Astro Foorumi

Minä oon tätä pohdiskellu.
Lasten unethan on yleensä hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä. Johtuuko mistä?
Ja yleensä ne mistä puhutaan, ovat sitten painajaisia. Miksi lapsilla on niin paljon painajaisia? Mihin se liittyy?
Joskus pohdittiin että käyvät omaa taisteluaan, tai pikemminkin että heistä käydään taistelua. Mihin suuntaan kallistuvat?

Keskimmäisellä lapsella on hyvin vilkas unimaailma, ja hän on oppinut hallitsemaan uniaan niin, että kun joku mörkki meinaa syödä hänet, tai saada kiinni tms. hän pystyy palaamaan omaan sänkyynsä, ja ei ole enää mitään hätää. En ole varma, herääkö hän, vai palaako unessa omaan sänkyynsä   ???
Hänellä myöskin toimi unisieppari. Levottomat yöt loppuivat.
Ja heti, kun se hajosi, ne taas alkoivat. Tosin, en varmaksi tiedä, mistä johtuu, mutta toimi kuitenkin.

Vanhin lapsi ei muista uniaan juuri ikinä eikä ole kärsinyt painajaisistakaan.
Kun sitten muistaa, ne ovat olleet enneunen omaisia. Symbolisesti kerrottu, mitä tuleman pitää, vaikka hän ei itse pysty sitä niistä näkemään, minä vain olen niin tulkinnut.

Ei ehkä voi sanoa niin jyrkästi, että hyvä, tai paha?
Mutta erilaiset vaikuttavat voimat, energiat, ovat ottamassa heitä polulleen ja he ovat ottamassa näitä energioita polulleen,tai sitten ovat ottamatta, ja siitä syntyy tämä painajaismaailma.
Siis etsivät omaa polkuaan, ja on monta vaihtoehtoa, ja kaikkia ei voi ottaa.

Usein on kyse unista, joissa jahdataan. Eli olisiko juurikin tämmöinen ei toivottu suunta, energia, tai joku jonka lapsi tahtoo torjua, se mörkö, joka siinä unessa jahtaa...tai vaikka sitten toivottukin mutta lapsi ei ole vielä valmis?
 ???

Niin. Kasvu ja kehitys...ehkä käsi kädessä, täällä, ja myös unimaailmassa ???

En ole kyllä minäkään törmännyt kirjoihin, sen paremmin kuin keskusteluihinkaan. Jotenkin ajattelisin ettei lasten kanssa päde ihan sama unissa mitä aikuisilla, jotenkin ovat vielä niin kesken.
Lapsena on läpikäytävä hirmuisen vaikeita läksyjä jo ihan täällä, tässä jokapäiväisessä elämässä, vaikka se julmaa  onkin.
Samaten voisi olla unimaailmassa :/ Mutta ehkä tosiaan lapsille riittää ihan tämä puoli läpikäytäväksi, siinäkin on työsarkaa.
Eroaako unimaailma siinä mielessä tästä todellisuudesta täällä?

Kerrotko lisää Rakkauden Valo? :)

Minusta lapset prosessoivat tunnetiloja unissaan.
Heillä ei välttämättä ole tunteille nimiä ja unessa ei ole kontrollia, joten mieli laukkaa ja yhdistelee asioita mielivaltaisesti.
Ja kyllä heidän unimaailmaansa vaikuttavat paljonkin tv-ohjelmat.
Ne jäävät helposti visuaalisina kuvina mieleen ja koska heillä ei ole vielä käsitteellistä ajattelua,
niin ne tunnetilat, kuvat tulevat hyvin konkreettisina unissa.
Kun ei käsitä ja kuitenkin tuntee, niin eikö siinä ole samaa kuin aikuisen ahistuksessa?
Miksei se silloin lapsella olisi painajainen unissa?
Teini-ikäiset saattavat unissaan purkaa vihaansa esim. vanhempiinsa.
Keholla on tarve päästä psyykkiseen tasapainoon?

No joo, RV, kun vielä lapsesta on ollu kyse, niin aika rankkoja hommia oot etees saanu  :-\
Ei tosiaan taida olla ihan yleistettävä juttu. Mutta et varmasti ainoakaan.

Minä tein lapsena itselleni vaistomaisesti valkoistavaloa hohtavan lasiarkun itseäni suojaamaan, mielessäni tietty, ennen kuin kävin nukkumaan. Tämä siksi, ettei vampyyri näkisi minua, kun kurkkaa sänkyyni. Sitten usklasin nukahtaa.

"Lasiarkussa" oli liukuva, kaksiosainen kansi ja se päällimmäinen kansi liukui toisen päälle, jotta arkkuun saattoi pujahtaa ja sitten se toinen kansi liukui vartalon yläosan päälle. Olin piilossa valkean valon keskellä. Vielä tänäkin päivänä muistan, millaisen arkun tai sukkulan itselleni mielikuvin loin.

