Astro Foorumi

Millaisia kokemuksia teillä on selvänäkökyvyn ilmenemisestä?
Luulen että minulla on jotakin sellaisia ominaisuuksia, mutta en ole asiasta ihan varma. Kuulin mielelläni muiden kokemuksia alkutaipaleelta.

Mä en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt kuvina tulevia tapahtumia. Sen sijaan saan aavistuksen, tai ennemmin hyvin varman tuntuisen tiedon, että asia vaan on näin. Selvätuntoinen olen hyvin vahvasti, ja sen kanssa onkin opettelemista...  ::) Ei mikään helpoin mahdollinen nakki, mutta olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen, että nämä aistit alkavat aueta jälleen. :)

Osaisiko joku kertoa enemmän selvätunnosta? Miten sitä pystyisi hyödyntämään ja samalla suojaamaan itsensä tarpeettomilta energioilta..?

Tätä mä juuri tarkoitin, että miten selvätuntoisuuden kanssa tulee toimeen ilman, että tarvitsee kantaa koko maailman kivut? Vai olitteko te valinneet haluta tuntea nämä kivut? Ja mistä sen tunnistaa, että hei, tää on nyt jonkun muun kipua/tunnetta? Ymmärrän, että läheisten kivut tulevat varmasti suojauksen lävitsekin. Haluaisin uskoa siihen, että nähdyillä tai selvätunnetuilla asioilla on jokin tarkoitus/merkitys. Ehkä auttaa jotakuta tai itseään? Tai että itse ymmärtäisi paremmin? Hirveästi kysymyksiä. :) Näiden asioiden kanssa on arjessa niiiiiiiin yksin.  :P

Itselläni selvätunto ilmenee tai on toistaiseksi ilmennyt ilmapiirin tai mielialojen aistimisena.

Herkkyyden aste on aina itse valittavissa! On ihan oma päätös miten vahvoja suojia itsellään pitää ja mitä antaa luvan tapahtua!
Vapaata tahtoamme kunnioitetaan näissä asioissa.

Minä tunnen muiden tuntemuksia vain kahdessa tapauksessa:
Äitini osalta etäältäkin silloni tällöin, ne eivät ole kovin voimakkaita.
Antaessani energiahoitoa, saatan tuntea diagnostisia tuntemuksia siinä kohtaa omaa kroppaani, missä toisella on joku vaiva. Kämmeniä saattaa myös vihloa voimakkaasti hoitaessa.

Nämä tuntemukset ovat kuitenkin selkeästi alle oman (sangen korkean) kipukynnykseni, enkä pidä niitä millään lailla epämiellyttäviä. Jos kokisin, 'ohjelmoisin' ne lievemmiksi: Saattaisin asettaa erikseen suojan tai katkaista energiayhteyden siihen ihmiseen josta tuntemus on peräisin (ei tarvitse tietää edes kenestä se on peräisin, voi sanoa 'katkaisen energiayhteyden siihen tahoon josta tämä tuntemus minulle tulee.'). Voisin myös pienentää tuntemuksen määrää, pyytää että kykyäni säädetään pienemmälle.

Me emme koe yhtään mitään ilman, että olemme jollain tasolla antaneet siihen suostumuksemme. Mutta olemme itse vastuussa siitä, että suojaamme itseämme ja jos jotain annetaan liikaa, voi pyytää että sitä annettaisiin vähemmän. Ja meidän vapaata tahtoamme on myös henkimaailman toteltava ehdottomasti.

Herkkyys on tosiaan hieno lahja, mutta sen kuinka paljon otamme vastaan, valitsemme itse. Minä tiedän ihmisiä, jotka eivä tee suojauksia vaikka sitä tarvitsisivat ja sitten valittavat kun kaikki tulee läpi.  Se on vähän kuin ihminen löisi itseään toistuvasti polveen vasaralla ja sitten tulisi valittamaan minulle että nyt polveen sattuu.  :D  Lisäksi (ja nyt en puhu kenestäkään palstalaisesta, vaan naamakkain-tuttavuuksista vuosien varrelta) on ihmisiä, jotka diivailevat herkkyydellään ja käyttävät sitä myös tekosyynä vaikka mihin (yleensä itsensä passauttamiseen...). Saattavat jopa suuttua, jos muistuttaa että ellei suojaa itseään ja käytä sitä vapaata tahtoaan määrittämään sitä, miten paljon ulkoa tulee tavaraa sisään, niin se on kyllä sitten ihan oma vika jos kokee enemmän kuin haluaa.

