Astro Foorumi

Mitähän tää meinaa kun oon lapsesta asti välttäny tiellä kävellessäni etten astuisi niihin rakoihin/halkeamiin tai pikeen. Siitä tulee jotenki tosi sellainen olo ettei se tiedä hyvää jos siihen vahingossa astuu. Sitten en voi seistä missään asunnossa niin että seison osittain maton ja lattian päällä, vaan mun tulee valita joko matto tai lattia. On näitä muitakin.

Onko kellään samaa vai olenko hullu?

Kuulostaa ahdistushäiriöltä enemmän kuin miltään yliluonnolliselta - ja tuntuukin siltä intuitiivisesti, ainakin minusta, mutta hei, voin olla myös väärässä :coolsmiley:

Oletko stressaaja tai perfektionisti? Ahdistaako, masentaako, pelottaako tuleva? Onko menneisyydessä jotain ikäviä kokemuksia, jotka kummittelevat mielessä yhä? Näihin ei tarvitse vastata foorumilla, vaan voit mietiskellä niitä itseksesi :)

Katselin joskus dokumenttia miehestä, jolla oli useita tällaisia ahdistuksesta johtuvia pakko-oireita. Hänen piti mm. tarkastaa kymmeniä kertoja lähtiessään kotoa, että ovi on lukossa. Psykologin kanssa keskustellessa mies oivalsi, että se liittyi hänen lapsena kokemaansa ahdistukseen; isä oli ottanut ja lähtenyt miehen ollessa 5-vuotias ja kuva isästä poistumassa ulko-ovesta ikuisiksi ajoiksi syöpyi miehen mieleen. Hänelle lähteminen ja ulko-ovi laukaisivat tämän torjutun muiston ja ahdistuksen.

Maiskuli, mulla on noi ihan samat jutut. Lisäksi mulla on monessa asiassa pakomielle parillisuuteen: jalkojen on saatava tietyllä tiepätkällä astua kummankin parillinen määrä, kummallakin puolella poskea on pureskeltava sama määrä ruokaa, jos tummentaa käsin kirjoitettua tekstiä se tummennetaan kaksi tai neljä kertaa, ei kolme tai viisi..

Lisäksi joka ilta tarkistan seinäpatterin välin ja aina samalla tavalla, pää nojaten ikkunaan, katseen kulkiessa aina samaa rataa. Patteria ei voi tarkistaa kun juuri, ennen nukkumaan menoa, muuten joutuu tehdä sen uudestaan. Samoin jos mielikuva patterin välistä katoaa.

Tiedän mistä se johtuu --> pienenä pelkäsin tulipaloja yli kaiken ja luulin, että patterin välissä oleva paperi tai siihen nojaava pehmolelu sytyttää sen tuleen.

Toisaalta, mulle on diagnosoitu piirteitä eri ahdistushäiriöistä. AthaMaarit saattoi siis sinunkin kohdalla olla oikeassa?

Tällainen ns. maagisuus-ajattelu kuuluu lapsuuteen (esim. routavauriohalkeamat asfaltissa, jotka pitää ylittää, eikä niiden päälle voi astua, kun sitten tapahtuu jotain). Myös aspergerin syndroomassa on tällaisia piirteitä ja kaavoja, joita ihminen tekee kokeakseen olonsa turvalliseksi ja kokonaiseksi.

Aikuisella tällainen maaginen ajattelu viittaa hyvinkin suureen stressimäärään. Onko Sinulla pelkoa hallinnan menettämisestä elämässä tai jossain tapahtumassa/tilanteessa, jossa tätä maagista ajattelua/toimintaa esiintyy? Ihmisen defenssimekanismit (puolustumekanismit) juontaa yleensä juurensa lapsuudesta ja pahimmillaan defenssi voi viedä aikuisen ihmisen lapsen tasolle käyttäytymisineen (regressio). Yleensä silloin elämässä on tapahtunut jotain psyykettä järkyttävää, jolloin aikuinen kokee, ettei kykene hallitsemaan tilannetta tai itseään. Psyykkinen toimintamalli puuttuu.

 :)

 Minulla on ollut vuosia ja on ajoittain edelleenkin,--että pitää monta kertaa katsoa, onko
 levyt nollalla, ja varmistella ovea.

no onhan mulla aina ollut stressiä ja varmaan välillä ahdistustakin mutta ei masennusta koskaan.
mulla on aikuisiällä diagnosoitu adhd!
vaikuttaisko adhd sitten jollain tavoin. onneksi en sentään ole ainut. mä oon ollut kyllä koulukiusattu ja mua on moitittu huonon koulumenestyksen takia. kai olen erittäin maaginen persoona :)

Minulla on myös aikuisiän adhd, muttei sentään minulla mitään outoja tapoja ole. Se, että tarkistaa, onko kotiavain mukana, koen olevan ihan normaalia. Ja jos on tehnyt ruokaa hellalla ja käy tarkistamassa, onko hellanlevyt nollalla, kuulostaa normaalilta.

Ainoastaan auton ovien lukkiutumisen olen joutunut muutamaan otteeseen tarkistamaan, koska siitä on tullut sen verran automaatio, etten välttämättä enää kiinnitä huomiota auton lukitsemiseen. Autossani on siis infrapunavalolla toimiva lukitussysteemi, eikä normiavain. Ja joskus sitä on niin ajatuksissaan lukitessaan auton oven, että hetken kuluttua, kun havahtuu, alkaa miettiä tuliko lukinneeksi vai ei. Silloin on parempi tarkistaa.

Mutta adhd ja asperger sivuavat toisiaan, eikä ole sanottu, etteikö molemmilla voisi esiintyä toistensa piirteitä.

Mulla on semmonen "outo tapa" etten voi lukita oviani ollenkaan. Syy on se, että mulla olis aina avaimet väärällä puolella lukitun oven, ja semmonen on aika hankalaa. Yöksi sentään laitan ovet lukkoon, mutta illalla ja aamulla tilanne on sen verran rauhallinen kun ne ovet suljen ja avaan, etten sählää. Jos joku varkaus sattuu, niin sitten se sattuu ja sillä sipuli, en pysty muuhunkaan.

Eikä ole minkäänlaista diagnosoitua kirjainyhdistelmää, mutta olen itse sen ADHD:n kannalla...ja oli se psykologikin, mutta diagnoosia ei oo.

Minä oon sitä mieltä, että ns.hulluus on terveen ihmisen reaktio sairaaseen maailmaan.

No onneksi näitä outoja tapoja oon ainaki itse vielä kestäny. En ainakaan koe itseäni hulluksi näitten tapojen takia. Mä olen kyllä aina ollut taikauskoinen että ehkäpä toi etten voi astua tiellä kävellessäni asfaltissa olevaan halkeamaan onkin sitä  ;D

Onko hulluja ees oikeasti olemassa.?
Kuinkahan moni istuu turhaan hullujenhuoneella ja syö lääkkeitä päivät pitkät.
Sinne kai mä kuuluisin jo sen takia koska uskon vahvasti henkimaailman olemassa oloon ja vaistoan läsnäolon.

Useimmilla lapsilla on maagista ajattelua ja siihen liittyvää pakko-oireilua, eli lapsuuiässä se on hyvin normaalia. Sitten jos se jatkuu paljon sen jälkeen kun on täyttänyt 10-12 vuotta eli aikuisiälläkään ei pääse eroon niin kannattaa alkaa pohtia asiaa syvemmin ja ehkä hakea apua. Aikuisen kun ei pitäisi periaatteessa enää hakea turvaa taikauskoisista metodeista.

Tää lause jäi jotenkin merkittävästi mieleen pyörimään kun pari päivää sitte luin :D Hienosti sanottu.