Astro Foorumi

Hei, olisiko täällä joku ystävällinen sielu, joka osaisi auttaa.....
Millaiselta tulevaisuuteni poikani kanssa näyttää? Mitä ensi vuosi tuo tullessaan? Entä vuodet sen jälkeen? Huoli on suuri :(

Minulle tuli olo, että minun täytyy muistuttaa sinua siitä, että vaikka olet äiti ja vaikka sinulla on poika, olette molemmat kaksi erillistä sielua, joilla molemmilla on omat sieluntiensä omine haasteineen. Äidit, vaikka miten sydänverellään haluaisivatkin, eivät voi pelastaa lapsiaan kaikilta haasteilta, koska ilman näitä haasteita lapsena oleva sielu ei kehity eikä kasva. Kyse on karmasta ja karma ei kysy henkilön fyysistä ikää. Se alkaa vaikuttaa heti syntymässä ja usein jo ennen sitä (esim. keskenmenot, kuolleena syntyneet lapset, abortit jne.)

Eli, pysy lapsesi tukena, mutta muista, että et pysty suojelemaan häntä kaikelta, eikä tarkoitus olekaan niin. Jokainen joutuu kohtaamaan omat haasteensa ja oman itsensä itsenäisesti. Ei hätää! Kenellekään ei anneta voimiansa enempää haasteiksi. Pitäkää lippu korkealla!

Muista myös, että huolehtiminen ja sureminen on negatiivista energiaa. Maailmassa energia pyörittää tätä kaikkea. Negatiivinen energia vetää puoleensa negatiivisia asioita. Jos huolehdit, saat elämääsi lisää huolehtimisen aiheita ja et itse asiassa tue lastasi lainkaan. Jos haluat olla hänelle tueksi ja avuksi, yritä pysytellä niin positiivisena kuin mahdollista. Positiivisuus tuo aina mukanaan lisää positiivisuutta. Riittää, että asenne/tunne/ajatukset/olotila on edes sen 51% positiivisuuden puolella - silloin ollaan voitolla, ei häviöllä! :)

Nämä ovat asioita, jotka toimivat riippumatta siitä uskommeko niihin vai emme. Ne ovat kuin aurinko,joka nousee ja laskee joka päivä kysymättä, että "uskotteko te siihen, että minä nousen ja lasken". Näistä on siis ihan hyvä olla tietoinen, vaikka ne eivät suoraan vastaakaan siihen mitä tulee tapahtumaan, milloin ja miten ;)

Tsemppiä ja lippu korkealle sinne salkoon! Se auttaa sekä sinua että lastasi murehtimista enemmän, voin luvata sen.

Hyvin sanottu Athamaarit! Ja nepparisellakin on hyviä vinkkejä!

Rakastava huolehtiminen äidin ja lapsen välillä on yksi hienoimmista tunteista. Mutta huolehtimisellakin on kääntöpuolensa. Kun huolehtiminen ei ole rakentavaa ja positiivista, lapsi tai nuori voi kokea sen vapautta rajoittavana. Ja silloin se voi herättää vastareaktion, joka etäännyttää nuorta huolehtivaisesta äidistä. Tämäkin kannattaa ottaa huomioon. Jos energiaa vievän huolehtimisen antaa jatkua vuosia, siitä voi olla vaikea vapautua. Onneksi sopivan rukouksen tai meditaation avulla voi aina löytää tasapainon ja rauhan.

Ps. poikasi tulevaisuus on valoisa ja rakkaudellinen :)

Hei jälleen,
Suurkiitos kaikille ihanista ja kannustavista vastauksista. Selvennän vähän huoltani, kyse ei ole suoranaisesti pojasta, vaan poikaan liittyvästä huoltajuuskiistasta, jonka minulle katkeroitunut poikani isä on laittanut vireille (narsistinen tyyppi, josta otin eron vuosia sitten). Poika asuu kanssani ja voi hyvin ja meillä on välit hänen kanssaan hyvät ja rakastavat. Vaikka pidänkin positiivisuutta yllä ja olen sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä, pelkään aina välillä mitä tämä kaikki tuo tullessaan? Poika on vielä sen verran pieni, ettei ymmärrä tilannetta ja on lojaali molemmille vanhemmilleen.

Uskon, että tämä pätee kaikkiin läheisiin.  Vaikka heistä olisi miten huolissaan tahansa, murehtiminen ei auta heitä yhtään. 

Sattuu tämä munkin elämään, kun ex-mieheni on alkanut taas juomaan ja näyttää kovin kovin pahalta.  Ehkä se on osaltaan niitä energiakytkösten katkomiseen liittyviä juttuja, mutta en jaksa enää huolehtia enkä murehtia.  Olen vaan koittanut lähettää hänelle valoa ja rakkautta ja toivonut, että ottais vastaan, mikäli niin on sallittu.  Surullista, mutta muuta en voi.

Omat lapset on jo maailmalla, enkä ole heitäkään murehtinut enkä ollut heistä huolissani.  Jotenkin vaan tiedän, että he pärjäävät kyllä, kun jostain kumman syystä ovat niin fiksuja lapsia.   ::)

Olen myös miettinyt tuota nepparisen kertomaa mustaa pilveä, ja sitä, että en halua tukahduttaa lasteni elämää minkään mustan huolipilven alle.  Ja sekin on hyvä muistaa, että ne viisaat lapset on valinneet vanhempansa.  Kaikki menee niinkuin tarkoitettu on.

Hei!

Korttini lupasivat sinulle hyviä uutisia.

Ymmärrän huolesi, huoltajuuskiistat ovat raskaita juttuja mennä läpi. Paras tilanne on silloin kun vanhemmat voivat keskenään sulassa sovussa sopia asioista. Oletko pyytänyt apua tuolta yläkerrasta? Aina voi pyytää apua ja luottaa siihen, että asiat menevät niin kuin on teille kaikille paras. Olen ollut 5 vuotta kihloissa psykopaattisen narssistin kanssa. Jos lapsesi isä kuuluu heihin, voit ottaa yhteyttä NARSISTIEN TUKI ry:hyn. Oikean psykopaattisen narsistin kanssa asioista ei voi sopia.

Voimia sinulle!

Kiitos taas ihanista viesteistä  :)
Tiedän, että rohkeutta on pelätä ja vielä jopa tunnustaa se. Rohkeutta minulla kyllä riittää, ja olen päättänyt puhua ns. suuni puhtaaksi, sitten kun sen aika on. Puhun ja pyydän, juuri niin minun täytyy tehdä, kiitos Nepparinen, että muistutit sen tärkeydestä.

Poikani isän kanssa ei voi asioista sopia, tai siis voi teoriassa, mutta käytännössä sopimuksilla ei ole mitään merkitystä, koska hän ei noudata sopimuksia, häneen ei voi luottaa yhtään. Narsistina hän kun on asettanut itsensä meitä tavallisia tallaajia korkeampaan asemaan, jolla olevana hänen ei (omasta mielestään) tarvitse noudattaa mitään sopimuksia eikä lakeja eikä sääntöjä. Minuun poikani isä ei sairailla narsistisilla teoillaan pysty enää vaikuttamaan mitenkään, mutta nyt hän on ottanut aseekseen pojan. Se on juuri hänelle tyypillistä häikäilemätöntä ja itsekästä toimintaa.

Olen pyytänyt apua, rukoillut, puhunut ystäville ja saanut paljon tukea heiltäkin. Olen yrittänyt saada yhteyttä jo edesmenneisiin äitiini ja isoäitiini, mutta taitoni eivät riitä siihen. (Olen aikaisemmin saanut viestejä heiltä meedion välityksellä.) Joka päivä pyydän hengiltä apua ja voimia, ja toivon, että he kuulevat minua. Toivoa, sitä minulla on ja riittää, ja uskoa ja vahvaa tahtoa. Onneksi.