Muistakaa suojat! Niitä voi asettaa yleisesti, tiettyä ihmistä kohtaan, ennen tiettyjä tilanteita jne. Vain mielikuvitus on rajana.
Muistakaa, että määrittelette itse herkkyytenne asteen! Voi pyytää, että jos nyt annettaisiin vähän vähemmän informaatiota/tuntemusta. Voi katkaista tietoisesti energiakytköksiä tahoihin, joilta tulee liikaa tuskallista tavaraa. Voi asettaa 'suodattimen' tällaiseen kytkökseen niin, että sieltä ei tule läpi liikaa tavaraa.

Mitään tiettyä muotoakaan ei ole ylläoleviin, ihan voi muotoilla sanansa/ajatuksensa niinkuin itsestä  parhaalta tuntuu. Itse tuppaan aloittamaan sanoilla, joihin olen Kryon-kanavointien neuvoissa mieltynyt: 'Hengen nimeen, korkeimman minän kautta...'

Kyllä selvätuntoisuuteen tottuu ja ajanmyötä se lievenee. Jotenkin sitä vain aistii, että kipu tai epämiellyttävä tuntemus tai tunne ei ole omaansa ja siihen suhtautuu erilailla. Eihän se kivaa ole, kun tunsi alussa hoidettavan kivun tai paineen, mutta kokemuksen myötä on oppinut siirtämään tuntemuksen tietoisesti pois, se on vain meidän keinomme saada informaatiota ja kokea minkälaisista oireista toinen kärsii.

Alkuaikoina minullakin oli eräs ystävä, joka oli leikkauksessa, sanoin tukevani ja olevani läsnä hänen leikkauksessaan, mutta oli se aika yllätys, kun juuri leikkauksen aikaan tunsin aivan kuin vatsaani leikkattaisiin puukolla ilman puudutusta. Sellaista se on, mutta meditoimalla ja siirtämällä tunteen kehonsa ulkopuolelle pääsee noistakin irti.

Selvänäköisyys ilmenee ihmisillä varmaankin hieman erilailla. Itselläni se ilmenee kanavointina, tietoisena yhdistymisenä ihmiseen tai tilanteeseen, jolloin sanat vain ilmenevät ja jostain syystä tuntuu, että juuri näin asiat vain pitää tapahtua. Ennustamisenlahjasta kieltäydyin, haluan toki nähdä eri mahdollisuudet ja uhat tulevaisuudesta, mutta jotenkin en halua, että ihmisen valinnanvapaus poistuisi ennustamisen myötä.

Ja kyllä niitä keskusteluja eri tahojen kanssa käy eikä sitä silti hullu ole. Pitää vain tiedostaa ja ymmärtää mitä tekee. Hulluuden raja menee mielestäni siinä, kun menettää ymmärryksen ja toimii puheiden mukaisesti. Silti typeräähän se on, jos jostain varoitetaan ei kuuntele sitä ja jälkikäteen huomaa, olisinpa taasen kuunnellut. Sitä pitäisin hulluutena.

Nyt on ihan pakko kysyä, mitä mieltä olet suojauksista ja sisään tulevan kivun tms. määrän säätämisestä?
Meinaan jos minä olisin mennyt jonkun mukaan leikkaukseen, niin ihan sikavarmana olisin laittanut todella vahvat suojat hyvissä ajoin etukäteen. Ei minun mukanaoloni toisen henkisenä tukena mitenkään edellytä, että tunnen hänen kipunsa.

Meditointi ei muuten sovi kaikille! Nimimerkki kinesteettinen, jonka pää tyhjenee vain todella monimutkaisella fyysisellä liikunnalla - kun joka raaja tekee yhtaikaa eri asiaa, ei mieli hälise. Tunteen siirtämisestä kehon ulkopuolelle: Varmaan toimiva ratkaisu, mutta silloin joutuu kuitenkin kokemaan sitä tunnetta jonkin aikaa. Minä suojaan mieluummin etukäteen, tai säädän tuntemuksen voimakkuutta.

Suojaus ei välttämättä tarkoita umpimuuria. Suojaus voi olla myös suodatin-tyyppinen, eli läpi pääsee vain sen verran kuin on mukavaa.
Se että itse kärsii, heikentää kykyä auttaa muita. Auttajan tärkein velvollisuus on pitää itsestään hyvää huolta. Minkä lisäksi se, että tunnen toisen kipuja ei poista niitä häneltä, joten se on siinä mielessä aika turhaa. Paitsi tietysti diagnostisessa mielessä, mutta ne tuntemukset mitä hoitaessa saan, ovat ihan sopivan vahvuisia.

