Astro Foorumi

Olen yrittänyt tätä kysyä eräissä muissa ketjuissa, mutta ilmeisesti se hautautuu aina muun asian alle. Ei mikään ihme kyllä, mitäs kysyn niin ujosti :) Nyt keräsin rohkeuteni ja kysyn täällä. 

Mikä se on, kun tuntuu ihmisen lähellä lämpimänä 'kenttänä' joka saattaa väreillä tai sykkiä sydämen tapaan? En tunne sitä kaikkien kohdalla, mutta joskus se on aistittavissa varsin pitkänkin matkan yli (puhutaan ehkä metristä, hetkittäin kyllä pitemmästäkin matkasta), joten kyse ei millään ole pelkästä ruumiinlämmöstä, ja sen aistimiseen ei tarvitse kosketusta ollenkaan. Toisen käsien ympärillä se on erityisen voimakas. Joskus sen havaitseminen on häiritsevä ja ahdistava kokemus, joskus paras sana taitaisi olla pehmeä.

Tahtoisin kyllä kuulla teiltä kokeneemmilta että miltä tämä kuulostaa, vaikka omia arvailuja minulla asiasta onkin. Olisi kiva saada näkökulmaa, että olenko ihan hakoteillä. :buck2:

Luulin aikanaan että ihan kaikki tuon tuntevat, koska muistan selvästi aika nuorenakin tunteneeni sen. No, pari kaveriani hämmentyivät aika syvästi kun puhuin asiasta, eivät olleet koskaan huomanneet vastaavaa. Kyse ei siis ole siitä omasta sisäisestä onnen ja lämmön tunteesta kun on rakkaan ihmisen lähellä, enkä tosiaan ole kaikkiin noihin tyyppeihin myöskään ihastunut. ;D

Kiva etten enää ihan yksin tästä huutele! :) Niin, terveen ihmisen ruumiinlämpö kuitenkin taitaa olla jossain haarukassa 36-37 astetta (ihan pyllytuntumalla tämä - itselläni 36.2, joillakin kavereilla lähempänä 37:ää), tuon luokan heitto ei mun logiikallani tee niin valtavia eroja siihen miten pitkältä lämmön voi tuntea.

Jotain ihmistä voi vaikka halata eikä tunnu mitään kummoisia, kun taas toisen tullessa puolen metrin päähän seisomaan tulee polttavankin kuuma tunne sille puolelle kehoa jota lähempänä hän on.

Yhdyn tällaisiin tuntemuksiin tiettyjen ihmisten läheisyydessä. Tunne ei lämmitä ehkä itseä, mutta jotenkin se vihjaa toisen läsnäolon luonteesta, munsta tuntuu. En ole eskpertti mutta kai se liittyy auraan/on osa ihmisen auran ilmentymää. Ainakin vahvat/hyväntuuliset ihmiset tuntuvat lämpiminä ihmisinä, kun taas huonolla itsetunnolla varustettu ihminen voi tuntua tyhjiöltä - tai kylmältä - kun asiaa tunnustelee. Temmon tätä tekstiä nyt tuulesta niin älkää ihmetelkö.

Ja jotenkin tunne erottuu vielä siitä tunteesta, kun joku ihminen hohkaa ruumiinlämpöä - vaikkapa kuumeessa tai jotain.

Pakolainen kuvailee aika samoilla linjoilla kuin itse olen miettinyt. Just se että ehkä se liittyy auraan, kuten otsikonkin laitoin, ja nimenomaan tuokin juttu, että kovassa kuumeessa oleva ja siten todistettavasti minua selvästi (fyysisesti) lämpimämpi ihminen on ihan eri tuntuinen.

Kertookohan tämä aistimus silti enemmän siitä toisesta osapuolesta, vaiko jostain keskinäisestä mihin tarvitaan molemmilta jotain, kenties tiedostamatonta?

