Astro Foorumi

Nyt minä tahtoisin shemale bileisiin 8)
He ovat minusta hyvin hämmentäviä...kattelin heitä äsken televisiosta, ja joka kerta kun kauniin naisen vehje vilahtaa, reaktio on että öh häh?
Tahtoisin tavata sellaisia, jotta voisin selvittää omaa suhtautumistani.

Ovatko shemale ja transu sama? Entäs sitten millainen on hewoman, vai onko sellaisia  ;D
Tahtovatko shemalet olla juuri sellaisia, vai sittenkin naisia?
Eikös niitä vehkeitäkin voida jo leikkauksilla vaihtaa? Miksi niin moni sitten heiluu pilin kanssa? Vai onko se leikkaus vieläin niin haasteellinen tai kallis?
Miten sinä heihin suhtaudut?
Jos menisit naisen kanssa punkkaan, ja sitten löytyisikin pili, mitä tapahtuisi? Tai miehen kanssa, jolla olisikin pimppu?
Voisitko suhtautua yleensä ottain heihin kuin naisiin, mahtavatko he edes haluta että heihin suhtaudutaan siten, vai haluavtko he olla omia erikoisia itsejään, vai onkohan heissä kumpaakin sorttia?
Onko kellään kokemuksia? Tuttavia?

 :crazy2:

Tää shemale - juttu tuli sexeterassa vai mikähän nyt mahto tarkalleen sen ohjelman nimi ollakaan, mutta kohta tuon jälkeen sinne tuli kuviin kyllä melkonen heman hewoman  :) Niin bodattu nainen että oli kropaltaan kun mies jolle oli laitettu silikonit ja oli naisten vehkeet jalkovälissä. Ehkä se on sitten shemalen vastine noin niinkun toisinpäin?

Sukupuoli on juuri mielentila, ja useimiten se taitaa olla neutraali?

Varmaan nimenomaan on kyse siitä mitä ko. henkilöstä itsetään tuntuu, hän on juuri sitten sitä....tosin ilman miestä tai naista peilinään ei voi varmaan täysin ilmentää sukupuolisesti sitä mitä on, tai ainakin pyrkii olemaan  ???

Sitäkin mietin että riittääkö heille täysin kumppanuus toisen samanlaisen, vaikka nyt shemalen kanssa, vai tavoittelevatko he sen tavoittelemansa sukupuolen vastakkaista sukupuolta, jotta voisivat olla tyytyväisiä? Vai mahtaakohan tämäkin olla ihan yksilöllinen juttu?

Hmm... mä en kyllä itseäni koe sukupuoleltani neutraaliksi. Haluaisin kovasti olla kurvikkaampi, naisellisempi. Rakastan vyötäröltä ja selästä istuvia paitoja (pitäisin tissipaitoja jos olisi ne tissit) ja pitkiä liehuvia hameenhelmoja, nautin hiusten letittämisestä ja kihartamisesta. Toisaalta en todellakaan jaksa meikkailla itseäni joka päivä vaikka kulmakarvat pidänkin siistinä. Silti yksin ollessani minulle on ihan selvää, että olen nainen.

Mutta sitten se sosiaalinen puoli. Naisryhmässä en useinkaan tiedä milloin on minun vuoroni puhua, ja keskustelu on jotenkin väärän rytmistä minulle (nettikeskusteluissa tätä ongelmaa ei onneksi ole  ;D ). Tunnen myös ajoittain näyttäväni jätkältä, että naisten vaatteet ja varsinkin meikit istuvat toisille paremmin. Jotenkin monen naisen kanssa kahdestaankin on olo, että vaikka molemmat vilpittömästi yrittää olla toisilleen mukavia, jokin jää koko ajan puolin ja toisin menemättä perille. 

