Astro Foorumi

Hajamietteitä karmasta...

Yoga-suutra IV 7 kertoo, että joogin karma on ei-valkoista (a-shukla) ja ei-mustaa (a-kRSNa), mikä
tarkoittanee sitä, että joogin (viitannee tässä yhteydessä ns. valaistuneeseen hemmoon,
joka ei enää millään tasolla samaistu fyysiseen kehoonsa, vaan pitää sitä kolmen guNan
- sattvan, rajas'in ja tamas'in - "temmellyskenttänä") karma on neutraalia, eli hänen tekonsa
eivät enää kerrytä sen paremmin positiivista kuin negatiivistakaan karmaa, jotka kummatkin
edellyttävät re-inkarnaatiota niiden hedelmien - karvaiden tahi makeain - nauttimiseksi.

Yoga-suutran II 18 mukaan Näkyväinen (The Seen) on olemassa siksi, että se tarjoaisi
puruSalle eli puhtaalle tietoisuudelle, joka on ihmisen todellinen sisin olemus (aatmaa eli
draSTaa eli Näkijä eli Itse) mahdollisuuden kokemuksiin ja vapautumiseen (syntymän ja
kuoleman oravanpyörästä?):


prakaasha-kriyaa-sthiti-shiilaM bhuutendriyaatmakaM bhogaapavargaarthaM dRshyam.
(prakaasha-krijaa-sthiti-shiilam bhuuteendrijaatmakam bhoogaapavargaarthan drishjam.)

Taimnin käännös:

The Seen (objective side of manifestation) consists of the elements and sense-organs,
is of the nature of cognition, activity and stability (sattva, rajas and tamas) and has
for its purpose (providing the puruSa with) experience and liberation.

 :buck2:

Karmaa lienee "veedalaisen" käsityksen mukaan (ainakin?) kolmea eri lajia (wiki):

Sanchita [HK, ITRANS: saMcita; lausu osapuilleen sañtshita, "santsattu"] is the accumulated karma. It would be impossible to experience and endure all karmas in one lifetime. From this stock of sanchita karma, a handful is taken out to serve one lifetime and this handful of actions, which have begun to bear fruit and which will be exhausted only on their fruit being enjoyed and not otherwise, is known as prarabdha karma.

Prarabdha [praarabdha < pra + aarabdha]  Fruit-bearing karma is the portion of accumulated karma that has "ripened" and appears as a particular problem in the present life.

Kriyamana is [kriyamaana; juuresta 'kR', joka on myös sanan 'karma' juuri; lausu krijamaana] everything that we produce in the current life. All kriyamana karmas flow in to sanchita karma and consequently shape our future. Only in human life we can change our future destiny. After death we lose Kriya Shakti (ability to act) and do (kriyamana) karma until we are born again in another human body.

Pari muuta karmaan liittyvää suutraa:

avidyaasmitaa-raaga-dveSaabhiniveshaaH kleshaaH.  (II 3)

(avidjaasmitaa-raaga-dveeshaabhiniveeshaah kleeshaaha [H:n eli visargan ääntämys riippuu sitä seuraavan
äänteen foneettisista ominaisuuksista; mikäli se on absoluuttisessa lopussa eli sitä seuraa tauko, eikä mikään
toinen äänne, se äännetään ns. kaikuvokaalin kera: RSiH - rishihi; guruH - guruhu; devaH - deevaha])

Käännös kirjasta Idän viisautta:

Esteitä [kleshaaH - sidis] (ovat) tietämättömyys [avidyaa], minäisyys [asmitaa] (nautinnon yms.) kaipaus
(raaga), viha (dveSa) ja elämänhalu (abhinivesha)[1].

klesha-muulaH karmaashayo dRSTaadRSTa-janma-vedaniiyaH. (II 12)

Taimnin käännös tuntuu tuon osalta mielestäni järkeenkäyvämmältä:

The reservoir of karmas (karmaashayaH) which are rooted in kleshas (klesha-muulaH)
brings all kinds of experiences (vedaniiyaH) in the present (dRSTa: nähty) and future
(a-dRSTa: ei-nähty) lives (janma: tämän muodon osalta on lukuoppositio [yksikkö, kaksikko,
monikko] neutraalistunut, koska se osana samaasaa eli yhdyssanaa on neutraalissa
vartalomuodossa, jossa ei ole sen paremmin sija- kuin muitakaan päätteitä ja tunnuksia).

sati muule tad-vipaako jaaty-aayur-bhogaaH. (II 13)

Kun juuri (muule: absoluuttinen lokatiivi) on olemassa (sati: ditto) (on myös sen aiheuttama)
toteutuminen (tad-vipaakaH), (nimittäin:) kasti (jaati), elämä (so. elinaika; aayuH: absoluuttisessa
lopussa, kun paussi seuraa, r-äänne muuttuu visargaksi...) ja (siinä
kerätyt) kokemukset (bhogaaH).

1. [alaviite] Minäisyydellä tarkoitetaan "minä olen" -tunnetta, tunnetta erillisestä persoonallisesta minä-
eksistenssistä. Elämänhalu tarkoittaa juuri tähän rajoittuneeseen olemassaoloon kohdistuvaa kaipausta.
Kaikki nämä ovat esteitä yogassa.

Tämä ei liene kovinkaan olennaista, mutta leikitään nyt ihan huvin vuoksi,
että yksilöllinen sielu (aatmaa, puruSa) on ollut olemassa oikeastaan ikuisesti.

Kun se astuu evoluution tielle, esim. omalla planeetallamme miljardeja
vuosia sitten inkarnoituminen oli mahdollista vain yksisoluisten eliöiden
puitteissa. Kun nuo yksisoluiset oliot kaiketi ns. sattuman kaupalla (esim. yrittäessään
syödä toisiaan muun ravinnon puutteessa) alkoivat muodostaa useampisoluisia
eliöitä, evoluutio sai vinhasti vauhtia, ja mahdollisti mutkikkaammat relatiivisen
elämän muodot.

Ensimmäinen aisti joka kehittyi, oli todennäköisesti saaMkhya-filosofiankin
mukaan alkeellisin, maa-elementtiin (pRthivii) liittyvä hajuaisti.

Vähitellen elämänmuodot monipuolistuvat ja saivat lisää  aisteja.

Lopulta kehitys johti olioon (homoon), jonka keskushermosto oli kyllin kehittynyt,
jotta se voisi ottaa vastuun omasta karmastaan.

Koko tuon evoluutioketjun aikana oliolle on kasautunut käsittämätön
määrä karmaa, sekä "vaaleaa" että "tummaa".

Se osa karmasta joka kunkin inkarnaation aikana kypsyy koettavaksi, on
nimeltään praarabdha-karma. Kaiken aikaa yksilölle muodostuu lisää
kriyamaana-karmaa, vaikka hän istuisi lähes koko elämänsä pylvään nokassa.
Jokainen ajatus luonee joko positiivista tai negatiivista karmaa. Koko
karmasäkin sisältö on nimeltään siis saMcita-karma (sañtshita-karma).

Ei liene mahdollista vapautua kaikesta karmastaan sen kypsymisen myötä,
koska kaiken aikaa muodostuu uutta karmaa, joko positiivista tai
negatiivista, joka joskus kypsynee  tämän inkarnaation aikana, mutta
useimmiten edellyttänee uudelleensyntymistä, joka on ainakin hinduille
miltei kirosana.

Yoga-filosofian näkökulmasta ainoa tapa vapautua karman sitovasta
ja uudelleensyntymistä edellyttävästä vaikutuksesta lienee hiffata
se, että "sielulla" eli aatmaalla eli puruSalla ei ole mitään tekemistä
prakRtin eli ilmentyneen, materiaalisen maailmankaikkeuden kanssa.