Kanavoinneista: Minä mainitsin Kryon kanavoinnit. Kanavoitu tieto on tullut henkimaailmasta ihmisen kautta. Googlaa sanoilla Kryon, Michael-kirjat, Hopeasulka, Crimson Circle. Siinä ensimmäisiä kanavoivia tahoja joita tuli mieleen. Se ei liity tähän selvänäköisyyteen muuten yhtään mitenkään, minä vain olen tykästynyt tuohon 'hengen nimeen, korkeimman minän kautta...' rimpsuun aloituksena näille säädöille (ja muillekin) ja se on peräisin Kryon nimiseltä olennolta, jota kanavoi Lee Carrol niminen mies.

Olen tässä samaa mieltä. Aina voi sanoa, että "hei, nyt riittää, voisko vähän laittaa tätä volyymia matalammalle". Ainakin minulla se on auttanut.

Selväkuuloisuus, -näköisyys ja -tuntoisuus ovat hienoja ominaisuuksia ja yksi maailmankaikkeuden hienoimmista tehtävistä on palvella muita. Silti ihmiset unohtavat, että ensisijainen tarkoitus näillä "selvänäkökyvyillä" on auttaa meitä kulkemaan omaa tietämme ja selvittämään oma elämäntehtävämme. Sekä tietysti huolehtimaan itse itsestämme. Mihin olen menossa, kuka olen, mikä tuntuu oikealle, mitä tahdon, miten toimin tässä tilanteessa, kuka tuo toinen on miehiään/naisiaan, onko tämä hyvä vaihtoehto ja niin edelleen.

Ihminen voi auttaa muita vasta autettuaan ensin itseään. Palveleminen ei tarkoita henkisellä ihanteella marttyyrityyppistä itsensä uhraamista muiden hyvän nimissä unohtaen täysin itsensä, sillä se palvelee harvoin henkistä kehitystä (tällaisiakin karmatehtäviä toki on). Henkisessä kehityksessä on kyse Itsestä, Minusta, Minun tiestäni. Jos unohdan oman Itseni ja oman Itseni rakastamisen niin, etten käyttäisin kykyjäni omaksi avukseni, kuinka voin auttaa muita? Ei tyhjä kaivo kenenkään janoa sammuta.

Eli, henkisien kykyjen tarkoitus on ensi sijaisesti ohjata meitä, ei olla muiden hyötykäytössä oman Itsen kustannuksella.  :coolsmiley:

Whaaat?!  :o Ei kai se mun kipu sisäsynnyttimissä voi liittyä tähän, se oli 3 päivää aiemmin...  :idiot2:

Mutta joka tapauksessa itse sain sen kivun joltain muulta, koska mulla on joku tiedostamaton tarve helpottaa muiden tuskaa. Olin vain epäillyt liittyvän ihan eri henkilöön.  :P

Minä en yksinkertaisesti usko (intuitiokaan ei usko...) että toisen kipuja voisi ollenkaan helpottaa ottamalla niitä itseensä. Minä vain saisin ne ja se niiden alkuperäinen kokija kokisi ne myös. Tuskan määrä siis tuplaantuisi. Sen vuoksi suojaan.

Lisäys: Se vapaa tahto! Jotta voisi ottaa (ihan turhaan) ne toisen kivut itseensä, sille pitää joko antaa lupa ihan joka kerran erikseen, tai sitten täytyy olla niin kerta kaikkiaan ilman suojia ja herkkä, että sellainen meininki ei ole kovinkaan hyödyllistä/terveellistä.

Omituiset vihlonnat ja kivut ovat minulta kyllä vähentyneet ennen kaikkea sen jälkeen, kun lakkasin syömästä viljoja. Kun vielä söin niitä, niin silloin tällöin oli epämääräisiä kipuja niin usein ja monissa paikoissa, että ihan varmaan olisi jonkun kertomus omista kivuistaan sattumalta osunut samaan ruumiinkohtaan.  ;D

Uskon siis vakaasti, että jos otamme toisen kipuja itseemme, se ei vähennä hänen kipujaan. Sitten me vain molemmat tunnemme niitä kipuja. Koska en ole masokisti enkä marttyyri (enkä nyt väitä että kukaan muukaan täällä olisi), en saa moisesta mitään, joten niinpä muistan ne suojat.

Tärkeää on muuten muistaa, että kipu on pakollista, mutta kärsimys on vapaaehtoista.
(Kipu on kropassa, kärsimys on mielen tuote)

Eklektikko, puhuinkin alitajuisesta tarpeesta tehdä näin. En tätä tietoisesti tee, enkä itsekään usko, että se kenenkään oloa helpottaisi, että minä pesusienenä imen itseeni kaikkea moskaa. Mutta tosiaan, tämä saattaa olla yksi selitys sille, miten olen itseni sairastuttanut.  :-\

Tuo kertomukseni oli alkuajoista, jolloin suojauksista en tiennyt mitään. Nykyisin minulla on omat keinoni suojata itseni, ennen hoitoja koen, että minulle riittää suojaukseksi se, että energiani ja chakrani ovat tasapainossa ja kanavoin rakkaudellista energiaa. Toki ihan sanallisestikin teen rukouksen. Toisen henkisenä tukena ei edellytäkään toisen kivun tuntemista kuten ei edellytä parantaminenkaan. Mutta jos lähtee kanavoimaan tietoa, mikä on vialla siinä ainakin minä koen tarvitsevani fyysisen tuntemuksen, jotta osaan edetä. Kivun eri variaatiot kertovat, mihin suuntaan kulkea ja no ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä kehityn, että tämäkin jää. Mutta nyt näin. En koe sitä kuitenkaan todellisena kipuna vaan erilaisena tuntemuksena.

Mieleen tuli eräs Lisa Williamsin ohjelma, jossa hänkin kertoi kokevansa esim. päänsärkyä, ahdistusta tai voimakasta väsymystä riippuen siitä, mihin ihminen on kuollut. 

Ai niin kyllä toisen kipuja voi kantaa, eläimethän tekevät sitä omistajilleen jatkuvasti. Jakamalla taakka helpottuu, mutta järkevintä on kuitenkin parantaa kivut tykkänään. Jos ihminen kokee tuntevansa toisen ihmisen kipuja paras lääke on ajatella kipua kuin pientä lasta, rakastaa ja luoda hyvää energiaa, pienentää kipua mielen voimalla. Ajatella, myös varsinaista kivun lähdettä tai kantajaa rakkaudella.

Nyt puhutaan niin sanotusti parantamisen lahjasta, joka syntyy itsestään ja väärällä tavalla. Se ei ole parantajalle hyödyllistä ja voi viedä paljonkin energiaa ja voimia. Ainoa keino tämän korjaamiseksi on opetella parantamisen taito oikealla tavalla.

Ensinnnäkään en ole expertti sen enempää kuin kenenkään henkimaailman asioiden kanssa pelaavan tulisi olla. Voi tulla ikävyyksiä, jos ei tiedä perusasioita itsensä suojaamisesta ja ryhtyy sitten aktiivisesti tekemään esim. hoitoja tai muuten avaa itseään tällaisille asioille. En minä tarkoita, että pitää olla aina suojat päällä, mutta on hyvä tietää miten ne tehdään tarvittaessa ja muistaa tehdä niitä jos tulee ongelmia siitä, että on niinsanotusti liikaa auki.

On kaunista, että ihmiset lähettävät toisilleen vilpitöntä pyyteetöntä rakkautta. Jos se kuitenkin lähetetään lupaa kysymättä, on sellainen mahdollisuus että se ei mene perille, vaan menee hukkaan. Varmaan suurin osa tämän palstan lukijoista vastaanottaa sitä mielellään, mutta veikkaanpa että antaumukselliselle skeptikolle se ei vain mene perille. Eli lähettäkää ihan mitä haluatte ihan minne vaan, ei siinä ole mitään pahaa että lähettää pyyteetöntä vilpitöntä rakkautta. Vapaan tahdon laki kuitenkin tekee sen, että jos henkilö on suojannut itsensä aivan kaikelta, ei se rakkauskaan mene silloin perille. Noh, nyt voi sitten kysyä että miksi kukaan suojaisi itseään pyyteettömältä rakkaudelta; olemalla vakaumuksellinen skeptikko suojaa itsensä kaikelta energeettiseltä/henkimaailman jutuilta ilman, että edes tietää tehneensä niin. Jotkut voivat myös haluta suojata itseään väliaikaisesti käsitelläkseen jotain omia juttujaan täydessä energeettisessä rauhassa ja silloin blokkaavat aivan kaiken ulkopuolelta tulevan, olipa se sitten positiivista tai negatiivista.