Toisaalta ne naiset, joista tulee minulle läheisiä ystäviä luonnossa, ovat yleensä tavalla tai toisella huomattavan kaukana stereotyypeistä mutta ihan tyytyväisiä tilanteeseensa. Kenties viihdyn heidän kanssaan siksikin, koska koen sen yhdistäväksi asiaksi? En minäkään erilaisuuttani itke silloin, kun en ole nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa se korostuu.

Miesryhmässä mukana olo taas onnistuu paljon paremmin, jopa hekin joskus nauravat että "unohdin että sinäkin olet siinä, olet niin 'one of the guys'". :) Naistenlehtien "vältä tekemästä näitä juttuja miesten kanssa jos haluat tulla ymmärretyksi"-listat eivät kolahda kotiin ollenkaan, koska ei minulla tule edes mieleen tehdä useimpia niistä.

Niin ja olen kyllä useammin kuin kerran ollut ihastunut naiseen, mutta en oikeastaan halua viedä sitä käytännön tasolle suhteeksi saati petipuuhiin. Mutta tuo että mitäs jos paljastuisi että mies olikin miehen elämää elävä nainen... olisi se tosi outoa. Vaikea kuvitella kyllä tilannetta kun ei ole kohdalle sattunut.  ???

 ;D ;D ;D
Ai karmee totuutta!

*A*
Kah miten selkeä asia :) Noinhan se menee  :smitten:

Mutta entäs sitten nämä jotka niihin leikkauksiin päätyvät?
Transvestiitteja, joiden aurinkomerkki on kenties  :kauris:  :buck2: ;D 8)

Hmmm.
Minä nyt jäin miettimään tätä milloin ilmentää sisäistä miestään ja milloin naistaan. Kun eihän esim. ehostaminen ole pelkästään feminiininen juttu? Vai onko?
Kyllä mulla oli joskus rajuja fiiliksiä, ja vedin pikaisesti naaman pakkeliin ja tukan pystyyn ja lähdin metsästämään munaa. Eikö se ole aika maskuliinista toimintaa? Vai vain vihaista? Voiko viha olla feminiinistä? Vai onko se aina maskuliinista?
Ja sitten näin yh:na, ensin halailen ja lohdutan jotakuta joka on saanut kipeää, ja seuraavaksi arvovaltailen koko konkkaronkan ruotuun. Siinä nyt on feminiininen ja maskuliininen, eikö?
Kuitenkin minä ilmennän molempia puoliani nimenomaan naisena.
Ja mitä mahtaakaan  :mars: :aspect_con: :venus: :kalat: tehdä minun feminiinisyydelleni ja maskuliinisuudelleni ?
:uglystupid2:
Nyt loppuu. Hukun kysymyksiin ja hukutan muutkin :D :D

Eli siis transihmisiksikö heitä tulee kutsua?

Mietin jo tuossa, että käyn tuolla transtukipisteen sivuilla ja koetan löytää jonkun tapahtuman, joka sattuisi passelisti :)
Kivaa siellä olisi aivan varmasti vaikken sen kummemmin asian kanssa tutuiksi pääsisikään.

Minun kyselyäkö tarkoitit?

En kyllä menisi keltään henk.koht. utelemaan kuitenkaan  ;D

Kyselen siksi kun en tiedä, ja olen tämmöinen hyväntahtoinen hölmö vain  :)
En olettanut että se on se koko juttu, mutta ajattelin, että eikö se olekaan kaikille tärkeää, joillekin vain, ja niin siis ilmeisesti on.

:D
Okei, asia pihvi  :)

Mun mielestä on ihan höpönpöppöä että lapsuus tai traumat tai joku tuommonen vaikuttais mihinkään. Siätähän ne aina sanoivat enenn, että homot tuli homoiksi, koska kotona oli yhtä sun toista ja huonot olot  :o
Ei sillä ole mitään vaikutusta, ihminen on semmonen mikä on. Menneilä elämillä saattaa kyllä hyvinkin olla oma osansa.

Niin ja tuommosessa ajatuksessa on jo semmonen lähtökohtakin, että olis oikein olla hetero, ja kaikki muut mallit on väärin.
Se on aika ikävä lähtökohta.

Kas, väärinkäsitys :)

Mutta siis samaa mieltä, ei se lapsuus kaikkeen pääse vaikuttamaan, vaikkakin tosi moneen, ja suureen asiaan kylläkin.

Kyllä ne lapsuusajat on varmaan suunnitellu sellaisiksi, että ne antaa eväitä, jotka tukee tätä matkaa tässä elämässä, hyvässä tai pahassa...ei ne asiat varmaan ole mitenkään eriteltävissä, vaan kulkevat käsi kädessä.
Esim. mun lapsuuteni ajoi mut huonoihin suhteisiin, joiden kautta saatoin löytää itseni, mutten ehkä olisi kestänyt sitä matkaa, ellei minulla olisi " varastossa " sitä mitä minä olen aiemmissa inkarnaatioissani itselleni voimavaroiksi kasannut  :-\

Vai tipuinkohan kärryiltä?

Juuri tossa kohtaa Freud ja Jung lähti eri suuntiin. Freudin mielestä kaikki johtui lapsuudesta ja patoumista, Jungin mielestä taas kollektiivisesta alitajunnasta.

Olen samaa mieltä siitä, että lapsuus tuskin vaikuttaa seksuuaaliseen suuntautuneisuuteen, mutta esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena vaikuttaa aivan varmasti seksuaalisuuteen ylipäätään. Heteroseksuaalisuus on "normi", mutta se ei tarkoita etteikö siihenkin kohdistuisi paineita ja todella suuria odotuksia, joita ympäristö, media ja kulttuuri lietsoo koko ajan. Paitsi seksuaalisuudesta niin myös sukupuolesta on vahvat stereotypiat, joita toitotetaan joka puolella ja sitten jos ei oikein tunnista itseään siitä niin voi tuntea olevansa ulkopuolinen. Eikä tällä taas sitten tarvitse olla mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa.

Sillainhan se lapsuus voi seksuaalisuuten myös ikävästi vaikuttaa, että jos olet vaikka homoseksuaali, ja sulle opetetaan ja tuputetaan ja painotetaan että heteroseksuaalisuus on ainoa oikea vaihtoehto ja muu on sairautta, pahaa ja väärin...niin sitä voi sitten yrittää itseään pakottaa siihen muottiin ollakseen sitä mitä pitää, ja siitähän seuraa paljon ongelmia. Onhan näitä.

Ehkä transut (tai shemalet kuten tässä keskustelussa kutsuttiin) haluaa olla juuri sellainen kuin on.
Minun mielestäni jokainen voi olla ihan sellainen kuin haluaa olla; homo, transu, puoliksi mies, puoliksi nainen, nainen, mies, androgyyni jne..

Itseasiassa, mielestäni suomessakin voisi olla useampi sukupuoli, kuin vain mies ja nainen. Jossain päin Aasiaahan on olemassa kolmas sukupuoli jonka voi valita, jos ei koe kuuluvansa mieheksi tai naiseksi.

Ehkä on aika rajottunutta, että on vain kaksi sukupuolta. Miksi vain ne olisi ne oikeat. Eikö jokainen voi olla mitä haluaa?

Mielenkiintoista!
Intiaanit rulettaa!!!  :)

Mikä tämmöinen kolmas sukupuoli oikein on?  :o Kiinnostaa vaan tietää, kun itse en pahemmin koe itseäni sen kummemmin naiseksi kuin mieheksikään, tai sanotaanko, että olen aika sukupuolineutraali. Nainenhan siis biologisesti olen, ja ihan perus-hetero, eikä siinä mitään ongelmaa, mutta henkisesti ja luonteeltani olen melko androgyyni. Ei siinäkään mitään, mutta joskus tuntuu, että on vaikea löytää edes täältä tasa-arvon onnelasta samankaltaista kumppania, kun aina on ne tietyt sukupuolirooli-asenteet jossain taustalla. Vihaan niitä!