|
Otsikko: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 11.02.2012 00:39:39 Olen ihmetellyt suunnattomasti, miksi minulla on nyt ainakin muutaman viikon ajan tullut nukkumaan mennessä sellainen kummallisen surullinen olo ja pienoinen ahdistus. ??? En käsitä sitä lainkaan, että miksi ja mistä johtuu, sillä ennen olen aina mennyt mielellään ja hyvillä mielin nukkumaan sillä rakastan nukkumista ja sitä, että pääsee hetkeksi täältä pois muihin maailmoihin, matkaamaan henkenä jne. Nyt jostain kumman syystä koen kuitenkin näitä tunteita aina vähän ennenkuin menen nukkumaan. Menen kyllä silti edelleen ihan mielelläni nukkumaan näistä tunteista huolimatta, mutta en nyt ymmärrä tätä. :idiot2: Osaako kukaan sanoa mikä vaivaa, mistä tämä voisi mahdollisesti johtua?
Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Kuuhilda - 11.02.2012 09:08:14 Noku mullakin ollu itkuherkkyyttä nyt jonkun aikaa...ihan kaikesta.
Ja siis oon nukkunu sikeesti, täysin unia näkemättä, mutta viime yönä olin hirmuisen levoton ja teki mieli lopettaa koko nukkumistouhu ja nousta keskellä yötä puuhaamaan jotain... Ja sama juttu tyttären kanssa... Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 11.02.2012 12:12:28 Mulle nousi sellainen tunnelma että sinulla ei ole mitään hätää ja olet hyvin rakastettu ja ei ole syytä huoleen. Nyt ilmeisesti tapahtuu jotain muutoksia henkisillä tasoilla ja se saattaa saada aikaiseksi näitä tuntemuksia. Ympärilläsi on rakkaita ja tukea antavia tahoja ja että olet turvassa. Hmm.. Jonkulainen uusi ns vaate tai viitta asetetaan harteillesi henkimaailmassa ja olet astumassa uuteen aikaan (jonkinlainen vihkimys ja paljon porukkaa paikalla). Hieman on nää näyt vielä hiomisvaiheessa mutta toivottavasti sanoo sinulle jotain. Toivottavasti olosi helpottuu pian :smitten: :'( :angel: :D :smitten: Kiitos. Tämä tulee nyt niin osuvasti tähän hetkeen. Olen ihan tässä maailmassakin saanut eräänlaisen vihkimyksen hiljattain ;) ja nyt tuo kaikki henkimaailmassa tapahtuvakin vain niin loksahtaa kohdalleen. Liikuttunut ja kiitollinen. :smitten: Nyt ymmärrän taas paremmin näitä tunteita. Sitä kun ei itse omassa elämässään useinkaan näe metsää puilta... ::) Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: SanctAstra - 11.02.2012 21:49:42 Minulla ei ole sen kummallisempaa surumielisyyttä, mutta epämääräistä matalentoa ja jopa negatiivisia tuntemuksia: kiukkua, jopa raivoa. Viimeksi tänään muutamia tunteja sitten. Onneksi osasin kanavoida ne tunteet tekemiseen. Mutta olipa kyllä tosi inhottava fiilis.