Tuon "wahvistaa" mielestämme ainakin tämä suutra, kenties moni muukin:

draSTaa dRshimaatraH shuddho 'pi pratyayaanupashyaH. (II 20)

The Seer [draSTaa: puruSa, aatmaa] is pure consciousness [dRshi-maatraH:
pelkkä "näkeminen" eli itsensä viittaava, vailla sisältöä oleva, autuaallinen
tietoisuus] but though [api] pure [shuddhaH] appears to see through the mind
[pratyayaanupashayaH].

Tuon puhtaan tietoisuuden autuuden vahvistaa mm. tämä vedalainen
kuvaus olemassaolon perimmäisestä luonteesta, eli Se on:

saccidaanandaM (ilman sandhia: sat = oleminen, cit = tietoisuus, aanandam =  autuus).

Se, että puruSalla ei ole  mitään tekemistä prakRtin eli ilmenneen materiaalisen maailmankaikkeuden
kanssa, wahvistettaneen mm. tässä suutrassa ("yksinkertaisuuden" vuoksi toistamme vain suutran alkuosan):

sattva-puruSayor atyantaasaMkiirNayoH pratyayaavisheSo bhogaH...

(sandhi-vigraha: sattva-puruSayoH; atyanta-asaMkiirNayoH pratyaya-avisheSaH; bhogaH...

Experience [bhogaH] is the result of inability to distinguish [pratyaya-avisheSaH] between
the puruSa and the sattva { = prakRtin hienoin aspekti} [sattva-puruSayoH] though they are absolutely distinct [atyanta-asaMkiirNa].

Tuosta voinee päätellä sen, että kun kykenee erottamaan toisistaa sattvan ja puruSan eli on kaiketi jossain
määrin valaistunut, ei enää omaa kokemuksia sanan varsinaisessa mielessä, koska kokemukset ovat
vain kolmen guNan keskinäistä "leikkiä", joten uutta karmaa ei enää muodostune, kun on hiffanut tuon tärkeän
eron eli eron sattvan ja puruSan välillä.

Niin, joka iikka - ihmiset ja muut oliot mukaanlukien- on kerännyt karmaa ainakin yli puolen miljardin vuoden ajalta mitä elämää on tiedetty olevan tällä pallolla, ja ruumiin tavoin myös sielu ja sen kokema karma monimutkaistuu aikojen saatossa. Karma aktivoituu aina jälleensyntymässä jne.

Tuosta kierteestä vapautuminen, no -haluammeko nyt sitten todella sitä, kun käytännössä se edellyttäisi elämän päättymistä tältä planeetalta...? Ellei sitten lasketa bakteereja, sieniä ja viruksia ym.

Tai sitten hindut tarkoittavat tosiaan tilaa, jossa on toisin sanoen ikäänkuin vapautunut ihmisyydestä -eikä suinkaan ihanteena pidettävästä sivistyneestä ihmisyydestä, vaan siitä leirinuotion äärellä kykkivästä, petoja ja kuvitteellisia olentoja pelkäävästä ölisevästä apina-ihmisyydestä jossa ihmiskunta pohjimmiltaan on vielä kiinni. 

Muoks: tekstissä on useita typoja sekä muutama anakoluutti eli sisäisesti syntaksiltaan epälooginen
virke, mutta empä tohdi niitä nyt ryhtyä korjailemaan...


Olettakaamme, että karma kypsyy joidenkin monimutkaisten "alkoritmien" perusteella.
(Ainakin Giitaan mukaan "gahanaa karmaNo gatiH" eli "unfathomable is the course
of action" [karma]).

Mitä todennäköisimmin likimain kaikilla homo sapienksilla sun muilla on sekä "tummaa" (kRSNa, krishna)
että "vaaleaa" (shukla) karmaa sekä näiden eriasteisia sekoituksia.

Varamies Kari "Köli" Rautiaista siteerataksemme, "ei ole mitään käryä" siitä, että millä perusteella
kunkin inkarnaation aikana kypsyy positiivista karmaa, jonka hedelmät nautitaan miellyttävinä
kokemuksina, tahi negatiivista karmaa, jonka hetelmät nautitaan epämiellyttävinä, turhauttavina ja jopa tuskallisina
kokemuksina.