Vapaa tahtomme on täysin loukkaamaton tässä suhteessa: Itsensä voi suojata myös positiivisilta asioilta, vaikka siinä ei ehkä olisikaan mitään järkeä maalliselta tasolta katsottuna. Sieluntasolla tämä henkilö ehkä kuitenkin haluaa/tarvitsee sellaisen kokemuksen. Vertaan tässä energiahoidon lähettämiseen: Sitä ei kannata lähettää ilman että kysyy saako lähettää, sillä se ei välttämättä mene silloin perille. Emme me voi tietää, millaisia fyysisen tason kokemuksia - esimerkiksi sairautta - nimenomaan kuuluu toisen ihmisen sielunsuunnitelmaan. Jotkut meistä valitsevat sieluntasolla kokea tiettyjä sairauksia niihin liittyvien oppimiskokemusten vuoksi. Tällöin ilman lupaa lähetetty energia ei vain mene perille ja voi olla että luvan kanssakaan lähetetty hoito ei auta, jos ihminen on antanut vain persoonatasolla sen luvan lähettää sitä, mutta sieluntasolla nimenomaan haluaa kokea kyseisen sairauden.

Kyllä kaukohoitoa ja rakkautta voi lähettää ilman lupaa, mutta silloin kannattaa laittaa jokin vaihtoehtoinen osoite sille myös, jotta se menisi edes johonkin hyödylliseen käyttöön ellei sen ole sallittua mennä siihen ensimmäiseen osoitteeseen. Joskus harvoin olen lähettänyt kaukohoito ilman pyyntöä/lupaa, mutta silloin lisään aina tällaisen määritteen: 'Ellei hoidon ole sallittua mennä tälle henkilölle, menköön se Itämereen.' Itämeri parka on melko sairas ja Gaialle sekä sen osasille on pysyvä lupa lähettää hoitoa. Näin varmistan, että ilman lupaa lähettämäni  hoito menee edes jonnekin hyödylliseen paikkaan, ellei sen sallita mennä siihen 'ensimmäiseen osoitteeseen.'

Eli lähettäkää ihan mitä haluatte ihan minne vaan, ei siinä ole mitään pahaa että lähettää pyyteetöntä vilpitöntä rakkautta. Vapaan tahdon laki kuitenkin tekee sen, että jos henkilö on suojannut itsensä aivan kaikelta, ei se rakkauskaan mene silloin perille. Noh, nyt voi sitten kysyä että miksi kukaan suojaisi itseään pyyteettömältä rakkaudelta. Mutta tämän asian opetus niin rakkauden, kuin hoidonkin lähettämisen suhteen on se, että kukaan meistä ei voi tietää toisen ihmisen sielunsuunnitelmaa ja me emme voi tietää onko jokin meistä negatiiviselta näyttävä tapahtuma tai olosuhde sellainen jonka kyseinen sielu nimenomaan on suunnitellut kokevansa tässä inkarnaatiossa. Me voimme toki lähettää ihan mitä haluamme, mutta se ei koskaan ohita vastaanottajan vapaata tahtoa. Sen vuoksi tuo 'kakkososoite' on hyödyllinen idea, jos haluaa lähettä jotain kysymättä ensin asialle lupaa.

Katsoitko mikä oli ketjun otsikko? Kerrataanpa vielä: 'Selvänäkökyvyn ilmeneminen'
Huomasitko myös, että tässä ketjussa ihan kysyttiin erikseen miten kestää ylenmääräistä herkkyyttä?

Minä en nyt olekaan kirjoittanut sinuun liittyen, vaan yleisesti tämän ketjun aiheeseen liittyen, samoin niihin kysymyksiin liittyen joita täällä on kysytty.  Kaiken mikä ei sinua kosketa, voit jättää huomiotta, niin tässä ketjussa kuin elämässä yleensäkin.

Mitä sinä tiedät siitä, missä määrin meissä on yksinkertaista ystävällisyyttä?
Vai tarkoitatko yksinkertaisella ystävällisyydellä tässä sitä, että olisi samaa mieltä kaikesta sinun kanssasi ja komppaisi vain kaikkea mitä sanot?