Ja mikä oudointa, olen nukkunut erittäin huonosti jo useamman viikon, vaikka yleensä nukun kuin tukki joka yö. Ei ole kivaa sellainen. Ei ollenkaan. >:( Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 11.02.2012 22:08:51 Kumma juttu, RV. Minulla oli samaa eilenillalla. En nukkunut kummoisesti koko yönä ja itkeä tirautinkin siinä puolen yön maissa kun pelasin tietikalla spiderpasianssia. Olen viime ajat muuten nukkunut erinomaisesti joten ihmettelen tuota kauhiasti. Yleensä tuommoiset jutu edeltää jotain maailmalla sattuvaa kamaluutta. En ole itkenyt vuosiin tai edes vuosikymmeniin tuolla lailla ilman syytä. Niihin aikoihin itkin kovin kun se myrkkyvuoto tapahtui siellä Bhopalissa ja onhan niitä muitakin saman tason kamaluuksia. Noku mullakin ollu itkuherkkyyttä nyt jonkun aikaa...ihan kaikesta. Ja siis oon nukkunu sikeesti, täysin unia näkemättä, mutta viime yönä olin hirmuisen levoton ja teki mieli lopettaa koko nukkumistouhu ja nousta keskellä yötä puuhaamaan jotain... Ja sama juttu tyttären kanssa... Minulla ei ole sen kummallisempaa surumielisyyttä, mutta epämääräistä matalentoa ja jopa negatiivisia tuntemuksia: kiukkua, jopa raivoa. Viimeksi tänään muutamia tunteja sitten. Onneksi osasin kanavoida ne tunteet tekemiseen. Mutta olipa kyllä tosi inhottava fiilis. Ja mikä oudointa, olen nukkunut erittäin huonosti jo useamman viikon, vaikka yleensä nukun kuin tukki joka yö. Ei ole kivaa sellainen. Ei ollenkaan. >:( Nyt on näköjään monenlaista liikkeellä... ::) Voimia teille kaikille. :smitten: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 11.02.2012 22:21:28 Kiitos Myelene :smitten:
Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Kuuhilda - 11.02.2012 23:15:03 Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu :) En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut :-\
Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan. Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: SanctAstra - 14.02.2012 22:47:36 Juu on kyllä oma kasvu kiihtyvällä vauhdilla mennyt eteenpäin ja värähtelyt taas nousussa, kun sähkölaitteet reistaa mun lähellä. Ehkä se pettymys muihin ja näiden muiden ihmisten kasvuun hidastavasti vaikuttava pelko saa mut olemaan negatiivisten tunteiden kanssa tekemisissä.
Numerologisesti mulla on menossa päätöksenteon (tilinteon) vuosi, joten kaikki vanha ja kulunut inventoidaan päätökseen. Ei ole herkkua se. Mutta pakollista kuitenkin. ??? Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Hiisitär - 14.02.2012 22:57:02 Minulla samanlainen surumielisyys ja ahdistus (jota pienimuotoiseksi paniikkikohtaukseksikin kutsun) on liittynyt aina energiatason nousuun. Kaikkein voimakkaimmillaan tunne on vastannut tunnetta siitä kuin odottaisi kuolemaa. Se harhan verho todellisuuden ja tämän fyysisen maailman välillä aukeaa likaa. Tajuaa aivan liian konkreettisesti ja selvästi, että mikään tässä fyysisellä tasolla ei ole totta - tuntuu siltä kuin näkisi unta tai olisi jumissa jossain väärässä paikassa.
Tällaisina hetkinä (joita muuten eräs henkisesti voimakas ystäväni kokee myös ajoittain) olen aina pyytänyt henkimaailmaa sulkemaan verhoa. Sanonut, että en kestä vielä näin suurta energian nousua. Se on auttanut aina. Uskoisin, että meitä testaillaan aina välillä, että miten valmiita olemme nousemaan seuraavalle askelmalle. Voimme itse päättää olemmeko valmiita vai tarvitsemmeko vielä valmistautumisaikaa :) Minulla tuli tällainen vastaan ensimmäisen kerran joskus 2007 syksyllä ja se kesti kolme päivää. Seuraavan kerran "kohtaus" tuli monen vuoden päästä kahtena päivänä. Enempää niitä ei ole onneksi ollut. Viesti on ilmeisesti mennyt perille ;) Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 14.02.2012 23:08:23 Minulla samanlainen surumielisyys