Astro Foorumi

Hei!

Vienpä loppuun asti tämän aiheeni, mihin ryhdyin.

22 % vastasi edelliseen jatkokysymykseen jälleensyntymisestä, että he uskovat itse päättäneensä millaiseen perheeseen ja millaisiin olosuhteisiin syntyvät käydäkseen läpi määrättyä elämänoppiaan.

Nyt kysyisin, kuinka olette pärjänneet tässä elämänkoulussa. Oletko oivaltanut tämän koulun opetuksen ja jaksanut ymmärtää sitä ilman katkeruutta ja syyttelyjä? Minkälaisen arvosanan tähän astisesta koulutuksesta antaisit itsellesi?

Ihmettelee metsätonttu

Ps. Itse en oikein tiedä voiko tällaisia noin vain päättää. Jossakin vaiheessa osasin olla kiitollinen sekä äidille että isälle siitä koulutuksesta, mitä heidän rinnallaan olen käynyt. Mutta kyllä jossakin murrosiässä oli todella alamaissa!

:tickedoff:
            :tickedoff:
                       :tickedoff:
                                     :angel:

               KYLLÄ, hilsettä myöten olen täysin kyllästynyt koko hommaan..

               Ihmisenä oleminen nyt saa riittää, kunhan sopimus tulee !!!!


                                                  :angel:

Kaikkihan me voimme synytä tänne uudestaan jos tahdomme.. vaikka ei olisi pakko...
Minulle on kerrottu, ettei minut enää tarvitse uudestaan tulla tänne, jos en halua. Silti halusin kirjoittaa tänne... omassa elämässäni on ollut joitakin isoja oppiläksyjä, mutta näin jälkeenpäin katsottuna ole aika helpolla päässyt.. Niin kai kaikki aina sanoo.. Mitä mieltä olette siitä, että onko sillä väliä, missä vaiheessa kulkua on, että onko oppiläksyt vaikeampia vai johtuuko se siitä että niitä vain ei ole tullut vielä käsiteltyä??? Kun olen luullut, että vaikeudet tulevat loppu suoralla ??? :smitten:

Tuota,,
Kyllä olen oivaltanut oman tähän astisen kouluni tarkoituksen,mutta keskenhän tämä tietysti on,eikä tietoa tulevista haasteista. :D

Silloin kun nämä vaikeimmat haasteet olleet ajankohtaisia,en mistään sopimuksista ollut kuullutkaan ja katkeruutta ja syyttelyä sinne ja tänne kyllä lenteli.Ei elämä muutenkaan kovin oikeudenmukaiselta tuntunut.Aina pyllähti pyrstölleen,yritti mitä ja miten tahansa. ;D

Näin jälkikäteen ajatellen,tapahtuneet ovat olleet juuri minulle tarkoituksenmukaisia oppiläksyjä.Muokanneet ja valmistaneet esim.ymmärtämään niitä ihmisiä,joita tässä vaiheessa koulutusta kohtaan.

Vaikeudet tulevat (jos tarvitaan opetusta) missä iässä tahansa.Toiset aloittavat jo syntymähetkellä,toiset vanhoilla päivillä.Jonkun koko elämä saattaa olla vaikeaa koulua,toisen kovinkin helpolta tuntuva.

Vanhempien osalta sopimukset on eletty,mutta nämä lapseni,jotka ovat tulleet opettamaan minua,saattavat kyllä yllättää ties miten monimutkaisilla koukeroilla.
Elämän monenkirjavaa riemua. :smitten:

Minusta kaikki kulkemisen vaiheet ovat yhtä tärkeitä, jos näin yleensä ajatellaan.

Olen joskus lukenut, että on olemassa lepovaiheita, jolloin voi pikkuisen rauhallisemmin katsella elämäänsä ja arvioida sitä.

Olen myös lukenut että kypsän tason siirtymisestä sielun vanhaan tasoon olisi koettelemuksia täynnä. Mistäs tiedämme?

Usein ihminen ajattelee, että 'miksi minulle vain on annettu tällainen määrä kärsimystä?'. Tuossa seikassa ainakin olen varma, ettei kukaan voi tietää muuta kuin oman kärsimyksen, ja ettei kärsimyksiä pitäisi yleensä mitata, eikä voikaan. Jos minä olen ihminen ja tuo toinen on ihminen, niin silloin minun pitäisi tietää, että jos minä kärsin, niin tuo toinenkin tietää mitä se on. ???

:coolsmiley: metsätontulle:

                NO TÄHÄN, ihmisenä olemisen avuttomuuteen !!! ?


                                 :'(

miksei voisi olla ihan rauhallinenkin muutosvaihe (varttuneesta sielusta vanhaan-vaihe), jos on vain valmis hyväskymään muutoksen ja on avoin oppimaan tarvittavat läksynsä. useimmille tämä ei taida olla kovin helppoa ja ihminenhän vastustaa muutosta melkein perusluonteeltaa. tämän minä ainakin olen todennut. sielu - jumalainen, alitajuinen osa - on se joka muuttuu koko ajan, harmi vain, ettei se ole meissä tietoisena. muutenhan tämä kaikki olisi helpompaa...
minulla itsellänikin taitaa olla tuota läksyä jonkin näköisen muutosprosessin kanssa, sen verran tulisilla hiilillä olen minuuteni kanssa. ehkä on vain tarkoitus oppia olemaan oma itsensä, kun tästä tulen joksikin huomaanko, etten oikeastaan ole muuttunutkaan? opin siis olemaan oma itseni ja ilmaisemaan itseäni?
menipäs tämä nyt filosofiseksi... toivottavasti saatte selvää tarkoituksestani.

:tickedoff:
           :tickedoff:
                    :tickedoff:

                     Rauhallinen muutosvaihe, hieno ajoitus,

                       ihan jopa paikallista-aikaa,, vitsi ,,  ;D

       >:(  >:(  >:(  Sehän tässä ottaa  :knuppel2:

                            Saattaa kyllä olla että olen


                                      :2funny:

Minäkin olen luullut, että olen kauhean kärsimätön. Olenkin. Mutta olen sittemmin löytänyt itsestäni uusia puolia, joissa olen todella kärsivällinen.

Tämä ihmisenä olemisen avuttomuushan on myös tietty lepotila. Lullaati, lullaa.
Kun ei muuta voi! Vai voiko? Kyllä sinä, Kotkansilmä, olet niin teräväkielinen ja -katseinen, että muutoksia teet ympäristöösi, eivätkä ne voi olla vaikuttamatta sinuun itseesikään!

Muutos ravistelee meitä aina jostakin taholta! Tsemppiä!  :smitten: :smitten:

:)
       Kiitos metsätonttu...

             Jospa antaa aurinkojen  :aurinko:  :aurinko: ( huomaa monikko )


                          :-*