Astro Foorumi

Vanhojen (sielujoukko Michael) kanavointien mukaan parisielun tunnistaa siitä, että yhtään mitään konflikteja ei tule niin sitten ikinä. Tämä sen vuoksi, että parisielun kanssa ollaan niin samanlaisia ja yhtä mieltä kaikesta. Tämän vuoksi parisuhde parisielun kanssa valitaan vain ja ainoastaan ns. lepoelämässä, koska siitä ei opi yhtään mitään.  :D

Itse en tykkää määrittelyistä näissä asioissa malliin parisielu, kaksoisliekki jne. Meillä on lukemattomia sopimuksia eri sielujen kanssa joka inkarnaatioon ja osa niistä on lyhyempiä kohtaamisia, jotkut taas pidempiä suhteita.

Ihmisellä on vain tarve yrittää määritellä ja hierarkisoida moniulotteisia asioita, jotka eivät ole laitettavissa minkäänlaiseen hierarkiaan tai järjestelmään. Kuuntelin juuri eilen Kryon kanavoinnin vuoden alusta ja Kryon sanoi suunnilleen näin:

'Minulta on kysytty: "minkälainen enkeli oikein olen, arkkienkeli vai mikä, meidän täytyy saada tietää missä kohtaa olet enkeleiden hierarkiassa." Kryon vastasi tähän: Ei ole mitään hierarkiaa, kaikki on samanarvoista, kaikki on yhtä. Nämä arkkienkeli- sun muut hierarkiat ovat ihan vain ihmisen keksintöä ja johtuvat siitä, että ihminen on taipuvainen kehittelemään hierarkioita, systeemejä, vuokaavioita ja muuta sellaista koska elää 4d maailmassa.

Minusta tämä pätee myös niihin sieluihin, joiden kanssa on sopimuksia. Kaikki on samanarvoista, kaikki on  yhtä. Eri sielujen kanssa vain on erilaisia sopimuksia ja nekin ovat kaikki yhtä arvokkaita.

Ihmissuhteiden kohdalla se voi tarkoittaa, että jonkun kanssa on sopimus ensirakkaudesta, jonkun toisen kanssa onnettomasta rakkaudesta, jonkun toisen kanssa avioliitosta ja lapsista, jonkun toisen kanssa perhehelvetistä ja jonkun kanssa parisuhteesta jonka pointti olikin se että molemmilla oli toiselle välitettävänä ihan muuhun kuin parisuhteeseen liittyvää tietoa, jota muuten ei olisi saanut käsiinsä.

Hierarkioiden/järjestysten/nimitysten pohtiminen häiritsee mielestäni itse asiaan - elämiseen ja kokemiseen - keskittymistä. Kaikki merkittävät kohtaamiset ovat ennalta sovittuja ja vähintään niillä on tietynlainen potentiaali tiettyihin tapahtumiin, vaikka se voikin vapaan tahtomme vuoksi muuttua tai jäädä toteutumatta. Tämän enempää ei minun tarvitse tietää.

 ;D Aika suoraviivaista ajattelua! Luulisin, että parisielusuhteessa voi oppia ihan yhtä paljon kuin muissakin suhteissa.

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, mutta kaikki ihmiset eivät kuulu perheeseesi, vaikka pohjimmiltaan olemmekin yhtä suurta perhettä. Minusta olisi aivan mahtavaa kohdata oma parisielu tai läheinen sielunystävä.

Mielestäni hierarkiat, järjestykset ja nimitykset ovat tarpeellisia ja niitä voi käyttää myös rakentavasti kaikkea elämää arvostaen.
:smitten:

Minä vain kerroin ammoin kanavoidun käsitteen parisielusta. Kaikkihan riippuu siitä, mitä parisielulla tarkoitetaan. Niissä kanavoinneissa - ja olen nähnyt tämän muuallakin - parisielulla tarkoitetaan sellaista ikään kuin identtistä kaksosta sielutasolla ja sen nimenomaan tunnistaa siitä, ettei tule konflikteja eikä oppimista, koska kuka sitä nyt peilikuvansa kanssa riitelisi.

Minua ovat aina haitanneet ja intuitiivisella tasolla vääriltä tuntuneet kaikki luokittelut ja hierarkiat. Tämä on moniulotteisuus/fyysinen taso juttu luultavasti: Minulla on taipumus ajatella niin moniulotteisesti, kuin vain fyysiselle tasolle inkarnoitunut voi ajatella. Esimerkiksi kun lähetän energiahoitoa useammille ihmisille kerralla etähoitona, minun on hyvin helppo jakaa itseni useammaksi Eklektikoksi, jotka kaikki hoitavat sitten omaa potilastaan.

Minulle asia on nimenomaan näin:
hierarkiat/luokittelu = fyysisen tason harhan tuottama ilmiö
kaikki on yhtä/samanarvoista = moniulotteinen todellinen universumi, jossa tämä meidän tasomme on pieni 4d koekenttä

Tokihan jos hierarkiota ja määrittelyjä tarvitsee ajatuksia selkiyttämään, niin silloin niitä on hyvä käyttää. Mutta aina kun kysellään näitä 'mistä tunnistaa parisielun/kaksoisliekin/minkävaan' kysymyksiä, minun intuitioni huutaa että asia on epäolennainen ja haittaa sekä elämän kokemista että ihmissuhteiden solmimista.

Entäs jos luulee pieleen jotakuta parisieluksi ja saa itsensä onnettomaan tilaan kun tämä ei käyttäydykään odotetusti?
Entäs jos tavoite on  löytää parisielu ja tulee torpattua tarkoitettuja ihmissuhteita malliin 'ei se kumminkaan ole parisielu?'
Entäs jos tulee vain istuttua pohtimassa sitä kuka on minkäkinlainen pari- tai muu sielu, sen sijaan että menisi tuonne ulos maailmaan ja kohtaisi niitä todellisia ihmisiä joiden kanssa niitä todellisia ihmisuhteita solmitaan?
Entäs jos odottaa parisielun kohtaamista ja luulee jotain ihmeellistä siitä eikä se toteudukaan, koska mitään parisieluja ei ole edes olemassa, vaan vain niitä erilaisia sielunsopimuksia?

Hyvä yleismotto on: Odotukset vähentävät onnellisuutta.

Jos on vaikeita oppiläksyjä, mistä tiedät että kyseessä on juurikin parisielusuhde, eikä jokin muu sielujen sopimus?
Parisielun ei tarvitse edes sanoa paljoa, kun hänen parinsa ymmärtää sen. Kommunikaatio-ongelmat ovat melko varma merkki siitä, että sielut eivät todellakaan ole identtisiä kaksosia, kuten parisielujen oletetaan olevan. Tämä pohjautuu muuten edelleen niihin Michael-kirjoihin (löytyypi kirjastosta) eikä ole minun omaa keksintöäni. Michael-kirjat ovat varsin paljon 4d harhan ja hierarkioiden sävyttämiä, niin  käy usein kun kanava vaikuttaa kanavoinnin sisältöön.

Minulla  naisen kehossa tällä hetkellä olevana ihan samat prioriteetit kuin miehillä yleensä on  ja myös paljon niitä prioriteetteja joita naisilla on. Kuitenkin aina kun kuvaillaan millaisia ovat 'miehet' tai 'naiset' en tunnista itseäni naisten kuvauksista, jotka ovat kulttuurillisen aivopesun läpitunkemia.  Siteeraan Kierkegaardia: Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.

Odotukset vähentävät onnellisuutta: Jos odotat kumppanilta, että hän käyttäytyy tietyllä lailla koska on tiettyä sukupuolta, pätee tuo onnellisuuden vähenemisen laki edelleen. Eikö voisi vain ottaa ihmisiä ensisijaisesti ihmisinä ja yksilöinä?

Vitsit, mun on taas pakko ihailla tuota Eklektikon ytimekästä ja selkeää itseilmaisua.
Olen samaa mieltä, mutta voitte uskoa, etten koskaan osaisi sanoa sitä noin napakasti ja selkeän järkevästi :D

Mun mielestä kaikki on paljon selkeämpää ilman noita luokitteluja.
Siis..kaksoisliekki..se on niinkun sun vastakappale, sielu, joka luotiin just sillon kun sinäkin, sun toinen puoli, vastakohta. Ja sitten on parisielu, mikä lie, joka on justiinsa niinkun sinä? Ja sielunkumppani? Ja sielunsisaret ja veljet? Sielun perhe? Sieluryhmä? WHAT :o

Jos tuo kaikki on tärkeää, niin se selviää kyllä aikanaan ja on tiedossa kuka on kuka :)
Minä en usko kuin sielunsopimuksiin toisten sielujen kanssa, ja toisten kanssa on tehty yhdessä enemmän töitä kuin toisten, ja minusta se on niinkin, että mitä paskamaisemman läksyn sielunkumppanini on minulle luvannut antaa, sen "ylevämmän" se hänestä tekee! Hehän keräävät itselleen karmaa ja elävät kärsimysten täyteistä elämää, jotta voisivat antaa minulle ja muille sieluille ne opetukset joita kaipaamme, ja avaimet onneen. Ehkä se olen sitten minä seuraavassa elämässä, kun asetunkin vaikka mielenterveysongelmaisen alkoholistin rooliin, auttaakseni muita oppimaan.
Suoraan sanoen tunnen liikutusta, kun ajattelen näitä kaikkia sieluja, jotka tässä tutuiksi tiedän, ja jotka aivan selvästi ovat vieneet minua eteenpäin ehjäksitulemisen tiellä. Se ei ole mitään mukavaa ja ihanaa, mutta voi miten arvokasta!

Toki mieli voi mennä solmuun tiedosta, että on olemassa parisielu. Silloin ei varmaankaan kannata pohtia asiaa liikaa tai pohtii sitä rakentavasti niin, että tieto parisielusta vie elämässä eteenpäin.

Elämä oman parisielun kanssa on varmasti ihmeellistä, mutta kuten itsekin kirjoitit, elämä toisten sielujen kanssa on aivan yhtä arvokasta. Jokainen suhde on ainutlaatuinen ja kaikissa sielullisissa suhteissa voi kasvaa ja oppia.
 :smitten:

Voiko tämmösistä olla varmaa tietoa? Muuta kun just henkilökohtasesti ittelleen?
Minä ainakin odotan "sitä oikeaa,"vaikkeivät muutkaan ole vääriä sinällään olleet, ihan oikeita hekin tarkoitukseensa.

No, vastaanpa aloittajan kysymykseen.  :smitten:  En nyt viitsi takertua siihen onko termi parisielu oikea vai ei. Itse törmäsin tämmöiseen tapaukseen silloin, kun en vielä näistä asioista mitään tiennyt, enkä ollut mistään lukenut. Ystävän kautta se jotenkin selkisi mistä oli kysymys, ja tännekin löysin siinä vaiheessa. Ensikohtaaminen tämän henkilön kanssa oli vähän erilainen, kuin kohtaamiset ihmisten kanssa yleensä. Tunnelma oli epätodellinen ja jotenkin utuinen, ympäristö tuntui häviävän. Henkilön "tunsi" heti. Vaikka kyseessä oli aivan vieras ihminen, tiesi heti millainen hän on luonteeltaan - samanlainen kuin itsekin on. Tuntui siis tavallaan, kuin olisi katsonut peiliin. Tunne oli molemminpuolinen. Tämä henkilö lukee ajatuksian, tietää mitä aion seuraavaksi sanoa ja tajuaa jo ennakolta, miten mihinkin reagoin.

Emme ole tavanneet vuosiin, mutta henkinen yhteys on tallella. Silloin tällöin tulee puhelinsoitto, kun tämä toinen haluaa varmistaa, että olen elävien kirjoissa.  ::) Minulla on samanlainen tarve huolehtia hänestä ja "katsoa perään". Mitään normaalia, järjellistä selitystä tälle tunteelle ei ole. Elämme molemmat tahoillamme elämäämme, vaihdamme ajatuksia silloin tällöin. En tiedä osasinko kuvailla. 8)

:smitten:

On vielä yksi juttu, joka saa helposti (mutta turhaan) ihmiset pohtimaan näitä parisielu/kaksoisliekki juttuja:

Puhuin aiemmin niistä sielunsopimuksista. Kun sielut ennen inkarnoitumistaan tekevät sopimuksen vaikkapa parisuhteesta, he sopivat myös ns. tunnistusmerkeistä, jotta varmasti tunnistavat toisensa ja päätyvät yhteen. Ne ovat useimmiten ulkonäköön liittyviä seikkoja. Mitä tärkeämpi painoarvo sielunsopimuksella on, sitä enemmän ja voimakkaampia tunnistusmerkkejä sovitaan.

Niinpä kun kohtaa tällaisen ihmisen, niin syntyy sitten voimakas  tunnistamisen fiilis. Ihmiset luulevat, että tämä on merkki 'parisielusta' tai 'kaksoisliekistä.' Ei se ole, se on vain merkki siitä, että kyseisen henkilön kanssa on jonkinlaisesta tärkeästä suhteesta sopimus.

Komppaan tätä itse. Minulla on tästä myös henkilökohtaista kokemusta, koska olen intuitiivisesti tiennyt aina etukäteen miltä tähän elämään sovittujen suhteiden toisen osapuoli näyttää. Esimerkiksi muistan nauraneeni jo joskus 14-vuotiaana parhaalle ystävälleni, että "Ensi rakkauteni on aivan varmasti tatuoitu, lävistelty, parrakas, iso hevityyppi". Kas kas, mitäs sieltä tulikaan! 16-vuotiaana tavattu ensikumppani olikin lävistelty, parrakas, iso hevityyppi - tiesin hänen nimensäkin etukäteen. Tatuointeja hänellä ei silloin ollut, mutta on nyt. Olemme edelleen tekemisissä ja erittäin hyvissä väleissä keskenämme.

Jeps. Tuo tunnistaminen voi olla aika shokki  :o
Mulla ollu niin moisia kokemuksia näistä tunnistetuista, että seuraavaksi varmaan juoksen karkuun jos tunnistan jonkun :D :D
Ei vaan, pakkohan se on ottaa vastaan mitä annetaan, ja varsinkin, kun uskon että olen läksyni oppinut.