Nyt tulee sitten se varsinainen tämän ketjuhässäkän pointti, eli mitkä saattasivat olla "negakarman" positiivisia puolia
ainakin MaharSi Kapilan saaMkhya-filosofiaan pohjautuvan MaharSi Patañjalin yoga-filosofian eli yoga-darshanan eli
yoga-shaastran näkökulmasta?

Maharishi Mahesh Yogin Transsendenttinen Meditaatio(R), jonka hän lanseerasi läntiseen, sivistyneeseen maailmaan
tiettävästi oman Mestarinsa, Himalajalla sijaitsevan Aadi-Shankara advaita-vedaanta filosofiaa edustavan
Svaamii Brahmaananda Sarasavatiin, Shrii Guru Devan, Jagadguru Bhagavaan Shankaraacaaryan kehotuksesta,
perustunee valtaosiin em. Patañjalin aSTaan.ga (ashtaang-ga) yogaan eli kahdeksanosaiseen joogaan, jonka
osat ovat:

yama, niyama, aasana, praaNaayaama, pratyaahaara, dhaaraNaa, dhyaana ja samaadhi:

yamaniyamaasanapraaNaayaamapratyaahaaradhaaraNaadhyaanasamaadhayo 'STaavan.gaani. (...samaadhayaH*; aSTau; an.gaani).

Patañjali yoga-suutra I 18 toteaa:

viraama-pratyaya-abhyaasa-puurvaH saMskaara-sheSo 'nyaH.

Tuosta tuntuu löytyvän useita toisistaan sisällöllisesti poikkeivia käännöksiä, koska ensimmäisen
neljän komponentin samaasan kääntäminen on todella haasteellista. Mielestämme se voisi
tarkoittaa sitä, että toistuva turiiyan eli neljännen tietoisuuden tilan (normaalin päivätietoisuuden,
unennäön ja syvän unen lisäksi) eli TM-terminologialla transsendenttisen tietoisuuden (lukemattomia
kertoja?) toistuva kokeminen johtaa lopulta toiseen (anyaH) [samaadhiin]. Tuossa on implisiittinä sana 'samaadhiH',
eli kyseessä on 'asaMprajñaata-samaadhi', jonka yhteydessä mielen sisältönä ei ole muuta kuin
menneisyydessä syntyneen karman jättämät jäljet tai mitkä lie (saMskaarat). - Voi olla että tämä tulkinta
on ainakin jossain määrin ns. viturallaan, mutta parempaakaan emme ole keksineet.

Nythän on niin, että Maharishin mukaan jokainen siirtymä tietoisuuden tilojen välillä tapahtuu
transsendenttisen tietoisuuden eli puhtaan, vailla sisältöä olevan, vain itseensä viittaavan,
kaiken materiaalisen ja immateriaalisen universumin pohjalla olevan, kaiketi nykyfyssan quantum
vacuum statea vastaavan tilan kautta. Siten jokainen olento, joka saa yöllä unta nuppiinsa,
kehittyy vähitellen kohti valaistumista, eli transsendenttisen tietoisuuden infusoitumista muuhun
olemukseensa siten, että "kokemus" siitä on kaiken aikaa läsnä ikäänkuin kaikkien muiden tietoisuuden
tilojen taustalla. Tämä merkitsee mm. sitä, että valastuneella yksilöllä ei ole lainkaan alitajuntaa,
vaan hän tajuaa kaiken materiaalisen ja menttaalisen häppeningin  vain kolmen guNan "leikiksi",
jota hän tarkkailee todellisesta itsestään käsin tiedostaen, että hänen itsellään (aatmaa, puruSa, draSTaa) ei ole mitään
tekemistä tuon kolmen guNan pelin ja leikin kanssa, vaan se on hänen todellisesti ikuisesta
sielustaan täysin erillinen jutska, jonka tarkoitus on suoda hänelle kokemuksi (bhoga) ja vapautuminen (apavarga)
syntymän ja kuoleman oravanpyörästä . Tuo merkitsee myös sitä, että syvässä unessa
valaistunut yksilö "kokee" omaa fyysistä kehoaan aivojen ollessa ns. narikassa.


