Astro Foorumi

Voiko mustasukkaisuuden nähdä kartalta?

Itse tunnustan olevani mustasukkaista sorttia ja mietin onko se skorppari vaikutus kartalla vai mikä laittaa mustat sukat jalkaan? Tai muutenkin vesimerkit liittäisin mustasukkaisuuteen (omistushaluun) ja ilmamerkit vastaavasti ehkä eivät tunnista koko tunnetta eivätkä ymmärrä sitä itsessään tai muissa.

Onko näin? Venusta jos katsoo niin minulla se on yhtymässä uranukseen eli sen ei kyllä pitäisi olla mitenkään mustasukkainen kuvio...  ??? Mars taas on väljässä neliössä plutoon siitäkö se tulee?

Kokemuksia, ajatuksia?

Minulle tuli mieleen sellainen että mustasukkaisuus yleensäkin voisi liittyä siihen, että jollain tapaa pelkää (ehkä tiedostamattaan) ettei ole riittävä kumppanille, jolloin se liittyisi itsetuntoon.

Nousu  :rapu: voi kokea herkkyytensä takia itsensä joskus loistavaksi, joskus taas vähemmän loistavaksi, ja jälkimmäisinä hetkinä saattaa mustasukkaisuus nostaa päätään...  ;)

Nimim. "Kokemusta löytyy"

Pakko ottaa osaa tähän keskusteluun,koska olen itse ihan älyttömän mustasukkainen. Siis sairaalloisen mustasukkainen. Minulla on venus rapu ja olen sen ainakin ajatellut vaikuttavan mustasukkaisuuteen. Exäni oli nousu rapu ja hän oi myös mustasukkaista sorttia. kertokaa ihmeessä miten tästä mustasukkaisuudesta voisi päästä eroon? Aivan kamalaa tämä :-[

Vaikka olenkin skorppari, en ole mustis - ihmisten suhteen, siis. Monista muunlaisista asioista kylläkin - jos ja kun ihmisillä on samoja tavoitteita töissä ja harrastuksissa.  Mulla noi tunneplaneetat liberaalissa jouskarissa ja sitten myös mun  :mars: :kauris: :aspect_sex: :saturnus: osaltaan vaikuttaa siihen että mulle on vähän yksi hailee jos mun seuralainen deittailee muitakin. Suhtaudun ihmisiin kuin buffee-pöydän antimiin: ei ehkä ole tarkoituskaan syödä itse kaikkea, mutta on kiva olla eka ja kuoria kermat päältä. 8)

Ei mun vanhemmatkaan koskaan tuntuneet olevan toisistaan mitenkään mustasukkaisia, joten en ole luojan kiitos oppinut sellaisia malleja, mitä olen ex-heilojen puolelta joutunut katselemaan. ::)

 Minä en ole ollut mustasukkainen seurustellessa,--enkä sen jälkeenkään, ja uskon, että jos
 suhde toimii (sen kyllä tuntee),--ei tarvitsekkaan olla,

 toinen juttu on, kartan   DC,-joka meillä molemmilla on vesimies,--kummallekkin vapaus tehdä omia
 asioita, on myös äärimmäisen tärkeää, --muuten ei homma toimisi.   

 Tämä nyt liittyi parisuhteeseen, ja on pitkä liitto takana.
 

Joo DC  :vesimies: ainakin (siis vähentää mustasukkaisuustaipumusta!). Mulla myös ainakin :kuu: :vesimies: ja  :uranus: :aspect_ssx: :venus: vaikuttaa siihen, että osaan antaa tilaa parisuhteessa. Mustasukkaisuudesta ei ole ainakaan tarvinnut kärsiä, itseasiassa saatan olla vähän liiankin salliva.   :2funny:

Kiitos kommenteista!

Joo itselläni nousu-rapu tyyliin mustasukkaisuuskin on ailahtelevaa. Välillä ei mitään ja sitten taas joku epävarmuus iskee.

Minun äitini on ollut mustasukkainen ja mietin johtuisiko tämä siitä, että olen saanut sellaisen mallin. (blame the parents  ::) )

Mutta tosiaan tämä on piirre, josta haluaisin eroon. Lähtisikö ihan siitä, että jotenkin vain täytyy itse uskoa olevansa riittävä (varsinkin kun toinen sitä vakuuttaa moneen kertaan :-[ ) ja rakentaa omaa itseluottamusta siihen kuntoon, että ei tarvitse hautoa mitään mustasukkaisia ajatuksia.

Siinä on tekemistä... nousu ravulla...

ja muuten uskon, että ilmamerkki asc. tai dsc. merkkinä vähentää taipumusta mustasukkaisuuteen.

Liian sallivaa minusta ei kyllä koskaan tule, joku raja sentään.  ::)

Olen ihmetellyt mustasukkaisuutta. Olen joskus nuorempana saattanut tuntea, ehkä kerran, ja senkin pystyin analysoimaan pois, koska tunteessa ei ollut mitään järkeä. Muuten en kyllä ole mustis. Minusta kyllä ollaan oltu ihan sairaalloisestikin mustasukkaisia ja minusta on yritetty tehdä mustasukkaista.  ;D Huonolla menestyksellä.

Minullakin tosin on näitä planeettoja sillä lailla, että itse tarvin paljon tilaa ja osaan sitä toisellekin antaa. DC  :vesimies: ja  :venus: :jousimies: . Enkä ole kotoa saanut mustasukkaisuuteen mallia, enkä myöskään kadehtimiseen.

Kirjassa Pikku Prinssi on hyvä elämänohje: "Jos rakastat jotakin, laske se vapaaksi, niin se palaa luoksesi."

 :)

Minulla ( :aurinko: :skorpioni:,  :kuu: 8.huone) mustasukkaisuuteen auttoi ihan puhtaasti kognitiivinen käyttäytymisterapia. Huonosta itsetunnosta ainakin itsellä johtui tarve omia kumppani.

Monet veden elementin ihmiset haluavat että heitä halutaan.. Tuosta ainakin itselläni seurauksena myös se, että en haluaisikaan miestä joka ei olisi ollenkaan mustasukkainen minusta. En voi sille mitään, mutta se tuntuu hieman siltä että olisi välinpitämätön. Sitä kaipaa sellaista tiettyä tiiviyttä, ja mustasukkaisuus tiettyyn rajaan asti on siis silloin aivan positiivinen juttu. Ehkä siinä on mukana jotain sellaista alkukantaista, että miehen kuuluu pitää muut kosijat kaukana eikä ruveta miksikään aisuriksi.  ::) Tässä yksi näkökulma..

Tässä minun näkemykseni, joka on tiukahko, mutta ei yksin omani vaan olen siihen törmännyt myös psykologiaa ja hengellisyyttä käsittelevissä teoksissa.

Mustasukkaisuus ei ole välittämistä, se on vakava todellisen rakkauden estävä ongelma sen mustasukkaisen ihmisen korvien välissä ja tunnetasolla.

Mustasukkaisuudella on vain yksi ja ainoa syy:
Mustasukkainen ihminen ei rakasta itseään terveellä tavalla eikä koe itseään rakkauden arvoiseksi. Sen vuoksi hänelle on itsestään selvää ettei kukaan muukaan voi rakastaa häntä, vaan hän olettaa automaattisesti tulevansa petetyksi tai jätetyksi ennen pitkää.

Ja kun ei osaa rakastaa itseään, ei osaa rakastaa ketään muutakaan. Mustasukkaisuus siis sulkee itse asiassa pois todellisen rakkauden. Mustasukkainen kykenee vain vahtimaan ja käyttäytymään kuin toinen olisi esine jonka voi omistaa.

Kykenen itse ymmärtämään mustasukkaisuutta ainoastaan älyllisellä tasolla, sillä en ole koskaan itse tuntenut sitä. Niissä tilanteissa joissa ihmiset yleensä tuntevat mustasukkaisuutta - esim petettyinä tai jätettyinä -  minä tunnen vain surua suhteen loppumisesta, en muuta. Ja jos minun siippani on kiinnostunut jostakusta toisesta, niin tervemenoa vain. Miksi haluaisin ketään, jolle minä en ole se tärkein kaikista? Mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa, on minun mottoni.

Samoin helpoin keino päästä minusta eroon on olla mustasukkainen, pieninkin osoitus mustasukkaisuudesta ja meikäläisestä näkyy vain kaukan siintävät kovaa vauhtia poispäin liikkuvat perävalot.

Mustasukkaisuus saattaa olla inhimillistä, mutta eivät kaikki muutkaan inhimilliset ilmiöt ole terveyden tai tasapainon merkki.

Jotakuinkin näin minäkin ajattelen ja tunnen. Kai minulla mustasukkaisuuden herättää se jos toinen ei ole yhtään mustasukkainen minusta. Tulee sellainen tunne, että ei välitä. Vaikka järjellä ajatellen olen luultavasti taas väärässä, kypsymätön tai muuten vaan sielullisesti häiriintynyt...  :P

En ole koskaan ymmärtänyt miksi henkisen kehityksen tulisi merkitä inhimillisistä tunteista erkanemista. Totta kai on luonnollista jos esim. mustasukkaisuutta ei luonnostaan tunne, ei sitä nyt tarvitsekaan tuntea. Oma näkemykseni kehityksestä kuitenkin on se, että sen sijaan että tuntemukset katoaisivat, niitä voi tuntea ja ymmärtää miksi näin tuntee ilman että tunne hallitsee ja rajoittaa omaa toimintaa. Niin kauan kun tuntee että tunne on ongelma, voi pikku hiljaa askelin kehittää ymmärrystään omista motiiveistaan. Kuitenkin tunteiden katoaminen on minusta aina ensimmäinen askel kohti sitä että myös muunkinlaisia tunteita voi alkaa katoamaan, jossain vaiheessa niitä positiivisiakin. Inhimilliseen elämään kuuluu negatiiviset tuntemukset. Tosin totta kai jokaiselle itselleen sopiva kehityskulku on kai se oikea. En vain ymmärrä jos ihannoidaan sitä tilaa, jossa ei enää tunne, semmoinen ajatusmalli sairastuttaa.

Mustasukkaisuuden positiivisena puolena voin nähdä sen, että kun ihminen huomaa tuntevansa sitä, hän tietää siitä ettei rakasta itseään terveellä tavalla, ei tunne itseään rakkauden arvoiseksi.
Mustasukkaisuuden  tunne voi siis toimia hälytysmerkkinä siitä, että tässä asiassa ihmisellä on työtä tehtävänä.

Siinä se sitten onkin, muuta hyvää en ko. tunteesta keksi, sen takia kun murhataan vuosittain paljon ihmisiä. Mitenkäs se yksi biisi menikään: "Jos en sua saa, niin ei saa kukaan muukaan, pesäpallomailaa, pesäpallomailaa..."

Yök.  :buck2:

Onkohan näin, että ihmiset, jotka eivät ole mustasukkaisuutta tunteneet näkevät sen hyvin ehdottomana tunteena, joka aiheuttaa aina aivan ehdottoman reaktion. Tyyliin katsoit naapurin sinikkaa, minä huomasin, murha! Aivan kuten kaikissa tunteissa myös mustasukkaisuudessa on eri asteita ja sävyjä, niin mustavalkoinen kuin sen koko tunteen perusolemus onkin. Joskus mustasukkaisuus voi olla hyvin selvää, joskus taas se on niin hämärä ja epämääräinen tunne, että sitä hädin tuskin edes itse oikein hyvin tiedostaa tai tunnistaa.
Niin ja vaikka olisi kuinka hirveän mustasukkainen ja vahtisi puolisoaan niin väkivaltateot on sitten taas asia erikseen. Mielestäni siinä on kyse jo paljon muustakin ja vakavemmista ongelmista kuin mustasukkaisuudesta. Kaikki mustasukkaiset eivät ole väkivaltaisia, vaikka olisivat miten mustasukkaisia. Toki luottamuksen puute ja vahtiminen ei ikinä tee hyvää millekään suhteelle henkisesti, mutta kyllä fyysinen voimankäyttä ja väkivalta on silti eri asia.

Minä koen, että lievä mustasukkaisuus liittyy menettämisen pelkoon. Pelkää että menettää jonkin rakkaan ihmisen, tai sen huomion mitä toivoo. Harvemmin tuollaiset tunteet terveellä ihmisellä johtaa mihinkään tekoihin.

Aivan ja se menettämisen pelko nimenomaan johtuu siitä ettei tunne itseään rakastamisen arvoiseksi, koska ei itse rakasta itseään tervellä tavalla.

Mustasukkaisuus on mielestän aina merkki siitä, että suhteessa omaan itseen - siinä itsensä rakastamisessa - on jotain ongelmaa. Tämä ei riipu siitä kuinka voimakasta mustasukkaisuutta tuntee, joskin tietysti mitä vähemmän  itsestään tykkää sen mustasukkaisempi sitten on.

Niin se kai menee ja sen takia myös mustasukkaisuuden tunteet ja voimakkuudet vaihtelevat. Jos on hyvä päivä ja paljon kaikkea omaa mielenkiintoista tekemistä niin ei mustasukkaiset ajatukset tunge mieleen, mutta heti jos on hiljaisempaa niin...

Mietin myös sitä, että ainakaan itselläni mustasukkaisuus ei koskaan näy heti suhteen alussa. Se aika taitaa olla minulla puoli vuotta ja sitten yhtäkkiä, ping, jostain alkaa tulemaan mustasukkaisia ajatuksia mieleen. Jotenkin tuntuu, että ei tuossa ole mitään järkeä. Jos on mustasukkainen niin luulisi, että sitä on sitten alusta asti. Vai onko se niin, että mustasukkaisuus tulee vasta kun tuntee, että on jotain menetettävää?

Näinhän se menee.. Tuskin kukaan ihminen on niin sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään jatkuvasti puhtaasti, ettei näitä heilahteluja tapahtuisi. Ajattelen itse sen niin, että siitä tunnistaa olevansa aito ja elävä ihminen (en tarkoita tätä taas haukkumaan ketään jolla on toisenlainen elämänfilosofia), kun huomaa että jokin asia koskettaa ja loukkaa. Mustasukkaisuus voi olla yksi tapa reagoida johonkin kolhuun.

Sitten tuli mieleen sellainen, että monilla ihmisillä on halu elää, miten sen sanoisi, niin kuin riskillä. Mustasukkaisuuskin on yksi sellainen, missä on jotain kiehtovaa sillä siinä on riskinsä. Ihmiset kun aina eivät kuitenkaan hakeudu siihen kaikkein puhtaimpaan rakkauden ilmentymään, vaan siihen mikä tuottaa itselle jonkinlaista jännitystä tai mielihyvää. Tungetaanhan meille kokoajan elokuvissa ja muuallakin näitä rikkinäisten suhteiden malleja jännittävinä ja mielenkiintoisina.

Sen verran keittiöpsykologi olen, että minäkin olen tullut siihen lopputulokseen, ettei ihmisiä suinkaan aina yhdistä puhdas rakkaus vaan usein siinä on jotain särmää tai kulmaa, joka sopii yhteen sen toisen ihmisen kulmien kanssa ja sitten niitä hiotaan yhdessä. Elokuvissa on tosiaan jatkuvasti näitä rikkinäisiä ihmissuhteita ja sitä jopa pidetään jollain tavalla normina. Puhumattakaan, että olen itse lapsena saanut kokea ihan lähipiirissä, että oikeat ihmissuhteet on niitä, joissa on välillä auvoisaa ja välillä repiviä ja raastavia ongelmia. Siis jännittävää ja mielenkiintoista, ihan draaman juonenmukaisia käänteitä. Puhumattakaan miten repiviä ihmissuhteita ruoditaan lehdissä ja ihmiset ahmivat niitä.

On todella vaikeaa oppia pois tuollaisista ihmissuhteiden mallista ja uskoa, että niitä mörköjä ei tosiaan ole silloin kun niitä ei ole. Vaan niitä helposti näkee eikä osaa nauttia rauhallisista ja turvallisista ihmissuhteista. 

Minä en ole koskaan kysellyt, että tykkäätkö tai olenko kaunis. Olen tehnyt omat johtopäätelmäni, että vastaus molempiin on ei.  :buck2: Vaikka toinen miten sanoisi toista. Tai siis silloin kun on sellainen päivä niin tekee näitä omia johtopäätelmiään, jotka ei kyllä oikeasti ole minkään logiikan mukaisia. Ja varmaan Rapu-piirre minussa, että jos niin päätän niin en usko mitään mitä toinen sanoo, vaikka miten kauniisti.  :(

Jos on liikaa omilla teillään niin minä kyllä moisen sian ajaisin pois.  ;D

Mutta niinhän se oikeasti järjellä menee, että jos ei halua olla jonkun kanssa niin silloin ei ole.

Joskus sitä vain kääntää asiat päässään niin monimutkaisiksi...

Mä olen multiple- :jousimies: ,  :askendentti: :kauris: ja en kyllä tunnista itsestäni mustasukkaisuutta, jos toinen osapuoli ei anna siihen aihetta. Tarkoitan tällä nyt parisuhdetta. Mutta jos miehessä on pelurin vikaa ja viihtyy paremmin muiden naisten kuin mun seurassa, niin voi olla varma, että mun epäilykset heräävät ja mustasukkaisuus nostaa päätään.

Mä sen sijaan voin olla ystävien huomiosta mustasukkainen. Esim. jos porukassa en saa huomiota, niin varmasti olen porukan keskipisteelle mustis muiden huomiosta! Mutta minkäs huomionkipeä  :kuu: :leijona: itselleen mahtaa... ;D

Miehellä on varsin ilmava kartta - ei siis ensisilmäyksellä näkisi mustasukkaisuuteen viittaavaa. Vahva 3. huone,  :aurinko: :vaaka: ,  :kuu: :vesimies: , varsinkin tuo viimeinen puhuu mustasukkaisuutta vastaan. Siltikin on mua jonkin verran mustasukkaisempi, vaikkei suinkaan sairalloisesti, varsin vähän kuitenkin. On myöntänyt, että on jossain määrin mustasukkainen musta. Johtuisiko tuo sitten siitä, kun miehellä on vahva Pluto, mm.  :pluto: :aspect_con: :aurinko: ,  :pluto: :aspect_squ: :kuu: ,  :pluto: :aspect_ssx: :venus: yms. kartalla. Mies on siis  :askendentti: :neitsyt: - ehkä Nousu-Neitsyessä vähän taipumusta mustasukkaisuuteen...? ???  Ja  :venus: :vaaka: 2. huoneessa - romanttinen sielu, jolla vähän taipumusta "omistaa ihmisiä"?

Joskus muuten taas on syytä olla mustasukkainen, löytyypi niitäkin tapauksia jotka kotona ovat miellyttäviä eivätkä koskaan haluaisi lähteä, mutta silti vieraat houkuttavat.

Jännä juttu kuitenkin taas se, että itse tunnen että jos se ulkopuolinen suhde on vain seksiä, en ole niin mustasukkainen, ehkä en ollenkaan, mutta tunteiden ollessa kyseessä se kolahtaa. Luonnollisestikin totta kai, mutta ajatelkaa tilannetta jossa pettäjä jakaa tunteensa kahden kesken, eikä kuitenkaan halua erota. Ehkä pitäisi olla vain niin altruistinen ja hyväksyä ettei ihminen ole yksiavioinen, mutta kyllä minusta sitä on silti oikeus olla itsekäs ja vaatia enemmän.
Ja vaikka se suhde sitten olisikin vain pelkkää seksiä, siinä taas käytännön asiat kuten tautiriskit rupeavat korpeamaan.




