Astro Foorumi

Heips.

Tirpalla olisi laskettu aika 24.11.2011.  :smitten: Ultrassa hän ei suostunut paljastamaan kumpaa sukupuolta hän on, joten kysyn nyt Teiltä, että miltä näyttää?  :coolsmiley:

           Poika.   :smitten:

Toivon kyllä syvästi ettet satu saamaan intersukupuolista tai transsukupuolista lasta. Hirveää syntyä perheeseen jossa jo ennen syntymää arvo määritellään sukuelimien mallin ja muodon mukaan. Sinuna menisin itseeni ja miettisin, onko noilla lähtökohdilla mahdollisuuksia hyvään ja LASTA TUKEVAAN vanhemmuuteen vai kannattaisiko lapsi anta pois jo laitoksella.

Sukupuoli ei ole syntymässä määrätty, siihen kasvetaan ja kasvatetaan. Mitäs siis jos odottelisit rauhassa kunnes tämä ihana, ainutlaatuinen ihmisyksilö syntyy, ja antaisit sen sitten rauhassa kasvaa sellaiseksi yksilöksi kuin mikä on, ilman mitään sukupuoliroolituputusta jo vauvasta alkaen. Ehkä aikuisena sukupuoli on jo nähtävissä. Harmittaa että lapsia annetaan niille joilla ei ole tarvittavaa kypsyyttä tehtävään.

Hei valoja päälle nyt, nansi!   :o  Mitäpä jos katsoisit itse peiliin ja miettisit, onko sinulla "tarvittavaa kypsyyttä" jakaa näitä neuvojasi täysin tuntemattomalle ihmiselle nettifoorumilla.  ::)

Kaikin puolin valmiita ja kypsiä, täydellisiä, vanhempia tuskin täältä maan päältä löytyykään. Jokainen täällä on kasvamassa, vanhemmuus on mun nähdäkseni yksi niistä kasvunpaikoista, joissa väistämättä joutuu kohtaamaan omat riittämättömyyden tunteensa. Samoin kun lapsetkin valitsevat ne elämänsä haastavat lähtökohdat, jotka ovat kaikki merkityksellisiä sielun suunnitelmassa. :)

Eikös samalla kielletä koko lisääntyminen.  :buck2:

Minusta tuossa ois nöyrä anteeksi pyynnön paikka.  :idiot2: Kuka meistä on niin täydellinen ja hyvä ihminen, että voi kirjotella tuommosia juttuja. Minustakin oli ihan hauska tietää,et kumpia ootin,kun sain kaksoset. Ei se ultra kyllä sitten oikeen näyttäny  ;D

Kun osaa olla tuomitsematta, osaa olla myös loukkaantumatta toisten ymmärtämättömyydestä.  :smitten:

Kyllä minäkin tässä heilurilta kysyin ja tosiaa poikaa tääkin näyttää. Eli pikkuinen prinssi masussa köllii. Ja näihin sukupuoli kyselyihin olen tuolla toisaalla vastannut useampiin. Ja kukaan niistä ole sitä kysynyt siksi että haluaa juuri just tytön tai pojan vaan ihan vaan siksi että uteliaisuus on voittanut.  :)

poika mullekkin tuli mieleen. mutta enhemmä mua ihmetyttää moinen, miksei muka kerrota ultrassa kumpi tulee? sydämenlyönneistäkin sen "kuulee" enny vaan muista mimpäi meni, nopeet vai hitaat   ;D mutta sen perusteella omaani veikkasin tytöksi ja näin oli.. toki varmistus saatiin 4D ultrassa, se vasta veikee on. saa kuvan 3D:nä vauvan naamasta. mä tarvin sitä koska en saanu muutoin yhteyttä lapseeni, omien traumojeni vuoksi. suosittelen  :smitten:

Luettuani nansin vastauksen mietin hetken, että itkenkö vai nauranko... mutta kyllä nauru voitti!   ;D Eihän tuolla sukupuolella muuten niin väliä ole, mutta koska koko maailma ei ole vielä muuttunut sukupuolineutraaliksi (onneksi, ja toivottavasti ei koskaan muutukaan), niin oishan se hauskaa kun "meidän poika" haluaa mieluummin käydä koulussa "tyttöjen suihkussa"... Selitteleppä siinä sitten opettajille, että ei ole tyttöjä ja poikia vaan kaikki on vaan kavereita ja ystäviä!  :2funny:

Ja ironialle: Kyllä ultrassa olis kerrottu, mutta kun Tirppa  :smitten: itse ei suostunut näyttämään "sukuelimien mallia ja muotoa" nansia lainaten....  ;)

Uteliaana jatkan odotusta vielä viimeiset kuukaudet!

no näköjään lukihärö iski tännekkin  :2funny:

Älä välitä. Mullekin tulee joskus kirjoitusvihreitä!  ;)

   Uskokaa tai äläkää,mut nauru pidentää ikkää...Ja oo iha tervellistäki.. :smitten:

