Astro Foorumi

Mun on pakko sanoa, että on ollut eilisestä asti todella ahdistunut ja epämukava tunne energiakehossa.. Tänään jotenkin analysoin sen tunteen, että jotain todella pahaa on tapahtumassa maapallolla/tapahtuu juuri tällä aikaa, mutta emme vain tiedä siitä vielä.. Toivottavasti olen väärässä.

Eilen kun kyselin ihmisiltä, niin monilla muillakin oli ollut tätä tunnetta, mutta ajattelin sen vain johtuvan talvipäivän tasauksen energioista..

Mutta Hyvää Joulua kaikille jokatapauksessa ja rakkaus tulee lopulta voittamaan <3

- Henri


edit.


Ainoa mitä nyt itselle tuli mieleen on tämä, että Äiti Maa itki ja jotkut meistä sen tunsivat erityisen voimakkaasti, kun ydinsaaste on Alaskan hylkeitä alkanut teurastamaan..

http://enenews.com/diseased-seals-abnormal-brain-growths-undersized-lymph-nodes-found-russia-canada-walruses-next-6-photos-map

http://enenews.com/reuters-dead-diseased-seals-alaska-tested-fukushima-radiation-suffering-bleeding-lesions-hair-loss-photo

Musta tuntuu, että aika monet jollain tapaa tuntee, että Fukushima on vasta alussa.. Ja sieltä kokoajan sylkeytyy niistä savupiipuista plutoniumia ja muita ydinherkkuja, mitkä kulkeutuvat myös tänne Suomeen. Mutta koska säteily on virallisesti jopa terveellistä, niin ei se haittaa ketään eikä asiasta puhuta mediassa.

Silloin onnettomuuden alkuaikona Amerikassa nähtiin alle 1-vuotiaiden kuolleisuudessa jopa 50 % nousu Philadelphiassa. Vaikka viranomaiset väittivät, että mitään vaaraa ei ole. Niin nyt on varmistettu, että pelkästään Amerikassa Fukushima on tappanut jo 14 tuhatta ihmistä. Mikä on varmasti alikanttiin, kuten aina tällaiset tutkimukset väärennetään mahdollisimman paljon. Että sopii sitten miettiä, että paljonko täällä Suomessa on jo kuollut ja tulee kuolemaan sen takia, että ihmiset vaan haluu kattoo salkkareita ja syödä murhattuja ja kidutettuja eläimiä raatomarketeista. Että koska tää luonnoton systeemi saadaan kaadettua? Ei ainakaan silleen, että nämä asiat jätetään sivuun.

http://www.eutimes.net/2011/12/14000-us-dead-in-14-weeks-after-fukushima-meltdown/

Tässä linkissä on aika hyvin tiivistettynä Fukushiman tapahtumat, suosittelen jakamaan ihmisille jotta joskus saadaan niin paljon ihmisiä tajuamaan se totuus, että tää luonnoton systeemi on este ihmiskunnan kehitykselle ja uhka elämälle tällä planeetalla:

http://erilainen.wordpress.com/2011/03/15/japan-ydinvoitelu/

Hmm.
Mikä on sun motiivi kertoa tuollaista?

Maapallollahan tapahtuu koko ajan jotain pahaa, suoranaisia kauheuksia.

No siksi kysyn, koska minä sain toisen käsityksen kertojan syystä, mutta saatan olla väärässäkin.

Kyselin tästä jo eilen ihmisiltä, mutta sitten päättelin sen vain johtuvan talvipäivän seisauksen energiosta.. Mutta tänään tunne oli edelleen ja jotenkin selvempäni, tutkiskellessani sitä niin tuli vain sellainen tunne kuin jotain pahaa olisi tapahtumassa/tapahtuu..

Maailmassa tosiaan tapahtuu vaikka mitä, mutta ei ole ennen ollut tällaista tunnetta koskaan. Ja tosiaan tästä ovat muutkin kertoneet, joten kyse ei ole pelkästään minusta.

Myös minulla on ollut jotenkin 'hankala' ja raskas olla. En kuitenkaan välttämättä heti ajattelisi, että jotain pahaa on tapahtumassa. Voihan kyse olla myös vanhan taakan paino tai muu, joka pitää alitajuisesti käydä läpi, mutta vapautuminen häämöttää jo.

