaailmaan, muuten olisin vieläkin siellä kuoressa.  :-X

Mulla on sitten vielä se  :jupiter:  :aspect_opp: :askendentti:, joten kyllähän mä osaan tulla ihmisten kanssa toimeen. Tulevaisuudessa ehkä saan siitä vielä enemmän irti. Nousuleijonana on helppo esittää sosiaalista.  :2funny:

Jääkö teillä Au-Ravuilla Aurinko 12. huoneeseen? Sosiaalisessa mielessä se ei varmastikaan ole se helpoin huone. Meillä lapsella siis AC- Leijonassa, Aurinko Oinaassa 10. huoneessa, Kuu Kaloissa yhtymässä Jupiteriin MC:llä. Lisäksi Mars on tarkasti yhtymässä askendenttiin.

Pojalla on taito saada muut ihmiset hyvälle tuulelle ja mitä tähän asti olen leikkipuistossa ja uimarannalla havaintoja tehnyt, niin muut lapset melkein hakemalla hakevat hänen huomiotaan. Poika ottaa myös mutkattomasti kontaktia muihin.

Olen :aurinko: Oinas ja  :askendentti: Leijona,
kavereiden saaminen on minulle aina ollut helppoa ja olin yleensä yksi luokan valopilkuista. Ja kuten maurimourulainenkin kirjoitti tuossa aiemmin, ystävät ja kaveripiiri on kuitenkin yleensä löytynyt koulun ulkopuolelta, ja pyörin paljon aivan muualla kuin luokkalaisteni kanssa. Ja olen aina viihtynyt paremmin poikaporukassa "yhtenä jätkistä", vaikka tällainen neiti kuitenkin olen :)

Tässä hiukan nousu-jellonakokemuksia. :)

Katselin kaverieni karttoja ja löysin kolme nousuleijonaa. Valitettavasti kaksi heistä on entisiä koulukiusattuja (peruskoulussa siis) ja kolmaskin on ihmetellyt, miksei häntä kiusattu koulussa, vaikka "hän oli niin hiljainen ja omituinen". Nykyisin kaikista kolmesta löytyy enemmän sellaista tyypillistä leijonamaisuutta. Yksi on todella sosiaalinen ja olen saanut sellaisen käsityksen että hän kaverustuu helposti; toisella on käsittääkseni aikamoisia vaikeuksia tutustua ihmisiin ja saada kavereita; kolmannella on paljon tuttavia mutta ymmärtääkseni vain pari kunnon kaveria. Näillä kahdella sosiaalisemmalla on  :aurinko: :neitsyt:, heistä sillä enemmän sosiaalisemmalla vielä :kuu: :oinas:. Toisaalta kaikki heistä ovat kyllä mielestäni aika helposti lähestyttäviä.

Hiljainen ja omituinen ei ehkä ole ensimmäinen mieleen tuleva luonnekuvaus pojastani.. usein hän on vieraiden ihmisten kanssa aluksi täysin pokerinaama (Clint Eastwood-ilme  8)), mutta läväyttää sitten yhtäkkiä Hangon Keksi-hymyn kasvoilleen. Kotona hän on enimmäkseen hyväntuulinen jokeltelija ja nauttii erityisesti musiikista. Rock´n roll -taapero.

Ensimmäinen päiväkotiviikko on takana ja palautteesta päätellen poika taitaa olla ryhmän reippaimpia ja rauhallisimpia tapauksia. Kyseessä on 1-3-vuotiaiden ryhmä, jossa melkein kaikki ovat uusia ja hoitajien mukaan kovin on ollut äitiä ikävöivää ja itkuista porukkaa. Poikaa vaivasi aluksi muiden itkeskely, mutta jo parin päivän päästä meni leikkimään isompien lasten kanssa toiseen huoneeseen.. Muihin tutustuminen näyttää olevan ilmeisen helppoa.

 Lilli: -kyllä päiväkodissa huomioidaan kaikki lapset, hiljaiset ja vetäytyvät haetaan mukaan,
        hoitajat pitää huolen, että kaikki on mukana leikeissä. Lapset oppivat nopeasti päiväkodin
        tavoille, ja luottamaan hoitajiin, EIKÄ KETÄÄN SAA KIUSATA.