Minä jo kirjoitin, että on hienoa että ihmiset lähettävät toisilleen vilpitöntä pyyteetöntä rakkautta. Kirjoitin näin edellisessä viestissäni, mutta sen osuuden näemmä valitsit jättää viestistäni huomiotta.

Noh, kukin tavallaan. On vain tullut kohdattua ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet 'henkimaailman hommiin' tietämättä mitään suojauksista ja sitten taas piriseekin jossain rajatiedon auttava puhelin, tai tullaan pyytämään hoitajilta apua itseaiheutettuun tilanteeeseen. Sen vuoksi kirjoittelen tästä suojausasiasta ketjuissa aina silloin kun se liittyy aiheeseen. Jätä lukematta jos ei sinua kiinnosta, voi olla että muita kiinnostaa.

Kiitos kaikille vastauksista!  :) Suojauksen tärkeys tuli nyt viimeistään ymmärretyksi. Aiemmin olen jotenkin kuvitellut, että itsensä suojaaminen olisi sama kuin kehittäisi suojamuuria ympärilleen. Ja kun olen sieltä suojamuurin uumenista vasta pääsemässä pois, en ole halunnut kasata uutta muuria ympärilleni. Toki olen aiemminkin lukenut suojauksista, mutta eipähän vaan ole mennyt kaaliin.  :uglystupid2:

No, kaikki tapahtuu ajallaan, ja ehkä tästä lähtien on hieman helpompaa elää tämän lahjan kanssa. Minähän olen juuri tuollainen muiden itkuja itkeskelevä, kuten Marie kirjoitti kokemuksestaan. Olen ollut sitä ihan lapsesta asti, mutta nyt vasta alan ymmärtää, mistä se johtuu.

Vielä siitä selvänäkökyvyn avautumisesta. Miten olette lähteneet harjoittamaan kykyänne katsoa muiden asioita? Toki heidän luvallaan tai pyynnöstä. Oletteko tehneet tulkintoja esimerkiksi netin kautta ja onko se mielestänne kuinka erilaista verrattuna face-to-face tilanteeseen?

Ps. Löysin googletellessa blogin, josta ainakin itse löysin vastauksia muutamiin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin: http://kuudesaisti.blogspot.com/

mä oon huomannu, että (ehkä pyytänytkin) näen vain pyydettäessä. näin ei oo informaatiotulvaa.

Tähän liittyen olen huomannut, että ihmisiltä joita olen hoitanut etänä kanavoimalla energiaa, en saa hoitaa heidän otsachakraansa. Tämän uskon liittyvän siihen, ettei ole hyväksi avata kolmatta silmää, jos sen aika ei ole vielä tai jos yksilö on pyytänyt tiettyjä rajoituksia näkemiselleen. Ja tätä olen kunnioittanut.

Liiallinen otsachakran avonaisuus nimittäin voi irrottaa ihmisen arkitodellisuudesta, jos maadoitus ja suojaus ei ole kunnossa. Tämä irtoaminen voi esiintyä mm. psykoottisena käytöksenä muiden silmissä.

Ja haluan edelleen muistuttaa, että pyytäkää, että se mitä näette, tulisi valon puolelta, eikä pimeydestä.  :smitten:

Minä olen ainoastaan selvätuntoinen ja sitäkin vain  hoitaessani. Selvänäölle ja selväkuulolle olen sanonut 'ei kiitos,' sillä niitä en missään nimessä edes halua. Tämä on varmaan heijastuma siitä, että olen puoli-erakko jolla on suuri yksityisyyden tarve; samoin kun en halua itsestäni tiedettävän yhtään enemmän kuin on aivan pakko, en halua tietää muidenkaan asioista enempää kuin on pakko. =) Selvätuntoisuus on ok, mutta ei minua ole koskaan edes kiinnostanut hiplailla mitään esineitä ja katsoa saanko jotain selville; minulle riittää jättää se selvätuntoisuuskin ihan vain hoitohommeleihin.

Mulla on eräs miespuolinen ystävä, jolla on unimaailman kautta avautuva selvänäkökyky. Se on jännä, kun muuten tämä ihminen on sokea henkisyydelle, pitää muakin ilmeisesti sekopäänä, kun yritän selittää, että henkinen on ennen fyysistä.

Se on jännä, miten tuo on kuin yksi aisti muiden joukossa, mutta ihminen voi silti olla niin sokea näkymättömälle, henkiselle olemassaololle.  :idiot2:

edit. Mä olen niin väsynyt, että toistan itseäni...   :crazy2: