Otsikko: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Vedenhelmi - 14.09.2011 11:42:53 Osaisikohan joku vastata jotain... Olen usemman kerran jo tehnyt mm. henkiopasmeditaatiota ilman minkäänlaisia ongelmia ja tänään tapahtui ensimmäistä kertaa sellainen juttu, että kesken sen meditaation minulle iski niin kova ahdistus, että oli pakko lopettaa koko meditaatio ihan seinään...! Mistä tuollainen voi johtua? Enkö ole suojannut itseäni tarpeeksi hyvin/oikein ja henki, joka ilmestyi, ei ollutkaan valosta, vaikka niin luulin..? ...Arviointikykyni petti, henki sai huijattua minua, että on valosta, vaikkei ollutkaan?? Vai oliko henki valosta/oikea oppaani ja hän halusi tuolla kokemuksella viestittää minulle jotakin??? ..Olen nimittäin jo pitkään (osittain kai salaakin) toivonut saavani jonkinlaisia "todisteita" mm. juuri henkimaailman olemassaolosta, olen niitä kyllä tainnut saadakin, mutta en muka mielestäni "tarpeeksi selkeitä"... ...Vai oliko tämä kaikki vain oman mieleni tuotetta? Mistä sitä edes tietää, milloin ne kaikki tuntemukset (ihan arkipäivässäkin, esim. ettei ole yksin, että joku on läsnä) on totta vai ovatko sittenkin vain pelkkää oman mielen tuotosta ja "toiveajattelua" jne.? Lähinnä asiat, mitä olen "nähnyt" tulevat mieleeni ajatuksina, mistä voin tietää, ovatko nekin vain omaa "kuvitelmaani"?
...voi että...hirveän paljon kysymyksiä ja tunnen olevani niin alussa..tiedän, että matka on pitkä ja haastava, opittavaa niin paljon vielä...ja elinikäinenhän se matka myös varmasti on :) Mutta kertokaahan ajatuksianne, jotta saisin edes vähän jotain tolkkua tähän kaikkeen... Kiitos jo etukäteen, jos joku jaksaa jotain vastata... :smitten: Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Vedenhelmi - 14.09.2011 11:56:04 ...niin ja haluaisin lisätä vielä sen verran, että tuon henkiopasmeditaation aikana "näin" valtavasti valkoisia ruusuja joka puolella ja ensin oli tulossa jokin naispuoleinen henki, muttei tullutkaan ja sitten se, joka tuli, oli miespuoleinen ja sain mieleeni ruskean "kaavun" ja nimen "milathon" (tai jonkin vastaavanlaisen nimen) ja tämä mies kertoi, että minulla on tällä hetkellä paaaljon oppaita, koska tarvitsen niitä nyt paljon, että niitä on ainakin 10 eri... sain mieleeni myös vuosiluvun 1778...ja kysyin valkoisista ruusuista, niin hän sanoi jotakin sen kaltaista, että ne ovat lohduttamassa minua tmv.... Tapaaminen oli ensimmäinen siis tämän hengen kanssa, ja kaikki nämä asiat tulivat ajatuksina minulle...
...Nyt tuntuu jotenkin pahalta, että vain yhtäkkiä lähdin kiittämättä opastani...vaikka kaipa hän ymmärtää, jos nyt edes totta oli mikään..ja liekö, jos olikin jokin alemman tason henki, joka tuli vain "pelleilemään" kanssani (kun se sietämätön ahdistuskin iski)...... :-\ Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 14.09.2011 12:07:47 Meditoidessa saattaa tulla esiin oman psyyken pimeitä puolia ja traumoja. Jos on paljon vanhaa suttua käsittelemättä, ne tulevat eteen käsiteltäviksi kun hiljentyy riittävästi.
