Astro Foorumi

Voi. Tunnistatteko te toisinaan sen sielun siellä kaiken takana toisissa ihmisissä?!
Minua oikein tänään riipaisi.
Kyseessä oli henkilö, jonka tunnen hyvin, ja joka on tehnyt minulle paljon pahaa...sanottakoon nyt vaikka niin. Ja tekisi vieläkin, jos antaisin tilaisuuden. Oikeastaanhan meillä kaiketi on sielujen sopimus näistä tapahtumista, ja  hän on auttanut minua polullani eteenpäin paljon. Hän on mieleltään sairas, ja tuomittu mitä ilmeisimmin tuskaiseen olotilaan elämänsä loppuun asti.
Kun tunnistaa sen kumppanin siellä, ja näkee tämän  kärsimyksen  mitä hän on täällä läpikäymässä...äääh.
Tietääkö kukaan mistä minä puhun?! Vai tiedänkö itsekään :D
Olenko hiukan liian pää pilvissä ja saan tavallisesta säälistäkin tehtyä ison numeron? :P

Kyllä uskon tietäväni mitä tarkoitat. Onhan se huikeaa kun näkee jotenkin toisen läpi, mutta olen tullut siihen tulokseen, että se kertoo kyllä enemmän (sinun) korkeasta empatiakyvystä kuin mistään muusta.

Ihana tulla ymmärretyksi :smitten:
"Jotkut ystävistä näyttävät todella olevan ihan jotain muuta kuin ystäviä käytöksensä perusteella vaikka sielu tietääkin hänen olevan ystävä jo monien elämien takaa."

Lempannut olen minäkin; monta ystävää. On totta että yksinäistä ja raskasta on ollut. Mutta lemppaamalla ne kurjat temppuilijat, olen saanut loppujen lopuksi parempaa tilalle.

Tajusin täydellisesti mitä tarkoitat. Kuvastaa myös omaa ajattelumaailmaa.

Meitähän on paljon :)

Yleensä tällaisten asioiden kanssa jää vain yksin mähkimään, on hienoa tietää että on muitakin jotka kokevat asiat samoin.

Lähetetään rakkautta ystäville jotka eivät ole ystäviä ;) että jaksaisivat kulkea tämän polkunsa ja oppisivat läksynsä.

Egonsa kanssa en halua olla missään tekemisissä, mutta heitä itseään samalla kaipaa..ei ihme jos tuntuu riipivän  :'(

Minustakin tuntuu, että erot ovat yleensä ottaen vain hyväksi niille eroajille.

Tuo käykäää läpi omat läksynne alkaa olla vakioajatus. Itellä on planeettojen oppitunnit aikoja sitten läpi käyty  ja nykyään vaikuttaa siltä että muut yrittää päästä samaan oikotietä, mitä ei ole. Useimmiten en huomaa kuin korkeampi tasoisten asteroidien vaikutukset.

Minulla ei ole tällä hetkellä sellaisia ystäviä.... Ja kun ajattelen taaksepäin, en ole koskaan oikeastaan päästänyt tosiystäviksi sellaisia ihmisiä, jotka jo alkuun on tuntuneet sellaisilta joihin en voisi luottaa.
Entä oletko itse sellainen ystävä, että teidän "kannattaisi" pitää elämässään? Siis mitä ystävyys merkitsee teille? Vai oletko mieluummin vain kaveri? Minulle ystävyys on luottamusta, avoimuutta, sitä että toinen voi antautua heikolla hetkellä toisen kannateltavaksi, kunnes taas itse jaksaa jatkaa. Olen pyrkinyt olemaan tällainen ystävä, mutta tietenkin siinä on vaara tulla hyväksikäytetyksi. Siksi minulla ei tosiystäviä olekaan joka sormelle, vain muutama, jotka tiedän ettei he jää tavallaan mun "siivelle". Ymmärtänette mitä tarkoitan   :laugh:

Aloittajan viesti ei mielestäni ehkä kuvaa ystävää täällä maan päällä, vaan nimenomaan sielua jonka kanssa on sopimus joistain raskaista ja ikävistäkin asioista.

Meillä on kaikilla roppakaupalla sielunsopimuksia monien sielujen kanssa. Jotkut niistä voivat olla vain yhden kohtaamisen pituisia: Jonkun kuului mainita toiselle jokin kirja, kurssi tms. eikä mitään muuta ole sopimuksessa, eikä mitään muuta tapahdu.

