Astro Foorumi

Mistäs sitä lähdetään tutkimaan?
Itsellä esim. nelos huone on tyhjä, kärki oinaassa mutta pääasiallisesti härässä.

 :kuu: :aspect_squ: :neptunus:
on varmasti yksi siitä kertova aspekti  :-\

Mitä muuta voisi näkyä?

No minulla on  :kuu: :kalat: :aspect_squ: :neptunus:, neloshuone tyhjä. Mielestäni tuo Kuu kertoo nimenomaan suhteestani äitiini, että se on ollut hankala. Minulla on  :pallas: :aspect_con: :aurinko:  :jousimies: ja olen aina ollut enemmän "isän tyttö".

Toinen planeetta, joka voisi liittyä vaikeaan lapsuuteen on  :saturnus: tai  :pluto: vaikeat aspektit aurinkoon tai kuuhun tai sijainti kodin akselilla. Mutta siinä missä  :neptunus: voi tuoda päihde tai mielenterveys ongelmia lapsuuteen niin näkisin, että  :pluto: taas voi tuoda jonkinlaista salailua perheessä, ehkä myös väkivaltaa siinä missä neptunus voi tuoda henkistä alistamista.

Toisaalta molemmilla on se yhteinen piirre, että useimmiten asiat tajuaa vasta jälkikäteen. Miettii millainen se lapsuus todella oli. Varsinkin neptunuksen kohdalla, joka itselläni vaikuttaa allekirjoitan tämän. Ajattelin pitkään, että minulla oli ihan normaali lapsuus, mutta sitten selvisi asioita, jotka muuttivat käsitystäni. Jonkinlaista itsesuojelua myös, luulisin.

 :saturnus: :pluto: :aspect_con: :keskitaivas: kyllä löytyy. Voisiko se vaikuttaa lapsuuden ulkoisiin olosuhteisiin tuolta sitten?    ??? Hyppelehdin kodista kotiin ja olin heittopussi. Kukaan ei tahtonut pitää minua ja jouduin olemaan todella itsenäinen jo ihan pienestä.
Molemmat ovat  :aspect_tri: :aurinko: ja pluto  :aspect_kvi: :kuu:

Neptunuts tekee tuon kuun neliön lisäksi  :aspect_sex: :aurinko:

Juopottelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, heitteille jättöä, mitä missäkin.

Sitten  :chiron: on neliössä auringolle, ja  :aspect_sex:  :mars: :venus:
Olisiko sillä osansa sopassa?

Mulla meni kylmät väreet kun luin tätä, koska mun pojalla on just toi  :neptunus:  :aspect_con:  :chiron: :kalat: 4 huoneessa  :aspect_squ:  :kuu: :kaksoset: 8 huoneessa... Lisäksi hänellä on kauheasti  :neptunus: ja  :pluto: vaikeita aspekteja.

Ja kun kuu viittaa äitiin ja äiti on vielä kaksonen, niin teenkö mä mun lapsen lapsuudesta vaikean tai jollain tapaa haavoitan häntä?  :-[
Toivon että en. Yritän parhaani.

Saattaahan tuo vaikuttaa hällä jossakin muualla, niinkus tiedät. Ei tuommosia suoria johtopäätöksiä voi vetää :)
Ihan varmaan monella on näitä aspekteja, mutta ne eivät ole tuoneet lapsuuteen mitään kamalaa, vaan se voi olla toisaalla, tai olla olematta.

Ihana kirjoitusvirhe mulla; Neptunuts  :buck2:

Neptunuts kommentoi täältä myös että Tiigris älä suotta vedä tuollaisia johtopäätöksiä. Pluton ja Neptunuksen vaikeat aspektit nyt voivat kertoa niin paljon muustakin, vastasin vain tähän aiheeseen liittyen. Kun Pluto ym. kumppanit on aina niin hyviä syyllisiä.  :P

Esim. mulla neppari on 6.huoneessa ja sairastelin pienenä paljon ja olin paljon lääkäreiden ja sairaaloiden kanssa tekemisissä. Neptunus voi tehdä myös tuollaista ja kun neliö on kuuhun niin minulla se on ollut hormonitason ongelmia, sun pojallahan on ollut pahoja allergioita mitä olet puhunut. Ne voi näkyä lapsuudessa juuri tuolla tavalla neptunuksen kautta ja sitten kuu liittyy myös vatsaan ja ruuansulatukseen.

Pluton aspekteista en osaa sanoa, koska itselläni ei niitä juurikaan ole kartalla, mutta tuskin pieni kartan omistaja enempää saa niskaansa kuin jaksaa kantaa.

Mun pikkuveljellä muuten on  :pluto: 3.huoneessa, joka liitetään myös sisaruksiin, enkä nyt koe olevani niin kamala sisko.  ;D Ehkä se näkyy siinä, että mulla ja veljellä on hyvät ja läheiset välit, vaikka ei jatkuvasti olla tekemisissä. Siis näinkin voi olla.

 :)

Ehkä pahinta on se että alkaa ennustaan jotain ihmissuhdetta kartan perusteella... Koska sit ne pelot voi käydä toteen, koska uskoo niihin niin kovasti. Kiitos sanoistanne, neptunutsit.  :)

Minulla vaikea lapsuus on mitä tod.näköisimmin  :kuu: :kauris: syytä ja lisäks on niitä kivoja oppositioita iso kasa 1 ja 7 akselilla, ja 1 huoneessa mulla  :uranus: ja  :neptunus: ...
Olin lapsena hyvin hyvin herkkä ja ujo ja tunsin itseni outolinnuksi ja äitini vahvisti sitä käsitystä minussa, puhui et me ollaan outoja.... Mua kannustettiin olemaan nöyrä ja ystävällinen, olinkin sit koulussa se joka käveli jonon viimeiseksi vapaaehtoisena jo 1. luokalla. Sain aina palautetta että käyttäydyn kypsästi ja ikäisiäni ajattelevammin mut tää tarkotti myös sitä et mua kiusattiin paljon enkä osannut puolustautua mitenkään.  :(

Mä tahdon opettaa mun lapsille, et jos joku sua lyö tai haukkuu, niin älä hyväksy sitä. Ei ehkä ole paras ratkaisu lyödä takaisin, mut vielä huonompi vaihtoehto on antaa asian olla. Itseään pitää puolustaa, eikä ole pakko olla kiltti kaikille.

Kuuhilda, musta tuntuu et monilla oinailla on varhainen itsenäistyminen syystä tai toisesta.

 :pallas: :leijona: :aspect_ssx: :ceres: 29  :leijona: :aspect_ssx: :kuu: :pluto: 29 :neitsyt: :aspect_ssx:Child 0 :skorpioni:

 :ceres: :jupiter: :rapu: ,  :kuu: :chiron: :rapu: :aspect_kvi: Child  :vesimies:

Child  :vesimies: :aspect_kvi: :merkurius: :rapu:,  :ceres: Alasolmu  :leijona: :aspect_opp: :kuu: :kuunsolmu: :vesimies:

 :juno: 29 Child 29  :neitsyt: :ceres: 0  :mars: 1 :vaaka:,  :kuu: :skorpioni:

Child 0,  :uranus: rx 1,  :ceres: 1  :neitsyt:

 :ceres: Klotho (syntymä) 29  :kauris:

 :saturnus: 0  :kalat: ,  :chiron: :kalat: 4 huone

Siinä muutamien eri ihmisten kuvioita vaikeasta lapsuudesta.
Ei pitänyt ees syntyä, äiti hylkäs ja muuta mukavaa.

Minä olen kuullut kurjimmat lapsuuden kertomukset henkilöiltä, joilla on  :aurinko:,  :kuu: tai  :askendentti:  :kauris: tai Saturnus haastavassa aspektissa Aurinkoon tai Kuuhun. Hurjia kertomuksia olen kuullut myös  :aurinko: tai  :kuu:  :vesimies::ltä. Kauris-vaikutuksilla on ollut vain yleisesti ottaen kurjaa, mm. niitä vanhempien alkoholiongelmia ja vastuuttomuutta, jotka ovat pakottaneet kasvamaan aikuiseksi muita nopeammin. Vesimies-vaikutteilla on voitu elellä pitkän aikaa suht. normaalia perhe-elämää, mutta sitten on tapahtunut jotakin äkillistä, joka on pistänyt silmänräpäyksessä elämän uusiksi (=pilalle). Yleensä on kyseessä perheenjäsenen äkillinen kuolema, vammautuminen onnettomuudessa, sairastuminen tai katoaminen.

Vahvalla Skorpioni-vaikutuksella voisi olla myös jotain tekemistä kurjan lapsuuden kanssa,  mutta Skorpionit eivät niistä yleensä paljon pukahda.

Karmeimmat kertomukset ovat seuraavilta henkilöiltä:

 :aurinko: :kauris: :aspect_con: :saturnus:,  :kuu:  :vesimies:
 :aurinko: :oinas: :aspect_squ: :saturnus:,  :kuu: :vesimies:
 :aurinko: :neitsyt: :aspect_con: :uranus: :pluto:,  :kuu: :kauris:
 :aurinko: :kauris:  :aspect_squ: :saturnus:, :kuu: :skorpioni:
 :aurinko: :kauris: :aspect_opp: :saturnus:,  :kuu: :jousimies:

Olen aina tuntenut olevani lapsuudessa kovin yksin. Olin yksin myös koulussa, vasta lukiossa sain läheisempiä kavereita ja asiallisempaa kohtelua. Aiemmin minut aina jätettiin porukan ulkopuolelle.
Vanhemmat on olleet ihan normaaleja, mutta meitä perheenä pidetty "outoina", koska ei olla mitään "suuria" henkilöitä - vaan tavallisia. Äitin ja mun kommunikaatio on ollut hankalaa. En koe olleeni äitin tai isin tyttö. Olen ollut yksinäinen.

Mulla on neptunus 5.huoneessa kauriin merkeissä... Neliö kuuhun (vaaka) ja oppositio  :chiron: (ravussa). Neliöi myös marsiin (oinas 9.huone).

Pikkusiskolla taasen pluto 3.huoneessa, kuu ravussa,  :neptunus:  :aspect_kvi: kuuhun... Tuntuu olevan elämä hankalaa, saa toisista syyn omalle hankaluudelleen. Aina ymmärtää asiat niin, että on vaikeaa ja tuntuu tekevän tikustakin vaikeaa...  :o  Hän on vain sellainen.

Hmm, isin tyttöä täytyisi katsoa mitä aspekteja siellä on :)

.. tai sitten äiti ja lapsi ovat sielunkumppaneita.  ::) Äidin vaikutus tulee olemaan varmasti suuri ja sinulla on hyvät mahdollisuudet opettaa hänelle tärkeiksi kokemiasi asioita, yleisö on tod. näk. vastaanottavaista.

Minulla on ollut hieman kivinen lapsuus ja siitä kertonee 4.huoneen  :saturnus:.

Minulla on myös  :pluto:  :aspect_opp:  :kuu:.

Tunnen useamman henkilön joilla on todella ikävä äitisuhde ja näillä naisilla on kaikilla  :neptunus:  :aspect_squ:  :kuu:.
Osalla on myös saturnuksen oppositio tai neliö kuulle.

Kuu kauriilla on kaikilla (tuntemillani henkilöillä) jonkinlainen tunnetrauma äitinsä kautta. Tämä on oikeasti todella osuvasti kaikilla kuu kauriilla jonka tunnen..

Kun puhut tuosta kaurisvaikutuksesta, niin minulla on saturnuksen oppositiot auringolle, marsille ja venukselle ja minä jouduin kasvamaan aikuiseksi ihan liian aikaisin. Olin yksin jo alle kouluikäisenä.
Koen, että jouduin ottamaan itsestäni ja muista vastuun jo lapsena ja vaikka olisin ollut kuinka peloissani ja vaikka olisin kuinka kaivannut vakaata aikuista ottamaan vastuun, niin sitä ei ollut. Joten en itsekään voinut olla lapsi, oli pakko pärjätä ettei vaan aiheuta lisästressiä aikuisille omilla ongelmilla.
Saturnus tie on kivinen tie.

Mutta en ole katkera tai vihainen, olen sitä mieltä, että sen ansiosta olen tänään se mitä olen ja sitkeä kuin piru.

Tulipa vielä mieleeni ystäväni, jonka isä ja äiti antoivat sukulaisille kasvatettavaksi, koska heitä ei lasten kasvatus kiinnostanut.
Itseasiassa ystäväni sanoo, että hänen isänsä pisti äidin valitsemaan joko lapset tai hänet. Isä on kuulemma ihan oikea narsisti ja äiti hänen käsinukkensa.

Joten he antoivat lapset sukulaisille ja häipyivät..

Tällä ystävälläni on neptunus oppositiossa kuuhun. Aurinko, venus ja mars neliöi kuuta, ja neptunus niitä eli t-risti.

Nelosessa ei ole mitään, mutta nelosen kärki on kauriissa.

Saturnus ja jupiter yhtyy toisiinsa 12.huoneen puolella ja yhtyvät askendanttiin, mutta ei tee muita aspekteja.

Mullakin vanhimmalla lapsella on  :neptunus: :vesimies: :aspect_squ: :kuu: :harka:. huone yksitoista.
Aurinko, kuu ja kuunsolmu yhtymässä siellä samassa paikassa.
Mutta oikein merkki ja huonesijainti ei istu siihen, että olisi ikävä äitisuhde?
Onhan hällä ollut kivistä kun on ihmisiä lähtenyt elämästä ja kaikki muuttunut ja muutettu satamiljoonaa kertaa...ja mistä sitä tietää mitä tässä vielä tulee...ja nuo muut muksut ei niin niitä ikävyyksiä ehkä edes muista, mutta tämä herkkänä kaverina ja vanhimpana on saanut eniten kärsiä? Jaaa.

 :oinas:
Ei taida tosiaan olla onnellisen lapsuuden merkki...eikä kauris.
Mullahan on kuu ja DC  :oinas:  ???

Minä syyttäisin enemmän sijaiskotilapsuudesta ja sukulaiselta toiselle heittelystä  :aurinko: :vesimies::stä ja ehkä sitä askendentin Uranusta. Au- tai Kuu-Oinaat ovat usein perheessä kuopuksia, esikoisia tai ainoita lapsia/ainoan lapsen asemassa, mikä asettaa omat haasteensa kasvulle.

Minä laskisin, että tuo  :neptunus: :aspect_squ: :kuu: näkyy vaikeana äitisuhteena nimenomaan naisten kartalla.

Oinaista ja yksinäisestä lapsuudesta niin äitini  :aurinko: :oinas: eli lapsuutensa ja nuoruutensa ainoana lapsena. Kuitenkin muutama vuosi sitten vähän äidin 50v jälkeen selvisi, että hänellä on sisaruksia isänsä puolelta vähän ympäri Suomea ja Ruotsissa. Yksi sisko on vain puoli vuotta äitiä nuorempi. Hänet oli adoptoitu Ruotsiin pienenä ja adoptiovanhemmat eivät olleet kertoneet mitään, mutta tämä nainen oli itse alkanut selvitellä. Tämä tapahtui niihin aikoihin kun äidillä oli menossa tr.  :pluto: IC:llä. Salaisuuksia paljastui. Eikä äitini muuten elänyt isänsä kanssa missään vaiheessa vaan äitinsä ja mummonsa. Isänsä näki kerran parikymppisenä ja nyt kun tämä on jo yli 80 ja huonossa kunnossa. Minä en edes tiennyt, että minulla on vaari vielä elossa enkä ole koskaan tavannut.

Mutta mun mielestä oinaat on aina itsekkäitä oli ne ainoita lapsia tai ei.  >:( Mun veljellä on  :kuu: :vesimies: ja isällä  :uranus: :aspect_con: :askendentti: mutta kummallakaan ei ole ollut mitään paikasta toiseen heittelyä lapsuudessa. Mutta muuten isäni on aina reissannut paljon työn puolesta ja veli taas on ollut myös ulkomailla töissä ja muuttanut nyt aikuisena tosi usein. Tiedän muuten todella vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät olisi eläneet ns. ydinperheessä. Ihmeteltiin jo lukiossa kavereiden kanssa kun kaikkien vanhemmat oli edelleen yhdessä. Mutta ymmärsin jo nuorena, että ei se ydinperhe ole mikään tae onnellisuudesta. Todellakaan.  :buck2: Minä elin fyysisesti hyvin staattisen lapsuuden ja nuoruuden. Nuorena aikuisena ja nyt aikuisena olenkin sitten muuttanut sen edestä. ja opiskellut.  :jousimies:

 :smitten:

 :askendentti: Uranusta minäkin mietin, mutta ajattelin että vaikuttaako se sitten lapsuuteen kovin voimakkaasti, kun on 12 huoneen puolella ja asc muutenkin alkaa toimia myöhemmin?
Tietenkin on uranuksen vaikutuksen alla kun on  :aurinko: :vesimies:  :-\

Toki  :uranus: olisi ehkä paras taivaankappale kuvaamaan tuota paikasta toiseen heittelyä  :-\ Olenpa lennellyt samalla tavalla aikuisenakin sieltä tänne ja täältä sinne :D

Minä olen ollut ainoa lapsi, kuten myös keskimmäinen sisarussarjassa, kaikenlaista kokemusta löytyy.
Ja hyvä on, että sain kokemusta sisaruksistakin, sillä olin oikea hirviö, ennenkö opin jakamaan ja ottamaan toiset huomioon  :buck2:

Tutun kuuloinen lause, tosin minulla siihen ei kytkeydy mitään negatiivista. Lapsena vain kasvaa ja tottuu johonkin ja alkaa pitää sitä normaalina. Oli yllätys kun alkoi tajuamaan ettei tavallaan mikään peruslapsuus ollutkaan. Tosin, en usko vieläkään että olisi olemassa ihmistä jolla ei jotain kuitenkin aina sieltä lapsuudesta löytyisi..
En koe omaa lapsuuttani mitenkään rankkana, vaikka olenkin ollut herkkä ja itselleni rankkoja asioita kohdannut, mutta myös paljon hyvää tukea on ollut mukana. Vanhemmillani on olleet omat ongelmat menneisyydestä ja silloisesta nykyhetkestä, jotka ovat totta kai vaikuttaneet myös minuun, mutta pääasia eli välittäminen on kuitenkin pohjalla aina ollut läsnä. Sen koen yhdeksi tärkeäksi tekijäksi miksi en taaksepäin ajatellessani tunne lapsuuttani ollenkaan rikkinäiseksi. Kukaan kun ei ole täydellinen kuitenkaan.

Kuuni onkin enimmäkseen vain hyvin aspektoitunut, sekä neloshuoneessa ovat ceres sekä jupiter. Luulen, että nämä vaikuttavat juuri sen kautta miten olen kokenut asiat, eikä välttämättä absoluuttisina tilanteina. En koskaan esimerkiksi kokenut muuttamista kamalana asiana, vaikka 12 vuotiaaksi asti aina ½-2 vuoden välein muutettiin. (Uranus on mulla löyhästi keskitaivaalla.) Tosin, pahoja heitteillejättöjä kokemuksiini ei kuulukaan edes.