Ahdistuksentunteet tuotetaan KAIKKI omilla ajatuksilla. Jokaista tunnetilaa edeltää aina ajatus, vaikka se voikin olla niin häviävän nopea ettei sitä meinaa huomata. Universumi on moniulotteinen, tämä 3 ulottuvuutta + aika eli 4d on harha. Tästä syystä useat ristiriitaiset asiat voivat olla totta yhtä aikaa. Kokemuksesi saattavat siis olla yhtä aikaa omaa kuvitelmaasi mutta myös totta ja todiste hengen olemassaolosta. ;) 4D huutaa, mutta henki kuiskaa, joten tietynasteinen hiljentyminen voi olla tarpeen. Toisaalta istumameditaatio ei sovi kaikille: Olen itse kinesteettinen ja sen vuoksi minulle ei paikallaan istuminen tuota meditaatiota vaan mielen hälinän lisääntymisen. Minun mieleni hiljenee monimutkaisella liikunnalla (budolaji): Kun kaikki raajat tekevät yhtaikaa eri asiaa, ei prosessorilla ole enää kapasiteettia hälistä. ;D Oppaisiini saan kontaktin ihan vain pyytämällä, mitään meditaatiota en tarvitse siihen ja kaikki oppaiden hahmot/nimet yms. ovat joka tapauksessa omaa tuotettani, tästä lisää jäljempänä. Kryon sanoo näin ja minä allekirjoitan tämän: Meillä kaikilla on ns. opassoppa. Se on sekoitus energioita useilta sieluilta, itse asiassa niitä on äärettömän monta ja yksi ainoa yhtä aikaa. Siinä on myös omaa sielunenergiaasi, kaikkien edesmenneiden läheistesi sielunenergiaa, sellaisten rakkaiden sielujen energiaa jotka eivät koskaan ole olleet inkarnoituneina vaan ovat kavereitasi sieltä todellisesta universumista jne. Epäusko/usko on jotakin mikä on sinun sisälläsi. Epäuskolla saatat estää mitään tapahtumasta ja todisteiden pyytäminenkin on vähän kyseenalaista. Toisaalta itse ajattelen asiasta näin: Mitä väliä onko jokin 'totta' vai ei, jos se antaa minulle onnen, rauhan ja tasapainon? Voi olla että kaikki kokemani on totta, mutta voi toisaalta olla että olen vain onnistunut käynnistämään psyykessäni ohjelmanpätkän joka antaa minulle saman kokemuksen. Koska en halua julistaa tai tehdä lähetystyötä, riittää että kokemukseni ovat totta minulle. Itse uskon, että annamme vain itse tälle opassopalle niitä hahmoja, jotka ovat meille tarpeen senhetkisen kehityksemme juuri siinä vaiheessa, kun ne hahmot annamme. Kun olen tiedostanut tämän, olen tiedostanut myös että minun on tärkeintä vain olla kontaktissa tähän perheeseeni, sillä mitä hahmoja, minkänimisiä ja kuinka monta koen siinä olevan on aivan toissijaista. Voit vain istua hiljaa ja pyytää tätä opassoppaasi, eli perhettäsi, ottamaan sinua kädestä kiinni. Värähtelyjen nousu on tehnyt sen että verho on hyvin ohut ja luultavasti tunnet käsissäsi lämmön ja kihelmöinnin. Opassopalla ei ole lupaa tehdä hyväksesi yhtään mitään ellet itse sitä pyydä. Muista siis sen läsnäolo. Olen itse antanut opassopalleni ihmishahmoja, koska se on minulle helpoin tapa hahmottaa heitä. Joskus heitä on 2 joskus 5, joskus jokin muu lukumäärä. Tosin jos opassopassa on vanhoja tuttuja jotka eivät ole juuri nyt inkarnoituneina, he voivat toki tulla siitä 'pinnalle' moikkaamaan. Opassoppasi on kanssasi joka hetki, ainoa mikä vaihtelee on se miten hyvin heidät itse havainnoit. He hyväksyvät sinut ja kaikki tekosi täysin ehdoitta, he eivät kykene pahoittamaan mieltään mistään, vaan rakastavat sinua elämäsi joka hetki juuri sellaisena kuin olet, täysin riippumatta mitä sanot, teet, ajattelet tai siitä miten heihin suhtaudut. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Vedenhelmi - 14.09.2011 12:16:01 Eklektikko :smitten:
KIITOS taas sinulle ajatuksistasi, kirjoituksestasi, olenpa ihan totta onnellinen, että olet olemassa :smitten: Mielenkiintoisia ja hienoja ajatuksia, auttoi paljon, KIITOS :smitten: :smitten: :smitten: Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Vedenhelmi - 14.09.2011 20:15:04 Aminthir, kiitos sinullekin :smitten:
Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Ulkopuolinen - 15.09.2011 22:00:56 Lukematta sen enempää kokemuksesta, että meditaatio puhdistaa ihmistä, joskus meillä on tunnelukkoja, sisällämme on tiedostamatonta surua, vihaa, ahdistusta ja meditaatio saattaa avata näitä lukkoja ja joskus tunnemme ahdistuksen sen purkautuessa, kyseessä on vain tunnemuisto, mutta joskus ahdistus nousee, jotta meillä on mahdollisuus ymmärtää sitä. Kannattaakin miettiä oliko kyse, nousiko samalla jokin ihminen tai tapahtuma mieleen.
Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.09.2011 13:58:37 Ahdistus on, kuten Eklektikko sanoi, omaa pimeyttä, ja vaikka pimeydenkin olentoja saattaa käväistä luonasi, ahdistus on merkki siitä että jokin asia olisi hyvä käsitellä hereillä, ei transsitilassa. Ihan sen takia että defenssit on niin alhaalla meditoidessa. *A* Näin sanoisin itsekin... Tai sitten myös niin, että suuri ahdistus voi olla myös merkki siitä ettei ole ehkä vielä valmis kohtaamaan kaikkea... Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Zoja - 07.04.2014 14:25:58 En viitsi aloittaa uutta aihetta, vaan jatkan kysymyksellä:
Olen opetellut meditoimista jo monta vuotta, mutta edelleenkään en siinä onnistu kovin hyvin, sillä se lähinnä ahdistaa minua enemmän ja aiheuttaa levottomuutta. En tokikaan ole pystynyt aina tekemään sitä kovin säännöllisesti, mutta viimeisen vuoden ajan ainakin olen yrittänyt mahdollisimman usein (useita kertoja viikossa) hiljentyä edes hetkeksi päivän aikana. Nyt toisinaan jos onnistun pääsemään tilaan, jossa ei kulje ajatuksia, saattaa iskeä aivan hirveä ahdistus - jota en osaa liittää mihinkään ajatukseen/asiaan. Päätettyäni meditaation, olen ahdistuneempi ja surumielisempi kuin aloittaessani sen, vaikka kuinka yritän ajatell positiivisia tunteita. En myöskään koe mitään yhteyttä henkimaailmaan, en vaikka olen kuinka yrittänyt, tai yrittänyt olla tuntematta ja antaa tulla jos on tullakseen. Mikä avuksi? Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 07.04.2014 14:32:04 Meditaatiosssa ei ole onnistumista tai epäonnistumista, koska siinä ei ole mitään tavoitteita.
Pääasia on että meditoi ja hyväksyy kaiken mitä tapahtuu meditoidessa, olipa se sitten ihan mitä tahansa. Ahdistuksen tunteet mielen hiljentyessä voivat olla hyödyllistä menneiden/tukahdutettujen tunteiden purkua ja niihin kannattaa vain heittäytyä täysillä, ei yrittää estellä ahdistuksen tunnetta, vaan mennä siihen 100% mukaan. Sillä tavoin niistä pääsee eroon. Se että meditaation jälkeen vielä tunnet ahdistusta, saattaa viitata siihen että yrität pidätellä/estellä ahdistuksen tunnetta. Hyvä motto on: 'Se mitä vastustat pysyy.' Yhteys henkimaailmaan tulee sitten kun tulee, jos sattuu kuulumaan sinun sielunsuunnitelmaasi. Hiljentyminen sinänsä riittää, ilman meditaatiotakin, henki kun kuiskaa ja se peittyy helposti maailman huudon alle. Ehkä vielä ei ole sen kontaktin aika? Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: sideman - 07.04.2014 14:43:11 En viitsi aloittaa uutta aihetta, vaan jatkan kysymyksellä: Olen opetellut meditoimista jo monta vuotta, mutta edelleenkään en siinä onnistu kovin hyvin, sillä se lähinnä ahdistaa minua enemmän ja aiheuttaa levottomuutta. En tokikaan ole pystynyt aina tekemään sitä kovin säännöllisesti, mutta viimeisen vuoden ajan ainakin olen yrittänyt mahdollisimman usein (useita kertoja viikossa) hiljentyä edes hetkeksi päivän aikana. Nyt toisinaan jos onnistun pääsemään tilaan, jossa ei kulje ajatuksia, saattaa iskeä aivan hirveä ahdistus - jota en osaa liittää mihinkään ajatukseen/asiaan. Päätettyäni meditaation, olen ahdistuneempi ja surumielisempi kuin aloittaessani sen, vaikka kuinka yritän ajatell positiivisia tunteita. En myöskään koe mitään yhteyttä henkimaailmaan, en vaikka olen kuinka yrittänyt, tai yrittänyt olla tuntematta ja antaa tulla jos on tullakseen. Mikä avuksi? Eklen vastaus oli vallan mainio. Lisäisin yhden pointin: muistaakseni TM-kurssien aikana meille annettiin sellainen neuvo, että jos meditaation aikana tulee voimakkaita negatiivisia tuntemuksia, joko psyykkisiä tai fyysisiä, on hyvä lopettaa hetkeksi mantran käyttö ja keskittyä siihen kohtaan kehossa, jossa tuo tuntemus tuntuu olevan voimakkaimmillaan. Jos et harrasta nimenomaan mantrameditaatiota, tuo neuvo soveltunee muunkintyyppisiin funtsiharjoituksiin. TM-jargonissa käytetään termiä stressin purkautuminen (unstressing) , joka monesti ilmenee negatiivisina tuntemuksina, mutta toisinaan myös esim. holtittomina naurukohtauksina. Nuo naurukohtaukset ovat tyypillisiä varsinkin TM:n tunnetuimman jatkotekniikan, joogalennon, aikana... MMY:n (Maharishi Mahesh Yogin) mielestä henkimaailmaan ei kannata yrittää ottaa kontaktia, koska ei voi millään olla satavarma, minkälaista jengii siellä yhyttää. Ja joka tapauksessa hengiltä voi saada vain rajoitetusti energiaa, kun taas syvämeditaation päämäärä, puhtaan tietoisuuden eli transsendenttisen tietoisuuden tila (tietoisuus ilman ajatuksia) on äärettömän energian ja kaiken muun positiivisen ehtymätön lähde! :2funny: Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Zoja - 07.04.2014 17:01:07 Se voi hyvin olla, ettei tuo tapa sovi minulle. Pettymys sinänsä; joka paikassa toitotetaan kuinka rauhoittuminen ja mielen tyhjentäminen poistavat stressiä ja pidentävät elinikää. Nämä ehkä minulla kuitenkin suurempina tähtäiminä kuin itse henkimaailman yhytys. Toisaalta, rauhoitun parhaiten tehdessäni jotain, ja silloin saatan päästä sellaiseen tilaan, että ajatukset vain kulkevat, eikä niitä jää pohtimaan. Sopinee minulle paremmin kuin paikallaan kökkiminen. Luulen, että alan kehittää sitä puolta.
Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Zoja - 07.04.2014 17:03:17 Ja on muuten varmaan sitten ihan totta, että minä en ole valmis vielä henkistymään. Pitäisikö unohtaa koko juttu, ja odottaa jos myöhemmin tulee joku vinkki että nyt pitäisi alkaa taas yrittää uudelleen. Vai eikö henkistyä voi ilman "tietoisuutta" henkistymisestä? Jos kuitenkin on muille hyvä ja kehittää sellaisia puolia itsessään, niin eikö se kehitä henksitäkin puolta?
Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Toteo - 07.04.2014 19:01:19 Itselläni ei ole noussut mitään epämiellyttäviä tuntemuksia meditoidessa, mutta kun se on nykyään jäänyt harvemmalle niin huomaa miten mielen rauhoittaminen on vaikeampaa.
Henkistyminen onnistuu aivan varmasti myös ilman meditointia, eikä toisaalta pelkkä meditointi riitä henkistymiseen... siis eihän sitä voi ikään kuin irrottaa muusta elämästä, jos haluaa henkistyä. Hindulaisessa filosofiassahan meditaatio on eräs joogan muoto, ja ne kaikki tähtäävät "henkistymiseen". Eri ihmistyypeille on siis erilaisia menetelmiä. Henkistymiseen varmasti riittää se että yrittää noudattaa elämässään tiettyjä eettisiä periaatteita, ja pyrkii ymmärtämään olemassaoloa eri näkökulmista. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Zoja - 07.04.2014 19:27:06 Henkistymiseen varmasti riittää se että yrittää noudattaa elämässään tiettyjä eettisiä periaatteita, ja pyrkii ymmärtämään olemassaoloa eri näkökulmista. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: supikas - 07.04.2014 19:50:06 Kiitokset Eklektikko, tämä(kin) kirjoituksesi selkeytti omia ajatuksiani! Siis että kinesteetiinen ihminen voi päästä paremmin meditatiiviseen tilaan fyysisen harjoitteen kautta. Minulle itselleni meditatiivisimpia kokemuksia ovat olleet kosketushoidot, siis kun itse olen hoitamassa toista. Tuosta ahdistuksesta on myös oma kokemus, juurikin tuo, että se mitä pelkää ja yrittää väistellä tai piilottaa, pysyy. Jos taas uskaltaa kokea koko "paskan", se muuttuu. Tosin, jos itse edeltäkäsin asettaa odotuksen millaiseksi haluaa ongelman/itsensä muuttuvan, on edessä jälleen pettymys. Eli tässäkin kannattaa olla avoin, voi olla, että oma mielikuvitus ei riitä kuvittelemaan edes ihmisen omaa potentiaalia (eikä todennäköisesti pystykään), todellisuus on aina upeampi kuin mielikuvitus. Mutta se upeus tulee eteen vasta kun lakkaa asettamasta ehtoja ja rajoituksia (määritelmiä), sekä siinä niinsanotussa hyvässä että pahassa. Minä muuten kirjoitan tajunnanvirtaa... ja ihastelen niitä, jotka pystyvät perustelemaan ajatuksensa ja mielipiteensä :)
Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: sideman - 07.04.2014 21:06:46 Itselläni ei ole noussut mitään epämiellyttäviä tuntemuksia meditoidessa, mutta kun se on nykyään jäänyt harvemmalle niin huomaa miten mielen rauhoittaminen on vaikeampaa. Henkistyminen onnistuu aivan varmasti myös ilman meditointia, eikä toisaalta pelkkä meditointi riitä henkistymiseen... siis eihän sitä voi ikään kuin irrottaa muusta elämästä, jos haluaa henkistyä. Hindulaisessa filosofiassahan meditaatio on eräs joogan muoto, ja ne kaikki tähtäävät "henkistymiseen". Eri ihmistyypeille on siis erilaisia menetelmiä. Henkistymiseen varmasti riittää se että yrittää noudattaa elämässään tiettyjä eettisiä periaatteita, ja pyrkii ymmärtämään olemassaoloa eri näkökulmista. Henkistyminen on mielestäni hieman epämääräinen käsite. Yoga-suutrain laatija, MaharSi Patañjali (n. 200 eaa??) määrittelee yogan (joogan) seuraavasti: yogash citta-vRtti-nirodhaH. Sana-sanaisesti tuon voisi kääntää vaikkapa seuraavalla tavalla: jooga [on] mieli-aktiviteetti-lakkaaminen (-> mielen aktiviteetin lakkaaminen tai hillitseminen, yms.) Arvostetuista kommentaattoreista mm. Krishna Dvaipaayana (Vyaasa) toteaa yks'kantaan: yogaH samaadhiH (jooga [on] samaadhi) Samaadhi puolestaan on tila, jota meditaatiossa tavoitellaan, eli ns. puhtaan tietoisuuden tila, josta voitaneen todeta, että yksilöllinen mieli (citta) lakkaa tilapäisesti olemasta ja on yhtynyt (samaahita) kosmiseen mieleen (mahat = suuri [henki??]), tai jotain. (En mene takuuseen että olen tuon hiffannut oikein, mutta haittaaxe?) Tuosta ei nyt meistä monikaan taida tulla hullua hurskaammaksi, mutta sitä on vatun vaikea esittää syvämeditaatiotilaa kokemattomille siten, että he siitä jotakin kostuisivat... :angel: Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Toteo - 07.04.2014 22:41:56 Totta, se on erittäin epämääräinen käsite. Ja niitähän riittää... :laugh:
Sri Aurobindo on mielestäni muotoillut sen hyvin kirjassa Ihmisen tuleva kehitys: "Henkisyys on pohjimmiltaan heräämistä olemuksemme sisäiseen todellisuuteen, henkeen, itseen, sieluun, joka ei ole samaa kuin mieli, elämä ja ruumis; se on sisäistä kaipuuta saada tietää sisäisestä todellisuudesta, tuntea se, olla se, päästä yhteyteen suuremman tuonpuoleisen todellisuuden kanssa, joka on kaiken olemassaolon pohjalla; henkisyys on yhteyttä Siihen, se on olemista vuorovaikutuksessa Sen kanssa; ja henkisyys on meidän koko olemuksemme kääntymystä ja muutosta seurauksena tuosta pyrkimyksestämme, kosketuksestamme ja yhtymisestämme, se on kasvua ja heräämistä uuteen muutokseen, uuteen olemiseen, uuteen itseen, uuteen luontoon. " Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 08.04.2014 08:08:38 Toisaalta, rauhoitun parhaiten tehdessäni jotain, ja silloin saatan päästä sellaiseen tilaan, että ajatukset vain kulkevat, eikä niitä jää pohtimaan. Sopinee minulle paremmin kuin paikallaan kökkiminen. Luulen, että alan kehittää sitä puolta. Komppaan tuota; istumameditaatio ei sovi kaikille, ei esimerkiksi minullekaan. On käyty kurssit (siksi osasin tuon edellisen viestin vinkit antaa)ja kokeiltu, mutta kun ensisijainen orientaatio on kinesteettinen, niin paikallaan istuminen ei todellakaan hiljennä mieltä. Minun mieleni hiljenee kun teen jotain todella monimutkaista, sellaista missä suunnilleen joka raaja tekee eri asiaa yhtä aikaa tms. Monotoninen toimintakaan (hölkkä, punttisali) ei käy, vaan se kun on liian helppoa, niin mieli vain hälisee enemmän. Jos tuntuu tuolta, olet luultavasti tässä asiassa samanlainen kuin minä ja tekemis-liikunnallinen-meditaatio on se sinun juttusi. Voi olla että ahdistuksen tunne oli ihan vain kehon protestia sopimattomasta harjoitteesta, mutta toisaalta se voi kyllä olla jotain mikä on sisälle varastoitua ja tulee sitten aikanaan ulos. Ehkä toiminnallisemmassa yhteydessä. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 08.04.2014 08:24:58 Minulle hengellisyys on hyvin maanläheistä ja mukana kaikessa arkipäivän olemisessa. Juttelen opas-sopalleni ja kehoni soluille, lähetän energiahoitoa kaukohoitona ja valoa maailmaan, pyrin toimimaan rakkaudellisesti jne. En ole edes kiinnostunut yhtään mistään sellaisesta hengellisyyden muodosta tai toimintatavasta, jota ei voi soveltaa ihan tavalliseen arkipäivän elämään.
Suuri haaste on mielestäni nimenomaan hengellisyyden tuominen arkipäivään: On ihan helppoa olla hengellisissä sfääreissä ja korkeissa värähtelyissä esim. jonkun kurssin tai retriitin ajan, kun siihen saa ohjausta ja paikalla on muita ihmisiä joilla on sama tavoite, eli usean ihmisen intetiot yhdessä vahvistavat sellaisia energioita. Se todellinen haaste on sitten olla rakkaudellinen ja tukeutua omaan opas-soppaansa yms. ihan arkipäivässä, vaikkapa kun pomo huutaa, kauppajonossa etuillaan, asiat menevät pieleen jne. ;D Pelkkä silloin tällöin 'sunnuntaihengellisyys' ei anna minulle oikein mitään, vaan pyrin vain elämään ihan arjessa muistaen että tämä näkyvä maailma ei ole kaikki mitä on ja että jokaisessa ihmisessä on se Jumalan kipinä. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Artemis - 08.04.2014 10:54:30 Tuo on ihan totta. Itse koen itselleni parhaaksi tavaksi meditaation joogan aikana tai välittömästi sen jälkeen (kun kehosta on saatu energiat virtaamaan).
Kun hyväksyy heräävät tuntemukset sellaisinaan kuin ne on, niin ne "haihtuvat". Mitä enemmän pidättelee, eli yrittää tukahduttaa tai olla huomaamatta tunnetta, niin sitä enemmän se vaivaa. Itse olen vasta parin viime vuoden aikana tämän oivaltanut. Kun kokee sen rajoittamatta, niin saa vapauden siitä :) Joogaopettajanikin sanoo minulle usein, kun tuskailen vaikkapa kärsimättömyyteni tai jonkun muun kanssa, että hyväksy se kärsimättömyyskin itsessäsi. Ja jos et pysty hyväksymään, niin anna itsellesi lupa olla sitten olla hyväksymättä :D Eli hyväksyä se ettei voi hyväksyä :D Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 08.04.2014 11:17:31 Nykyään minä olen taipuvainen ajattelemaan että hengellisyys/henkisyys ovat seurauksia jostakin muusta, 'ominaisuuksia ja laatuja' joita joissakin ihmisissä voi toinen havaita ja aistia. Vieläpä sillä lailla että sanotut ihmiset itse vähemmän välittävät nimittää ja kuvitella itseänsä erityisen tai tyypillisen henkisiksi, tai henkisyyttä/hengellisyyttä joksikin suoran tavoittelemisen arvoiseksi. Minulla asiat eivät käyneet kuten yllä kirjoitat. Minulla avautui jotain mitä en osaa määritellä, yhtäkkiä ihan hetkessä, muutama päivä loppuunpalamista seuranneen romahduksen jälkeen vuonna 2000. Tuntui kuin koko maailmankaikkeus olisi tullut päälaesta sisään ja sanonut 'tervetuloa takaisin kontaktiin, me olemme tästä ihan yhtä iloisia kuin sinäkin!' :smitten: Minä en tavoitellut yhtään mitään, tuo vain tapahtui ilman että minulla oli siihen mitään myötävaikutusta. Ja niin muutuin hetkessä agnostikosta ('en tiedä onko mitään muuta kuin tämä fyysinen maailma, eikä paljoa kiinnostakaan onko vai eikö') ihmiseksi joka ei usko vaan tietää. Ja tarkoitan tietää subjektiivisesti, ymmärrän että objektiivisesti katsoen kyseessä on usko. Mutta minulle tämä on sama, kuin että ei minun tarvitse 'uskoa' myöskään pöytään jonka ääressä tätä tekstiä kirjoitan, sen verran konkreettinen asia se pöytä on. ;) ;D MInulla ei ollut mitään hakemista, etsimistä tai kaipuuta, vaan kertarysäyksellinen kokemus, jonka jälkeen sitten vain rupesin tasapainottamaan itseäni ja samalla haalin tietoa erilaisista hengellisyyden muodoista, joista olen oman eklektisen maailmankatsomukseni muodostanut. Mutta aivan yhtä hyvin joku muu voi herätä jollain muulla tavoin ja ihan itse kaivata kontaktia esim. Jumalaan tai omiin oppaisiinsa, eikä sen tavoittelu ole mitään muuta kuin sisäinen kaipuu. Ulkokultaista se on vain silloin, kun ainoa motivaatio tai suurin motivaatio on tehdä toisiin ihmisiin vaikutus omalla hengellisyydellään/henkisyydellään. Sen huomaa aika helposti, varsinkin niissä tilanteissa joissa egoa koetellaan ja ruumiinkielestä näkyy selvästi raivoa samaan aikaan kun ihminen pakottaa laupeaa hengellistä hymyä naamalleen. ;D Se on sitten taas ihan eri juttu, että telepaatiksi itseään virheellisesti luulevat ihmiset tulkitsevat toisten olemista, elämistä ja sanomista aivan pieleen jonkin omien käsitystensä vuoksi ja luulevat aidosti omista motivaatioistaan hengellisyyttä kaipaavia ulkokultaisiksi. Niin kauan, kun ei ole käynyt kuittaamassa niitä Skepsiksen ja James Randin lupaamia palkkioita sille joka todistettavasti tuottaa yliluonnollisen ilmiön, ja käynyt kuittaamassa ne nimenomaan telepatialla, jätän tällaiset luulot ihan omaan arvoonsa. Usein ihmiset kriisiytyvät rajummin tai pikkuhiljaa siinä kolmenkympin jälkeen, kun he eivät jaksa enää olla sitä mitä ympäristö heiltä vaatii, vaan alkavat haluta tulla omaksi itsekseen. Ja siihen prosessiin sitten yleensä liittyy myös jonkinasteinen hengellisyyden/henkisyyden kaipuu niillä, joiden sielunsuunnitelmaan moinen kuuluu. Nykyään tosin meininki on sellaista, että nuorempi porukka, joka on syntynyt harmonisen konvergenssin (1987) saattaa tehdä tuon itseksi tulemisen prosessin jo paljon nuorempanakin, jotkut jo teini-iässä. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Toteo - 08.04.2014 12:58:05 Eli jos henkistyminen = oman henkisen olemuksensa ymmärtäminen, niin se ei ole ristiriidassa joogafilosofian teknisempien käsitteiden kanssa.
Edellisten rivien välistä lukien jo käykin ilmi että suora hengellisyyden(henkisyyden tavoittelu onkin ehkä hieman ulkokultaista, samaan tapaan kuin miten monet nuoret matkivat omia idoleitaan. :-\ :idiot2: Chögyam Trungpa keksi termin "henkinen materialismi" jolla hän tarkoitti henkisyyden käsitteellistämistä. Siitä siis tehdään jotain mitä voi hankkia tai omistaa. Näin ajateltuna henkisyys riippuisi siitä, montako "henkistä" kirjaa sinulla on hyllyssä, tai montako erilaista "henkistä" kurssia olet käynyt, tai kuka tunnettu guru sinua on opettanut. Mutta sehän ei ole aitoa henkisyyttä vaan pelkästään "henkisyydellä" koristautumista. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Eklektikko - 08.04.2014 13:12:01 Minusta tuntuu, että lisäksi on sitten olemassa porukkaa, joka lukee kirjoja, käy kursseja ja vaikka mitä - mutta ei koskaan ryhdy sitten arkielämässään tekemään mitään mitä niistä oppii, ei sovella niitä omaan elämäänsä. Näillä ihmisillä ei välttämättä ole tarvetta tehdä vaikutusta toisiin eivätkä he ehkä näistä edees puhu muille, mutta heillä on se luulo että pelkkä kirjan lukeminen /kurssin käyminen riittää.
Mutta eihän se tietenkään riitä, ei sitä diettikirjaa lukemallakaan laihdu eikä jumppaohjeita lukemalla kasva lihaksia, pitää myös tehdä niitä asioita mistä luki. Mutta nämä kurssien ja kirjojen haalijat ovat toki sitten antoisaa asiakaskuntaa niille, jotka tekevät rahaa niitä myymällä. Tosin ihan samat kirjat ja kurssit voivat olla hyvinkin hyödyllisiä niille, jotka sitten oikeasti myös soveltavat niiden oppeja omaan elämäänsä. Otsikko: Vs: Meditaatio--->ahdistus Kirjoitti: Zoja - 09.04.2014 09:47:29 Mahtavaa keskustelua, juuri tällaisen lukemisessa mieli lepää :) Vaikka en osaa sanoa mitään järkevää tähän, niin sain tosi paljon sisältöä tuosta keskustelusta. (tunnen itseni aika tyhmäksi juuri nyt, kun en osaa kommentoida mitään älykästä, vaikka mieli tekisi :-[ )
|