        Alussa on (tarttuvaa) itkua, ja ikävointia, melkein kaikilla lapsilla on, ja sehän kertoo miten
        tärkeä se äiti, ja isä on lapselle,--jos lapsi ei millään tapaa reagoisi, tuntuisi minusta
        enempi oudolta, ja usein on niin, että lapsi lopettaa itkun, kun äiti/isä on mennyt.



       
       
     

       

Moi Lilli,
Mä olen 40-vuotias skorppu, kuu kauris ja asc leijona. Olen ulospäin tyypillinen leijona, avoin, iloinen, tosi lämmin ihminen ja kaikkien mielestä vielä ulospäinsuuntautunut vaikka yleensä mun seurassa muut puhuu ja mä kuuntelen.. asiakastyössä kun olen aina ollut se joka puhuu niin kai se vaikuttaa  :idiot2: Mä ehkä skorppuna valikoin ystäviä aika tarkkaan niin ihan kaikki ei siitä syystä tule hyviksi ystäviksi mutta kaupungille kun menee niin moi ja niitänäitä puhelijoita piisaa... koulussa oli kyllä ystäviä riittämiin ettei lapsosella ole kyllä kavereista pulaa kun niitä kyllä leijonasielulla piisaa läpi elämän ja veikkaan et jossain vaiheessa viihtyy paremmin neljän seinän sisällä just sen takia kun ihmiset vie kaikki voimat kun leijonasielu ainakin minä jostain kumman syystä hakeudun aina sellaiseen työhön missä erittäin voimakas asiakastyö kuten vuokratalojen isännöinti ja vuokraus.  :-* Pienellä tulee varmasti oleen helppoa tutustua kun muistan itse kun olin pieni tyttö niin pyörin jo 4v pitkin naapuritaloja eikä äiti tiennyt missä olin kun olin juu menevä jo silloin :o

Ota rennosti äityli  ::)

Niinhän minä otankin. Täällä muut ovat ottaneet puheeksi kiusaamisen, mutta jos minua jokin huolestuttaa, niin se, että meillä on kohta tupa täynnä pikkutyttöjä ja -poikia, joilla joutuu selkä vääränä kantamaan mehua ja keksejä.  :laugh: Vaikka poika onkin vasta 1v 4kk, niin hän on selkeästi kiinnostunut jo ympäristöstään ja muistakin ihmisistä kuin vain äidistä ja isästä. Mutta hänellähän kartta on muutenkin melko tulinen, joten kaikenlaisia seikkailuja lienee odotettavissa.

Joillakin nousumerkki tuntuu tulevan esiin joskus vanhempana, mutta minusta tuo poika on ollut syntymästään lähtien kissamainen. Toistaiseksi hän on siis vain kissanpentu, millainen lie sitten, kun harja kasvaa kaulalle.. ;D

Minähän olen  :aurinko:  :oinas: (10. huone) ja  :askendentti:  :leijona: ja  :kuu:  :kauris: ja ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia saada ystäviä. Sisimmältäni olen tosin aina ollut ujon sorttinen, mutta ei sitä ilmeisesti muut ole huomanneet. Paljonhan minä viihdyn ja aina olen viihtynyt yksin, mutta sehän ei haittaa jos siitä itse tykkää :)! Sinulla on reipas miehen alku kasvamassa joten älä huolehdi Lilli  :) 

 Minulla on on  :askendentti: :leijona:,--muistan lapsuudestani ja teininä, että olin hyvinkin ujo,
   en uskaltanut olla ekana missään, tai sanoa omia mielipiteitäni, viihdyin yksin.
 
 Nousu  :leijona:, alkoi näkyä minussa vasta 20, ikävuoden aikoihin,--silloin ryhdistäydyin ja
 rohkeutta tuli,--muistan kun kävelinkin pää pystyssä.

 Usein puhutaan että nousu merkki näkyy, jo lapsena,--ei minulla,  selittäneekö se kun olen,
  :aurinko:  :harka:  :aspect_con: :mars:, 10h.

Nousumerkin vaikutus varmastikin vaihtelee, itsehän olen AC-Rapu ja merkin ominaisuudet sopivat minuun hyvin lapsena, mutta vanhemmiten ei niinkään. Aurinkomerkki Kaksoset on sen sijaan tullut paremmin esiin sieltä 12. huoneen kätköistä.

Tämänkin keskustelun perusteella tuli mieleen, että kun sosiaalisuus ja vetäytyväisyys ovat melkoisen synnynnäisiä luonteenpiirteitä, niin kaikissa nousumerkeissäkin täytyy olla niin introverttejä kuin ekstroverttejäkin tapauksia. Paljonhan on sellaisiakin tapauksia, että esim. Leijona-nousuinen introvertti viihtyy yksikseen ja on arka sosiaalisissa suhteissa, mutta veri/sattuma/pakottavat tekijät vetävät kuitenkin esiintymään/pelien pariin/luovaan työhön ja hän pärjääkin sitten tällaisissa tilanteissa hyvin. Tämä on taas omiaan kasvattamaan itseluottamusta, mikä on varmasti nousu-Leijonalle yksi opin paikka, jos sitä ei ole syntymälahjaksi suotu. Ekstrovertinpi tapaus on sitten sellainen iloinen hulmuaja, jota ei voi olla rakastamatta pöhöttyneestä itsetunnosta huolimatta.

Ai ku pikkane vielä  :knuppel2: no vartoo kun on 4 vuotias niin mennä huinii niin et kun selkäs käännät niin on jo parin korttelin päässä tätien paijattavana, niin se ainakin mulla meni et juoksin mummojen seurana jos en ollut kaverien kanssa ja yks ainakin mulla oli erikoinen juttu kun lapsena kaikki kaverit oli poikia.. Tossa pienen temmellyksenä oli varmaan se hyvä puoli et syö ja juo muualla kun tädit ja sedät kyllä pitää leijonalapsosista huolen.. tuli meinaan aina välipalat ja ananasnannat eteen mikä varmaan osaltaan auttoi siinä et oli kaikkien naapurustotätien kaveri  :angel: Toi nousu näkyi mulla varmaan 30 v jälkeen selvempänä valovoimaisuudessa mutta vaikee se tietty on itte sanoa millainen lapsena oli kun tiiän vaan et olin menevä ja sitähän vanhemmiten pitäisi tuoda vaan enemmän esiin mutta en sit tiiä tarvitaanko juu niitä kavereita niin paljoa  ::) Sä olet upea kun olen lukenut noita sun kirjoitelmiasi niin olet taatusti aivan ihana äiti  :knuppel2: :smitten:

 :askendentti: :leijona: ,  :aurinko: :kauris: eikä minuun ole vaikea tutustua ollenkaan. Olen aika välitön, ainakin lapsena olin ja nopea tutustumaan, niin kuin nykyäänkin. Tosin ajoittaista ujoutta oli havaittavissa aurinkomerkkini ansiosta. Mutta tuo nousu-jellona on erittäin hyvä merkki siinä mielessä, että sen turvin osaa tuoda itsensä esille, jos on tarvetta. Myös se jellonen positiivinen piirre on ollut minussa aina huomattavissa, että kannustan lähimmäisiäni ja taistelen heidän rinnallaan oli asia mikä tahansa. Leijonahan on erittäin lojaali lähimmäisilleen.

Nousuleijona tuo myös mukanaan kohtuullisen hyvän itsetunnon, joten ihan pienestä ei luulisi itkua tulevan. Itse en myöskään ole koskaan tuntenut tarvetta toisten kadehtimiseen. Olen vilpittömästi ollut onnellinen toisten onnistumisista.

Kavereita on aina löytynyt, mutta selkäänpuukottajia myös. Niihin vaan pitää osata suhtautua oikeanlaisesti, niin ei jää haittaamaan loppu elämää.

 :)

Päivitetäänpä tätä topicia hieman.

Pojalla on nyt jonkin verran tuota päiväkotitaivalta takana, ja vaikka alkuun päivät menivät ihmetellessä, äitiä ikävöidessä ja päiväkodin rutiineihin opetellessa, niin kyllä hän on solminut varsin mutkattomasti myös suhteita muihin lapsiin ja muut lapset haluavat kernaasti myös leikkiä hänen kanssaan. Jo jouluun mennessä hänelle oli valikoitunut suosikkileikkikaveriksi samanikäinen poika ja nyt nämä ovat ihan parhaita kavereita. Päiväkodista sanottiin, että on harvinaista nähdä noin pienillä lapsilla noin hyvää ystävyyttä.

Tällä hetkellä päiväkotipaikalle ei olisi edes akuuttia tarvetta, mutta tarhasta ehdottomasti suositeltiin pitämään poika edes osa-aikaisena, jotta hän saa opetella sosiaalisuutta ja leikkiä kavereiden kanssa.

Muoks*. Pojan kartta liitteenä.

Itse olen  :aurinko:-Rapu,  :kuu:-Kauris ja  :askendentti:-Leijona. Tuo Kauris-kuu vaikuttaa mussa hyvin paljon että en nyt ihan normi-nousuleijonaksi itseäni mieltäisi.

Aurinko on 11. huoneessa minkä pitäisi kai sitä sosiaalisuutta tuoda mutta enpä tiedä, aika yksinäistä tämä elämä on kyllä välillä  :)

Tarkemmin sanoen mulla on aurinko+Mars yhtymässä 11. huoneessa oppositiossa Kuu+Neptunus-kaksikkoon vitosessa. Välillä on hieman kaksijakoinen olo kun on samaan aikaan hirveä temperamentti ja suorastaan aggressiivisuus päällä ja samalla taas on melkeinpä yliherkkä  :D

En ystävysty helposti, mutta nuo ystävät mitä on vuosien varrella saanut niin ovat edelleen kuvioissa, tärkeitä ja rakkaita  :smitten:

Pessimisti työhullu :aurinko: :kauris: (huoneessa 5.) sekä omissa maailmoissaan pörräävä :kuu: :vesimies: jättävät :askendentti:  :leijona: piirteet usein hieman jalkoihinsa :D Mutta leijonan piirteet pääsevät valloilleen nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa! Muiden ihmisten, etenkin uusien tuttavuuksien, seurassa oleminen on eräänlainen esiintyminen, jolloin leijona minussa varmaan potkaisee nuo olemassa olevat pessimistiset ja epävarmat piirteet pois. Siksipä usein minua pidetään mahdottoman iloisena, avoimena ja sosiaalisena tyyppinä. Tosiystävät tietävät, ettei asia ole aina niinkään, vaan poden usein äärimmäistä epävarmuutta muiden ihmisten suhteen ja olen tooooosi herkkis sen suhteen mitä muut minusta ajattelevat, vaikka sitä ei heti uskoisikaan.

Tuo positiivisuus ja iloisuus ei kuitenkaan ole sitä, että esittäisin jotain muuta kuin mitä olen - tarvitaan varmaan vain sitä leijonan tuottamaa rohkeutta päästämään nämäkin piirteet esille itsestään, vaikka osa minusta onkin kauhuissaan siitä, kun joku vähänkin tuntemattomampi tyyppi erehtyy sanomaan minulle hei!

Pidän muiden ihmisten seurasta ja hyvin mielellään ja nopeasti tutustun uusiin ihmisiin, vaikka se voikin olla tosi pelottavaa  ;D Tosin tasapainoksi sosiaalisuudelle, joskus pitää päästä olemaan myös ihanihan yksin. Mutta jos pitää valita yksin vai seurassa, niin valitsen seurassa. Tuttavuuksien eteneminen tapahtuu aina varauksella ja pienin askelin.. Ystävyyteen asti pääseminen vaatii aikaa myös minun kohdallani, mutta ne ystävyydet kyllä sitten kestävät.

Asian voisi tiivistää siten, että tuttuja on paljon, kavereita kohtalaisesti ja ystäviä omaan tarpeeseen riittävästi.

PS. vastaisin siis alkuperäiseen kysymykseesi saako  :askendentti: :leijona: helposti kavereita, niin oman kokemukseni kannalta kyllä - ehdottomasti! Ja kärjistetysti sanoisin itseni kohdalla kavereiden saamisen johtuvan juuri siitä että AS on nimenomaan leijona. Kompensoi kivasti tuota muuten ylitsepursuavaa negatiivista epävarmuutta.