   Ainahan sitä jottain pahhaa tapahtuu,niinko nytkin tuolla eteläsuomessa. Kolme ihmistä menetti hengen.Kaks heistä oli lapsia.. :-[
   Heidän äitinsä kuoli myös.  :-\  :'( Aatellu, et mikä saa ihmisen tekemään tuommosta.  :( :-[

"Projektio (lat. proiacere 'heittää eteen') eli sijoittaminen on psykologian ja psykiatrian käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen tai muuhun ulkoiseen kohteeseen. Projektio kuuluu ns. defenssimekanismeihin. Asianosainen ei välttämättä ole tietoinen projektiostaan eikä oivalla, että hän havainnoi omaa psyykkistä todellisuuttaan ikään kuin se olisi objektiivista todellisuutta.Kyseiset mielensisällöt koetaan usein torjuttaviksi, ja ne saattavat ärsyttää tai ahdistaa asianosaista itseään. Esimerkiksi omat ahneusyllykkeet voidaan sijoittaa vaikkapa juutalaisiin, ja asianosaisesta näyttää siltä kuin juutalaiset todellakin olisivat ahneita.lähde? Myös toiveita ja unelmia voidaan projisoida."

(Lähde: Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_%28psykologia%29)

Jotain pahaa on tapahtumassa...

Mikä on pahaa? Kuka määrittelee tämän pahan? Jokainen varmaan ihan omalla asteikollaan. Se mikä on toiselle pahaa voi olla toiselle hyvää. Varmasti sinä Tähtisielu netistä tai uutisista keksit tuon pahan, mitä nyt ajat takaa. Varmasti osaat sysätä syyn pahoille tuntemuksillesi jollekin sinusta ulkopuoliselle taholle, eikä tulisi mieleesikään katsoa peiliin näitä tuntemuksia tutkiskellessasi.

Anteeksi vaan mutta tuollaiset höttöiset "musta tuntuu" -pahanlietsonnat ovat hieman arveluttavia.

Oletko nyt ihan varma Tähtisielu, että observoit koko yhteisen kollektiivimme energioita, vai ihan vain omiasi?

Ja ihan vaan off the topic, Tähtisielu, näetkö maailmankaikkeudessasi mitään positiivista, mitään rakkaudellista? Onko mielestäsi maailmassasi mikään hyvin?

Ja vielä loppukevennykseksi: Entäs jos on päässyt käymään niin, että nuo ikuisesti pahuudessa marinoituneet Illuminaatit ovatkin päässeet vaikuttamaan tietoisuuteesi Tähtisielu niin, että he ovat saaneet alitajuntasi toimimaan heidän agendansa mukaan, eli lietsomaan pelkoa ja ahdistusta kansaan, jotta sitä olisi helpompi ohjailla ja pitää marionetteina.  ;)

Tähtisielu todellakin toimii hyvänä peilinä. Enhän koskaan näe häntä itseään, vaan omien linssieni värittämän kuvan hänestä; kuvan osasta itseäni. Sellaisen, joka herättää voimakkaita reaktiota, sellaisen osan itsestäni, jota minun on opittava rakastamaan ja hyväksymään sellaisenaan.

Iloista ja rakkaudentäyteistä Joulumieltä toivottaen,

Ikuinen Trikki

Minä taas tulen aina ja ikuisesti kysymään, että miksi? :)
Teon syys voi muuttaa koko teon merkityksen.
Minun ensimmäinen reaktioni tästä jutusta oli pelko; hui kamalaa! Tietenkin se on vain minun oma reaktioni ja oma ongelmani.
Kun palsta on selvänäkö ja ennustukset, eikä vaikka kahvitupa, tuli mieleen, että onko tässä taustalla vain tahto pelotella ihmisiä syyttäsuotta, koska vaikka jotain pahaa hirveyttä sitten tapahtuisikin, mitä itua on tälläisessä?

On eri asia kertoa omista fiiliksistä, unista, näyistä tms, mutta jos tarkoitus on vain levitellä epämääräisiä uhkakuvia lepattelemaan ties minne, sen voisi jättää hyvin tekemättäkin.