On minullakin toki hyviä aspekteja kuulle. Esim.   :kuu: :aspect_tri: :jupiter: ja sekstiili  :chiron:

Silti tunnistan jotenkin niin hyvin maurimourulaisen kuvauksesta itseni. Mutta katselin myös uteliaisuudesta onko mulla ja äidillä jotain vaikeita aspekteja synastriassa. En kyllä yhtäkkiä huomannut mitään ihmeellistä. Päinvastoin äidin  :kuu:  :leijona: osuu aika tarkkaan mun IC:lle  :leijona:. Äidin  :jupiter:  :aspect_opp: mun  :kuu:, mutta eihän sen nyt pitäis olla mikään mahdoton.  :saturnus: äidillä on  :jousimies:, jossa minulla paljon planeettoja. Ei tarkassa aspektissa, mutta voisiko tuo pelkkä merkki sitten vaikuttaa niin nihkeästi? Että äitini ei ole oikein koskaan ymmärtänyt minua? Mutta kompositiokarttaa joskus katsoin ja se oli kuvaavampi mielestäni. 6.huoneessa paljon tavaraa, joka tekee kyllä ihmissuhteesta todella raskaan ja työlään ja vähän sellaisen "kun on pakko". Minuakaan ei kuunneltu pienenä eikä mielipiteitäni arvostettu. Teininä olisin kaivannut myönteistä huomiota, sain aina haukkuja tein mitä tahansa ja isä oli meillä kansa paljon poissa. Töissä. Minä en ole koskaan arastellut itkeä muiden nähden, mutta kun kukaan ei lohduttanut niin sitten aika usein nuorena itkin itsekseni. Enkä lopulta edes yrittänyt sanoa mielipiteitäni kun ei niitä kukaan kuunnellut tai arvostanut.

Minullakin on taipumusta lievään kontrollointiin ihmissuhteissa ja se on harmittavaa. Erityisesti, koska tajuan järjen tasolla ettei sellainen manipulointi ikinä toimi tai ainakaan ole kenellekään hyväksi. Mutta joku sellainen epävarmuus, että minusta ei tykätä, jos en ole tietynlainen. Kontrolloin siis myös itseäni ja siksi kai se heijastuu muihinkin. Luulen, että tuo kontrollinhalu tulee siitä mitätöinnistä mitä on kohdannut pienenä. Ei osaa luottaa itseensä eikä toisiin ja se on todella surullista. Eikä minun kohdalla ole helpottanut kyllä iän myötä oikeastaan yhtään.  :-\

Ave, eihän isotkaan muutokset vahingoita tai aiheuta turvattomuutta, jos se perustunne ja ilmapiiri on turvallinen.  :) Minun tapauksessa ei vain ollut näin. Päinvastoin elämä oli ehkä konkreettisesti tasaista, mutta tunteiden tasolla sai olla koko ajan varpaillaan ja varuillaan, että mistä tänään tulee ja kuinka kovaa.  :P

Ei pelkästään muutoksista kuitenkaan kyse, meillä on perheen sisälläkin elämä ollut hieman erilaista, mutta erikoisinta on, että vaikka monet asiat ovat sattuneet, oli vain jokin pieni hetki teini-iässä kun olin katkera niistä. Jostain syystä kuitenkin tiedän sisälläni että ne ovat olleet vain seurausta joistain kipeistä asioista. Ehkä se on sitä perusturvallisuutta sitten siellä olemassa, mistä lie se tunne syntyykään.  :) Olen vain miettinyt, että ehkä koska olen kartaltani yhtä muuttuvaa merkkiä, niin olen vain osannut joustaa kokematta sitä liian kamalaksi. Ja ehkä silläkin on vaikutusta, että kaikkein pahin aika alkoi vasta kun aloin jo lähennellä teini-ikää, ehkä siis sain kuitenkin aika lintukotoisen alkulapsuuden. En muista siitä tosin paljoa jostain syystä..
Pidin kyllä aikoinaan isääni kuin jumalasta seuraavana ja kaikkea hänen sanomaansa lopullisena tuomiona, ja siitä on tullut prosessoitua itsensä ulos. Nykyään on mielenkiintoista nähdä miten isäkin on kehittynyt, hänen mielipiteensä ovat jopa muuttuneet. Jännä tunne, kun kuulee hänen sanovan jotain nykyään mikä kumoaa hänen ennen aina julistamansa. Tulee se kouraisu, että joskus rakensin ajatukseni tuon pohjalle, ja nyt niiltä olisi kokonaan se pohja kadonnut jos uskoisin yhä niin.

Minäkin olen yhtä muuttuvaa merkkiä koko ihminen, luulisi että kaikenlaiset muutokset luonnistuu, mutta onko se sitten toi asc.  :rapu: mikä hanaa vastaan.

Sama juttu pidin isääni kuin jumalasta seuraavana, se on kuulemma jouskareille tyypillistä.  ;D Isältä olen saanut paljon hyviäkin arvoja ja ajatuksia, mutta tottakai aikuisena sitä joutuu muuttamaan ajatteluaan. Ikään kuin suodattamaan sitä lapsuudenkotia. Oli se sitten hyvää tai huonoa, koska kuten sanoit kaikki asiat muuttuu ja ihmiset muuttuu. Ja pitää löytää se oma tapa ajatella ja omat arvot. Kyllä siinä putoaa pohja, jos joku sellainen jota arvostaa ajattelee tietyllä tavalla ja sitten myöhemmin sanoo ihan jotain muuta. Minulla oli lapsena todella paljon sellaista, että sanottiin nyt yhtä ja hetken päästä aivan toinen mielipide. Eihän lapsi sellaista ymmärrä ja joustavuuden sijasta sitä on kuin tuuliviiri. Ja sitten sitä natisee liitoksissaan. Siinä pohja meni aika monta kertaa, niin monta ettei se ikinä oikein ehtinyt muodostua ja siitä olen edelleen katkera. Vaikka ymmärrän tietysti nyt tilanteet ja muut tekijät aivan eri tavalla, mutta... Tuostako lienee johtuu se, että en oikein aikuisenakaan pidä siitä, jos joku hirveästi muuttaa mielipiteitään ja ajatuksiaan. Pelkään sitä, ihan kuin joku teini, jonka täytyy koko ajan varmistella että tykkääthän vielä.  :-[ Tottakai aikuisena näkee sen hyvänäkin asiana, että ihmiset muuttuu, mutta läheisissä ihmissuhteissa se on joskus minulle vaikeaa.

Tämä maailma on sellainen, että jatkuvassa epävarmuudessa täytyy elää. Ehkä se lapsuuspohja on hyvin tärkeä silloin, voi ajatella että joskus sentään asiat olivat selkeitä? Vai onko se sellainen "valhe" mihin kasvaa, että tottuu kuvittelemaan että jokin täällä olisi varmaa ja uskoo siihen myöhemminkin, vaikkei se todellisuutta olisikaan? Ihmisen oma usko ja luottamus ovat kuitenkin tärkeitä ja vahvoja asioita. Ilman niitä kai tuntuisi itsetuhoiselta asettaa itsensä haavoittuvaiseksi epävarman asian edessä, kuten vaikka parisuhteessa?

Kyllä aikuisena jokainen joutuu kohtaamaan elämän epävarmuuden, joku enemmän joku vähän vähemmän, mutta juuri siksi olisi niin tärkeää mielestäni saada edes lapsuudesta sellainen kokemus kaiken järjestyksestä. Usko ja luottamus on isoja asioita, elämän rakennuskiviä ja jos niiden kokemus on häiriintynyt tai särkynyt niin jopa aikuinen kaipaa tukea. Mietin näitä omia henkisiä harrastuksiani ja kiinnostuksen kohteitani, että onko niiden pohjimmainen tarkoitus tuoda järjestystä, johonkin joka on ollut pirstaleina. Kun tämä fyysinen maailma ei tunnu mitenkään järjelliseltä tai turvalliselta niin käännytään sitten henkimaailman puoleen... Ihminen etsii sen luottamuksen ja uskon jostain, vaikka sitten ei näkyvästä.

 :kuu:  :oinas:  :aspect_squ: :uranus: ja  :neptunus:  :kauris:
 :saturnus:  :vesimies: :aspect_opp:  :jupiter:  :leijona: ja  :chiron:  :rapu:
 :saturnus:  :vesimies: :aspect_squ:  :ceres:  :skorpioni:
 :saturnus:  :vesimies:  :aspect_con:  :kuunsolmu:  :kauris: ( 4 orbia)

Ja  :aurinko: :vesimies:  :) Riittääkö?  :D

Meillä on aina korostettu rahan, käytännön järjen ja työn merkitystä, maatilalla kun oltiin. Isäni  :rapu: arvostaa vain kovalla työllä, verellä ja hiellä tehtyä työtä, useimmiten sitäkin vain hänen itsensä tekemänä. Kaikenlainen herkkyys ja mielikuvitus (mm. tunteet tai vastaavat) olivat ajanhukkaa/turhaa. Meillä oli myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa (lähinnä vanhempieni kesken, lapsiin ei koskettu). Kerrankin muistan kuinka isäni halusi "jutella" äitini kanssa vieden tämän makuukammariin ja eiköhän siellä oltu sitten kurkussä kiinni :/ Sain sen onneksi loppumaan rynnimällä huoneeseen ja poraamalla vieressä ettei "tapa äitiä".
Olin silti hassua kyllä suhtkot läheinen isäni kanssa pienenä, luultavasti hain vain kauheasti hyväksyntää ja sellaista.
Vanhempani onneksi erosivat sitten kun olin siinä 4 vanha ja äitini löysi uuden miehen,jonka kanssa on vielä nykyäänkin ja josta minä ja siskoni saimme hyvän isäpuolen :)

Päädyin erossa asumaan  :leijona: äitini kanssa, joka taasen on aina kannustanut minua olemaan rohkasti erilainen ja toteuttaamaan itseäni. Hän mm. osti kalliita taulunpohjia sekä maaleja, kun innostuin piirtämisestä yms. ja maksoi harrastukseni milloin nuorten kuvispajan, milloin savipiirin  :D
Kavereistani sen verran, että niitä minulla oli ihan mukavasti. Olin vain sen verran hassu lapsi,että jäin mieluummin kuuntelemaan aikuisten juttelua, kuin lähdin leikkimään muiden ikäisteni kanssa   :D Välillä sai oikein tuuppiakin, että lähdin tutustumaan muihin ;D
Ala-asteella sosialisoiduin hieman enemmän ja sain paljon hyviä kavereitä mm. parhaan ystäväni  :vaaka: . Yläasteella kävi sitten niin, että porukka päätti jatkaa ilman minua ja jäin yksin vähän ikäänkuin outopalloksi johonkin nurkkaan  :crazy2: Samasta koulusta löytyi onneksi eskarin aikainen ystäväni ja pari uuttakin löysi tiensä elämääni, joten en ihan tyhjiössä lillunut :>
Peruskoulun loputtua kävikin sitten niin ikävästi, että :vaaka: ystäväni kuoli liikenneonnettomuudessa pari viikkoa ennen 15-vuotis synttäreitään  :'(  Se otti koville.

Voisin myös mainita,että koko peruskouluvuosien ajan isälläni ja äidilläni oli ihme kärhämöitä, ja välillä tapeltiin niin oikeudessa kuin minunkin välitykselläni  :) ( "Kerro sille äitilles että PLÄÄPLÄÄPLÄÄ::"  "JAA! Vai sano se niin. No kerro sille isälles että BLAABLAABLAA.."  :idiot2: ;D ) Pari vuotta nuorempi siskonikin kärsi tästä koko touhusta, niin että sai mentaalisia ongelmia :( Hän on onneksi selviytynyt oikein loistavasti ja voi mitä loistavimmin nykyään  :smitten:

Muuttojakin taisi olla nuoruudessani aika tiuhaan,en vain muista niistä oikein mitään :P  Ehkä vain ihan hyvä niin :D