Ennen olen tosiaan enemmän ollut mustasukkainen ilman aihettakin, mutta itsetunnon parantuessa se on vähentynyt. Nykyään semmoinen pieni pistos iskee satunnaisesti. Mulla on   :juno: :aspect_con: lilith  :skorpioni: ja  :mars: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: seiskahuoneessa, ja sen sijaan että enää olisin mustasukkainen, tuo on kääntynyt siksi tunteeksi että kun päätän että tässä on nyt sellainen mies jonka kanssa haluan jotain eteenpäin, niin tekisi aika kovasti mieli kahlehtia se siihen kunnolla sen takia, että jos minä nyt annan kaiken ja käytän aikaani, niin haluan olla varma siitä ettei heppu vain hetken päästä heilauta kinnasta ja sano että olipa hauskaa mutta ei enää kiitos. Tottahan se on, että ei ihmistä voi estää, mutta kyllä se korpeaa kun ei sitä aikaa ole loputtomasti. Muuten olisin joustavampi ja ajattelisin että jokaisella suhteella on jotain annettavanaan sen aikaa kuin se kestää. En sitä kahlehtimista kuitenkaan voi toteuttaa, sillä sehän pelottaisi miehen heti pois. Ja itsekin ahdistuisin jos minua yritettäisiin kahlita.

Mustasukkaisuus ei ole koskaan tarpeen. Se voi toki olla tarpeen, että huomaa toisen omaavan pettämistaipumuksen, tai huomaa valheet tms. mutta eiväthän nuo mitään mustasukkaisuutta edellytä, ainoastaan tarkkaavaisuutta, omaan intuitioon luottamista ja sitä ettei tahallaan sulje silmiään ilmiselvältä sen vuoksi että on sellaisessa huonon itsetunnon tilassa jossa paskakin suhde on parempi kuin ei mitään suhdetta.

Kyllä minuakin on petetty ja olen ollut kimpassa sitoutumiskyvyttömän ihmisen kanssa, mutta kyllä sellaisen huomaa myös ilman että on mustasukkainen. Sellaisissa tilanteissa minä vain näytän ovea ja teen sitten surutyöni, sillä en ole kiinnostunut ihmisestä, jolle en ole se tärkein. Minä menetän mielenkiintoni saman tien, jos toinen osoittaa moisia piirteitä.

Mahdollisissa kolmiodraamatilanteissa väistän automaattisesti, sillä ne ovat niiiiin saippuaoopperabanaaleja, että ne vain naurattavat. Miksi minua  kiinnostaisi ihminen joka joko ei osaa päättää, tai haluaa pitää kahta puolisoa ilman näiden suostumusta?

Eikä tämä kaikki tarkoita etteikö minulla olisi mitään tunteita, ainahan suhteen loppuminen edellyttää surutyön tekemistä, mutta mustasukkaisuus on minulle edelleen tuntematon tunne. Tämä on muuten sukua myös sille, etten tunnne kateutta. Ne ovat mielestäni 'sukulaistunteita' toinen vain kohdistuu ihmiseen ja toinen esineisiin/rahaan/asemaan tms.

Ave, minulla samanlainen  :juno: :aspect_con: Lilith 7.huoneessa ja siinä on vielä  :mars: samassa rytäkässä. Tosin eri merkissä, Kauriissa nuo kaikki minulla.

Tuo oli mielestäni hyvin sanottu, että mustasukkaisuus ei ole koskaan aiheellista, mutta sellaisessa suhteessa ei kannata olla, jossa täytyy kulkea laput silmillä, jotta asiat näyttäisi hyvältä. Kyllä kai niitä asioita tosiaan muutenkin huomaa kuin vahtimalla ja valheilla on taipumus tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin.

Kolmiodraamat on ihan saippuaa, myös omassa päässä kehitellyt sellaiset... ja kuka nyt haluaa oikeasti olla ihmisen kanssa, joka ei osaa päättää kenen kanssa haluaa olla.

Mustasukkaisuus, kateus, viha, pelko... kaikki yhtä inhottuja tunteita... ja kuitenkin niitä aina välillä tuntee.

Niin, asioita joiden pitäisi olla yksinkertaisia, mutta jostain syystä silti aina helpommin sanottu kuin tehty.

Jollain kierolla tavalla sitä on tullut nautittua kaikista saippuaoopperoista mitä elämän aikana on kasaillut ympärilleen. On tuntenut jotain, tuntenut elävänsä. Onpahan sitten ainakin jotain tarinoita kerrottavanaan.  :coolsmiley:
Jospa nyt vähän rauhoittaisi elämäänsä.. Jos se ailahtelevalta nousukalalta onnistuu.  ;)

Mustasukkaisuuden astrologisesta tutkimisesta voisi saada enemmän irti synastriaa tarkastelemalla, etenkin jos näitä tunteita on herännyt vain joidenkin harvojen ihmisten kohdalla.

Mustasukkaisin tuntemani henkilö on   :aurinko: :kalat: :kuu: :kalat: :askendentti: :skorpioni:. Muutoin paljon tavaraa Oinaassa, Mars Skorpionissa. Hänellä on muutenkin taipumusta vainoharhaisuuteen. Silti hänkään ei ollut pitkäaikaisimman miesystävänsä kanssa juuri lainkaan mustasukkainen johtuen kai miehen luotettavuudesta ja tiiviistä yhdessäolosta.

Olen ollut mustasukkaisin sellaista kumppania kohtaan, jota kohtaan tuntui olevan eniten tunteita. Tunteita oli oikein todella roimasti. Muut joille en ollut mustasukkainen, en ottanut kauhean tosissaan edes niitä. Montaa kumppania ei ole ollut. Yksi oikein tosissaan. Juuri tämä mihin tunteitakin. Ihastuksia oli paljon nuorempana.

Minulla lienee jokseenkin huono itsearvostus. Lisäksi  :aurinko: :merkurius:  :jupiter: :saturnus: mm. nämä 8. huoneessa (neitsyessä).  :venus: :aspect_squ: :pluto: ja  :mars: skorparissa ja minullakin  :venus: :rapu:. Uskon, että näillä on jotain tekemistä mustasukkaisuuden kanssa, varsinkin venus neliö pluto kiinnostaa. Ja myös ihmiset, joilla se on.

Oman itsen yläpuolelle toki voi yrittää nousta joo. Mutta siinä vaiheessa tunteet on tainnu lähes jo hävitä ;)

Voin täysin myöntää olevani sekaisin rakkaudesta - hmm tai niin - tunteista!

:venus: :skorpioni: &  :kuu: :leijona: ??  ;D


Johtuukohan omasta  :mars: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: yhtymästä, että olen lähinnä piilovittuilija, ei ihan hirveitä draamoja (tai miten sen ottaa  ;)), mutta ei pelkkää mökötystäkään.. Oikeastaan kalapainotteinen kun olen, mustasukkaisuuteni onnistuu yleensä muodostumaan lähinnä itsetuhoisemmaksi kuin toista rajoittavaksi..

Minä yritän muuttaa ajatuksia siihen suuntaan, että jos toisesta aidosti välittää ja rakastaa niin silloin ei ole mustasukkainen toisen ystävistä tai menoista.

Minun mielestä tuo Aminthirin tapaus kuulostaa lähinnä siltä, että miksi kuuntelet näitä exien jaaritteluja uusista suhteistaan? Jospa se kiukku haluaa kertoa sinulle, että asia ei oikeastaan sinulle kuulu eikä kiinnosta?

Tämä aihe pomppasi taas silmiini linkin kautta tuolta toisesta topikista.

Minäkin olen mököttäjä tyyppiä. Kala-neptunus vaikutteisena itsetuhoisuuskin on tuttua ja että kaikenlaiset ikävät tunteet päättyy lopulta itsetuhoisuuteen, itsesääliin. Varmasti kaikista kamalin itsetuhoisuuden muoto on se, että ei rakasta itseään ja kieltää itseänsä uskomasta, että on hyvä, riittävä ja kaunis. Jos ei ole niin silloin toinen lähtee enkä minä sille mitään mahda. Masokistina sitä kieltäytyy uskomasta sitä hyvää mitä elämässä on ja yrittää väkisin etsiä jotain ongelmia. Siitä se dramaattisuus kai tulee, että etsii jatkuvasti ongelmia... Itselläni tuo taipumus voisi liittyä juuri kaloihin ja neptunukseen sekä Lilithiin ja Marsiin 7.huoneessa. Voi olla ja on varmasti muutakin, mutta noi tuli mieleen. Ja ic  :leijona: kun olen niin mun draaman näyttämö on ehdottomasti koti. Työelämässä ja julkisesti olen paljon suvaitsevaisempi  :vesimies:, tosin proge ic on jo  :kalat: että ei ehkä sekään ole niin selkeä nykyään tuo kahtiajako yksityisen ja julkisen välillä.

Niimpä, Lizzy.

Yhden teorian mukaan, jos tarpeeksi pelkää hylätyksi tulemista, niin joko käyttäytyy niin, että varmasti tulee hylätyksi, tai sitten kääntää asiat ihan toisin päin eli pettää ja hylkää itse jotta kumppani ei niin ehdi tehdä.

Tuohon ainut keino on oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään niin, että pystyy parisuhteeseen jossa luottaa sekä toiseen että itseensä.

Niin ja jos on tarpeeksi epäilevä ja kyttäävä aivan syyttä, niin se loukkaa toista ja voi johtaa lopulta ajatukseen, että hitto miksi ei sitten tekisi jotain kun kerran kuitenkin epäillään.

Olen ehkä kokenut jonkinlaisen katharsiksen tässä(kin) asiassa.

Itse luin eräästä Matthieu Ricardin kirjasta päinvastaisen teorian/kannan tähän. Eli kyseisen kirjan mukaan mustasukkaisuus johtuisi liiallisesta ja vääristyneestä itserakkaudesta ja liian isosta egosta koska mustasukkaisena ajatukset (joitain poikkeuksia kenties lukuunottamatta) pyörii oman itsen ympärillä. "Minä jään yksin. Minä en varmaan enää koskaan löydä ketään." etc. etc.
Sen sijaan, että antaisi kumppanin mennä ja toivoisi hänen olevan onnellisempi sen toisen kanssa, ajatukset suuntautuvatkin omaan tilaan ja surkutellaan sitä kuinka ei pysty itse olemaan onnellinen.

Itse en väitä että tämä olisi paikkansa pitävä teoria, mutta tahdoin kuitenkin tuoda tuon päinvastaisenkin kannan esille. Itse luulen, että taitaa olla tapauskohtaista, että onko kyse nyt itserakkaasta vai huonon itsetunnon omaavasta henkilöstä.

Myönnän myös, että olen itse ollut viime aikoina jossain määrin mustasukkainen omassa suhteessani, mutta olen pitänyt sen parhaani mukaan kuitenkin piilossa. Totta kai se sattuisi ja olisi vaikeaa olla onnellinen siitä, että kumppani löytää jonkun jonka kanssa uskoo olevansa onnellisempi, mutta jos todella rakastaa toista niin ei minulla mielestäni ole oikeutta estää toista lähtemästä jos se tekee toisen onnellisemmaksi.

Omalla kumppanilla on siis lupa katsella muita jos haluaa, vaikka jo ajatuskin sattuu. Kunhan lupaa kertoa mulle rehellisesti missä mennään jos joku kiinnostava ihminen tulee kohdalle ja pistää meidän suhteen poikki ennen kuin lähtee virittelemään sen toisen kanssa mitään kaverisuhdetta vakavampaa.

Hmm, ehkä tuon Ricardin teoria pätee siinä vaiheessa, jos kumppani on jo kiinnostunut jostain toisesta vakavasti. Silloin mielestäni liiallista itserakkautta olisi yrittää pitää toinen itsellä, vaikka hän olisi onnellisempi muualla... Tuollaiset minä jään yksin ajatukset kuulostavat ihan normaleilta. Toisaalta jos toinen on onnellisempi muualla niin sitten on ja aina olisi parempi keskittyä siihen omaan onneen.

Mutta itse tarkoitin nyt lähinnä sellaista mustasukkaisuutta, jolle ei ole mitään selkeää syytä. Mielestäni se on enemmän huonoa itsetuntoa ja jotenkin vaikeutta uskoa, että joku tosissaan haluaa olla minun kanssani. Siksi sitä epäilee ja odottaa melkein milloin toinen ilmoittaa pitävänsä jostain toisesta enemmän. Eikä näillä ajatuksilla ole järjen kanssa mitään tekemistä.

Tietynlaista itsepetosta on peitellä toiselta omaa mustasukkaisuutta. Vaikka se ei kyllä kenestäkään normaalista ihmisestä tunnu mukavalta tuntea noin tai kenestäkään ole mukava kuulla, että on epäilyn alla niin mielestäni silti asioista on parempi puhua rehellisesti. Rehellisyys itseä kohtaan on myös rehellisyyttä toista kohtaan.

 :pluto: :aspect_con: :kuu: :skorpioni: ja vielä 5. huoneessa sen tekee...  :buck2:

Jäin miettimään tätä aihetta, ja pakko sanoa, etten ole taipuvainen mustasukkaisuuteen vaikka voisi luulla.  :kuu: ja  :venus: Kaksosissa varmaan vaikuttaa tähän asiaan. Mutta toisaalta, DC:ssä on  :rapu: ja  :mars: ja voin olla suhteessa melko dominoiva. Paha vetää selvää rajaa näille jutuille.. tunnistan kyllä mustasukkaisuuden tunteen, jos se joskus sattuu nostamaan päätään, mutta saan sen aina kuriin kylmän viileällä järkeilyllä. Olen henkisesti ja miksen emotionaalisestikin aika itsenäinen/itseriittoinen, joten ehkä siksi tämä mustasukkaisuus tai läheisen menettämisen pelko ei ole vahva.

Voihan se toki noinkin olla, mutta omalla kohdallani en niinkään ajattele mustasukkaisuuden peittämistä itsepetoksena vaan peitän sen toisen hyvän olon vuoksi. En halua toisen alkavan varoa sanomisiaan ja tekemisiään siinä pelossa, että tekee minut mustasukkaisemmaksi enkä muutenkaan tahdo tehdä toisen oloa kurjaksi sillä tiedolla, että minusta välillä tuntuu ihan kamalalta jonkin ihan typeränkin asian vuoksi. Oma kulta on paljon ihanampi iloisena ja hyväntuulisena omana itsenään.

Kuten sanoin edellisessä viestissäni, tahdon oman kultani (ja muidenkin läheisteni) olevan mahdollisuuksien mukaan onnellinen ja tieto minun mustasukkaisuudestani tuskin saa minkäänlaista onnellisuudentunnetta aikaan, joten minusta on vain parempi olla hiljaa kuin mitään mustasukkaisuutta ei olisikaan. Toki rehellinen pitää olla, mutta tällaisen oman mieleni pikkuasian vuoksi joka ei mitenkään näy päällepäin tekojeni ja sanomisieni kautta, en näe syytä tehdä asiasta numeroa ja samalla pahoittaa toisen mieltä ihan typerien syiden aiheuttamilla epäilyillä ja peloilla. Ilmaisinkohan itseni ny tarpeeksi sekavasti? : D

Minäpä tässä onnistun ilmaisemaan itseäni sujuvan epäselvästi.  :laugh:

Tottakai olet oikeassa, että toisen säästäminen ihan pieneltä jutulta on vain toisen huomioimista. Mutta mielestäni silloin jos puhutaan vakavemmasta mustasukkaisuudesta kuin ihan satunnaisesta ja pienestä hetkestä niin silloin toiselle on kyllä pakko kertoa. Silläkin hinnalla, että toinen alkaa varomaan tekemisiään ja sanomisiaan. Tosiaan sen rajan jokainen vetää sitten ihan itse mikä on omasta mielestä niin pientä ja typerää ja ohimenevää, että sen voi vain selvitellä itsekseen ja mikä taas on sitten sellaista, että vaatii vakavempaa keskustelua.

Tosin mulla on siitä heikko tilanne, että mun kasvot ei osaa sensuroida tai peitellä mitään tunteita vaan kaikki loistaa ihan avoimesti ja toinen on heti kysymässä, että no mikä loukkasi tai mistä nyt suutuit.  :buck2: Varmaan nousu-rapu saa aikaan tuollaiset kuukasvot mistä loistaa kaikki. Sitten kun minulla on vielä  Lilith 7. huoneessa ja mars siinä 7. ja 8. huoneen rajalla niin ei vakavilta keskusteluiltakaan säästytä. Toisaalta taidan kaivata jonkun toisen ihmisen, joka potkii persuksille tai puhuu joissain asioissa järkeä että nyt hei oikeesti. Mieti vähän.

Piti alottaa uusi ketju, mut lötykin tällanen jo valmiina :) Ehkä kä nyt toistan joitain juttuja, mitä ketjussa on selvitellään, mutta menköön... Annan oman näkökulmani asiasta.

Mustasukkaisuus ja omistuksenhalu liitetään usein :skorpioni::n merkkiin. Mulla sitä on paljon, enkä ole mustasukkaista tyyppiä. Multa löytyy kylläkin :venus: :aspect_con: :uranus:, mikä ehkä vaikuttaa tähän ja :kuu: :jousimies: haluaa säilyttää vapautensa. Eli kun haluan itsekin vapauksia, annan niitä toisellekin. Mihinkään vapaaseen suhteeseen en ikinä pystyisi, vaan tarkoitan esim. vapautta puhua kenen kanssa huvittaa, kaveerata exän kanssa jne. Yritin oikein miettiä, että olisinko pikkusen mustis kuitenkin ja päädyin siihen lopputukseen, että mun "mustasukkaisuus" on enemmänkin sellasta, minkä usein kuittaan huumorilla. Ehkä olen sitten saanut oikeanlaisia vastauksia, eikä mun ole tarvinnu miettiä asiaa enempää. Eikä tunne ole kehittynyt kunnon mustasukkaisuudeksi. Kuvittelen myös olevani niin hyvä ihmistuntija ja intuitio kertoo. Epäluotettava tyyppi jäisi heti kelkasta.
Omistuksenhalu on käsitteenä ehkä vähän hankala. Tais sitten vaan pyöritän sanoja niin kauan mielessäni, että asioista tulee hankalia ::) Mietin, että ehkä olen kuitenkin omistuksenhaluinen olematta mustasukkainen. Mutta mun omistuksenhalu ei niinkään kiellä toiselta konkreettisia asioita, vaan on enemmänkin tunne siitä, että toinen on "mun" ja sillä hyvä. Tai ehkä tunnne kuuluu aina suhteisiin? Enemmänkin yhteenkuuluvuudentunnetta? Vahva henkinen yhteys ja luottamus.
Ja nyt kun tämän jutun lukijan pää on ihan pyörällä mun epäselvän sepustuksen takia, niin mennään asiaan :) Mä en ymmärrä mustasukkaisuutta, kun se on mulle kuitenkin niin vieras tunne. Olen mielestäni empaattinen, mutta tässä kohtaa empatiakykyni joutuu koetukselle. Mustasukkaisuus on musta aukko. Olen ymmälläni sen edessä. En ymmärrä, ottaa päähän ja suutun. Eikä kukaan voita. Koen sen myös loukkaavana epäluottamuslauseena, mitä en mielestäni ansaitse. Saatan myös sen myötä alkaa epäluuloisemmaksi toista kohtaan. Ehkä se, että mustasukkaiset itse ovat pettureita päteekin? Suuttumukseni taustalla on vahvana tunne siitä, ettei minua, maailman luotettavinta ihmistä ;), saa alkaa rajoittamaan kohtuuttomalla tavalla!
Oletteko te mustasukkaisia? Vai ymmärtääkö joku muakin? Miten yhdistätte jutun kartoillenne?

 ;D Vaikka ei varmaan sillon naurattanu... Mä en ole ollu vastaavassa tilanteessa, mulla ei ole lapsia. Ajatteliskohan sitten eri tavalla... Tai toki mustakin joskus tuntuu rumalta ja lihavalta ja vaikka miltä. Vaikka ajattelenkin, että mulla on ihan terve itsetunto, niin kyllä synkkiäkin hetkiä tulee. Kertoisikko kartastas vähän? Miten se vois sun kartalla ilmetä?

Hmmmm.
Mä oon miettiny tätä ennenkin.
Noh, totuus on, että en kunnolla muista, olenko seurustelusuhteessa mustasukkainen...sanoisin, että en oikeastaan, mutta että jos jotain sen kaltaista ilmenee, pistän sen  :oinas: voimmien piikkiin..minä en ajatele olevani surkea tms. vaan se MINUN nostaa sieltä päätään. Eikä tosiaan tarvitse olla kyseessä seurusutelukumppani; lapsena poni, oma koti, omat lapset, yms. aiheuttaneet tuota MINUN hönkimistä...jonka täytyy vähän aikaa antaa olla ja kellua ja vasta sitten tehdä jotain, että ei tule tehneeksi typeryyksiä.
Seurustelusuhteessa, ainakin näin myöhemmällä iällä, olen ollut vailla tuota MINUN hönkää, mutta sitten taas olen toooodella epäileväinen...noh, en syyttä, mutta epäilen tosiakin, joskaan epäilykseni eivät liity mustasukkaisuuteen vaan pikemminkin ihmisen luotettavuuteen noin yleensä.

Joo toi MINUN-juttu on hyvä huomio. Sitä mä kans tossa mm. tarkotin, en vaan osannu pukee sitä kunnolla sanoiks. Ajattelen, että MUN, mutten mustasukkseks silti ala. Tai en ainakaan vielä! Mistä sitä koskaan tietää... Vieraalta se nyt tuntuu. Todella oudolta. Enkä tiedä miten oikein puolustautua, kun juttu on musta niin absurdia. Sitten heittäydyn vähän ylimieliseks ja alan suojaan MUN reviiriä, MUN vapautta jne. Mulla :aurinko: ja :venus: 1. huoneessa ja DC :oinas:.

Ja mun on tietenkin päästävä kitisemään viimeisimmästä eksästäni, Kauris jolla  :aurinko: :aspect_tri: :pluto:,  :merkurius: :aspect_squ: :pluto: sekä  :mars: :skorpioni: :aspect_sex: :pluto: ja  :aspect_opp: :saturnus:,  kaiken kaikkiaan siis sangen plutoninen tapaus jopa itseeni verrattuna ja mä olen sentään  :aurinko: :aspect_con: :pluto:   ::)

Niin että ei mitenkään yllättäen, alkoi osoittamaan kroonista mustasukkaisuutta melkein kaikista muista vastakkaisen sukupuolen edustajista joiden kanssa olin missään tekemisissä, joten luonnollisesti häivyin kuvioista. :police:

Sitäpaitsi meillä oli synastriassa ihan älytön kuvio,  :askendentti: :aspect_con: :askendentti: (kumpikin nousuvaakoja) sekä nousumerkin hallitsijat  :venus: :jousimies::ssa myös yhtymässä keskenään - alan ihmetellä miten ihmeessä kukaan voi tuolla kuviolla edes kokea mitään vetoa, sehän on kuin magneetin kaksi samaa puolta. :o

Kaiken lisäksi meillä oli täsmälleen samassa paikassa kroppaa tismalleen samanlainen syntymämerkki ja molemmilla vihreät silmät, ja mä aloin huolestua että ei kai me vaan olla sukua. :-X

Tämä aihe liippaa niin läheltä, että pakko vastata.

Mustasukkaisuus on munkin käsittääkseni tunne, jota koemme kaikki. Se on vain tunne, kuten kaikki tunteet. Mutta toiset meistä jäävät siihen enemmän kiinni kuin toiset. Toiset osaavat käsitellä sen paremmin, ja toiset eivät edes tunnista sitä itsessään, kun kieltäminen on niin kova.

Miten se sitten kartalla näkyy. Samaa mieltä Lillin kanssa, että synastria kertoo enemmän, näkyykö mustasukkaisuutta suhteessa. Kaikista kamalin puistattavin henkisesti kuluttavin suhteeni oli henkilöön, jonka kartta ei viittaa sitten mihinkään mustasukkaisuuden piirteeseen. Ilmava kartta, paljon  :vesimies:, ainoastaan :mars: :oinas: hällä voisi viitata omistushaluun tai 2. huoneen voimakas painottuminen. Muuten mitä mukavin ja joviaalein ihminen, mutta suhteessa minuun sairaan mustasukkainen. Puhelimen kyttäystä, sähköpostin tongintaa, päiväkirjojen lukemista, vuorokausia putkeen kestävää tenttaamista, vahtimista, pahan puhumista ystävistäni ja sukulaisistani, mustamaalausta, harrastusten rajoittamista... you name it.  :tickedoff: Fyysistä väkivaltaa lukuunottamatta kaikki alistamisen ja hallitsemisen keinot oli kyllä käytössä (tiedä, olisiko lopulta kehittynyt fyysiseen saaka - lähdin). Itse hän ei tiedostanut omaa käyttäytymismalliaan, ja sen kanssa eläminen oli helvettiä.

Synastrialta löytyy  :pluto: aspekteja (hänen Pluto tekee paljon mun kartalle) joten siellä se selitys sitten varmaan on. Ajattelen myös niin (itsellä voimakas  :pluto: kartalla) että myös "kerään" näitä valtataistelukokemuksia. En tiedä, onko ko. henkilö sittemmin ollut mustasukkainen ihmissuhteissaan vai olinko se vain minä, joka viritti hänet kuin jonkun aikapommin ja sitten taas mentiin.

Vinkki teille, jotka joudutte kärsimään mustasukkaista henkilöä: OTTAKAA JALAT ALLENNE. Se tauti ei parane ajan mittaa vaan pahenee. Ja te, jotka olette siinä onnellisessa asemassa, että tiedostatte ehkä olevanne mustasukkaisia TYÖSTÄKÄÄ SITÄ TUNNETTA. Se on syövyttävä ja tappava tauti. Omaa mustasukkaisuuttani olen joutunut miettimään paljonkin exästä johtuen (kova koulu), ja nousu :skorpioni::na minun ei ole vaikea sitä tunnistaa. En silti halua ikinä, missään olosuhteissa omistaa puolisoani. En sulata syrjähyppyjä ja pettämistä, mutta taivaan tähden, jos vastapuoli kokee tärkeäksi sellaista harrastaa, se on hänen ongelmansa. Silloin päämäärämme elämässä eivät kohtaa.

En pelkää enää yksinjäämistä (nuorempana pelkäsinkin, enemmän kuin kuolemaa, ja siksi tuota ihmissuhdettakin siedin). Mehän olemme kuitenkin lopulta aina yksin :angel:. Siis itsellisiä, yksilöllisiä sieluja universaalin maailmansielun sisällä. Mitä pelkäämistä siinä nyt on? :smitten:

Jep, jalat alle, mikään rakkaus ei sairaalloista mustasukkaisuutta paranna :( Itsekin sellaisessa suhteessa olleena olen samaa mieltä.
...ja tuo kakkoshuone painotus löytyy multakin. Siis vesimiestä, oinasta ja vahva kakkoshuone  ::) Onneksi on vesimies aurinko, eikä Skopua juur...voisin ajatella että veskari ei ole niitä mustasukkaisimpia merkkejä...vaan...ehkä sittenkin ehdottomuus ja äly ja tunnemaailma, jota ei tuoda esille... ???

Ajatuksia herättäviä viestejä teiltä :) Mä ajattelen niin, että kaikki tunteet on sallittuja. Eri asia on sitten se miten toimii. Kai mustasukkasuus on aika primitiivinen reaktio, pelkää menettävänsä jotain tärkeää. Ymmärrettävää siinä mielessä. Kaiken avain tässäkin on tietysti kommunikaatio. Mietin, että mikä siinä mua niin raivostuttaa ja tulin siihen tulokseen, että paljon on asian esittämisestä kiinni. Jos mua aletaan syyttävään sävyyn kuulustelemaan ja sitten vielä melkeinpä määräilemään niin siitä ei hyvää seuraa. Jos asiaa taas lähestytään ihan eri kulmasta säilyy kommunointiyhteys paremmin. Mä vaan oon niin allerginen sille, että mun asioihin liikaa seotaan. Jos ei luottamusta ole, niin eihän sitten voi mitään muutakaan olla.
Mietin tuota synastriajuttua. Aika usein kyllä mustasukkainen ihminen on sitä kaikkien kanssa? Eli syy siihen siis omassa itsessä. Toki joku voi käytöksellään sitä provosoida voimakkaammaksi.
Kun luin noita teidän kertomuksia niin tuli sellanen olo, että aika vähästä taidan lopulta suuttua. Eli tosi herkästi koen, että toinen yrittää hallita ja määräillä ja sitä en siedä sitten yhtään. Ehkäpä siinä mulla on kasvun paikka :)

Mielenkiintoinen tuo  :oinas: ja 2.huone näkökulma tähän asiaan. Tosiaan nehän voi molemmat liittää omistushaluun, jos ovat korostuneet.

En jotenkin jaksa uskoa, että synastriassa näitä juttuja näkisi. Kyllä se luottamus tai mustasukkaisuus lähtee ihan itsestä. Minulla sen täytyy olla nousu-rapu, jonka tekisi mieli napata saksilla, vaikka toisaalta  :uranus: :aspect_con: :venus: :jousimies: haluaisi juosta karkuun, kyllä erittäin häiriintynyttä omata näin ristiriitaisi tekijöitä kartallaan.  :crazy2:

Lizzy, tutulta kuulostaa. Mulla on :venus: :aspect_con: :uranus: turvaa kaipaavassa skorpionissa ja :kuu: :jousimies: haluaa olla vapaa kaikista kahleista ???
Mulla kans 2. huone painottunein, :uranus:, :merkurius:, :kuu: ja :neptunus: siellä. Mun omistuksenhalu on sellasta, että tiedän sen toisen olevan mun :) Että on sellanen vahva yhteys. Mulla on sellanen taktiikka, että oon aina hyvin nopeasti ilmottanu, ettei mua haittaa naispuoleiset kaverit, exien kans saa olla kaveria jne., mutta jos tekee yhdenkin virheen niin mun luottamus on menny ja samalla pohja kaikelta. Paluuta ei ole. Sitten vaan joko hyväksytään mun Terms and Conditions tai ei. Aika yksinkertasta :) Enkä tietenkään vaadi toiselta enemmän kuin mitä itse annan, eli muhun voi luottaa täysin. Tässä mun mallissa ei oikein olis mustasukkasuudelle kovin suurta tilaa, kun pitäis luottaa...

Jaa-a. Minä en ole seurustellut aikoihin, ja olen aivan eri ihminenkin kuin silloin, mutta luultavasti mun Terms and Conditions on muuttunut paaaljon niistä päivistä  ::)
EN halua omistaa, enkä ajatella että ihminen on minun. En tosin tahdo olla suhteessa henkilön kanssa, joka ei kykene uskollisuuteen. Hienoin ajatus minusta olisi, että voisi olla se avoin suhde, jossa silti säilyisi se oma rakas nro.ykkösenä...mutta se on vähän liikaa kuu oinaalle, vaikka aurinko vesimiehessä onkin ;) Pitkässä suhteessa, jos toisella vaikka olisi joku fantasia jostain, vaikka nyt sitten kirjaston virkailijasta...en tiedä, ehkä saattaisin jopa hyväksyä sen...mutta en taas tiedä onko tässä todellisuus kaukana  ::)

Mutta siis pääpointtina, että toisten ihmisten omistaminen on kamala ajatuskin! Ja silti minulla itselläni niitä ajatuksia on ainakin ollut aika laisesti.

Noh, mutta, näitä tällaisia ajatellessaan huomaa, miten todella on vapaa ja erilainen entiseen verraten, kun ei enää tarvitse pelätä hylätyksi tulemista :)