 :)

Lasten unet ja unimaailma on muakin mietityttänyt viime aikoina. Keskimmäinen poika näki just näitä "örkki syö mut"-unia, mutta ne on ilmeisesti jääny pois, kun sanoin että päättää heti nukkumaan mennessä ettei aio nähdä niitä unia  :D.
Mutta vanhin poika (10v.) näkee kuulemma toistuvasti unen jossa hän on pihalla ja näkee siellä karhun, jota pakenee sisälle. Ja kun sitten hetken päästä avaa oven kurkistaakseen onko karhu siellä vielä, karhu hyökkääkin kohti, ja siihen unet aina loppuu. Pihan ympäristö on kuulemma ihan prikulleen samanlainen kuin oikeastikin on, paitsi koirien häkki ja koirat puuttuu.

Mielenkiintoinen uni 6v lapsellani;
Hän oli huoneessa, jossa kaikki oli metallia. Seinät ja lattiat ja katto ja kaikki muukin.Sieltä meni kaksi aukkoa pois; toinen vihreä, ja se oli hyvien unien aukko, ja toinen violetti/musta, pahojen unien aukko. Hän yriti mennä vihreästä aukosta, mutta violetti musta veti väkisin puoleensa.

Tämä oli siis painajainen, heräsi pelästyneenä yöllä :(

Mutta nuo värit...miten osuvat.
Entäs tuo metalli? Mitä se meinaisi?
Jotain kylmää, eikä ainakaan mitään hyvää?

Minä näin lapsena erään mieleenpainuvan unen/painajaisen, jota on aina välillä tullut mietiskeltyä vanhemmallakin iällä.
Siinä unessa olin meidän pellolla, siitä vierestä meni pieni metsätie.. yhtäkkiä huomasin että tieltä tulee minua kohti iso valkoinen hevonen, pelästyin sitä ja olin kääntymässä takaisin pellolle päin kun huomasin siihen maahan hiekalle piirretyn ison kolmion jonka keskellä oli silmä. Lähdin juoksemaan takaisin pellolle ja kotiin päin, mutta kompuroin koko ajan ja tuntui kuin joku olisi yrittänyt saada minua kiinni.

Oli mielenkiintoista tajuta vanhempana että mitä tuo kolmion sisällä oleva silmä meinaa. (:

meillä nuorin lapsi (4v) näkee aika usein painajaisia.. säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta siis usein.  ja olenkin pohtinut että miksi niin usein näkee pahaa unta, telkkarista ja tietokoneelta ei mtä tahansa kattele, joten ei kai johdu siitäkään... paitsi lapsihan voi painajaisen saada vaikka sadusta!!  mutta mistäpä nuita tietää..  mutta olen miettinyt pitäisikö iltaisin pojan kanssa tehdä vaikka jotku "rituaalit" että tänä yönä ei tule pahoja unia  :angel: 

kun ei isommat lapsemme ole nuin hirveästi painajaisia nähneet ikinä (toki jokainen on yksilö)
oon jopa joskus miettinyt kokeeko poika unihalvauksia (ruukaakohan lapsilla edes olla niitä??)  kun poika herätessään ihan tosissaan pelkää ja ei meinaa koko loppuyönä uskaltaa nukahtaa ainakaan jos ei oo aikuisen vieressä, ja yhteen aikaa ei millään olisi halunnut nukkumaan, ei niin millään, sanoi aina kun pelkää niin hirveästi sitä että näkee yöllä pahaa unta.

 

Hmm. Tulee mieleen, miten itse en pienenä halunnut nukahtaa (ja pelkäsin myös Nukkumattia, juoksin karkuun kun se Pikkukakkosen lopussa kaivoi hiekkasäkkinsä esiin) koska pelkäsin niin kovasti painajaisiani. Joitakin unia muistan yhä mitä pienenä näin, esim. susilauman joka jahtasi minua hiekkatiellä synkän kuusimetsän reunassa, kunnes putosin tosi syvään ojaan ja heräsin tömähdykseen.

Toisessa unessa mikä nyt tuli mieleen, istuin meidän vihreällä lattialla pinkin penkin edessä ja violetti-harmaa-raidallinen pilvi tuli sellaisesta ikkunasta sisään mitä ei oikeasti ole. Lätkäisin sitä kädellä ja se olikin kova. Huusin että hyi!  :crazy2:

Verta oli myös unissa aina välillä, ja pelkäsin sitäkin. Kerran ainakin äiti tuli herättämään kun itkin unissani, ja uni oli verinen, tosin veri tuli valkoisesta pistorasian tyyppisestä laatikosta jota minun oli pakko katsella pihan toiselta puolelta kottikärryillä istuen.