   Jotenka ei muuta ku nauramaan vuan. :P Vaekka väkisi.. :D  :angel:

Minulla on siitä ihana tilanne, että sain olla lapsena juuri sitä mitä halusin. Olin poikatyttö, luita ja ytimiä myöten. Leikin poikien leikkejä, rakastin pikkuautoja ja kaivureita. Kuulemma 3-vuotiaana sain vauvanuken, jonka hajotin palasiksi ja sotkin kenkälankilla ja äidin huulipunalla :2funny: Olin laskemassa hyppyrimäkiä muiden poikien kanssa, heittelin vuorenkunkussa ja painissa poikia lumihankeen ja taklasin poikia mustassa miehessä. Nyt ei enää onnistuisi tämmösellä 153cm varrella moinen  ;D Kerroin tästä lukiossa psykan opettajalle, joka tuijotti silmät suurina ja sanoi, ettei ole koskaan ikinä törmännyt moiseen, kun poikamaisuus tuli luonnostaan (ehkä  :aurinko: :oinas: on vaikuttanut asiaan).

Näytinkin pojalle! Tukkani oli lyhyt siili ja minulta kyseltiin aina, että kenen poikia olen. ::) Pidin poikien vaatteita pitkälle lapsuuteen - oikeastaan aloin vasta joskus 22-vuotiaana opetella enemmän naisille kuuluvia juttuja ja nyt lähempänä 30.ikävuotta alan mielestäni olla hyvällä tasolla feminiinisen puoleni kanssa. Ennen niin jumalattomasti vihaamani hamekin on muodostunut vakiovaatteeksi niin, että en ole liikuskellut housut jalassa vuosikausiin enää muualla kuin kotonani, kun vetelen rennosti olohousuissa pitkin asuntoa.

Minussa on edelleen - kenties juuri sen  :aurinko: :oinas: asetelman vuoksi - ripaus miestä. Se ei näy enää ulospäin, koska näytän varmaan ikuisesti 17-vuotiaalta teinitytöltä tahtomattanikin. Pidän silti asioista, jotka mielletään miesten jutuiksi, esimerkiksi panssarivaunuista, jotkut suosikkibändini ovat täysin miesfanivoittoisia, kauniista naisista siinä missä miehistäkin (taiteilija tunnistaa kauniin naisen, kun näkee sellaisen  8) ) ja naisille tavallisesti niin kammottavat kauhuelokuvat ovat minulle parasta komediaa.

Siis pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, jos ovat ollakseen.
Meidän pojat on ilman minkäänlaista ohjausta kiinnostunu autoista ja pyssyistä yms. poikien jutuista heti kun olivat niin vanhoja, että kiinnostua osasivat. Ammuskeltiin kaksveenä puutarhaletkun päällä ohi ajavia autoja  :) Ja tyttö jo tällätavalla vauvaiässä kiinnostuu luonnostaan kaikesta pörröisestä ja herttaisesta, niinkun nyt vaikka eläinten poikasista töllössä, aivan eri tavalla kuin pojat. Se nyt vaan on niin. Minä en ole mielestäni äiti joka tunkee muksujaan mihinkään roolimuottiin, mutta niillä on se jo luonnostaan. Eli sama havainto kun *Mariella*.
Pojat voivat kuitenkin vaikka viedä päiväkotiin hyvillä mielin ällösöpön vaaleanpunaisen pehmopupun, ja seuraavana päivänä hirveän supertaistelijan miekan, siinä ei ole mitään ongelmaa :) Ja pinkkejä vaatteitakin haluaa nuorempi käyttää; käyttäköön. Mikään ei ole niin terveellistä kuin vetää pinkki paita päälle hoitoon, ottaa kavereiden iva vastaan ja sanoa, että en minä piittaa mitä te ajattelette, minä itse pidän tästä ja piste :) Vanhempi ( oinas/härkä mix) ei ihan tälläistä tekisi, se on paljon enemmän laumasielu kun tää nuorempi veskari, ja menee muiden mukana enemmän. Menköön, kun se on sen luonto. Ehkä vanhempi pojista tosiaan on enemmän semmoinen perinteinen poika, ja se saattaa johtua just siitä, että se menee sinne minne kaikki muutkin.

Ja meni ihan OT  :D :D
Musta tuntu het että tyttö ;):P

Ehkä monilla lapsilla asia on näin. Tai sitten mallioppiminen toimii nopeammin kuin uskotkaan: Lapsi ymmärtää asioita jo paljon ennen kuin osaa puhua ja median ja oman perheen antamat mallit menevät salakavalasti perille. Tutkimukset osoittavat, että jo hoitajat synnytyslaitoksella käsittelevät tyttö- ja poikavauvoja eri tavoin ja puhuvat niille eri tavoin. Tyttöjä esimerkiksi hyssytellään enemmän kun ne huutavat, poikien annetaan huutaa vapaammin. Aivot ovat syntyessä niin keskeneräiset, että aivan kaikki vaikuttaa niihin: äänensävy, se tapa millä lasta pidellään jne.