ja ahdistus (jota pienimuotoiseksi paniikkikohtaukseksikin kutsun) on liittynyt aina energiatason nousuun. Kaikkein voimakkaimmillaan tunne on vastannut tunnetta siitä kuin odottaisi kuolemaa. Se harhan verho todellisuuden ja tämän fyysisen maailman välillä aukeaa likaa. Tajuaa aivan liian konkreettisesti ja selvästi, että mikään tässä fyysisellä tasolla ei ole totta - tuntuu siltä kuin näkisi unta tai olisi jumissa jossain väärässä paikassa. Tällaisina hetkinä (joita muuten eräs henkisesti voimakas ystäväni kokee myös ajoittain) olen aina pyytänyt henkimaailmaa sulkemaan verhoa. Sanonut, että en kestä vielä näin suurta energian nousua. Se on auttanut aina. Uskoisin, että meitä testaillaan aina välillä, että miten valmiita olemme nousemaan seuraavalle askelmalle. Voimme itse päättää olemmeko valmiita vai tarvitsemmeko vielä valmistautumisaikaa :) Minulla tuli tällainen vastaan ensimmäisen kerran joskus 2007 syksyllä ja se kesti kolme päivää. Seuraavan kerran "kohtaus" tuli monen vuoden päästä kahtena päivänä. Enempää niitä ei ole onneksi ollut. Viesti on ilmeisesti mennyt perille ;) Voi, kyllä... Juuri noin... Itse olen kyllä nyt kokenut että olen valmis ja annoin luvan, hyväksyin asioita. Helppoa ei ole, mutta bring it on. :D ;D :angel: :smitten: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Eklektikko - 15.02.2012 10:31:49 Ehkä kaikenlaiset energiamuutoksiin yms. liittyvät tunnetilat tulevat esiin illalla, koska kroppa laskee unen tuloa valmistellessaan välittäjäainetasoja muutenkin iltapuolella. Esim. masentuneet ja ahdistuneet ihmiset raportoivat usein, että se olo on hankalin juuri iltaisin.
Niin että jos joku energiamuutos tms. hankaloittaa oloa niin sitten kun tähän lisätään se normaali välittäjäainetason vuorokausivaihtelu, niin reaktiot energiamuutoksiinkin sitten huomaisi parhaiten iltaisin? Minä kun niin tykkään yhdistellä maalista ja hengellistä yhteen. :) Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Hiisitär - 15.02.2012 14:07:08 Tasojen nousussa on aina se hyvä puoli, että voi tosiaan pyytää hidastamaan vähän sitä tahtia, jotta ehtii itse mukaan. En ole kokenut, että oma kehitys/elämä olisi kärsinyt siitä, kun on pyytänyt vähän hitaampaa avautumistahtia pahimman iskiessä kohdalle. Vähän kuin joku sohisi halogeenivalolla silmiin ja pyytäisi, että jos nyt vähän pienempää voluumia siihen valoon, että ehtii silmät tottua ja sitten hiljaksiin valoa lisää ja lisää. ;D
Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: trius - 17.02.2012 10:02:36 Sitäkö tämä ahdistus ja mielen harhaileminen ja haikeus sitten onkin? Vanhan jättämistä ja uuden aloittamista? Sitä olenkin odottanut jo kauan ja jos sitä nyt tulee, niin voi miten ahdistavaa ;D
Eilen illalla oli todella 'pelokas' olo nukkumaan käydessä, ihan outoa. Unia olen nähnyt noin kaksi viikkoa joka yö, aamulla muistan jotain, enää en niin tarkasti. Mitenhän tästä pääsisi eteenpäin ja kohti ihanampia tunnelmia? :idiot2: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Artemis - 17.02.2012 10:22:53 Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu :) En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut :-\ Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan. No perhana kun aloin jo kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni :D Voiko se olla niin, että minunkin suunnaton työahdistukseni liittyy siihen, että olen muuttunut niin paljon, ettei tuo työ enää palvelu minua mitenkään? Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Kuuhilda - 17.02.2012 20:47:07 Artemis:
