Astro Foorumi

Tämä kysymys on minulle hyvin tärkeä. Vaikka tutkisin tätä vielä tieteellisestikin.!?!
Olen kiitollinen jokaiselle vastaajalle, silloinkin kun hän sanoo, että "ei tiedä, mitä se on". Tai luulee siitä jotakin. Vastausta voisi myös laajentaa sillä miten itse on kokenut intuition, jos haluaa.

Kiitollisena metsätonttu

Tällä hetkellä koen sen olevan symbolisesti sanottuna;

                   

 :D

tai jopa

                     
 :smitten:

Vaikea kysymys...mun mielestä intuitio on jotain tiedostetumpaa kuin vaisto, mutta kuitenkin sellainen tieto/ymmärrys, mihin suuntaan pitäisi mennä. Itse koin voimakkaasti melko pian ex-miehen tavattuani, että tässä jutussa on jotain mitä en ymmärrä ja joka ei ole minulle hyväksi, mutta en noudattanut intuitiota vaan jatkoin miehen kanssa...vuosien mittaan paljastui aina vaan enemmän valheita yms. eikä suhde ollut onnellinen oikeastaan hetkeäkään. Vaan olin silloin niin nuori ja kokematon, etten tajunnut seurata intuitiota. Nyt meneillään oleva juttu oinasmiehen kanssa  :smitten: taas on tuntunut intuitiivisesti oikealta eka tekstarista asti, mutta järkiajattelu pisti "kapuloita rattaisiin" melkein vuoden, ja olin jo melkein ahdistumispisteessä kun en tiennyt seuratako järkeä vai intuitiota...no nyt oon mennyt unien ja intuition johdatuksella ja tuntuu että asiat etenee mukavasti  :)

Toki oon seurannut intuitiota muissakin asioissa, kuten esim. lapseni kouluvalinnassa, omiin opiskeluihin liittyvissä kurssi yms. valinnoissa... En sen tieteellisemmin osaa selittää, mutta intuitiota seuraamalla pääsee käsiksi niihin oikeisiin vastauksiin, mitä on omassa alitajunnassa, kunhan osaa kysyä oikein ja kuunnella oikein. Välillä hankalaa  ??? , pakko myöntää.

..."gsm-liittymä!" hoo! hienoa!  :D

...itse... itse... itselleni... intuitio tarkoittaa... sitä hyvin abstraktia tunnetta/tunnetilaa, joka tavallaan tekee valinnan jo ennenkuin olen valintani tehnyt.
...jos "liittymä"  :D pätkii, se johtaa usein siihen, että päättelen/järkeilen valintani jotain "logiikkaa" käyttäen (meni siihen sitten sekunnin murto-osa tai kuukausia). mikä toisaalta on varsin turhaa työtä, koska on olemassa niin hieno työkalu kun intuitio on.

eräs ystäväni sanoi kerran, että hänen päämääränsä on elää täysin intuition varassa. kalapa kala, ja pidän päämäärää suuressa arvossa. eiköhän se toteudu aika hyvin myös omassa elämässäni. ainakin se(kin) johtaa suuremman verkon punoutumiseen.  :)

kyseessä on kai herkyyttä, ja valppautta. yhteyttä itseensä. luottamusta! itseensä (ja puhun itsestä, joka kokonaisuuteena koostuu ainakin neljästä kehosta - fyysisestä, henkisestä, ajattelevasta ja tuntevasta). 
sekä, luulen, että intuitio asustaa jossain vatsan sopukoissa - "gut-feeling". epäilen vahvasti että sillä on myös jotain tekemistä myös samassa paikassa toisinaan irtipääsevien perhosten kanssa.  ::)

Välittömän oivaltamisen tila  :)

Etäjäiset. :coolsmiley:

 :D
Onks ne niitä kun "musta tuntuu".... :)

intuitio minulle on tänä päivänä melkein elämän nuora... :angel:
ennen tein osan järjellä  :idiot2:

ja yleensä metsään mentiin rytinällä..... :tickedoff:

Ei mutua, vaan tietoa. Esimerkiksi, joku on tulossa, menet ovelle ja avaat oven, ennenkuin ehtii soittamaan ovikelloa, jaotat puhelimen käteen, tunteesta joku soittaa kohta. Ja sitten se soi. nämä ovat etjäisiä, ja niitä on myös paljon muita.  :coolsmiley:

Mikähän siinä on, että joskus on herkempi tietämään etukäteen juuri esim. puhelinsoitot, ja toisinaan ei mitään?  :( Mulla oli reilu vuosi sitten paljon sellaisia kokemuksia, tiesin etukäteen ihastuksen puhelut/tekstarit, heräilin esim. yöllä pari-kolme minuuttia ennen viestiä, tai näin unta tekstarista/tulevasta tapaamisesta...sama mies edelleen kuvioissa, mutta enteet puuttuu...ja niitä kaipaa  :( Johtuiskohan tollanen "etääntyminen etiäisistä" sit kiireisyydestä vai jostain omasta epäileväisyydestä vai onks ihmisillä vaan joskus jotain "herkkyyskausia"...

Sitä täytyy hyväksymällä ruokkia, ja pyytää siunausta. :angel: :angel: :angel:
Silloin siitä saa voimavaran/riippakiven nähdä tulevan.  ??? ??? ???

Minä tei sen, ja näen sen riippakivenä. :-\ :-\ :-\

Varmasti meillä kaikilla on noita kyseisiä "kykyjä ja lahjoja".
Oman kokemukseni mukaan, ne on ihmisen perus "aisteja", joita vain nyt monesta syystä ei olla kovinkaan aktiivisesti annettu lapsessa kehittyä tai osattu tukea luonnolliseen kasvuun.
Vaikka emme tiedostaisikaan niiden olemassaoloa, ne on ja toimii.
Kyse on nähdäkseni vain tiedostaako niiden olemassa olon. Ja oppiiko ne ottamaan osaksi luonnollista elämän kulkua, kuten esim sen, että meillä on korva millä kuulla  jne.

 :smitten:

Hei!
Kysyit mitä on intuitio?
Minulla se toimii siten että kun tilanteita tulee eteen ja miettii esim. vaihtoehtoja miten asian hoitaisi, niin se vaihtoehto joka tuo mielenrauhan ja hyvän olon, se on se oikea vaihtoehto vaikka se sillä hetkellä saattaa tuntua jopa hullulta. Joskus "sen vain tietää", ei osaa sen kummemmin selittää miksi on sitä mieltä, sitä vaan on.

tv. mervi

Hei!

kauniita vastauksia tullut koskien intuitiota ja allekirjoitan itsekin lyhyen toteamuksen "intuitio on sitä, että tietää, että tietää"  ;) Yleensä intuitio on ainakin minun kohdalla ohjannut vaikka minne ja olen monta kertaa hypännyt täysin tyhjän päälle ja luopunut entisestä - koska intuitio sanoi niin. Aina on kannattanut!  :smitten:

Intuition vastavoima on ego. Intuitio on osa sisäistä jumaluuttamme, sitä Todellista Minää. Ego puolestaan on persoonallisuus ja keho yhdessä (jotka molemmat vaihtuvat aina elämästä toiseen, persoonallisuus voi vaihdella myös yhden elämän aikana). Ego on minulle se, joka selittää kauheasti, pelottelee ja perustelee. Intuitio on se, joka vain sanoo asiansa, yleensä yhdellä ytimekkäällä lauseella. Paras oma esimerkki voisi olla tämä: asuin vielä Kuopiossa ja ystäväni täällä Lahdessa laittoi minulle kerran viestin. Hän surkutteli, ettei löytänyt mistään kämppistä ja asialla olisi jo kiire. Kun luin viestin, ensimmäinen ajatus oli "Muuta sinä Lahteen!" Mietin asiaa muutaman tunnin ja päätin muuttaa. Mutkia matkassa toki oli, kuten aina kaiken uuden alussa tavalla tai toisella, mutten ole katunut päätöstäni hetkeäkään - vaikka luovuinkin ihan unelmakämpästä Kuopiossa, perheeni ja kaikki ystäväni jäivät sinne, en aikonut opiskella Lahdessa, minulla ei ollut täällä mitään tuloja eikä työpaikkaa/-harjoittelupaikkaa moneen kuukauteen. Silti ne asiat vain järjestyivät, kuten yleensä passaa käymään intuition neuvoja kuunnellessa ^_^

Kyllä se omakin totuuteni intuitiosta jo on se Jumaluuteni ääni, joka siellä ajatuksen tai tunteen avulla tuo sen kokemuksen, minkä kulloinkin tarvitsen sen oman kasvuni teoiksi. Eli nytkin täytyi tähän viestiin taas vastata, vaikka ensin ajattelin, että siellähän on jo vaikka kuinka hyviä vastauksia, joten omaani siellä ei enää tarvi. Mutta toisin oli tarkoitettua vain sen takia, että uskoani vahistaakseni tämän tein.  ;) :angel:

:smitten:

Tuntuupa hyvältä, kun noin paljon on vastauksia! Kiitos teille kaikille. Jään toiveikkaana odottamaan lisää.

metsätonttu metsästä odottamassa talven tuloa

Minulle vielä hieman vieras asia vielä. Se on se ensimmäinen asia mikä tulee mieleen jostain. Harmin paikka että yleensä valitsen sen väärän "toisen" vastauksen  :(. Hmm. Liikenteessä tulee jotenkin tieto aina kun poliisit ovat lähellä, niin hullulta kun se kuulostaakin. Voin vaikka ajatella jotain ihan muuta ja yhtäkkiä mieleen vain vaikka tulee sana poliisi :). Esim. en mieheni autossa yleensä käytä turvavyötä, ja sitten taas joskus laitan sen vaistomaisesti kiinni. Tällöin poliisit tulevat vastaan matkan varrella. Kerran istuin kaverini auton kyydissä hanttarin paikalla ja kuski kiusasi minua jotenkin. Ajattelin pääseväni tilanteesta huutamalla täysillä POLIISI, ja näin teinkin, leikilläni. Samantien poliisi tosiaan tuli vastaan. En tiedä miksi näin, mutta kertaakaan ei ole poliisi edes pysäyttänyt :police:

Minusta tuntuu, että olen sellaisessa suhteessa intuitioon, että jos en tottele sitä, lamaannun enkä voi tehdä mitään muutakaan. Se on kuin minussa ei olisi vaihtoehtoa olla seuraamatta sitä. Joskus olisi mukava voida seurata pelkkää järkevyyttä ja fiksuutta ja käytännöllisyyttä. Siksi usein vastustan tätä "suunnannäyttäjää", mikä voi osoittaa minne vain mutakuoppaan ja sanoa "luota vain".



Tahtoni on minua vahvempi.

Sitä on kai intuitio minulle.

:smitten:minulle intuitio on aavistus jostain asiasta ja henk.koht se on ohausta kohti oikeita valintoja

Näillä sivuilla mielestäni oivaa lukemista mm. intuitiosta:http://www.selfcon.fi/intuitio.htm

Mitä on intuitio?

Se on tietoa, siitä mitä ei konkreettisesti vielä näe. Tämä on sellainen tila, jossa ei ole epäilyksiä - on vain varmuus, että asiat ovat näin.

Mulla on hyvin voimakas intuitio, kun joku ajattelee minua, on lähettänyt viestin tai muuta vastaavaa.
Tunnen kehossani sen, jos joku ajattelee minua ???

Tähän saattaa liittyä jäsenten kihelmöintiä ja kuumotusta, muttei suinkaan aina.
Enkelin hipaisut tunnen fyysisesti kasvoillani  nykyisin aina, kuinka suloista :smitten: :smitten:
Intuitio on selvänäköä.

Hei Raskaiden Vesien!

Juuri eilen pohdiskelimme puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, jonka kanssa olemme sopineet sielun sopimuksen tukea toisiamme henkisen kasvun tiellä. Hänen kanssaan tuli puhetta siitä, että miltä mahtaisi tuntua, kun vain menisi niin kuin normaalit ihmiset yleensä - ajattelematta intuitioa tai Korkeampaa Puolta asioihin. Sen kuin menisi vain pysähtymättä pohtimaan mitään! Eihän siinä loppu pelissä olisi mitään järkeä, sillä harha-askelia tulisi varmasti vaikka kuinka paljon, kun intuitio ei ole näyttämässä oikeaa suuntaa.

Rakaiden Vesien (joitain ilmeisesti  :coolsmiley:), älä ota intuitiota minään elämän talutusnuorana, jota on pakko seurata. Ei intuition seuraaminen ole pakkoa, saa täällä elää vapaasti niin kuin haluaa, joskin itse haluan kuunnella opastusta ja neuvoja, sekä toimia niiden mukaan.  :coolsmiley:

Täytyy otta myös huomioon. Intuitio vie myös useilla "pään Karjalan mäntyyn". Pitää olla "Einstainia" eli suhteellisuuden tajua. :tickedoff:

 :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

Hieno kysymys :)

Itselleni se se hetki  :smitten:, kun tiedän jonkin asian olevan/etenevän jollain tavalla, ennenkuin järkeni astuu kuvaan ja pyrkii tyrmäämään hienon asian/idean tai systeemin. :tickedoff:

Joo, aivan! Pitää pystyä erottamaan tietenkin ego ja intuitio toisistaan sekä huolehtia siitä, että toteuttaa intuitiotaan juuri oikealla hetkellä. Esimerkiksi minä olen vain tiennyt, että menen opiskelemaan viestintää. Intuitio on sitä hokenunna pidempään, mutta vasta nyt ensi vuonna asia alkaa olla ajankohtainen.
Kun ääni voimistuu, on pakko totella  ;D

Tietenkään kaikkia päähänpistoja ei voi pistää intuition piikkiin. Intuitio kertoo yleensä sen oikean suunnan, muttei sano mitä sen jälkeen käyn. Ehkä sieltä tuleekin vastaan joku ikävä nakki, joka täytyy hoitaa pois alta. Intuitio ei aina anna tanssia ruusuilla, vaan välillä sitä putoaa terälehdiltä maanpäälle ja kömpii manaillen naama ja jalat verillä piikkien läpi takaisin terälehdille tanssimaan  :laugh:

Juuri näin AthaMaarit juuri näin :)
Intuitio ei pelasta "karmasta", se laittaa hoitamaan asiat, olivatpa ne sitten mitä tahansa.
Intuitio on vapaa mielen epäilyksistä :-*

Hei! Intuitiivisesti tunnen kuinka olette mieltäneet tosissanne intuitio-kysymykseni. Tämä on upeaa. Nyt kysynkin teiltä, voinko käyttää vastauksianne, jos rupean työskentelemään filosofian opinnoissani tämän alueen kanssa. Onko joku teistä, joka ei hyväksy, että käytän hänen ajatuksiaan?

Olen itse törmännyt, että intuitio yhdistetään usein vaistoon, mielipiteeseen tai selvännököisyyteen. Yksi hieno ajatus on se, että "intuitio ei palvelisikaan yksilön päämääriä, vaan silloin, kun on kyseessä jokin yhteinen hyvä tai ryhmän hyvä'. Halusin näin laajentaa hiukan tätä keskustelua. Mitä mieltä olette näistä?

Kiitos teille kaikille! Yritin antaa karmaa kaikille lisää, mutta ohjelma tuli vastaan ja teki tenän. Jatkan sitä kuitenkin.

Metsätonttu

Anteeksi, tuo 'mielipide' on väärä sana. Tarkoitin 'mielikuvaa'.

metsätonttu moi :) :) :)

Anna palaa ja tao nyt kun rauta on kuumaa :police: :police: :police: :2funny: :coolsmiley:
C'moon Beibe,  :smitten: :-*
Rakkaudella
Stareyes ;) :-*

En tiedä tarkalleen mitä intuitio on, mutta persoonallisuustesteissä, joissa "mitataan" intuitiivisuutta, olen saanut siitä aina lähes täydet pisteet. Mitä se sitten tuollaisessa persoonallisuusjaottelussa tarkottaisi, että on intuitiivinen?

Hei metsätonttu. Ensiksi, täytyy onnitella hyvästä aihevalinnasta opintoihisi. Hyvin haasteellinen alue mutta taatusti mielenkiintoinen!. Hankalaksi sen tekee mielestäni se, että intuitio ilmiönä muuntuu aikas hankalasti rationaaliseen käsityskykyymme. Ja sanat  johtavat usein jokaisen omaan kokemusmaailmaan, jotka poikkeavat joskus rajustikin toisistaan. Silloin kohtaamista ei välttämättä tapahdu.

Olen aina ollut  kiinnostunut shamanismista, siitä vinkkelistä katsoen intuitio on itselleni helpoimmin käsitettävissä. Luin jostain, että useilla alkuperäiskansoilla eri mantereilla löytyy hyvin vastaavanlaisia symboleja ja tapoja toimia esim. transsin aikana.

Hyvä huomio tuo "yhteinen hyvä", koska mielestäni intuitio on juuri jotain yhteisestä, isosta elämänenergia sammiosta ammentamista. Ja se toimii aina oikein, kaikkien parhaaksi. Intuition äänen kuulee, jos pystyy hiljentämään kohinan päässään.
Hei, tulipa mieleeni, että tässäkin voi käyttää mikrokosmos-makrokosmos periaatetta; kääntymällä itseesi ja kuulemalla viestit syvältä sisältäsi pääset suureen yhteyteen kaikkeuden kanssa!

Tsemppiä opintoihisi  :)

Enpä voi olla hiljaa sinun kanssasi, kiitos tuesta ja ajatuksistasi!

Olen aika lailla tutkinutkin jo intuitiota yksin metsän uumenissa. (Siksi jokaisen toisen ajatus siitä on kullanarvoinen). Äärimmäisyystulkinnat intuitiossa on aika hurjat: Spinozan rationaalisuus ja tiedon portaat, missä intuitio on kuitenkin ylinnä(mikä heijasti pitkään tieteen piireissä, tähänkin päivään) ja toisaalla elämänfilosofia henkitieteineen ja siitä itämaiseen filosofiaan, jossa intuitio on itsestäänselvyys, mutta ei niinkään rationaalinen ilmiö siinä mielessä kuin lännessä. Tänä päivänä se on keskuudessamme jopa muoti-ilmiö, sana, jota käytetään esim. johtajuusilmiöissä, mutta jota ei ymmärretä. Siis aika vänkä juttu.

Hei Shar! Kiitos rehellisyydestä! Minä uskon, että sinä kuulut siihen suureen joukkoon, joka omistaa jotakin arvokasta, mutta ei tiedä mitä se on. Intiaaneilla on intuitio vahvana ja varmaan muillakin luonnonlähellä elävillä kansoilla (kuten meillä suomalaisillakin). Eräs intiaanitohtoris kirjoittikin, että länsimainen järkeily on 'tappanut' tämän ikivanhan ihmiselle kuuluvan tiedonväylän ja kieltää jopa sen olemassaolon.

Nytpä kun luet näitä sivuja, voit siihen tutustua pikkuhiljaa enemmän.  ;)

Synapsille hiukan lisää, jos kiinnostaa.

Oikeastaan tieteen maailmassa intuitiota jyräsi esiin sellainen ihana ranskalaisnobelisti kuin filosofi Henry Bergson. Hän painoi alas intellektueelin järkeistämisen ja nosti jalustalle "elämänhyöyn", dynaamisen elämänvoiman, josta pieni ihminen silloin tällöin intuitiivisesti nappaa uusia tietoja. Hänen mielestä esim. maailman suuret keksinnöt olivat syntyneet näin. Valitettavasti hän oli niin 'kaunokirjallinen' että voitti siitä nobelin ja sai muut tiedemiehet kadehtimaan. En tiedä, kuvitteluani ehkä. Mutta Russel myöhemmin teilasi Bergsenin teoriat mehiläismaailman vaistonvaraisuuteen kuuluvaksi. Ja siinä kuoli jotakin.

Vai oletko sinä kuullut Bergsonista?

En ole tainnut kuulla, mutta kiintoisalta vaikuttaa!

Olen vuosia käynyt  intuitio/tiedekeskusteluja exäni kanssa, hän filosofian parista myös. Analyyttinen tiedemies, joka halusi puida joka puolelta ja vielä pilkkoa sanat ja kirjaimetkin!

Itse olen taas totaalinen vastakohta, jonkinsortin naturalisti, joka haluaa tuntea kaiken soluissaan. Pyrin usein ajatuksissani johonkin kiteytekseen, ytimeen. Haluan yksinkertaisia  vastauksia. Tämähän ei liene mahdollista filosofian maailmassa, siksi olen siellä usein eksyksissä. Sanat vievät minua helposti harhaan ja alan epäillä omia fiilixiäni.

Taidan olla tässä kohtaa tyypillinen oinas, kaikki pitää kokea itse. Pohjamudatkin.  ::)

Onpa hienoa, jos löydät keinoja yhdistää intuition syvää salaisuutta viileän tiedemaailman rakenteisiin. Luulisi ainakin herättävän keskustelua, ja hyvä niin.   :laugh:

Kiitos pallaskissa!

Luulen ymmärtäväni 'hereillä olemista'. Mutta kertoisitko lisää siitä, kuinka ollaan tai saavutetaan 'hereillä oleminen'?

metsätonttu

Jos hiljentyminen kuulostaa niin kauhean vaikealle aloittelijoista ("Iiik, enhän minä osaa meditoida...!") tai jos muuten vain on rauhaton ihminen, niin rakkaan harrastuksen parissa puuhaileminen on myös eräänlaista hiljentymistä ja meditointia. Itse ainakin jotain lukiessani, oli se sitten sanomalehti, sarjakuva tai kirja, olen täysi kuuro ulkomaailmalle. Piirtäessäni uppoudun todella syvälle - läsnä ovat vain minä ja piirrettävä hahmo (hahmon energia, sillä ajatus on voima jolla luodaan olentoja toisille tasoille). Pistän vielä kuulokkeet korville ja suljen ylimääräiset äänet pois musiikilla.

Matkustaminen on myös ihana tapa hiljentyä ^_^ Varsinkin näin pimeänä syksynä/talvella on ihanaa istua auton takapenkillä, kuunnella radiosta jotain hyvää musiikkia ja jos mahdollista katsoa tähtiä. Hyvä kun ei omista ajokorttia, niin saa nauttia takapenkin mukavuuksista rauhassa  ;)

Mielestäni intuitio on sisäinen ääni.
Sitä kannattaa kuunnella,kun se puhuttelee sinua!
Toivottavasti tästä vastauksesta on jotain hyötyä!? :)

T : Jello

Kiitos Jello!

Mutta oletko huomioinut, millaisissa hetkissä, millaisissa tilanteissa se puhuttelee sinua?

Ja jos minä pääsen tutkimustyöni kimppuun (tiedän vasta joulun jälkeen, pääsenkö sivuaineopiskelijaksi), kaikista vastauksista on hyötyä. Se on varma.

Metsätonttu

[quote . Toisaalta joskus maailma yllättää ja ponnistelematta huomaatkin eläväsi tässä ja nyt. Silloin kaikki värit ovat kirkkaampia ja intuition ääni selvästi kuultavissa. Mitä pidemmälle tekee matkaa ja pyrkii eteenpäin, sitä pidempiä ovat ne jaksot, jolloin pysyy tietoisena yhteydestään kaikkeen..

Kysyisinpä sinulta, Pallaskissa, kun puhut tuosta kirkkaudesta, erästä juttua, miten sen voit käsittää, kun minä en.

Ajelin kerran autolla mutkikasta kylätietä. Mietin mitä kaupasta ostaisin. Silloin tarttui silmäkulmaani maantien varresta jotakin outoa. Peruutin. Pysäköin autoni ja näin jotakin valkoista kuusiston juuressa. Tulin autosta ulos, menin ojan yli. Kaksi valkoista hentoa kukkavanaa tuoksumassa mitä kauniimmin. Valkoinen orkidealaji, valkolehdokki, siis aika harvinainen kasvi. Polvistuin ilahtuneena ja kiitollisena kukkasen eteen. Mutta miten ihmeessä saatoin sen huomata???? Eräs selitys on se, että olin vasta ollut kanavointikursseilla ja olimme meditoineet paljon. Voisiko se herkistää niin syvälle?

Hei, metsätonttu ja muut!

En pidä itseäni kovin "henkisenä" (tarkoitukselliset lainausmerkit) ja olen hieman vältellyt ko. aiheita jo siksi, että kirjoituksestani tulisi monumentaalinen sekasotku sekä siksi, että olen iiiiihan pikkuriikkisen laiskanpulskea jalli.

Tämä intuitiokeskustelu sai vain niin mielenkiintoisia sävyjä, että työnnän viestini mukaan. Olen nimittäin intuitiivinen realisti. Astrologisesti tätä saattaisi kuvata ac:lläni (skorp) kelluva Neptunus, joka on neliössä jälkimmäiseen vesimiesstelliumiini (aur-ven-merk-jup). Stelliumit antavat myös oinaspainotusta, jonka johdosta olen melko nopea ja räväkkä käänteissäni.

Minulle tunnusomaista intuition suhteen ei ole rauhoittuminen, keskittyminen, meditointi tms., vaan salamannopeat väläykset, jotka pitää toteuttaa heti. Logiikka on vahvasti mukana, minulle intuitio ei ole älyttömiä päähänpistoja, vaan ehkäpä jokin täysin ennalta ajattelematon ratkaisu ongelmaan. Riski sisältyy usein näihin juttuihin, mutta se ei ole hallitsematon. Osaan laskea nopeasti päässäni plussat ja miinukset, ja itse asiassa pidän tyhjään hyppäämisen jännityksestä. Voisin siis väittää, että intuitio on vaistojen lisäksi myös yhdistelmä kokemusta, logiikkaa ja realismia.

Saiko tästä tolkkua?

Itse en olekkaan tähän keskusteluun osallistunut, koska olisi kovin vaikeaa määritellä sanoin intuitiota...
Mutta tuo sinun kirjoituksesi jotenkin 'kolahti'.
Itse(kään), en ole osannut yhteyttää "mielenrauhoituksenharjoituksia"  :D, intuitioon...
Minulle intuitio on niin luonnllista, kuten hajuaisti, etten edes tiedosta sen käyttöä, oikeastaan sen voi todeta vasta, kun katselee taaksepäin ja siellä tekemiään valintoja. En kiinnitä siihen huomiota.

Ja kaikki tuo, joka ehkä jostakusta vaikuttaisi kovinkin 'rationaaliselta päättelyltä', tapahtuu sekunnissa, ikäänkuin tiedoistaisi 'intuition rakenteen'...


Hmm.... :)  Lopun viimeksihän tuo näyttääkin siltä, että se juuri onkin sitä tiedostettua intuition 'käyttöä'....

 :smitten:

Hei Mirjam, veit " jalat suustani.." ;) Samaa ajattelen myös itse tuosta intuitiosta:

  :smitten: :smitten:

Metsätonttu!

Kysyit siitä että missä minulla intuitio puhuttelee?

Se puhuttelee monella tavalla,varottaa joistain ihmisistä ja antaa "luvan" ratkaista erinlaisia asioita.
Siitä on ollut paljon apua minulle.

t: Jello

Hyvin sanottu tuo välittömän oivaltamisen tila.
Minusta etäjäiset ovat aivan eriasia, myös sellaisen ihmisen ajatusten ja mielialojen aistiminen, jotka kokee hyvin läheiseksi. Tai aina ei edes läheiseksi, vaan sellaisiksi ihmisiksi,  johon rakentuu sanaton ja langaton silta.
Intuitio on tilanteen, asiakokonaisuuden, ihmisen, ongelmanratkaisun oivaltamista kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se voi liittyyä mihin elämänalueeseen hyvänsä. Etiäiset ovat usein läheisten tai jollain tasolla tärkeiden ihmisten välisiä "sähkökimppuja". Intuitio antaa laaja-alaisempaa tietoa niin asia-asoista kuin kuin ihmisistä heidän pyrkimyksistään, perusluonteestaan joskus jopa sairaudestaan tai sisäistä ristiriidoistaan.

Hieno oivallus, näkemys...kokemus!
 :angel: :smitten: :D

Puit hienosti sanoiksi jotain, jota en itse olisi osannut....

Minulle intuitio on esim. sitä, että jos vaikka olen vieraassa kaupungissa ensimmäistä kertaa. Mieleni tekisi jotain herkullista ruokaa. Ajattelen nauttivani jotain herrkuateriaa jossakin viihtyisässä ravintolassa. Sitten lähden kävelemään ja kas onpas mielenkiintoisen ja kutsuvan oloinen ravintola ja kävelen sisään ja nautin mitä maukkaimman aterian viihtyisässä ympäristössä.

Tämä oli nyt yksi esimerkki, mutta periaatteena se toimii ihan kaikessa. Loppujen lopuksi olemme oman onnemme seppiä.

olen aina ymmärtänyt intuition jotenkin niin,että osaa aavistaa asioita etukäteen!Tiedä ny sitten,että olenko ymmärtänyt oikein asiaa tämä oli minun näkökulmani..

Miehen kanssa kytkettiin pitkästä aikaa valokuvaprintteriä tietokoneeseen eilen illalla. Yksi kaapeli puuttui. Mieheni ajatteli, että oli ostanut sellaisen, ja nyt se on hukassa. Sitten minä vaan sanoin, että ehkä me käytettiin skannerin kaapelia siinä. En yhtään muista käyttäneeni sitä, enkä tiennyt että se skannerin kaapeli edes on samanlainen, enkä muista ikinä mitään kaapleita mihinkään kytkeneenikään. Mulle vaan tuli tollanen irtoajatus päähän, jonka sitten päästin ulos. Ja kas kummaa, mieheni heti sanoi, että niin taisimme tehdäkin. Ja hän siirsi kaapelin skannerista valokuvaprintteriin ja sitten tulostin parit valokuvat. Että semmosta intuitiota  ;D.

Intuitio on minulle toimimista oikein luottaen vaistoihin, intuitioon :-) ja mutu-tuntumaan. Lapsen hoitaminen meni äidinvaistolla, intuitiolla, jos järjellä ja ajan kanssa olisin ajatellut ja toiminut, olisin monesti tehnyt varmaankin toisin, mutta huonommin.

Johdatusta, huolenpitoa, enkeleihin luottamista.

Intuitio on sisäinen ääni eli toisten nimittämä etiäinen, joka ei ole sidottu ruumiisemme ja aikaan. Pitää oppia vain vaientamaan ego niin intuition voima pääse esille, kuten lapsena meillä jokaisella on ollut se, mutta vaan valitettavasti tukahdutettu melko pienenä meiltä. Usein tulee yhtäkkiä aikaa ja paikkaa katsomatta mieleen joku henkilö ja joku asia hänestä. ja kuinka ollakkaan kyseinen henkilö soittaa tai olen soittaanut tai tavannut hänet jonkin ajan päästä.
Asiat jostain kumman syystä ovat tapahtuneet intuition viestin mukaisesti. Onko selvännäköä vain intuitiota, kun saa etiäisen ja tilanteen toteutuessa tulee tunne ihan kuin olisi elänyt tilanteen ennenkin.
 :uglystupid2: :smiley6600:

Hmm... Itse olen hieman ihmetellyt, kun syntymäkartassani ja mm. tarot -kortitkin niin ovat väittäneet joskus, että minulla olisi henkisiä/ylivoimaisia kykyjä, ja olen sitä hieman kummastellut, koska en ole kokenut itsessäni mielestäni mitään tällaiseen viittaavaa.

MUTTA nyt olenkin alkanut miettimään, että ehkä niitä siitenkin on, tai että ne ovat juuri muodostumassa.  Onkohan se sitten intuitiota vai mitä, kun yleensä varsinkin nukkumaan mennessä (meditoimista tms. en ole kokeillut, varmasti ilmiö toistuisi sielläkin) päähäni putkahtaa ikään kuin ajatuksia jonkun toisen sanomana, jostakin muualta kuin omasta mielestäni, ehkäpä juuri alitajunnasta tai jotain. Ne tulevat ja menevät, vähän kuin jokin ne kuiskaisi - ja ne eivät liity mihinkään juuri itse miettimääni, joskus "kuiskaukset" kuuluvat niin hiljaa etten kuule niitä, tai ne sanotaan niin nopeaa, etten kykene saamaan niistä mitään tolkkua, mutta JOSKUS ne ovat hyvnkin selviä sanomia...

Onko jollakin samantapaisia kokemuksia? Eihän tämä kaikki voi olla vain kuvitelmaani? Olkoon tämä sitten sitä inuitiota tai jotain muuta, en tiedä...

[quote ., vaan salamannopeat väläykset, jotka pitää toteuttaa heti. Logiikka on vahvasti mukana, minulle intuitio ei ole älyttömiä päähänpistoja, vaan ehkäpä jokin täysin ennalta ajattelematon ratkaisu ongelmaan. Saiko tästä tolkkua?

Tinalle minun on aivan pakko porista, koska osuit itsenikin suhteen samaan kokemukseen. 'Olin ison hallitsemattoman ryhmän edessä koetilanteessa missä minun piti 'näyttää' jotakin. Suutuin  :uglystupid2: Menin keskelle ja paukautin käsiäni yhteen "Nyt ei sitten auta mikään muu kuin...Ja hetken sekunnin sadasosassa minulle valkeni ryhmän maailma ja tunne-elämä ja itsellekin yllätyksenä sanoin...kertoa tarina. :o Vihani oli tipotiessään ja kerroin tarinaa pienestä kissanpojasta. Syvä rikkumaton hiljaisuus vallitsi. Mikään ei olisi voinut paremmin pelastaa tilannetta.

Minulta kysyttiin, miten sinä tuon teit. Se oli yllätys minullekin. Söpötin jotakin intuitiosta ja sitten he vasta kiinnostuivatkin. Mistä sitä sait? Voiko sitä oppia?

Ja oikeastaan siitä lähti minunkin uteliaisuus aiheeseen ja lähteä sitä tieteellisesti tutkimaan. Tässäpä te nyt olette minulle asiaa lisää valaisemassa.

Tosi mielenkiintoista, kaikki näkökannat!

Intuition ääni vain trauman ääni?

Olen itse aina pitänyt itseäni intuitiivisena ihmisenä ja myös ystäväni ovat pitänyt minua intuitiivisena. Nyt kuitenkin minua todella kiinnostaa se että osaatteko te erottaa ns. intuitionne äänen epävarmuuden äänestä? :idiot2: Tarkoitan sitä että minulle saattaa tulla vahvoja tuntemuksia, joita myös intuitioksi voidaan kutsua esim ihmissuhteeseeni liittyen, siis vahvoja epävarmuuden tunteita / pelkoja ja Tunne siitä että juokse vielä kun voit... Niin kuinka erottaa oikean intuition menneisyyden aiheuttamista traumoista, jotka säteilevät lihasmuistissa... siis vaikka minulla on ja olisi aivan ihana suhde ja olen rakastamani ihmisen kanssa, niin koska olen saanut jäätä aikaisemmin antautuessani niskaani pelkään samaa myös nyt. Siis intuitio vai lihasmuistissa säteilevä trauma. Kumman ääni puhuu milloinkin? TUntuu kovin vaaralliselta se jos antaa epävarmuudelle Intuition nimen...sehän tarkoittaa sitä että lähtee intuitioonsa nojaten tilanteista pois...

... siis koska olen "intuitiivinen" ja ainakin takuulla tietyissä asioisa hyvin epävarma, traumaattinen yms on joskus / usein aika vaikea tunnistaa kuka  minua puhuttelee.

Erittäin huomionarvoinen asia. Itsekin olen samaa asiaa/ilmentymää itsessäni tutkaillut ja vasta viimeaikoina löytänyt sellaisen tavan, jolla asia on 'suht helppo tarkistaa'.  :)
Kuten kirjoitit lihasmuistista, niin oikeastaan juuri tunteen tullessa tai ollessa, voi tarkkailla, tuntuuko se edes aavistuksen omaisena jossain kehossa. Se voi tuntua missä vain, sisäelimissä, lihaksissa, kireytenä, asentona yms.
Jos tunteelle löytyy 'tuki' kehossa, todennäköisesti kyse on 'trauman äänestä'  ;).
Kun rentouttaa koko kehonsa, jotenkin sydämen/sisimmän ääni pääse kuuluville selkeämmin.

Näin itse olen asian kokenut...  :smitten:

Saman havainnon oon tehnyt...usein ne epävarmuuden äänet ja "varoitukset" on niin voimakkaita, että jo melkein kuvittelee pakoon juoksemisen olevan oikea ratkaisu ko. tilanteessa, mutta kun malttaa ottaa aikaa sille hetkelle, että rentouttaa itsensä kokonaan ja pysähtyy kuuntelemaan, itse jopa usein torkahdan hetkeksi ja siitä noustessa olo on varma ja intuition ohje selkeänä mielessä  :)  Ihminen on heikko ja epävarma, mutta itsensä on vaan opittava rauhoittamaan, niin oikeat viestit löytää tietoisuuteen :smitten:

Minulle intuitio on sitä, että toimin oikein ja vaistomaisesti jossakin tilanteessa. Ja tämän huomaan usein vasta jälkeenpäin.

Usein minulle nousee hyvin vahva tunne, että minun on tehtävä jotain, mentävä jonnekkin,toimittava tällä tavalla jne. Esimerkkinä yllättävän voimakas / yht`äkkinen  tunne ja ikävä tytärtäni. Päätän soittaa heti ja hän kertoo että hänellä on paha mieli. Hänen kaverinsa olikin sanonut juuri ennen soittoani, että kohta äitisi soittaa sinulle kun itket. Sillä näin on tapahtunut useita kertoja. Tai se, että ystäväni kanssa tartumme lähes yhtäaikaa puhelimiin soittaaksemme toisillemme. Jne...

Tuulikello

Kiitos Mirjam vinkistä.

Noihin mainitsemiini tuntemuksiin kyllä usein saattaa liittyä fyysisiä tunteita, nyt kun asiaa pohdin vinkkiesi mukaisesti. Kannattaa mielestäni noudattaa tiettyä tarkkuutta ja ehkä nöyryyttäkin tämän intuitio-sanankäytössä... Itse en ainakaan uskalla mennä ns. intuition johdattelemana (vaikka paljon esim enneunia ja etiäisiä saankin) mutta kuten todettu meissä on niin monia puolia, jotka heijastelevat ja värähtelevät tietyissä kohdissa, tiettyjen tapahtumien seurauksena että herkät ihmiset sekoittavat helposti epävarmuudesta aiheutuneen hälyytyksen "muka intuition" ääneen. Näin ollen intuitio-sanaa voidaan käyttää myös puolustusmekanismina, kun haluaa välttää jotain ikävää tapahtumaa (jonka läpikäyminen olisi kuitenkin hyväksi) vedoten " intuitioni sanoo ettei minun kannata tehdä nyt tuota tai mennä nyt tuonne"...

siispä rahoittuminen, itseensä ja menneisyyteensä tutustuminen varmasti terävöittää näitä havaintoja.

iloa.

Tuohon olen törmännyt itsessäni monasti...vaikeaa välillä jopa myöntää itselle.
Juuri tälläkin hetkellä käyn 'karhunpainia'  ;) yhdestä valinnasta elämässäni...ei niin kovinkaan suuri asia, mutta suuri minulle...
Tuntuu, että 'fyysisiä esteitä' tulee nyt roppakaupalla. Ja pähkin, 'luonko' ne välttääkseni jotain, vai pitäsikö niiden yli kiivetä, vaikka tuntuu aika vaikealle....
Ja eikun rentoutumaan ja antaa luvan sille, että tiedän sitten, kun on se hetki; se joko toteutui tai sitten ei...
Osaltaan näköjään vaikuttaa vielä sekin, etten malta odottaa oikeaa hetkeä,,,siis tavallaan.
 :smitten:

Kuulostaa tutulta Mirjam,
Kyseistä Ilmiötä varmastikin myös levottomuudeksi ja kärsimättömyydeksi kutsutaan :o ja levottomuudessa sekä kiireessä on paha luottaa intuitioon, kun helposti juuri kallistutaan niihin ratkaisuihin, jotka jollain tapaa (alitajuisestikin ehkä) tuntuvat helpoimmilta. Mieli on niin nokkela ja älykäs ja puolustusmekanismimme ovat viimeiseen asti hiottuja tekemään monesti ratkaisuja siihen lihasmuistiin nojaten... Jos on kerran pudonnut katolta, varoo varmasti reunalle menemistä, eikä sen reunan välttäminen ole intuitiota vaan Pelkoa putoamasta uudelleen.

Siis aikaa ja varovaisia iltakävelyitä katoilla ja kattojen reunoilla ;) Maltti on valttia

Mulla näkyy useasti paljon tylsemmässä muodossa mitä teillä monella muulla. Useinmiten auton ratissa ollessa alan juuri kiihdyttämään lujaan vauhtiin kun huomaan että ylinopeutta on lujasti, jolloin jarrutan ja näen jo poliisien tutka auton edessäni. Sama tapaus on kun ei ole turva vyötä kiinni, yhtäkkiä se vaan pitää vetää paikalleen, ja poliisit onkin samassa siinä. Tai jos valot ovat unohtuneet päältä. Olen kerran kokeillut alkaa hakemaan ajatusten seuraamisella hakemaan intuition alkujuurta, juuri sen jälkeen kun se tapahtui, en päästä sitä tunnetta alussa pakoon vaan meditoin sitä. Tuntuu kuin olisi jonkin satelliitin päällä  ;D

Intuitio on se ns. "sisäinen ääni" jonka kautta "luojamme" puhuu. Kaikki voivat oppia kuuntelemaan sitä.

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!

Siinäpä se onkin. Ne tiedemiehet, jotka vastustavat koko intuition olemassaoloa, sanovatkin esim. että miten tietää toden intuitiossa, kun samasta asiasta on esim. kaikilla erilainen intuitio.

Onneksi nykyään on alettu tutkia myös 'henkeä', vaikka sitä ei laboratoriomaisesti voikaan tutkia. Rajoja rikotaan jatkuvasti.

Asiaa puhut, Lumor!

Minäkin olen mielenkiinnolla todennut, että juuri fyysikot ja nk. henkitieteilijät puhuvat hyvin samalla lailla asioista, ehkä eri sanoilla tai vivahteilla, eri käsitteillä. Ja he ovat tulleet samoihin päätelmiin aivan ehkä eri suunnilta. Se on...en löydä sanaa...siinä on suuri kipinä uudenlaiseen tietoisuuteen. Miten sen kestävät he tai instituutiot tai aatteet, jotka ovat luoneet omat rajatut turvalliset maailmansa?

Mukava yhteensattuma lukemistossani oli se, että samalla kun luin Veda-kirjallisuuden aika rankkaa tekstiä, jossa ihmetellään mm. sitä, kun länsimaat eivät tutki henkeä, niin kirjastossa oli osunut käteeni Eero Ojasen kirja, jossa hän puolestaan tutkii juuri henkeä omalla rohkealla tavallaan.

Tuli mahtava tunne!

Hei metsätonttu
Sain ystävältäni lahjaksi kirjan muinaisintialaisia hymnejä, Rigvedan. Tutustun nyt ensi kertaa Veda-kirjallisuuteen ja täytyy sanoa, että yhdyn mielipiteeseesi "aika rankasta tekstistä"!
Mutta upeaa se on, ja todellakin, sitä ei voi lukea vain älyllään (ainakaan minä en  :o).
Intuitiolla taasen sitäkin paremmin.  :)

Veda-tekstistä Synapsille!

Arvostan kauheasti näitä vanhoja tekstejä, josta koko intialainen filosofia juontaa juurensa aivan toisenlaiselle voimakkuudella kuin länsimainen filosofia kristinuskosta.

Mutta... lähinnä tulee vanhanajan kirkolliset saarnat helvettipelottelulla, kun luen tuon gurun Bhaktivedanta Swami Prabhupada, joka sanoo mm. näin:
Jos rakastat jotakin eläintä enemmän kuin ihmistä tai jumalaasi, siirryt seuraavassa elämässäsi sellaisen eläimen ruumiiseen.

Minun tuli aika paha olo, kun ajattelen, että emmehän me ihmisraasut osaa rakastaa kuin omalla tavallamme. Ja jos ihmiset ympärillä ovat etäisiä, niin miksi ei lapsikin turvautuisi koiraansa. Jos jotakin sielunvaelluksesta uskonkin, niin en tuollaista. Vaikka ehkä hyvässä mielessä voisikin koirana olo olla aika leppoisaa ihmiselon jälkeen.

Taitaa tuo "helvettipelottelu" olla yhteinen tekijä monissa uskontojen- ja filosofioiden alkuteksteissä. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että tuolloin filosofisiin kirjoituksiin ikäänkuin kuului liittää polittista tai jotenkin yhteiskunnallista aineistoa. Tarkoituksena pitää kansa aisoissa ja oikealla tiellä.

Itse ohitan viileästi nuo pelottelut lukiessani, mutta kyllähän se kieltämättä vähän laimentaa  kokonaisuuden uskottavuutta..
Olen samaa mieltä siitä, että me ihmisraasut rakastamme omalla tavallamme. Ja mielestäni kukaan ei voi väittää jonkun toisen tapaa vääräksi. Joskus koira on ainut olento, jolle pystyy osoittamaan rakkautta. Ja se on taatusti parempi, kuin ei rakkautta ollenkaan!

Hei Henja!
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia nykyisessä suhteessani. Kahdessa aiemmassa suhteessani minua petettiin ja olen välillä hiukan huolissani nykyisestä miehestänikin. Kyse on kuitenkin vain pelosta, sillä sydämessäni tiedän, että nykyinen mieheni on aivan toista maata kuin kaksi edellistä olivat  ;)

Ainoa, mikä asia on todella häirinnyt nykyisessä suhteessa, on vain entisen elämäni muisto, sillä tuolloin meillä oli ikäeroa yli 30 vuotta. Tunnen itseni välillä vieläkin 50-vuotiaaksi naiseksi, kun mieheni pysyy parikymppisenä  :D

Sanoisin, että ero intuition ja pelon välillä on tämä: intuitio sanoo, pelko/ego pelottelee. Intuitio esimerkiksi tokaisi minulle ensimmäisessä suhteessani, että poikaystäväni on pettänyt minua. Unohdin koko asian, mutta mies itse kertoi asiasta viikko intuition sanomisen jälkeen. Vastaavasti otetaan vaikka ego, joka kertoo, että suhteessa on kaikki hyvin ja ihanaa, vaikka todellisuudessa se ero rämpsähtää naamalle ihan hetken kuluttua.

Intuitio vaan on. Se ei selitä mitään. Yleensä se vastaa vain lauseella, tai muutamalla sanalla. Kaikki muu, mikä selittää, ei ole intuitiota. 

Näin minä olen asian ymmärtänyt  ;)

Intuitiolla on mielestäni selkeä tehtävä tässä maailmankaikkeudessa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa: Ohjata meitä toimimaan oikein ja oikealla hetkellä.  

Intuitiivinen tapa toimia on osittain vaistomaista ja aisteihin syvästi liittyvää, mutta ehkä oivaltavampaa ja kokreettisempaa. Intuition täydellinen toiminen on tavallaan alitajuntamme mittari. Meillä ovat portit täysin auki, raollaan tai suljettuina, riippuen siitä kuinka olemme työstäneet sisimpäämme ja tulleet sinuiksi koko olemuksemme ja kaikkeuden kanssa.

Tässä olevaisessa eli maailmassamme on niin paljon hienojakoista värähtelyä, jolla on paljon annettavaa meidän kulkuamme ohjaamaan, kauniilla tavalla. Ajatus tai mielleyhtymä toisesta ihmisestä voi olla kutsu yhteyteen tai kohonnut vireystila kohtaamiseen ja molemminpuolisen hyväksynnän tulos.

Intuitio virtaa vedenkaltaisena, mutta aineettomana ja antaa omasta välkkeestään lahjana meille kaikille pisaroita tiedon merestä.

 :)

Aurinko Leijonassa
Pluto Leijonassa
Nouseva Vaaka
Kuu Härässä
Venus Neitsyessä
Mars Jousimiehessä

Minusta intuitio ei ole synonyymi sanalle vaisto (esim. "tietää", että puhelin soi ennenkuin  puhelimen ääni kuuluu, ei ole mielestäni intuitiota vaan vielä syvempää herkkyyttä "vaistota" asioita). Intuitio on jotakin "maallisempaa" ja muodostuu kokemusten kautta syntyneestä ymmärryksestä ja nopeasta reagoinnista tilanteisiin näiden ymmärrysten kautta. Intuitio on siis nopeaa havainnointikykyä ja tilannetajua. Ihminen voi kehittää intuitiotaitojaan havainnoimalla koko ajan ympäristöään ja ihmisiä. Mitä enemmän havainnoit, sitä intuitiivisempi olet. Vaistot taas..niitä ei osaa selittää kukaan, paitsi eläimet, mutta ne eivät osaakaan puhua :)

Voi tokkiinsa!

Kiitos kaikista ajatuksista, niissä jo näkyy se 'maallinen prosessi', joka elämässä loppujen lopuksi toimii parhaiten ja antaa sitä perustaa, mistä nousee. :smitten:

Sain todellakin sivuaineopiskelijan paikan yliopistossa ja nyt etsin, kuka kummajainen alkaisi ohjaamaan graduani 'Intuitiosta'. On myös mielenkiintoista se, kuinka saan/voin käyttää tämän aiheen ajatuksia aineistossani. Mikä olisi todempaa ja ajankohtaisempaa ja teknisempää!

Kuitenkin jos käytän näitä ajatuksia työssäni, en käytä teidän nimimerkkejä, vaan keksin niihin toiset nimet, joten se kaikki on vieläkin anonyymimpää (kamala sana, tuliko lie oikein?). Pitäkää peukkuja, että löydän ohjaajan. Aihe voi tehdä nimittäin monelle tenän.  :uglystupid2:

intuitio on kuin neptunuksen aalto joka kuohupäisenä iskee rantaan
ja jos et sillä sekunnilla sitä nappaa niin huomaat, että se on jo vetäytynyt takaisin kauas merelle ainutkertaisena hetkenä ,joka ei enää toistu,sillä uusi aalto on jo  tuomassa uutta intuitiota

näin minun intuitioni toimii täällä foorumilla
ja katja-q
siksi minun kaunokirjallisessa annissani olisi rutkasti parantamisen varaa,
minun on pakko keskittyä olennaiseen,sisältöön,ja unohtaa estetiikka ja täsmällisyys,sanavalinnoissa pyrin kyllä olemaan tarkka ja vähän luovakin,
mutta ummistan kaikelta muulta silmäni,on pakko, koska kärsisin vielä enemmän kuin sinä muotoseikoista
sitäpaitsi tietokone on mulle oikeesti perin vieras kapistus ja tekstin lähetän ilman katselua heti pois käsistä etten tule katumapäälle,sanat sitten sattumanvaraisesti ottavatkin oman paikkansa milloin mistäkin
    ..sain vasta positiivista palautetta kirjoituskilpailusta,ettei siinä puolessa täällä oikeessa elämässä sinänsä oo ongelmia...
...kun pitää aina selittää että MIKSI,oikeesti syy-seuraus akseli on tärkee..

8)
     INTUITIO, no sehän on tuo pieni tonttu, joka roikkuu

     takatukassa ja kopsauttaa vain kerran pikkuvasarallaan,

     kun haluaa välittää viestin, oivalluksen, etiäisen ym.

     Tartu tilaisuuteen,


                        :2funny:

 :2funny:

Ja nyt ihan intuitioon ja sen kuuntelemiseen tai pikemminkin kuuntelematta jättämiseen liittyen omakohtaisia kokemuksia!

1. kerta kun en totellut intuitiota - olin tulossa mieheni luota takaisin Lahteen ja intuitio hoki että pitäisi jäädä keskustaan yöksi kaverini luo. Ajattelin kuitenkin, että on jo liian myöhä mennä häiritsemään häntä ja niinpä menin suoraan kotiin. Kotiin päästyäni tyhjensin laukkuni ylimääräisistä tavaroista huomista työpäivää varten. Tuli huominen ja työpäivä, sekin sujui mukavasti kunnes kotiin päästyäni ulko-ovella tajusin, että olen heittänyt siivotessani laukkua myös avaimeni laukusta pois. Piti soittaa isännöitsijä avaamaan ovi ja lasku tulee perästä. JOS olisin mennyt kaverilleni, avaimeni eivät olisi unohtuneet ja olisin välttynyt laskulta.

2. kerta kun en totellut intuitiota - päätin oikaista pienen ojanpenkereen yli intuiotion varoituksista huolimatta. Hups ja kups, kaaduin ja nyrjäytin nilkkani. Linkutin seuraavat 1,5 viikkoa nilkka paketissa.

3. kerta kun en totellut intuitiota - olisin saanut eilen kyydin kotiin kaverilta, joka oli menossa inttiin, mutta päätin pyytää häntä jättämään minut keskustaan kaverini luo, ettei hänelle tule turhaa ajamista ja ehtii ajoissa kasarmille. Noh, siinä kaupungilla kävellessä putosi ja katosi puhelimeni! Nyt joudun ostamaan uuden ja huhtikuulla tarkoitettua matkaani varten säästetyt rahat menevät siihen puhelimeen...

Ja kaikki tämä on tapahtunut viimeisen kuukauden sisään. Intuitio voi siis rangaista näinkin kovaa, jos sitä ei kuuntele.

Mutta onko mahdollista, että syy olisi aivan toinen.
Onko mahdollista että, olet mahdollisesti säästynyt suuremmalta vahingolta. :)

Huaa, olisikin... Kyllä se vain intuition sanoma oli jota en sitten kuunnellut ja näin kävi. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti tyyliin

1. Ainakin sain isännöitsijän kiinni ja pääsin sisälle (ja avaimet löytyivät sohvalta ;])
2. Ainakaan ei kaatuessa murtunut jalka tai mennyt jänteet rikki.
3. Jospa joku sai kauan kaipaamansa puhelimen siitä minun kadonneesta luurista. Sain juuri ostettua uuden (joskin käytetyn) puhelimen, ihan samanlaisen ja samanvärisen kuin entiseni. Mukana tuli vielä entisen omistajan keräämä soittoääni- ja taustakuvaläjä päivän piristeeksi ;D

Niin. Herää kysymys, oliko se intuitio vai enkelin kuiskaus?

Joskus, olette varmaan muutkin huomanneet, että autollakin ajaessa kääntyy oudosti ja kulkee joskus kuin mutkan kautta. Sitten vain ihmettelee, miksi tästä piti ajaa.

Ehkä vältyin vahingoilta. Tai muuta sellaista. Tai miksi joskus yhtäkkiä tulee mieleen, että pitää hiljentää, tai katsella tarkemmin tien sivuja. Hirvihän sieltä tulee!

 >:(

          :(

             Niimpä. vai onko se vain urbaanilegendaa, jos ei,

             itse möhlittyään, ehdi bussille, junalle, lentokoneelle.

             Kun tapahtuu onnettomuus !! ?   :tickedoff:


                           :2funny:

Intuitiivista älyä voi kehittää silva-menetelmällä. Älkää kysykö mitä se on. Maarit Huuskonen
pitää aiheesta luennon hyvinvoinnin ja inspiraation messuilla ja olen aikeissa mennä ottamaan selvää, viisastuakseni!!!  :tickedoff:  Epäilemättä tulee tarpeeseen  :coolsmiley:

 http://www.inspis.net/luennoitsijat.htm

Itselläni intuitio osui ikävässä asiassa kohdalleen. Eli aavistin kissani kuoleman jo etukäteen. Se tapahtui jo kuukausia sitten, kun minut vain valtasi käsittämätön varmuus/ennakkotieto siitä, että se ei elä enää kauan. Tunne oli hyvin vahva ja varma ja purskahdin sen takia itkuun. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuten muualla jo kertonutkin... Eli jouduin lopettamaan kissani 28.2, tasan viikko sitten. Vieläkin on tietysti kova ikävä ja tulee välillä itkunpuuskia tms. mutta pahin suru on jo ohitse, koska TIEDÄN sen päässeen pois tuskistaan ja veljensä luo...  :angel: Mutta...
Jo tuolloin kuukausia sitten, kun tuon asian aavistin, samaan aikaan itse asiassa, samanlainen vahva tunne tuli myös isästäni... Että hänkään ei elä enää kauan. TOIVON hartaasti, että NIIN EI OLE, mutta sehän tapahtuu, jos sen aika on... Jollain tapaa tällaiset ns. "etiäiset" myös valmistavat mahdollisesti tulevaan. Vaikka järkytyksenähän kuolemantapaukset siltikin aina tulevat... Heh, kaipa jotain selkoa saitte...  :idiot2:

Luulen, että ymmärrän tunteesi mitä se ennakoi.

Oikeastaan tunsin samalla tavalla viime vuonna, kun ukkoni oli huonossa kunnossa. Tuntui, että lähtö ei ole kaukana.

Mutta en antanut periksi. Aloin hoitaa häntä intialaisella päähieronnalla, tarkentaa hänen ravintoansa ja voidella jalkoja. Ja hän on tänä vuonna ollut paljon paremmassa kunnossa. Uskon että on olemassa kohtalo. Mutta ukson myös että yksilö voi omassa tai läheistensä elämään vaikuttaa antamalla huolta ja välittämällä, rakastamalla.

Olen vissiin aika itsepäinen.  ???

Mutta ukson myös että yksilö voi omassa tai läheistensä elämään vaikuttaa antamalla huolta ja välittämällä, rakastamalla.

---

'metsätonttu', miten hienosti olet ilmaissut ajatuksen siitä, miten voi läheistään auttaa kun sairaus on elämässä läsnä.
Henkinen ja fyysinenkin lähelläolo antaa voimia ja parantavaa energiaa.

Ja mikä ihmeellisintä, vaikka itsekin olisi sairas ja väsynyt, jos haluaa helpottaa läheisen oloa voimia kyllä löytyy ja oikea tapa tehdä sitä.

Läheisen sairaus on voimia koetteleva asia
Itse huolehdin iäkkäästä äidistäni hänen viimeiset vuotensa.
Silloin oli monta kertaa niin, etten saanut unta kun aavistelin, että minua kohta tarvitaan.Ja niin kävikin.

Olen kiitollinen ja muistanut sen Jumalalle kertoa, että sain olla kanavana äidilleni. Lapsesta tuli silloin äiti ja päinvastoin.
Menin joskus hänen luokseen silloin kun emme olleet sopineet ja juuri silloin se oli tarpeen.

Jos ei muuta voi tehdä, aina voi rukoilla toisen puolesta, kiitoksen kera.

Jaksamista sinulle toivottaa  :smitten:   maarita          :smitten:

Kiitos Maarita!

Samoin toivon jaksamista ja hellittämistäkin silloin, kun ei löydy voimia!

Intuition kauniemmillaan pitäisi idän esim. Gandhin mukaan olla sitä tietoa, mitä tarvitaan suhteessa läheisiin, ryhmään ja ympäristöön. Alice Bailey sanoi, että intuitio ei koskaan palvele yksilön itsekkäitä päämääriä, vaan silloin kun ne kohdistuvat ympäröivään vuorovaikutukseen.

Mutta meillä on muutakin kuin intuiti, jota Spinoza kutsuu ylimmäksi ja jumalaiseksi tiedoksi. On enkelit ja henkioppaat, joihin tavallaan uskon, jotka enemmänkin valvovat meidän yksityisiä polkuja.

Osho väittää myös, että naisilla on säilynyt tämä tietämisen kyky ja he myös luottavat siihen.

Naisten päivänä, luottakaamme sisäiseen ääneemme!

Pystyy jotenkin vaistoamaan mitä toinen ihminen haluaisi kuulla... voi jo aavistaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin minä ymmärtäisin sanan... Mutta eiköhän täällä joku viisaampi osaa kertoa tarkemmin :D
Eikö sanota että kaloilla on todella hyvä intuitio..? Ja ravuilla ns "kuudes aisti" ?

Hieno oivallus tuo, että 'mitä ihminen haluaisi kuulla'.

Mutt myös vaarallinen! Siihenhän perustuu olalle taputukset ja karhunpalvelus.

Entä jos sen kääntäisi toisinpäin: Mitä ihminen ei missään nimessä haluasi kuulla?

Tätä voisi ajatella vaikka kuinka pitkään.
Kiitos sinule aQuarius

 :-*   :-*   :-*

           Onko ihan väärä havainto, n . s . nykyajasta, ja

           tulevaisuudesta.. !! ?

           Jospa onkin JÄTTÄÄ   kaveri oman - onnensa nojaan..

           Elämme ja  Olemma  tietysti  n. s. aikamme, ja entä sitten ??

'


                   ;)   :smitten:

Heissan teille kaikille,

Niin, kuinka tuon nyt kertoisi omasta puolestani?!?
Ihan pienestä asti olen "nähnyt" salamannopeasti asioita, tapahtumia..
Itsekkään niitä sen kummemmin miettimättä, olen vaan tehnyt tai sanonut mitä kulloinkin on mielessäni liikkunut. Esim. tuli alle kouluikäisenä tunne, että paras serkkukaverini hukkuu isänsä kanssa ja näin kävi. Kerroin äidilleni hiemen aiemmin asiasta. Usein tulee pakonomainen tarve soittaa tai lähteä käymään jonkun ystävän tai lähimmäisen luona, koska tunne on niin valtava, että jotain on tapahtumassa. Ei välttämättä mitään positiivista asiaa. Ei ole pitkäkään aika, kun tuli tunne, että kaveria puukotetaa ja itse en päässyt paikan päälle, joten soitin kaverille, että viitsisikö käydä siellä?!? Koska hän tietää aavistuksistani, lähti hän käymään ja otti muutaman kaverinsa mukaan ja niinhän siinä sitten kävi. Puukkoa oli tullut, mutta pahemmin ei kerinnyt käymään.
Itseltäni olen löytänyt kasvaimia mm. nenästä ja munasarjoista, joihin lääkärit eivät noteeranneet mitenkään, kunnes vaatimalla vaadin ja sain lääkärin ottavan koepalat. Kohdusta löytyi miehen peukalonpään kokoinen kasvain ja nenen takaa huomattavasti pienempi. Pahanlaatuiseksi olisivat muuttuneet vuoden sisällä.
Nuorimpaa tyttöäni odottaessa tuli tunne, joku on pahasti vialla minussa. Vauvaan asti ei vielä ollut kerinnyt. Taaskaan ei uskottu, kunnes kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa jouduin sairaalaan synnytyksen alettua.Olin käynyt neuvolassa kaksi päivää aiemmin valittamassa.Keskonen syntyi ja kyseinen neuvola-täti sanoi minun olevan ensimmäinen joka on diaknosoinu itsensä ja mikä on pitänyt paikkaansa. Hyvinvoivalta kun näytin ja muutenkaan mitään poikkeavaa ei löytynyt. Se oli vaan kohtutulehdus. :tickedoff:
 Sitä ennen tuli pakonomainen tarve saada kaikki vauvan tarvikkeet kotiin ja lastenhuone kuntoon!!Hulluna pidettiin!=)
Nuo puhelinsoitot ovat yleisiä, kuin myös ihmisten kanssa toimiminen. Joitain on pakko välttää, kun tulee tunne , että tuosta ei hyvää seuraa vaikka olisi kuinka ns. mukavan oloinen.
Useasti olen pitänyt saldoa puhelimessani ja sen loppuessa ajatellut tiettyä ihmistä, niin johan alkaa puhelin soimaan. Tai tulee tunne, että joku on tulossa kylään, äkkiä siivoomaan! ::)
Kerran kävi näin, että oli pakko lähteä illalla kaverin luokse yöksi, joka ihmetteli, että mikä nytten?!? Sanoin sen lukevan lehdessä ylihuomenna. Niinhän se lukikin, taloomme oli murtauduttu ja minun oveni takana käyty riehumassa. Silloinen miesystäväni, kun olimme erottu päätti mustasukkasuuksissaan kertoa mielipiteensä. :uglystupid2:
Paljon tulee semmoisia tunteita, ettei kannata mennä käymään vaikka olisi sopinutkin asiasta. Tai toiste päin, menenkin nyt enkä vasta huomenna. Noin on jäänyt kiinni mm. pettämisestä eks-mieheni.  :knuppel2: Ja kysymys silloinkin oli että, mistä sä voit tietää...?!? Tuota lausetta olen kuullut monesti, johon voin vaan sanoa:Tuli semmonen tunne, että oli pakko tehä jotain... 8)
Että semmoista meikäläisellä tapahtuu ja tulee tapahtumaankin!! Mitä se nyt sitten onkaan? Intuiota, näkemistä,aavistamista,viisautta, itsensä kuuntelemista?!? En ole siitä ihan varma?
 :angel:
Kuulostaako ollenkaan kenellekkään tutulta? :coolsmiley:

Kiitos kertomastasi!

Kuulostaa nyt ihan siltä, kuin sinulla olisi selvännäkijän tai telepaattisen yhteyden lahjoja. Tietenkin herkkä intuitiokin siihen varmaan on kytkettynä.

Toivon, että voit keskustella asiasta, sillä tällä areenalla on varmasti tällaisia ihmisiä, kun katselet ja luet muitakin aiheita.

metsätonttu

Juu-u, tutunoloista on. Tosin minulla taito, kyky tms ei ole ollenkaan noin pitkälle kehittynyt. Nuorena näin välähdyksiä ihan turhanpäiväisistä asioista (mikä kuva televisiosta tulee seuraavaksi, mitä joku tekee seuraavaksi jne). Säikähdin noita harmittomia kokemuksia, enkä 10 vuoteen nähnytkään mitään. Mutta intuitio toimi aina jotenkuten, paremmin tietenkin aina silloin kun maltoin kuunnella itseäni ja säännöllisesti rauhoittaa aikaani.

Nyt viime kuukausina olen taas alkanut nähdä välähdyksiä ja intuitiokin on vahvistunut. Mutta kuvat eivät ole ihan tarkkoja, jotain niissä on aina vähän väärin lopputulokseen verrattuna. Olen alkanut  miettiä, että voisivatko ne olla se uhkakuva, joka on vaarana tapahtua? Sen verran tukossa olen itseni kanssa, että en ole uskaltanut vielä luottaa näihin niin paljoa, että olisin voimakkaasti muuttanut tapahtumien kulua. Mutta aina on jotenkin täytynyt asia varmistaa. Kaikki näkemäni on siis toteunut, mutta onnekkaammissa merkeissä kuin mitä olen nähnyt.

Mielenkiitoisia mutta moniulotteisia asioita nämä. Usein täytyy lopettaa näiden ajatteleminen ja vaan elää :) Enkä ole vielä lainkaan varma, haluanko noita välähdyksiä nähdä.

Noh, tässäpä juuri tuli esimerkki omasta intuitiostani. Tuli vain vahva tunne, että minun pitää alkaa etsimään pitkään kadoksissa ollutta kultaista Jeesus-ristiäni. Että kun alan etsimään, niin löydän kyllä sen. Ja niinhän siinä kävikin !! NAPAKYMPPIIN siis osui intuitioni.  Aivan mahtavaa, kun sen löysin !  Lisäksi sain äidiltäni torstaina jo etukäteen synttärilahjaksi ristin, ilman Jeesusta siinä. Valkokultaa taisi olla... Kumpikin älyttömän kauniita ja niillä minulle PALJON tunnearvoa.  Nyt molemmat tulevat roikkumaan kaulassani aina !!   :smitten:  :angel:

Intuition
In
trust
on

 :D

JUSTiINsa!

"Ei tiedolla,taidolla vaan tuurilla-paras A-ryhmä" 8)
Juu,mutta asiaan! Minusta intuitio on ennalta tuntemista tai oikestaan tunne miten tietyssä asiassa tulee tapahtumaan.Joko hyvin tai vähän huonommin... Yleensä intuitiot ovat hyviä mutta joskus tietää että metsään menee! No,asiaan voi joskus vaikuttaakkin vaikkakin reagointiaika on lyhyt.
Minusta tuntuu että ennaltanäkeminen on hieman "järeämpi" ja vahvempi tapa nähdä tulevaan.Hmm...olisiko intuitio enemmänkin aavitus ja ennaltanäkeminen  taas tieto?  :idiot2:
Vaikeinta kai on uskoa intuitioon mutta siihenkin oppii iän myötä luottamaan.Kokemus opettaa...


 :aurinko: :vesimies:
 :askendentti: :kaksoset:
 :merkurius: :kauris:
 :venus: :vesimies:
 :mars: :vesimies:

Taikka vain:

in (sisällä)
tuition (opetus)

Sisällämme on opetus ja ohjaus. :)

Jep!  ;) En löytänyt tuolle tuitionille suomenkielistä vastinetta ja vähän sovelsin....  ::)

Mielenkiintoisia kokemuksia. Itselläni joskus, mutta ehkä lievempänä. Tuollainen kyky on varmaankin joskus raskaskin omata? Hienoa, kun ihmiset hyödyntävät lahjojaan lähimmäistensä hyväksi! :smiley6600:

Joo, kiva, kun muillakin sellaisia tunteita. Itse aavistan tasan tarkkaan mitä mieheni ajattelee ja tekee. Olen sen kokenut monta kertaa. Joskus oikein pelottaa kun tulee sellainen tunne, että hän ajattelee toisia naisia. Nämä ajatukset yritän pitää poissa mutta se on vaikeaa. Intuitio sanoo, että jotain tapahtuu.....Mitä avuksi?????

Minä olen yrittänyt tutkia intuitiota ainakin jo 7 vuoden ajan. Ja kun sinä sitä ihmettelet, niin voin kertoa sinulle jotakin. Oikeastaan jotakin, missä minun sisäinen ääneni tuli sinua tekstissäsi vastaan. Todellinen intuitio on enemmän ohjaava, enemmän vuorovaikutussuhteita tai ryhmän päämääriä tukeva 'vaisto'. Mietipä tarkkaan, ettei oma pelkosi ole myös siellä taustalla. Pelolla on yleensä aika vaimaperäiset 'aanaukset', joista on parasta päästä mahdollisimman nopeasti irti. Jos sinulla on epävarmuutta kumppanisi kanssa, puhu hänelle, kerro tunteistasi.

Sieltä voi piankin lohtu löytyä ja aurinko paistaa. Sitä toivon sinulle. :smitten:

Minulle intuitio on mieleni sisälle tuleva viesti, mihin ei liity minkäänlaista tunnetta. Se on kuin puhdasta, sinistä, absoluuttista, vapaata tietoa, jonka persoonani nappaa ja muodostaa sanoiksi.

Tunnen intuition jonkinlaisena vaistona, niinkuin jokin äänetön(siis konkreettisella tavalla) ja näkymätön..

Se on jotenkin eläin ja kasvimaailmaan verrattava asia, eli kun eläin vaistoaa vaaran ja käyttäytyy sen mukaisesti ja miten kasvit ja puut vaistoavat tulevan kevään ja valmistautuvat siihen..

Intuitio, tunne, että esim. tiedät jotenkin että joku ihminen katsoo sua ja aivan vaistomaisesti katsot siihen suuntaan..

Hieman  :idiot2: kerrottu, mutta näin sen koen  :laugh:

Olen käsittänyt,että intuitio on ns. oma sisäinen ääni, joka sanoo että älä tee tai tee jotain asiaa.En osaa oikein selittää.
Voi kun itse oppisin sitä käyttämään! Hyvänä esimerkkinä edellinen työpaikkani mistä minut irtisanottiin.Vaistosin jo ensimmäisenä päivänä,että jotain työyhteisössä on pielessä. Varsinkin kahden esimiehen väleistä aistin jotenkin, että jokin ei täsmää, mutta olin niin innoissani oman alan työpaikasta että sammutin vaistoni. Sen 3 kk:n aikana aloin tajuta miten riitainen työyhteisö voi olla ja miten kieroja ihmiset voivat olla.Siihen päälle minun tulinen tempperamenttini,joka ei oikein auttanut asiaa.  :-\

Tämä nykyinen työ, jossa olen ei ole oman alani työ,mutta kun yt-neuvottelut tuossa loppuivat alkaa taas olla omassa päässä näitä myrskypilviä ja pelko perseessä,että jatkuuko homma vai ei?Työajat eivät ole mitkään ihanat,kun kyseessä on yötyö ja homma on tosi huonopalkkaista, mutta onpahan ollut sentään tekemistä.Voi olla,että  edelliset pettymykset tekevät minut vainoharhaiseksi... :-\
Onneksi sain projekti luontoisen toimistotyön tästä samasta firmasta.Eka työpäivä oli tänään ja ainakin ilmapiirin aistin mukavaksi.

Liitetäänkö intuitioon myös se ,kun osaa aavistaa milloin joku soittaa?Tätä tapahtuu minulle usein....

Athene. Minä taas vaihteeksi opiskelen intuition käyttöä Penney Peircen kirjasta "Intuitio". Paksu kirja, sisältää paljon harjoituksia. On kirjastossa myös.

Wähän "jooga-näkökulmaa" (yoga-darshana):

Sanskritiksi intuitio on praatibham (sanakirjassa prAtibha; neutrisukuinen sana, siksi yksikön nominatiivin
ja akkusatiivin lopussa m-kirjain). Tässä osa CDSL:n tuloksista haulle pratibha:

Cologne Digital Sanskrit Lexicon: Search Results

1    pratibhA    P. %{-bhAti} , to shine upon (acc.) La1t2y. ; to come in sight , present or offer one's self to (gen. or acc.) MBh. R. &c. [668,3] ; to appear to the mind (also with %{manasi}) , flash upon the thoughts , become clear or manifest , occur to (acc. or gen.)...

2    pratibha    mfn. wise , intelligent Ragh. viii , 79 (v.l.)

3    pratibhA    f. an image Nir. ; light , splendour (see %{niS-pr-}) ; appearance (%{a-pr-}) Gaut. ; fitness , suitableness (%{a-pr-}) , S3rs. ; intelligence , understanding MBh. Ka1v. Sa1h. ; presence of mind , genius , wit Ka1m.

    prAtibha    mf(%{I})n. (fr. %{-bhA}) intuitive , divinatory ; n. (with or scil. %{jJAna}) intuitive knowledge , intuition , divination S3is3. Katha1s. Pur. (%{-vat} ind. Nya1yas.) ; (%{A}) f. presence of mind MBh.

Verbinä pratibhaa (lyhkäsellä ekalla aalla) tarkoittaa siis mm. to appear to the mind.

Verbinä ilman etuliitettä prati[1], bhaa tarkoittaa:

bhA  ... to shine , be bright or luminous RV. &c. &c. ; to shine forth , appear , show one's self ib. ; to be splendid or beautiful or eminent MBh. Ka1v. &c. (with %{na}

Noh, yoga-suutrassa sana praatibhaa esiintyy ainakin kahdesti, ns. siddhi-suutrissa eli "yliluonnollisia" kykyjä
sanjama-tekniikaa (YS III 1 - 4)[2] harjoittamalla esilletuomaan tarkoitetuissa suutrissa:

III 33:  prAtibhAdvA sarvam .. 33.. (suomalaisittain: praatibhaad vaa sarvam)

Käännös kirjasta Idän viisautta (kirjaimellisesti intuitiosta "vaan" kaikki):

Intuition avulla (yogi käsittää) kaiken.

Intuitiota saattaa siis olla mahdollista tuoda esiin toistamalla hiljaa mielessään
ja täysin "välinpitämättömästi", ikäänkuin se olisi itsestäänselvyys,
(noin kolmesta viiteen hengityskerran välein?) sanaa praatibham??

 ::)   ;)

-------------------------

III 36: tataH prAtibhashrAvaNavedanAdarshAsvAdavArtA jAyante .. 36..
(tataf praatibha-shraavana-veedana-aadarsha-aasvaada-vaartaa dsaajantee).

Tästä [viittaa edeltävään suutraan: purushan eli puhtaan hengen tai tietoisuuden tuntemisesta - sidis] seuraavat
intuitiivinen (yliaistillinen) kuulo, tunto, näkö, maku ja hajuaisti.

1.  prati    adv. towards, against, again, back, in return (--- in verbs & substantives, in adv. comp. also at the time of, about, with regard or according to, before, on, at, mostly with the idea of constant repetition); as a prep. (w. preceding, rarely following acc.) towards, against, before, over against, opposite, near, on, by, at in; at the time of, about (also abl. or gen.); with regard to, in favour of (also gen.);

2. dhaaraNaa, dhyaanam ja samaadhi(H) muodostavat yhdessä (ekatra) saMyaman (suomalaisittain: sanjaman)

deshabandhashchittasya dhaaraNaa .. 1..
tatra pratyayaikatAnatA dhyaanam.h .. 2..
tadevArthamAtranirbhAsa.n svarUpashUnyamiva samaadhiH .. 3..
trayam ekatra saMyamaH .. 4..

No juuri kun ehdin kirjoittaa tähän ketjuun niin löysin sitten toisen ketjun tästä samasta aiheesta.Itseasiassa tajusin etten olekaan huono intuition käyttäjä.Toisesta ketjusta voi lukea sen esimerkkini. Kiitos kirjavinkistä Suomityttö!Itse luen englanniksi Gavin De Beckerin kirjaa gift of fear,joka käsittelee intuition käyttämistä väkivaltaisen käyttäytymisen ennakoinnissa.