Voi toki olla, että useimmilla tytöillä ja pojilla asiat menevät kuten sanot, mutta entäs sitten minun kaltaiseni poikkeukset? Minä leikin sotilasta ja tein barbille panssarin pahvista ja teipistä ja hammastikusta miekan käteen.  ;D

Silti löydän ja löysin silloinkin itsestäni myös naisellisia ominaisuuksia. Kyllä pienet ja pörröiset asiat olivat minusta söpöjä samaan aikaan, kun kuitenkin leikin sotilasta. Ja edelleen aikuisena ilmennän molemmille sukupuolille 'kuuluvia' (kyseessähän on suurimmalta osin kulttuurillinen sopimus) ominaisuuksia ja vieläpä enemmän molempia, kuin moni edes sitä yhtä hänelle mukamas kuuluvaa ominaisuutta.

Minulla nyt vain sattui olemaan suuri onni kasvaa perheessä, jossa lapset otettiin yksilöinä, ei suinkaan stereotyyppisinä. Minä sain olla juuri sellainen kuin olen ja leikkiä juuri niinkuin halusin.

Uskon, että kaikki lapset ilmentäisivät aika paljon sekä mukamas feminiinisiä ja mukamas maskuliinisia ominaisuuksia, elleivät olisi huomanneet - ilman että kukaan sitä edes suoraan heille sanoo - että tytöille sopivat tietyt jutut ja pojille tietyt.

Entäs sitten kun lapsi ilmentää molemmille sukupuolille mukamas kuuluvia piirteitä vaikkapa yhtä paljon? Tai ajoittain toista ja välillä sitten toista? Edelleen en tunnista itseäni näistä lasten kuvauksista. Tuntuu kuin minussa olisi ollut 2 kokonaista ihmistä, sekä tyttö että poika. Ja nyt aikuisena sekä nainen että mies.

Olen kuitenkin aivan umpihetero nainen ja tyytyväinen naisen kroppaan. Se, että jotain piirrettä kutsutaan naiselliseksi ja jotain miehekkääksi on aika lailla myös kulttuurillista sopimusta. Osa piirteistä on luonnostaan, mutta huomattavasti harvempi kuin  luulemme.

Värit vaikuttavat myös lapsiin (ja aikuisiin). Mitä tapahtuu, kun kaikki pojat on nykyisin puettu synkkiin mustiin/harmaisiin/tummanisinisiin/tummanruskeisiin ja tytöt yltäpäältä pinkin eri sävyihin?

Vaatteiden ja lelujen nykyisin paljon aiempaa voimakkaampi sukupuolittaminen on markkinoinnillinen kikka: Se estää kierrättämästä vaatteita eri sukupuolta edustavilta sisaruksilta toisille, vaan on pakko ostaa tyttöjen ja poikien vaatteita ja leluja erikseen ja näin saadaan myytyä enemmän turhaa tavaraa.

Neutraalius on sitä, että annetaan lapsien olla sitä mitä ovat, olipa se sitten 'poikamaista' tai 'tyttömäistä.' Minä sain heilua soturina vaikka olen tyttö, joten neutraalius ei todellakaan ole feminiinistä.

Tuo vaate ja värijuttu sieppaa :tickedoff: Meillä siitä on paljonkin puhuttu, kun tuo keskimmäinen tosiaan tykkää pinkistäkin ja monenmoisista söpöistä jutuista. On puhuttu, että ei se piruvie ole tyttöjen yksinoikeus se vaaleanpunainen, ja meistä molemmista se samperin synkkä tummansininen on kyllästyttävän raskas ja ruma väri. Ei lapsen väri ollenkaan! Ja kun vaatekauppaan menee, niin johan saa etsiä aikansa jos tahtoo löytää pojille jotain värikästä ylle...aina vaan niitä samoja synkkiä ällötyksiä.
Minusta on hyvä että on poikamaisia ja tyttömäisiä vaatteita. Siis eri lapset tykkää niin erilaisista asioista, toiset on raisuja, toiset lempeitä ja osa molempia. Mutta siitä en tykkää, että yhteiskunnan normien mukaan toinen sukupuoli ei voi toisenmoisia tuotteita käyttää kuin vain niitä jotka hänen sukupuolelleen katsotaan soveliaaksi :(
Luulisi että tämäkin asia avartuu tästä pikkuhiljaa, kun kaikenmoiset homokeskustelut myllertävät Suomessakin.