* dvandva-samaasan, jossa on useampi kuin kaksi komponenttia, viimeinen komponentti (tässä tapauksessa 'samaadhiH')
tulee usemmiten monikkoon, vaikka merkitys onkin yksiköllinen (mon. nom: samaadhayaH).

Hmm. Tuohan ei ole ollenkaan terveellistä, paitsi ehkä jälkikäteen analysoituna, edellyttäen että tämänkaltaiset valaistumiset koetaan lähinnä hetkellisesti.


No perkele, mä olen jo vuositolkulla päivitellyt eräitä havaitsemiani syy-seuraussuhteita ja tästäkö se sitten johtuu. Mä olen vain kyllä funtsinut, että kaikesta on pakko olla tietoinen, koska jos ei ole, se puree persiiseen. Metsäjäniskin sen tietää.

En toki voi taata että olen käsittänyt esim. tuon suutran likimainkaan oikein, joten parempi suhtautua
meikäläisen höpinöihin siten, kuin ne olisivat lähinnä kevyttä huulen heittoa...

 :crazy2:

Ja minä kun pamlaan aina vakavaa asiaa.

Mitkä sitten ovat "tumman (kRSNa) karman" positiiviset puolet?

Kuten edellä tuli todettua, mikäli olemme käsittäneet seikat oikein, jokainen
sielu on matkalla kohti ns. valaistumista siinä merkityksessä, jossa sanaa
käytetään esim. yoga-filosofian yhteydessä. Tällöin valaistuminen (YS:ssa
'kaivalya' eli "erillisyys", ts. käsittääksemme puruSan ja prakRtin hiffaaminen
*kokemuksen* tasolla toisistaan täysin erillisiksi esim. veden ja öljyn tavoin)
tarkoittaa sitä, että ns. neljäs tietoisuuden tila (turiiya) "infusoituu" yksilön
olemukseen siinä määrin perinpohjaisesti, että "kokemus" siitä on läsnä
kaikkien muiden relatiivisten tietoisuuden tilojen ("päivätietoisuus", unennäkö,
syvä uni) "ohella" tai "taustalla", tai mitä vain. Kaiken kukkuraksi yksilö käsittää,
että tuo neljäs tietoisuuden tila (puhdas tietoisuus, puruSa, aatmaa, ym.) on
hänen todellinen koskaan syntymätön ja immortaali itsensä, ja fyysinen roppa
sekä kaikki muut ropat (astraali-, sun muut) ovat vain välineitä tuon perimmäisen
totuuden hiffaamiseksi.

Jokaisen yksilön kohdalla tuo infusoitumien tapahtuu pikkuhiljaa siten, että
kun tietoisuuden tila vaihtuu (valvetietoisuudesta unennäköön, unennäöstä syvään
uneen, jne.), tuon vaihtumisen aikana tietoisuus "koukkaa" puhtaan tietoisuuden
kautta, luultavasti vain ehkä sekunnin murto-osan ajan. Voitaneen sanoa, että
puhdas tietoisuus on kaiken aikaan muiden taustalla, mutta siitä tietoiseksi tuleminen
on yleensä pitkällinen prosessi, kuten vaikkapa universumimme laidalta toiselle
valon nopeudella matkaten reissu kestäisi nykykäsityksen mukaan sellaiset vajaat
14 miljardia vuotta.

Kuten monet ehkä tietänevät, Einsteinin suhteellisuusteoria kai edellyttää(?) ns.
mustien aukkojen olemassaolon. Paljon on  spekuloitu sen tiimoilta, voisiko
näitä aukkoja hyödyntää ns. madonreikinä, jolloin lukemattomia valovuosia
"normaalireittiä" kestävät reissut taittuisivat huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Sellaiset tekniikat, jotka mahdollistavat puhtaan tietoisuuden kokemuksen
systemaattisesti ja usein selvästi pitempiä aikoja kuin vaikkapa unen puitteissa, vastannevat jossain
määrin tuollaisi madonreikiä, eli sielun potenttiaalisesti tsiljoonia vuosia
kestävää trippiä kohti valaistumista voidaan olennaisesti lyhentää, jos se
tuntuu houkuttelevalta.

Kokemuksemme mukaan (voimme toki olla "dead wrong") ihmiset, joilla on tumman
karman kypsymisvuorossa olemisen vuoksi vastoinkäymisiä elämässä vaikka muille
jakaa, ovat paljon motivoituneempia aloittamaan esim. meditaatioharrastuksen,
kuin "valkean karman" auringonpaisteesta ylenpalttisesti nauttivat kanssamatkustajansa
(kohti Valaistumis-nimistä pääteasemaa). Ainakin ns. syvämeditaatiotekniikoiden, kuten
esim. Maharishi Mahesh Yogin Transsendenttisen Meditaation(R) tarkoituksena on
mahdollistaa yksinkertainen ja helpostiopittava tekniikka tuon puhtaan tietoisuuden
kokemiseksi tavallisesti olennaisesti pitempiä aikoja kuin esim. unenaikaisten tietoisuudentilojen
vaihtumisen yhteydessä!

Konets?

 :buck2:

Pitääpä kysyä joltain joogaopettajalta kyseisestä tekniikasta.

Käsittääkseni jooga-opettajat (haTha, aSTaan.ga-vinyaasa ["astanga"], Bikram...) eivät välttämättä
ole perehtyneet juuri ollenkaan raaja-yogaan [raadza = kuninkaallinen (jooga)]  filosofiana. Voin toki olla väärässä!

Huom! MaharSi Patañjalin aSTaan.ga-yoga ja Pattabhi Jois'in "astanga-jooga" ovat kaksi täysin eri jutskaa!

http://en.wikipedia.org/wiki/Raja_yoga

Esimerkki: vain kaksi suutraa yoga-suutra -opuksessa käsittelee aasanoita, jotka "astanga-joogassa" ovat yksi tärkeimmistä
komponenteista:

  sthira-sukham aasanam (Yoga-suutra II 46)

Taimnin käännös:

Posture (should be) steady and comfortable.

  prayatna-shaitlyaananta-samaapattibhyaam. (II 47)

By relaxation of effort and meditation on the Endless (posture is mastered).

Omasta mieletäni II 47 on syntaktisesti sellainen (muodostuu pelkästä duaalissa
eli kaksikossa olevasta instrumentaali-sijasta: suffiksi -bhyaam), että se on saattanut
alunperin kuulua samaan virkkeeseen edellisen kanssa. Tällöin merkitys
voisi muuttua hintsusti siten, että (meditaatio-)asennon mukavuus saavutetaan,
kun lakataan yrittämästä ja kohdistetaan huomio totaaliseen abstraktioon, tai jotain...

Tottakai ideaalinen tilanne on se, että jengi kiinnostuu meditaatiosta positiivisen karman
ollessa kypsymisvuorossa! Vaikkapa Transsendenttisen Meditaation siddhi-tekniikoista
kiinnostuneella ja TM-sidhikurssin(R)* käyvällä miljonäärillä  on taloudelliset mahdollisuudet järjestää itselleen
ja muille "jooga-lentäjille"  fantsut harjoitustilat. Tällaisia veijareita taitaa Suomessakin olla muutama.
Jenkkilässä heitä lienee "pilvin pimein"!


* Jostain syystä MMY halusi tuon sanskritin kielisen sanan 'siddhi' (juuresta 'sidh' ja johtimesta 'ti' tulee sandhi
sääntöjen soveltamisen jälkeen 'siddhi') kirjoitettavan yhdellä d-kirjaimella, kenties siksi, että siten siitä
oli mahdollisuus tehdä registeröity tavaramerkki, LoL!