Sykkivänä ja jotenkin liikkuvana olen sen aistinut useammin kuin kerran tapauksissa, joissa on ollut molemminpuolista voimakasta vetovoimaa, ja siis toinen osapuoli on sen sanonut suoraan ja ääneen, ei ole silkkaa helposti hullaantuvan sydänparkani höpökuvitelmaa kaikki  ;) Joskus kyllä olen tuon aistinut vaikkei toinen olekaan myöntänyt yhtään mitään. Sitten jos asiasta on koittanut puhua ja toinen ei ole ollut halukas avautumaan, niin onpas tullutkin hermostunut ja häiritsevä värinä sekaan. ??? Muttttta ehkä ylitulkitsen.

Hih. Meinasin tässä vaiheessa lähettää tämän, sitten näin että yksi uusi viesti tullut ketjuun, ja kylläpäs Suomityttö laittoi jotenkin tosi mutkattomasti oman näkökulmansa  :)

Samoilla linjoilla minäkin olen teidän kanssa. Itsekin tunnen ihmisestä tietynlaisen energian hyvin selvästi, joskus tunnetilana, joskus ainoastaan sinä sykkivänä energiana, mistä Indiumkin puhuu. :) kannattaa vain kuunnella niitä tuntemuksia mitä se meissä herättää ja luottaa niihin, itse olen ainakin huomannut että kehoni reagointi tiettyjen ihmisten energioihin tai auraan on ollut alusta asti oikea, vaikkei sitä olisi heti voinut todistaakaan. Siis että ensitapaamisella olen saattanut tietää, että tuohon tyyppiin ei kannata luottaa ja lopulta se on todistautunut oikeaksi tiedoksi.
Toisaalta joskus täytyy myös muistaa, että tietyt tuntemukset kertovat myös meistä jotain. Miksi joku tietty henkilö ärsyttää sinua, mitä se kertoo sinusta? Heijastaako se jotain piirrettä sinussa, josta et pidä?

Päästään taas ongelmaani, että omien tunteiden ja aavistusten mukaan toimiminen on aika vaikeaa minulle. Tämä kyllä helpottaa perustelemaan sitä itselle, kun muutkin kokevat asioita ihan samoin kuin minä, eli en ole ainakaan täysin omassa mielikuvituksessani tätä keksinyt. :) Ja en minä kiistää voi, ettenkö olisi itsekin aavistanut tämän kautta ihmisistä asioita, jotka olen myöhemmin havainnut ihan todeksi. Tai oikeastaan kaikkein eniten siitä, minkälaiset välit meillä tulee jatkossa olemaan tai miten tärkeä hänestä minulle tulee. Siitäkin huolimatta, että olen monesti pyrkinyt jättämään sen "ihan omaan arvoonsa" ettei tapahtuisi sitä, että kuvittelen jostain ihmisestä jotain ja sitten omalla käytökselläni vahvistan kyseistä asiaa, ja kaikki ihan suotta kun olisi voinut toisinkin mennä.

Ne tilanteet on kyllä ihan hämäriä ja kamalia, joissa ihmisestä saa oikein häiritsevän vahvasti jonkin aistimuksen, mutta hän käyttäytyy ja puhuu ihan ristiriidassa sen kanssa. En tiedä mitä silloin tekisi.

Tuntuu kyllä, että tietyllä herkkyydellä ja elämänviisaudella käsiteltynä tässä on avaimet enempäänkin, en vain vielä tiedä mihin.  :)

Joo, niinhän se on että kun henkilö a kuvailee henkilöä b, se kertookin jopa enemmän henkilöstä a.  :) Ja ihastuminen vastaa johonkin sellaiseen mitä elämäänsä kaipaa.

Kaikki aikanaan. ;) Kannattaa aina kuunnella itseään ja omiaan tuntemuksiaan ja luottaa niihin, mutta ei välttämättä toimia niin "jyrkästi". Jos työtoveri tuntuu vilpilliseltä, niin ei kannata mennä sitä kaikille huutelemaan, mutta kannattaa pysyä varuillaan eikä välttämättä uskoa syvimpiä tuntojaan hänen käsiinsä. :) Maalaisjärjen käyttö vie aika pitkälle myös henkisellä tiellä.