Astro Foorumi

Olen erittäin kiinnostunut kaikesta henkiin ja näkyihin liittyvistä asioista.
Kummallista kyllä, olen pienestä asti ajatellut olevani ns: "yksi valituista", monelle en ole kertonut koska suurin osa laittaisi hullun paperit kouraan ja sairaalaan.
Pitkään olen miettinyt että onko vain sattumaa vai onko sillä jokin "yhteys" johonkin ylempään tässä muutama esimerkki:

-vaistoan helposti ihmisten ajatukset ja tunnetilat
-olen nähnyt unia, jotka ovat myöhemmin toteutuneet, mutta eivät aivan samanlaisessa muodossa kuin unessa
-ajoittain saan ns: "valaistumisia" , jolloin nään tiettyjen ihmisten mieleen ja ajatukset / ajatusmallit, nämä välähdykset ovat nopeita ja niistä ei yleensä muista kuin pätkiä, siksi kirjoitan tapahtumia ja ajatuksia ylös.

Olen myös hieman arka ja pelokas näiden asioiden suhteen, haluan nimenomaan keskittyä hyviin asioihin ja itsensä harjoittamiseen, en pahoihin asioihin tai pahoihin henkiin.


pystyykö tätä osa-aluetta harjoittamaan lisää, vai onko se "suotu" niille valituille ja harvoille.?

samanlaisia kokemuksia voi laittaa tänne, ! :)

Mummiälestä meillä on kaikilla näitä kykyjä, eivätkä ne ole yliluonnollisia. Joillakin joku osa-alue vahvempi ja joillakin joku toinen...meidät on vain opetettu pitämään niitä yliluonnollisina ja tukahduttamaan ne.
Kyllähän niitä voi kehittää ihan sillä että niitä käyttää.
Aivan varmasti pidetään outona minuakin :D Moni pitää ihan vinksahtaneena jos sanoo, että juttelen eläinten kanssa, ja kissani kertoi että haluaisi matkustaa junalla ;)

Jep ! sama täälä. mäkin kommunikoin usein mun kissan kanssa, eikä siinä ole musta mitään omituista, eise kyllä haittaa vaikka mua pidettäisiinkin jonain friikkinä. :)

Ylpeä olen ja aijon jatkossakin kehittää tätä tunnepuolta.

Hyvä että maailmassa on ihmisiä jotka uskoo näihin asioihin ja haluaa ottaa niistä selvää, koska eikös se niin ole että jos ei usko, ei voi myöskään kokea näitä asioita tai tuntea niitä ns: "väreilyjä".

:))

 ;) :smitten:

Omasta kokemuksesta arkuutta ja pelokkuutta voit vähentää/päästä kokonaan eroon niistä hankkimalla tietoa, opiskele, lue, lue, keskustele, lue !!! Kirjallisuutta löytyy pilvin pimein! Itselläni oli jonkinlaisia pelkoja näitä asioita kohtaan ennen, muttei enää  :smitten:  Kirjahyllyni pursuaa nykyään tämän aihealueen kirjoja, ja ne ovatkin rakkaimpia aarteitani  :smitten: Moni asia avautunut, selkiytynyt, ja enää en pelkää  :)

Ja minun mielestäni ihmiset ovat niin yksinkertaisia olentoja, että pitäisi olla jollain tapaa vajaa, jollei heidän ajatuksiaan kykene lukemaan ;)

Jos on halua päästä sielunsa kera ylemmille tasoille, suosittelen luopumaan ajatusmallista, jossa kuvitellaan olevan muista poikkeava "valittu". Sillä me kaikki olemme niitä himpun verran yksinkertaisia olentoja.

Pahoitteluni pikkumyymäisestä lähestymistavasta.

Kokeillaan näillä sanoilla:

Olemme kaikki oman asiamme valittuja. Meillä kaikilla on kykyjä, mutta toisten kyvyt vain ovat enemmän tieteen ja uskonnon silmissä hyväksytympiä. Kaikki ne kyvyt ovat kuitenkin täysin luonnollisia, eivätkä ne kyvyt itse voi tuottaa pahaa, vaan ainoastaan kykyjen käyttäjä, jos tämä tekee niillä pahaa tai ajaa vain omaa etuaan.

:)

Juuri näin.  :smitten: Kaikilla on näitä kykyjä, eivätkä ne ole yliluonnollisia. Ne vain tuntuvat vaipuneen jonnekin syvemmälle, pinnan alle, kun taas joillakin ne on selkeästi pinnalla. Kyllä niitä voi kehittää ja käyttää, ja kaikki epävarmuudet ja pelot lähtevät varmasti vain hankkimalla tietoa. Netti ja kirjat ovat pullollaan tietoa, tällä keskustelupalstalla on tietoa, ja ympäri Suomea löytyy varmasti ihmisiä, jotka tekevät jotain tähän liittyvää ihan ammatikseen. :)

Joo kyllä mä ainakin uskon, että ihan jokainen omaa kyvyn lukea toisten ajatuksia, se on sitten vaan toinen juttu, että onko kiinnostunut, harjoitteleeko, haluaako kehittyä näissä asioissa jne.jne. Kyllä meillä kaikilla varmasti kykyjä on ja ties mihin  ;) olemmehan kaikki kuitenkin henkisiä olentoja fyysisissä ruumiissa.

Tuo "valittu"-juttu on aika mielenkiintoinen..tuli mieleen, että entä jos me kaikki olemmekin enemmän tai vähemmän "valittuja", mutta jostain syystä joillekin toisille se ilmoitetaan jotain kautta...tämmöisiä ajatuksia  :)

Niin ja olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä tästä: "Jos on halua päästä sielunsa kera ylemmille tasoille, suosittelen luopumaan ajatusmallista, jossa kuvitellaan olevan muista poikkeava "valittu".  :smitten:

                 

           Kaulakoru.. samaa mieltä sun kans,et ei kannata mennä kettään arvosteleen.
           Jokainen meistä on kuitenkin niin erilainen..Minä kyllä luultavasti tiesin tuon
           sanan, mitä se mulle merkitsi.. :smitten:

No, taitaa mennä off-topiciksi, ainakin vähä, mutta tämä asia on ollut minulla mielessä ja tässä sitä hieman hivotaan ( Siis voi suomenkieli?! Miten taipuu sana hipoo, hipoen?!..hipotaan?)
Eli en ole ikinä kuulut mistään tai keksinyt semmoista itsekään, että olisn "valittu". Mutta minusta tuntuu jatkuvasti että olen useimpien muiden yläpuolella. Olen siis ylimielinen. Enkä voi sille mitään...olen tosin tajunnut oelvani sellainen oikeasti aivan hiljattain, vaikka on minulle siitä sanottu aina joskus. Olen aina ollut mielestäni erilainen ja outo ja ulkopuolinen, mutta että olen siis ylimielinenkin.
En oikein tiedä miten minun pitäisi tähän suhtautua. Olenko vain rauhassa ylimielinen, vaikka se tuntuu hieman väärältä. Vai pitääkö minun yrittää pästä ylimielisyydestäni jotenkin eroon, ja miten sen voi tehdä? Ensin pitäisi varmaan päästä selville siitä, että miksi minä oikeastaan tunnen ylimielisyyttä?! Siis tämä on ehdottomasti henkistä laatua..en ole olevinani älykkäämpi, kauniimpi, taitavampi tai varakkaampi tai mitään sellaista... ehkä viisaampi.Kokeneempi.Vanhempi.

Muoksista*
No niin ja rehellisyyden nimissä...ei minusta tunnu väärältä olla ylimielinen! Se on aika paha juttu  :-\Minusta sen kuitenkin pitäisi tuntua väärältä, mutta...niin ei vain ole.

Joo ja siis en tarkoita, että "valitut" olisivat ylimielisiä:D  Asiasta nyt vain livahti toinen asia mieleen.
Äh. Menen nukkumaan.

 Kuuhilda :) Mä ainakin ymmärsin sun pointin, siis siitä, mitä aikasemmin kirjotit, en saanu siitä ollenkaan sellasta kuvaa, et olisit tarkottanu, että "valitut" olisivat ylimielisiä.

...Onko ylimielinen ja ylpeä sama asia..? Hmm.. Tää on kyl mielenkiintonen aihe... Millä perusteella koet, et olet ylimielinen, osaatko tarkemmin kuvailla vielä sitä..? ..oonkohan mäkin ylimielinen (tai mahdollisesti jotain muuta), mitä en oo vielä ainakaan itse tiedostanut tai jotain....... *pohdiskelee*

Kai ne on osittain sama asia, mutta ei ihan...ja molemmat taitaa olla semmosia liukuvia käsitteitä, että jokainen ymmärtää ne hiukan omalla laillaan...
Ylpeä voi kai olla positiivinenkin juttu? On esimerkiksi ylpeä lapsestaan? Mutta jos onkin liian ylpeä siitä lapsesta, niin kääntyykö se sitten negatiiviseksi? :uglystupid2:

No siis hmmm...Olen olevinani parempi kuin muut ( = siis suurin osa ihmisistä.) Osaan elää paljon paremmin kuin he, ja tiedän, miten heidän tulisi elää, että heidänkin olisi parempi, ja turhaudun siihen kun he ovat niin tolloja etteivät tajua sitä...he ovat niin tyhmiä, heikkoja ja yksinkertaisia etten jaksa heitä. Ja he eivät tajua minua alkuunsakaan vaan ovat jollain aivan toisella taajuudella, ihan lapsen kengissä minuun itseeni verrattuna. Ei heitä voi kestää.

^^ Siis tuo on ongelma  :-[:D Karua kun se on tuolleen tossa kirjotettuna.
Tiedän että ei tolleen voi ajatella, ja että sen on oltava jotenkin vinossa, ja jos jossakin on vikaa niin siinä joka ajattelee tuollatavalla, mutta silti kuitenkin ajattelen! Tai ennemminkin en ajattele vaan tunnen.
..ja minä muka ylitsepursuavan empaattinen ja sympaattisen lämpöinen ihminen :buck2:

"..oonkohan mäkin ylimielinen (tai mahdollisesti jotain muuta), mitä en oo vielä ainakaan itse tiedostanut tai jotain....... *pohdiskelee*"
 Ei kandee liikaa pohtia tai käy silleen kun muksuna lukiessa suurta lääkärikirjaa; Mulla ainakin oli kaikki ne vaivat jotka sieltä satuin lukemaan ;D

Kyllä minäkin tavallaan ajattelen samoin kuin sinä, ainoa ero vain on siinä, etten nykyään enää jaksa tuhlata energiaani ajattelemalla heidän "puutteitaan"/"ongelmaansa"... ja hyväksyn heidän "tyhmyyden" ja olen tyytyväinen siitä, että minä olen minä  :)  Ja hyväksyn ja ymmärrän myös heidän olemassaolonsa tarkoituksen, ja sen, että jokainen meistä on omalla kehitystasollaan henkisessä kehityksessä täällä...
Ja myös minulla itselläni on varmasti paljon opittavaa vielä  :)

No niin, just noin. Siis munkin mielestä on ihan ok, että ihmiset on semmosia kun on, kaikkine karvoineen ja hampaineen. Minkäs niille teet? ???
Varmaan juuri siitä syystä, että ihmiset on semmosia kun on, enkä kestä heitä, olenkin päätynyt melko eristäytyneeseen elämään?
Ainoa missä mun mielestä on vikaa vikaa, on nimenomaan tämä oma ylimielisyyteni  :-\
Miten niin muka minä olen parempi kun ne kaikki muut? Tosiaankin tunnen olevani "tollojen" yläpuolella.
Se, että minä olen taipuvainen ajattelemaan tälläviissii, kertoo kyllä, että minulla tosiaankin on vielä paljon opittavaa ja matkaa taitettavana.

Vai pitäisikö minun tosiaan oppia ajattelemaan että minä tosiaan olen viisaampi ja "kokeneempi" kuin nuo kaikki muut, ja se on hieno asia, hyvä homma? Siis nyt tuntuu jo selkäpiissä siltä, että näin sen täytyy olla, kun tätä kirjoitan :D
Minun pitää kertakaikkiaan suhtautua muihin lempeästi kuin lapsiin. Olenhan lapsiakin viisaampi ja kokeneempi ja se on oikein hyvä asia se, ja todellakin hyväksyttävä juttu, enkä halvenna lapsiani sillä.
Itsensä hyväksyminen semmoisena kuin on...olisiko tässä nyt semmoisen tarve? Kyllähän ne miinuspuolensa hyväksyy, mutta nyt pitäisikin hyväksyä olevansa jossain asiassa "parempi" kuin muut, ja se  tuottaa ongelmia?

Kyllä kaulakoru, juuri tuollatavalla minun pitäisi ilmeisesti pyrkiä suhtautumaan  :smitten:
Nyt ymmärrän asian, ja kun se vielä menee luihin ja ytimiin, niin sitten ei enää tarvinne tuntea ylimielisyyttä toisia kohtaan, eikä turhautua, sillä minähän ymmärrän.

Näin sitä taas oppi menee perille, ja näiden nimenomaisten tolloiksi nimittelemieni sielujen avullahan sitä juuri on opittu.

Juuri näin!!!  :smitten:

Iltasella vielä pohdin sängyssä näitä asioita, ja sitten tuli mieleeni, että ollaanko tässä kirjoiteltu kukin aidoista ja aidanseipäistä. Voisivatko itseään valittuina pitävät kertoa, mitä se valittuna olo merkitsee?

Kovasti vain sori, jos joku vetää äidin ryytimaalta sen kuuluisan herneen nokkaansa, mutta olisipa kivaa, jos jokainen miettisi hetken itsekseen, että kenen sormi jättää kahvikuppiin renkulan, joka ei katoa. Kuka älähtää kalikasta?

Lainaan erästä lempikirjoistani (Vihkimys, Elisabeth Haich), sillä minun olisi turhaa kirjoittaa samaa asiaa eri sanoin:

Kaikki voima tulee jumalalta, ja kaikki voimat, joita tuot ilmi, virtaavat sinuun korkeammasta itsestä - jumalasta. Muista aina, että sinun persoonasi on harhakuva. Sinun tosi olemuksesi - ainoa ikuinen todellisuus sinussa - on jumala! Itseluottamus merkitsee siis luottamusta sydämessäsi asuvaan jumalaan, mutta ei mielikuvituspersoonaasi. ---
Mutta jos joku kuvittelee, että hänen kykynsä ja voimansa kuuluvat hänelle itselleen, tulee jumalallisesta itseluottamuksesta väärää ylpeilyä ja itsensä ylikorostamista.

Terveiset vain kaikille suurille indigoille ja muille vastaaville valituille. Onneksi olette vaihtamassa mun vaipat, kun kuljen ihan lastenkengissä ja tunnustan sen ihan itse :D

Minä olen kanssasi ainakin täysin samaa mieltä tästä asiasta  :)

Mutta eikös tässä mennä sitten jo ympäri? Kaikki ovat näin ollen "valittuja"! Eihän kukaan voi määritellä, mikä tehtävä kuuluu henkimaailman puolelle, vai kuuluvatko kaikki. Jokainen meistä on yhtä tärkeä ja samalla yhtä korvattavissa, eikä niin ollen ole oikeutettu nostamaan itseään jalustalle. Jos joku olisikin valittu, en usko, että hänelle sitä erikseen toitotettaisiin, vaan hänelle tulisi pakonomainen halu suorittaa tietty asia, johon hänet on valittu, eikä siihen kuulu varmaan netissä ko. asiasta huutelu.

Raamattu ei kuulu mun lukemistooni, joten en kyllä tiedä, mistä tarinasta vihjaat ??? Ehkä joku voisi kertoa senkin.

Jaa. Onko sitten niin, että ylpeä pitää itseään parempana, ja ylimielinen muita huonoina?

Minä  muuten luulen, että tämä ylpeys ja ylimielisyys on mun läksy tässä elämässä. Olen nyt tosiaan pohdiskellut näitä asioita jo jonkun aikaa, ja tooosi moni asia elämässäni on opettanut miten sieltä korkeammalta pallilta tiputaan hienosti kura-ojaan..olin kyllä nuorempana ylpeä..mutta se että sain semmoisesta takkiini ja opin, teki minusta ilmeisesti sitten ylimielisen  ???

Kiitos selvennyksestäsi :)

Juu, se kesti että tajusin olevani tuommoinen, mutta sitten kun sen hoksin, niin sille voi lähteä tekemään jotain....kai se on vähän kaiken kanssa, että pitää nähdä ja hyväksyä se ongelma, ennenkö sille voi tehdä mitään...ei riitä että joku sanoo niin. Esim. että olet alkoholisti...tai vaikka nyt sitten ylimielinen.

Moi!
Mulla on samanlaisia tuntemuksia kuin sulla.Koen välillä voimakkaasti toisten tunnetiloja ja saan välillä voimakkaita tunteita, näkyjä  jostain asiasta joka käy toteen. Myös unet ovat alkaneet vaikuttamaan elämään. Näen jotain enneunia jotka jossain määrin toteutuvat.

Olen antanut olla näiden hiljaa taka alalla mutta nyt ne taas tulevat. en tiedä onko se hyvä vai paha asia.  Kenellekkään en kovin näistä huutele sillä pian pistävät M1:llä hoitoon. :uglystupid2:. no miehelleni kerron aina ja se sanookin mua noita akaksi.

joskus tunnen läsnäolon vaikkei ketään ole paikalla kuin minä saattaa tulla sellainen tuulahdus. Joskus koen jotain ovien, tavaroiden tms. liikkumisen mut voihan niihin olla luonnollinenkin selitys. ovi vaikka vinossa niin menee kiinni itsestään..  :idiot2:

mut näihin olen tottunut ja monesti kysynkin että kuka siellä onko asiaa? vastausta ei ole kuulunut..  :uglystupid2: