Astro Foorumi

Siis tulin tänne eilen koska mielenkiintoa mm. ennustuksiin on aina ollut mutta minulle ei ole koskaan ennustettu. Edelleen epäilen ettei voi olla mahdollista nähdä esim.korteista mitään omaan elämääni liittyviä asioita ja silti joku "sisäinen ääneni väittää vastaan".

Miksi tulin tänne nyt sitä en tiedä...vaiston varassa nytkin kirjoitan..
Olisiko joku niin ystävällinen ja ennustaisi minulle elämäni ensimmäisen kerran?

Näyttää siltä ettei kukaan uskalla ottaa riskiä..   :'(

Tiedän että täällä on ihmisiä jotka ennustuksen voi tehdä mutta niin kauan kun epäilen en rahojani turhaan ennustuksiin laita..kun vain saisin epäilyt häviämään siitä tässä kyse.. Osaako kukaan täällä katsoa edes jonkun kohdan elämästäni??

Joo anteeksi väärät sanani.. :) Olisin kiitollinen jos joku katsoisi ja antaisi toivoa..  :smitten:

Hei Iserena  :)

Kyllä on totta tuo että näkeekö kukaan todella elämääni,ehkä ei.. ja toivolla tarkoitan mitähän mahtaa tapahtua rakkausrintamalla vai tapahtuuko mitään  ;) Se taitaa ihmisiä kiinnostaa yleensäkin aika paljon..  ;D


Niin mahtaakohan kukaan edes nähdä minusta mitään  :-[

Olet aivan oikeassa.. mutta ei se ole tärkein asia tässä vaan haluaisin että joku katsoisi minulle ihan mistä elämänalueelta vaan!

Onko näihin oikeasti luottamista vai ei sitä haen takaa?!?  :)

Ennustaminen on mahdotonta.
Vaikka katsoisin sinun tilannettasi selvänäköisesti, näkisin vain sen, mitä on odotettavissa tämän hetkisten valintojen perusteella. Heti kun teet uuden valinnan, tulevaisuutesi muuttuu.

Ennustaminen on sama juttu, kuin jos menisit Helsingin rautatieasemalle ja ennustaisit jokaiselle junaan nousijalle heidän määränpäänsä. Jos sanot hänen menevän Pasilaan, olet aivan varmasti oikeassa. Rovaniemellekkin voit ennustaa jonkun menevän, jos hän nousee siihen junaan ja on oikein lippukin sinne hankittu. Matkan aikana voi kuitenkin tulla joku mullistava viesti ja matkustaja päättää vaihtaa junaa tai palata takaisin. Ennustuksesi meni pieleen.

Muutenkin ihmettelen, miksi ylipäätään pitäisi ennustaa tulevaa? Edelliseen vertaukseen viitaten, miksi pitäisi tietää meneekö joku Rovaniemelle vai ei? Tärkeintä on, millaista siellä olisi, mitä on ennen sitä ja sen jälkeen. Koko Elämä on seikkailu. Ei sitä voi pilkkoa pieniin palasiin, joita ennustetaan tapahtuvaksi.

Iserena jo kirjoittikin ennustamisen ja näkemisen erosta.
Mielestäni on hyödyllistä nähdä jotain ihmisen elämästä. Esim vanha trauma, joka estää uskalluksen rakastua. Kun asiaa käsittelee, voi hypätä rohkeammin uuteen rakkauteen.

Näen myös ongelmallisena tilanteen,jos esim näen jonkun ihastuvan vaaralliseen ja väkivaltaiseen mieheen. Saanko edes sanoa hänelle sitä? Mielestäni voin hienovaraisesti yrittää saada hänet itse huomaamaan vaaranmerkit. Jos hän ei näe, onko minun luvallista puuttua hänen valintaansa? Mielestäni ei! jokaisen pitää saada omat kokemukset - vaikeatkin. Jokaisen pitää saada hakata päätään seinään ihan vapaasti.
On myös itseään toteuttavia ennustuksia. Jos luottaa ennustajaan, joka sanoo, ettet koskaan saa rakkautta, torjut sitä tiedostamattasi. Jos ennustaja lupaa sinulle ihanan rakkauden, alat uskoa siihen ja olet rohkea ottamaan sen vastaan.

Mikset siis itse ennustaisi itsellesi suurta rakkautta ja parasta mahdollista elämää?

Kiitos kaikille vastauksista mutta en edelleenkään ole saanut mitään vastausta siihen uskoako näitä juttuja vai ei.

Kukaan ei ole katsonut minulle yhtään mitään joten miten voin mitään uskoakkaan?

Kiitos Marie!

Myönnän että vähän malttamaton olen kun niin kovasti odotan..

Älä ihmeessä usko. Tai jos koet saavasi siitä merkitystä elämällesi, niin usko.
Elä elämääsi ja katso rohekasti mitä se tuo.

Minä olen nähnyt tulevaa. Esim läheisen kuoleman parikin kertaa ja ainakin kerran profiloin täydellisesti miehen, jota en ole tavannut. Hän olikin varsinainen huijari ja minä seurasin kauhulla vierstä. Lopulta totuus valkeni. Onneksi puhuin kaiken ääneen, joten tämä on todistettavissa. En ole kertaakaan yrittänyt ennustaa. Joskus saan tietoa ja enteitä, jos niin on tarkoitettu.

Tekisin sinulle kysymyksen; mitä hyötyä sinulle olisi jos joku täällä "ennustaisi" sinulle? Tai jos joku sanoisi älä usko tai usko vaan?

Huoh.. Olen elänyt aina rohkeasti elämääni!

Yritän vain selvittää onko oikeasti mahdollista että jotkut "näkevät" tulevaisuutta tai edes tämän hetkisen tilanteen/menneen!! Jotkut tekevät sitä työkseen mutta onko se huuhaata vai ei sitä tässä koitan selvittää!

Niin ja olen aikuinen etten todellakaan eläisi "ennusteiden" mukaan niinkuin joku aiemmin asiasta mainitsi ja pelkäsi sitä..Oma tahto löytyy!

 :)

Auttoiko, kun kerroin nähneeni tulevaa ja kertoneeni siitä ennakkoon muille?

Voimme saada tietoa menneestä ja tulevasta silloin, kun se on tarpeen. Voimme saada valaistusta nykyhetkeen, jotta voimme valita oikein.
"Ammattilaisissa" on päteviä ja epäpäteviä henkilöitä. Pätevilläkin on suuri virheprosentti. Juuri siksi, että luomme koko ajan tulevaisuuttamme. Käsittääkseni heppoisempien ennustajien "kyvyt" perustuvat auranlukutaitoon. Ihmisen aurassa on meidän tunteet, pelot ja odotukset. Niistä on helppo rallatella juttua. Kun siihen lisää ihmisten perustoiveita ja pelkoja, saa aikaan ennustuksen joka saattaa toteutua. Jos ajattelee voimakkaasti jotain toivetta tai pelkoa ennustustilanteessa, telepaattisesti herkkä ihminen voi napata sen tiedon eetteristä.

Toinen joukko on henkilöt, jotka työskentelevät Oppaiden ja Enkeleiden kanssa. Silloin tieto on puhtaampaa ja tarkempaa. MUTTA Oppaat ja Enkelit kunnioittavat ihmisen vapaata tahtoa ja Sielunsuunnitelmaa, eivätkä siksi rupattele joutavia. Korkeat henget eivät koskaan kiellä eivätkä käske. He eivät myöskään paljasta juonikäänteitä, vaan antavat ihmisen oppia omista virheistään. Heidän mielestään ei ole oikeita tai vääriä valintoja, ainoastaan valintoja. Tällöin tietoa saadaan vain silloin, kun se on kaikkien osapuolien korkeimmaksi parhaaksi.
Uteliaisuus ja leikittely eivät ole oikea syy saada tietoa.

Hei Yep!  :)

Voin vastata kysymykseesi helposti että voin ottaa vastaan tiedon myös kuolemasta. Se ei minua pelota yhtään
kokemuksieni perusteella. Enkä todellakaan leikittele mutta kyllä utelias olen! Siksi täällä kysyn onko tämä kaikki mahdollista!

Ihmettelen että monille muille katsotaan mutta jos epäilee niin ei..

En todellakaan ole nähnyt sinulle mitään kuolemaan liittyvää. Kerroin vain joskus tienneeni sen etukäteen.

Minun kohdallani ei ole kyse siitä, että epäilet. Kuten sanoin en yritäkkään ennustaa.
Mutta ihan huumorilla voisi heittää sinulle ajatuksen, joka nousee mieleeni. Olet kiinnostunut varatusta (vanhemmasta?) miehestä. Nyt haluaisit tietää kannattaako sinun odottaa häntä vai meneekö parhaat vuotesi vain hukkaan. Koskaan ei kannata jäädä roikkumaan odotuksiin, joiden täyttymisestä ei voi olla varma. Meillä on vain tämä hetki. Pidä kaikki mahdollisuudet avoinna myös muiden suhteen. Jos joskus tienne kohtaavat, tartu siihen. Tällaisessa tapauksessa on mukana myös kolmas osapuoli (vaimo), jonka valinnat ja ratkaisut vaikuttavat kaikkien lopputulokseen. Hän saattaa ottaa eron tai haluta lapsen. Ymmärrät hyvin, miten erilainen tulos on myös sinun kannaltasi.

Ole hyvä! Nyt joku on katsonut sinulle. Jos olen väärässä, kuulun niihin, jotka eivät osaa ennustaa  :buck2:

Samaa tulin minäkin kirjoittamaan  :smitten:

Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus oli, että sinulle pitäisi neuvoa yhteys omiin Oppaisiin. Tämä koskee kyllä kaikkia ihmisiä. Paras neuvonantaja on oma intuitio, eikä ulkopuolelta tulevat ohjeet. Toisten kautta tulevissa viesteissä on aina "astian makua", eli ihminen värittää viestin oman kokemusmaailmansa kautta.

Minäkin ajattelin sinut hyvin nuoreksi. En tiedä, onko sinulle tuttua nämä henkimaailman kanssa keskustelut.
Kaikkein yksinkertaisin konsti on hiljentää mielensä ja pyytää Jumalalta/Enkeleiltä/Oppailta/Korkeimmalta itseltä vastusta. Yksinkertainen selkeä kysymys, esim. mitä minun pitäisi nyt tehdä? Sitten hiljennyt kuuntelemaan omia ajatuksiasi. Saatat yllättyä miten eri tavalla asiaa ajattelet. Joskus vastaus tulee myöhemmin ja toisten ihmisten kauta. Voit myös lukea jotain, mikä antaa sinulle vastauksen. Tärkeintä on aina kyseenalaistaa vastaus. Jos joku häirikköhenki pääsee väliin antamaan tyhmiä ohjeita, sinun on aina mietittävä myös järjellä. Sydämellä kuulee kuitenkin parhaiten. Toinen tärkeä asia on, että toimit ohjeen mukaan, jos se tuntuu oikealta. Turha kysellä, jos vastaus ei miellytä. Sinua ei koskaan pakoteta tekemään mitään, on kuitenkin tärkeää olla rehellinen avunpyynnössä.

Voi kiitos todella paljon kaikille katsojille  :)

Olen päälle 30vuotias etten enää ihan nuorikaan enää.. ;)
Sen voin sanoa etten ole kiinnostunut vanhemmasta varatusta miehestä ja juon cokista vähän..mutta nyt uskon! Sain yksityisviestiä eräältä katsojalta joka on aivan oikeassa!  :)

Aminthir...sinullakin oli myös aika paljon "oikeaa tietoa" ja tulevaa jota katsoit voin hyvinkin uskoa että pitää paikkaansa..  :)


Elän kuitenkin niinkuin itse haluan.. :)

Suuret Kiitokset!  :smitten:

Mistä tiedät, että hän on aivan oikeassa? Jos tiesit itse vastauksen, miksi kysyit? Vai kertoiko hän jotain mitä halusit kuulla?

Menneistä ja nykyasioista tiesin  :) katsoi myös tulevaa siitähän en luonnollisesti vielä tiedä sanoa..mutta miksi epäilisin etteikö sekin pidä paikkaansa  :)

Kyllä uskon  :)

Kiitos myös sinulle Aminthir ja voin antaa palautetta kun aika koittaa että oliko katsomisesi oikein  :) Niinkuin aiemmin sanoin voin hyvin kuvitella että pitää paikkaansa koska olen äärimmäisen sosiaalinen ihminen..

Olen myös samaa mieltä että terve epäily ei ole pahitteeksi  :)

Mukavaa jatkoa kaikille  :smitten:

Jospa näkemäni olikin ennustus?  ;)
Jospa rakastut varattuun vanhempaan mieheen ja biologinen kellosi alkaa tikittää?

Hui Yep  ;)

Eihän sekään ole pois suljettu mahdollisuus koska elämässähän voi sattua mitä vain! Toivon kuitenkin etten varattuun rakastu!

Puhuit biologisesta kellosta...totta ettei minulla ole lapsia..muttei se ainakaan vielä tikitä..Nyt alkoi jo pelottaa..  ;D

Mielenkiinnolla odotan mitä elämällä on minulle vielä tarjottavaa  :)

Hei Fly,

huomaatko miten helppo sinua on pyörittää näillä jutuilla? Kirjoitin "ennustukseni", jotta huomaisit miten vaarallista on uskoa ulkopuolelta tulevaan informaatioon, joka liittyy SINUN elämääsi.
Me ihmiset tuppaamme rakastumaan tai ainakin ihastumaan "vääriin" kohteisiin. Meillä on oikeus (ja velvollisuus) hallita tunteemme ja tehdä oikeat valinnat. Joskus rakkaus sattuu niin pirusti. Aika kuitenkin lievittää haavoja.
Et ole kohtalosi armoilla, vaan luot sitä itse.

Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija!  :smitten:

Hei Yep!

Minua ei todellakaan ole helppo pyörittää näillä jutuilla! Minähän vain myönsin sen että sinun "ennustuksesikin" voisi pitää paikkaansa! Eihän nyt hyvänen aika kukaan voi itse hallita tunteitaan! Elämä olisi aivan liian helppoa jos pystyisi itse päättämään keneen rakastuu ja keneen ei,kyllä ne tunteet kulkevat ihan omia teitään! Enkä todellakaan pidä siitä jos pelleilet täällä ns. ennustuksillasi!
Sen voin päättää mitä teen ja mitä en! En todellakaan alkaisi vehtaamaan varatun ihmisen kanssa mutta rakastumiseen en voisi vaikuttaa! Ymmärsitkö?

Tiedän että minä itse luon omaa elämääni omilla valinnoilla! Kaikki tietävät myös sen että elämä on yllätyksiä täynnä! Niitä yllätyksiä odotan  :)



 

Tunteitaan ei voi hallita, mutta tekojaan kyllä. Eikä sydänsuruun kuole.

Päätän tällä erää tähän.

Sanoisin, että tunteitaakin voi "hallita" - ei niin, että kieltäisi ne, vaan niin, että ymmärtäisi ne. Miksi tunnen näin? Miksi reagoin tähän asiaan näin? Mistä tämä johtuu (minussa itsessäni)? Minulle omien tunnereaktioiden ymmärtäminen on avannut Omaa Itseä enemmän kuin mikään muu. :) Se luo tasapainoa ja tekee elämästä seesteisempää ja helpompaa. Turhat draamat jäävät pois.