Minä leikin mielelläni lapsena prinsessaa jolla oli palvelijoita, valtaa, omaisuutta sun muuta, mutta en voinut sietää tyttöjen hepeneitä ollenkaan :) pidin siis prinsessoista aivan jostain muusta kuin perinteisestä ihailusta johtuin :D

Ja vielä:
Tämä tosiaan on hyvin syvälle juurtunut juttu meidän lintukodossamme. Esim. jos pikku Villellä on haalarit, joissa on palloja, ja päväkotikaverit kiusaavat häntä siitä, mitä tädit tekevät? Kieltävät toisia  tietysti kiusaamasta Villeä, voisi olettaa. Mutta jos Villellä onkin ne vaalenapunaiset haalarit, ja toiset kiusaavat häntä niistä, mitä tädit tekevät? Eivät suinkaan kiellä toisia suoraa, vaan sanovat että pojat, olette toki oikeassa, että onhan se tyttöjen väri, mutta Villellä nyt vaan on tuommoiset haalarit. eli; Ville tekee väärin, mutta koittakaa kestää. Ja sitä he eivät ehkä sano ääneen, muutta ajattelevat, että voi niitä Villen vanhempia, mikä niitä vaivaa kun pukevat poikansa tuollatavalla?!
En yleistä, mutta näin valtavirta.

Juu kyllähän se sama pätee näinkin päin, että miksi hiivatissa pakottaa poika oelmaan neutraali ja transsukupuolinen jos hän kuitenkin selvästi on poika.
Minä olen kai sitten ihan nainen ja ollu aina tyytyväinen siihen, kun en ole koskaan ajatellut että tässä tarttis sitä sen erityisemmin ilmentää, tai tehdä asialle jotain..se on ollu aina asia joka vaan on, mitä minä sitä miettimään. Jaa, ehkä pitäiskin?

Olen myös kuullut sanottavan, että mitä enemmän on takana inkarnaatioita - ja niitä otetaan ilmeisesti melko tasaiseen molempiin sukupuoliin - niin sitä enemmän ilmentää molempien sukupuolten käytöstapoja. Ehkä tuo käytöstapa onkin parempi ilmaisu kuin ominaisuus?

Omalla kohdallani sekä 'miehekkäät' että 'naiselliset' käyttäytymistavat tuntuvat vain niin tutuilta, etten edes oikein ajattele mitä milloinkin teen, kunhan teen sitä mikä tuntuu luonnolliselta kussakin tilanteessa. On ikäänkuin koko inhimillinen työkalupakki käytössä. Ja niinpä voinkin olla supernaisellinen tai äärimacho tai vaikka jotenkin kummasti molempia yhtaikaa.

Molemmanlainen pukeutuminenkin miellyttää ja muutunkin kovin erilaiseksi sen mukaan kummalla tavoin pukeudun. Toisaalta minulla on myös voimakas muodonmuuttaja-aspekti, joten on luonnollista kyetä muuttumaan laidasta laitaan. Neutrikin onnistuu tarvittaessa...  ;)

Öh... kuka pakottaa? En oikein ymmärtänyt ylläolevaa.

Onko tässä ketjussa sellaista puhuttu, en ole kuullut mitään muuta kuin epämääräisiä väitteitä siitä, että neutraali olisi ilman muuta naisellista ja siten pojille vahingollista. Mitään perusteluja näille väitteille en ole kuitenkaan kuullut. Neutraali on neutraali, se on sitä ettei käsketä tai kielletä olemaan tai olemasta jonkinlainen, ei suinkaan minkään mallin tuputusta.

Minä leikin pienenä sotilasta ja veljeni (perheihminen rapu...) leikki nukeilla tyttöjen kanssa. Minä 1960-luvulla ja veljeni 1950-luvulla, joten vanhempamme olivat aikaansa edellä. He antoivat meidän olla ihan sitä mitä olemme, ihan pakottamatta ja ihan heteroita meistä kuitenkin kasvoi.

Suurimmassa osassa planeettaamme on rankasti sukupuolittava kasvatus ja asenteet: Somaliassa ruoskittiin nainen joka käytti pitkiä housuja. Iranissa homoudesta telotetaan, mutta sukupuolenvaihto naiseksi on hyväksyttävää, joten siellä on älytön määrä miehiä jotka on leikattu naisiksi, vaikka eivät tosiasiassa ole transseksuaaleja vaan homoja, mutta kun se sukupuolenvaihto on ainoa keino välttää teloitus...

Pohjoismaat ovat suunnilleen ainoa alue koko planeetalla, missä lapset saavat edes osittain olla luonnostaan sitä mitä ovat. Eli jos alkaa ahdistaa se, ettei tuputeta rooleja - kumpiakaan niistä - niin helposti löytyy niitä ruodusta poikkeavien helvettejä vaikka koko lopun planeetan alueelta.

Koko pointtihan on antaa lasten olla  sitä mitä luonnostaan ovat, olipa se sitten ihan mitä tahansa.

Eikä kun se oli vastausta tähän

Vääntääkö joku poikamaisia/tyttömäisiä neutraaliksi?
(Eli minne lähettäisin tuskallisia peräpukamia, ellen olisi tietoinen siitä, ettei paha magia toimi?  :) )

jo pelkkä sana sulkiupuolineutraali on jotesakki outo...

kyllä tollasissa perheissä asuu ja kasvaa varmasti hämmentyneitä lapsia...

viimeistää murrosiässä on varmaan paljon kysymyksiä vailla vastausta ja sekaisin oleva lapsi niiden keskellä.