Ja asian poikasena; muutenkin ärsyttää se, että asioiden annetaan aina vain olla. Silläkin on saatu paljon pahaa aikaan jos vaikka onkin vältytty eripuralta.
Kukkikoot vaan kaikki kukat vaikka sen ojaan kyljelleen kuolleen mansikin yllä, mutta jos vaikka tuoksuvat liikaa niin että minua alkaa aivastuttaa, sanon siitä. Tuskin se mitään muuttaa, mutta onpahan ainakin sanottu, jos vaikka haluaisivat tuoksua hieman vienommin, jottei seuraavakin ohilkulkija saa aivastuskohtauksia.

 :smitten:

Kuvittelen ymmärtäväni mistä puhut. Minullakin on ollut tuollaisia tuntemuksia sekä nyt että monta kertaa aiemminkin. Toistaiseksi omat tuntemukset ei ole koskaan osuneet yksiin muiden ihmisten tuntemusten kanssa, eikä oikein uutistenkaan kanssa. Mutta mutta... En ole monenkaan kanssa niistä puhunut, ihan yhden tai parin kanssa vaan. Ja toisekseen, emmehän me uutisista näe kuin pienen valikoidun kaisteleen maailman asioita. Siellä ei koskaan kerrota mistään energiamuutoksista tai kulissien takaisista toimista, eikä varmasti edes kaikista niistä näkyvistäkään asioista jotka todella vaikuttavat yleisiin energioihin.

Mistä sen sitten erottaa mikä on omaa tunnetilaa ja mikä yleistä? No yksinkertaisesti vertailemalla tuntemuksia yhdessä! Täällähän meitä on! :)

Minusta tuntuu aika ikävältä jos aina heti aletaan syyttelemään pelottelusta ja negatiivisuudesta kun joku ottaa puheeksi tällaiset asiat. :(  Siinä ilmapiirissä ei paljon innosta kertoa omista tuntemuksistaan.

Toivon että voisimme kaikki ihan neutraalisti kertoa tuntemuksistamme ja tunnustella niiden aiheuttajaa avoimin mielin.

Minä olen ainoastaan kysynyt. En syyttänyt ketään.
Kaksi eri asiaa.

Ok. Myönnetään että valitsin turhan voimakkaan sanan eli 'syytellä'. Eikä tuo paljon haittaa jos joku aidosti kysyy. Se vain tuntuu tylsältä että keskustelu näissä aiheissa aina menee siihen että pohditaan aiheeseen nähden toisarvoisia asioita. Enkä nyt tarkoita vain tätä keskustelua vaan monia keskusteluja vuosien ajan useammallakin "vaihtoehto"-foorumilla.

Kyllä tavallaan ymmärrän että jos itse ei näe aloittajan motiivia, niin sen saattaa haluta selvittää. Minulla vain ei ollut suurempia vaikeuksia tunnistaa sitä. Ehkä pitäisi aina lisätä aloitusviestin loppuun pieni huomautus tyyliin "Motiivini on: ______________________, Motiivini ei ole: ___________________".

Hyvä kirjoitus, Iridianna! :)  ( :'( )

Se oli ensimmäinen reaktio, siksi aloinkin miettiä, miksi moinen?
Ei se päälle jää, en pelkää maailman pahuuksia, kun ei siitä ole mitään hyötyä, vaikka panikoisin päivät pääksytysten :)

Minä olen niin herkkä, että välttelen paljon  uutisiakin, ja olen myös suojannut itseni kaikilta näiltä yleisiltä nega-viboilta, koska olisin aivan takussa koko ajan muuten. Maailma on paha, ja kamaluuksia sattuu.
Muistan kun joskus luin vahingossa jonkun jutun, jossa vauva oli tungettu pakastimeen ja löydetty sieltä...en muista elävänäkö vielä vai kuolleena, mutta surkeana kuitenkin. Näin siitä pitkään painajaisia ja se ahdisti ja suututti; turhaan.
Minusta tuntuu sitten aina, että minun pitäisi voida asioille jotain. Täysin järjetöntä.

Nykyään menen yleensä sekaisin vain kuusta, ja tuo kuunpimenys oli aika hankala viimeksi. Mutta se on minun aivan henkilökohtaista tasapainottomuuttani, mikä on ihan hyväkin kokea, ja ehkä ne asiat jotka nousevat pintaan saavat jotain selvyyttäkin siinä.

