Astro Foorumi

Tai oli?
Oletko aivan oikeasti tavoittelemassa sitä, vai onko se vain ajatus? Mitä olet tehnyt unelmiesi eteen? Miten ne saavuttanut? Kovaa työtä? Onnenpotkuja? Johdatusta? Jotain muita jippoja?
Vai osoittautuiko unelmasi lopulta kuplaksi...ei se ollutkaan sitä mitä kuvittelit ja oikeasti halusit? Sait sen mitä toivoit, mutta ei se sitten ihan ollutkaan?
 :smitten:

Mulla on nyt tämmöset jutut pyöriny tässä viimeaikoina mielessä, ois kiva jos syntys keskustelua asiasta :)

Mun unelma oli semmonen juurikin salkkaripsykoottinen; aviopuoliso, omakotitalo, eläimiä ja lapsia ainakin kaksi. Mutta tuota...ei se menny ihan niin...tai joo, ehkä menikin, muttei se oikein ollu sitä mitä ois pitäny :D
Sen jälkeen mulla on toki ollu unelmia vaikka mistä, on nytkin, mutta ei mitään kauheen selvää päämäärää vieläkään, vaikka välillä jo niin luulinkin.
Ja ainahan on pieniä haaveita, jotka sitten toteutuukin, niitä suurempia odotellessa :)

Mulla oli unelma, että julkaisen joskus kirjan ja että kirjoittaminen kulkisi mukana läpi elämäni. Julkaisinkin ensimmäisen teokseni jo 16-vuotiaana ja yhäkin ollaan kovasti menossa kirjoittamisen kanssa eteenpäin. Tiedän, ettei tämä unelma ole koskaan täydellisesti valmis - sillä enhän koskaan tule olemaan kirjoittajana täysin valmis - mutta on kaunista katsoa omia saavutuksiaan. :)

Tällä hetkellä unelmoin parisuhteesta ja kaipaan sitä elämääni. Tämän unelman ja unelmaihmiseni kanssa olenkin oppinut jo aika paljon viime kuukausien aikana - eniten ehkä itsestäni. :D
Unelmat on tarkoitettu elettäviksi ja niiden eteen on tarkoitus tehdä töitä. Onnenpotkuja ja sattumia tapahtuu, mutta ajattelen että nekin tulevat eteemme syystä, ne auttavat meitä eteenpäin. Rakastan muutenkin unelmoida, luin joskus Tabermannin kolumnin, jossa hän totesi, että on olemassa haaveilijoita ja unelmoijia. Haaveilijat eroavat unelmoijista siinä, että he jäävät elämään haavekuviinsa. Unelmoijat taas kulkevat kohti unelmiaan ja elävät niitä, ja vaikka unelma olisikin jotain mikä ei sitten loppujen lopuksi tunnu niin omalta, on matkalla päämäärään opittu aina jotain arvokasta. :)

Mä oon aina ihaillu kirjailijoita :)

Mä taidan olla suurimmaksi osaksi haaveilija, oikein neptunus tylliin :D Luultavasti se johtuu siitä että oon niin vilkas mielenlaadultani, että kerkiän punoa vaikka minkälaisia haaveverkostoja ilman että niistä koskaan kerkiää syntyä mitään sen kummempaa, ennenkö joku toinen juttu jo tulee tilalle.
Tosin, on mulla noita lapsuudesta asit mukana kulkeneitakin juttuja, joita oon yrittäny ihan konkreettisestkin tavoitella ja päästä lähemmäs, ne kai on sitten niitä unelmia :)

Ja totta se, että aina matkanvarrelta tarttuu mukaan arvokkaita kokemuksia ja sitä elämää, minkä tähden täällä kai ollaankin  :smitten:

Sama!
Haaveillut koko elämäni yhdestä asiasta; löytäisi jonkun, joka on samalla aaltopituudella, eli sen parisielun/sielunkumppanin/kaksoisliekin/tms.
ja rakkaudesta muutenkin aina.
Sitten on muita haaveita.. nyt haaveilen ainakin siitä että pääsisin (telepatia)peloistani eroon, antaisi tilaa taas mukavammalle elämälle.

Mahtaisikohan olla kovinkaan montaa sinkkuna elävää, joka ei siitä oikeasta haaveile /unelmoi? Ja saattaapa näitä olla parisuhteessakin olevissa...aika paljonkin itse asiassa  :-\

Kuuhilda, totta. :/ Varmasti jokainen toivoo että kohdalle osuu "se oikea", ainakin jossain vaiheessa elämää! Surullisempaa on kuitenkin, jos sitä kaipailee parisuhteessa elävä ihminen.

Juu, mieluummin sitä sinkkuna kaipailee omaa oikeaansa kun parisuhteessa, mutta aika monta tuli mieleen kun aloin miettiä, jotka seurustelustaan huolimatta kaipaavat sitä oikeaa :-\  Ja olen itsekin parisuhteessa ollessani toivonut että joskus kohtaan sen oikean tyypin..
Onhan se aika ankeeta.

Matkustella maailman ympäri ja nähdä tämä kaunis maapallo erilaisine kulttuureineen niin monipuolisesti kuin mahdollista :)

Minä olen ainakin haaveillu kokoikäni.Koulussa tunneillakin aika meni haaveillessa milloin kenestäkin.Olen nuoruudessa ollut aika masentunut kun keneltäkään ei saanut mitään tukea kuin kissalta jolle aina vuodatin kyyneleeni,niin hain lohdutusta haaveilemisesta.Kun nuoruuden rakkaus jätti ja tuleva aviomies käytti hyväkses mielentilaani ja tuli samantien siihen tilalle asumaan, enkä päässyt siitä silloin eroon,niin 20 vuotta kului kunnes se meni toisen naisen luokse ja sitä ennen kokoajan kävi vieraissa,piti piikana...? Mutta mun aikani kului ensimmäiset 10 v surressa nuoruuden rakastettua ja seuraavat haaveillen milloin mistäkin, masennuksen iskiessä.Onneksi sain kaksi ihanaa tytärtä joihin sitten ammentanut kaikki rakkauteni.Mutta nyt melkein 10 vuotta erosta ja tyttärien kotoo lähtiessä,olen jo vähän aikaakin alkanut kaivata ja unelmoida että löytäisin sen jonkun joka välittäisi minustakin, Muutaman mies ehdokkaan olisin ehkä löytänytkin,mutta siinä kävi taas sillein et jäin toiseksi.Ja taas surraan ja unelmoidaan..   
Vääriä on joka nurkassa mut mis nurkan takana se oikee luuraa.

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen tästä lause "Saamme sen, mitä uskomme saavamme ja ansaitsevamme". Olethan varmasti 100%, että saat rinnallesi unelmiesi miehen, joka ei tule toistamaan edellisten miestesi munauksia? Jos et, nyt äkkiä muuttamaan ajatusmallia! Muussa tapauksessa saat vain samanlaisia röhjäkkeitä elämääsi, sillä Universaalin Lain mukaan meidän on saatava se, mihin uskomme.

Lippua korkealle, menneisyydestä huolimatta! Olisi sääli, jos antaisit hienon tulevaisuuden lipsahtaa sormien välistä menneisyyden vuoksi. Jos omat voimat ja osaaminen eivät riitä, ammattiauttajan puoleen vaan, olipa kyseessä psykologi, henkinen opettaja, joku viisas ja läheinen rakas ihminen. Omaan itseensä kannattaa satsata, trust me ;)

Ihania unelmia :)
Mitäs ootte tehny, että menis sinne päin?

Siiri 58, mulle tulee nyt kanssa väistämättä mieleen se, että mitä uskot ansaitsevasi?
Ei " Kunpa minuakin joku rakastaisi" vaan " Kyllä minua joku rakastaa"
Se, ken sinun elämääsi tulee, saa suuren palkinnon, eikä suinkaan alennu hyvää hyvyyttään osoitttamaan hellyyttä ja lämpimiä tunteita sinullekin :)
Ajattelisin kyllä, että tuommoisen, noinkin pitkän "aisan kannattamisen" ja vastoin omaa sydäntään elämisen jälkeen ei ole ihan helppoa päästä takaisin raiteille  :(

Kyllä se vielä kolahtaa  :smitten:

Kiitokset AthaMaritille ja kuuhildalle kannustuksesta!olen seurannu foorumin kirjoituksia ja yrittänyt ottaa oppia itselleni,tässä vaan oli pieni vuodatus osasta elämän vaiheesta.Eron jälkeen elämääni tuli serkun vaimo joka on yrittänyt auttaa mua,mutta oppi ei ole oikein mennyt 10 vuodessa kaaliin, mutta nyt vasta puolen vuoden sisällä yhtäkkii hoksasin mikä se juju oli,vai edes auttoiko siihen et oon käyny reiki 1 ja kakkos kurssin jonka jälkimaininkina olen tehnyt puhdistautumista elämäni aikana koetuista kurjuuksista, joita olen työntänyt taka alalle väkisin.Löysin ittelleni lopulta hyvän "huuhaa hierojan"joksi sitä nimitämme,en oikein tie virallista nimeä kun tekee montaa juttua,luontais hoitaja ym.? Multa hän avaa ainakin tukkeutuneita sakroja ym.sanoo ääneen kaikki piilottamani asiat sisuksita.että välillä oikein hävettää.Ja tähän mies ja isä ongelmaan kun ei saatu selvyyttä tästä elämästä niin hän näköjään pääsee edellisiinki elämiin,siis olin ed.e. talossa piikana jonka isäntä teki mut raskaaksi ja sen jälkeen mut ajettiin talosta pois.Olin silloinkin yksinhuoltaja. Ja kolmas elämä taaksepäin olin ollu japanissa Geisha.Tämä tieto jotenkin helpotti elämääni että tämä hyljätyksi tuleminen ja ainainen rakkauden puute alkoi sieltä,ettei se ollut isäni kumminkaan,joka on hiertänyt välejämme tähän asti.Onneksi isä on vielä elossa,saanee vapautuksen syytteestä ja vien hautaan rakkaudella kun aika koittaa.Nyt on tavoitteena jatkaa puhdistautumista,niin kuuluuko toikin siihen et on yhtämittaa flussassa tai muuten väsynyt? tämä on vienyt mielen aika matalaksi ja käydä reiki 3:nen sekä astrologian kursseja lisää,sukututkimusta ym.jotenkin tuntuu että yritän riuhtoo itteäni irti kaikesta vanhasta tekemisestä,ihmisistä,harrastuksista ja kalamiehistä.Hoksasin senkin et kalamiehet ovat koittaneet opettaa mua puolustamaan itteäni enkä aina vaan myöntymään joka asiassa mut nyt vasta meni perille,niinkuin yhden opetus oli näyttää peilinä omat epämiellyttävät luonteenpiirteeni.Tänään tuli mieleen etten halua enää asua täällä kivassa paikassa,haluisin ostaa vihdoin sen oman asunnon.Tässä tavoitteet: ajatella positiivisesti tavoitteita ja jatkaa henkisen tien matkaa omaan itseensä ja siinä sivussa katselen ympärilleni että oliskohan kumminkin jossain joku :smitten: tämä vuodatus ei oikein kuulunu tänne mutta poistan sen jossain vaihees..kaikkea hyvää foorumilaisille :smitten:

En mä oikeestaan tiedä, mutta henkilökohtaisesti mulle se oli sitä. Sokeena putkessa menemistä, niinkun kuuluu ja niinkun kaikki muutkin ja tottakai.
Tänään semmonen olis jo ihan eria asia, vaikkakin sama.

Tajua nyt tästä sitten  ::)

Mun unelmat liittyy opiskeluun ja tulevaan uraan/elämäntyöhön (nyt kun vihdoin tiedän mitä haluan tehdä), ja olen tehnyt sekä tulen tekemään paljon töitä asian eteen. Ainakin osatavoitteissa olen onnistunut tähän asti, eli täytyy vaan olla ahkera ja pitkäjänteinen. Toinen tärkeä unelma liittyy tietysti siihen, että löytäisin jonkun ihanan miehen rinnalleni. Mutta tuohon asiaan ei voi kamalasti itse vaikuttaa (onko tuuria tavata oikeantyyppisiä ihmisiä vai ei), eli... ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa.  ;D

Kolmas vähän helpompi unelma on tatuoinnin hankkiminen, jonka aion toteuttaa tänä vuonna.  :smitten:

Haluaisin matkustella sellaisiin kolkkiin kuin Huippuvuoret, Pohjois-Skotlannin saaristo, Tulimaa, Kerguelenin saari ja Etelämanner. Siis paljon avaria vuoristonäkymiä, merta, tuulta ja viimaa, lunta ja jäätä. Aah. :smitten: Ja albatrosseja, niitä haluaisin nähdä livenä ennenkuin delaan. Ne ja muut eteläisen pallonpuoliskon merilinnut on jotain aivan uskomatonta.

Avaruuteen meneminen jääköön suosiolla vaikka seuraavaan elämään, se on silloin luultavasti helpompaakin.

Suurimman osan muista haaveista olen jo toteuttanut, ne muut mitkä on jäljellä vaativat lähinnä pitkän tähtäimen harjoittelua ja ovat jo enemmän tai vähemmän olleet prosessissa jo useita vuosia.