Sanaa 'sukupuolineutraali' on  käytetty puhuttaessa uuden avioliittolain säätämisestä, kouluopetuksesta yms. asioista, jotka eivät liity perheiden sisäiseen toimintaan.

Kouluopetuksen kohdalla voin todeta, että pojat kyllä saivat riehua ja huudella, minä tyttö sain  huomautuksia jo vähemmästäkin energisyydestä. Teknillisessä korkeakoulussa tehtiin testi matematiikan tentin osalta: Laitettiin pilkulleen samat tenttivastaukset tytön nimellä ja pojan nimellä: Ylläri, ylläri, pojan nimellä samoista vastauksista sai enemmän pisteitä, kuin tytön nimellä.

Minulle sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa juurikin sitä mitä itse sain:
Koskaan ei minulle sanottu että 'tytöt eivät tee noin, eikä veljelleni sanottu 'pojat eivät tee noin.'

Näyttääkin, että sana 'sukupuolineutraali' käsitetään joko tahallaan tai vahingossa väärin: Se ei tarkoita neutriksi tekemistä tai tasapäistämistä, vaan sitä ettei ketään pakoteta mihinkään muottiin, vaan annetaan lasten olla sitä mitä luonnostaan ovat, vaikka heidän käytöksensä ei istuisikaan yleisesti vallalla oleviin käsityksiin siitä, mitä poikien tai tyttöjen kuuluisi olla.

Sitä se minulle tarkoittaa, lapsille vapautta olla oma itsensä sen sijaan että heidät pakotetaan yhtään mihinkään rooliin.

Niin kauan, kunnes kuulen oikean tapausselostuksen perheestä jossa lapset pakotetaan neutreiksi, pidän näitä juttuja urbaanilegendoina, vitseinä tai vanhoillisena propagandana jonka tarkoitus on säilyttää vanhat luutuneet roolit.

Hyvä viesti Eklektikolta. Tuntuu että heteronormatiivisuus ja vain kaksi tapaa toteuttaa sukupuolta ovat syitä siihen miksi ensimmäinen ajatukseni on, kun kuulen näitä "Tuleeko minulle tyttö vai poika"-ihmettelijöitä, on toive että lapsi joko menehtyisi synnytykseen tai perheelle tulisi muu maanpinnalle tipauttava juttu. Koska yleensä kyse on sitten niistä ihmisistä jotka ensin varmistavat ultrassa että lapsi on tyttö ja sitten maalauttavat huoneen pinkiksi, valitsevat jonkun sokerisen prinsessanimen ja hankkivat kaapit täyteen röyhelömekkoja. Ja jos tulossa onkin poika niin sille hankitaan valmiiksi jalkapallot ja leikkirekat ja tummanharmaat vaatteet... Kurjaa ettei voida iloita siitä että on perheeseen syntymässä pieni ihme, uusi lapsi ja ihminen, vaan tilanne pitää heti stereotypisoida. Mieluummin antaisi lapsen kasvaa sellaiseksi kuin on ja antaa tutustua sukupuolijuttuihin sitten teini-iässä/aikuisena, kun sen aika on. Olen kurkkuani myöten täynnä niitä jotka jo leikkipuistossa tulevat kyräilemään pientä vauvaa noilla tyttö-poika--tyypityksillään. Miettisivät joskus jotain.

Mielestäni väkivaltaisempaa lasta kohtaan on kaikenlainen sukupuolinormatiivisuuden tuputtaminen kuin esimerkiksi sukupuolineutraalius.

Solnishko - jep, tuo perhe taitaa olla hieman äärilaitaa, mutta sinällään näen heidän tekemisissään järjen. ( Kettu ja Susi ei liity tuohon kasvatusasiaan mitenkään, ne vain sattuivat olemaan vanhempien lempinimet. Itsekään en pidä äiti- ja isä-sanoista, ne ovat aivan liian autoritäärisiä ja liittyvät moniin kyseenalaisiin kulttuurisiin konteksteihin kuten isän väkivaltaisuus = "saada isän kädestä" ja äidin nöyrtyminen ja elemänsä hukkaan heittäminen koko perheen hyvän edestä = "äidinrakkaus", mutta tapansa kullakin).

Periaatteessahan tuossa iässä lapsilla ei ole kauheasti väliä sillä ovatko he tyttöjä vai poikia. Eli kaikki luokittelu perustuu siihen, onko lapsella pimppa vai pippeli. Ja sen ei tulisi kuulua muille kuin lapselle ja perheelle itselleen. Minusta on absurdia että koko lasten kasvatus on edelleen sidottu niin tiukasti lasten pissavehkeisiin, ne kun eivät kummemmin vielä käytökseen vaikuta. Niiden perusteella vaan sitten jaetaan myös odotukset siitä kuinka feminiinisesti/maskuliinisesti lapsen tulisi käyttäytyä. Itse pidän parhaana pitää muutaman ekan vuoden lapsella sukupuolivapaata keskustelua, eli ei käytä lapsesta tyttö/poika-nimityksiä eikä myöskään sukupuolita ympärillä olevie ihmisiä (esim herroittelu/rouvittelu, tädittely ja sedättely kaupassa). Lapsen mennessä päivähoitoon luokittelut tulevat varmasti sitten mukaan. Lapsi ei menetä siinä mitään, jos hänelle annetaan edes alussa 100% mahdollisuuksista sen sijaan että vanhemmat päättäisivät antaa vain 50%.

Sukupuolisensitiivisyyskin on aikalailla oikeaan suuntaan, kai. Mielestäni parasta olisi jos kaikilta yhteiskunnan jäseniltä odotettaisiin samoja asioita ulkoisiin seikkoihin katsomatta - esim että tietyissä tilanteissa lapset eivät riehu ja toisia ei ikinä lyödä, oltiin sitten sukupuolelta ankkoja tai pupuja tai joutsenia, ja että on kilttiä auttaa toista ja omaa vuoroa on hyvä odottaa, ilman että sitä vaaditaan enemmän toisilta.

Minä pidän isästä ja äidistä, tytöistä ja pojista. Asioilla on nimet ja me ollaan erilaisia, ei samaa soossia koko lössi. Multa tämä menee jotenkin yli. Edelleen on olemassa semmonen jutsku kun luonto, ja meitä on täällä kahta sukupuolta, just niin kun lehmiä ja sonnejakin, vaikka. Se että joku sonni haluaakin utareet tai lemmu ei tahdo vasikoita on mun mielestä jees, ja tarvii sallia kaikille sen mitä he halajaa.
Olen tahtonut tietää, odotanko tyttöjä vai poikia, herrajee sentään, ja jos joku tulee mulle sanomaan että mun lapsen ois pitäny kuolla synnytykseen, niin siitä saattas olla sangen ikävä lopputulos. Olen äkkipikainen, katuisin toki jälkeenpäin, mutta kuitenkin.
Jotenkin niinkus ei mun mielestä kulje järki tässä mukana nytten.

No erottaa koiristakin. Ei tosin muun kun semmosen käytöksen osalta, minkä hormonit aiheuttaa.

No niin, minä tulin nyt semmosen kysymyksen äärelle, että mikä se edes on se sukupuoli mistä tässä keskustellaan?
Ihan oikeasti, biologisesti, on mies ja nainen, naaras ja uros. Fyysisesti ja hormonaalisesti. Se on yksi asia.
Ja sitten on erikseen se, mitä on sen kropan sisällä, jonka olemme kulloinkin saaneet. Se voi olla mitä mieltä tahansa, minun käsittääkseni se ei ole mitään sukupuolta. Ja jos nämä kaksi asiaa, henki ja ruumis, menee ristiin, niin siinä meillä on probleemi.

*Aminthir*, mikä on enkulturaatio? Kulttuurittomuus kenties?

Lapsi on yksilö jota ympäröi lasta rakastavat ihmiset. Eikai siinä ole mitään väärää.

Jos olet ollut tekemisissä lasten kanssa, huomaat kyllä että aika varhaisesta vaiheesta lapseen kohdistuu ympäristön taholta odotuksia jotka eroavat sen perusteella, mitä sukupuolta ympäristö olettaa lapsen olevan. ja tämä vaikuttaa lapsen käytökseen - pieni lapsi haluaa miellyttää rakkaitaan joten oppii nopeasti lukemaan millaista käytöstä häneltä odotetaan. Vaikka aikuiset eivät edes tiedostaisi heijastavansa noita omia mallejaan ja odotuksiaan lapseen. Siksi on lapsen kannalta armollisinta sahata ei-niin-läheisiä aikuisia ja ihmisiä vähän silmään antamalla lapselle pelivaraa eli jättäytymällä tytöttely-pojittelu-mantrojen ulkopuolelle. Lapsi ei ole seksuaalinen olento ainakaan lisääntymismielessä joten siksi uros- ja naarasmerkit eivät lapsuuteen kuulu. Lapsi on pentu joka opettelee maailmaa.

Kyllä niitä sukupuolituksia tulee sitten isona ihan riittämiin.

Tämäkin keskustelu vahvistaa mielikuvaani siitä että sukupuolella on valtaa paljon enemmän kuin yksilöydellä sinänsä. Lapsikin halutaan nähdä ensin sukupuolena ja toissijaisesti vasta omana itsenään. Ensin halutaan tietää onko vauva tyttö vai poika, sitten häntä aletaan ajattelemaan henkilönä. Ja aika moni keskustelija näyttää olettavan että jos ei käytä sukupuolitettuja sanoja, vie lapselta jotain olennaista tai että persoonan kehitys jäisi jotenkin vajaaksi. Vaikka lapsi ei syntyessään edes tiedä sukupuolitettujen termien olemassaoloa, aikuiset opettavat ne hänelle.


Editointi: Perhana kun koko ajan tulee mieleen lisäiltävää. Mutta niin, itse näen olennaisena sen että ymmärretään ettei ole vain yhtä asiaa kun puhutaan sukupuolesta. On biologinen sukupuoli eli se, mihin liittyy hormonit, kromosomit ja genitaalit, ja sitten on sosiaalinen sukupuoli. Ja juuri tämä on se missä mennään metsään kun vauvan sukupuolta kysytään. Suurin osa ihmisistä odottaa että biologinen sukupuoli korreloi sosiaalisen sukupuolen kanssa. Siksi halutaan tietää onko vauvalla pimppa vai pippeli, koska sitten oletetaan että se jolla on pimppa on tyttö ja se jolla on pippeli on poika, ja niistä oletuksista johdetaan kaikkia monimutkaisia oletuksia ragoinnista ja käytöksestä ja olemisesta ja kyvyistä.


Biologinen sukupuoli on siis se, mikä pystytään jotenkin määrittelemään, ja biologisia sukupuolia on noin 13. Useimmat ihmiset uskovat että niitä on vain kaksi mutta olkoot. Noista 13 osa on niitä joita nykyään pidetään miehinä ja naisina, ja loput sitten erilaisia variaatioita, eli on esim ulkoisissa sukuelimissä piirteitä molemmista, tai on jommankumman sukuelimet ja eri paria oleva hormonitoiminta, tai on kromosomeja vähän eri paikassa mikä sitten vaikuttaa sekä genitaaleihin että hormoneihin.

Useimmiten siis lapsen syntyessä lääkäri kurkkaa alakertaan ja ilmoittaa lapsen sukupuolen ja se sitten kirjataan kaiken maailman rekistereihin ja ilmoitetaan sukulaisille, jotka sitten tiedosta viisastuneina lähettelevät pinkkejä tai sinisiä kortteja.
Jos sukuelimet ovat epäselvät, vanhempien kanssa neuvotellaan jatkohoidosta. Aiempina vuosina lapset vietiin lähes suoraan sukuelinkirurgiaan, eli jos vauvan genitaalit eivät täyttäneet tiettyjä määritelmiä (nämä menee nyt ulkomuistista mutta "tyttölapsen" klitoris saa syntyessään olla max 2cm, jos on tuosta pidempi niin lapsesta muokataan kirurgisesti poika eli pippeliä pidennetään ja häpyhuulista tehdään kivekset ja emätin suljetaan. Voitte vain arvata kuinka paljon leikkausrumbia nämä tuottavat pikkuvauvalle. Ja jos "poikavauvan" pippeli on liian pieni lääkärin mielestä tai kiveksissä ongelmia, hänestä muokatan kirurgisesti enemmän tyttöä muistuttava, eli pippelinalusta klitoris, virtsaputken muokkaus erilaiseksi ja kiveksistä häpyhuulet, myöhemmin tehdään emättimelle onkalo.
Vanhemmat joille syntyy sukuelimiltään suht normaaleja lapsia ei koskaan saa tietää tästä mitään. Aiemmin vanhemmat joille syntyi intersukupuolisia vauvoja eivät myöskään saaneet tietää näistä mitään, nykyään käsittääkseni noista jo keskustellaan eikä lapsia välttämättä leikata ainakaan heti vauvana.
 
Ja niin, tämä kaikki siis siksi että tämä normaali tyttö-poika-mies-nainen-maailma säilyisi. Sukupuoli ei siis ole mikään neutraali juttu vaan asia joka rakentuu kulttuurisesti koko ajan ja jota ihmiset joka päivä rakentavat sanoillaan ja teoillaan.

Ja sitten kun tuosta biologisesta sukupuolesta lähdetään tekemään oletuksia sosiaalisesta sukupuolesta niin eri yksilöt sitten korreloivat sen kanssa eri tavalla. Sitten on "poikamaisia tyttöjä" "ujoja poikia" ja liuta kaikkea muuta. Eli sivulauseessa lapselle sanotaan että no, voi toki olla ujo jos on poika mutta se ei kuitenkaan ole ihan tarkoitus, jne. Jokapäiväisessä puheessa ja arjessa merkitykset siirtyvät eteenpäin sen sijaan että niitä ja niitten tarpeellisuutta vaivauduttaisiin miettimään.

"Enkulturaatio = kulttuuriin kasvaminen. Se tapahtuu monimutkaisien mekanismien kautta jotka kertovat, miten saa olla, miten ei saa olla, ja miten pitää olla. Eli ei tosiaankaan "kulttuurittomuus"."
^kuhan arvasin, metsään män.

No mutta summa summarum, olen sitä mieltä että tytöt on tyttöjä, pojat poikia ja välimallin ihmiset on sitten välimalleja.
Kammottavaa, mikäli tuommoinen silpominen on vallalla. Se menee taas silleen, että ihmiset ei osaa ajatella itse! Lääkäri esittää asian siinä valossa, että lapsessa on jotain vikaa ( ei ajattele itse hänkään välttämäti), ja tottakai rakastavat ja lapsen parasta ajattelevat vanhemmat lähtevät operaatioon jossa lapsi " parannetaan"  :'(

Minusta nansi sinun kannattaisi tarttua tätä härkää sarvista ja lähteä viemään tietoa tästä ihmisten keskuuteen ja lisäämään ymmärrystä sen sijaan että toivot toisten vauvojen kuolevan synnytykseen tai jotain muuta kamalaa. Sinulla aivan selvästi on sielun paloa ja tietoa tämän asian suhteen. Tai en tietenkään tiedä, vaikka jo toimisitkin asian hyväksi.

Minä uskon vakaasti sanontaan "Edestään löytää minkä taakseen jättää." Tämä toimii niin hyvässä kuin pahassa ja toivon todella, että oma elämäsi opettaa sinulle muiden arvostusta erilaisista mielipiteistä huolimatta.

Hyvillä mielin jatkan odotustani ja tulen iloitsemaan mieheni sekä isoveljen ja -siskon kanssa tulevasta vauvasta - taatusti tytöstä tai pojasta!

Nansi, oletkos aurinko- tai nousumerkiltäsi oinas?

Ymmärrän pointtisi ja allekirjoitan sen täysin, mutta sanavalintojesi vuoksi porukka (ehkä ihan aiheellisesti) ryytyi pahasti. Tämä tuo niin mieleen kokemukseni eräästä oinaasta, joka saattaa sanoa asiat niin möläyttäen ja terävästi, ettei suurin osa ihmisistä pysty ottamaan niitä vastaan ihan vain sen vuoksi, vaikka itse asiasisältö olisikin pohtimisen arvoinen. Eli jos olet nuorehko (=kommunikaatiossa kokematon) ja oinasta löytyy kartalta, niin tämä on asia joka kannattaa ottaa huomioon ja jonka kanssa kannattaa työskennellä. (Jousimiehissä vähän samaa, mutta enempi niin, että kuulostaa maallikkosaarnaajalta vaikka vain kertoisi kellonajan.Minulla on merkurius jouskarissa...)

Rehellisyys ilman rakkautta muuttuu helposti julmuudeksi.

^Semmonen fb-tykkää tuolle.

Itse toivoisin että mahdollisimman moni vanhempi rohkaistuisi siihen ettei lapsia enää luokiteltaisi ja nähtäisiin että nuo luokat ovat aikansa eläneitä.

Otin intersukupuolisuuden vain esimerkiksi siitä, että himiset suhtautuvat sukupuoleen luonnollisena ja annettuna. Näihin lapsiin sukupuolijärjestelmä tietysti kohdistuu kaikkein kovimmin seurauksin mutta jokaista lasta ja ihmistä tuo luokittelu satuttaa, koska se luo keinotekoisia eroja ihmisten välille. Sukupuolituksesta syntyy automaattisesti heteronormatiivinen ajattelu ja se kaventaa kaikkien mahdollisuuksia. Vaikka siis lapsella olisikin kaikki ulkoisesti ok standardien mukaan, ei luokittelu silti koskaan ole oikein.

*Aminthir* , ilo kuulla että on vanhempia joilla on sydän paikallaan.

Se muuten joka ei usko sitä että maailma on liian sukupuolittunut, kannattaa tehdä seuraava kokeilu. Kun perheeseen syntyy uusi lapsi, niin jokaiselle tuttavalle ja sukulaiselle joka kyselee sukupuolta, kertoo vain mitat ja sen että lapsi on terve ja voi hyvin. Hyvin monessa tuo herättää suuttumusta ja lapseen ei osata suhtautua. Vaikka sukupuoli ei vastasyntyneellä vaikuta mihinkään vaan on enemmänkin projisoitu juttu.

^ :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

On se hienoo kun meillä on nuoria innokkaita käytännön asiantuntijoita kertomassa että mistä se kana pissii, seisaaltaan vai kyykyltään.
Että  :mars: ja  :venus: veevalajina ovatkiin ihan vaan kiinteetä ilimaa.

Nyt alkaa mennä keskustelu sellaisille henkilökohtaisten loukkauksien puolelle, että minun on pakko moderaattorina puuttua tähän. Sana on toki vapaa, mutta haukkuminen ja kaikenlainen mustamaalaaminen eivät ole sallittuja.

Poistan osan viesteistä foorumin etikettiä loukkaavana ja muokkaan niitä mitä voin asiallisempaan suuntaan.

Jos keskustelu ei pysy asialinjassa, joudun sulkemaan ketjun ja se olisi sääli, sillä ilmeisesti tähän aiheeseen on paljon sanottavaa!