Astro Foorumi

Kertokaapa kokemuksia kaksoisliekeistä, sielunkumppaneista ynnä muista  :smitten:
Olisi mukava kuulla minkä kaikenmoisia taikoja on tapahtunut.
Itselläni tullut joku universaalin rakkauden kokeminen ja korkeammalle ulottuvuudelle kohoaminen erään ihmisen läsnäollessa.
Olen lukenut mm sellaisesta, kun joku on tuntenut energia-aallon tulevan toisesta häntä kohti.
Mitä te olette kokeneet?

Yksi katse ja molemminpuolinen tunnistus.
Hirvee tärisevä, liki shokin omainen olotila. Poistuin paikalta ja näin ennalta, miten tuo sielunkumppani toimisi sillä aikaa. Eikä se shokki suinkaan laantunut, kun hän oli tehnyt juuri niin kuin olin nähnyt. Jokainen kosketus oli alkuunsa kun sähköisku.

Ei oo niitä onnellisia tarinoita, mutta tähtiin kirjoitettu.

Olen tavannut kerran henkilön, jonka tunnistin unitasolla toimivaksi työtoverikseni. Me siis teemme jotain yhteistä henkityötä osana isompaa ryhmää nukkuessamme, tai ainakin teimme silloin, kun tapasimme. Tapaaminen oli miellyttävä, joskin pikainen. Molemmat tiesivät heti, että toinen on jollain tapaa erityinen. Emme ole tavanneet sen jälkeen - tämäkin tapaaminen oli puhdas vahinko - eikä meidän pidäkään tavata. Yhteistyömme ei ulotu fyysiselle tasolle.

Ei siis mitään järisyttävää tai ihmissuhdedraamaa mihinkään suuntaan, ainoastaan tieto ja tuttuus.

Minusta tuntuu, ettei minulla henk..koht. edes ole kauheasti tällaisia läheisiä sieluja enää täällä maanpäällä, tai jos on, he eivät löydy Suomesta vaan muualta päin maailmaa. Todennäköisesti elämänpiirini tulee olemaan aina pieni mutta rakas, ilman suurempia tunnedraamoja. Sellaisesta kyllä nauttisinkin. Rauhasta!

Mutta kertokaas miten tuo kaksoisliekin tai sielunkumppanin kohtaaminen eroaa ihan tavallisesta ihastumisesta? Kai ihmiset kohtaa ja ihastuu joskus toisiinsa palavasti ilman että siihen liittyy mitään sen ihmeellisempää?  Silmissä kipinöi ja vatsassa pyörii perhosia, eikö kyseessä voi olla "luonnollinen" viehättyminen toiseen, ihastuminen, kemiallinen reaktio, feromonit?  :coolsmiley: Eikai kaikki hullaantumiset voi olla sielunkumppanien kohtaamisia? Tai kysynpä nyt niin että miten erotatte että tässä nyt on jotain enemmän? Itse voisin helposti leimata esim. entisen työpaikkaromanssini sielunkumppanien kohtaamiseksi. Koskaan en ole niin huumaantunut toisesta, tai ollut "samalla aaltopituudella" ensi kättelystä asti. Molemmat tahoillaan varattuja, ulkoisesti komea kaveri muttei edustanut ollenkaan silloista "normaalia" miesmakuani - mutta kuinkas ollakaan yhtäkkiä tyyppi oli täydellinen silmissäni. Laskin tunteja jolloin pääsen taas töihin, juttelimme kaikesta ja paljon, huumorintaju, kiinnostuksenkohteet, ajatusmaailma kaikki kohtasivat. Ja aistin kyllä että tunne oli molemminpuoleinen. Flirttailu oli avointa joskin hienotunteista  :-* molemmat kunnioittivat toisen yksityiselämää. Olimme myös syntyneet saman päivämääränä, liekö sillä jotain tekoa. Tiesin silti ettei meistä voi paria tulla nyt ja edelleen jos kohtaamme sama tunne on läsnä, haikeus. Ehkä olimme entisen elämän kumppaneita, tai muuten läheisiä sieluja? Eikös se nyt ole hirveän harvinaista herkkua muutenkin tuo kaksoisliekin kohtaaminen?
Parhaan ystäväni (2v lähtien) kanssa kehitimme jo hyvin nuorina alter- egoja joissa olimme veljeksiä tai köyhiä ystävyksiä "vanhaan aikaan". On aina ollut itsestään selvää että olemme aina ennenkin kulkeneet yhdessä.

Olen aika varma, että edellinen suhteeni oli karmallinen. Kun näin hänet kysyin heti mielessäni "Kuka tuo on?". Ulkoisesti hän ei vastannut miesihannettani mm. ikänsä puolesta, mutta veti puoleensa kuin magneetti. Niin paljon että piti lähteä perään. Tuskin olisimme tavanneet oleenkaan, ellen olisi lähtenyt perään. Tunne siitä etten voi antaa hänen vain mennä, oli todella voimakas.

 Tuttuuden tunne vain  voimistui kun vaihdoimme ensimmäiset sanamme, tuntui kuin olisi ollut lause kesken koko elämän ja sitten hän vihdoin päätti sen. Tavauttuamme minulla oli myös valtavasti energiaa, sain aikaan mitä tahansa. Tämä ei siis ollut sellaista rakastuneen haihattelevaa energiaa, vaan keskittymiskykyni oli aivan teräksinen!

Erosimme hiljattain (oli pakko luopua hänestä vaikka en olisi halunnut), mutta kumma kyllä elämä vei meidät jo lähemmäksi toisiamme. Tuskin enää suhteeseen palaamme, mutta koko tehtävää ei ehkä ole vielä suoritettu.

No niin, mulla jäälleen nää nimitykset tässä tökkii. Mahtaneeko tuon ukon kohdalla olla kyse sitten tehtäväkumppanuudesta vai mistä, mutta siis minusta sama asia..ei me tosiaan oltu eikä varsinkaan olla samoilla aaltopituuksilla sen kanssa, eikä mitään semmosta sielujen sympatiaa.
Mutta se kohtaaminen oli jotenkin niin voimakas ja siinä oli ihan omanalaistaan kohtalon siipien havinaa. Ihan erimoista kun tavalliset ihastumiset.
Ja kyllähän sen esim. synastria kartalta näkee, että tuttuja ollaan oltu aiemminkin.

No, kyllä mulla vastaan tulee aika useinkin viehättäviä ihmisiä, jotka saavat sydämen hypähtämään ja mielikuvituksenkin lentämään, ja voisin jopa kuvitella suhteen tynkää mahdolliseksi jos olisin sinkku. Se on se outo "hei säähän oot sää!"-aspekti mikä erottaa, sitä ei todellakaan tule yhtä usein kuin noita muita ihkuja, ja aina ne "tunnistetut" ihmiset lopulta (minulla ainakin) tuuppaavat minua johonkin ihan uuteen suuntaan, tai muuten vaan pistävät todella miettimään itseäni ja elämääni jollain uudella tavalla.

Mutta, se että näitä erikoisempia kohtaamisia tulee, ei kyllä mielestäni mitenkään itsestään selvästi tarkoita sitä, että nyt pitää jättää kaikki ja karata yhdessä uuteen suhteeseen kuin elokuvissa.

Ihania lapsia  :smitten:
Mulla on varmaan sitten tämän esikoisen kanssa tämmönen tunnistuskokemus...hän oli ihan vauva, just oltu pari päivää kotona, ja hän oli rinnalla ja katsoi...katsoi niin syvältä ja syvälle, että minä säikähdin!
Kuulostaa ihan hullulta, ja voi sitä ollakin, mutta niin siinä kävi.
Muiden lasten kanssa en tämmöistä erikseen muista, enkä oikein muista heidän keskenkään tälläistä olleen...mutta esikoinen ja juniori ovat niitä, jotka ovat tutumpia, keskimmäinen on täälläkin se " One in evey family" ;)

Kaksoisliekkiä EN ole kohdannut, sitä en usko.

Sit on myös ollu tämmöstä paikkojen voimakastakin tunnistusta..vai meneekö off topiciksi?

Joskus on ollu vaikeeta ittellä, kun on nähny sen tuskan mitä tää läheinen, tuttu sielu joutuu täällä läpikäymään, ja miten ulapalla se on, ja samalla kuitenkin tunnistanut siinä , siellä takana sen hyvän, tutun sielun...tekis mieli huutaa, että hei haloo, heitä nyt tää kuori veks; nään miten se suhun sattuu; ja ollaan niin kun ennenkin :/

Omalla kohdallani voin sanoa, että sieluni toinen puolisko  - kaksoivalo taitaa olla se oikea nimitys, jos sellaista nyt edes voi erikseen määritellä - ei ole syntyneenä tänne. Ei ilmeisesti ole ollut sitä pitkään aikaan.

En haluaisi enää käyttää kauheasti määritelmiä, joten sanotaanko, että Se Kaikkein Läheisin ja Rakkain Sielu ei ole syntyneenä tänne, eikä tule olemaankaan. Monia muita rakkaita sieluja elämässä on, jotka muistan varsinkin menneistä elämistä :)

Sieluperheeni olen tavannut useimmiten meditaatioissa ja energiahoidoissa, samoin hoidettavien sieluperhe tulee lähes poikkeuksetta energianvälitykseen mukaan kertomaan terveisensä ja aina se on yhtä ihanaa. Sieluperhe välittää sitä ehdotonta rakkautta joka ravitsee täydellisesti, sen jälkeen on itsekkin aina täynnä lähes "pyhää" rakkautta, tai ehkä universaali rakkaus tuntuu siltä.
He kertovat että ovat lähellä ja että rakastavat suuresti, valavat luottamusta, mutta eivät tyrkytä tai jakele neuvojaan :)

Kun minulla on sieluperhe en juuri muuta perhettä kaipaakkaan.

Kahden ihmisen kanssa on tunne, että meillä on jotain ( paljon) yhteistä joltakin menneeltä ajalta. Toisen kanssa olemme enemmän henkisellä tasolla ja toisen kanssa sekä henkisesti että fyysisesti.

On monta ihmistä, jotka tunnistan mutten muista mistä. Ehkä se joskus selviää? Osa on ajallisesti tässä elämässä vain hetken ajanjakson läheisiä, osa näyttää kulkevan arjessa välimatkojen päässä.

se tunne kun on toisen kanssa vaihtanut vain pari sanaa ja tulee olo, että olisitte tuntenu aina.. se on kai se yksi merkki jonkinlaisesta sielunperheen tai kumppanuuden merkeistä.. tai ainakin sielusta jonka kanssa elänyt useita elämiä..
mulla on ainakin yksi ihminen johon on niin järjetön vetovoima ensi vilkaisusta lähtien.. ja vaikka ei toista olis nähnytkään piiitkiin aikoihin.. tiedän, että tunne on molemminpuolinen.. kuitenkin tilanne on se, että emme voi olla yhdessä.. jossain kohtaa on ollut tilanteita ja hetkiä.. sitä ei voi edes sanoin kuvailla kuinka hienoa oli.. välillä oikein tuskaa miettiäkkin toista.. silti on kohdattava totuus.. jos hänen kanssaan on suurempikin yhteys, niin tiedän, että viimeistään kuoleman jälkeen olemme yhdessä.. vaikka on tullut vinkkiä, että tässäkin elämässä vielä vanhoilla päivillä saatamma olla yhdessä.. jostain syytä jotain läksyjä tässä taas viedään eteenpäin, koska emme nyt voi olla.. yhdessä kuitenkin jo aiemminkin eletty..meillä on syntymässä eroa kuukausi.. onkohan siinä oikeasti jotain tarkoitusta..? voisi kuvitella ettei ainakaan sattumaa.. onneksi on tajunnut nämä ihanat asiat mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.. ei tarvitse miettiä, että kunnes kuolema erottaa.. päinvastoin.. helpottaa huomattavasti..
:smitten:

Sielunperheet ja sielunkumppanuus ovat ihan hauska ja hyödyllinen aihe. Monestihan mukana on karmallisuutta, opetuksia, keskinäistä auttamista, yhteisiä projekteja ja yhteistä kasvua kohti korkeampia sfäärejä. Varsinkin tässä maailmanajassa tapahtuu paljon ja on jo tapahtunut paljon näitä kohtaamisia kun henkisen työn tekijät yhdistävät voimiaan ja opettavat toisiaan auttaakseen maailmaa. Toki ihan "tavallistenkin tallaajien" kohdalla tapahtuu näitä osana sielunsuunnitelmia.

Kohtaamiset ovat aina omanlaisiaan ja niiden laatu riippuu karmasta ja sielunsopimuksistamme.

Paljon on tullut itse kohdattua erilaisia sielunperheen jäseniä sekä muita tuttuja edellisistä elämistä (päräyttävä jälleennäkeminen ei vaadi samaan sieluryhmään kuulumista). Henkisen kasvun myötä on tullut paljon positiivisia ja molempia osapuolia kasvattavia henkisiä ystäviä ja toisaalta sitten näitä kohtaamisia joissa jännitteet menee pitkin kroppaa ja karma tulee esille, enitenhän näitä tulee vastakkaisen sukupuolen kanssa ja näihin sisältyy usein jotkin ennalta sovitut karmalliset opetukset. Sitten on näitä mukavia vanhojen ystävien uudelleen kohtaamisia jolloin yhteistyö on mainiota.

Edellinen parisuhteeni oli sielunkumppanin kanssa ja karmallisuus oli hyvin, hyvin vahvasti läsnä. Seksuaalisuuden taso meni jonnekin aivan ihmeellisiin ulottuvuuksiin. Olin jo jonkin aikaa saanut visioita tietyntyyppisestä naisesta ja lopulta eräs ystävä tutustutti minut tähän sielunkumppaniin joka oli täsmälleen tuon vision/toiveen kaltainen. Suhde oli lyhyt ja erittäin syvä mutta minun oli pakko lähteä siitä pois.

Tuon suhteen jälkeen tajusin olevani valmis kohtaamaan varsinaisen kaksoisliekkini ja aloin tehdä henkistä työtä tätä kohtaamista varten. Noh, pari kuukautta tuon edellisen suhteen päättymisestä kohtasin baarissa naisen joka sopii täydellisesti kaksoisliekin yleiseen kuvaukseen. Toisin kuin odotin, kohtaaminen itsessään ei ollut mikään maailmaa mullistava tapahtuma. Toki se johti sänkyhommiin jo heti samana iltana mutta varsinaiset efektit alkoivat tulla ilmi mitä enemmän aloimme viettää aikaa yhdessä. Näitä efektejä ovat mm.
- Telepatia ja jonkinasteinen yhteinen tajunta jossa sanoja ei tarvita. Unissa tullut selkeästi esille yhteinen alitajunta.
- Erittäin päräyttävät yhteiset henkiset kokemukset esim. meditoidessamme
- Synkrot; Samojen esineiden saaminen lahjaksi, samantyyppinen lapsuus, sateenkaarten näkeminen
- Samanlainen ruumiinrakenne ja esim. painon ja muiden ulkoisten tekijöiden samanaikaiset muutokset, ylipäätään energioiden peilautuminen on voimakasta
- Syvä rakkaus jota kumpikaan ei ole kokenut kenenkään toisen kanssa.
- Hän on sanonut että tässä suhteessa on tietty "kohtalon" tunne ja fiilis että kohtalo on ohjannut meitä yhteen.
- Erittäin vähän "riitasointuja"
- Astrologinen synastria on erityisen toimiva. Neptunustemme yhtymä tukee myös tuota alitajuntojen yhteistoimintaa.

Synkronisuudesta huolimatta tämäkin suhde voi olla pelkkä "tavallinen" sielunkumppanuus joka valmistaa kaksoisliekkiä varten mikäli hän on tällä planeetalla. Olen nimittäin saanut visioita aivan toisenlaisesta kohtaamisesta jossa kyseessä olisi minun naispuolinen puoliskoni. Monet noista energiasynkroista joita mulla tämän nykyisen kanssa on, on mahdollista ilman kaksoisliekkisuhdetta ja toisaalta paljon kaksoisliekkisuhteiden piirteitä puuttuu. Silti en mene sanomaan mitään varmaksi ja ei näistä edes pidä mitään ylimääräisiä miettiäkään. Nämä asiat tapahtuvat omalla painollaan ja tämän nykyisenkin tyttöystävän kanssa on mahtavaa, oli hän sitten kaksoisliekki tai ei.

Sinänsähän me ei koskaan voida olla "erillään" kaksoisliekistämme koska meillä on hänen kanssaan yhteinen tajunta joka on erottamaton. Erillisyys on siis harhaluulo riippumatta siitä ovatko kaksoisliekit inkarnoituneena samaan paikkaan. Kaksoissielu on hieman kuin huone jossa on kaksi ikkunaa.

Kuulostaa todella hienolta tuo nykyinen ihmissuhteesi, Hamal! Onnittelut että olette toisenne tästä maailmasta löytäneet!

No jos ei usko hyvällä niin sitten pahalla. Eihän siinä muu auta jos ei jätä rauhaan.

Unelmassa, hiljaisuus on oikein hyvä menetelmä. Neutraali, vahva hiljaisuus.  :smitten: Luulis lannistavan, elleivät ihan pönttöjä ole ne kirjoittelijat.  :angel:

Oma järisyttävin kokemus oli lyhyt kohtaaminen miehen kanssa (siis ihan asiallisissa merkeissä...). Huomasin rakastavani jo valmiiksi, ihan kuin rakkaus olisi jatkunut vuosituhansia. Olisi ollut niiiiin paljon sanottavaa, olisin halunnut vahtaa elämänkokemuksia (matkakertomuksia), kuulla kuulumiset. Niin tuttu sielu, niin tuttu ja rakas. Mutta "näyttelin" vierasta, kuten tilanteessa kuului näytellä. (Eli kun kohtaa uuden ihmisen, niin silloin ollaan "vieraita" ennen kuin tutustutaan.) Olin töissä, joten sekin himmasi tilannetta.   ;D

Ikävää siinä mielessä, että pariutuminen on tullut lähes mahdottomaksi sen jälkeen, kun on kerran kunnolla kolahtanut. Mut elelen sitten yksinäni ja jos tulee joku ok -tyyppi, niin hyppään kelkkaan, jos tuntuu siltä. Vielä ei ole tuntunut, eikä niitä kelkkojakaan ole kovasti ollut tarjolla...  Kohta 10 vuotta täynnä. Menee hyvä nainen hukkaan.  :P

Mutta olihan se hieno kokemus. Ehkä me tavataan vielä. Ainakin yläkerrassa.  :)

Voi Anno, ihan värisyttävää oli lukea tuo kirjoituksesi. Olen kokenut kerran ihan samanlaisesti. Siinä vastaus miksi vähempi ei riitä.

Mahtavaa lukea teidän omia kokemuksianne täältä, en voi ku ihailla täältä vierestä.  :smitten:

Kyseinen aihe kiinnostaa kovasti. Osaako joku suositella hyviä linkkejä netistä, artikkeileita tms. tai sitten kirjaa? Jonkun verran olen tutustunut aihealueeseen, mutta enenmpi ois mukavempi.  :smitten:

Erittäin mielenkiintoinen aihe!!! :coolsmiley: Kohtaamiset elämässä voivat olla monien syiden aiheuttamia ja siksi sielunkumppanuus pitää pystyä eroittamaan tunne-elämän kiemuroista :-\. Miksi kohtaamme niin paljon ihmisiä joista suurin osa jää täysin huomioimatta ja sitten yht äkkiä kolahtaa nurkan takaa ilmesty se kaikkein ihmeellisin mangneettisen vetovoiman omaava olento.  :D päässä sekoaa ja hormoonit lähtee liikkeelle kuin vesi putouksessa.Tällöin pitää ainakin ittelläni olla jäitä lakkiin :crazy2: ja pohtia syvälti vaikuttimia jotka saavat minussa aikaan moisen reaktion. Himot ja halut saavat hulluja aikaan ja vastuullisen aikuisen ihmisen on eriteltävä missä alueella liikutaan. Muuten kärsimysnäytelmä on valmis. :'( Onnellinen se sielu joka ei hairahdu tunnekuohuihin ja seikkailuihin päätäpahkaa. Elämässä on vastuu paitsi itsestään niin myös kanssaihmisistä ja tulela leikkiminen voi olla vaarallista :knuppel2:. Riippuvaisudella ei myöskään ole mitään tekemistä todellisen rakkauden kanssa kun rakkautta etsiessään ihmispoloinen joutuu ihastuksensa ja mielikuvarakkautensa kanssa kohtaamaan arkipäivän. Todellinen sielunkumppani on rakastava ja huolehtiva perheenjäsen jollaista on vaikea löytää tästä rikkinäisestä tunnevammaisten maailmasta. Jos sinulla on kumppani joka osaa  :tickedoff:rähistä,  :Dsyttyä liekkeihin ja :2funny:iloita laskien huumoria ja tarpeentullen  :)olla kanssasi rehellisessä ja avoimessa parisuhteessa, niin sinulla on mahdollisuus todelliseen onneen :) :-* parisuhteessa ja sielunkumppanuudessa. Ethän polta sormiasi , sillä todellinen sielunkumppanisi rakastaa sinua juuri sellaisena kuin sinä olet ja varauksettomasti :smitten: Onnea etsivä löytää ::)