Tunteensa voi aina valita. Tästä johtuen esimerkiksi jollekulle kamala stressiaihe ei tunnu toisesta yhtään miltään.

Suosittelen sinulle Fly tämän tekstin pätkän lukemista täältä meidän Astrolta! (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=7068.0) Jos sana "Jumala" häiritsee, korvaa se ihan millä muulla sanalla tahansa: Tao, Äiti Maa, Jumalatar, Buddha, Krishna, Jeesus tai vaikka Paloauto, Sininen, Liisa, Arman tai Kissanpentu ;D

Samaa mieltä Arhamaaritin kanssa. Tunteita oppii tiedostamaan ja hllitsemaan. Tässä yhteydessä tarkoitin lähinnä sitä, ettei tarvitse jouitua rakkauden viemäksi.  Parisuhteessakin elävä saattaa ihastua/rakastua monta kertaa, mutta ei jokaisen kanssa voi olla. Samoin silloin, jos rakastuu, eilä saa vastarakkautta, oman rakkautensa joutuu hallitsemaan.

Hei A-THA!  :)

Olen jo päässyt siihen että elämäni on seesteisempää ja helpompaa kokemuksieni ja niiden ymmärtämisen takia  :)
Se on kyllä totta että tunteita voi jonkun verran hallita ja tässä otan taas esimerkin varatusta..siis jos rakastuisin varattuun "tukahduttaisin" tunteeni koska en voisi moraalini ansiosta kenenkään parisuhdetta mennä särkemään. Rakastuminen on taas sellainen asia johon ei voi itse vaikuttaa..sitä voi kyllä miettiä miksi näin ja näin tapahtui.

Tuo teksti on kuitenkin hyvä ja jokaisen se kannattaa lukea! :)

Olet oikeassa siinä, että palveleminen (ja sitä kautta saavutettu nöyryys) ovat hyveitä ja tärkeitä asioita parisuhteessa ja perheessä. Olen itse kuitenkin sitä mieltä, että jos muiden tarpeet menevät aina omien edelle niin, että alamme itse kärsiä siitä, kyseessä ei ole nöyryys vaan väärä velvollisuuden tunto: Minun on palveltava muita, oltava aina muiden saatavilla, viis siitä jaksanko/voinko hyvin/tuntuuko se minusta oikealle.

Velvollisuuden tunto on siis aivan eri asia kuin nöyryys. Velvollisuuden tunto on minun ymmärrykseni mukaan tietynlainen pakko; "Nyt on pakko toimia niin ja näin". Mitään pakkoa mihinkään ei ole, kukaan ei pakota mihinkään. Meillä on vapaa tahto tehdä mitä haluamme ja käyttää tahtoamme sen mukaan, miten haluamme. Se, teemmekö vapaalla tahdollamme muille ja itsellemme hyvää vai hallaa, on sitten asia erikseen. Se on vapaan tahdon lopputulos, joka palautuu aina tekijälleen itselleen.

Mielestäni on hyvä miettiä, mitä nöyryys itselle merkitsee, entä velvollisuuden tunto. Miksi kokee ne tärkeiksi, miten mielestään pitää toimia ollakseen nöyrä? Minulle nöyryys on kunnioitusta, ei alistumista. Esimerkiksi parisuhteessa kunnioitan tietenkin puolisoani - sehän on itsestään selvää - mutta jos puolisoni alkaa vaatia minulta jotain, pitää minua oletettuna itsestäänselvyytenä (pyykkäri, tiskari, imuroija, viihdyttäjä, joku vaan tossa rinnalla aina) tai kohtele minua jatkuvasti niin, että se aiheuttaa minulle pahan olon, kieltäydyn nöyristelemästä. Nöyryyden ja nöyristelyn välillä on ero, eikä kyse ole itsekkyydestä vaan terveestä itsensä rakastamisesta. Se tuntuu olevan todella monelle naiselle vaikea asia - kenties siksi, että kollektiivista feminiiistä tietoisuutta on myrkytetty viimeiset 2000 vuotta ja edelleen sitä myrkytetään suuressa osassa maailmaa sillä, että naisen asema on alisteinen mieheen nähden. :-X

Miksi jäädä kiduttamaan itseään vaikkapa toimimattomaan parisuhteeseen? Kukaan ei pakota siihen. Me voimme pakottaa vain itse itseämme. Jumala sinänsä ei odota meiltä sitä eikä tätä, vaan minun Jumalani on kaikkialla oleva energia, josta kaikki koostuu. Se on sellainen valvova ja opastava voima, ei niinkään listoja lateleva herra tuolla jossain ::)

Lisäksi on otettava huomioon aina se mitä sielu haluaa kokea tässä elämässä. Jos kokemuspiiriin kuuluu halu uhrautua muiden eteen itsensä unohtaen/alentaen - ja että se tuntuu ihmisestä itsestään hänelle sopivalta ja toimivalta tavalta - silloin täytyy toimia niin. Mutta marttyyrius, jota harjoitetaan vain, koska pitää/niin on tehty aina/se kuuluu asiaan, ei ole kuitenkaan minun mielestäni hyve, sillä kuinka voi jaksaa palvella muita, jos ei huolehdi välillä itsestään. Silloinhan sitä vasta itsekäs onkin! "Muut eivät pärjää ilman minua, minun on aina oltava muiden käytettävissä, muut eivät ole onnellisia ilman minua".

Summa summarum: Jos sinusta tuntuu hyvälle olla perheen velvollisuuksista huolehtija, jatka samaan malliin! Tiedät kyllä, mikä sopii sinulle. Jos joku kuitenkin hoitaa velvollisuuksiaan vain, koska on "pakko" - vaikkapa sitten niin, että Jumala suuttuu, jos ei ole tarpeeksi nöyrä tai että on ihmisenä huono, jos ei ole tarpeeksi uhrautuvainen - kannattaa miettiä kahteen kertaan. Oma paha olo on aina merkki väärästä suunnasta. Samoin oma hyvä olo on merkki oikeasta suunnasta. Simple! ;)

Juurikin näin. Lisäksi - vapaan tahdon mukaan - voi myös jättää sen perheen hankkimatta ja keskittyä kehittämään itseään, jos se kutsuu eniten. Kyseessä on vain erilaiset valinnat, ei muuta  :)

Aina on tilaisuuksia kehittää itseään, jos ei muuten, niin opettelemalla uusia ajatusmalleja, käytösmalleja ja asenteita, kuten tässä tapauksessa uhmaikäisen kanssa kärsivällisyyttä. Perhe vs perheettömyys eivät ole ainoita vaihtoehtoa elää. Tästä onkin ollut juttua Vaihtoehtoisesti Lapseton-ketjussa.

Se, tulevatko valinnat oikeassa vai väärässä järjestyksessä ei mielestäni ole väliä - kunhan vain toimii sen mukaan, mikä tuntuu itsestään hyvältä. Elämähän on vain kasa erilaisia valintoja ja niiden kautta saatuja kokemuksia. Perhekään ei ole este itsensä kehittämiselle.

En tiedä, ymmärtävätkö ihmiset itsensä kehittämisen jotenkin... sellaisena "MINÄ MINÄ!" tyyppisenä, jolloin pitää hylätä kaikki ja vetäytyä jonnekin vuorenhuipulle joogaamaan ja syömään ituja :2funny: Onneksi asia ei ole näin! Itseään voi kehittää milloin vaan, missä vaan. Itsensä kehittäminen on yhtä kuin sinuiksi itsensä ja elämänsä kanssa tulemista. Tasapainon ja harmonian saavuttamista omaan olotilaan. Elämästä nauttimista :) Kyse on sisäisestä tilasta, riippumatta ulkoisista seikoista. Näin ainakin itse olen asian ymmärtänyt näiden 10 vuoden aikana, TOSIN aina on mahdollisuus, että puhunkin vain läpiä pääni  ::)