Minussa on nousukuu sellainen vika, että minä kysyn :D  Mottoni voisi olla: tulipahan sekin selväksi :D
Ehkä parempi kuitenkin mennä sillä, että jos joku jonkin syitä miettii, niin kysyy vain ;) eihän kenenkään täydy mitään selitellä muille, jollei tahdo :)

Tuohan on hieno ominaisuus eikä mikään vika! :)  Hyvä motto. O0  Maailma olisi paljon parempi paikka jo sillä jos kaikki uskaltaisivat kysyä silloin kun ei tiedä.

Ei minustakaan ole vika, mutta joistakuista aina joskus on :D
Mikä lie nousujouskari siellä  pistää etsimään totuuksia  :)

Niin muuten minäkin välttelen aika paljon uutisia. Netistä niitä vähän selailen, se on jotenkin vähemmän paha. TV-uutiset on pahimmat, eikä radiouutisetkaan mitenkään ylevöittävä tapahtuma ole. Kyllä ne isoimmat tapahtumat aina kuitenkin kuulee jostain vaikkei itse seuraisikaan.

Minusta tuntuu että tunnen sellaisia semi-kollektiivisia energioita. Tarkoittaa että suunnilleen kotikaupungin alueelta tai ehkä se on pienempi tai isompi alue. Esim. hiihtolomalla olen usein aistinut että sunnuntai-ilta ei ole ahdistava, ja juuri silloin kuin täällä on se loma alkamassa. Ehkä en vain jotenkin ota vastaan mitään koko planeettaa koskevia energioita, tai sitten en osaa tunnistaa niitä tai liittää niitä mihinkään. Monesti tuntuu ihan typerältä kun aistii jotain muttei mitenkään pääse kiinni siihen mikä se on. Eikä tosiaan koskaan ole jälkikäteenkään tullut tietoon että "no niin se oli se ydinvoimalaonnettomuus/tsunami/...".


Musta taas tuntuu joinain niinä hetkinä että olen kajahtamassa. :crazy2:  Kun ei kukaan muu tunne samoin. Sitten kun olen yrittänyt keskustella esim. täällä, on tullut vain syvä hiljaisuus...  No, tietääkseni en ole vielä kuitenkaan kajahtanut. ::)

Oi kunpa katoaisikin!
Mutta eihän se katoa sillätavalla, ei.
Mutta ei se katoa sitenkään, että minä ahdistun kaikesta maailman kurjuudesta. Sehän vain hitusen lisää sitä. Ainoa jolle minä jotain voin, on oma elämäni ja oma tonttini ja oma ympäristöni, ja silmät kannattaa pitää auki sen suhteen, ja muuttaa maailmaa paremmaksi vaikka nyt sitten hymyilemällä vastaantulijoille, sekin on jo jotain  :smitten:

Ainoa mitä nyt itselle tuli mieleen on tämä, että Äiti Maa itki ja jotkut meistä sen tunsivat erityisen voimakkaasti, kun ydinsaaste on Alaskan hylkeitä alkanut teurastamaan..

http://enenews.com/diseased-seals-abnormal-brain-growths-undersized-lymph-nodes-found-russia-canada-walruses-next-6-photos-map

http://enenews.com/reuters-dead-diseased-seals-alaska-tested-fukushima-radiation-suffering-bleeding-lesions-hair-loss-photo

Musta tuntuu, että aika monet jollain tapaa tuntee, että Fukushima on vasta alussa.. Ja sieltä kokoajan sylkeytyy niistä savupiipuista plutoniumia ja muita ydinherkkuja, mitkä kulkeutuvat myös tänne Suomeen. Mutta koska säteily on virallisesti jopa terveellistä, niin ei se haittaa ketään eikä asiasta puhuta mediassa.

Silloin onnettomuuden alkuaikona Amerikassa nähtiin alle 1-vuotiaiden kuolleisuudessa jopa 50 % nousu Philadelphiassa. Vaikka viranomaiset väittivät, että mitään vaaraa ei ole. Niin nyt on varmistettu, että pelkästään Amerikassa Fukushima on tappanut jo 14 tuhatta ihmistä. Mikä on varmasti alikanttiin, kuten aina tällaiset tutkimukset väärennetään mahdollisimman paljon. Että sopii sitten miettiä, että paljonko täällä Suomessa on jo kuollut ja tulee kuolemaan sen takia, että ihmiset vaan haluu kattoo salkkareita ja syödä murhattuja ja kidutettuja eläimiä raatomarketeista. Että koska tää luonnoton systeemi saadaan kaadettua? Ei ainakaan silleen, että nämä asiat jätetään sivuun.

http://www.eutimes.net/2011/12/14000-us-dead-in-14-weeks-after-fukushima-meltdown/

Tässä linkissä on aika hyvin tiivistettynä Fukushiman tapahtumat, suosittelen jakamaan ihmisille jotta joskus saadaan niin paljon ihmisiä tajuamaan se totuus, että tää luonnoton systeemi on este ihmiskunnan kehitykselle ja uhka elämälle tällä planeetalla:

http://erilainen.wordpress.com/2011/03/15/japan-ydinvoitelu/

Anteeks, nyt on pakko nostaa tää, koska just tona päivänä 22.12, mulla oli tosi paha olo, enkä yhtään tiennyt miks. Luulin että oon sairastumassa tai jotain. Arvatkaa vaan, säikähdinkö kun luin tän topicin - en nimittäin ole mikään kamalan taikauskoinen ihminen. Mut ehkä kyseessä on vain sattuma.

Onkohan joulun aikana ja tuossa loppuvuonna avautunut jokin uusi 'portaali', vai oliko tämä jokin vanhojen energioiden tiivistymä, joka meni maapallon läpi vai mikä... Putosin itse vähän ennen joulua todella syvälle omaan itseeni. On näitä muuntuneita tietoisuuden tiloja tullut harjoiteltua ennenkin ettei niin kamalasti enää pelottanut, mutta outoa se oli - kuin jokin toinen todellisuuden taso. Vaikea selittää. Se oli vähän kuin kuoleman kokemus - todella sananmukaisesti syleilin sisäistä pimeyttäni. Tuntui että ihan kaikki se mitä olen, on nyt otettava itseen takaisin, mitään ei saa jättää pois, estää tai tukahduttaa. Kävin kuin filminauhalla läpi elämääni tunnetasolla. Tuntui, että nyt on pakko kertoa totuus itselle aivan kaikesta. Möyhennettävä sisäinen pelto joka puolelta. Tuntui, että edellisten elämien energiatkin vain tulivat ylös ja ne oli pakko elää läpi ja kehossa kokea. Eteenpäin ei vain pääse muuten. Vanha, kaikki mikä estää itseä oikeasti elämästä, on jätettävä taakse. Itselle vaikeita ja kipeitä asioita tuli katsottua, mutta samalla löysin valtavaa voimaa. Prosessi jatkuu yhä, eikä varmasti ole ihan hetkessä ohi, huh! Nyt kylläkin koen oloni jo selkeämmäksi, mutta onneksi on vielä tämä viikko lomaa, niin voin antaa aikaa tälle sisäiselle...mikä se sitten on...yhdeksi tulemiselle. Ei ihmisenä oleminen ainakaan tylsää ole... :) Onko täällä muillakin ollu tämäntyyppinen joulunaika...taika... :crazy2: ;)

Aikaisemmin olen hyvin vahvasti vaistoillut energioita, esim oman kaupungin tai maapallonkin tasolla. Olen myös pelästynyt reaktioitani ja vaistoamiani asioita. Toisaalta täällä risteilee niin valtavasti energiavirtoja, että riippuu varmaan siitä, mihin niistä keskittyy, mitä sitten loppujen lopuksi aistii. Jotenkin en osaa enää uskoa pahuuden hirmuiseen voimaan maailmassa, vaikka uutiset ym pauhaisivat mitä. Me näemme vain pienen osan siitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Nykyään yritän olla niin, etten enää niin valtavasti vaistoilisi, se on välillä todella rasittavaa. Mutta eipä se aina onnistu. Jostain kumman syystä huomaan usein käyväni samoja asioita läpi itsessäni ja elämässäni, kuin mitä sitten tulee esille kanavoinneissa, henkisillä foorumeilla yms. Jokin syvä kollektiivinen yhteys tässä on oltava mitä milloinkin käymme läpi. Enkä osaa nähdä näitä vaikeitakaan sukelluksia syvyyksiin ja kipuihin pahoina. Ajattelen, että ne ovat tarpeellisia, jotta pääsee taas eteenpäin johonkin uuteen. Ehkä näitä asioita todella pitäisi jakaa enemmän, että saisi tukea omille tuntemuksilleen. Herkkiä ihmisiä täällä on pilvin pimein ja jo se, että saisi jakaa kokemuksiaan, helpottaa. Kuulisi ainakin sitten, että muillakin on pöljä olo - kimpassa hauskempaa :D.

Onneksi Kryonilta tuli muuten uusi kanavointi joulun aikaan, se selkeytti ainakin minua hiukkasen.

Mietin yhä vähän tätä asiaa, ja oli pakko tulla vielä kirjoittamaan. Itselläni tuona päivänä oli todellakin tosi syvä ahdistus ja paha olla. Se alkoi aika lievänä ja sitä olotilaa on vaikea kuvailla. Muistan että laitoin soittorasian soimaan, ja tuli yllättäen sellainen olo kuin istuisin tosi läheisen ihmisen hautajaisissa, mutta en osaisi itkeä. Sellainen ahdistunut ja väliinpitämätön omasta hengestä. Iltaa mennessä se alkoi mennä pahemmaksi, ahdistus kasvoi lähes kohtuuttomaksi ja mikään ei piristänyt, itkinkin pari kertaa ilman syytä. Oudointa tässä on ehkä se, että minulla on hyvin harvoin tälläinen ahdistus, eikä ole ollut koskaan näin suurena. Silti mitään ei tapahtunut? Mietin yhä mistä asia voisi johtua, sillä yleensä pieneenkin ahdistukseen löytyy tulevaisuudessa syyt, mm. siskoni ajama kolari jonka takia olin hieman ahdistuneen oloinen.

Minulla oli myös todella ahdistava olo juuri tuona päivänä. Mutta olisiko kyseisen päivän energiat tuntuneet vaan erityisen voimakkaina, ja nostaneet siten jokaisen omia tunteita pintaan tavallista voimakkaammin? Eli juuri niin kuin Aminthir ja Marie kirjoittivat. Itse koin tuon päivän juurikin henkilökohtaisena kriisinä, en maailmanlaajuisena.

Minullakin oli joulun alla todella paha ja ahdistava olo. Koitin selittää sitä sillä, että olin nukkunut huonosti, mutta ei se edes sen piikkin mene, erittäin huonoissa fiiliksissä sinnittelin.

En kirjoittanut mitään muistiin, mutta päivät 21-23. joulukuuta olivat kurjia. Mitään 'isoa pahaa' ei kuitenkaan tapahtunut. Ja toivottavasti se nyt ei ollut mitään esimakua siitä, mitä vuoden päästä tapahtuu, vaan negatiivisten karmojen polttamista.

Nukuin muuten koko joulupäivän, olin noiden kummien ahdistuspäivien jäljiltä aivan lopussa (kiva perhejoulun kannalta).

Mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia. Itse en nyt edes muista mitään erityistä 22. päivältä. 23. oli syvältä, mutta kaikelle löytyi ihan normaali selitys.

Toisaalta voiko olla niin, että vaikka löytyykin arkinen selitys, niin liikkeellä voi olla jotain energioita jotka vaikuttaa siihen että tapahtuu niinkuin tapahtuu? Eli miksi joinain tiettynä päivinä monet ihmiset kertovat esim. tulleensa kohdelluksi huonosti?


Selvennän vielä hiukan aiempia tekstejä ettei jää mitään väärinkäsityksiä.



Sitä vain että toki useimmiten tunnistan että paska olo johtuu ihan itsestä tai joskus muiden toiminnasta. Sanoisin että varmaan jotain 95% on ihan selvää. Olisi aika hälyttävää jos aina pistäisi syyn kosmoksen niskoille vaikka melkein aina vika löytyy korvien välistä, joko omista tai toisten. Kuitenkin jää pieni osuus sellaista jolle ei löydy selitystä vaikka miten kääntelisi.

Tosiaan. :2funny: