Astro Foorumi

Ehkä noin pari vuotta sitten minulle kasvoi "myötätunto selkäranka/häntäluu". Eli usein jos joku kertoo jotain tarinaa missä sitä on sattunut fyysiseti ni alan saamaan sähköiskuja häntäluun alueelleni tai selkärankaan, tai jos nään jotain kuvia jostain missä on sattunut fyysisesti. Välillä ne sähköiskut on aika voimakkaitakin. Se on ollut aika pelottavaa, kun aikaisemmin ei ole ollut sellaista. Onko siis kenelläkään vastaavasta kokemuksia tai tietäisikö kukaan mistä on kysymys?

Toivottavasti joku osaa sinua auttaa, ei ole reilua tuommonen  :( Sille varmaan voi tehdä jotain, ettet joutuisi noita iskuja tuntemaan...

Kävin kerran " niksauttajalla", ja hän sanoi, että solmussa olevasta selästäni tuli sähköiskuja...tuli nyt mieleen, tiedä sitten mihin liittyy.

Suojausta varmaan tarvisin koska en osaa vetää itse rajaa itseni ja toisen välille. Olen kyllä muutenkin vahva eläytyjä. Yleensä se on raskasta,mutta joskus siitä on myös hyötyä, esim. musiikkiin pystyn uppoutumaan erittäin intensiivisesti.  Joskus jos kuuntelen musiikkia bussissa laput korvilla, niin saatan uppoutua siihen niin syvälle,että en muista enää missä olen, silloin on olemassa vaan minä ja musiikki. Sitten havahdun," että niin joo olen bussissa ja ympärilläni on ihmisiä", silloin vähän pelästyn. Silti koen tuon kaltaiset "tilat" ihan miellyttäväksi.
Pystynkö suojaamaan itse itseni????
Kiitos kaikille tuesta :smitten:

Meillä on Henkimaailman osastolla pysyvä ketju suojauksista ohjeineen. Pääset ketjuun tästä (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=3645.0).

Muistutan, että itsensä uhraaminen toisten hyväksi niin, ettei jaksa/saa oireita/ei ole hyvä olo/ei tunnu hyvälle ei ole mikään ihana asia, josta palkitaan ja taputetaan päähän. Palvelemisen ja auttamisen täytyy mennä oman jaksamisen mukaan. Rajojen pitäminen on tervettä, ei todellakaan itsekästä! :police:

Tarkoitin noita musiikkiin uppoutumistiloja mukaviksi, en noita sähköiskuja. Sähköiskut kun tulevat pelkästään kuvistakin.

Itse olen huomannut, että loukkaantunut osa kehosta tuntee energiat selkeämmin. Esim. olen kaatunut niin, että satutin oikean käteni ja oikean nilkkani. Tunnen energiat hoitaessanikin selkeämmin oikealla kädellä ja tuo nilkka on reagoinut esim. muinaushautaan selkeällä kivulla. En tiedostanut moista hautaa olevan edes siinä kohdin, ennenkuin kipu iski nilkkaan.
Olisiko fyysinen taso mennyt tavallaan rikki ja antanut henkisemmälle enemmän tilaa???

Mutta suojauksia vaan, koska ei ole tarkoitus kokea kaikkea maailmassa kuitenkaan.  :angel:

Tuliheppa: Aika jännä vaiva sullakin ??? Itselläni ei ole kauheasti selkäongelmia, paitsi minulla naksuu selkä aika paljon.... Kaikennäköistä :uglystupid2: Toivottavasti päästään vaivoistamme :)

Naksuminen on nuoren/terveen selän merkki! Siitä on syytä olla tyytyväinen, se ei ole vaiva ollenkaan.

Jos selkäranka on aivan vaiti, sitten vasta on syytä huolestua: Näin on kaverillani, jolla on lievä selkärankareuma.
Samoin silloin kun minulla oli vielä selkä jumissa lapaluiden ja ristiselän kohdalta, selkäranka oli niiltä osin täysin äänetön. Nyt kun jumit ovat poissa ja selkä toimii niinkuin pitääkin, kuuluu iloista naksumista.

Koskee muuten  muitakin niveliä: Vaurioitunut nivel on hiljaa. Terveessä nivelessä nivelnesteiden liikkuminen on se mikä sen äänen aiheuttaa. Äitini valitti muutama vuosikymmen sitten vielä työelämässä ollessaan viisikymppisenä lääkärille jatkuvasti naksuvia polvia. Lääkärikin totesi, että olkaa tyytyväinen vaan, naksuvat nivelet ovat terveyden merkki.

Eklektikko: Mukava kuulla :) Siinä tapauksessa olen terve kuin pukki :coolsmiley: Minulla meinaan naksuu melkein kaikki kehonosat mitkä voi vaan naksua  :D En tiedä johtuisko mun jooga taustasta tai sit olen muuten vaan naksuvaa sorttia.

Mahtavaa! Minä naksun ja poksun ihan olan takaa ja olen miettinyt, että mikä minussa on vikana  ;D

Minulla on tuntemuksia yleensä rintakehällä ja raajoissa ja lantiossa. Menee niin sanotusti väristys läpi koko kropan. tunne niin kokonaisvaltainen että ne erikseen osaa sanoa tuntuuko selkärngassa. Itse olen luokitellut sen tuntemuksen ns. myötätunto kivuksi/kokemukseksi vertaa esim. jotkut isäksi tulevat kokevat aamupahoinvoinita ja lihovat ja kokevat synnytyskipuja. Tarkoitan tällä sitä että kyse on ns. tiedetystä tapahtumasta (nähty, kerrottu) eikä tiedostamattomasta. Koen tuntemuksen välillä ikäväksi mutta ilmeisesti eläydyn voimakkaasti. Joissakin tilanteissa pyrin sulkemaan tunnetason tietoisesti pois ettei oma fyysinen reaktio pääse vaikuttamaan tilanteessa toimimiseeni.

Meitä on siis muitakin :D Itse en välttämättä pysty sulkemaan tunnetasoa vaikka haluaisinkin, joskus kuitenkin onnistuu. Koetko että haluaisit pääseväsi vaivasta vai pidätkö tätä "lahjana"? Meruskalle siis kirjoitin :P

Mielestäni se on lähinnä ominaisuus, osa persoonaa. Ja kun sen tiedostaa, on se hallittavissa.
Joskus siitä on jopa hyötyä. Auttaa suhtautumaan enemmän auttavasti toisen tilanteeseen. ainakaan vielä ei kokemustaipumus ole vaikuttanut omaan jaksamiseen.