Minusta se vois olla justiin tuollaviissiin. Sun täytyy mennä eteenpäin? Ja *Marie*: Uskon että on antoisaa kuljeksia tätä polkua yhdessä henkisen ystävän kanssa :smitten: Ja varmaan tosiaan ystävät kehittää toisiaankin? Mulla ei semmosta oikein ole, ja siis voi miten ihanaa se sitten on kun joskus kohtaa jonkun jolle voi näistä jutuista puhua ilman, että tulee tuomituksi imbesilliksi ja omituiseksi :smitten: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.02.2012 23:20:13 Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu :) En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut :-\ Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan. No perhana kun aloin jo kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni :D Voiko se olla niin, että minunkin suunnaton työahdistukseni liittyy siihen, että olen muuttunut niin paljon, ettei tuo työ enää palvelu minua mitenkään? Hyvin mahdollista, että uusille urille vain. :coolsmiley: :smitten: Minä ainakin huomasin että on tietynlaista haikeutta, ikäänkun jättäisi jollekin asialle hyvästi ja muistelee niitä aikoja hyvällä mielellä kuitenkin. Tähän liittyy se että kun näin vanhoja henkisen alan kirjoja tuolla netissä niin ajattelin että voi että, ne oli sitten aikoja ne. Kateltiin ystäväni kanssa vanhasta VHS kasetilta yhtä hänen haastetteluaan ja todettiin siinä samalla kuinka paljon asiat ovat muuttuneet, kuinka me itse ja henkinen tiemme on muuttunut vuosien saatossa. On muuten ihana kasvaa henkisen ystävän kanssa, siinä sitä huomaa kuinka asiat muuttuu ja kuinka paljon sitä sitten loppujenlopuksi omaksuu uusia asioita vaikka välillä tuntuu että ei etene millään ja vuosien jälkeen voi sitten kuitenkin sanoa että on edistynyt :smitten: [/color][/i]:smitten: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Lilli - 18.02.2012 10:56:40 Täytyy sanoa, että itseäni ei hirveästi sureta eikä ahdista, eikä untakaan ole vaikea saada.
Sain melkein 2 vuotta sitten lapsen, ja sen jälkeen on luonnollisestikin pitänyt keskittyä enemmän maallisiin asioihin, mutta henkisistä asioista on lapsen syntymän noussut pintaan entistä voimakkaammin jälkeen ilo ja huumori. Työn puolesta koin jo viime vuoden mahdollisuuksien vuodeksi (pitkästä aikaa) ja tälläkin saralla positiivinen kehitys jatkuu. Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Kuuhilda - 20.02.2012 06:44:24 Ja *Marie*: Uskon että on antoisaa kuljeksia tätä polkua yhdessä henkisen ystävän kanssa :smitten: Ja varmaan tosiaan ystävät kehittää toisiaankin? Mulla ei semmosta oikein ole, ja siis voi miten ihanaa se sitten on kun joskus kohtaa jonkun jolle voi näistä jutuista puhua ilman, että tulee tuomituksi imbesilliksi ja omituiseksi :smitten: Olen hyvin kiitollinen hänelle ja parille muulle ystävälle. He kaikki ovat koetelleet ja auttaneet minua matkassa eteenpäin :smitten: Toivottavasti Kuuhilda löydät vielä jonkun ystävän jonka kanssa jakaa näitä hörhöjuttuja ja onneksi löysit tämän foorumin :smitten: Ehkä löydän ehkä en, mutta toivotaan :) Tosin sillä yksin taivalluksellakin voi olla joku erinomainen funktio, vaikkei sitä itse näekään :) Ja juu, onneksi löytyi tämä foorumi :smitten: Ja KV; oon kanssa moensti tullu siihen tulokseen että oon itte niin omituinen otus, ettei semmosta ystävää löydykään, joka olis aivan täysin samalla aaltopituudella :uglystupid2: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 21.02.2012 23:11:45 Ei ymmärrä, tämä vain jatkuu... :-\
Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 22.02.2012 22:54:48 Voi harmin paikka :-\ Koitahan jaksella kaikesta huolimatta! :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Varjotar - 15.11.2013 17:47:54 Sitä on taas, täälläkin. :'(
Otsikko: Vs: Surumielisyys ja ahdistuneisuus nukkumaan mennessä Kirjoitti: Rakkauden enkeli - 17.11.2013 17:33:59 En muista edes milloin, mutta jossain vaiheessa tämä meni ohi ja ei enää ole ollut tuollaista surumielisyyttä ja ahdistuneisuutta nukkumaan mennessä. ::)
|