Toisten kanssa voi taas olla sopimuksia varsinaisista ihmissuhdesaippuaoopperoista monenlaisissa suhteissa, työkavereina, perheenjäseninä, puolisoiina, ystävinä tms. Sielu ei kuitenkaan arvioi asioita kuten me täällä inkarnoituneina arvioimme: Hirveän perhehelvetin jälkeen sielut voivat toisella tasolla taputella toisiaan selkään ja olla että 'olipas mielettömän hieno draama, se meni juuri niin traagisesti kuin suunnittelimme.' Ja sopia sitten että seuraavalla kierroksella vaihdetaan osia ja se onkin se toinen joka on vaikkapa puolisoaan pahoinpitelevä hirviö. Ja tämä on molempien mielestä onnistunut hommeli, koska juuri niitä (karmeitakin) kokemuksia oli suunniteltu siinä inkarnaatiossa kokea.

Näinollen jätän tämän termin 'ystävä' ihan yksittäisten inkarnaatioden sisäiseksi, ihmisen mittapuulla mitattavaksi jutuksi, enkä sen kummemmin pohdiskele mitä on ehkä sieluntasolla suunniteltu. Tässä inkarnaatiossani minulla on ystäviä, mutta monet joita voin ehkä ihmiseksi inkarnoituneina pitää ei-ystävinä tai jopa vihollisina, voivat olla parhaita ja rakkaita ystäviä sieluntasolla, siinä moniulotteisessa todellisuudessa jossa kelluva keinotekoinen kupla koko tämä meidän 4D universumimme on.

Enkä käytä kauhean suurta osaa tästä ainutkertaisesta inkarnaatiostani pohtimalla, mikä on suhteeni jonkun ihmisen sieluun sieluntasolla. Se voi nimittäin olla aivan toisin kuin luulen ja pahin viholliseni maapallolla voi olla paras ystäväni moniulotteisessa todellisuudessa.

Luottaisin siis ihan vain intuitioon ja omiin tunteisiini tässä elämässä, kun pohdin kuka on ystävä ja kuka ei.

Ystävyydestä!  :smitten:
Tässä päivässä kohtasin "tuntemattoman" miehen, jolla oli sydän kultaa ja kanssakulkijoista aidosti välittävä. Ystävällisiä ihmisiä löytyy.  :D
Onpahan kohdalle sattunut männeenä kesänä, joka lupatui ystäväksi, vaan pitkospuut loppu kesken kaiken. Toki miten minä olen suhtatunut ja olenko sitoutunut ystävyyteen, on merkityksensä. Siellä on kehonkieli, sanat ja arvostellaanko toista asoista, teoista tai muustavastaavasta. Se avarakatseisuus ja kun ei tiedä milloin toinen tarvitsee tukea. Ja omat tunnepeikot on tietty taustalla. Vaan, kyllä jäi hyvä olo ja mieli, tämän päiväisestä kohtamisesta!  :angel:

Sama juttu kuin edellisillä. Ei löydy lähipiiristä todellisia ystäviä...

Minulla on elämässäni yksi todellinen ystävä. Ehkäpä ainut, jonka olen koskaan tavannut :o
Aito ja rehellinen, konstailematon oma itsensä. Ei missään nimessä täydellinen. Olemme kokeneet elämän samalla tavalla, ja meillä on paljon yhteistä. Ystävyytemme ja avunantomme on tasaisesti mollempiin suuntiin, ja apua saa silloin kun sitä pyytää :smitten: Hän on minun oljenkorteni, ja juu, toteutunut toiveeni. Juuri hänenlaistaan ihmistä toivoin elämääni muutama vuosi takaperin :)

 Onnellinen, kenellä tuollainen ystävä on. Sellaisia on aika harvassa. Itellä lähinnä puoliso on ollut ystävän roolissa. Muut on niin pinnallisia, ettei juuri mitään yhteistä.

 Oon pistäny välit poikki lähes koko kaveripiirin kanssa. Eivät tajua että jokainen vuoronperään kertoo, mitä paskaa toinen puhuu ja lopputlos on etten pidä kenestäkään. 

Tuo ystävyys onkin kinkkinen juttu! Jään usein jostain syystä porukan ulkopuolelle...varsinkin naisporukoissa naiset eivät osaa olla ryhmänä vaan "pariutuvat" ja siinä ei kolmannelle pyörälle ole tilaa. Usein sen kolmannen kohtelu voi olla tosi tylyäkin  :(. Joskus tuntuu, että empatia ja toisen asemaan asettumisen taito puuttuu suurimmalta osalta ihmisistä...tai sitten ei vain jakseta välittää...

Kokemuksia? Neuvoja? Tuntuu, että ei edes viitsi enää yrittää porukkaan saati ystävystymistä  :-[.

Oon huomannu samaa. Siksi viihdyn paremmin miesten seurassa. Kokeile sitä.